Lue keskustelun säännöt.
HS: Pärstäkerroin vaikuttaa koululaisten arvosanoihin liikaa
27.05.2018 |
ONGELMA on helposti esitelty.
Ella, Niko ja Eetu ovat yhdeksäsluokkalaisia. Ensi lauantaina he hypistelevät käsissään valkoista paperia, peruskoulun päättötodistusta. Ella saa englannista 9, matematiikasta 9 ja yhteiskuntaopista 9. Nikon arvosanoissa komeilevat 8, 8 ja 8. Eetun rivi on 7, 7 ja 7.
Ongelmallisen tilanteesta tekee se, että Ella, Niko ja Eetu ovat englannissa, matematiikassa ja yhteiskuntaopissa yhtä hyviä.
Miksi heidän arvosanansa vaihtelevat näin paljon? Siksi, että he käyvät suomalaista peruskoulua.
TASA-ARVO on suomalaisen peruskoulun kulmakivi. Se on niin merkittävä asia, että sana tasa-arvo mainitaan peruskoulun opetussuunnitelmassa jo ensimmäisessä virkkeessä.
473-sivuinen opetussuunnitelma, koulukielessä ops, on tärkein peruskoulujen toimintaa ohjaava asiakirja. Päättöarviointia koskevassa kohdassa sivulla 54 lukee: Perusopetuksen päättöarvosanojen tulee olla annettu yhdenvertaisin perustein.
Kaikenlaista voi julistaa, mutta olennainen kysymys on tietenkin se, toteutuuko yhdenvertaisuus.
”Ei toteudu käytössäni olevien tietojen mukaan”, aloittaa apulaisprofessori Juhani Rautopuro Jyväskylän yliopistosta.
”Ei toteudu”, sanoo tutkijatohtori Najat Ouakrim-Soivio Helsingin yliopistosta.
”Ei se toteudu. Numerot vuotavat, ja oppilaan oikeusturva on vaarassa”, sanoo dosentti Jari Salminen Helsingin yliopistosta.
Arviointi on ollut Rautopuron tutkimusaihe jo yli kymmenen vuotta, ja Ouakrim-Soiviokin on tutkinut sitä vuosia. Salminen taas on erikoistunut koulutuksen historiaan.
Kaikki kolme muistuttavat, ettei alun esimerkki ole poikkeustapaus, vaan suomalaisten koulujen arkea.
Ouakrim-Soivio tutki väitöskirjassaan historian ja yhteiskuntaopin päättöarvosanoja. Hän laski, kuinka monessa koulussa numerot vaihtelevat epäreilusti. Tulokset ovat karuja.
Joka neljännessä koulussa yhteiskuntaopin arvosana voi vaihdella yhdellä numerolla ylös- tai alaspäin suhteessa valtakunnalliseen osaamistasoon. Näin Ellan numero voisi olla 9, Nikon 8 ja Eetun 7, vaikka kaikki olisivat osaamiseltaan kasin tasoisia.
Joka neljännessä koulussa numerot heittelevät vähän vähemmän, noin puolikkaan arvosanan ylös- tai alaspäin. Käytännössä yhtä hyvistä oppilaista toinen voi saada todistukseen seiskan ja toinen kasin.
Sittemmin Ouakrim-Soivio, Rautopuro ja heidän kollegansa ovat todistaneet, että arvosanat vaihtelevat samalla tavalla myös matematiikassa, A1-englannissa, B1-ruotsissa ja terveystiedossa.
(jatkuu)
Kommentit (260)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävi silmään tuo meidänkin lasten koulun opettajan kommentti:
"Hetemäestä on tärkeää, että päättöarvioinnissa voi hieman myös palkita yrittämisestä ja ahkeruudesta. Kyse on arvojen opettamisesta. Ei ole oikein, jos nuori urakoi saadakseen seiskan eikä työtä huomioida, jos samaan aikaan naapuripulpetin Ella saa ysejä tekemättä mitään.
”On sellainen käsite kuin oikeudenmukaisuus”, hän painottaa.
Oikeudenmukaisuutta on se, että aineen arvosana annetaan osaamisen perusteella. Sillä ei pidä olla mitään merkitystä, onko Jamppa urakoinut ja Ella saavuttanut saman osaamisen pitämällä korvat auki tunnilla.
Oppimistekniikoista puolestaan koulun pitäisi pitää huoli oppilaan ohjaustunneilla.
Tuo on yksi näkemys, ja olen ollut itsekin tuota mieltä, ennen kuin aloin itse opettaa.
Opetan lukiossa ja mietin juuri kurssiarvosanoja tässä. Minulla on opiskelija, jonka taso ei muuten aivan yllä kasiin, mutta yritys, keskittyminen ja osallistuminen on niin intensiivistä, että kasin hän saa.
Sitten minulla on näitä taitavia mutta ivallisia muille naureskelijoita, joiden tiedot ja taidot esim. kokeessa yltävät ysiin, mutta joiden panos yhteiseen oppimiseen on nolla, ja panos ilmapiiriin negatiivinen. Heille ei tule ysiä kurssiarvosanaksi.
Saman siis saavat, kasin, sekä hän joka ei tiedoiltaan aivan yllä kasiin, että he, joiden tiedot yltävät ysiin. Arvioin siis myös taitoja, esimerkiksi vuorovaikutustaitoja ja työskentelytaitoja.
Jos ei kasia meinaa saada niin ei kyllä yritä tarpeeksi. Tämä vain vaikeuttaa muiden työtä, kun ei tiedä kuka on saanut numeron osaamisella ja kuka nuolemalla opettajaa (joskus jopa kirjaimellisesti)
Onko kaikki aktiivisuus tunneilla mielestäsi "opettajan nuolemista"? On nuoria, joita aidosti kiinnostaa opiskelu yleensä tai jokin tietty oppiaine ja jotka oppitunneilla osallistuvat kommentoimalla ja kyselemällä ihan oman kiinnostuksensa vuoksi eivätkä saadakseen paremman arvosanan.
Osaamista siellä pitäisi mitata.
Kommentoimalla ja kysymällä osoitetaan osaamista ihan samalla tavalla kuin kirjallisissa kokeissakin. Opettaja kyllä erottaa, mikä aktiivisuudesta on aitoa aktiivisuutta ja mikä tyhjän jauhantaa. Jos kaikki arviointi perustuisi pelkkään kokeissa annettuun näyttöön, kärsisivät tästä monet oppilaat. Kaikille kirjallinen tuottaminen ei ole paras tapa tuoda esille osaamistaan. Onhan se myös hyvä, että opettajan lisäksi tunnilla ovat äänessä oppilaat. Ei koulunkäynti ole pitkään aikaan ollut mitään luennoimista vaan keskustelu on ihan tavallinen opetusmenetelmä.
Opetustilanteessa opitaan asiaa. Kokeessa näytetään, mitä on opittu. Tietysti voi pitää suullisiakin kuulusteluja, mutta et kai vakavissasi väitä, että suosit luokan suunapäänä olijoita harkitsevampien ja hiljaisemmin asioita prosessoivien kustannuksella?
Vastaus kysymykseesi löytyy edellisestä kommentistani: "Opettaja kyllä erottaa, mikä aktiivisuudesta on aitoa aktiivisuutta ja mikä tyhjän jauhantaa." En siis "suosi luokan suunapäänä olijoita". Tarkoitin osaamisen ja kiinnostuksen osoittamisella suullisesti tunneilla sitä, että oppilas vaikka kysyy asioista, jotka liittyvät aiheeseen mutta joita ei käsitellä oppikirjassa, ja näin osoittaa, että hänellä on muualta hankittua tietoa. Totta kai tällainen katsotaan oppilaan eduksi. Samoin jos tunnilla on tehtävänä keskustella opettajan antamasta aiheesta ryhmissä ja raportoida keskustelun tuloksista, joku ottaa vastuuta ryhmän tuotoksesta ja tuo siihen enemmän asiasisältöä jotain toista enemmän. Jos minulla on kaksi oppilasta, joiden kurssitöiden keskiarvo on 8+, aktiivisella arvosana voi pyöristä ysiin ja sellaisella, joka ei anna muuta näyttöä osaamisestaan kuin mainitut työt, on arvosana 8. Ei tämä ole syrjintää, suosimista eikä mielivaltaa. Se, että näyttöä voi antaa sekä suullisesti että kirjallisesti, nimenomaan on pyrkimystä tasapuolisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävi silmään tuo meidänkin lasten koulun opettajan kommentti:
"Hetemäestä on tärkeää, että päättöarvioinnissa voi hieman myös palkita yrittämisestä ja ahkeruudesta. Kyse on arvojen opettamisesta. Ei ole oikein, jos nuori urakoi saadakseen seiskan eikä työtä huomioida, jos samaan aikaan naapuripulpetin Ella saa ysejä tekemättä mitään.
”On sellainen käsite kuin oikeudenmukaisuus”, hän painottaa.
Oikeudenmukaisuutta on se, että aineen arvosana annetaan osaamisen perusteella. Sillä ei pidä olla mitään merkitystä, onko Jamppa urakoinut ja Ella saavuttanut saman osaamisen pitämällä korvat auki tunnilla.
Oppimistekniikoista puolestaan koulun pitäisi pitää huoli oppilaan ohjaustunneilla.
Tuo on yksi näkemys, ja olen ollut itsekin tuota mieltä, ennen kuin aloin itse opettaa.
Opetan lukiossa ja mietin juuri kurssiarvosanoja tässä. Minulla on opiskelija, jonka taso ei muuten aivan yllä kasiin, mutta yritys, keskittyminen ja osallistuminen on niin intensiivistä, että kasin hän saa.
Sitten minulla on näitä taitavia mutta ivallisia muille naureskelijoita, joiden tiedot ja taidot esim. kokeessa yltävät ysiin, mutta joiden panos yhteiseen oppimiseen on nolla, ja panos ilmapiiriin negatiivinen. Heille ei tule ysiä kurssiarvosanaksi.
