Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset syövät niin kuin ulkonäöllä ei olisi väliä, mutta sitten kuitenkin häpeilevät läskejään?
Sporttityttö
24.05.2018 |
En oikein ymmärrä lihavia jotka laiminlyövät terveytensä ruoan liikakäytöllä ja sitten itkevät kuinka eivät kehtaa käydä uimassa tai edes kävelyllä läskiensä takia.
Siis jos ulkonäöllä ei ole väliä ja siksi sen voi pilata ruoan yliannostuksella, niin miksi sitten siitä kuitenkin tulee määräävä tekijä?
Enemmän kuin ulkonäöstä olen huolestunut terveydestä. Ihmisen kroppaa ei ole suunniteltu kantamaan kymmenien kilojen kuormaa 24/7.
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt mä ap avaan sulle tämän kuvion, niin ei tarvi koskaan enää ihmetellä.
Siis:
Ihminen on sellainen otus että kun sillä on joku "paha mieli" akuutti tilanne tai joku vanha juttu joka on jäänyt mielen perukoille vaivaamaan, ihminen automaattisesti, jopa itse sitä tiedostamatta, yrittää lääkitä pahaa mieltään jollain asialla.
Jotkut polttavat tupakkaa, juovat alkoholia, käyttävät huumeita, juovat kahvia, shoppailevat, pelaavat rahapelejä, harrastavat irtosuhteita, käyvät kuntosalilla tai juoksemassa usein jotkut lopettavat syömisen lähes kokonaan. Eli tekevät jotain mistä heille on joskus tullut mielihyvän tunne, ja aivot on sellaiset että kun tekee jotain ekan kerran, ja siitä tulee hyvä olo, jotain hyvänolon hormonia vapautuu, aivot rekisteröivät sen tekemisen ja seuraavalla kerralla se tekeminen on vielä palkitsevampaa ja ihminen haluaa sitä juttua enemmän ja enemmän. Siitä muodostuu siis riippuvuus, addikti kun aikansa se jatkuu.
Jos ihminen syö hyvää vaikka tietää ettei pitäisi koska se lihottaa, niin syy siihen että silti syö, ei ole älykkyydessä, vaan siinä että se ihminen haluaa kokoa sen hyvänolon tunteen mitä siitä ruuasta saa. Se on palkitsevampaa kuin se että kieltäytyy hyvästä ruuasta.
Enpä olisi osannut pukea paremmin sanoiksi.
Kiitos. Olen tätä samaa toistanut monissa ketjuissa joissa ihmetellään lihavuutta ja sitä miksi ihmiset syö. Ketjuja joissa ihmeteltääisiin mitään muita addiktioita ei juurikaan näy.
Ihmiset ei kykene ymmärtämään, että myös sokeri ja rasva addiktoi siinä missä muutkin ”paheet”. Kun olisikin niin yksinkertaista päästä siitä kokonaan irti.
Ihmiset eivät ymmärrä sitä, koska se ei ole totta. Kyllä mihin tahansa asiaan voi muodostua riippuvuus, mutta ei "sokeririippuvuus" ole sama kuin heroiiniriippuvuus.
Tutkimuksissa on juuri tehty tälläinen vertaus, että voi olla heroiiniriippuvuuten verrattavissa oleva addiktio. Ja toki se on vaikea päästä ruuasta eroon kun kuitenkin pitää jotain ruokaa syödä aina jonkin verran jotta pysyy hengissä. Voitko kuvitella minkälaista olisi jos pitäisi käyttää heroiinia vaan ihan vähän koko ikänsä?
Ruuan sisältöön pystyy jokainen itse vaikuttamaan.
Toki pystyy, mutta ruuan syöminen lisää himoa syödä hyvää ruokaa.
Minulle ainakin olisi helpompaa olla syömättä mitään kuin syödä terveellisiä "laihtuttavia" ruokia.
Jotkut tosin syövät niitä terveellisiäkin ruokia isoja määriä, heillä on jatkuvasti nälkä, eikä edes se nälän tunne ole se syy syömiselle, vaan se että ovat tottuneet syömään koko ajan, mutta sellaisilla on jo vakavampia mielenterveys- ja paino-ongelmia.
Mä syön 3200kcal jaeuttuna 6 ateriaan päivässä. Pituus 177cm ja paino 86kg rasvaprosentti 13%. Mulla on varmaan mielenterveys ja paino-ongelma kun mun vatsalihaksetkin näkyy.
