Lue keskustelun säännöt.
paraneeko masennus itseä niskasta kiinni ottamisella?
29.05.2018 |
Oonko mä vaan huono paranemaan? Mikä mussa on vikana kun en parane? Äitini oli sitä mieltä että pitää vaan ottaa itseä niskasta kiinni ja ruveta paranemaan. Haluta parantua. Onko se näin? En olisi halunnut edes sairastua. Mietin mikä mussa on vikana. Lääkityskin kuulemma pielessä kun tänään on väsyttänyt.
Kommentit (76)
Käskeppä äitiäsi ottamaan kädellä sun niskasta kiinni nii katotaan paraneeko. Tuu sit infoo tänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo paranee. Iha niinku korkee kuume ja syöpä. Äitisi on idiootti, olen pahoillani.
Toi on melkeimpä typerintä mitä masentuneelle usein sanotaan. Kertoo sanojan yksinkertaisuudesta.
Valitettavasti oikeasti masentuneet saavat kärsiä näiden "masentuneiden" takia, jotka eivät oikeasti vain viitsi, ja nimittävät itseään masentuneiksi kun tietyt asiat eivät vain huvita. Sama kohtalo on myös esimerkiksi migreeniä sairastavilla, luokitellaan työpaikalla lusmuiksi kun niin moni diagnosoi itsellään migreenin aina kun pikkuisen särkee pää, ja jää tietenkin kotiin sitä sairastamaan.
Pyydä äitiäsi laittamaan vain terveellistä ruokaa, paljon kasviksia ja käy ulkoilemassa joka päivä. Herää joka aamu samaan aikaan, vaikka olisitkin väsynyt. Yritä mennä nukkumaan silloin kun väsyttää. Pese hampaat, käy suihkussa ja laita puhtaat vaatteet. Näillä pääsee jo eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lääkityskin kuulemma pielessä kun tänään on väsyttänyt.
Se on kuule elämää se. Juttuja pitää tehdä vaikka miten väsyttää.
Minuakin väsyttää ihan joka päivä. Väsyttää, kun pitää herätä aikaisin lasten kanssa, viedä hoitoon ja kouluun, tehdä kokonainen työpäivä ja sitten jatkaa lasten hoivaamista nukkumaanmenoon saakka, minkä jälkeen pitää vielä valmistella seuraava päivä, hoitaa askareet ja koittaa vielä kehittää itseään ja pitää kuntoa yllä.
Enpä silti yhtäkään lasta vaihtaisi pois ja nautin elämästäni suuresti.
No sillä tavalla osittain kyllä paranee, että esim. pakottaa itsensä liikkumaan hetken joka päivä. Vaikka vain 10-15min mutta kävelee tai pyöräilee hetken, mielellään luonnossa. Se aktivoi aivoja ja kroppaa ja saa välittäjäaineita liikkeelle. Ja se, että pakottaa itsensä aamulla ihmisten aikoihin ylös ja tekee normaalit aamutoimet, kuten suihku, hammaspesu, tukan kampaaminen, vaatteet päälle. Ja syö lääkkeet, jos niitä on, käy terapiassa, jos sellaista on. Jos ei ole, harkitsee, pitäisikö olla. Jos ei ole töissä tai koulussa, yrittäisi tehdä joka päivä jotain. Vaikka käydä kirjastossa. Siivota sukkalaatikko. Käydä kaupassa. Imuroida kämppä. Pestä koneellinen pyykkiä. Illalla tekniset laitteet pois. Hetki rauhoittumista vaikka kynttilän valossa. Kuppi teetä.
Tekee näistä vaikka sellaisen lukujärjestyksen, jota noudattaa, vaikka ei olisi mitään innostusta tai halua tai motivaatiota.
Hankki lemmikin, jos vain mahdollista, ei allergioita eikä niin paha tilanne, että eläin jää hoitamatta kokonaan. Koira parempi kuin kissa, pakottaa lähtemään ulos joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen menestyneitä iloisen oloisia aktiivisia ihmisiä joilla on masennus. Ja kaikki varmasti tiedetään ainakin muutama julkkis joihin se on iskenyt. Eli pelkällä niskasta ottamisella se ei parane, mutta toki kannattaa pyrkiä normaalin elämänrytmin ylläpitämiseen, sillä se saattaa pitää sitä ainakin aisoissa
No on siinä vinha perä, että "niskasta itseään kiinni ottaminen" kyllä auttaa. Älkää vielä tuomitko, jatkakaa lukemista:
Masentuneena siihen ei kykene. Masentuneena pelkkä vessassa käynti voi olla liian rankkaa. Tämä ei ole laiskuutta, vaan aivokemiaa, johon ei itse voi sillä hetkellä vaikuttaa. Jotkin lääkkeet _saattavat_ auttaa.