Saman siis saavat, kasin, sekä hän joka ei tiedoiltaan aivan yllä kasiin, että he, joiden tiedot yltävät ysiin. Arvioin siis myös taitoja, esimerkiksi vuorovaikutustaitoja ja työskentelytaitoja.
Jos ei kasia meinaa saada niin ei kyllä yritä tarpeeksi. Tämä vain vaikeuttaa muiden työtä, kun ei tiedä kuka on saanut numeron osaamisella ja kuka nuolemalla opettajaa (joskus jopa kirjaimellisesti)
Onko kaikki aktiivisuus tunneilla mielestäsi "opettajan nuolemista"? On nuoria, joita aidosti kiinnostaa opiskelu yleensä tai jokin tietty oppiaine ja jotka oppitunneilla osallistuvat kommentoimalla ja kyselemällä ihan oman kiinnostuksensa vuoksi eivätkä saadakseen paremman arvosanan.
Osaamista siellä pitäisi mitata.
Kommentoimalla ja kysymällä osoitetaan osaamista ihan samalla tavalla kuin kirjallisissa kokeissakin. Opettaja kyllä erottaa, mikä aktiivisuudesta on aitoa aktiivisuutta ja mikä tyhjän jauhantaa. Jos kaikki arviointi perustuisi pelkkään kokeissa annettuun näyttöön, kärsisivät tästä monet oppilaat. Kaikille kirjallinen tuottaminen ei ole paras tapa tuoda esille osaamistaan. Onhan se myös hyvä, että opettajan lisäksi tunnilla ovat äänessä oppilaat. Ei koulunkäynti ole pitkään aikaan ollut mitään luennoimista vaan keskustelu on ihan tavallinen opetusmenetelmä.
Opetustilanteessa opitaan asiaa. Kokeessa näytetään, mitä on opittu. Tietysti voi pitää suullisiakin kuulusteluja, mutta et kai vakavissasi väitä, että suosit luokan suunapäänä olijoita harkitsevampien ja hiljaisemmin asioita prosessoivien kustannuksella?
Vastaus kysymykseesi löytyy edellisestä kommentistani: "Opettaja kyllä erottaa, mikä aktiivisuudesta on aitoa aktiivisuutta ja mikä tyhjän jauhantaa." En siis "suosi luokan suunapäänä olijoita". Tarkoitin osaamisen ja kiinnostuksen osoittamisella suullisesti tunneilla sitä, että oppilas vaikka kysyy asioista, jotka liittyvät aiheeseen mutta joita ei käsitellä oppikirjassa, ja näin osoittaa, että hänellä on muualta hankittua tietoa. Totta kai tällainen katsotaan oppilaan eduksi. Samoin jos tunnilla on tehtävänä keskustella opettajan antamasta aiheesta ryhmissä ja raportoida keskustelun tuloksista, joku ottaa vastuuta ryhmän tuotoksesta ja tuo siihen enemmän asiasisältöä jotain toista enemmän. Jos minulla on kaksi oppilasta, joiden kurssitöiden keskiarvo on 8+, aktiivisella arvosana voi pyöristä ysiin ja sellaisella, joka ei anna muuta näyttöä osaamisestaan kuin mainitut työt, on arvosana 8. Ei tämä ole syrjintää, suosimista eikä mielivaltaa. Se, että näyttöä voi antaa sekä suullisesti että kirjallisesti, nimenomaan on pyrkimystä tasapuolisuuteen.
Jos on hyvä perustelu on ok nostaa numeroa. Mutta ei laskea kuten edellä laski ysistä kasiin. Ja vielä lukiossa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävi silmään tuo meidänkin lasten koulun opettajan kommentti:
"Hetemäestä on tärkeää, että päättöarvioinnissa voi hieman myös palkita yrittämisestä ja ahkeruudesta. Kyse on arvojen opettamisesta. Ei ole oikein, jos nuori urakoi saadakseen seiskan eikä työtä huomioida, jos samaan aikaan naapuripulpetin Ella saa ysejä tekemättä mitään.
”On sellainen käsite kuin oikeudenmukaisuus”, hän painottaa.
Oikeudenmukaisuutta on se, että aineen arvosana annetaan osaamisen perusteella. Sillä ei pidä olla mitään merkitystä, onko Jamppa urakoinut ja Ella saavuttanut saman osaamisen pitämällä korvat auki tunnilla.
Oppimistekniikoista puolestaan koulun pitäisi pitää huoli oppilaan ohjaustunneilla.
Tuo on yksi näkemys, ja olen ollut itsekin tuota mieltä, ennen kuin aloin itse opettaa.
Opetan lukiossa ja mietin juuri kurssiarvosanoja tässä. Minulla on opiskelija, jonka taso ei muuten aivan yllä kasiin, mutta yritys, keskittyminen ja osallistuminen on niin intensiivistä, että kasin hän saa.
Sitten minulla on näitä taitavia mutta ivallisia muille naureskelijoita, joiden tiedot ja taidot esim. kokeessa yltävät ysiin, mutta joiden panos yhteiseen oppimiseen on nolla, ja panos ilmapiiriin negatiivinen. Heille ei tule ysiä kurssiarvosanaksi.
Saman siis saavat, kasin, sekä hän joka ei tiedoiltaan aivan yllä kasiin, että he, joiden tiedot yltävät ysiin. Arvioin siis myös taitoja, esimerkiksi vuorovaikutustaitoja ja työskentelytaitoja.
Jos ei kasia meinaa saada niin ei kyllä yritä tarpeeksi. Tämä vain vaikeuttaa muiden työtä, kun ei tiedä kuka on saanut numeron osaamisella ja kuka nuolemalla opettajaa (joskus jopa kirjaimellisesti)
Onko kaikki aktiivisuus tunneilla mielestäsi "opettajan nuolemista"? On nuoria, joita aidosti kiinnostaa opiskelu yleensä tai jokin tietty oppiaine ja jotka oppitunneilla osallistuvat kommentoimalla ja kyselemällä ihan oman kiinnostuksensa vuoksi eivätkä saadakseen paremman arvosanan.
Osaamista siellä pitäisi mitata.
Kommentoimalla ja kysymällä osoitetaan osaamista ihan samalla tavalla kuin kirjallisissa kokeissakin. Opettaja kyllä erottaa, mikä aktiivisuudesta on aitoa aktiivisuutta ja mikä tyhjän jauhantaa. Jos kaikki arviointi perustuisi pelkkään kokeissa annettuun näyttöön, kärsisivät tästä monet oppilaat. Kaikille kirjallinen tuottaminen ei ole paras tapa tuoda esille osaamistaan. Onhan se myös hyvä, että opettajan lisäksi tunnilla ovat äänessä oppilaat. Ei koulunkäynti ole pitkään aikaan ollut mitään luennoimista vaan keskustelu on ihan tavallinen opetusmenetelmä.
Opetustilanteessa opitaan asiaa. Kokeessa näytetään, mitä on opittu. Tietysti voi pitää suullisiakin kuulusteluja, mutta et kai vakavissasi väitä, että suosit luokan suunapäänä olijoita harkitsevampien ja hiljaisemmin asioita prosessoivien kustannuksella?
Vastaus kysymykseesi löytyy edellisestä kommentistani: "Opettaja kyllä erottaa, mikä aktiivisuudesta on aitoa aktiivisuutta ja mikä tyhjän jauhantaa." En siis "suosi luokan suunapäänä olijoita". Tarkoitin osaamisen ja kiinnostuksen osoittamisella suullisesti tunneilla sitä, että oppilas vaikka kysyy asioista, jotka liittyvät aiheeseen mutta joita ei käsitellä oppikirjassa, ja näin osoittaa, että hänellä on muualta hankittua tietoa. Totta kai tällainen katsotaan oppilaan eduksi. Samoin jos tunnilla on tehtävänä keskustella opettajan antamasta aiheesta ryhmissä ja raportoida keskustelun tuloksista, joku ottaa vastuuta ryhmän tuotoksesta ja tuo siihen enemmän asiasisältöä jotain toista enemmän. Jos minulla on kaksi oppilasta, joiden kurssitöiden keskiarvo on 8+, aktiivisella arvosana voi pyöristä ysiin ja sellaisella, joka ei anna muuta näyttöä osaamisestaan kuin mainitut työt, on arvosana 8. Ei tämä ole syrjintää, suosimista eikä mielivaltaa. Se, että näyttöä voi antaa sekä suullisesti että kirjallisesti, nimenomaan on pyrkimystä tasapuolisuuteen.
Jos on hyvä perustelu on ok nostaa numeroa. Mutta ei laskea kuten edellä laski ysistä kasiin. Ja vielä lukiossa
Arviointiperusteisiin voi tutustua OPS:ssa. Siellä puhutaan monipuolisesta arvioinnista ja tuntityöskentelyn havainnoinnista. Suunta OPS-uudistuksissa on jo pitkään ollut nimenomaan pois kirjallisista kokeista. Minä en henkilökohtaisesti muuta kurssiarvosanaa numeroilla arvioitavien töiden keskiarvosta enempää kuin tuon 0,75 numeron verran, ja käytännössä teen tuonkaan suuruusluokan muutoksia vain ylöspäin. Puolikkaasta alaspäin pudottamista negatiivisen tuntityöskentelyn perusteella sen sijaan pidän vielä kohtuullisena: puolikashan on yhtä lähellä kumpaakin arvosanaa, ja käytäntö pyöristää ylöspäin on matematiikan sääntöihin perustuva tapa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävi silmään tuo meidänkin lasten koulun opettajan kommentti:
"Hetemäestä on tärkeää, että päättöarvioinnissa voi hieman myös palkita yrittämisestä ja ahkeruudesta. Kyse on arvojen opettamisesta. Ei ole oikein, jos nuori urakoi saadakseen seiskan eikä työtä huomioida, jos samaan aikaan naapuripulpetin Ella saa ysejä tekemättä mitään.
