Lue keskustelun säännöt.
HS: Pärstäkerroin vaikuttaa koululaisten arvosanoihin liikaa
27.05.2018 |
ONGELMA on helposti esitelty.
Ella, Niko ja Eetu ovat yhdeksäsluokkalaisia. Ensi lauantaina he hypistelevät käsissään valkoista paperia, peruskoulun päättötodistusta. Ella saa englannista 9, matematiikasta 9 ja yhteiskuntaopista 9. Nikon arvosanoissa komeilevat 8, 8 ja 8. Eetun rivi on 7, 7 ja 7.
Ongelmallisen tilanteesta tekee se, että Ella, Niko ja Eetu ovat englannissa, matematiikassa ja yhteiskuntaopissa yhtä hyviä.
Miksi heidän arvosanansa vaihtelevat näin paljon? Siksi, että he käyvät suomalaista peruskoulua.
TASA-ARVO on suomalaisen peruskoulun kulmakivi. Se on niin merkittävä asia, että sana tasa-arvo mainitaan peruskoulun opetussuunnitelmassa jo ensimmäisessä virkkeessä.
473-sivuinen opetussuunnitelma, koulukielessä ops, on tärkein peruskoulujen toimintaa ohjaava asiakirja. Päättöarviointia koskevassa kohdassa sivulla 54 lukee: Perusopetuksen päättöarvosanojen tulee olla annettu yhdenvertaisin perustein.
Kaikenlaista voi julistaa, mutta olennainen kysymys on tietenkin se, toteutuuko yhdenvertaisuus.
”Ei toteudu käytössäni olevien tietojen mukaan”, aloittaa apulaisprofessori Juhani Rautopuro Jyväskylän yliopistosta.
”Ei toteudu”, sanoo tutkijatohtori Najat Ouakrim-Soivio Helsingin yliopistosta.
”Ei se toteudu. Numerot vuotavat, ja oppilaan oikeusturva on vaarassa”, sanoo dosentti Jari Salminen Helsingin yliopistosta.
Arviointi on ollut Rautopuron tutkimusaihe jo yli kymmenen vuotta, ja Ouakrim-Soiviokin on tutkinut sitä vuosia. Salminen taas on erikoistunut koulutuksen historiaan.
Kaikki kolme muistuttavat, ettei alun esimerkki ole poikkeustapaus, vaan suomalaisten koulujen arkea.
Ouakrim-Soivio tutki väitöskirjassaan historian ja yhteiskuntaopin päättöarvosanoja. Hän laski, kuinka monessa koulussa numerot vaihtelevat epäreilusti. Tulokset ovat karuja.
Joka neljännessä koulussa yhteiskuntaopin arvosana voi vaihdella yhdellä numerolla ylös- tai alaspäin suhteessa valtakunnalliseen osaamistasoon. Näin Ellan numero voisi olla 9, Nikon 8 ja Eetun 7, vaikka kaikki olisivat osaamiseltaan kasin tasoisia.
Joka neljännessä koulussa numerot heittelevät vähän vähemmän, noin puolikkaan arvosanan ylös- tai alaspäin. Käytännössä yhtä hyvistä oppilaista toinen voi saada todistukseen seiskan ja toinen kasin.
Sittemmin Ouakrim-Soivio, Rautopuro ja heidän kollegansa ovat todistaneet, että arvosanat vaihtelevat samalla tavalla myös matematiikassa, A1-englannissa, B1-ruotsissa ja terveystiedossa.
(jatkuu)
Kommentit (260)
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti keskuudessamme elää ihmisiä, jotka luulevat, että arvosana on vähintään koenumero.
Minä kyllä kerron opiskelijoille arviointiperusteista jo kurssin alussa ja teen selväksi, että kokeen arvosana ei ole vähimmäiskurssiarvosana. Eihän kaikilla kursseilla edes ole koetta, hyvänen aika. Oppimista ja työskentelyä arvioidaan joka ikinen tunti. Siinä mielessä kokeen, joka kestää vain kolme tuntia (vrt. kurssin opetustuntimäärään), painoarvo voisi hyvin olla alle kymmenen prosenttia.
Tuo ajattelu, että koearvosana betonoi todistusarvosanan tai kurssiarvosanan, on jostain tosi kaukaa muinaisuudesta. En täysin ymmärrä, minkälaiseen oppimis- ja ihmiskäsitykseen tuollainen ajattelu pohjaa. Ilmeisesti välinearvoiseen.
Mihin oppimiskäsitykseen tämä musta tuntuu että huononnat ilmapiiriä arvostelusi pohjaa. Se on eettisesti väärin.
Jos haluat tehdä oikein kertot perusteet etukäteen. Peruste ei voi olla se miltä sinusta tuntuu joka tunti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävi silmään tuo meidänkin lasten koulun opettajan kommentti:
"Hetemäestä on tärkeää, että päättöarvioinnissa voi hieman myös palkita yrittämisestä ja ahkeruudesta. Kyse on arvojen opettamisesta. Ei ole oikein, jos nuori urakoi saadakseen seiskan eikä työtä huomioida, jos samaan aikaan naapuripulpetin Ella saa ysejä tekemättä mitään.
”On sellainen käsite kuin oikeudenmukaisuus”, hän painottaa.
Oikeudenmukaisuutta on se, että aineen arvosana annetaan osaamisen perusteella. Sillä ei pidä olla mitään merkitystä, onko Jamppa urakoinut ja Ella saavuttanut saman osaamisen pitämällä korvat auki tunnilla.
Oppimistekniikoista puolestaan koulun pitäisi pitää huoli oppilaan ohjaustunneilla.
Tuo on yksi näkemys, ja olen ollut itsekin tuota mieltä, ennen kuin aloin itse opettaa.
Opetan lukiossa ja mietin juuri kurssiarvosanoja tässä. Minulla on opiskelija, jonka taso ei muuten aivan yllä kasiin, mutta yritys, keskittyminen ja osallistuminen on niin intensiivistä, että kasin hän saa.
Sitten minulla on näitä taitavia mutta ivallisia muille naureskelijoita, joiden tiedot ja taidot esim. kokeessa yltävät ysiin, mutta joiden panos yhteiseen oppimiseen on nolla, ja panos ilmapiiriin negatiivinen. Heille ei tule ysiä kurssiarvosanaksi.
Saman siis saavat, kasin, sekä hän joka ei tiedoiltaan aivan yllä kasiin, että he, joiden tiedot yltävät ysiin. Arvioin siis myös taitoja, esimerkiksi vuorovaikutustaitoja ja työskentelytaitoja.
Jos ei kasia meinaa saada niin ei kyllä yritä tarpeeksi. Tämä vain vaikeuttaa muiden työtä, kun ei tiedä kuka on saanut numeron osaamisella ja kuka nuolemalla opettajaa (joskus jopa kirjaimellisesti)
Onko kaikki aktiivisuus tunneilla mielestäsi "opettajan nuolemista"? On nuoria, joita aidosti kiinnostaa opiskelu yleensä tai jokin tietty oppiaine ja jotka oppitunneilla osallistuvat kommentoimalla ja kyselemällä ihan oman kiinnostuksensa vuoksi eivätkä saadakseen paremman arvosanan.
