Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset syövät niin kuin ulkonäöllä ei olisi väliä, mutta sitten kuitenkin häpeilevät läskejään?
Sporttityttö
24.05.2018 |
En oikein ymmärrä lihavia jotka laiminlyövät terveytensä ruoan liikakäytöllä ja sitten itkevät kuinka eivät kehtaa käydä uimassa tai edes kävelyllä läskiensä takia.
Siis jos ulkonäöllä ei ole väliä ja siksi sen voi pilata ruoan yliannostuksella, niin miksi sitten siitä kuitenkin tulee määräävä tekijä?
Enemmän kuin ulkonäöstä olen huolestunut terveydestä. Ihmisen kroppaa ei ole suunniteltu kantamaan kymmenien kilojen kuormaa 24/7.
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
atleettimies kirjoitti:
Mun mielestä ruokaa palkitsevampaa on se kun olet kävelemässä peilin ohi mutta pysähdytkin ihailemaan omaa vartaloasi ja sanot mielessäsi "panisin!".
Mä teen näin, mutta silti kukaan ei pane mua :D
T: Toinen atleettinen vähän ujo mies
Niin. Meidän pitäisi varmaan alkaa homoiksi, mutta ei toisaalta huvita yhtään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
atleettimies kirjoitti:
Mun mielestä ruokaa palkitsevampaa on se kun olet kävelemässä peilin ohi mutta pysähdytkin ihailemaan omaa vartaloasi ja sanot mielessäsi "panisin!".
Niin, se sun peilikuva on se sun addikti. Joillekin se on ruoka.
Muistatko sen vanhan jutun siitä yhdestä häiskästä joka vain ihaili omaa peilikuvaansä joka paikasta? Eikös sillekin käynyt jotenkin huonosti?
Se on addiktiO. Henkilö joka on riippuvainen on se addikti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt mä ap avaan sulle tämän kuvion, niin ei tarvi koskaan enää ihmetellä.
Siis:
Ihminen on sellainen otus että kun sillä on joku "paha mieli" akuutti tilanne tai joku vanha juttu joka on jäänyt mielen perukoille vaivaamaan, ihminen automaattisesti, jopa itse sitä tiedostamatta, yrittää lääkitä pahaa mieltään jollain asialla.
Jotkut polttavat tupakkaa, juovat alkoholia, käyttävät huumeita, juovat kahvia, shoppailevat, pelaavat rahapelejä, harrastavat irtosuhteita, käyvät kuntosalilla tai juoksemassa usein jotkut lopettavat syömisen lähes kokonaan. Eli tekevät jotain mistä heille on joskus tullut mielihyvän tunne, ja aivot on sellaiset että kun tekee jotain ekan kerran, ja siitä tulee hyvä olo, jotain hyvänolon hormonia vapautuu, aivot rekisteröivät sen tekemisen ja seuraavalla kerralla se tekeminen on vielä palkitsevampaa ja ihminen haluaa sitä juttua enemmän ja enemmän. Siitä muodostuu siis riippuvuus, addikti kun aikansa se jatkuu.
Jos ihminen syö hyvää vaikka tietää ettei pitäisi koska se lihottaa, niin syy siihen että silti syö, ei ole älykkyydessä, vaan siinä että se ihminen haluaa kokoa sen hyvänolon tunteen mitä siitä ruuasta saa. Se on palkitsevampaa kuin se että kieltäytyy hyvästä ruuasta.
Enpä olisi osannut pukea paremmin sanoiksi.
Kiitos. Olen tätä samaa toistanut monissa ketjuissa joissa ihmetellään lihavuutta ja sitä miksi ihmiset syö. Ketjuja joissa ihmeteltääisiin mitään muita addiktioita ei juurikaan näy.
Ihmiset ei kykene ymmärtämään, että myös sokeri ja rasva addiktoi siinä missä muutkin ”paheet”. Kun olisikin niin yksinkertaista päästä siitä kokonaan irti.
Ihmiset eivät ymmärrä sitä, koska se ei ole totta. Kyllä mihin tahansa asiaan voi muodostua riippuvuus, mutta ei "sokeririippuvuus" ole sama kuin heroiiniriippuvuus.
Kuinkas esimerkiksi peliriippuvuus, shoppailuriippuvuus? Onko nekään sun mielestä oikeita riippuvuuksia vai asioita, jotka sä vaan voit lopettaa halutessasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt mä ap avaan sulle tämän kuvion, niin ei tarvi koskaan enää ihmetellä.