”On sellainen käsite kuin oikeudenmukaisuus”, hän painottaa.
Oikeudenmukaisuutta on se, että aineen arvosana annetaan osaamisen perusteella. Sillä ei pidä olla mitään merkitystä, onko Jamppa urakoinut ja Ella saavuttanut saman osaamisen pitämällä korvat auki tunnilla.
Oppimistekniikoista puolestaan koulun pitäisi pitää huoli oppilaan ohjaustunneilla.
Tuo on yksi näkemys, ja olen ollut itsekin tuota mieltä, ennen kuin aloin itse opettaa.
Opetan lukiossa ja mietin juuri kurssiarvosanoja tässä. Minulla on opiskelija, jonka taso ei muuten aivan yllä kasiin, mutta yritys, keskittyminen ja osallistuminen on niin intensiivistä, että kasin hän saa.
Sitten minulla on näitä taitavia mutta ivallisia muille naureskelijoita, joiden tiedot ja taidot esim. kokeessa yltävät ysiin, mutta joiden panos yhteiseen oppimiseen on nolla, ja panos ilmapiiriin negatiivinen. Heille ei tule ysiä kurssiarvosanaksi.
Saman siis saavat, kasin, sekä hän joka ei tiedoiltaan aivan yllä kasiin, että he, joiden tiedot yltävät ysiin. Arvioin siis myös taitoja, esimerkiksi vuorovaikutustaitoja ja työskentelytaitoja.
Jos ei kasia meinaa saada niin ei kyllä yritä tarpeeksi. Tämä vain vaikeuttaa muiden työtä, kun ei tiedä kuka on saanut numeron osaamisella ja kuka nuolemalla opettajaa (joskus jopa kirjaimellisesti)
Onko kaikki aktiivisuus tunneilla mielestäsi "opettajan nuolemista"? On nuoria, joita aidosti kiinnostaa opiskelu yleensä tai jokin tietty oppiaine ja jotka oppitunneilla osallistuvat kommentoimalla ja kyselemällä ihan oman kiinnostuksensa vuoksi eivätkä saadakseen paremman arvosanan.
Osaamista siellä pitäisi mitata.
Kommentoimalla ja kysymällä osoitetaan osaamista ihan samalla tavalla kuin kirjallisissa kokeissakin. Opettaja kyllä erottaa, mikä aktiivisuudesta on aitoa aktiivisuutta ja mikä tyhjän jauhantaa. Jos kaikki arviointi perustuisi pelkkään kokeissa annettuun näyttöön, kärsisivät tästä monet oppilaat. Kaikille kirjallinen tuottaminen ei ole paras tapa tuoda esille osaamistaan. Onhan se myös hyvä, että opettajan lisäksi tunnilla ovat äänessä oppilaat. Ei koulunkäynti ole pitkään aikaan ollut mitään luennoimista vaan keskustelu on ihan tavallinen opetusmenetelmä.
Opetustilanteessa opitaan asiaa. Kokeessa näytetään, mitä on opittu. Tietysti voi pitää suullisiakin kuulusteluja, mutta et kai vakavissasi väitä, että suosit luokan suunapäänä olijoita harkitsevampien ja hiljaisemmin asioita prosessoivien kustannuksella?
Vastaus kysymykseesi löytyy edellisestä kommentistani: "Opettaja kyllä erottaa, mikä aktiivisuudesta on aitoa aktiivisuutta ja mikä tyhjän jauhantaa." En siis "suosi luokan suunapäänä olijoita". Tarkoitin osaamisen ja kiinnostuksen osoittamisella suullisesti tunneilla sitä, että oppilas vaikka kysyy asioista, jotka liittyvät aiheeseen mutta joita ei käsitellä oppikirjassa, ja näin osoittaa, että hänellä on muualta hankittua tietoa. Totta kai tällainen katsotaan oppilaan eduksi. Samoin jos tunnilla on tehtävänä keskustella opettajan antamasta aiheesta ryhmissä ja raportoida keskustelun tuloksista, joku ottaa vastuuta ryhmän tuotoksesta ja tuo siihen enemmän asiasisältöä jotain toista enemmän. Jos minulla on kaksi oppilasta, joiden kurssitöiden keskiarvo on 8+, aktiivisella arvosana voi pyöristä ysiin ja sellaisella, joka ei anna muuta näyttöä osaamisestaan kuin mainitut työt, on arvosana 8. Ei tämä ole syrjintää, suosimista eikä mielivaltaa. Se, että näyttöä voi antaa sekä suullisesti että kirjallisesti, nimenomaan on pyrkimystä tasapuolisuuteen.
Jos on hyvä perustelu on ok nostaa numeroa. Mutta ei laskea kuten edellä laski ysistä kasiin. Ja vielä lukiossa
Arviointiperusteisiin voi tutustua OPS:ssa. Siellä puhutaan monipuolisesta arvioinnista ja tuntityöskentelyn havainnoinnista. Suunta OPS-uudistuksissa on jo pitkään ollut nimenomaan pois kirjallisista kokeista. Minä en henkilökohtaisesti muuta kurssiarvosanaa numeroilla arvioitavien töiden keskiarvosta enempää kuin tuon 0,75 numeron verran, ja käytännössä teen tuonkaan suuruusluokan muutoksia vain ylöspäin. Puolikkaasta alaspäin pudottamista negatiivisen tuntityöskentelyn perusteella sen sijaan pidän vielä kohtuullisena: puolikashan on yhtä lähellä kumpaakin arvosanaa, ja käytäntö pyöristää ylöspäin on matematiikan sääntöihin perustuva tapa.
Kyllä sekin on väärin että pyöristät alaspäin. Se on juuri sitä pärstäkerrointa.
Vierailija kirjoitti:
Auttaahan se mielistely työelämässäkin, joten hyvä se tuolla olisi oppia. Nyt voi kasilla kokeesta saada kympin mielistelemällä, mutta jos ei ujouden takia uskalla mielistellä niin voi saada kutosen ja työelämässä menee aika samalla tavalla usein.
Ei kyllä ammattitaitoiselta opettajalta voi. Minäkin näen vähän väliä kokeita ja kirjoitelmia, joissa on selvästi yritetty vastata siten, miten oppilas arvelee minun ajattelevan asioista. Silti annan sen vitosen, jos kriteerit ei korkeampaan täyty ja kympin saa täysin virheettömällä tekstillä ja hyvällä sisällöllä. Sisältöä arvioin sen mukaan onko se jäsenneltyä, onko perustelemattomia yleistyksiä, onko pohdintaa ja pysyykö se aiheessa. Yleensä korjaan myös katsomatta nimeä ylälaidassa ennen kuin olen korjannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pärstäkerroin vaikuttaa koetuloksen arviointiin niin siinä olisi mielenkiintoinen tutkimus jollekin kiinnostuneelle. Vaikka väikkärin aiheeksi.
Voisi tutkia mm et kokeiden alussa jaettaisiin oppilaille satunnainen numero esim niin että oppilas nostaa numeron itse. Oppilaan tulee salata numero ja pitää se mielessään ja ko numero on ainoa tunniste koepaperissa.
Tuo on totta.
Oikeasti kaikilla pojilla pitäisi olla paljon paremmat arvosanat kuin tytöillä.
Aina.
:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävi silmään tuo meidänkin lasten koulun opettajan kommentti:
"Hetemäestä on tärkeää, että päättöarvioinnissa voi hieman myös palkita yrittämisestä ja ahkeruudesta. Kyse on arvojen opettamisesta. Ei ole oikein, jos nuori urakoi saadakseen seiskan eikä työtä huomioida, jos samaan aikaan naapuripulpetin Ella saa ysejä tekemättä mitään.
”On sellainen käsite kuin oikeudenmukaisuus”, hän painottaa.
Oikeudenmukaisuutta on se, että aineen arvosana annetaan osaamisen perusteella. Sillä ei pidä olla mitään merkitystä, onko Jamppa urakoinut ja Ella saavuttanut saman osaamisen pitämällä korvat auki tunnilla.
Oppimistekniikoista puolestaan koulun pitäisi pitää huoli oppilaan ohjaustunneilla.
Tuo on yksi näkemys, ja olen ollut itsekin tuota mieltä, ennen kuin aloin itse opettaa.
Opetan lukiossa ja mietin juuri kurssiarvosanoja tässä. Minulla on opiskelija, jonka taso ei muuten aivan yllä kasiin, mutta yritys, keskittyminen ja osallistuminen on niin intensiivistä, että kasin hän saa.
Sitten minulla on näitä taitavia mutta ivallisia muille naureskelijoita, joiden tiedot ja taidot esim. kokeessa yltävät ysiin, mutta joiden panos yhteiseen oppimiseen on nolla, ja panos ilmapiiriin negatiivinen. Heille ei tule ysiä kurssiarvosanaksi.
Saman siis saavat, kasin, sekä hän joka ei tiedoiltaan aivan yllä kasiin, että he, joiden tiedot yltävät ysiin. Arvioin siis myös taitoja, esimerkiksi vuorovaikutustaitoja ja työskentelytaitoja.
Jos ei kasia meinaa saada niin ei kyllä yritä tarpeeksi. Tämä vain vaikeuttaa muiden työtä, kun ei tiedä kuka on saanut numeron osaamisella ja kuka nuolemalla opettajaa (joskus jopa kirjaimellisesti)
Onko kaikki aktiivisuus tunneilla mielestäsi "opettajan nuolemista"? On nuoria, joita aidosti kiinnostaa opiskelu yleensä tai jokin tietty oppiaine ja jotka oppitunneilla osallistuvat kommentoimalla ja kyselemällä ihan oman kiinnostuksensa vuoksi eivätkä saadakseen paremman arvosanan.