Osaamista siellä pitäisi mitata.
Kommentoimalla ja kysymällä osoitetaan osaamista ihan samalla tavalla kuin kirjallisissa kokeissakin. Opettaja kyllä erottaa, mikä aktiivisuudesta on aitoa aktiivisuutta ja mikä tyhjän jauhantaa. Jos kaikki arviointi perustuisi pelkkään kokeissa annettuun näyttöön, kärsisivät tästä monet oppilaat. Kaikille kirjallinen tuottaminen ei ole paras tapa tuoda esille osaamistaan. Onhan se myös hyvä, että opettajan lisäksi tunnilla ovat äänessä oppilaat. Ei koulunkäynti ole pitkään aikaan ollut mitään luennoimista vaan keskustelu on ihan tavallinen opetusmenetelmä.
Opetustilanteessa opitaan asiaa. Kokeessa näytetään, mitä on opittu. Tietysti voi pitää suullisiakin kuulusteluja, mutta et kai vakavissasi väitä, että suosit luokan suunapäänä olijoita harkitsevampien ja hiljaisemmin asioita prosessoivien kustannuksella?
Vastaus kysymykseesi löytyy edellisestä kommentistani: "Opettaja kyllä erottaa, mikä aktiivisuudesta on aitoa aktiivisuutta ja mikä tyhjän jauhantaa." En siis "suosi luokan suunapäänä olijoita". Tarkoitin osaamisen ja kiinnostuksen osoittamisella suullisesti tunneilla sitä, että oppilas vaikka kysyy asioista, jotka liittyvät aiheeseen mutta joita ei käsitellä oppikirjassa, ja näin osoittaa, että hänellä on muualta hankittua tietoa. Totta kai tällainen katsotaan oppilaan eduksi. Samoin jos tunnilla on tehtävänä keskustella opettajan antamasta aiheesta ryhmissä ja raportoida keskustelun tuloksista, joku ottaa vastuuta ryhmän tuotoksesta ja tuo siihen enemmän asiasisältöä jotain toista enemmän. Jos minulla on kaksi oppilasta, joiden kurssitöiden keskiarvo on 8+, aktiivisella arvosana voi pyöristä ysiin ja sellaisella, joka ei anna muuta näyttöä osaamisestaan kuin mainitut työt, on arvosana 8. Ei tämä ole syrjintää, suosimista eikä mielivaltaa. Se, että näyttöä voi antaa sekä suullisesti että kirjallisesti, nimenomaan on pyrkimystä tasapuolisuuteen.
Jos on hyvä perustelu on ok nostaa numeroa. Mutta ei laskea kuten edellä laski ysistä kasiin. Ja vielä lukiossa
Arviointiperusteisiin voi tutustua OPS:ssa. Siellä puhutaan monipuolisesta arvioinnista ja tuntityöskentelyn havainnoinnista. Suunta OPS-uudistuksissa on jo pitkään ollut nimenomaan pois kirjallisista kokeista. Minä en henkilökohtaisesti muuta kurssiarvosanaa numeroilla arvioitavien töiden keskiarvosta enempää kuin tuon 0,75 numeron verran, ja käytännössä teen tuonkaan suuruusluokan muutoksia vain ylöspäin. Puolikkaasta alaspäin pudottamista negatiivisen tuntityöskentelyn perusteella sen sijaan pidän vielä kohtuullisena: puolikashan on yhtä lähellä kumpaakin arvosanaa, ja käytäntö pyöristää ylöspäin on matematiikan sääntöihin perustuva tapa.
Kyllä sekin on väärin että pyöristät alaspäin. Se on juuri sitä pärstäkerrointa.
Yritän nyt vielä vääntää rautalangasta. On olemassa positiivista, neutraalia ja negatiivista tuntityöskentelyä. Negatiivinen tuntityöskentely tarkoittaa sitä, että oppilas ei tee koti- eikä tuntitehtäviä, ei vastaa opettajan esittämiin kysymyksiin eikä osallistu ryhmätyöskentelyyn. Se, että tekee tehtäviä ja osallistuu ryhmätyöskentelyyn, on osa osaamisesta annettavaa näyttöä.
Pärstäkerroin tarkoittaa sitä, että opettaja antaa oppilaalle osaamisesta annettua näyttöä heikomman arvosanan siksi, ettei pidä kyseisestä oppilaasta. Negatiivinen tuntityöskentely taas tarkoittaa sitä, että osaamisesta annettu näyttö ei riitä ylempään arvosanaan.
Tuo negatiivinen tuntityöskentely on juuri sitä pärstäkerrointa.
Muussa tapauksessa se olisi mitattavissa olevaa. Ei ole sattumaa että joidenkin näyttö tuntuu vähemmältä kuin toisen
Kyllä tuntityöskentelyä voi "mitata". Lukiossa, jossa työskentelen, on sellainen käytäntö, että matematiikan kursseilla pitää tehdä ja palauttaa tietty määrä laskuharjoituksia opettajalle. Puuttuvat laskut laskevat kurssiarvosanaa. Samoin vieraissa kielissä opettajalle pitää palauttaa jakson aikana tunneilla ja kotona tehtyjä tehtäviä, ja jos työtä ei palauteta tai tehtävät on tehty hutaisemalla, vähennetään kurssikokeen pisteitä tietyn kaavan mukaan. Osassa reaaliaineita on alettu suosia erästä sähköistä oppimisalustaa, jonne kaikki tunti- ja kotitehtävät palautetaan. Opettaja näkee reaaliajassa, milloin ja miten tehtäviä tehdään. Jos mitään ei kurssin aikana ole palautunut, ei opiskelija ole varmastikaan kurssin aikana opiskeluun panostanut. Äidinkielessä ja taito- ja taideaineissa taas ei juuri edes järjestetä kokeita. Jos opiskelija liikunnan kurssilla istuu kentän laidalla sen sijaan, että potkii palloa omalla vuorollaan, ei kukaan pidä heikon liikunnan arvosanan syynä "pärstäkerrointa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävi silmään tuo meidänkin lasten koulun opettajan kommentti:
"Hetemäestä on tärkeää, että päättöarvioinnissa voi hieman myös palkita yrittämisestä ja ahkeruudesta. Kyse on arvojen opettamisesta. Ei ole oikein, jos nuori urakoi saadakseen seiskan eikä työtä huomioida, jos samaan aikaan naapuripulpetin Ella saa ysejä tekemättä mitään.
”On sellainen käsite kuin oikeudenmukaisuus”, hän painottaa.
Oikeudenmukaisuutta on se, että aineen arvosana annetaan osaamisen perusteella. Sillä ei pidä olla mitään merkitystä, onko Jamppa urakoinut ja Ella saavuttanut saman osaamisen pitämällä korvat auki tunnilla.
