Lue keskustelun säännöt.
HS: Pärstäkerroin vaikuttaa koululaisten arvosanoihin liikaa
27.05.2018 |
ONGELMA on helposti esitelty.
Ella, Niko ja Eetu ovat yhdeksäsluokkalaisia. Ensi lauantaina he hypistelevät käsissään valkoista paperia, peruskoulun päättötodistusta. Ella saa englannista 9, matematiikasta 9 ja yhteiskuntaopista 9. Nikon arvosanoissa komeilevat 8, 8 ja 8. Eetun rivi on 7, 7 ja 7.
Ongelmallisen tilanteesta tekee se, että Ella, Niko ja Eetu ovat englannissa, matematiikassa ja yhteiskuntaopissa yhtä hyviä.
Miksi heidän arvosanansa vaihtelevat näin paljon? Siksi, että he käyvät suomalaista peruskoulua.
TASA-ARVO on suomalaisen peruskoulun kulmakivi. Se on niin merkittävä asia, että sana tasa-arvo mainitaan peruskoulun opetussuunnitelmassa jo ensimmäisessä virkkeessä.
473-sivuinen opetussuunnitelma, koulukielessä ops, on tärkein peruskoulujen toimintaa ohjaava asiakirja. Päättöarviointia koskevassa kohdassa sivulla 54 lukee: Perusopetuksen päättöarvosanojen tulee olla annettu yhdenvertaisin perustein.
Kaikenlaista voi julistaa, mutta olennainen kysymys on tietenkin se, toteutuuko yhdenvertaisuus.
”Ei toteudu käytössäni olevien tietojen mukaan”, aloittaa apulaisprofessori Juhani Rautopuro Jyväskylän yliopistosta.
”Ei toteudu”, sanoo tutkijatohtori Najat Ouakrim-Soivio Helsingin yliopistosta.
”Ei se toteudu. Numerot vuotavat, ja oppilaan oikeusturva on vaarassa”, sanoo dosentti Jari Salminen Helsingin yliopistosta.
Arviointi on ollut Rautopuron tutkimusaihe jo yli kymmenen vuotta, ja Ouakrim-Soiviokin on tutkinut sitä vuosia. Salminen taas on erikoistunut koulutuksen historiaan.
Kaikki kolme muistuttavat, ettei alun esimerkki ole poikkeustapaus, vaan suomalaisten koulujen arkea.
Ouakrim-Soivio tutki väitöskirjassaan historian ja yhteiskuntaopin päättöarvosanoja. Hän laski, kuinka monessa koulussa numerot vaihtelevat epäreilusti. Tulokset ovat karuja.
Joka neljännessä koulussa yhteiskuntaopin arvosana voi vaihdella yhdellä numerolla ylös- tai alaspäin suhteessa valtakunnalliseen osaamistasoon. Näin Ellan numero voisi olla 9, Nikon 8 ja Eetun 7, vaikka kaikki olisivat osaamiseltaan kasin tasoisia.
Joka neljännessä koulussa numerot heittelevät vähän vähemmän, noin puolikkaan arvosanan ylös- tai alaspäin. Käytännössä yhtä hyvistä oppilaista toinen voi saada todistukseen seiskan ja toinen kasin.
Sittemmin Ouakrim-Soivio, Rautopuro ja heidän kollegansa ovat todistaneet, että arvosanat vaihtelevat samalla tavalla myös matematiikassa, A1-englannissa, B1-ruotsissa ja terveystiedossa.
(jatkuu)
Kommentit (260)
Taitaa olla turha selittää mitään maallikoille, jotka edelleen uskovat kokeen ylivertaisuuteen osaamisen arvioinnin mittarina, eivätkä ole edes lukeneet opsia ja sen tavoitteita. Ja koehan on tietysti kirjallinen, sellainen käsissä pideltävä paperi, eikä se voi olla mitään muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erittäin mielenkiintoinen artikkeli. Olen oikeasti tyrmistynyt siitä, että on arviointi on näinkin pitkälti yksittäisen opettajan varassa, etenkin, kun vielä iloisesti todetaan, ettei opettajien koulutuksessa juuri arviointiin paneuduta. Mitä muuta arvosanat voisivat tällöin olla kuin subjektiivisia pärstäkerroin-numeroita?