Sitten kun masennus on paremmalla tolalla, itseään niskasta kiinni ottaminen (liikunnan lisääminen, terveellinen ruokavalio, sosiaalisuus) EDISTÄVÄT ONNELLISUUTTA. Ylipäänsä minkä tahansa iloa ja nautintoa tuottavan asian tekeminen edistää toipumista. Hyvästä ruokavaliosta saa tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet, joita keho ja aivot tarvitsevat. Terveelliset ja hyvät elämäntavat ehkäisevät masennukseen vaipumista, koska ne ylläpitävät aivojen terveyttä. MUTTA...
...ne eivät ole 100 % suoja masennusta vastaan. Vaikka eläisi miten terveellisesti ja kaikki olisi elämässä hyvin, saattaa sairastua masennukseen. Se on SAIRAUS, siinä missä esimerkiksi syöpä. "Itseään niskasta kiinni ottamisella" voi edesauttaa terveenä pysymistä, mutta varma suoja se ei ole. Sillä myös saattaa voida lyhentää masennuskausien kestoa.
Tämä siis kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan suusta. Minun elämääni kuuluvat säännöllisesti toistuvat masennuskaudet, ja lääkityksestä, terapiasta ja äärimmäisen terveellisistä elämäntavoista ja kaiken kaikkiaan, itsensä niskasta kiinni ottamisesta, huolimatta, masennun ajoittain niin, että lykkään sängystä vessaan nousemista joskus tuntikausia. Tuijotan kattoon tuntematta mitään muuta kuin äärimmäistä väsymystä, johon ei uni auta. Tai vaihtoehtoisesti päässäni huutavat kaikki ne asiat, jotka ovat elämässäni menneet pieleen, ja tunnen äärimmäistä syyllisyyttä.
Toivon, että jonakin päivänä on yleisesti hyväksyttyä se, että masennus on sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ole pelkkä tahdon asia. Mutta toki sun oma asennoitumisesi voi edesauttaa paranemista tai vaikeuttaa sitä. Itsesäälissä rypeminen ja hoidon laiminlyönti ei tietenkän edistä paranemista.
Mutta koska nyt puhutaan nimenomaan mielen sairaudesta, se ei ole mikään yksinkertainen juttu päästä eroon lamasta ja itsesäälistä. Eikä ketään nyt herranen aika saa syylistää siitä, että mieli on lamassa!
Sanotaan siis niin päin, että kun kykenet tekemään tietoisesti paranemista edesauttavia valintoja - esim. ottamaan lääkkeesi, käymään terapiassa, elämään terveellisesti ja säännöllistä rytmiä ja analysoimaan tunteitasi ja niiden syitä - niin olet jo tiellä kohti paranemista.
Mikään nopea prosessi se ei ole. Koeta antaa äidillesi möläytys anteeksi, hän on väsynyt ja stressaantunut huolesta, ja potee voimattomuutta, kun ei osaa auttaa sinua.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti oikeasti masentuneet saavat kärsiä näiden "masentuneiden" takia, jotka eivät oikeasti vain viitsi, ja nimittävät itseään masentuneiksi kun tietyt asiat eivät vain huvita. Sama kohtalo on myös esimerkiksi migreeniä sairastavilla, luokitellaan työpaikalla lusmuiksi kun niin moni diagnosoi itsellään migreenin aina kun pikkuisen särkee pää, ja jää tietenkin kotiin sitä sairastamaan.
Hahhah.
Tiedät kenellä on se ainut oikea migreeni ja pystyt sanomaan kuka on lusmu.
Minun eräs työnantaja kerran alkoi sanomaa että minun flunssani ei ollut yhtä paha kuin hänellä. Olet hänen hengenheimolaisensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei parane mutta epäilen että masennuslääkkeetkin on usein turhia eikä nekään paranna. Olen huomannut että masennus menee itsestää ohi eikä siihen itse voi juuri vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Toi on melkeimpä typerintä mitä masentuneelle usein sanotaan. Kertoo sanojan yksinkertaisuudesta.
En näe mitään syytä että miksi se olisi typerintä? Varsinkin kun tämmöisen "typeryyden" oivaltaja menee metsään että raikaa sitten jossain toisessa asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti oikeasti masentuneet saavat kärsiä näiden "masentuneiden" takia, jotka eivät oikeasti vain viitsi, ja nimittävät itseään masentuneiksi kun tietyt asiat eivät vain huvita. Sama kohtalo on myös esimerkiksi migreeniä sairastavilla, luokitellaan työpaikalla lusmuiksi kun niin moni diagnosoi itsellään migreenin aina kun pikkuisen särkee pää, ja jää tietenkin kotiin sitä sairastamaan.
Hahhah.
Tiedät kenellä on se ainut oikea migreeni ja pystyt sanomaan kuka on lusmu.