Osaamista siellä pitäisi mitata.
Kommentoimalla ja kysymällä osoitetaan osaamista ihan samalla tavalla kuin kirjallisissa kokeissakin. Opettaja kyllä erottaa, mikä aktiivisuudesta on aitoa aktiivisuutta ja mikä tyhjän jauhantaa. Jos kaikki arviointi perustuisi pelkkään kokeissa annettuun näyttöön, kärsisivät tästä monet oppilaat. Kaikille kirjallinen tuottaminen ei ole paras tapa tuoda esille osaamistaan. Onhan se myös hyvä, että opettajan lisäksi tunnilla ovat äänessä oppilaat. Ei koulunkäynti ole pitkään aikaan ollut mitään luennoimista vaan keskustelu on ihan tavallinen opetusmenetelmä.
Opetustilanteessa opitaan asiaa. Kokeessa näytetään, mitä on opittu. Tietysti voi pitää suullisiakin kuulusteluja, mutta et kai vakavissasi väitä, että suosit luokan suunapäänä olijoita harkitsevampien ja hiljaisemmin asioita prosessoivien kustannuksella?
Vastaus kysymykseesi löytyy edellisestä kommentistani: "Opettaja kyllä erottaa, mikä aktiivisuudesta on aitoa aktiivisuutta ja mikä tyhjän jauhantaa." En siis "suosi luokan suunapäänä olijoita". Tarkoitin osaamisen ja kiinnostuksen osoittamisella suullisesti tunneilla sitä, että oppilas vaikka kysyy asioista, jotka liittyvät aiheeseen mutta joita ei käsitellä oppikirjassa, ja näin osoittaa, että hänellä on muualta hankittua tietoa. Totta kai tällainen katsotaan oppilaan eduksi. Samoin jos tunnilla on tehtävänä keskustella opettajan antamasta aiheesta ryhmissä ja raportoida keskustelun tuloksista, joku ottaa vastuuta ryhmän tuotoksesta ja tuo siihen enemmän asiasisältöä jotain toista enemmän. Jos minulla on kaksi oppilasta, joiden kurssitöiden keskiarvo on 8+, aktiivisella arvosana voi pyöristä ysiin ja sellaisella, joka ei anna muuta näyttöä osaamisestaan kuin mainitut työt, on arvosana 8. Ei tämä ole syrjintää, suosimista eikä mielivaltaa. Se, että näyttöä voi antaa sekä suullisesti että kirjallisesti, nimenomaan on pyrkimystä tasapuolisuuteen.
Jos on hyvä perustelu on ok nostaa numeroa. Mutta ei laskea kuten edellä laski ysistä kasiin. Ja vielä lukiossa
Arviointiperusteisiin voi tutustua OPS:ssa. Siellä puhutaan monipuolisesta arvioinnista ja tuntityöskentelyn havainnoinnista. Suunta OPS-uudistuksissa on jo pitkään ollut nimenomaan pois kirjallisista kokeista. Minä en henkilökohtaisesti muuta kurssiarvosanaa numeroilla arvioitavien töiden keskiarvosta enempää kuin tuon 0,75 numeron verran, ja käytännössä teen tuonkaan suuruusluokan muutoksia vain ylöspäin. Puolikkaasta alaspäin pudottamista negatiivisen tuntityöskentelyn perusteella sen sijaan pidän vielä kohtuullisena: puolikashan on yhtä lähellä kumpaakin arvosanaa, ja käytäntö pyöristää ylöspäin on matematiikan sääntöihin perustuva tapa.
Kyllä sekin on väärin että pyöristät alaspäin. Se on juuri sitä pärstäkerrointa.
Yritän nyt vielä vääntää rautalangasta. On olemassa positiivista, neutraalia ja negatiivista tuntityöskentelyä. Negatiivinen tuntityöskentely tarkoittaa sitä, että oppilas ei tee koti- eikä tuntitehtäviä, ei vastaa opettajan esittämiin kysymyksiin eikä osallistu ryhmätyöskentelyyn. Se, että tekee tehtäviä ja osallistuu ryhmätyöskentelyyn, on osa osaamisesta annettavaa näyttöä.
Pärstäkerroin tarkoittaa sitä, että opettaja antaa oppilaalle osaamisesta annettua näyttöä heikomman arvosanan siksi, ettei pidä kyseisestä oppilaasta. Negatiivinen tuntityöskentely taas tarkoittaa sitä, että osaamisesta annettu näyttö ei riitä ylempään arvosanaan.
Seiskoja opettajat antavat helposti vähän huonomuistisille ja lapsellisille oppilaille, kun taas terävä, ovela laiskuri ei saa sitä vitosta, joka kokeiden perusteella kuuluisi vaan tulee kuusi tai jopa seiska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävi silmään tuo meidänkin lasten koulun opettajan kommentti:
"Hetemäestä on tärkeää, että päättöarvioinnissa voi hieman myös palkita yrittämisestä ja ahkeruudesta. Kyse on arvojen opettamisesta. Ei ole oikein, jos nuori urakoi saadakseen seiskan eikä työtä huomioida, jos samaan aikaan naapuripulpetin Ella saa ysejä tekemättä mitään.
”On sellainen käsite kuin oikeudenmukaisuus”, hän painottaa.
Oikeudenmukaisuutta on se, että aineen arvosana annetaan osaamisen perusteella. Sillä ei pidä olla mitään merkitystä, onko Jamppa urakoinut ja Ella saavuttanut saman osaamisen pitämällä korvat auki tunnilla.
Oppimistekniikoista puolestaan koulun pitäisi pitää huoli oppilaan ohjaustunneilla.
Tuo on yksi näkemys, ja olen ollut itsekin tuota mieltä, ennen kuin aloin itse opettaa.
Opetan lukiossa ja mietin juuri kurssiarvosanoja tässä. Minulla on opiskelija, jonka taso ei muuten aivan yllä kasiin, mutta yritys, keskittyminen ja osallistuminen on niin intensiivistä, että kasin hän saa.
Sitten minulla on näitä taitavia mutta ivallisia muille naureskelijoita, joiden tiedot ja taidot esim. kokeessa yltävät ysiin, mutta joiden panos yhteiseen oppimiseen on nolla, ja panos ilmapiiriin negatiivinen. Heille ei tule ysiä kurssiarvosanaksi.
Saman siis saavat, kasin, sekä hän joka ei tiedoiltaan aivan yllä kasiin, että he, joiden tiedot yltävät ysiin. Arvioin siis myös taitoja, esimerkiksi vuorovaikutustaitoja ja työskentelytaitoja.
Jos ei kasia meinaa saada niin ei kyllä yritä tarpeeksi. Tämä vain vaikeuttaa muiden työtä, kun ei tiedä kuka on saanut numeron osaamisella ja kuka nuolemalla opettajaa (joskus jopa kirjaimellisesti)
Onko kaikki aktiivisuus tunneilla mielestäsi "opettajan nuolemista"? On nuoria, joita aidosti kiinnostaa opiskelu yleensä tai jokin tietty oppiaine ja jotka oppitunneilla osallistuvat kommentoimalla ja kyselemällä ihan oman kiinnostuksensa vuoksi eivätkä saadakseen paremman arvosanan.
Osaamista siellä pitäisi mitata.
Kommentoimalla ja kysymällä osoitetaan osaamista ihan samalla tavalla kuin kirjallisissa kokeissakin. Opettaja kyllä erottaa, mikä aktiivisuudesta on aitoa aktiivisuutta ja mikä tyhjän jauhantaa. Jos kaikki arviointi perustuisi pelkkään kokeissa annettuun näyttöön, kärsisivät tästä monet oppilaat. Kaikille kirjallinen tuottaminen ei ole paras tapa tuoda esille osaamistaan. Onhan se myös hyvä, että opettajan lisäksi tunnilla ovat äänessä oppilaat. Ei koulunkäynti ole pitkään aikaan ollut mitään luennoimista vaan keskustelu on ihan tavallinen opetusmenetelmä.
Opetustilanteessa opitaan asiaa. Kokeessa näytetään, mitä on opittu. Tietysti voi pitää suullisiakin kuulusteluja, mutta et kai vakavissasi väitä, että suosit luokan suunapäänä olijoita harkitsevampien ja hiljaisemmin asioita prosessoivien kustannuksella?
Vastaus kysymykseesi löytyy edellisestä kommentistani: "Opettaja kyllä erottaa, mikä aktiivisuudesta on aitoa aktiivisuutta ja mikä tyhjän jauhantaa." En siis "suosi luokan suunapäänä olijoita". Tarkoitin osaamisen ja kiinnostuksen osoittamisella suullisesti tunneilla sitä, että oppilas vaikka kysyy asioista, jotka liittyvät aiheeseen mutta joita ei käsitellä oppikirjassa, ja näin osoittaa, että hänellä on muualta hankittua tietoa. Totta kai tällainen katsotaan oppilaan eduksi. Samoin jos tunnilla on tehtävänä keskustella opettajan antamasta aiheesta ryhmissä ja raportoida keskustelun tuloksista, joku ottaa vastuuta ryhmän tuotoksesta ja tuo siihen enemmän asiasisältöä jotain toista enemmän. Jos minulla on kaksi oppilasta, joiden kurssitöiden keskiarvo on 8+, aktiivisella arvosana voi pyöristä ysiin ja sellaisella, joka ei anna muuta näyttöä osaamisestaan kuin mainitut työt, on arvosana 8. Ei tämä ole syrjintää, suosimista eikä mielivaltaa. Se, että näyttöä voi antaa sekä suullisesti että kirjallisesti, nimenomaan on pyrkimystä tasapuolisuuteen.