177/86 on ylipainoinen. Näilläkin sedillä on vatsalihakset:
https://www.predatornutrition.com/articles/health/hgh-belly-bodybuilder…
Juuh, mutta mulla ei ole insuliinin ja kasvuhormonien aiheuttamaa roidguttia. Mä jaksan juosta ja nostaa painoja koko päivän. Mihin sinusta on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt mä ap avaan sulle tämän kuvion, niin ei tarvi koskaan enää ihmetellä.
Siis:
Ihminen on sellainen otus että kun sillä on joku "paha mieli" akuutti tilanne tai joku vanha juttu joka on jäänyt mielen perukoille vaivaamaan, ihminen automaattisesti, jopa itse sitä tiedostamatta, yrittää lääkitä pahaa mieltään jollain asialla.
Jotkut polttavat tupakkaa, juovat alkoholia, käyttävät huumeita, juovat kahvia, shoppailevat, pelaavat rahapelejä, harrastavat irtosuhteita, käyvät kuntosalilla tai juoksemassa usein jotkut lopettavat syömisen lähes kokonaan. Eli tekevät jotain mistä heille on joskus tullut mielihyvän tunne, ja aivot on sellaiset että kun tekee jotain ekan kerran, ja siitä tulee hyvä olo, jotain hyvänolon hormonia vapautuu, aivot rekisteröivät sen tekemisen ja seuraavalla kerralla se tekeminen on vielä palkitsevampaa ja ihminen haluaa sitä juttua enemmän ja enemmän. Siitä muodostuu siis riippuvuus, addikti kun aikansa se jatkuu.
Jos ihminen syö hyvää vaikka tietää ettei pitäisi koska se lihottaa, niin syy siihen että silti syö, ei ole älykkyydessä, vaan siinä että se ihminen haluaa kokoa sen hyvänolon tunteen mitä siitä ruuasta saa. Se on palkitsevampaa kuin se että kieltäytyy hyvästä ruuasta.
Enpä olisi osannut pukea paremmin sanoiksi.
Kiitos. Olen tätä samaa toistanut monissa ketjuissa joissa ihmetellään lihavuutta ja sitä miksi ihmiset syö. Ketjuja joissa ihmeteltääisiin mitään muita addiktioita ei juurikaan näy.
Ihmiset ei kykene ymmärtämään, että myös sokeri ja rasva addiktoi siinä missä muutkin ”paheet”. Kun olisikin niin yksinkertaista päästä siitä kokonaan irti.
Sokeri kyllä addiktoi, mutta rasva ei.
Tutkimukset viittaavat siihen että nimenomaan rasvan ja sokerin yhdistelmä on pahin. Ja siihen perustuu se että ruokateollisuus tekee juuri sellaisia ruokia joissa on tämä helvetillinen yhdistelmä. Sokeriahan työnnetään ihan joka paikkaan.
Aivan, rasvan ja sokerin yhdistelmä. Sokeri on siinä se koukuttaja, ei rasva. Koitapa syödä rasvaa yli tarpeesi ilman sitä sokeria ja koukuttua.
Tämä onnistuu helposti juustoja syömällä 😁
Vähän epäilen.
Tässä helppo viiden kysymyksen testi kaikille.
1. Oletko ylipainoinen?
2. Jos kyllä, syötkö ollenkaan herkkuja (karkit, pullat, jugurtit, mehut, lihottavat kastikkeet, jne), siis esim. kerran pari viikossa tai silloin tällöin välipaloina? Jos syöt, lopeta mässäily. Et tarvitse herkkuja, ollenkaan.
3. Ovatko ateriakoot sopivia? Et siis syö itseäsi aivan täyteen, niin että syömisen jälkeen väsyttää? Jos syöt, pienennä ateriakokoja.
4. Harrastatko liikuntaa vähintään liikuntasuositusten verran? Jos et, lopeta laiskottelu.
5. Oletko aina noudattanut kohtien 2, 3 ja 4 suosituksia ja silti kerännyt painoa? Jos kyllä, asiaa kannattaa tutkia enemmän.
Sanoisin että lähes kaikki ylipaino-ongelmat ratkeavat näillä. Jäljelle jää muutama kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivä, sairauden tai vamman vuoksi steroidipohjaisia lääkkeitä käyttävä, jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt mä ap avaan sulle tämän kuvion, niin ei tarvi koskaan enää ihmetellä.