Siis:
Ihminen on sellainen otus että kun sillä on joku "paha mieli" akuutti tilanne tai joku vanha juttu joka on jäänyt mielen perukoille vaivaamaan, ihminen automaattisesti, jopa itse sitä tiedostamatta, yrittää lääkitä pahaa mieltään jollain asialla.
Jotkut polttavat tupakkaa, juovat alkoholia, käyttävät huumeita, juovat kahvia, shoppailevat, pelaavat rahapelejä, harrastavat irtosuhteita, käyvät kuntosalilla tai juoksemassa usein jotkut lopettavat syömisen lähes kokonaan. Eli tekevät jotain mistä heille on joskus tullut mielihyvän tunne, ja aivot on sellaiset että kun tekee jotain ekan kerran, ja siitä tulee hyvä olo, jotain hyvänolon hormonia vapautuu, aivot rekisteröivät sen tekemisen ja seuraavalla kerralla se tekeminen on vielä palkitsevampaa ja ihminen haluaa sitä juttua enemmän ja enemmän. Siitä muodostuu siis riippuvuus, addikti kun aikansa se jatkuu.
Jos ihminen syö hyvää vaikka tietää ettei pitäisi koska se lihottaa, niin syy siihen että silti syö, ei ole älykkyydessä, vaan siinä että se ihminen haluaa kokoa sen hyvänolon tunteen mitä siitä ruuasta saa. Se on palkitsevampaa kuin se että kieltäytyy hyvästä ruuasta.
Enpä olisi osannut pukea paremmin sanoiksi.
Kiitos. Olen tätä samaa toistanut monissa ketjuissa joissa ihmetellään lihavuutta ja sitä miksi ihmiset syö. Ketjuja joissa ihmeteltääisiin mitään muita addiktioita ei juurikaan näy.
Ihmiset ei kykene ymmärtämään, että myös sokeri ja rasva addiktoi siinä missä muutkin ”paheet”. Kun olisikin niin yksinkertaista päästä siitä kokonaan irti.
Ihmiset eivät ymmärrä sitä, koska se ei ole totta. Kyllä mihin tahansa asiaan voi muodostua riippuvuus, mutta ei "sokeririippuvuus" ole sama kuin heroiiniriippuvuus.
Tutkimuksissa on juuri tehty tälläinen vertaus, että voi olla heroiiniriippuvuuten verrattavissa oleva addiktio. Ja toki se on vaikea päästä ruuasta eroon kun kuitenkin pitää jotain ruokaa syödä aina jonkin verran jotta pysyy hengissä. Voitko kuvitella minkälaista olisi jos pitäisi käyttää heroiinia vaan ihan vähän koko ikänsä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
atleettimies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
atleettimies kirjoitti:
Mun mielestä ruokaa palkitsevampaa on se kun olet kävelemässä peilin ohi mutta pysähdytkin ihailemaan omaa vartaloasi ja sanot mielessäsi "panisin!".
Mä teen näin, mutta silti kukaan ei pane mua :D
T: Toinen atleettinen vähän ujo mies
Niin. Meidän pitäisi varmaan alkaa homoiksi, mutta ei toisaalta huvita yhtään..
Olen ajatellut ihan samalla tavalla. Ei kyllä huvita. Onhan se vähän ihmeellistä nähdä naisia kävelemässä miesten seurassa jotka kantavat kädessä kaljakonttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt mä ap avaan sulle tämän kuvion, niin ei tarvi koskaan enää ihmetellä.
Siis:
Ihminen on sellainen otus että kun sillä on joku "paha mieli" akuutti tilanne tai joku vanha juttu joka on jäänyt mielen perukoille vaivaamaan, ihminen automaattisesti, jopa itse sitä tiedostamatta, yrittää lääkitä pahaa mieltään jollain asialla.
Jotkut polttavat tupakkaa, juovat alkoholia, käyttävät huumeita, juovat kahvia, shoppailevat, pelaavat rahapelejä, harrastavat irtosuhteita, käyvät kuntosalilla tai juoksemassa usein jotkut lopettavat syömisen lähes kokonaan. Eli tekevät jotain mistä heille on joskus tullut mielihyvän tunne, ja aivot on sellaiset että kun tekee jotain ekan kerran, ja siitä tulee hyvä olo, jotain hyvänolon hormonia vapautuu, aivot rekisteröivät sen tekemisen ja seuraavalla kerralla se tekeminen on vielä palkitsevampaa ja ihminen haluaa sitä juttua enemmän ja enemmän. Siitä muodostuu siis riippuvuus, addikti kun aikansa se jatkuu.