Jos on hyvä perustelu on ok nostaa numeroa. Mutta ei laskea kuten edellä laski ysistä kasiin. Ja vielä lukiossa
Arviointiperusteisiin voi tutustua OPS:ssa. Siellä puhutaan monipuolisesta arvioinnista ja tuntityöskentelyn havainnoinnista. Suunta OPS-uudistuksissa on jo pitkään ollut nimenomaan pois kirjallisista kokeista. Minä en henkilökohtaisesti muuta kurssiarvosanaa numeroilla arvioitavien töiden keskiarvosta enempää kuin tuon 0,75 numeron verran, ja käytännössä teen tuonkaan suuruusluokan muutoksia vain ylöspäin. Puolikkaasta alaspäin pudottamista negatiivisen tuntityöskentelyn perusteella sen sijaan pidän vielä kohtuullisena: puolikashan on yhtä lähellä kumpaakin arvosanaa, ja käytäntö pyöristää ylöspäin on matematiikan sääntöihin perustuva tapa.
Kyllä sekin on väärin että pyöristät alaspäin. Se on juuri sitä pärstäkerrointa.
Yritän nyt vielä vääntää rautalangasta. On olemassa positiivista, neutraalia ja negatiivista tuntityöskentelyä. Negatiivinen tuntityöskentely tarkoittaa sitä, että oppilas ei tee koti- eikä tuntitehtäviä, ei vastaa opettajan esittämiin kysymyksiin eikä osallistu ryhmätyöskentelyyn. Se, että tekee tehtäviä ja osallistuu ryhmätyöskentelyyn, on osa osaamisesta annettavaa näyttöä.
Pärstäkerroin tarkoittaa sitä, että opettaja antaa oppilaalle osaamisesta annettua näyttöä heikomman arvosanan siksi, ettei pidä kyseisestä oppilaasta. Negatiivinen tuntityöskentely taas tarkoittaa sitä, että osaamisesta annettu näyttö ei riitä ylempään arvosanaan.
"Negatiivinen tuntityöskentely... ei osallistu ryhmätyöskentelyyn". Mikäli olet opettaja, olisi varmasti täydennyskoulutuksen paikka. Ryhmätyöskentelyn vaikeuteen voi olla lukuisia syitä, ja ne kaikki eivät ole valintoja, motivaatiosta tai tahdosta riippuvaisia.
Tämä keskustelu vahvistaa entisestään sitä käsitystä, että opettajakoulutuksessa uskotaan ideaaliin ihmistyyppiin, ja tämä naiivi usko ohjaa kaikkea toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävi silmään tuo meidänkin lasten koulun opettajan kommentti:
"Hetemäestä on tärkeää, että päättöarvioinnissa voi hieman myös palkita yrittämisestä ja ahkeruudesta. Kyse on arvojen opettamisesta. Ei ole oikein, jos nuori urakoi saadakseen seiskan eikä työtä huomioida, jos samaan aikaan naapuripulpetin Ella saa ysejä tekemättä mitään.
”On sellainen käsite kuin oikeudenmukaisuus”, hän painottaa.
Oikeudenmukaisuutta on se, että aineen arvosana annetaan osaamisen perusteella. Sillä ei pidä olla mitään merkitystä, onko Jamppa urakoinut ja Ella saavuttanut saman osaamisen pitämällä korvat auki tunnilla.
Oppimistekniikoista puolestaan koulun pitäisi pitää huoli oppilaan ohjaustunneilla.
Tuo on yksi näkemys, ja olen ollut itsekin tuota mieltä, ennen kuin aloin itse opettaa.
Opetan lukiossa ja mietin juuri kurssiarvosanoja tässä. Minulla on opiskelija, jonka taso ei muuten aivan yllä kasiin, mutta yritys, keskittyminen ja osallistuminen on niin intensiivistä, että kasin hän saa.
Sitten minulla on näitä taitavia mutta ivallisia muille naureskelijoita, joiden tiedot ja taidot esim. kokeessa yltävät ysiin, mutta joiden panos yhteiseen oppimiseen on nolla, ja panos ilmapiiriin negatiivinen. Heille ei tule ysiä kurssiarvosanaksi.
Saman siis saavat, kasin, sekä hän joka ei tiedoiltaan aivan yllä kasiin, että he, joiden tiedot yltävät ysiin. Arvioin siis myös taitoja, esimerkiksi vuorovaikutustaitoja ja työskentelytaitoja.
Jos ei kasia meinaa saada niin ei kyllä yritä tarpeeksi. Tämä vain vaikeuttaa muiden työtä, kun ei tiedä kuka on saanut numeron osaamisella ja kuka nuolemalla opettajaa (joskus jopa kirjaimellisesti)
Onko kaikki aktiivisuus tunneilla mielestäsi "opettajan nuolemista"? On nuoria, joita aidosti kiinnostaa opiskelu yleensä tai jokin tietty oppiaine ja jotka oppitunneilla osallistuvat kommentoimalla ja kyselemällä ihan oman kiinnostuksensa vuoksi eivätkä saadakseen paremman arvosanan.
Osaamista siellä pitäisi mitata.
Kommentoimalla ja kysymällä osoitetaan osaamista ihan samalla tavalla kuin kirjallisissa kokeissakin. Opettaja kyllä erottaa, mikä aktiivisuudesta on aitoa aktiivisuutta ja mikä tyhjän jauhantaa. Jos kaikki arviointi perustuisi pelkkään kokeissa annettuun näyttöön, kärsisivät tästä monet oppilaat. Kaikille kirjallinen tuottaminen ei ole paras tapa tuoda esille osaamistaan. Onhan se myös hyvä, että opettajan lisäksi tunnilla ovat äänessä oppilaat. Ei koulunkäynti ole pitkään aikaan ollut mitään luennoimista vaan keskustelu on ihan tavallinen opetusmenetelmä.
Opetustilanteessa opitaan asiaa. Kokeessa näytetään, mitä on opittu. Tietysti voi pitää suullisiakin kuulusteluja, mutta et kai vakavissasi väitä, että suosit luokan suunapäänä olijoita harkitsevampien ja hiljaisemmin asioita prosessoivien kustannuksella?
Vastaus kysymykseesi löytyy edellisestä kommentistani: "Opettaja kyllä erottaa, mikä aktiivisuudesta on aitoa aktiivisuutta ja mikä tyhjän jauhantaa." En siis "suosi luokan suunapäänä olijoita". Tarkoitin osaamisen ja kiinnostuksen osoittamisella suullisesti tunneilla sitä, että oppilas vaikka kysyy asioista, jotka liittyvät aiheeseen mutta joita ei käsitellä oppikirjassa, ja näin osoittaa, että hänellä on muualta hankittua tietoa. Totta kai tällainen katsotaan oppilaan eduksi. Samoin jos tunnilla on tehtävänä keskustella opettajan antamasta aiheesta ryhmissä ja raportoida keskustelun tuloksista, joku ottaa vastuuta ryhmän tuotoksesta ja tuo siihen enemmän asiasisältöä jotain toista enemmän. Jos minulla on kaksi oppilasta, joiden kurssitöiden keskiarvo on 8+, aktiivisella arvosana voi pyöristä ysiin ja sellaisella, joka ei anna muuta näyttöä osaamisestaan kuin mainitut työt, on arvosana 8. Ei tämä ole syrjintää, suosimista eikä mielivaltaa. Se, että näyttöä voi antaa sekä suullisesti että kirjallisesti, nimenomaan on pyrkimystä tasapuolisuuteen.
Jos on hyvä perustelu on ok nostaa numeroa. Mutta ei laskea kuten edellä laski ysistä kasiin. Ja vielä lukiossa
Arviointiperusteisiin voi tutustua OPS:ssa. Siellä puhutaan monipuolisesta arvioinnista ja tuntityöskentelyn havainnoinnista. Suunta OPS-uudistuksissa on jo pitkään ollut nimenomaan pois kirjallisista kokeista. Minä en henkilökohtaisesti muuta kurssiarvosanaa numeroilla arvioitavien töiden keskiarvosta enempää kuin tuon 0,75 numeron verran, ja käytännössä teen tuonkaan suuruusluokan muutoksia vain ylöspäin. Puolikkaasta alaspäin pudottamista negatiivisen tuntityöskentelyn perusteella sen sijaan pidän vielä kohtuullisena: puolikashan on yhtä lähellä kumpaakin arvosanaa, ja käytäntö pyöristää ylöspäin on matematiikan sääntöihin perustuva tapa.
Kyllä sekin on väärin että pyöristät alaspäin. Se on juuri sitä pärstäkerrointa.
Yritän nyt vielä vääntää rautalangasta. On olemassa positiivista, neutraalia ja negatiivista tuntityöskentelyä. Negatiivinen tuntityöskentely tarkoittaa sitä, että oppilas ei tee koti- eikä tuntitehtäviä, ei vastaa opettajan esittämiin kysymyksiin eikä osallistu ryhmätyöskentelyyn. Se, että tekee tehtäviä ja osallistuu ryhmätyöskentelyyn, on osa osaamisesta annettavaa näyttöä.
Pärstäkerroin tarkoittaa sitä, että opettaja antaa oppilaalle osaamisesta annettua näyttöä heikomman arvosanan siksi, ettei pidä kyseisestä oppilaasta. Negatiivinen tuntityöskentely taas tarkoittaa sitä, että osaamisesta annettu näyttö ei riitä ylempään arvosanaan.
"Negatiivinen tuntityöskentely... ei osallistu ryhmätyöskentelyyn". Mikäli olet opettaja, olisi varmasti täydennyskoulutuksen paikka. Ryhmätyöskentelyn vaikeuteen voi olla lukuisia syitä, ja ne kaikki eivät ole valintoja, motivaatiosta tai tahdosta riippuvaisia.
Tämä keskustelu vahvistaa entisestään sitä käsitystä, että opettajakoulutuksessa uskotaan ideaaliin ihmistyyppiin, ja tämä naiivi usko ohjaa kaikkea toimintaa.