Oppimistekniikoista puolestaan koulun pitäisi pitää huoli oppilaan ohjaustunneilla.
Tuo on yksi näkemys, ja olen ollut itsekin tuota mieltä, ennen kuin aloin itse opettaa.
Opetan lukiossa ja mietin juuri kurssiarvosanoja tässä. Minulla on opiskelija, jonka taso ei muuten aivan yllä kasiin, mutta yritys, keskittyminen ja osallistuminen on niin intensiivistä, että kasin hän saa.
Sitten minulla on näitä taitavia mutta ivallisia muille naureskelijoita, joiden tiedot ja taidot esim. kokeessa yltävät ysiin, mutta joiden panos yhteiseen oppimiseen on nolla, ja panos ilmapiiriin negatiivinen. Heille ei tule ysiä kurssiarvosanaksi.
Saman siis saavat, kasin, sekä hän joka ei tiedoiltaan aivan yllä kasiin, että he, joiden tiedot yltävät ysiin. Arvioin siis myös taitoja, esimerkiksi vuorovaikutustaitoja ja työskentelytaitoja.
Jos ei kasia meinaa saada niin ei kyllä yritä tarpeeksi. Tämä vain vaikeuttaa muiden työtä, kun ei tiedä kuka on saanut numeron osaamisella ja kuka nuolemalla opettajaa (joskus jopa kirjaimellisesti)
Miten niin ei meinaa saada? Hänhän saa kasin.
Vuorovaikutustaidot on yksi arvioitava asia. Pelkkä tiedollinen osaaminen ei riitä ysiin.
Etkö lukenut juttua vai etkö vain halua ymmärtää?
Samasta kasin osaamisesta joku saa seiskan, joku kasin ja joku ysin.
Kasin saaja kärsii, koska joku saman tasoinen osaaja saa ysin vain siksi, kun ope tykkää tämän "vuorovaikutustaidoista".
Jos vuorovaikutustaitoja halutaan arvioida, varattakoon sitä varten ihan oma numero, mutta arvioitakoon aineen osaamista puhtaasti osaamisen perusteella.
Luin kyllä jutun, mutta tuossa emme enää keskustelleet siitä, vaan minun oppilaastani, jonka tiedot eivät ole kasin tasoisia, mutta taidot ja asenne kylläkin. Aiemmat kommentit saat näkyviin klikkaamalla "Näytä alemmat lainaukset".
Katso oma viestisi. Kerrot että jonkun tiedot yltää ysiin. Mutta hän saa kadin... koska sinä et tykkää hänestä. Tätä tasoa on perustelusi. Eikö sinua lukion opettajana hävetä?
Onneksi meidän lukiossa arviointi ei ole tällaista. Peruskoulussa kyllä oli. Lukiossa kaikki on läpinäkyvää ja kriteerit kerrottu etukäteen. Kenenkään ysi ei muutu kasiksi koska opettajan mielestä oppilas huonontaa ilmapiiriä
Ei hävetä. Tiedot ei riitä, kun pitää arvioida taitojakin. Koeta nyt tajuta.
Minä en usko, että olet pätevä, mikäli opetat lukiossa. Jos olet, niin kertaa ops.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävi silmään tuo meidänkin lasten koulun opettajan kommentti:
"Hetemäestä on tärkeää, että päättöarvioinnissa voi hieman myös palkita yrittämisestä ja ahkeruudesta. Kyse on arvojen opettamisesta. Ei ole oikein, jos nuori urakoi saadakseen seiskan eikä työtä huomioida, jos samaan aikaan naapuripulpetin Ella saa ysejä tekemättä mitään.
”On sellainen käsite kuin oikeudenmukaisuus”, hän painottaa.
Oikeudenmukaisuutta on se, että aineen arvosana annetaan osaamisen perusteella. Sillä ei pidä olla mitään merkitystä, onko Jamppa urakoinut ja Ella saavuttanut saman osaamisen pitämällä korvat auki tunnilla.
Oppimistekniikoista puolestaan koulun pitäisi pitää huoli oppilaan ohjaustunneilla.
Tuo on yksi näkemys, ja olen ollut itsekin tuota mieltä, ennen kuin aloin itse opettaa.
Opetan lukiossa ja mietin juuri kurssiarvosanoja tässä. Minulla on opiskelija, jonka taso ei muuten aivan yllä kasiin, mutta yritys, keskittyminen ja osallistuminen on niin intensiivistä, että kasin hän saa.
Sitten minulla on näitä taitavia mutta ivallisia muille naureskelijoita, joiden tiedot ja taidot esim. kokeessa yltävät ysiin, mutta joiden panos yhteiseen oppimiseen on nolla, ja panos ilmapiiriin negatiivinen. Heille ei tule ysiä kurssiarvosanaksi.
Saman siis saavat, kasin, sekä hän joka ei tiedoiltaan aivan yllä kasiin, että he, joiden tiedot yltävät ysiin. Arvioin siis myös taitoja, esimerkiksi vuorovaikutustaitoja ja työskentelytaitoja.
Tämä on todella väärin. Ymmärrän tuon ylöspäin nostamisen. Mutta lasket alaspäin koska asenne... eli et tykkää kyseisestä ihmisestä. Se on väärin
En laske alaspäin mitään, koenumero vaikuttaa omalla painollaan. Mutta kokeessa ei voi mitata kaikkia arvioitavia asioita, kun kerran sisältöihin ja tavoitteisiin kuuluu kuitenkin esim. vuorovaikutustaidot. Ja ne eivät välttämättä ole ysin tasoa niillä, joilla tiedot on ysin tasoa.
Katso oma perustelusi laskea numero. Se ei todellakaan kestä päivänvaloa
En ymmärrä, mitä tarkoitat numeron laskemisella. Kurssista annetaan numero, ja sitä voi vain korottaa sen jälkeen ylöspäin, ei laskea. Arviointiperusteet ovat etukäteen opiskelijoiden tiedossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävi silmään tuo meidänkin lasten koulun opettajan kommentti:
"Hetemäestä on tärkeää, että päättöarvioinnissa voi hieman myös palkita yrittämisestä ja ahkeruudesta. Kyse on arvojen opettamisesta. Ei ole oikein, jos nuori urakoi saadakseen seiskan eikä työtä huomioida, jos samaan aikaan naapuripulpetin Ella saa ysejä tekemättä mitään.
”On sellainen käsite kuin oikeudenmukaisuus”, hän painottaa.
Oikeudenmukaisuutta on se, että aineen arvosana annetaan osaamisen perusteella. Sillä ei pidä olla mitään merkitystä, onko Jamppa urakoinut ja Ella saavuttanut saman osaamisen pitämällä korvat auki tunnilla.
Oppimistekniikoista puolestaan koulun pitäisi pitää huoli oppilaan ohjaustunneilla.
