Miksi ihmiset syövät niin kuin ulkonäöllä ei olisi väliä, mutta sitten kuitenkin häpeilevät läskejään?

Ihmiset vain sattuvat toimimaan niin: hyvistä aikeista ja arvoista huolimatta aina ei pysty toimimaan niiden mukaisesti. Joillakin on vaikeuksia painonhallinnassa, joillakin taas taloudenpidossa, päihteidenkäytössä, ihmissuhteissa, opiskelu- ja työmotivaatiossa... Harva ihminen kuitenkaan pystyy toimimaan elämänsä jokaisella saralla moitteettomasti. 

Mieheni painaa 70kg/180cm

Itse painan 67kg/170 cm

En silti näytä läskiltä ja mieheni ei näytä pulkannarulta

Hävettää kyllä että olen lihonut vuodessa 8 kg..olen 50v

Vierailija kirjoitti:

xxxxl kirjoitti:

Koska on muotia olla kilpirauhasen vajaatoiminta, vaikka sitten itsediagnoosina muiden avustuksella.

Syömisellä ei ole mitään tekemistä lihavuuden kanssa heidän mielestä. Tai sitten se on miehen syy koska pitää olla lohtusyömistä silloin tällöin(jokapäivä).

Höpö höpö.

Yli puolet miehistä on ylipainoisia, naisista vain alle puolet. Mikä miesten tekosyy on?

Olet muuten väärässä, että naisista alle puolet olisivat lihavia. THL:n mukaan vuonna 2017 miehistä ylipainoisia oli noin 3/4 ja naisista 2/3 (eli n 66% ja m 75%). Hämmästyttävää ja kuvottavaa samaan aikaan.

Vierailija kirjoitti:

No miksi ihmiset haluavat laihtua, mutta mättävät herkkuja? Miksi ihmiset haluavat lopettaa tupakoinnin, mutta eivät lopeta?

Ihmiset uskovat (järjellä), että ulkonäöllä ei ole väliä, mutta tunnetasolla he eivät pysty tätä uskomaan, siitä häpeäreaktiot.

Teoriassa (ja kaikenlaisissa korulauseissa ja muussa lässytyksessä) ulkonäöllä ei ole merkitystä, mutta käytännössä sillä on merkitystä ja paljon. Hyvin harva viehättyy läskimakkaroista vaikka itsekin olisi turhan tuhdissa kunnossa. Lisäksi se tietystä hävettää (ja aiheesta) ettei näytä hyvinvoivalta ja terveeltä eli ihmiseltä joka on kiinnostunut omasta hyvinvoinnistaan ja arvostaa itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt mä ap avaan sulle tämän kuvion, niin ei tarvi koskaan enää ihmetellä.

Siis: 

Ihminen on sellainen otus että kun sillä on joku "paha mieli" akuutti tilanne tai joku vanha juttu joka on jäänyt mielen perukoille vaivaamaan, ihminen automaattisesti, jopa itse sitä tiedostamatta, yrittää lääkitä pahaa mieltään jollain asialla.

Jotkut polttavat tupakkaa, juovat alkoholia, käyttävät huumeita, juovat kahvia, shoppailevat, pelaavat rahapelejä, harrastavat irtosuhteita, käyvät kuntosalilla tai juoksemassa usein jotkut lopettavat syömisen lähes kokonaan. Eli tekevät jotain mistä heille on joskus tullut mielihyvän tunne, ja aivot on sellaiset että kun tekee jotain ekan kerran, ja siitä tulee hyvä olo, jotain hyvänolon hormonia vapautuu, aivot rekisteröivät sen tekemisen ja seuraavalla kerralla se tekeminen on vielä palkitsevampaa ja ihminen haluaa sitä juttua enemmän ja enemmän. Siitä muodostuu siis riippuvuus, addikti kun aikansa se jatkuu.

Jos ihminen syö hyvää vaikka tietää ettei pitäisi koska se lihottaa, niin syy siihen että silti syö, ei ole älykkyydessä, vaan siinä että se ihminen haluaa kokoa sen hyvänolon tunteen mitä siitä ruuasta saa. Se on palkitsevampaa kuin se että kieltäytyy hyvästä ruuasta.

Tämä pitää paikkansa, mutta vain niiden kohdalla joilla on epäterveet selviytymismekanismit. Mieleltään terve ja tasapainoinen ihminen pystyy kokemaan, tuntemaan ja käsittelemään todella vaikeatkin tunteet ilman mitään itsetuhoisia pakokeinoja.