Ihan samalla tavoin kirjallisissa kokeissa pärjäämiseen vaikuttaa moni asia lukivaikeudesta hahmotushäiriöön, jännitystaipumuksesta virtsarakon kestävyyteen. Siksi arvioinnissa pyritään monipuolisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävi silmään tuo meidänkin lasten koulun opettajan kommentti:
"Hetemäestä on tärkeää, että päättöarvioinnissa voi hieman myös palkita yrittämisestä ja ahkeruudesta. Kyse on arvojen opettamisesta. Ei ole oikein, jos nuori urakoi saadakseen seiskan eikä työtä huomioida, jos samaan aikaan naapuripulpetin Ella saa ysejä tekemättä mitään.
”On sellainen käsite kuin oikeudenmukaisuus”, hän painottaa.
Oikeudenmukaisuutta on se, että aineen arvosana annetaan osaamisen perusteella. Sillä ei pidä olla mitään merkitystä, onko Jamppa urakoinut ja Ella saavuttanut saman osaamisen pitämällä korvat auki tunnilla.
Oppimistekniikoista puolestaan koulun pitäisi pitää huoli oppilaan ohjaustunneilla.
Tuo on yksi näkemys, ja olen ollut itsekin tuota mieltä, ennen kuin aloin itse opettaa.
Opetan lukiossa ja mietin juuri kurssiarvosanoja tässä. Minulla on opiskelija, jonka taso ei muuten aivan yllä kasiin, mutta yritys, keskittyminen ja osallistuminen on niin intensiivistä, että kasin hän saa.
Sitten minulla on näitä taitavia mutta ivallisia muille naureskelijoita, joiden tiedot ja taidot esim. kokeessa yltävät ysiin, mutta joiden panos yhteiseen oppimiseen on nolla, ja panos ilmapiiriin negatiivinen. Heille ei tule ysiä kurssiarvosanaksi.
Saman siis saavat, kasin, sekä hän joka ei tiedoiltaan aivan yllä kasiin, että he, joiden tiedot yltävät ysiin. Arvioin siis myös taitoja, esimerkiksi vuorovaikutustaitoja ja työskentelytaitoja.
Jos ei kasia meinaa saada niin ei kyllä yritä tarpeeksi. Tämä vain vaikeuttaa muiden työtä, kun ei tiedä kuka on saanut numeron osaamisella ja kuka nuolemalla opettajaa (joskus jopa kirjaimellisesti)
Miten niin ei meinaa saada? Hänhän saa kasin.
Vuorovaikutustaidot on yksi arvioitava asia. Pelkkä tiedollinen osaaminen ei riitä ysiin.
Etkö lukenut juttua vai etkö vain halua ymmärtää?
Samasta kasin osaamisesta joku saa seiskan, joku kasin ja joku ysin.
Kasin saaja kärsii, koska joku saman tasoinen osaaja saa ysin vain siksi, kun ope tykkää tämän "vuorovaikutustaidoista".
Jos vuorovaikutustaitoja halutaan arvioida, varattakoon sitä varten ihan oma numero, mutta arvioitakoon aineen osaamista puhtaasti osaamisen perusteella.
Luin kyllä jutun, mutta tuossa emme enää keskustelleet siitä, vaan minun oppilaastani, jonka tiedot eivät ole kasin tasoisia, mutta taidot ja asenne kylläkin. Aiemmat kommentit saat näkyviin klikkaamalla "Näytä alemmat lainaukset".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävi silmään tuo meidänkin lasten koulun opettajan kommentti:
"Hetemäestä on tärkeää, että päättöarvioinnissa voi hieman myös palkita yrittämisestä ja ahkeruudesta. Kyse on arvojen opettamisesta. Ei ole oikein, jos nuori urakoi saadakseen seiskan eikä työtä huomioida, jos samaan aikaan naapuripulpetin Ella saa ysejä tekemättä mitään.
”On sellainen käsite kuin oikeudenmukaisuus”, hän painottaa.
Oikeudenmukaisuutta on se, että aineen arvosana annetaan osaamisen perusteella. Sillä ei pidä olla mitään merkitystä, onko Jamppa urakoinut ja Ella saavuttanut saman osaamisen pitämällä korvat auki tunnilla.
Oppimistekniikoista puolestaan koulun pitäisi pitää huoli oppilaan ohjaustunneilla.
Tuo on yksi näkemys, ja olen ollut itsekin tuota mieltä, ennen kuin aloin itse opettaa.
Opetan lukiossa ja mietin juuri kurssiarvosanoja tässä. Minulla on opiskelija, jonka taso ei muuten aivan yllä kasiin, mutta yritys, keskittyminen ja osallistuminen on niin intensiivistä, että kasin hän saa.
Sitten minulla on näitä taitavia mutta ivallisia muille naureskelijoita, joiden tiedot ja taidot esim. kokeessa yltävät ysiin, mutta joiden panos yhteiseen oppimiseen on nolla, ja panos ilmapiiriin negatiivinen. Heille ei tule ysiä kurssiarvosanaksi.
Saman siis saavat, kasin, sekä hän joka ei tiedoiltaan aivan yllä kasiin, että he, joiden tiedot yltävät ysiin. Arvioin siis myös taitoja, esimerkiksi vuorovaikutustaitoja ja työskentelytaitoja.
Tämä on todella väärin. Ymmärrän tuon ylöspäin nostamisen. Mutta lasket alaspäin koska asenne... eli et tykkää kyseisestä ihmisestä. Se on väärin
En laske alaspäin mitään, koenumero vaikuttaa omalla painollaan. Mutta kokeessa ei voi mitata kaikkia arvioitavia asioita, kun kerran sisältöihin ja tavoitteisiin kuuluu kuitenkin esim. vuorovaikutustaidot. Ja ne eivät välttämättä ole ysin tasoa niillä, joilla tiedot on ysin tasoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävi silmään tuo meidänkin lasten koulun opettajan kommentti:
"Hetemäestä on tärkeää, että päättöarvioinnissa voi hieman myös palkita yrittämisestä ja ahkeruudesta. Kyse on arvojen opettamisesta. Ei ole oikein, jos nuori urakoi saadakseen seiskan eikä työtä huomioida, jos samaan aikaan naapuripulpetin Ella saa ysejä tekemättä mitään.
”On sellainen käsite kuin oikeudenmukaisuus”, hän painottaa.
Oikeudenmukaisuutta on se, että aineen arvosana annetaan osaamisen perusteella. Sillä ei pidä olla mitään merkitystä, onko Jamppa urakoinut ja Ella saavuttanut saman osaamisen pitämällä korvat auki tunnilla.
Oppimistekniikoista puolestaan koulun pitäisi pitää huoli oppilaan ohjaustunneilla.
Tuo on yksi näkemys, ja olen ollut itsekin tuota mieltä, ennen kuin aloin itse opettaa.
Opetan lukiossa ja mietin juuri kurssiarvosanoja tässä. Minulla on opiskelija, jonka taso ei muuten aivan yllä kasiin, mutta yritys, keskittyminen ja osallistuminen on niin intensiivistä, että kasin hän saa.
Sitten minulla on näitä taitavia mutta ivallisia muille naureskelijoita, joiden tiedot ja taidot esim. kokeessa yltävät ysiin, mutta joiden panos yhteiseen oppimiseen on nolla, ja panos ilmapiiriin negatiivinen. Heille ei tule ysiä kurssiarvosanaksi.
Saman siis saavat, kasin, sekä hän joka ei tiedoiltaan aivan yllä kasiin, että he, joiden tiedot yltävät ysiin. Arvioin siis myös taitoja, esimerkiksi vuorovaikutustaitoja ja työskentelytaitoja.
Jos ei kasia meinaa saada niin ei kyllä yritä tarpeeksi. Tämä vain vaikeuttaa muiden työtä, kun ei tiedä kuka on saanut numeron osaamisella ja kuka nuolemalla opettajaa (joskus jopa kirjaimellisesti)
Onko kaikki aktiivisuus tunneilla mielestäsi "opettajan nuolemista"? On nuoria, joita aidosti kiinnostaa opiskelu yleensä tai jokin tietty oppiaine ja jotka oppitunneilla osallistuvat kommentoimalla ja kyselemällä ihan oman kiinnostuksensa vuoksi eivätkä saadakseen paremman arvosanan.
Osaamista siellä pitäisi mitata.
Kommentoimalla ja kysymällä osoitetaan osaamista ihan samalla tavalla kuin kirjallisissa kokeissakin. Opettaja kyllä erottaa, mikä aktiivisuudesta on aitoa aktiivisuutta ja mikä tyhjän jauhantaa. Jos kaikki arviointi perustuisi pelkkään kokeissa annettuun näyttöön, kärsisivät tästä monet oppilaat. Kaikille kirjallinen tuottaminen ei ole paras tapa tuoda esille osaamistaan. Onhan se myös hyvä, että opettajan lisäksi tunnilla ovat äänessä oppilaat. Ei koulunkäynti ole pitkään aikaan ollut mitään luennoimista vaan keskustelu on ihan tavallinen opetusmenetelmä.
Opetustilanteessa opitaan asiaa. Kokeessa näytetään, mitä on opittu. Tietysti voi pitää suullisiakin kuulusteluja, mutta et kai vakavissasi väitä, että suosit luokan suunapäänä olijoita harkitsevampien ja hiljaisemmin asioita prosessoivien kustannuksella?