Tuo on yksi näkemys, ja olen ollut itsekin tuota mieltä, ennen kuin aloin itse opettaa.
Opetan lukiossa ja mietin juuri kurssiarvosanoja tässä. Minulla on opiskelija, jonka taso ei muuten aivan yllä kasiin, mutta yritys, keskittyminen ja osallistuminen on niin intensiivistä, että kasin hän saa.
Sitten minulla on näitä taitavia mutta ivallisia muille naureskelijoita, joiden tiedot ja taidot esim. kokeessa yltävät ysiin, mutta joiden panos yhteiseen oppimiseen on nolla, ja panos ilmapiiriin negatiivinen. Heille ei tule ysiä kurssiarvosanaksi.
Saman siis saavat, kasin, sekä hän joka ei tiedoiltaan aivan yllä kasiin, että he, joiden tiedot yltävät ysiin. Arvioin siis myös taitoja, esimerkiksi vuorovaikutustaitoja ja työskentelytaitoja.
Tämä on todella väärin. Ymmärrän tuon ylöspäin nostamisen. Mutta lasket alaspäin koska asenne... eli et tykkää kyseisestä ihmisestä. Se on väärin
En laske alaspäin mitään, koenumero vaikuttaa omalla painollaan. Mutta kokeessa ei voi mitata kaikkia arvioitavia asioita, kun kerran sisältöihin ja tavoitteisiin kuuluu kuitenkin esim. vuorovaikutustaidot. Ja ne eivät välttämättä ole ysin tasoa niillä, joilla tiedot on ysin tasoa.
Katso oma perustelusi laskea numero. Se ei todellakaan kestä päivänvaloa
Tähän lainattujen viestien ketjuun on osallistunut useampi opettaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukion lopuksi on yo kirjoitukset. Onhan nekin arvioitava koe. Eikö kurssiarviointien kuuluisi antaa suuntaa opiskelijan tasosta. Ei kai lukiossa "tuntiaktivuus", opettajan ilmapiirin nostaminen ole arvosan laskun peruste.
Voi olla muita tapoja kokeen lisäksi tai tilalla. Vaikka projekti. Tai ryhmätyö (arvioidaan), tehtävät (kerrotaan miten vaikuttaa arvosanaan) ym. Mutta ei tällä tasolla enää mielivsltaa näe kuten peruskoulussa oli.
Miksi opettaja haluaa laskea numerolla arvosanaa? Haluaa kostaa. Näyttää valtaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävi silmään tuo meidänkin lasten koulun opettajan kommentti:
"Hetemäestä on tärkeää, että päättöarvioinnissa voi hieman myös palkita yrittämisestä ja ahkeruudesta. Kyse on arvojen opettamisesta. Ei ole oikein, jos nuori urakoi saadakseen seiskan eikä työtä huomioida, jos samaan aikaan naapuripulpetin Ella saa ysejä tekemättä mitään.
”On sellainen käsite kuin oikeudenmukaisuus”, hän painottaa.
Oikeudenmukaisuutta on se, että aineen arvosana annetaan osaamisen perusteella. Sillä ei pidä olla mitään merkitystä, onko Jamppa urakoinut ja Ella saavuttanut saman osaamisen pitämällä korvat auki tunnilla.
Oppimistekniikoista puolestaan koulun pitäisi pitää huoli oppilaan ohjaustunneilla.
Tuo on yksi näkemys, ja olen ollut itsekin tuota mieltä, ennen kuin aloin itse opettaa.
Opetan lukiossa ja mietin juuri kurssiarvosanoja tässä. Minulla on opiskelija, jonka taso ei muuten aivan yllä kasiin, mutta yritys, keskittyminen ja osallistuminen on niin intensiivistä, että kasin hän saa.
Sitten minulla on näitä taitavia mutta ivallisia muille naureskelijoita, joiden tiedot ja taidot esim. kokeessa yltävät ysiin, mutta joiden panos yhteiseen oppimiseen on nolla, ja panos ilmapiiriin negatiivinen. Heille ei tule ysiä kurssiarvosanaksi.
Saman siis saavat, kasin, sekä hän joka ei tiedoiltaan aivan yllä kasiin, että he, joiden tiedot yltävät ysiin. Arvioin siis myös taitoja, esimerkiksi vuorovaikutustaitoja ja työskentelytaitoja.
Tämä on todella väärin. Ymmärrän tuon ylöspäin nostamisen. Mutta lasket alaspäin koska asenne... eli et tykkää kyseisestä ihmisestä. Se on väärin
En laske alaspäin mitään, koenumero vaikuttaa omalla painollaan. Mutta kokeessa ei voi mitata kaikkia arvioitavia asioita, kun kerran sisältöihin ja tavoitteisiin kuuluu kuitenkin esim. vuorovaikutustaidot. Ja ne eivät välttämättä ole ysin tasoa niillä, joilla tiedot on ysin tasoa.
Katso oma perustelusi laskea numero. Se ei todellakaan kestä päivänvaloa
Tähän lainattujen viestien ketjuun on osallistunut useampi opettaja.
Kestääkö ylläoleva perustelu päivänvaloa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyinen ops ei kiellä kokeiden pitoa eikä oppikirjojen käyttöä. Edelleen pitää osata tieto- sekä taitosisältöjä. Jos vanhemmat eivät saa lapsestaan tarpeeksi tietoa lukuvuoden mittaan, on se opettajan virkavirhe. Huoltajalla ja oppilaalla pitää olla tiedossa, mitä vaaditaan ja miten osaamista mitataan. Jos oppilaalle ja huoltajalle ei tule mitään dokumenttia ja tietoa osaamisesta lukuvuoden mittaan, on se oikeusturvan kannalta katastrofi. Olkaa siis tarkkana huoltajat, että koulussa ei toteuteta uutta opsia väärin eli opettajan mututuntemus ja ns.tuntityö korvaa kaikki muut arvioinnin muodot!! Päättöarvioinnin pitää taas perustua ainoastaan opsin päättöarvioinnin kriteereihin, ei mihinkään muuhun. Peruskoulun koko ops on ainakin OPH:n nettisivuilla luettavissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävi silmään tuo meidänkin lasten koulun opettajan kommentti:
"Hetemäestä on tärkeää, että päättöarvioinnissa voi hieman myös palkita yrittämisestä ja ahkeruudesta. Kyse on arvojen opettamisesta. Ei ole oikein, jos nuori urakoi saadakseen seiskan eikä työtä huomioida, jos samaan aikaan naapuripulpetin Ella saa ysejä tekemättä mitään.
”On sellainen käsite kuin oikeudenmukaisuus”, hän painottaa.
Oikeudenmukaisuutta on se, että aineen arvosana annetaan osaamisen perusteella. Sillä ei pidä olla mitään merkitystä, onko Jamppa urakoinut ja Ella saavuttanut saman osaamisen pitämällä korvat auki tunnilla.