Jos ihminen syö hyvää vaikka tietää ettei pitäisi koska se lihottaa, niin syy siihen että silti syö, ei ole älykkyydessä, vaan siinä että se ihminen haluaa kokoa sen hyvänolon tunteen mitä siitä ruuasta saa. Se on palkitsevampaa kuin se että kieltäytyy hyvästä ruuasta.
Enpä olisi osannut pukea paremmin sanoiksi.
Kiitos. Olen tätä samaa toistanut monissa ketjuissa joissa ihmetellään lihavuutta ja sitä miksi ihmiset syö. Ketjuja joissa ihmeteltääisiin mitään muita addiktioita ei juurikaan näy.
Ihmiset ei kykene ymmärtämään, että myös sokeri ja rasva addiktoi siinä missä muutkin ”paheet”. Kun olisikin niin yksinkertaista päästä siitä kokonaan irti.
Sokeri kyllä addiktoi, mutta rasva ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
xxxxl kirjoitti:
Koska on muotia olla kilpirauhasen vajaatoiminta, vaikka sitten itsediagnoosina muiden avustuksella.
Syömisellä ei ole mitään tekemistä lihavuuden kanssa heidän mielestä. Tai sitten se on miehen syy koska pitää olla lohtusyömistä silloin tällöin(jokapäivä).
Höpö höpö.
Yli puolet miehistä on ylipainoisia, naisista vain alle puolet. Mikä miesten tekosyy on?
Työikäisten miesten keskimääräinen painoindeksi on 27,7 kg/m2.
Miehistä vähintään ylipainoisia on 71,9 % (painoindeksi 25 kg/m2 tai enemmän).
Miehistä lihavia on 26,1 % (painoindeksi 30 kg/m2 tai enemmän).
Työikäisten naisten keskimääräinen painoindeksi on 27,5 kg/m2.
Naisista vähintään ylipainoisia on 63,2 % (painoindeksi 25 kg/m2 tai enemmän).
Naisista lihavia on 27,5 % (painoindeksi 30 kg/m2 tai enemmän).
https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/kans…
Minulla on muutama kilo ylipainoa, joista haluaisin eroon mutta millään ei pääse. Olen kuitenkin suht tyytyväinen ruokavalioon: ei limsaa/mehua/alkoholia tai pikaruokaa, eineksiä hyvin harvoin. Kasvispainotteinen, kotona olen jättänyt riisin, pastan ja perunan pois. Vielä 10 vuotta sitten jaksoin pysyä normaalipainoisena 1200 kcal/vrk dieetillä, nykyisin sillä jää liian nälkäiseksi.
Sanoisin että painonhallinta ei ole toisille yhtä helppoa kuin toisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
xxxxl kirjoitti:
Koska on muotia olla kilpirauhasen vajaatoiminta, vaikka sitten itsediagnoosina muiden avustuksella.
Syömisellä ei ole mitään tekemistä lihavuuden kanssa heidän mielestä. Tai sitten se on miehen syy koska pitää olla lohtusyömistä silloin tällöin(jokapäivä).
Höpö höpö.
Yli puolet miehistä on ylipainoisia, naisista vain alle puolet. Mikä miesten tekosyy on?
Nyt taidat jauhaa vanhoista tilastoista? Miesten "tekosyy" on mm. suurempi lihasmassa, suurempi nestemäärä, paksummat ja tiheämmät luut jne.
Miehille on omat tilastonsa, ei tietenkään niitä mittailla samoilla mittareilla kuin naisia.
Niin tai siis miehille pitäisi olla omat raja-arvot, mutta yksinkertaisuuden vuoksi molemmilla sukupuolilla on täysin samat painoindeksirajat. Eli tietenkin ne mitataan samoilla mittareilla kuin naiset.
Etsippäs sellainen painoindeksilaskuri joka ei kysy kumpaa sukupuolta mitattava henkilö on.
atleettimies kirjoitti:
Mun mielestä ruokaa palkitsevampaa on se kun olet kävelemässä peilin ohi mutta pysähdytkin ihailemaan omaa vartaloasi ja sanot mielessäsi "panisin!".
Niin sinun mielestäsI ja varmaan kaikkien muidenkin, mutta kaikki ei ole samanlaisia luonteeltaan kuin sinä.
Maailmassa ei olisi lihavia montakaan mikäli jokainen omaisi itsekuria ym ulkonäön hallintaan.