Miksi tuo ei muuten toimi myös toiseen suuntaan? Kun ihminen ekan kerran häpeää ylipainoaan ja ulkomuotoaan niin miksi aivot ei silloin rekisteröi tätä epämukavaa tunnetta ja ohjaa ihmistä välttämään sellaista tekemistä (eli ylensyöntiä) joka aiheuttaa kyseisen epämiellyttävän tunteen? Miksi aivot antaa ihmisen syödä liikaa kun lopputuloksena ei ole hyvä olo sen paremmin lyhyellä kuin pidemmälläkään tähtäimellä?

Mä vihaan ja häpeän kroppaani just siksi, etten aina syö kuin ulkonäöllä ei olisi väliä mutta silt mä näytän ainoastaan lihavalta. Mulla nimittäin menee kausissa niin syöminen kuin liikkuminen, välillä on hetkiä kun roskaruoka maistuu ja liikkuminen jää siinä samalla ja sitten taas ihan itsestään ruokavalio muuttuu suorataan superterveelliseksi ja lenkille tulee lähdettyä mielellään ja joskus jopa kahdesti päivässä. Jostain kumman syystä tämä terveellisyys ei näy ulkoisesti missään vaan näytän siltä kuin ainoastaan makaisin sohvalla mässäämässä. Miksi se ei voi olla toisinpäin, miksi en näytä sporttiselta kun kuitenkin ne terveelliset sporttijaksot on pidempiä mitä mässäysjaksot?

V*tuttaa ihan huolella kun taas on yksi kesä pilalla näiden laardien takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

atleettimies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

atleettimies kirjoitti:

Mun mielestä ruokaa palkitsevampaa on se kun olet kävelemässä peilin ohi mutta pysähdytkin ihailemaan omaa vartaloasi ja sanot mielessäsi "panisin!".

Mä teen näin, mutta silti kukaan ei pane mua :D

T: Toinen atleettinen vähän ujo mies

Niin. Meidän pitäisi varmaan alkaa homoiksi, mutta ei toisaalta huvita yhtään..

Olen ajatellut ihan samalla tavalla. Ei kyllä huvita. Onhan se vähän ihmeellistä nähdä naisia kävelemässä miesten seurassa jotka kantavat kädessä kaljakonttia.

Siitä voi tehdä sen johtopäätöksen että naiset ei arvosta miehen sporttisuutta juuri yhtään.

Olen ihmetellyt ihan samaa että naiset on aikamoisten narukäsien kanssa yhdessä, painoa heillä varmaan jotain 60-70kg..

Minun mieheni painaa vähän alle 70 kiloa. En halua ylipainoista miestä, koska en ole itsekään ylipainoinen.

No entäs jos sun mies aloittaa saliharjoittelun ja saa runkoonsa 10 kg lihasta ja pari kiloa rasvaa, jolloin hänestä tulee ylipainoinen, vaikka rasvaprosentti alenee. Katoaako halut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

xxxxl kirjoitti:

Koska on muotia olla kilpirauhasen vajaatoiminta, vaikka sitten itsediagnoosina muiden avustuksella.

Syömisellä ei ole mitään tekemistä lihavuuden kanssa heidän mielestä. Tai sitten se on miehen syy koska pitää olla lohtusyömistä silloin tällöin(jokapäivä).

Höpö höpö.

Yli puolet miehistä on ylipainoisia, naisista vain alle puolet. Mikä miesten tekosyy on?

Olet muuten väärässä, että naisista alle puolet olisivat lihavia. THL:n mukaan vuonna 2017 miehistä ylipainoisia oli noin 3/4 ja naisista 2/3 (eli n 66% ja m 75%). Hämmästyttävää ja kuvottavaa samaan aikaan.

Tosin tuohon oli laskettu vain yli 30-vuotiaat. Alle kolmekymppiset ovat tietenkin tuota hoikempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt mä ap avaan sulle tämän kuvion, niin ei tarvi koskaan enää ihmetellä.

Siis: 

Ihminen on sellainen otus että kun sillä on joku "paha mieli" akuutti tilanne tai joku vanha juttu joka on jäänyt mielen perukoille vaivaamaan, ihminen automaattisesti, jopa itse sitä tiedostamatta, yrittää lääkitä pahaa mieltään jollain asialla.