Minun eräs työnantaja kerran alkoi sanomaa että minun flunssani ei ollut yhtä paha kuin hänellä. Olet hänen hengenheimolaisensa.
Voihan pyhä yksinkertaisuus ja sisälukutaidon puute.
Vierailija kirjoitti:
No sillä tavalla osittain kyllä paranee, että esim. pakottaa itsensä liikkumaan hetken joka päivä. Vaikka vain 10-15min mutta kävelee tai pyöräilee hetken, mielellään luonnossa. Se aktivoi aivoja ja kroppaa ja saa välittäjäaineita liikkeelle. Ja se, että pakottaa itsensä aamulla ihmisten aikoihin ylös ja tekee normaalit aamutoimet, kuten suihku, hammaspesu, tukan kampaaminen, vaatteet päälle. Ja syö lääkkeet, jos niitä on, käy terapiassa, jos sellaista on. Jos ei ole, harkitsee, pitäisikö olla. Jos ei ole töissä tai koulussa, yrittäisi tehdä joka päivä jotain. Vaikka käydä kirjastossa. Siivota sukkalaatikko. Käydä kaupassa. Imuroida kämppä. Pestä koneellinen pyykkiä. Illalla tekniset laitteet pois. Hetki rauhoittumista vaikka kynttilän valossa. Kuppi teetä.
Tekee näistä vaikka sellaisen lukujärjestyksen, jota noudattaa, vaikka ei olisi mitään innostusta tai halua tai motivaatiota.
Hankki lemmikin, jos vain mahdollista, ei allergioita eikä niin paha tilanne, että eläin jää hoitamatta kokonaan. Koira parempi kuin kissa, pakottaa lähtemään ulos joka päivä.
Missä todisteet että touhukkuus auttaa masennukseen. Eikö tämä nyt sitten ole sitä mitä äitinsä sanoi että ottaa itseään niskasta kiinni ja joka 100% tuomittiin ettei auta?
Voi olla että jos masentunut touhuaa niin hän ei huomaa masennustaan mutta on silti sama masentunut.
Nyt sitten saikin sanoa että ota itseäsi niskasta kiinni heh hehe. "Lääkäri määrää" ottamaan itseään niskasta kiinni:)
Vierailija kirjoitti:
Pyydä äitiäsi laittamaan vain terveellistä ruokaa, paljon kasviksia ja käy ulkoilemassa joka päivä. Herää joka aamu samaan aikaan, vaikka olisitkin väsynyt. Yritä mennä nukkumaan silloin kun väsyttää. Pese hampaat, käy suihkussa ja laita puhtaat vaatteet. Näillä pääsee jo eteenpäin.
Vittu mikä idiootti oot.
Vierailija kirjoitti:
Pyydä äitiäsi laittamaan vain terveellistä ruokaa, paljon kasviksia ja käy ulkoilemassa joka päivä. Herää joka aamu samaan aikaan, vaikka olisitkin väsynyt. Yritä mennä nukkumaan silloin kun väsyttää. Pese hampaat, käy suihkussa ja laita puhtaat vaatteet. Näillä pääsee jo eteenpäin.
Miksi alapeukkuja?
Onko yritys pitää normaalista elämänrytmistä kiinni jostain syystä huono asia, tietenkään siihen ei välttämättä vaikean masennuksen aikana pysty mutta itseäni ainakin auttoi kun läheinen tuli ns. tukihenkilöksi ja oli pakko nostaa itsensä sängystä (siitä aloitettiin ja pienin askelin eteenpäin, olen syvästi kiitollinen tälle ystävälle edelleen, yksin lääkkeineni olisin jäänyt sinne pimeyteen).
Vierailija kirjoitti:
Pyydä äitiäsi laittamaan vain terveellistä ruokaa, paljon kasviksia ja käy ulkoilemassa joka päivä. Herää joka aamu samaan aikaan, vaikka olisitkin väsynyt. Yritä mennä nukkumaan silloin kun väsyttää. Pese hampaat, käy suihkussa ja laita puhtaat vaatteet. Näillä pääsee jo eteenpäin.
Jos kerran masentunut ottaa onkeensä vinkeistäsi niin miksi et samalla kehoita menemään töihin? Miksi jätät puolitiehen?
Voisiko siihen vaikuttaa myös itsetuntemusta ja positiivista ajattelua lisäämällä? Eli siis jos oppisi tuntemaan itseään paremmin ja oivaltamaan mitkä omat vahvuudet ovat ja mikä itselle sopii? Ja myös muuttamaan ajatteluaan niin, ettei syyllistäisi ja kohtelisi itseään huonosti ajatusten tasolla, ettei olisi itsensä vihollinen vaan hyvä kaveri? 🧡
Jos paranee, ei se mitään kunnon masista ole.