Vastaus kysymykseesi löytyy edellisestä kommentistani: "Opettaja kyllä erottaa, mikä aktiivisuudesta on aitoa aktiivisuutta ja mikä tyhjän jauhantaa." En siis "suosi luokan suunapäänä olijoita". Tarkoitin osaamisen ja kiinnostuksen osoittamisella suullisesti tunneilla sitä, että oppilas vaikka kysyy asioista, jotka liittyvät aiheeseen mutta joita ei käsitellä oppikirjassa, ja näin osoittaa, että hänellä on muualta hankittua tietoa. Totta kai tällainen katsotaan oppilaan eduksi. Samoin jos tunnilla on tehtävänä keskustella opettajan antamasta aiheesta ryhmissä ja raportoida keskustelun tuloksista, joku ottaa vastuuta ryhmän tuotoksesta ja tuo siihen enemmän asiasisältöä jotain toista enemmän. Jos minulla on kaksi oppilasta, joiden kurssitöiden keskiarvo on 8+, aktiivisella arvosana voi pyöristä ysiin ja sellaisella, joka ei anna muuta näyttöä osaamisestaan kuin mainitut työt, on arvosana 8. Ei tämä ole syrjintää, suosimista eikä mielivaltaa. Se, että näyttöä voi antaa sekä suullisesti että kirjallisesti, nimenomaan on pyrkimystä tasapuolisuuteen.
Jos on hyvä perustelu on ok nostaa numeroa. Mutta ei laskea kuten edellä laski ysistä kasiin. Ja vielä lukiossa
Arviointiperusteisiin voi tutustua OPS:ssa. Siellä puhutaan monipuolisesta arvioinnista ja tuntityöskentelyn havainnoinnista. Suunta OPS-uudistuksissa on jo pitkään ollut nimenomaan pois kirjallisista kokeista. Minä en henkilökohtaisesti muuta kurssiarvosanaa numeroilla arvioitavien töiden keskiarvosta enempää kuin tuon 0,75 numeron verran, ja käytännössä teen tuonkaan suuruusluokan muutoksia vain ylöspäin. Puolikkaasta alaspäin pudottamista negatiivisen tuntityöskentelyn perusteella sen sijaan pidän vielä kohtuullisena: puolikashan on yhtä lähellä kumpaakin arvosanaa, ja käytäntö pyöristää ylöspäin on matematiikan sääntöihin perustuva tapa.
Kyllä sekin on väärin että pyöristät alaspäin. Se on juuri sitä pärstäkerrointa.
Yritän nyt vielä vääntää rautalangasta. On olemassa positiivista, neutraalia ja negatiivista tuntityöskentelyä. Negatiivinen tuntityöskentely tarkoittaa sitä, että oppilas ei tee koti- eikä tuntitehtäviä, ei vastaa opettajan esittämiin kysymyksiin eikä osallistu ryhmätyöskentelyyn. Se, että tekee tehtäviä ja osallistuu ryhmätyöskentelyyn, on osa osaamisesta annettavaa näyttöä.
Pärstäkerroin tarkoittaa sitä, että opettaja antaa oppilaalle osaamisesta annettua näyttöä heikomman arvosanan siksi, ettei pidä kyseisestä oppilaasta. Negatiivinen tuntityöskentely taas tarkoittaa sitä, että osaamisesta annettu näyttö ei riitä ylempään arvosanaan.
"Negatiivinen tuntityöskentely... ei osallistu ryhmätyöskentelyyn". Mikäli olet opettaja, olisi varmasti täydennyskoulutuksen paikka. Ryhmätyöskentelyn vaikeuteen voi olla lukuisia syitä, ja ne kaikki eivät ole valintoja, motivaatiosta tai tahdosta riippuvaisia.
Tämä keskustelu vahvistaa entisestään sitä käsitystä, että opettajakoulutuksessa uskotaan ideaaliin ihmistyyppiin, ja tämä naiivi usko ohjaa kaikkea toimintaa.
Mitä nyt oikeastaan haluat sanoa? Että koska joillekin ryhmätyöskentely on vaikeaa, ei sitä saa käyttää arviointiperusteena? Entä ne oppilaat, joille kirjallinen tuottaminen tai koetilanteet ovat vaikeita? Mikä on mielestäsi täydellisen tasapuolinen ja objektiivinen arviointimenetelmä?
On myös oppiaineita, joiden sisältöihin suullinen tuottaminen ja vuorovaikutustaidot kuuluvat, kuten äidinkieli ja vieraat kielet. Esimerkiksi englannista ei voi saada kymppiä, vaikka koenumeroiden perusteella kirjallinen kielitaito siihen antaisikin mahdollisuuden, jos oppilaan suullinen kielitaito ei ole kiitettävällä tasolla. Suullisia kokeita oppilaat puolestaan jännittävät kirjallisiakin enemmän, mistä syystä opettajat suosivat suullisen kielitaidon arvioinnissa "pehmeämpää" tuntityöskentelyn havainnointia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävi silmään tuo meidänkin lasten koulun opettajan kommentti:
"Hetemäestä on tärkeää, että päättöarvioinnissa voi hieman myös palkita yrittämisestä ja ahkeruudesta. Kyse on arvojen opettamisesta. Ei ole oikein, jos nuori urakoi saadakseen seiskan eikä työtä huomioida, jos samaan aikaan naapuripulpetin Ella saa ysejä tekemättä mitään.
”On sellainen käsite kuin oikeudenmukaisuus”, hän painottaa.
Oikeudenmukaisuutta on se, että aineen arvosana annetaan osaamisen perusteella. Sillä ei pidä olla mitään merkitystä, onko Jamppa urakoinut ja Ella saavuttanut saman osaamisen pitämällä korvat auki tunnilla.
Oppimistekniikoista puolestaan koulun pitäisi pitää huoli oppilaan ohjaustunneilla.
Tuo on yksi näkemys, ja olen ollut itsekin tuota mieltä, ennen kuin aloin itse opettaa.
Opetan lukiossa ja mietin juuri kurssiarvosanoja tässä. Minulla on opiskelija, jonka taso ei muuten aivan yllä kasiin, mutta yritys, keskittyminen ja osallistuminen on niin intensiivistä, että kasin hän saa.
Sitten minulla on näitä taitavia mutta ivallisia muille naureskelijoita, joiden tiedot ja taidot esim. kokeessa yltävät ysiin, mutta joiden panos yhteiseen oppimiseen on nolla, ja panos ilmapiiriin negatiivinen. Heille ei tule ysiä kurssiarvosanaksi.
Saman siis saavat, kasin, sekä hän joka ei tiedoiltaan aivan yllä kasiin, että he, joiden tiedot yltävät ysiin. Arvioin siis myös taitoja, esimerkiksi vuorovaikutustaitoja ja työskentelytaitoja.
Jos ei kasia meinaa saada niin ei kyllä yritä tarpeeksi. Tämä vain vaikeuttaa muiden työtä, kun ei tiedä kuka on saanut numeron osaamisella ja kuka nuolemalla opettajaa (joskus jopa kirjaimellisesti)
Onko kaikki aktiivisuus tunneilla mielestäsi "opettajan nuolemista"? On nuoria, joita aidosti kiinnostaa opiskelu yleensä tai jokin tietty oppiaine ja jotka oppitunneilla osallistuvat kommentoimalla ja kyselemällä ihan oman kiinnostuksensa vuoksi eivätkä saadakseen paremman arvosanan.
Osaamista siellä pitäisi mitata.
Kommentoimalla ja kysymällä osoitetaan osaamista ihan samalla tavalla kuin kirjallisissa kokeissakin. Opettaja kyllä erottaa, mikä aktiivisuudesta on aitoa aktiivisuutta ja mikä tyhjän jauhantaa. Jos kaikki arviointi perustuisi pelkkään kokeissa annettuun näyttöön, kärsisivät tästä monet oppilaat. Kaikille kirjallinen tuottaminen ei ole paras tapa tuoda esille osaamistaan. Onhan se myös hyvä, että opettajan lisäksi tunnilla ovat äänessä oppilaat. Ei koulunkäynti ole pitkään aikaan ollut mitään luennoimista vaan keskustelu on ihan tavallinen opetusmenetelmä.
Opetustilanteessa opitaan asiaa. Kokeessa näytetään, mitä on opittu. Tietysti voi pitää suullisiakin kuulusteluja, mutta et kai vakavissasi väitä, että suosit luokan suunapäänä olijoita harkitsevampien ja hiljaisemmin asioita prosessoivien kustannuksella?
Vastaus kysymykseesi löytyy edellisestä kommentistani: "Opettaja kyllä erottaa, mikä aktiivisuudesta on aitoa aktiivisuutta ja mikä tyhjän jauhantaa." En siis "suosi luokan suunapäänä olijoita". Tarkoitin osaamisen ja kiinnostuksen osoittamisella suullisesti tunneilla sitä, että oppilas vaikka kysyy asioista, jotka liittyvät aiheeseen mutta joita ei käsitellä oppikirjassa, ja näin osoittaa, että hänellä on muualta hankittua tietoa. Totta kai tällainen katsotaan oppilaan eduksi. Samoin jos tunnilla on tehtävänä keskustella opettajan antamasta aiheesta ryhmissä ja raportoida keskustelun tuloksista, joku ottaa vastuuta ryhmän tuotoksesta ja tuo siihen enemmän asiasisältöä jotain toista enemmän. Jos minulla on kaksi oppilasta, joiden kurssitöiden keskiarvo on 8+, aktiivisella arvosana voi pyöristä ysiin ja sellaisella, joka ei anna muuta näyttöä osaamisestaan kuin mainitut työt, on arvosana 8. Ei tämä ole syrjintää, suosimista eikä mielivaltaa. Se, että näyttöä voi antaa sekä suullisesti että kirjallisesti, nimenomaan on pyrkimystä tasapuolisuuteen.