Ja englanninkielen opettajalle, joka totesi antavansa "negatiivisesta asenteesta" numeroa koetuloksia alemman arvosanan, toteaisin, että tässä olisi pedagogille oiva paikka koettaa vaikuttaa positiivisen kautta. Lapset ovat vielä kehittymättömiä, nurjan asenteen takana voi olla vaikka mitä vaikeista kotioloista huonoon itsetuntoon. Numeron korottaminen ahkeruuden vuoksi on vielä jotenkin ymmärrettävää. Vaikkei sekään minusta oikein ole.
Loistava kommentti!
Tämä sama ongelma pahenee entisestään erityisesti ammatillisen koulutuksen puolella, jossa opiskelu tapahtuu yhä enemmän työpaikoilla, joissa ohjaajat eivät juurikaan saa oppilaitokselta tukea ohjaustyöhön ja arviointien tekemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni pitäisi olla koenumero suoraan todistuksen numero. Ei jäisi opettajille mielivallan paikkaa.
Ei ei ja ei. Ei olisi tasapuolista arviointia. Tuosta kärsisivät ne, jotka (syystä tai toisesta) alisuoriutuvat kirjallisissa kokeissa. Ja tällaisia oppilaita on paljon.
Opettajilla pitäisi olla ammattitaitoa tunnistaa luki- ja kirjoitusvaikeudet ja ohjata oppilas tarvittavien tukitoimien piiriin. Vaan kun sitä osaamista ei ole.
Kyse ei niinkään ole luki-vaikeuksista vaan esim koejännittäjistä, heitä on yllättävän paljon. Luki-vaikeudet seulotaan jo alakoulun puolella, ammattitaidolla.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla turha selittää mitään maallikoille, jotka edelleen uskovat kokeen ylivertaisuuteen osaamisen arvioinnin mittarina, eivätkä ole edes lukeneet opsia ja sen tavoitteita. Ja koehan on tietysti kirjallinen, sellainen käsissä pideltävä paperi, eikä se voi olla mitään muuta.
Taisi kolahtaa? Olen lukenut opsit, lait ja paljon muuta opetusta ohjaavaa materiaalia. Siitä huolimatta käsitys pärstäkertoimen vaikutuksesta arviointiin vahvistuu koko ajan. Pärstäkertoimen käyttö arvostelun perusteena ei löydy mistään perusopetusta ohjaavasta normistosta.
Vierailija kirjoitti:
Opettajana on raskasta lukea näitä ketjuja. Monien mielikuva koulumaailmasta perustuu omiin lapsuus- ja nuoruusmuistoihin sekä omien lapsien kertomuksiin. Onko tullut mieleen, että nämä eivät ehkä ole objektiivisimpia mahdollisia arvioita eivätkä aina ajan tasallakaan? Totta kai opetusalalle päätyy sille sopimattomia ihmisiä niin kuin kaikille aloille, mutta kun seuraan kollegoiden tuskailua arvosanojen kanssa, en tunnista sitä pärstäkerroinnatsihullua, joka monien mielikuvissa edustaa tyypillistä opettajaa. Alalle on vaikea päästä ja työllistyä. Opettajan opinnot ovat kansainvälisesti vertaillen vaativat ja tasalaatuiset. Suomalaiset opettajat ovat varsin valikoitunutta porukkaa ja ehdoton valtaosa pyrkii tekemään työssä parhaansa.