Siis:
Ihminen on sellainen otus että kun sillä on joku "paha mieli" akuutti tilanne tai joku vanha juttu joka on jäänyt mielen perukoille vaivaamaan, ihminen automaattisesti, jopa itse sitä tiedostamatta, yrittää lääkitä pahaa mieltään jollain asialla.
Jotkut polttavat tupakkaa, juovat alkoholia, käyttävät huumeita, juovat kahvia, shoppailevat, pelaavat rahapelejä, harrastavat irtosuhteita, käyvät kuntosalilla tai juoksemassa usein jotkut lopettavat syömisen lähes kokonaan. Eli tekevät jotain mistä heille on joskus tullut mielihyvän tunne, ja aivot on sellaiset että kun tekee jotain ekan kerran, ja siitä tulee hyvä olo, jotain hyvänolon hormonia vapautuu, aivot rekisteröivät sen tekemisen ja seuraavalla kerralla se tekeminen on vielä palkitsevampaa ja ihminen haluaa sitä juttua enemmän ja enemmän. Siitä muodostuu siis riippuvuus, addikti kun aikansa se jatkuu.
Jos ihminen syö hyvää vaikka tietää ettei pitäisi koska se lihottaa, niin syy siihen että silti syö, ei ole älykkyydessä, vaan siinä että se ihminen haluaa kokoa sen hyvänolon tunteen mitä siitä ruuasta saa. Se on palkitsevampaa kuin se että kieltäytyy hyvästä ruuasta.
Enpä olisi osannut pukea paremmin sanoiksi.
Kiitos. Olen tätä samaa toistanut monissa ketjuissa joissa ihmetellään lihavuutta ja sitä miksi ihmiset syö. Ketjuja joissa ihmeteltääisiin mitään muita addiktioita ei juurikaan näy.
Ihmiset ei kykene ymmärtämään, että myös sokeri ja rasva addiktoi siinä missä muutkin ”paheet”. Kun olisikin niin yksinkertaista päästä siitä kokonaan irti.
Ihmiset eivät ymmärrä sitä, koska se ei ole totta. Kyllä mihin tahansa asiaan voi muodostua riippuvuus, mutta ei "sokeririippuvuus" ole sama kuin heroiiniriippuvuus.
Tutkimuksissa on juuri tehty tälläinen vertaus, että voi olla heroiiniriippuvuuten verrattavissa oleva addiktio. Ja toki se on vaikea päästä ruuasta eroon kun kuitenkin pitää jotain ruokaa syödä aina jonkin verran jotta pysyy hengissä. Voitko kuvitella minkälaista olisi jos pitäisi käyttää heroiinia vaan ihan vähän koko ikänsä?
Itse asiassa hyvin moni heroiiniriippuvainen tekeekin juuri noin. Käyttää vain sen verran, että reflat pysyvät poissa ja henkilö kykenee toimimaan normaalisti. Mutta tuo on harhaanjohtava tapa vertailla riippuvuuksia. Oikeasti pitää vertailla sitä kuinka moni käyttäjistä ajautuu riippuvuuteen. Ruoan suhteen se on "hieman" pienempi osuus kuin heroiinin suhteen. Toinen tapa vertailla on katsoa kuinka paljon se vaikuttaa aivojen välittäjäaineisiin ja sitä kautta mielihyvään. Taas kerran heroiini on aivan omassa luokassaan ruokaan verrattuna.
Älä vetoa tutkimuksiin, jos et laita linkkiä noihin tutkimuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt mä ap avaan sulle tämän kuvion, niin ei tarvi koskaan enää ihmetellä.
Siis:
Ihminen on sellainen otus että kun sillä on joku "paha mieli" akuutti tilanne tai joku vanha juttu joka on jäänyt mielen perukoille vaivaamaan, ihminen automaattisesti, jopa itse sitä tiedostamatta, yrittää lääkitä pahaa mieltään jollain asialla.