Jotkut polttavat tupakkaa, juovat alkoholia, käyttävät huumeita, juovat kahvia, shoppailevat, pelaavat rahapelejä, harrastavat irtosuhteita, käyvät kuntosalilla tai juoksemassa usein jotkut lopettavat syömisen lähes kokonaan. Eli tekevät jotain mistä heille on joskus tullut mielihyvän tunne, ja aivot on sellaiset että kun tekee jotain ekan kerran, ja siitä tulee hyvä olo, jotain hyvänolon hormonia vapautuu, aivot rekisteröivät sen tekemisen ja seuraavalla kerralla se tekeminen on vielä palkitsevampaa ja ihminen haluaa sitä juttua enemmän ja enemmän. Siitä muodostuu siis riippuvuus, addikti kun aikansa se jatkuu.

Jos ihminen syö hyvää vaikka tietää ettei pitäisi koska se lihottaa, niin syy siihen että silti syö, ei ole älykkyydessä, vaan siinä että se ihminen haluaa kokoa sen hyvänolon tunteen mitä siitä ruuasta saa. Se on palkitsevampaa kuin se että kieltäytyy hyvästä ruuasta.

Enpä olisi osannut pukea paremmin sanoiksi.

Kiitos. Olen tätä samaa toistanut monissa ketjuissa joissa ihmetellään lihavuutta ja sitä miksi ihmiset syö. Ketjuja joissa ihmeteltääisiin mitään muita addiktioita ei juurikaan näy. 

Ihmiset ei kykene ymmärtämään, että myös sokeri ja rasva addiktoi siinä missä muutkin ”paheet”. Kun olisikin niin yksinkertaista päästä siitä kokonaan irti.

Itsellekin sokeri ja rasvaruoka on ongelma ja mä en tajua miksi, kun niistä ei oikeasti edes tule hyvä olo. Päinvastoin. Olo on huono oikeastaan samantien ja sitten myöhemminkin v*tuttaa oma ylipaino. Mikä ihme siinä on, että silti sitä sokeria ja/tai rasvaa pitää vetää suurinpiirtein kaksin käsin vaikka sitä ei tee mieli edes silloin syöntihetkellä?

En mä ole koskaan juonut alkoholiakaan enkä polttanut röökiä jos mun ei ole oikeasti tehnyt mieli. En siis ole mitenkään päättänyt lopettaa röökaamista ta ruvennut absolutistisi vaan juon ja poltan just heti kun (taas) tekee mieli, muutamaan vuoteen ei vaan ole maistunut kumpikaan. Tuo sokeri sen sijaan on mysteeri miksi sen suhteen ei ole sama juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt mä ap avaan sulle tämän kuvion, niin ei tarvi koskaan enää ihmetellä.

Siis: 

Ihminen on sellainen otus että kun sillä on joku "paha mieli" akuutti tilanne tai joku vanha juttu joka on jäänyt mielen perukoille vaivaamaan, ihminen automaattisesti, jopa itse sitä tiedostamatta, yrittää lääkitä pahaa mieltään jollain asialla.

Jotkut polttavat tupakkaa, juovat alkoholia, käyttävät huumeita, juovat kahvia, shoppailevat, pelaavat rahapelejä, harrastavat irtosuhteita, käyvät kuntosalilla tai juoksemassa usein jotkut lopettavat syömisen lähes kokonaan. Eli tekevät jotain mistä heille on joskus tullut mielihyvän tunne, ja aivot on sellaiset että kun tekee jotain ekan kerran, ja siitä tulee hyvä olo, jotain hyvänolon hormonia vapautuu, aivot rekisteröivät sen tekemisen ja seuraavalla kerralla se tekeminen on vielä palkitsevampaa ja ihminen haluaa sitä juttua enemmän ja enemmän. Siitä muodostuu siis riippuvuus, addikti kun aikansa se jatkuu.

Jos ihminen syö hyvää vaikka tietää ettei pitäisi koska se lihottaa, niin syy siihen että silti syö, ei ole älykkyydessä, vaan siinä että se ihminen haluaa kokoa sen hyvänolon tunteen mitä siitä ruuasta saa. Se on palkitsevampaa kuin se että kieltäytyy hyvästä ruuasta.

Enpä olisi osannut pukea paremmin sanoiksi.

Kiitos. Olen tätä samaa toistanut monissa ketjuissa joissa ihmetellään lihavuutta ja sitä miksi ihmiset syö. Ketjuja joissa ihmeteltääisiin mitään muita addiktioita ei juurikaan näy. 