Jos on hyvä perustelu on ok nostaa numeroa. Mutta ei laskea kuten edellä laski ysistä kasiin. Ja vielä lukiossa
Arviointiperusteisiin voi tutustua OPS:ssa. Siellä puhutaan monipuolisesta arvioinnista ja tuntityöskentelyn havainnoinnista. Suunta OPS-uudistuksissa on jo pitkään ollut nimenomaan pois kirjallisista kokeista. Minä en henkilökohtaisesti muuta kurssiarvosanaa numeroilla arvioitavien töiden keskiarvosta enempää kuin tuon 0,75 numeron verran, ja käytännössä teen tuonkaan suuruusluokan muutoksia vain ylöspäin. Puolikkaasta alaspäin pudottamista negatiivisen tuntityöskentelyn perusteella sen sijaan pidän vielä kohtuullisena: puolikashan on yhtä lähellä kumpaakin arvosanaa, ja käytäntö pyöristää ylöspäin on matematiikan sääntöihin perustuva tapa.
Kyllä sekin on väärin että pyöristät alaspäin. Se on juuri sitä pärstäkerrointa.
Yritän nyt vielä vääntää rautalangasta. On olemassa positiivista, neutraalia ja negatiivista tuntityöskentelyä. Negatiivinen tuntityöskentely tarkoittaa sitä, että oppilas ei tee koti- eikä tuntitehtäviä, ei vastaa opettajan esittämiin kysymyksiin eikä osallistu ryhmätyöskentelyyn. Se, että tekee tehtäviä ja osallistuu ryhmätyöskentelyyn, on osa osaamisesta annettavaa näyttöä.
Pärstäkerroin tarkoittaa sitä, että opettaja antaa oppilaalle osaamisesta annettua näyttöä heikomman arvosanan siksi, ettei pidä kyseisestä oppilaasta. Negatiivinen tuntityöskentely taas tarkoittaa sitä, että osaamisesta annettu näyttö ei riitä ylempään arvosanaan.
Tuo negatiivinen tuntityöskentely on juuri sitä pärstäkerrointa.
Muussa tapauksessa se olisi mitattavissa olevaa. Ei ole sattumaa että joidenkin näyttö tuntuu vähemmältä kuin toisen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävi silmään tuo meidänkin lasten koulun opettajan kommentti:
"Hetemäestä on tärkeää, että päättöarvioinnissa voi hieman myös palkita yrittämisestä ja ahkeruudesta. Kyse on arvojen opettamisesta. Ei ole oikein, jos nuori urakoi saadakseen seiskan eikä työtä huomioida, jos samaan aikaan naapuripulpetin Ella saa ysejä tekemättä mitään.
”On sellainen käsite kuin oikeudenmukaisuus”, hän painottaa.
Oikeudenmukaisuutta on se, että aineen arvosana annetaan osaamisen perusteella. Sillä ei pidä olla mitään merkitystä, onko Jamppa urakoinut ja Ella saavuttanut saman osaamisen pitämällä korvat auki tunnilla.
Oppimistekniikoista puolestaan koulun pitäisi pitää huoli oppilaan ohjaustunneilla.
Tuo on yksi näkemys, ja olen ollut itsekin tuota mieltä, ennen kuin aloin itse opettaa.
Opetan lukiossa ja mietin juuri kurssiarvosanoja tässä. Minulla on opiskelija, jonka taso ei muuten aivan yllä kasiin, mutta yritys, keskittyminen ja osallistuminen on niin intensiivistä, että kasin hän saa.
Sitten minulla on näitä taitavia mutta ivallisia muille naureskelijoita, joiden tiedot ja taidot esim. kokeessa yltävät ysiin, mutta joiden panos yhteiseen oppimiseen on nolla, ja panos ilmapiiriin negatiivinen. Heille ei tule ysiä kurssiarvosanaksi.
Saman siis saavat, kasin, sekä hän joka ei tiedoiltaan aivan yllä kasiin, että he, joiden tiedot yltävät ysiin. Arvioin siis myös taitoja, esimerkiksi vuorovaikutustaitoja ja työskentelytaitoja.
Jos ei kasia meinaa saada niin ei kyllä yritä tarpeeksi. Tämä vain vaikeuttaa muiden työtä, kun ei tiedä kuka on saanut numeron osaamisella ja kuka nuolemalla opettajaa (joskus jopa kirjaimellisesti)
Miten niin ei meinaa saada? Hänhän saa kasin.
Vuorovaikutustaidot on yksi arvioitava asia. Pelkkä tiedollinen osaaminen ei riitä ysiin.
Etkö lukenut juttua vai etkö vain halua ymmärtää?
Samasta kasin osaamisesta joku saa seiskan, joku kasin ja joku ysin.
Kasin saaja kärsii, koska joku saman tasoinen osaaja saa ysin vain siksi, kun ope tykkää tämän "vuorovaikutustaidoista".
Jos vuorovaikutustaitoja halutaan arvioida, varattakoon sitä varten ihan oma numero, mutta arvioitakoon aineen osaamista puhtaasti osaamisen perusteella.
Luin kyllä jutun, mutta tuossa emme enää keskustelleet siitä, vaan minun oppilaastani, jonka tiedot eivät ole kasin tasoisia, mutta taidot ja asenne kylläkin. Aiemmat kommentit saat näkyviin klikkaamalla "Näytä alemmat lainaukset".
Katso oma viestisi. Kerrot että jonkun tiedot yltää ysiin. Mutta hän saa kadin... koska sinä et tykkää hänestä. Tätä tasoa on perustelusi. Eikö sinua lukion opettajana hävetä?
Onneksi meidän lukiossa arviointi ei ole tällaista. Peruskoulussa kyllä oli. Lukiossa kaikki on läpinäkyvää ja kriteerit kerrottu etukäteen. Kenenkään ysi ei muutu kasiksi koska opettajan mielestä oppilas huonontaa ilmapiiriä
Ilmeisesti keskuudessamme elää ihmisiä, jotka luulevat, että arvosana on vähintään koenumero.
Minä kyllä kerron opiskelijoille arviointiperusteista jo kurssin alussa ja teen selväksi, että kokeen arvosana ei ole vähimmäiskurssiarvosana. Eihän kaikilla kursseilla edes ole koetta, hyvänen aika. Oppimista ja työskentelyä arvioidaan joka ikinen tunti. Siinä mielessä kokeen, joka kestää vain kolme tuntia (vrt. kurssin opetustuntimäärään), painoarvo voisi hyvin olla alle kymmenen prosenttia.
Tuo ajattelu, että koearvosana betonoi todistusarvosanan tai kurssiarvosanan, on jostain tosi kaukaa muinaisuudesta. En täysin ymmärrä, minkälaiseen oppimis- ja ihmiskäsitykseen tuollainen ajattelu pohjaa. Ilmeisesti välinearvoiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävi silmään tuo meidänkin lasten koulun opettajan kommentti:
"Hetemäestä on tärkeää, että päättöarvioinnissa voi hieman myös palkita yrittämisestä ja ahkeruudesta. Kyse on arvojen opettamisesta. Ei ole oikein, jos nuori urakoi saadakseen seiskan eikä työtä huomioida, jos samaan aikaan naapuripulpetin Ella saa ysejä tekemättä mitään.
”On sellainen käsite kuin oikeudenmukaisuus”, hän painottaa.
Oikeudenmukaisuutta on se, että aineen arvosana annetaan osaamisen perusteella. Sillä ei pidä olla mitään merkitystä, onko Jamppa urakoinut ja Ella saavuttanut saman osaamisen pitämällä korvat auki tunnilla.
Oppimistekniikoista puolestaan koulun pitäisi pitää huoli oppilaan ohjaustunneilla.
Tuo on yksi näkemys, ja olen ollut itsekin tuota mieltä, ennen kuin aloin itse opettaa.
Opetan lukiossa ja mietin juuri kurssiarvosanoja tässä. Minulla on opiskelija, jonka taso ei muuten aivan yllä kasiin, mutta yritys, keskittyminen ja osallistuminen on niin intensiivistä, että kasin hän saa.
Sitten minulla on näitä taitavia mutta ivallisia muille naureskelijoita, joiden tiedot ja taidot esim. kokeessa yltävät ysiin, mutta joiden panos yhteiseen oppimiseen on nolla, ja panos ilmapiiriin negatiivinen. Heille ei tule ysiä kurssiarvosanaksi.
Saman siis saavat, kasin, sekä hän joka ei tiedoiltaan aivan yllä kasiin, että he, joiden tiedot yltävät ysiin. Arvioin siis myös taitoja, esimerkiksi vuorovaikutustaitoja ja työskentelytaitoja.
Tämä on todella väärin. Ymmärrän tuon ylöspäin nostamisen. Mutta lasket alaspäin koska asenne... eli et tykkää kyseisestä ihmisestä. Se on väärin
En laske alaspäin mitään, koenumero vaikuttaa omalla painollaan. Mutta kokeessa ei voi mitata kaikkia arvioitavia asioita, kun kerran sisältöihin ja tavoitteisiin kuuluu kuitenkin esim. vuorovaikutustaidot. Ja ne eivät välttämättä ole ysin tasoa niillä, joilla tiedot on ysin tasoa.
Katso oma perustelusi laskea numero. Se ei todellakaan kestä päivänvaloa
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti keskuudessamme elää ihmisiä, jotka luulevat, että arvosana on vähintään koenumero.
Minä kyllä kerron opiskelijoille arviointiperusteista jo kurssin alussa ja teen selväksi, että kokeen arvosana ei ole vähimmäiskurssiarvosana. Eihän kaikilla kursseilla edes ole koetta, hyvänen aika. Oppimista ja työskentelyä arvioidaan joka ikinen tunti. Siinä mielessä kokeen, joka kestää vain kolme tuntia (vrt. kurssin opetustuntimäärään), painoarvo voisi hyvin olla alle kymmenen prosenttia.
Tuo ajattelu, että koearvosana betonoi todistusarvosanan tai kurssiarvosanan, on jostain tosi kaukaa muinaisuudesta. En täysin ymmärrä, minkälaiseen oppimis- ja ihmiskäsitykseen tuollainen ajattelu pohjaa. Ilmeisesti välinearvoiseen.
Sinä et sovi lukion opettajaksi
Toivottavasti sinulla ei ole eikä tule lapsia