Jotkut polttavat tupakkaa, juovat alkoholia, käyttävät huumeita, juovat kahvia, shoppailevat, pelaavat rahapelejä, harrastavat irtosuhteita, käyvät kuntosalilla tai juoksemassa usein jotkut lopettavat syömisen lähes kokonaan. Eli tekevät jotain mistä heille on joskus tullut mielihyvän tunne, ja aivot on sellaiset että kun tekee jotain ekan kerran, ja siitä tulee hyvä olo, jotain hyvänolon hormonia vapautuu, aivot rekisteröivät sen tekemisen ja seuraavalla kerralla se tekeminen on vielä palkitsevampaa ja ihminen haluaa sitä juttua enemmän ja enemmän. Siitä muodostuu siis riippuvuus, addikti kun aikansa se jatkuu.
Jos ihminen syö hyvää vaikka tietää ettei pitäisi koska se lihottaa, niin syy siihen että silti syö, ei ole älykkyydessä, vaan siinä että se ihminen haluaa kokoa sen hyvänolon tunteen mitä siitä ruuasta saa. Se on palkitsevampaa kuin se että kieltäytyy hyvästä ruuasta.
Enpä olisi osannut pukea paremmin sanoiksi.
Kiitos. Olen tätä samaa toistanut monissa ketjuissa joissa ihmetellään lihavuutta ja sitä miksi ihmiset syö. Ketjuja joissa ihmeteltääisiin mitään muita addiktioita ei juurikaan näy.
Ihmiset ei kykene ymmärtämään, että myös sokeri ja rasva addiktoi siinä missä muutkin ”paheet”. Kun olisikin niin yksinkertaista päästä siitä kokonaan irti.
Ihmiset eivät ymmärrä sitä, koska se ei ole totta. Kyllä mihin tahansa asiaan voi muodostua riippuvuus, mutta ei "sokeririippuvuus" ole sama kuin heroiiniriippuvuus.
Tutkimuksissa on juuri tehty tälläinen vertaus, että voi olla heroiiniriippuvuuten verrattavissa oleva addiktio. Ja toki se on vaikea päästä ruuasta eroon kun kuitenkin pitää jotain ruokaa syödä aina jonkin verran jotta pysyy hengissä. Voitko kuvitella minkälaista olisi jos pitäisi käyttää heroiinia vaan ihan vähän koko ikänsä?
Ruuan sisältöön pystyy jokainen itse vaikuttamaan.
Se on totta. Mutta osaatko kuvitella, kuinka vaikeaa se voi olla ihmiselle, joka ei lapsuudessa saanut koskaan mallia terveelliselle ruokavaliolle? Ei syöty ikinä kasviksia, hedelmiä, salaatteja. Aina vaan perunaa, sokerijogurtteja, leipää, makkaraa jne.
Itse aikuisiällä olen joutunut opettelemaan kokonaan mitä on terveellinen ruokavalio. Olen lapsesta asti ollut lihava. Välillä aikuisena olen painoa saanut pois jopa kymmeniä kiloja mutta aina ne hiipii takaisin. Koska minussa elää se lapsuuden malli niin syvällä. Eikä meillä liikuttu. Senkin jouduin opettelemaan, mitä on käydä vaikka lenkillä.
Tälläkin hetkellä kamppailen ruuan ja painon kanssa, onnistuneesti olen saanutkin sitä jo pois. Toivon, että tällä kertaa onnistuisin lopullisesti kääntämään tän kelkan.
Sen lapsuuden mallin voi heittää romukoppaan ja alkaa syömään aikuisen tavoin vinkumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai että on naisten vika nyt että miehet on tässä maassa plösöjä :D
Hassua sillä ensin joku tuli tänne vinkumaan että naiset syyttää läskeistään miehiä vaikkei kukaan ollut edes tehnyt niin.
Täh? :D Mitä sä sekoilet? Missä kohtaa sanottiin, että miesten lihominen on naisten syy? Lainaapa tuota virstiä äläkä uhriudu.
Sokeririippuvuus on verrattavissa huumausaineisiin.
Kun lopetin tupakoinnin, en minä ajatellut että lauantai olisi "cheat day" jolloin saan vetää kaksi askia norttia, tai että kun olen saanut keuhkot "kesäkuntoon" niin rantsulla voi pössytellä.
Toimin samoin herkkujen kanssa. Ne jäävät pöydälle, aina. Mitä pidempää on ilman, sitä vähemmän niitä tekee mieli. Ja mitä enemmän liikkuu, sitä parempi olo siitä tulee.