Allekirjoitan tekstisi mutta ei se silti poista arvioinnin subjektiivisuutta. Saman koulun saman aineen opettajat antavat erilaisia päättönumeroita johtuen oppilaiden eroavuuksista, kokeidem ja suoritusten eroista ja määristä sekä omista henk.koht.kriteereistä, mitä painottaa. Näin vain on, koska puolueetonta opettajista riippumatonta päätyökoetta ei ole enkä itse sitä toivo yläkouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minä menisin arvioimaan kollegani oppilaiden suorituksia, muita kuin kokeita, antaisin taatusti eri numeroita kuin hän johtuen subjektiivisista seikoista. Kokeetkin ovat usein erilaisia, jos ne on itse tehty ja arviointiasteikko erilainen. T.äikän ope
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajana on raskasta lukea näitä ketjuja. Monien mielikuva koulumaailmasta perustuu omiin lapsuus- ja nuoruusmuistoihin sekä omien lapsien kertomuksiin. Onko tullut mieleen, että nämä eivät ehkä ole objektiivisimpia mahdollisia arvioita eivätkä aina ajan tasallakaan? Totta kai opetusalalle päätyy sille sopimattomia ihmisiä niin kuin kaikille aloille, mutta kun seuraan kollegoiden tuskailua arvosanojen kanssa, en tunnista sitä pärstäkerroinnatsihullua, joka monien mielikuvissa edustaa tyypillistä opettajaa. Alalle on vaikea päästä ja työllistyä. Opettajan opinnot ovat kansainvälisesti vertaillen vaativat ja tasalaatuiset. Suomalaiset opettajat ovat varsin valikoitunutta porukkaa ja ehdoton valtaosa pyrkii tekemään työssä parhaansa.
Varmaan on vaikea päästä opettajaksi jos kouluja ajetaan alas mielivallalla.
En ymmärrä, mitä tarkoitat. Voitko selittää? Minä viittasin siihen, että opettajia koulutetaan liikaa suhteessa tarpeeseen, minkä seurauksena avoimista paikoista on kova kilpailu. Ei ole harvinaista, että paikkaa hakee 50-100 pätevää hakijaa. Tämänhän pitäisi jo ihan maalaisjärjellä ajatellen tarkoittaa sitä, että kuhunkin paikkaan valitaan osaava henkilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajana on raskasta lukea näitä ketjuja. Monien mielikuva koulumaailmasta perustuu omiin lapsuus- ja nuoruusmuistoihin sekä omien lapsien kertomuksiin. Onko tullut mieleen, että nämä eivät ehkä ole objektiivisimpia mahdollisia arvioita eivätkä aina ajan tasallakaan? Totta kai opetusalalle päätyy sille sopimattomia ihmisiä niin kuin kaikille aloille, mutta kun seuraan kollegoiden tuskailua arvosanojen kanssa, en tunnista sitä pärstäkerroinnatsihullua, joka monien mielikuvissa edustaa tyypillistä opettajaa. Alalle on vaikea päästä ja työllistyä. Opettajan opinnot ovat kansainvälisesti vertaillen vaativat ja tasalaatuiset. Suomalaiset opettajat ovat varsin valikoitunutta porukkaa ja ehdoton valtaosa pyrkii tekemään työssä parhaansa.
Varmaan on vaikea päästä opettajaksi jos kouluja ajetaan alas mielivallalla.
En ymmärrä, mitä tarkoitat. Voitko selittää? Minä viittasin siihen, että opettajia koulutetaan liikaa suhteessa tarpeeseen, minkä seurauksena avoimista paikoista on kova kilpailu. Ei ole harvinaista, että paikkaa hakee 50-100 pätevää hakijaa. Tämänhän pitäisi jo ihan maalaisjärjellä ajatellen tarkoittaa sitä, että kuhunkin paikkaan valitaan osaava henkilö.
Osaava! Rehtorilla ja ehkä koulun johtokunnalla on päätösvalta vakinnassa, joka esitetään sitten koululautakunnalle yhtenä esityksenä monien joukossa. Rehtorin vakuuttaminen on siis tärkeintä. Osaavia on runsaasti ja päteviä, mutta kuten työhaastattelussa yleensäkin, olisi osattava tuntea jo ennalta tuon firman ja pomon mieltymykset ja vedettävä oikeista naruista!! Vinkkinä: ottaa yhteyttä koulun opettajiin ja kysyy, millainen tyyppi rehtori oikeasti on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni pitäisi olla koenumero suoraan todistuksen numero. Ei jäisi opettajille mielivallan paikkaa.