Oppimistekniikoista puolestaan koulun pitäisi pitää huoli oppilaan ohjaustunneilla.
Tuo on yksi näkemys, ja olen ollut itsekin tuota mieltä, ennen kuin aloin itse opettaa.
Opetan lukiossa ja mietin juuri kurssiarvosanoja tässä. Minulla on opiskelija, jonka taso ei muuten aivan yllä kasiin, mutta yritys, keskittyminen ja osallistuminen on niin intensiivistä, että kasin hän saa.
Sitten minulla on näitä taitavia mutta ivallisia muille naureskelijoita, joiden tiedot ja taidot esim. kokeessa yltävät ysiin, mutta joiden panos yhteiseen oppimiseen on nolla, ja panos ilmapiiriin negatiivinen. Heille ei tule ysiä kurssiarvosanaksi.
Saman siis saavat, kasin, sekä hän joka ei tiedoiltaan aivan yllä kasiin, että he, joiden tiedot yltävät ysiin. Arvioin siis myös taitoja, esimerkiksi vuorovaikutustaitoja ja työskentelytaitoja.
Jos ei kasia meinaa saada niin ei kyllä yritä tarpeeksi. Tämä vain vaikeuttaa muiden työtä, kun ei tiedä kuka on saanut numeron osaamisella ja kuka nuolemalla opettajaa (joskus jopa kirjaimellisesti)
Miten niin ei meinaa saada? Hänhän saa kasin.
Vuorovaikutustaidot on yksi arvioitava asia. Pelkkä tiedollinen osaaminen ei riitä ysiin.
Etkö lukenut juttua vai etkö vain halua ymmärtää?
Samasta kasin osaamisesta joku saa seiskan, joku kasin ja joku ysin.
Kasin saaja kärsii, koska joku saman tasoinen osaaja saa ysin vain siksi, kun ope tykkää tämän "vuorovaikutustaidoista".
Jos vuorovaikutustaitoja halutaan arvioida, varattakoon sitä varten ihan oma numero, mutta arvioitakoon aineen osaamista puhtaasti osaamisen perusteella.
Luin kyllä jutun, mutta tuossa emme enää keskustelleet siitä, vaan minun oppilaastani, jonka tiedot eivät ole kasin tasoisia, mutta taidot ja asenne kylläkin. Aiemmat kommentit saat näkyviin klikkaamalla "Näytä alemmat lainaukset".
Miksi koitat ilkeillä täälläkin? Ihan kuten ilkeilet sille ysin tasoiselle, joka saa kasin. Koska. Sinä voit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti keskuudessamme elää ihmisiä, jotka luulevat, että arvosana on vähintään koenumero.
Minä kyllä kerron opiskelijoille arviointiperusteista jo kurssin alussa ja teen selväksi, että kokeen arvosana ei ole vähimmäiskurssiarvosana. Eihän kaikilla kursseilla edes ole koetta, hyvänen aika. Oppimista ja työskentelyä arvioidaan joka ikinen tunti. Siinä mielessä kokeen, joka kestää vain kolme tuntia (vrt. kurssin opetustuntimäärään), painoarvo voisi hyvin olla alle kymmenen prosenttia.
Tuo ajattelu, että koearvosana betonoi todistusarvosanan tai kurssiarvosanan, on jostain tosi kaukaa muinaisuudesta. En täysin ymmärrä, minkälaiseen oppimis- ja ihmiskäsitykseen tuollainen ajattelu pohjaa. Ilmeisesti välinearvoiseen.
Sinä et sovi lukion opettajaksi
Toinen lukion opettaja kommentoi, että tuossa kyllä kuvataan arviointia juuri niin kuin nykyisessä (vuodelta 2016) OPS:ssa ohjeistetaan tekemään. Mikäli OPS ei miellytä, lienee syytä hakeutua sellaiseen työhön ja asemaan, jossa pääsee sen sisältöihin vaikuttamaan sen sijaan, että haukkuu ohjeiden mukaan toimivia opettajia työhönsä soveltumattomaksi oman subjektiivisen mielipiteensä perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävi silmään tuo meidänkin lasten koulun opettajan kommentti:
"Hetemäestä on tärkeää, että päättöarvioinnissa voi hieman myös palkita yrittämisestä ja ahkeruudesta. Kyse on arvojen opettamisesta. Ei ole oikein, jos nuori urakoi saadakseen seiskan eikä työtä huomioida, jos samaan aikaan naapuripulpetin Ella saa ysejä tekemättä mitään.
”On sellainen käsite kuin oikeudenmukaisuus”, hän painottaa.
Oikeudenmukaisuutta on se, että aineen arvosana annetaan osaamisen perusteella. Sillä ei pidä olla mitään merkitystä, onko Jamppa urakoinut ja Ella saavuttanut saman osaamisen pitämällä korvat auki tunnilla.
Oppimistekniikoista puolestaan koulun pitäisi pitää huoli oppilaan ohjaustunneilla.
Tuo on yksi näkemys, ja olen ollut itsekin tuota mieltä, ennen kuin aloin itse opettaa.
Opetan lukiossa ja mietin juuri kurssiarvosanoja tässä. Minulla on opiskelija, jonka taso ei muuten aivan yllä kasiin, mutta yritys, keskittyminen ja osallistuminen on niin intensiivistä, että kasin hän saa.
Sitten minulla on näitä taitavia mutta ivallisia muille naureskelijoita, joiden tiedot ja taidot esim. kokeessa yltävät ysiin, mutta joiden panos yhteiseen oppimiseen on nolla, ja panos ilmapiiriin negatiivinen. Heille ei tule ysiä kurssiarvosanaksi.
Saman siis saavat, kasin, sekä hän joka ei tiedoiltaan aivan yllä kasiin, että he, joiden tiedot yltävät ysiin. Arvioin siis myös taitoja, esimerkiksi vuorovaikutustaitoja ja työskentelytaitoja.
Jos ei kasia meinaa saada niin ei kyllä yritä tarpeeksi. Tämä vain vaikeuttaa muiden työtä, kun ei tiedä kuka on saanut numeron osaamisella ja kuka nuolemalla opettajaa (joskus jopa kirjaimellisesti)
Onko kaikki aktiivisuus tunneilla mielestäsi "opettajan nuolemista"? On nuoria, joita aidosti kiinnostaa opiskelu yleensä tai jokin tietty oppiaine ja jotka oppitunneilla osallistuvat kommentoimalla ja kyselemällä ihan oman kiinnostuksensa vuoksi eivätkä saadakseen paremman arvosanan.
Osaamista siellä pitäisi mitata.