En minäkään haluaisi olla lihava, mutta lihonut koko ajan lisää.
En syö valtavia määriä enkä herkkuja varsinkaan vaan olen lihonut ruokaa syömällä ja sohvalla makaamalla.
Elämä potkinut viime vuosina ja vienyt toimintakyvyn eli masentaa niin pirusti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt mä ap avaan sulle tämän kuvion, niin ei tarvi koskaan enää ihmetellä.
Siis:
Ihminen on sellainen otus että kun sillä on joku "paha mieli" akuutti tilanne tai joku vanha juttu joka on jäänyt mielen perukoille vaivaamaan, ihminen automaattisesti, jopa itse sitä tiedostamatta, yrittää lääkitä pahaa mieltään jollain asialla.
Jotkut polttavat tupakkaa, juovat alkoholia, käyttävät huumeita, juovat kahvia, shoppailevat, pelaavat rahapelejä, harrastavat irtosuhteita, käyvät kuntosalilla tai juoksemassa usein jotkut lopettavat syömisen lähes kokonaan. Eli tekevät jotain mistä heille on joskus tullut mielihyvän tunne, ja aivot on sellaiset että kun tekee jotain ekan kerran, ja siitä tulee hyvä olo, jotain hyvänolon hormonia vapautuu, aivot rekisteröivät sen tekemisen ja seuraavalla kerralla se tekeminen on vielä palkitsevampaa ja ihminen haluaa sitä juttua enemmän ja enemmän. Siitä muodostuu siis riippuvuus, addikti kun aikansa se jatkuu.
Jos ihminen syö hyvää vaikka tietää ettei pitäisi koska se lihottaa, niin syy siihen että silti syö, ei ole älykkyydessä, vaan siinä että se ihminen haluaa kokoa sen hyvänolon tunteen mitä siitä ruuasta saa. Se on palkitsevampaa kuin se että kieltäytyy hyvästä ruuasta.
Enpä olisi osannut pukea paremmin sanoiksi.
Kiitos. Olen tätä samaa toistanut monissa ketjuissa joissa ihmetellään lihavuutta ja sitä miksi ihmiset syö. Ketjuja joissa ihmeteltääisiin mitään muita addiktioita ei juurikaan näy.
Ihmiset ei kykene ymmärtämään, että myös sokeri ja rasva addiktoi siinä missä muutkin ”paheet”. Kun olisikin niin yksinkertaista päästä siitä kokonaan irti.
Ihmiset eivät ymmärrä sitä, koska se ei ole totta. Kyllä mihin tahansa asiaan voi muodostua riippuvuus, mutta ei "sokeririippuvuus" ole sama kuin heroiiniriippuvuus.
Tutkimuksissa on juuri tehty tälläinen vertaus, että voi olla heroiiniriippuvuuten verrattavissa oleva addiktio. Ja toki se on vaikea päästä ruuasta eroon kun kuitenkin pitää jotain ruokaa syödä aina jonkin verran jotta pysyy hengissä. Voitko kuvitella minkälaista olisi jos pitäisi käyttää heroiinia vaan ihan vähän koko ikänsä?
Ruuan sisältöön pystyy jokainen itse vaikuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
atleettimies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
atleettimies kirjoitti:
Mun mielestä ruokaa palkitsevampaa on se kun olet kävelemässä peilin ohi mutta pysähdytkin ihailemaan omaa vartaloasi ja sanot mielessäsi "panisin!".
Mä teen näin, mutta silti kukaan ei pane mua :D
T: Toinen atleettinen vähän ujo mies
Niin. Meidän pitäisi varmaan alkaa homoiksi, mutta ei toisaalta huvita yhtään..
Olen ajatellut ihan samalla tavalla. Ei kyllä huvita. Onhan se vähän ihmeellistä nähdä naisia kävelemässä miesten seurassa jotka kantavat kädessä kaljakonttia.
Siitä voi tehdä sen johtopäätöksen että naiset ei arvosta miehen sporttisuutta juuri yhtään.
Olen ihmetellyt ihan samaa että naiset on aikamoisten narukäsien kanssa yhdessä, painoa heillä varmaan jotain 60-70kg..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt mä ap avaan sulle tämän kuvion, niin ei tarvi koskaan enää ihmetellä.
Siis:
Ihminen on sellainen otus että kun sillä on joku "paha mieli" akuutti tilanne tai joku vanha juttu joka on jäänyt mielen perukoille vaivaamaan, ihminen automaattisesti, jopa itse sitä tiedostamatta, yrittää lääkitä pahaa mieltään jollain asialla.