Ei ei ja ei. Ei olisi tasapuolista arviointia. Tuosta kärsisivät ne, jotka (syystä tai toisesta) alisuoriutuvat kirjallisissa kokeissa. Ja tällaisia oppilaita on paljon.
Opettajilla pitäisi olla ammattitaitoa tunnistaa luki- ja kirjoitusvaikeudet ja ohjata oppilas tarvittavien tukitoimien piiriin. Vaan kun sitä osaamista ei ole.
Kyse ei niinkään ole luki-vaikeuksista vaan esim koejännittäjistä, heitä on yllättävän paljon. Luki-vaikeudet seulotaan jo alakoulun puolella, ammattitaidolla.
Tämä on mielenkiintoinen tieto. Työskentelen erityislasten ja -nuorten parissa, ja kokemukset lukivaikeuksien ammattitaitoisesta seulonnasta ovat aivan toiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajana on raskasta lukea näitä ketjuja. Monien mielikuva koulumaailmasta perustuu omiin lapsuus- ja nuoruusmuistoihin sekä omien lapsien kertomuksiin. Onko tullut mieleen, että nämä eivät ehkä ole objektiivisimpia mahdollisia arvioita eivätkä aina ajan tasallakaan? Totta kai opetusalalle päätyy sille sopimattomia ihmisiä niin kuin kaikille aloille, mutta kun seuraan kollegoiden tuskailua arvosanojen kanssa, en tunnista sitä pärstäkerroinnatsihullua, joka monien mielikuvissa edustaa tyypillistä opettajaa. Alalle on vaikea päästä ja työllistyä. Opettajan opinnot ovat kansainvälisesti vertaillen vaativat ja tasalaatuiset. Suomalaiset opettajat ovat varsin valikoitunutta porukkaa ja ehdoton valtaosa pyrkii tekemään työssä parhaansa.
Allekirjoitan tekstisi mutta ei se silti poista arvioinnin subjektiivisuutta. Saman koulun saman aineen opettajat antavat erilaisia päättönumeroita johtuen oppilaiden eroavuuksista, kokeidem ja suoritusten eroista ja määristä sekä omista henk.koht.kriteereistä, mitä painottaa. Näin vain on, koska puolueetonta opettajista riippumatonta päätyökoetta ei ole enkä itse sitä toivo yläkouluun.
Ei poista enkä sellaista väittänyt. Totta kai tunnistan linkatussa jutussa käsitellyn arvioinnin subjektiivisuuden, tämän ketjun älyttömiä pärstäkerroinväitteitä en.
Työskentelen lukiossa, ja joskus käy niin, että ylioppilaskokeiden pisteet muuttuvat sensorin arvioinnissa, vaikka olin tehnyt omasta mielestäni parhaani. Olenko siis joinakin vuosina liian tiukka ja toisina lepsu? Olenko huono arvioija? En. Pisteiden heittely johtuu siitä, että minä luen aina hyvin rajallisen määrän koevastauksia ja arviointi väistämättä suhteutuu kyseiseen otantaan ja kyseiseen otantaan. Sensori sen sijaan näkee koko kirjon kansallisella tasolla ja suhteuttaa oman arviointinsa siihen.
Minun pointtini on, että opettajien parjaamisen sijaan on hyväksyttävä jompikumpi: joko arviointi on aina hieman subjektiivista tai sitten järjestetään alakoulusta lähtien säännöllisesti valtakunnallisia kokeita, jotka tutkitusti heikentävät oppimistuloksia ja kouluviihtyvyyttä.
Nythän samassa koulussakin voi saada numeron eri kriteereillä, riippuen kuka opettaa,
Esim. esikoisellani matematiikan opettajalla oli periaate, ettei anna kymppiä jos valtakunnallisesta kokeesta ei saa arvosanaa 10 tai 10 -. Numerot ja tuntiaktiivisuus olisivat puoltaneet kymppiä, mutta 9 tuli todistukseen kun valtakunnallinen koe ei mennyt kuin 9 ½ arvoisesti.
Pikkusiskonsa sai päättöarvostelun vuotta myöhemmin samasta koulusta, eri matikanopettaja. Päättötodistuksessa matikka 10 vaikka sai sen saman 9½ valtakunnallisesta.