Kommentoimalla ja kysymällä osoitetaan osaamista ihan samalla tavalla kuin kirjallisissa kokeissakin. Opettaja kyllä erottaa, mikä aktiivisuudesta on aitoa aktiivisuutta ja mikä tyhjän jauhantaa. Jos kaikki arviointi perustuisi pelkkään kokeissa annettuun näyttöön, kärsisivät tästä monet oppilaat. Kaikille kirjallinen tuottaminen ei ole paras tapa tuoda esille osaamistaan. Onhan se myös hyvä, että opettajan lisäksi tunnilla ovat äänessä oppilaat. Ei koulunkäynti ole pitkään aikaan ollut mitään luennoimista vaan keskustelu on ihan tavallinen opetusmenetelmä.
Opetustilanteessa opitaan asiaa. Kokeessa näytetään, mitä on opittu. Tietysti voi pitää suullisiakin kuulusteluja, mutta et kai vakavissasi väitä, että suosit luokan suunapäänä olijoita harkitsevampien ja hiljaisemmin asioita prosessoivien kustannuksella?
Vastaus kysymykseesi löytyy edellisestä kommentistani: "Opettaja kyllä erottaa, mikä aktiivisuudesta on aitoa aktiivisuutta ja mikä tyhjän jauhantaa." En siis "suosi luokan suunapäänä olijoita". Tarkoitin osaamisen ja kiinnostuksen osoittamisella suullisesti tunneilla sitä, että oppilas vaikka kysyy asioista, jotka liittyvät aiheeseen mutta joita ei käsitellä oppikirjassa, ja näin osoittaa, että hänellä on muualta hankittua tietoa. Totta kai tällainen katsotaan oppilaan eduksi. Samoin jos tunnilla on tehtävänä keskustella opettajan antamasta aiheesta ryhmissä ja raportoida keskustelun tuloksista, joku ottaa vastuuta ryhmän tuotoksesta ja tuo siihen enemmän asiasisältöä jotain toista enemmän. Jos minulla on kaksi oppilasta, joiden kurssitöiden keskiarvo on 8+, aktiivisella arvosana voi pyöristä ysiin ja sellaisella, joka ei anna muuta näyttöä osaamisestaan kuin mainitut työt, on arvosana 8. Ei tämä ole syrjintää, suosimista eikä mielivaltaa. Se, että näyttöä voi antaa sekä suullisesti että kirjallisesti, nimenomaan on pyrkimystä tasapuolisuuteen.
Jos on hyvä perustelu on ok nostaa numeroa. Mutta ei laskea kuten edellä laski ysistä kasiin. Ja vielä lukiossa
Arviointiperusteisiin voi tutustua OPS:ssa. Siellä puhutaan monipuolisesta arvioinnista ja tuntityöskentelyn havainnoinnista. Suunta OPS-uudistuksissa on jo pitkään ollut nimenomaan pois kirjallisista kokeista. Minä en henkilökohtaisesti muuta kurssiarvosanaa numeroilla arvioitavien töiden keskiarvosta enempää kuin tuon 0,75 numeron verran, ja käytännössä teen tuonkaan suuruusluokan muutoksia vain ylöspäin. Puolikkaasta alaspäin pudottamista negatiivisen tuntityöskentelyn perusteella sen sijaan pidän vielä kohtuullisena: puolikashan on yhtä lähellä kumpaakin arvosanaa, ja käytäntö pyöristää ylöspäin on matematiikan sääntöihin perustuva tapa.
Kyllä sekin on väärin että pyöristät alaspäin. Se on juuri sitä pärstäkerrointa.
Yritän nyt vielä vääntää rautalangasta. On olemassa positiivista, neutraalia ja negatiivista tuntityöskentelyä. Negatiivinen tuntityöskentely tarkoittaa sitä, että oppilas ei tee koti- eikä tuntitehtäviä, ei vastaa opettajan esittämiin kysymyksiin eikä osallistu ryhmätyöskentelyyn. Se, että tekee tehtäviä ja osallistuu ryhmätyöskentelyyn, on osa osaamisesta annettavaa näyttöä.
Pärstäkerroin tarkoittaa sitä, että opettaja antaa oppilaalle osaamisesta annettua näyttöä heikomman arvosanan siksi, ettei pidä kyseisestä oppilaasta. Negatiivinen tuntityöskentely taas tarkoittaa sitä, että osaamisesta annettu näyttö ei riitä ylempään arvosanaan.
Tuo negatiivinen tuntityöskentely on juuri sitä pärstäkerrointa.
Muussa tapauksessa se olisi mitattavissa olevaa. Ei ole sattumaa että joidenkin näyttö tuntuu vähemmältä kuin toisenKyllä tuntityöskentelyä voi "mitata". Lukiossa, jossa työskentelen, on sellainen käytäntö, että matematiikan kursseilla pitää tehdä ja palauttaa tietty määrä laskuharjoituksia opettajalle. Puuttuvat laskut laskevat kurssiarvosanaa. Samoin vieraissa kielissä opettajalle pitää palauttaa jakson aikana tunneilla ja kotona tehtyjä tehtäviä, ja jos työtä ei palauteta tai tehtävät on tehty hutaisemalla, vähennetään kurssikokeen pisteitä tietyn kaavan mukaan. Osassa reaaliaineita on alettu suosia erästä sähköistä oppimisalustaa, jonne kaikki tunti- ja kotitehtävät palautetaan. Opettaja näkee reaaliajassa, milloin ja miten tehtäviä tehdään. Jos mitään ei kurssin aikana ole palautunut, ei opiskelija ole varmastikaan kurssin aikana opiskeluun panostanut. Äidinkielessä ja taito- ja taideaineissa taas ei juuri edes järjestetä kokeita. Jos opiskelija liikunnan kurssilla istuu kentän laidalla sen sijaan, että potkii palloa omalla vuorollaan, ei kukaan pidä heikon liikunnan arvosanan syynä "pärstäkerrointa".
Kaikki tämä on ok. Kun se on etukäteen kerrottu. Nämä tehtävät vaikuttaa näin. Meillä myös mm matematiikassa saa enemmän pisteitä mitä enemmän laskuja tehty ym.
Mutta ei voi lukiossa olla niin että laskee numerolla arvosanaa, koska opettaja ei tykkää oppilaasta... kuten edeltä luettiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävi silmään tuo meidänkin lasten koulun opettajan kommentti:
"Hetemäestä on tärkeää, että päättöarvioinnissa voi hieman myös palkita yrittämisestä ja ahkeruudesta. Kyse on arvojen opettamisesta. Ei ole oikein, jos nuori urakoi saadakseen seiskan eikä työtä huomioida, jos samaan aikaan naapuripulpetin Ella saa ysejä tekemättä mitään.
”On sellainen käsite kuin oikeudenmukaisuus”, hän painottaa.
Oikeudenmukaisuutta on se, että aineen arvosana annetaan osaamisen perusteella. Sillä ei pidä olla mitään merkitystä, onko Jamppa urakoinut ja Ella saavuttanut saman osaamisen pitämällä korvat auki tunnilla.
Oppimistekniikoista puolestaan koulun pitäisi pitää huoli oppilaan ohjaustunneilla.
Tuo on yksi näkemys, ja olen ollut itsekin tuota mieltä, ennen kuin aloin itse opettaa.