Elämäntapamuutoksissa ratkaisee kurinalaisuus, voi tehdä pieniäkin muutoksia pikku hiljaa, mutta niistä on pidettävä kiinni 24/7 ja ympärivuotisesti. elämäntavat eivät ole kausittaisia, ne ovat säännöllisiä.
Just my 5 cents.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta liikunnasta: joskus oli ketju johon kirjoittivat ne, jotka eivät saa liikunnasta mitään mielihyvää tai tuntuu suorastaan pahalta. Mietin tuolloin voiko osalla heistä olla rasitusastma. Sairastuin 5 vuotta sitten ja liikkuminen on kuin täi tervassa. Pyöräilen tai kävelen joka päivä, silti kunto ei nouse. Sinnikkäästi yritän silti. Hiihtäminen on ok nollakelillä, -10C tuntuu että lähtee taju.
Miten te jaksatte päivästä toiseen näitä läskikeskusteluja?
Ja miksi aina uusi aloitus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menee vähän ohi aiheen, mutta haluaisin joskus tarkoituksella lihottaa itseni ylipainoiseksi ja testata miten vaikeaa on laihtua takaisin omaan painoon. Sitten voisin paremmin ymmärtää lihavia. Toki nytkin yritän ymmärtää ja olen empaattinen heitä kohtaan, mutta en voi oikeasti ymmärtää mitä se on. Tosin ei kaikkea tarvitse itse ymmärtää esim huumeet ym.
Tiedostan myös, että tämä prosessi ei olisi autenttinen koska ruokailutottumukseni eivät oikeasti olisi ylipainolle altistavat ja varmaan paino tippuisi itsestään samaan lukemaan kun alkaisin syömään taas normaalisti. Tai mistä minä tiedän tippuisiko. En kyllä haluaisi riskeerata terveyttäni tällaisen testin vuoksi ja rahaakin menisi niin kauheasti.
Kuvailet Kate Hopkinsin dokumenttia. Hän teki juuri noin. Sen lisäksi joku aika sitten tuli se jenkkisarja from fit to fat and back tai joku sellainen.
Muistakaa tämä viisaus; kun nainen laihtuu, paino putoaa ja kun lihoo,niin se kerää nestettä .
Ei ole oma syy tietenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syömishäiriökäyttäytymisestä johtuu ainakin itselläni. Ruoasta on muodostunut riippuvuus eikä suhde siihen ole enää terve. Joku on riippuvainen päihteistä, joku peleistä, joku viiltelystä jne, minä ruoasta. Ja se ei tosiaan poista sitä, ettenkö tietäisi ylipainoni olevan sekä terveys- että ulkonäköhaitta (jälkimmäinen toki voi olla makuasia, itseä kuitenkin miellyttäisi normaalipainoinen kroppa enkä ole sinut näiden läskieni kanssa).
Mistä sä tiedät mitä ne lihavat syö? Täällä arvuuteltiin joku aika sitten, että lihavat vetää 7 big mac ateriaa päivässä, mutta itsekään en syö pikaruokaa kuin pari kertaa vuodessa. Edellinen hesemättö oli elokuussa. Ylipainoa on paljon, mutta syyt eivät näy päälle, eivätkä myöskään kuulu ap sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menee vähän ohi aiheen, mutta haluaisin joskus tarkoituksella lihottaa itseni ylipainoiseksi ja testata miten vaikeaa on laihtua takaisin omaan painoon. Sitten voisin paremmin ymmärtää lihavia. Toki nytkin yritän ymmärtää ja olen empaattinen heitä kohtaan, mutta en voi oikeasti ymmärtää mitä se on. Tosin ei kaikkea tarvitse itse ymmärtää esim huumeet ym.
Tiedostan myös, että tämä prosessi ei olisi autenttinen koska ruokailutottumukseni eivät oikeasti olisi ylipainolle altistavat ja varmaan paino tippuisi itsestään samaan lukemaan kun alkaisin syömään taas normaalisti. Tai mistä minä tiedän tippuisiko. En kyllä haluaisi riskeerata terveyttäni tällaisen testin vuoksi ja rahaakin menisi niin kauheasti.
ei yhtään vaikeaa koska ruokatottumuksesi ovat normaalit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
atleettimies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
atleettimies kirjoitti:
Mun mielestä ruokaa palkitsevampaa on se kun olet kävelemässä peilin ohi mutta pysähdytkin ihailemaan omaa vartaloasi ja sanot mielessäsi "panisin!".