Kummallakaan tuo numero ei lopulta vaikuttanut jatko-opintoihin, mutta esikoisella se oli hilkulla. Lukion keskiarvoraja oli 9,42 ja oli yksi niistä jotka pääsivät juuri kyseisellä keskiarvolla lukioon sisään. Nyt lukiossa on sanonut, että on yksi parhaimpia matematiikassa ja erityisesti kyseisen koulun omat kasvatit hiihtivät sisään tyyliin 10 keskiarvoilla, vaikka osaaminen ei oikeasti ole niin kovaa. Omille yläkoululaisille halutaan ilmeisesti silottaa tietä ko. koulun lukioon löydemmällä arvostelulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni on amatöörimaista puhua pärstäkertoimesta. Opettaja antaa numeron koenumeroiden perusteella. Sen lisäksi arvioon vaikuttaa tuntiaktiivisuus ja (opiskelu)asenne. Lapset jotka ei menesty kokeissa saavat usein myös heikompia arvosanoja todistukseensa. Näin sen pitää ollakin. Aineesta on lukuvuona useampi koe, joten peli on reilu kaikille.
HS:n juttu on mielestäni sensaatiohakuinen, joka osuu ja uppoaa valtaväestöön eli siihen porukkaan, joka menestyy heikosti tai keskinkertaisesti koulussa, kuten myös heidän lapsensa.
Nykyään tavallisesa luokassa on paljon häiriökäyttäytymistä ja alisuoriutumista, keskitytään muuhun kuin koulunkäyntiin. Luokissa, jotka ovat kieli-, musiikki-,tai luonnontiedepainotteisia opintotulokset ovat parempia. Miksi tästä ei tehdä juttua? Tavalliseen luokkaan jäävät ne, joilla jo alakoulussa on asenneongelma kouluun.
Tositarina:Alakoulun neljännellä oppilas kertoo opettajalle, että en tule kouluun koepäivänä, jos matematiikasta on vielä keväällä koe.
Koulussa on isompia ongelmia kuin se, että yksittäisessä aineessa arvosana on toisella heikko 9 ja toisella vahva 8.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävi silmään tuo meidänkin lasten koulun opettajan kommentti:
"Hetemäestä on tärkeää, että päättöarvioinnissa voi hieman myös palkita yrittämisestä ja ahkeruudesta. Kyse on arvojen opettamisesta. Ei ole oikein, jos nuori urakoi saadakseen seiskan eikä työtä huomioida, jos samaan aikaan naapuripulpetin Ella saa ysejä tekemättä mitään.
”On sellainen käsite kuin oikeudenmukaisuus”, hän painottaa.
Oikeudenmukaisuutta on se, että aineen arvosana annetaan osaamisen perusteella. Sillä ei pidä olla mitään merkitystä, onko Jamppa urakoinut ja Ella saavuttanut saman osaamisen pitämällä korvat auki tunnilla.
Oppimistekniikoista puolestaan koulun pitäisi pitää huoli oppilaan ohjaustunneilla.
Tuo on yksi näkemys, ja olen ollut itsekin tuota mieltä, ennen kuin aloin itse opettaa.
Opetan lukiossa ja mietin juuri kurssiarvosanoja tässä. Minulla on opiskelija, jonka taso ei muuten aivan yllä kasiin, mutta yritys, keskittyminen ja osallistuminen on niin intensiivistä, että kasin hän saa.
Sitten minulla on näitä taitavia mutta ivallisia muille naureskelijoita, joiden tiedot ja taidot esim. kokeessa yltävät ysiin, mutta joiden panos yhteiseen oppimiseen on nolla, ja panos ilmapiiriin negatiivinen. Heille ei tule ysiä kurssiarvosanaksi.
Saman siis saavat, kasin, sekä hän joka ei tiedoiltaan aivan yllä kasiin, että he, joiden tiedot yltävät ysiin. Arvioin siis myös taitoja, esimerkiksi vuorovaikutustaitoja ja työskentelytaitoja.