Opetan lukiossa ja mietin juuri kurssiarvosanoja tässä. Minulla on opiskelija, jonka taso ei muuten aivan yllä kasiin, mutta yritys, keskittyminen ja osallistuminen on niin intensiivistä, että kasin hän saa.
Sitten minulla on näitä taitavia mutta ivallisia muille naureskelijoita, joiden tiedot ja taidot esim. kokeessa yltävät ysiin, mutta joiden panos yhteiseen oppimiseen on nolla, ja panos ilmapiiriin negatiivinen. Heille ei tule ysiä kurssiarvosanaksi.
Saman siis saavat, kasin, sekä hän joka ei tiedoiltaan aivan yllä kasiin, että he, joiden tiedot yltävät ysiin. Arvioin siis myös taitoja, esimerkiksi vuorovaikutustaitoja ja työskentelytaitoja.
Tämä on todella väärin. Ymmärrän tuon ylöspäin nostamisen. Mutta lasket alaspäin koska asenne... eli et tykkää kyseisestä ihmisestä. Se on väärin
En laske alaspäin mitään, koenumero vaikuttaa omalla painollaan. Mutta kokeessa ei voi mitata kaikkia arvioitavia asioita, kun kerran sisältöihin ja tavoitteisiin kuuluu kuitenkin esim. vuorovaikutustaidot. Ja ne eivät välttämättä ole ysin tasoa niillä, joilla tiedot on ysin tasoa.
Katso oma perustelusi laskea numero. Se ei todellakaan kestä päivänvaloa
Tähän lainattujen viestien ketjuun on osallistunut useampi opettaja.
Kestääkö ylläoleva perustelu päivänvaloa?
Riippuu oppiaineesta. Äidinkielessä ja vieraissa kielissä ainakin kestää, sillä vuorovaikutustaidot ovat yksi oppiainekohtaisen OPS:n arvioitavista sisällöistä. Myös reaaliaineiden arviointia on OPS:ssa viety suuntaan, jossa painotetaan arvioinnin monipuolisuutta. Matematiikasta ja en osaa sanoa. Taito- ja taideaineissa oppitunneilla osallistumisen merkitys arvioinnissa lienee itsestäänselvyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti keskuudessamme elää ihmisiä, jotka luulevat, että arvosana on vähintään koenumero.
Minä kyllä kerron opiskelijoille arviointiperusteista jo kurssin alussa ja teen selväksi, että kokeen arvosana ei ole vähimmäiskurssiarvosana. Eihän kaikilla kursseilla edes ole koetta, hyvänen aika. Oppimista ja työskentelyä arvioidaan joka ikinen tunti. Siinä mielessä kokeen, joka kestää vain kolme tuntia (vrt. kurssin opetustuntimäärään), painoarvo voisi hyvin olla alle kymmenen prosenttia.
Tuo ajattelu, että koearvosana betonoi todistusarvosanan tai kurssiarvosanan, on jostain tosi kaukaa muinaisuudesta. En täysin ymmärrä, minkälaiseen oppimis- ja ihmiskäsitykseen tuollainen ajattelu pohjaa. Ilmeisesti välinearvoiseen.
Sinä et sovi lukion opettajaksi
Toinen lukion opettaja kommentoi, että tuossa kyllä kuvataan arviointia juuri niin kuin nykyisessä (vuodelta 2016) OPS:ssa ohjeistetaan tekemään. Mikäli OPS ei miellytä, lienee syytä hakeutua sellaiseen työhön ja asemaan, jossa pääsee sen sisältöihin vaikuttamaan sen sijaan, että haukkuu ohjeiden mukaan toimivia opettajia työhönsä soveltumattomaksi oman subjektiivisen mielipiteensä perusteella.
Tämä on sama opettaja joka laskee ysin tasoisen oppilaan numeron kadiin, koska ei tykkää oppilaasta. Näin kirjoitti
Tuskin opissa niin sanotaan että arviointi saa olla mielivaltaista musta tuntuu touhua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kaksi jo aikuista lasta. Toinen iloinen, myönteinen ja rakentava. Toinen uhmakas änkyrä.
Toisen numerot pyöristettiin aina ylöspäin, toisen useimmiten alaspäin. Perusosaaminen aika samanlaista.
Toinen sai siis paljon paremman todistuksen osaamisensa nähden ja toinen osaamistaan huonomman.
Lapsen luonne vaikuttaa liikaa.Mutta eikös tuo juuri kuvannutkin sitä, miten jatkossa tulee menemään, eli aurinkoinen pärjää työyhteisöissään ja mörkö ei. Ja työnantaja saa kuvan, millaisen ihmisen palkkaa.
No, kaikissa työyhteisöissä ei tarvita sitä aurinkoisuutta ja sosiaalisuutta, vaan älliä ja osaamista.
Mun luokalla oli ala- ja yläasteella tyttö, joka olisi varmaan saanut nykydiagnostiikalla jonkun diagnoosin. Oli vähän tuollainen änkyrä ja outo. Ei osallistunut tunnilla, oli syrjäänvetäytyvä ja töksäytteli oudosti juttuja.
On nykyisin tekniikan tohtori, väitellyt jostain tyyliin ydinfysiikasta ja on USA:ssa arvostetussa yliopistossa professorina, tai ainakin vielä muutama vuosi sitten oli.
Reilua, että hän sai taistella arvosanojensa eteen, koska opettaja ehkä ajatteli, ettei toi tule pärjäämään työelämän sosiaalisessa kontekstissa, annetaan siis fysiikasta hänelle 9 tai 8, koska asrvosana ei muodostu koearvosanoista. Melkoisia ennustajanlahjoja vaaditaan opettajalta, jos tuolla perusteella aletaan yläkoulussa arvosanoja antamaan.
Vierailija kirjoitti:
Lukion lopuksi on yo kirjoitukset. Onhan nekin arvioitava koe. Eikö kurssiarviointien kuuluisi antaa suuntaa opiskelijan tasosta. Ei kai lukiossa "tuntiaktivuus", opettajan ilmapiirin nostaminen ole arvosan laskun peruste.
Voi olla muita tapoja kokeen lisäksi tai tilalla. Vaikka projekti. Tai ryhmätyö (arvioidaan), tehtävät (kerrotaan miten vaikuttaa arvosanaan) ym. Mutta ei tällä tasolla enää mielivsltaa näe kuten peruskoulussa oli.
Miksi opettaja haluaa laskea numerolla arvosanaa? Haluaa kostaa. Näyttää valtaansa.