Mä teen näin, mutta silti kukaan ei pane mua :D
T: Toinen atleettinen vähän ujo mies
Niin. Meidän pitäisi varmaan alkaa homoiksi, mutta ei toisaalta huvita yhtään..
Olen ajatellut ihan samalla tavalla. Ei kyllä huvita. Onhan se vähän ihmeellistä nähdä naisia kävelemässä miesten seurassa jotka kantavat kädessä kaljakonttia.
Siitä voi tehdä sen johtopäätöksen että naiset ei arvosta miehen sporttisuutta juuri yhtään.
Olen ihmetellyt ihan samaa että naiset on aikamoisten narukäsien kanssa yhdessä, painoa heillä varmaan jotain 60-70kg..
Minun mieheni painaa vähän alle 70 kiloa. En halua ylipainoista miestä, koska en ole itsekään ylipainoinen.
Vierailija kirjoitti:
Nyt mä ap avaan sulle tämän kuvion, niin ei tarvi koskaan enää ihmetellä.
Siis:
Ihminen on sellainen otus että kun sillä on joku "paha mieli" akuutti tilanne tai joku vanha juttu joka on jäänyt mielen perukoille vaivaamaan, ihminen automaattisesti, jopa itse sitä tiedostamatta, yrittää lääkitä pahaa mieltään jollain asialla.
Jotkut polttavat tupakkaa, juovat alkoholia, käyttävät huumeita, juovat kahvia, shoppailevat, pelaavat rahapelejä, harrastavat irtosuhteita, käyvät kuntosalilla tai juoksemassa usein jotkut lopettavat syömisen lähes kokonaan. Eli tekevät jotain mistä heille on joskus tullut mielihyvän tunne, ja aivot on sellaiset että kun tekee jotain ekan kerran, ja siitä tulee hyvä olo, jotain hyvänolon hormonia vapautuu, aivot rekisteröivät sen tekemisen ja seuraavalla kerralla se tekeminen on vielä palkitsevampaa ja ihminen haluaa sitä juttua enemmän ja enemmän. Siitä muodostuu siis riippuvuus, addikti kun aikansa se jatkuu.
Jos ihminen syö hyvää vaikka tietää ettei pitäisi koska se lihottaa, niin syy siihen että silti syö, ei ole älykkyydessä, vaan siinä että se ihminen haluaa kokoa sen hyvänolon tunteen mitä siitä ruuasta saa. Se on palkitsevampaa kuin se että kieltäytyy hyvästä ruuasta.
Tämä pitää paikkansa, mutta vain niiden kohdalla joilla on epäterveet selviytymismekanismit. Mieleltään terve ja tasapainoinen ihminen pystyy kokemaan, tuntemaan ja käsittelemään todella vaikeatkin tunteet ilman mitään itsetuhoisia pakokeinoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt mä ap avaan sulle tämän kuvion, niin ei tarvi koskaan enää ihmetellä.
Siis:
Ihminen on sellainen otus että kun sillä on joku "paha mieli" akuutti tilanne tai joku vanha juttu joka on jäänyt mielen perukoille vaivaamaan, ihminen automaattisesti, jopa itse sitä tiedostamatta, yrittää lääkitä pahaa mieltään jollain asialla.
Jotkut polttavat tupakkaa, juovat alkoholia, käyttävät huumeita, juovat kahvia, shoppailevat, pelaavat rahapelejä, harrastavat irtosuhteita, käyvät kuntosalilla tai juoksemassa usein jotkut lopettavat syömisen lähes kokonaan. Eli tekevät jotain mistä heille on joskus tullut mielihyvän tunne, ja aivot on sellaiset että kun tekee jotain ekan kerran, ja siitä tulee hyvä olo, jotain hyvänolon hormonia vapautuu, aivot rekisteröivät sen tekemisen ja seuraavalla kerralla se tekeminen on vielä palkitsevampaa ja ihminen haluaa sitä juttua enemmän ja enemmän. Siitä muodostuu siis riippuvuus, addikti kun aikansa se jatkuu.
Jos ihminen syö hyvää vaikka tietää ettei pitäisi koska se lihottaa, niin syy siihen että silti syö, ei ole älykkyydessä, vaan siinä että se ihminen haluaa kokoa sen hyvänolon tunteen mitä siitä ruuasta saa. Se on palkitsevampaa kuin se että kieltäytyy hyvästä ruuasta.