Jos ei kasia meinaa saada niin ei kyllä yritä tarpeeksi. Tämä vain vaikeuttaa muiden työtä, kun ei tiedä kuka on saanut numeron osaamisella ja kuka nuolemalla opettajaa (joskus jopa kirjaimellisesti)
Miten niin ei meinaa saada? Hänhän saa kasin.
Vuorovaikutustaidot on yksi arvioitava asia. Pelkkä tiedollinen osaaminen ei riitä ysiin.
Etkö lukenut juttua vai etkö vain halua ymmärtää?
Samasta kasin osaamisesta joku saa seiskan, joku kasin ja joku ysin.
Kasin saaja kärsii, koska joku saman tasoinen osaaja saa ysin vain siksi, kun ope tykkää tämän "vuorovaikutustaidoista".
Jos vuorovaikutustaitoja halutaan arvioida, varattakoon sitä varten ihan oma numero, mutta arvioitakoon aineen osaamista puhtaasti osaamisen perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla turha selittää mitään maallikoille, jotka edelleen uskovat kokeen ylivertaisuuteen osaamisen arvioinnin mittarina, eivätkä ole edes lukeneet opsia ja sen tavoitteita. Ja koehan on tietysti kirjallinen, sellainen käsissä pideltävä paperi, eikä se voi olla mitään muuta.
Taisi kolahtaa? Olen lukenut opsit, lait ja paljon muuta opetusta ohjaavaa materiaalia. Siitä huolimatta käsitys pärstäkertoimen vaikutuksesta arviointiin vahvistuu koko ajan. Pärstäkertoimen käyttö arvostelun perusteena ei löydy mistään perusopetusta ohjaavasta normistosta.
Itselläni on sama käsitys. Etennin alakoulun opettajien arviointi on täysin mielivaltaista. Annetaan aina sama numero vaikka pärjäisi kokeessa. Miksi ihmeessä toisen kpkeen arvosana merkitsee ja toisen ei. Omat lapset on nyt lunipssa ja siellä ei pärstä enää vaikuta. Jos saat 8.5 kokeedta se on 9. Tai muut etukäteen kerrotut kriteerit vaikuttaa. Kuten vaikka tehtyjen laskujen määrä matematiikassa
Olen itsekin opettaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erittäin mielenkiintoinen artikkeli. Olen oikeasti tyrmistynyt siitä, että on arviointi on näinkin pitkälti yksittäisen opettajan varassa, etenkin, kun vielä iloisesti todetaan, ettei opettajien koulutuksessa juuri arviointiin paneuduta. Mitä muuta arvosanat voisivat tällöin olla kuin subjektiivisia pärstäkerroin-numeroita?
Ja englanninkielen opettajalle, joka totesi antavansa "negatiivisesta asenteesta" numeroa koetuloksia alemman arvosanan, toteaisin, että tässä olisi pedagogille oiva paikka koettaa vaikuttaa positiivisen kautta. Lapset ovat vielä kehittymättömiä, nurjan asenteen takana voi olla vaikka mitä vaikeista kotioloista huonoon itsetuntoon. Numeron korottaminen ahkeruuden vuoksi on vielä jotenkin ymmärrettävää. Vaikkei sekään minusta oikein ole.
En kyllä löytänyt jutusta kohtaa, jossa englanninopettaja sanoisi alentavansa numeroa negatiivisen asenteen vuoksi.
"(Tapiolan koulun englanninopettaja) Hetemäestä on tärkeää, että päättöarvioinnissa voi hieman myös palkita yrittämisestä ja ahkeruudesta. Kyse on arvojen opettamisesta. Ei ole oikein, jos nuori urakoi saadakseen seiskan eikä työtä huomioida, jos samaan aikaan naapuripulpetin Ella saa ysejä tekemättä mitään.
”On sellainen käsite kuin oikeudenmukaisuus”, hän painottaa."
Oikeudenmukaisuus on sitä, että oppilaat arvioidaan osaamisensa perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on amatöörimaista puhua pärstäkertoimesta. Opettaja antaa numeron koenumeroiden perusteella. Sen lisäksi arvioon vaikuttaa tuntiaktiivisuus ja (opiskelu)asenne. Lapset jotka ei menesty kokeissa saavat usein myös heikompia arvosanoja todistukseensa. Näin sen pitää ollakin. Aineesta on lukuvuona useampi koe, joten peli on reilu kaikille.