Todistusarvosanahan voi peruskoulussa pysyä samana, laskea tai nousta edellisestä todistuksesta. Tuskin kukaan opettaja haluamalla haluaa laskea kenenkään arvosanaa edellisen todistuksen arvosanasta. Lukiossa kurssit arvioidaan itsenäisesti, edellisen kurssin arvosanaa ei oteta eikä pidä ottaa huomioon seuraavan kurssin arvosanassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävi silmään tuo meidänkin lasten koulun opettajan kommentti:
"Hetemäestä on tärkeää, että päättöarvioinnissa voi hieman myös palkita yrittämisestä ja ahkeruudesta. Kyse on arvojen opettamisesta. Ei ole oikein, jos nuori urakoi saadakseen seiskan eikä työtä huomioida, jos samaan aikaan naapuripulpetin Ella saa ysejä tekemättä mitään.
”On sellainen käsite kuin oikeudenmukaisuus”, hän painottaa.
Oikeudenmukaisuutta on se, että aineen arvosana annetaan osaamisen perusteella. Sillä ei pidä olla mitään merkitystä, onko Jamppa urakoinut ja Ella saavuttanut saman osaamisen pitämällä korvat auki tunnilla.
Oppimistekniikoista puolestaan koulun pitäisi pitää huoli oppilaan ohjaustunneilla.
Tuo on yksi näkemys, ja olen ollut itsekin tuota mieltä, ennen kuin aloin itse opettaa.
Opetan lukiossa ja mietin juuri kurssiarvosanoja tässä. Minulla on opiskelija, jonka taso ei muuten aivan yllä kasiin, mutta yritys, keskittyminen ja osallistuminen on niin intensiivistä, että kasin hän saa.
Sitten minulla on näitä taitavia mutta ivallisia muille na
ureskelijoita, joiden tiedot ja taidot esim. kokeessa yltävät ysiin, mutta joiden panos yhteiseen oppimiseen on nolla, ja panos ilmapiiriin negatiivinen. Heille ei tule ysiä kurssiarvosanaksi.Saman siis saavat, kasin, sekä hän joka ei tiedoiltaan aivan yllä kasiin, että he, joiden tiedot yltävät ysiin. Arvioin siis myös taitoja, esimerkiksi vuorovaikutustaitoja ja työskentelytaitoja.
Tämä on todella väärin. Ymmärrän tuon ylöspäin nostamisen. Mutta lasket alaspäin koska asenne... eli et tykkää kyseisestä ihmisestä. Se on väärin
En laske alaspäin mitään, koenumero vaikuttaa omalla painollaan. Mutta kokeessa ei voi mitata kaikkia arvioitavia asioita, kun kerran sisältöihin ja tavoitteisiin kuuluu kuitenkin esim. vuorovaikutustaidot. Ja ne eivät välttämättä ole ysin tasoa niillä, joilla tiedot on ysin tasoa.
Katso oma perustelusi laskea numero. Se ei todellakaan kestä päivänvaloa
Tähän lainattujen viestien ketjuun on osallistunut useampi opettaja.
Kestääkö ylläoleva perustelu päivänvaloa?
Riippuu oppiaineesta. Äidinkielessä ja vieraissa kielissä ainakin kestää, sillä vuorovaikutustaidot ovat yksi oppiainekohtaisen OPS:n arvioitavista sisällöistä. Myös reaaliaineiden arviointia on OPS:ssa viety suuntaan, jossa painotetaan arvioinnin monipuolisuutta. Matematiikasta ja en osaa sanoa. Taito- ja taideaineissa oppitunneilla osallistumisen merkitys arvioinnissa lienee itsestäänselvyys.
Et siis lukenut mitä yllä lukee. Se ei kestä päivanvaloa. Ihan selkeää mielivaltaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti keskuudessamme elää ihmisiä, jotka luulevat, että arvosana on vähintään koenumero.
Minä kyllä kerron opiskelijoille arviointiperusteista jo kurssin alussa ja teen selväksi, että kokeen arvosana ei ole vähimmäiskurssiarvosana. Eihän kaikilla kursseilla edes ole koetta, hyvänen aika. Oppimista ja työskentelyä arvioidaan joka ikinen tunti. Siinä mielessä kokeen, joka kestää vain kolme tuntia (vrt. kurssin opetustuntimäärään), painoarvo voisi hyvin olla alle kymmenen prosenttia.
Tuo ajattelu, että koearvosana betonoi todistusarvosanan tai kurssiarvosanan, on jostain tosi kaukaa muinaisuudesta. En täysin ymmärrä, minkälaiseen oppimis- ja ihmiskäsitykseen tuollainen ajattelu pohjaa. Ilmeisesti välinearvoiseen.
Sinä et sovi lukion opettajaksi
Toinen lukion opettaja kommentoi, että tuossa kyllä kuvataan arviointia juuri niin kuin nykyisessä (vuodelta 2016) OPS:ssa ohjeistetaan tekemään. Mikäli OPS ei miellytä, lienee syytä hakeutua sellaiseen työhön ja asemaan, jossa pääsee sen sisältöihin vaikuttamaan sen sijaan, että haukkuu ohjeiden mukaan toimivia opettajia työhönsä soveltumattomaksi oman subjektiivisen mielipiteensä perusteella.
Tämä on sama opettaja joka laskee ysin tasoisen oppilaan numeron kadiin, koska ei tykkää oppilaasta. Näin kirjoitti
Tuskin opissa niin sanotaan että arviointi saa olla mielivaltaista musta tuntuu touhua
Mistä tiedät, että kyseessä on sama opettaja? Lainatusta ketjusta se ei ainakaan käy ilmi.
Vierailija kirjoitti:
Lukion lopuksi on yo kirjoitukset. Onhan nekin arvioitava koe. Eikö kurssiarviointien kuuluisi antaa suuntaa opiskelijan tasosta. Ei kai lukiossa "tuntiaktivuus", opettajan ilmapiirin nostaminen ole arvosan laskun peruste.
Voi olla muita tapoja kokeen lisäksi tai tilalla. Vaikka projekti. Tai ryhmätyö (arvioidaan), tehtävät (kerrotaan miten vaikuttaa arvosanaan) ym. Mutta ei tällä tasolla enää mielivsltaa näe kuten peruskoulussa oli.
Miksi opettaja haluaa laskea numerolla arvosanaa? Haluaa kostaa. Näyttää valtaansa.
olin hiljainen ja huomaamaton lukiolainen. Kurssiarvosanat oli aina jotain n. 8 tasoa. Kirjoitin 5 eximiaa ja 2 laudaturia ja opet oli "hämmästyneitä". En nostanut tasoa kirjoituksiin, vaan mut oli aina arvioitu mieluummin alakanttiin. Sama se on työelämässä, jollet tuo itseäsi esille ja mielistele esimiehiä, niin olet "mitätön". Monella alalla ei tarvii sinällään spesifejä tietoja, vaan sellainen yes-meininki riittää. Sitten kun tarvitaan tiettyä osaamista, niin näkymätön persoona(kin) kelpaa.
Mutta eikös tuo juuri kuvannutkin sitä, miten jatkossa tulee menemään, eli aurinkoinen pärjää työyhteisöissään ja mörkö ei. Ja työnantaja saa kuvan, millaisen ihmisen palkkaa.