Ihmiset ei kykene ymmärtämään, että myös sokeri ja rasva addiktoi siinä missä muutkin ”paheet”. Kun olisikin niin yksinkertaista päästä siitä kokonaan irti.

Itsellekin sokeri ja rasvaruoka on ongelma ja mä en tajua miksi, kun niistä ei oikeasti edes tule hyvä olo. Päinvastoin. Olo on huono oikeastaan samantien ja sitten myöhemminkin v*tuttaa oma ylipaino. Mikä ihme siinä on, että silti sitä sokeria ja/tai rasvaa pitää vetää suurinpiirtein kaksin käsin vaikka sitä ei tee mieli edes silloin syöntihetkellä?

En mä ole koskaan juonut alkoholiakaan enkä polttanut röökiä jos mun ei ole oikeasti tehnyt mieli. En siis ole mitenkään päättänyt lopettaa röökaamista ta ruvennut absolutistisi vaan juon ja poltan just heti kun (taas) tekee mieli, muutamaan vuoteen ei vaan ole maistunut kumpikaan. Tuo sokeri sen sijaan on mysteeri miksi sen suhteen ei ole sama juttu.

Jospa jättäisit sen sokerin pois ja söisit sen rasvan. Olo paranee ja energia lisääntyy. Mieti toki, mitä rasvaa syöt, rypsiöljy on melkoista myrkkyä.

Vierailija kirjoitti:

Mä vihaan ja häpeän kroppaani just siksi, etten aina syö kuin ulkonäöllä ei olisi väliä mutta silt mä näytän ainoastaan lihavalta. Mulla nimittäin menee kausissa niin syöminen kuin liikkuminen, välillä on hetkiä kun roskaruoka maistuu ja liikkuminen jää siinä samalla ja sitten taas ihan itsestään ruokavalio muuttuu suorataan superterveelliseksi ja lenkille tulee lähdettyä mielellään ja joskus jopa kahdesti päivässä. Jostain kumman syystä tämä terveellisyys ei näy ulkoisesti missään vaan näytän siltä kuin ainoastaan makaisin sohvalla mässäämässä. Miksi se ei voi olla toisinpäin, miksi en näytä sporttiselta kun kuitenkin ne terveelliset sporttijaksot on pidempiä mitä mässäysjaksot?

V*tuttaa ihan huolella kun taas on yksi kesä pilalla näiden laardien takia.

Oliko tämä trolli? No vastataan silti.

Siksi koska ihmisen, luontaisen metsästäjä-keräilijän, normaalitila on sellainen jossa herkkuja ei syödä ollenkaan ja liikutaan päivittäin. Se ei vielä ole sporttisuutta vaan normaalia liikkumista. Näillä elintavoilla voi odottaa olevansa normaalipainoinen ja normaalivartaloinen.

Jos poikkeat tästä niinkin radikaalisti että lähes puolet ajasta mässäät etkä liiku, lopputulos on se minkä kuvasit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

xxxxl kirjoitti:

Koska on muotia olla kilpirauhasen vajaatoiminta, vaikka sitten itsediagnoosina muiden avustuksella.

Syömisellä ei ole mitään tekemistä lihavuuden kanssa heidän mielestä. Tai sitten se on miehen syy koska pitää olla lohtusyömistä silloin tällöin(jokapäivä).

Höpö höpö.

Yli puolet miehistä on ylipainoisia, naisista vain alle puolet. Mikä miesten tekosyy on?

Nyt taidat jauhaa vanhoista tilastoista? Miesten "tekosyy" on mm. suurempi lihasmassa, suurempi nestemäärä, paksummat ja tiheämmät luut jne. 

Paskanmarjat, suurin osa miehistä on pallomahaisia sikoja. Pieni prosentti miehistä on huippuunsa treenattuja lihaskimppuja, joiden korkea BMI johtuu suuresta lihasmassasta. Kaikkea sitä kuuleekin. Kumma kuinka miesten lihavuus yritetään kaikin tavoin selittää mitä ihmeellisimpien tekosyiden ja verukkeiden turvin. Eikö olisi jo aika myöntää, että suomalaiset keskimäärin ovat hyvin lihavaa kansaa ja alkaa tekemään asialle jotain? Naisten lihavuuden sättiminen ei teitä miehiä laihduta, muistakaa se. Vain elämäntaparemontti muuttaa tilanteen parempaan suuntaan.