HS:n juttu on mielestäni sensaatiohakuinen, joka osuu ja uppoaa valtaväestöön eli siihen porukkaan, joka menestyy heikosti tai keskinkertaisesti koulussa, kuten myös heidän lapsensa.
Nykyään tavallisesa luokassa on paljon häiriökäyttäytymistä ja alisuoriutumista, keskitytään muuhun kuin koulunkäyntiin. Luokissa, jotka ovat kieli-, musiikki-,tai luonnontiedepainotteisia opintotulokset ovat parempia. Miksi tästä ei tehdä juttua? Tavalliseen luokkaan jäävät ne, joilla jo alakoulussa on asenneongelma kouluun.
Tositarina:Alakoulun neljännellä oppilas kertoo opettajalle, että en tule kouluun koepäivänä, jos matematiikasta on vielä keväällä koe.
Koulussa on isompia ongelmia kuin se, että yksittäisessä aineessa arvosana on toisella heikko 9 ja toisella vahva 8.
Niinpä niin: ammattiope närkästyy, kun amatöörit sotkeutuvat kouluarvosteluun. Itse toteat jo kolmannessa lauseessa, että annat pärstäkertoimen vaikuttaa arvosteluusi.
Se, että koulussa on muitakin ongelmia, ei poista TÄTÄ ongelmaa. Niistä voidaan hyvin keskustella myös, jossain toisessa keskustelussa.
Rasittava aihe, kun amatöörin höpisevät omiaan.
Vierailija kirjoitti:
Pärstäkerroin vaikuttaa jos naama on norsunvitulla.
Kun on resting bitch-naama, niin kokeilepa itse olla 7 tuntia päivässä väkisin suupielet ylöspäin. On väärin rankaista naamalihaksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävi silmään tuo meidänkin lasten koulun opettajan kommentti:
"Hetemäestä on tärkeää, että päättöarvioinnissa voi hieman myös palkita yrittämisestä ja ahkeruudesta. Kyse on arvojen opettamisesta. Ei ole oikein, jos nuori urakoi saadakseen seiskan eikä työtä huomioida, jos samaan aikaan naapuripulpetin Ella saa ysejä tekemättä mitään.
”On sellainen käsite kuin oikeudenmukaisuus”, hän painottaa.
Oikeudenmukaisuutta on se, että aineen arvosana annetaan osaamisen perusteella. Sillä ei pidä olla mitään merkitystä, onko Jamppa urakoinut ja Ella saavuttanut saman osaamisen pitämällä korvat auki tunnilla.
Oppimistekniikoista puolestaan koulun pitäisi pitää huoli oppilaan ohjaustunneilla.
Tuo on yksi näkemys, ja olen ollut itsekin tuota mieltä, ennen kuin aloin itse opettaa.
Opetan lukiossa ja mietin juuri kurssiarvosanoja tässä. Minulla on opiskelija, jonka taso ei muuten aivan yllä kasiin, mutta yritys, keskittyminen ja osallistuminen on niin intensiivistä, että kasin hän saa.
Sitten minulla on näitä taitavia mutta ivallisia muille naureskelijoita, joiden tiedot ja taidot esim. kokeessa yltävät ysiin, mutta joiden panos yhteiseen oppimiseen on nolla, ja panos ilmapiiriin negatiivinen. Heille ei tule ysiä kurssiarvosanaksi.
Saman siis saavat, kasin, sekä hän joka ei tiedoiltaan aivan yllä kasiin, että he, joiden tiedot yltävät ysiin. Arvioin siis myös taitoja, esimerkiksi vuorovaikutustaitoja ja työskentelytaitoja.
Tämä on todella väärin. Ymmärrän tuon ylöspäin nostamisen. Mutta lasket alaspäin koska asenne... eli et tykkää kyseisestä ihmisestä. Se on väärin
Varmaan on vaikea päästä opettajaksi jos kouluja ajetaan alas mielivallalla.