Tämä pitää paikkansa, mutta vain niiden kohdalla joilla on epäterveet selviytymismekanismit. Mieleltään terve ja tasapainoinen ihminen pystyy kokemaan, tuntemaan ja käsittelemään todella vaikeatkin tunteet ilman mitään itsetuhoisia pakokeinoja.
Joillain valitettavasti nämä mekanismit rikkoutuu jo varhaislapsuudessa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt mä ap avaan sulle tämän kuvion, niin ei tarvi koskaan enää ihmetellä.
Siis:
Ihminen on sellainen otus että kun sillä on joku "paha mieli" akuutti tilanne tai joku vanha juttu joka on jäänyt mielen perukoille vaivaamaan, ihminen automaattisesti, jopa itse sitä tiedostamatta, yrittää lääkitä pahaa mieltään jollain asialla.
Jotkut polttavat tupakkaa, juovat alkoholia, käyttävät huumeita, juovat kahvia, shoppailevat, pelaavat rahapelejä, harrastavat irtosuhteita, käyvät kuntosalilla tai juoksemassa usein jotkut lopettavat syömisen lähes kokonaan. Eli tekevät jotain mistä heille on joskus tullut mielihyvän tunne, ja aivot on sellaiset että kun tekee jotain ekan kerran, ja siitä tulee hyvä olo, jotain hyvänolon hormonia vapautuu, aivot rekisteröivät sen tekemisen ja seuraavalla kerralla se tekeminen on vielä palkitsevampaa ja ihminen haluaa sitä juttua enemmän ja enemmän. Siitä muodostuu siis riippuvuus, addikti kun aikansa se jatkuu.
Jos ihminen syö hyvää vaikka tietää ettei pitäisi koska se lihottaa, niin syy siihen että silti syö, ei ole älykkyydessä, vaan siinä että se ihminen haluaa kokoa sen hyvänolon tunteen mitä siitä ruuasta saa. Se on palkitsevampaa kuin se että kieltäytyy hyvästä ruuasta.
Tämä pitää paikkansa, mutta vain niiden kohdalla joilla on epäterveet selviytymismekanismit. Mieleltään terve ja tasapainoinen ihminen pystyy kokemaan, tuntemaan ja käsittelemään todella vaikeatkin tunteet ilman mitään itsetuhoisia pakokeinoja.
Joillain valitettavasti nämä mekanismit rikkoutuu jo varhaislapsuudessa...
Tarkoitin siis terveitä mekanismeja, vähän tuli epäselvästi.
Olet oikeassa.
Ihmiset reagoivat stressiin ja murheisiin eri tavoin. Monet juovat liikaa etenkin Suomessa, tupakoivat, käyttävät huumeita tai lääkkeitä ja harrastavat loputtomasti irtosuhteita.
Minä syön makeaa. Paha tapa, josta pitäisi ehdottomasti päästä eroon jo mm. nivelterveyden vuoksi.
Toisaalta olen jo selvinnyt aivoleikkauksesta, syövästä ja vaikeimmasta mahdollisesta elinsiirrosta, joten toivottavasti minusta tulee jossain vaiheessa hoikempi. Olen jo lisännyt kasvisten syöntiä ja pyrin syömään terveellisemmin.
Se on totta. Mutta osaatko kuvitella, kuinka vaikeaa se voi olla ihmiselle, joka ei lapsuudessa saanut koskaan mallia terveelliselle ruokavaliolle? Ei syöty ikinä kasviksia, hedelmiä, salaatteja. Aina vaan perunaa, sokerijogurtteja, leipää, makkaraa jne.
Itse aikuisiällä olen joutunut opettelemaan kokonaan mitä on terveellinen ruokavalio. Olen lapsesta asti ollut lihava. Välillä aikuisena olen painoa saanut pois jopa kymmeniä kiloja mutta aina ne hiipii takaisin. Koska minussa elää se lapsuuden malli niin syvällä. Eikä meillä liikuttu. Senkin jouduin opettelemaan, mitä on käydä vaikka lenkillä.
Tälläkin hetkellä kamppailen ruuan ja painon kanssa, onnistuneesti olen saanutkin sitä jo pois. Toivon, että tällä kertaa onnistuisin lopullisesti kääntämään tän kelkan.