Jotkut polttavat tupakkaa, juovat alkoholia, käyttävät huumeita, juovat kahvia, shoppailevat, pelaavat rahapelejä, harrastavat irtosuhteita, käyvät kuntosalilla tai juoksemassa usein jotkut lopettavat syömisen lähes kokonaan. Eli tekevät jotain mistä heille on joskus tullut mielihyvän tunne, ja aivot on sellaiset että kun tekee jotain ekan kerran, ja siitä tulee hyvä olo, jotain hyvänolon hormonia vapautuu, aivot rekisteröivät sen tekemisen ja seuraavalla kerralla se tekeminen on vielä palkitsevampaa ja ihminen haluaa sitä juttua enemmän ja enemmän. Siitä muodostuu siis riippuvuus, addikti kun aikansa se jatkuu.
Jos ihminen syö hyvää vaikka tietää ettei pitäisi koska se lihottaa, niin syy siihen että silti syö, ei ole älykkyydessä, vaan siinä että se ihminen haluaa kokoa sen hyvänolon tunteen mitä siitä ruuasta saa. Se on palkitsevampaa kuin se että kieltäytyy hyvästä ruuasta.
Enpä olisi osannut pukea paremmin sanoiksi.
Kiitos. Olen tätä samaa toistanut monissa ketjuissa joissa ihmetellään lihavuutta ja sitä miksi ihmiset syö. Ketjuja joissa ihmeteltääisiin mitään muita addiktioita ei juurikaan näy.
Ihmiset ei kykene ymmärtämään, että myös sokeri ja rasva addiktoi siinä missä muutkin ”paheet”. Kun olisikin niin yksinkertaista päästä siitä kokonaan irti.
Sokeri kyllä addiktoi, mutta rasva ei.
Tutkimukset viittaavat siihen että nimenomaan rasvan ja sokerin yhdistelmä on pahin. Ja siihen perustuu se että ruokateollisuus tekee juuri sellaisia ruokia joissa on tämä helvetillinen yhdistelmä. Sokeriahan työnnetään ihan joka paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
xxxxl kirjoitti:
Koska on muotia olla kilpirauhasen vajaatoiminta, vaikka sitten itsediagnoosina muiden avustuksella.
Syömisellä ei ole mitään tekemistä lihavuuden kanssa heidän mielestä. Tai sitten se on miehen syy koska pitää olla lohtusyömistä silloin tällöin(jokapäivä).
Suomalaiset miehet lihoo ja se on miehen syy? No kerrankin tulee oikeaa asiaa! Nyt se 80% miehistä alkaa katsomaan mitä suuhunsa tunkee ja pudottaa ne liikakilot. Loistavaa, hoikkana naisena olisin oikein tyytyväinen!
Hoikalla naisella on näemmä naisen ote noihin prosenttilukemiin. Vähän sinne päin...
NO ANTEEKS, siis 90% miehistä: Vuonna 2017 lähes kolme neljäsosaa miehistä voidaan luokitella lihaviksi (painoindeksi vähintään 30 kg/m2). [https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/kans…] .
Vierailija kirjoitti:
Minulla on muutama kilo ylipainoa, joista haluaisin eroon mutta millään ei pääse. Olen kuitenkin suht tyytyväinen ruokavalioon: ei limsaa/mehua/alkoholia tai pikaruokaa, eineksiä hyvin harvoin. Kasvispainotteinen, kotona olen jättänyt riisin, pastan ja perunan pois. Vielä 10 vuotta sitten jaksoin pysyä normaalipainoisena 1200 kcal/vrk dieetillä, nykyisin sillä jää liian nälkäiseksi.
Sanoisin että painonhallinta ei ole toisille yhtä helppoa kuin toisille.
On se, jos ymmärtää, että kaikki ei riipu kaloreista.
Kulttuurimme on sillä tavalla ristiriitainen. Ja biologiamme kehittynyt sietämään ruoan niukkuutta paremmin kuin yltäkylläisyyttä. Semmoista on tämä ihmisenä olo, yhtä epätäydellisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt mä ap avaan sulle tämän kuvion, niin ei tarvi koskaan enää ihmetellä.
Siis:
Ihminen on sellainen otus että kun sillä on joku "paha mieli" akuutti tilanne tai joku vanha juttu joka on jäänyt mielen perukoille vaivaamaan, ihminen automaattisesti, jopa itse sitä tiedostamatta, yrittää lääkitä pahaa mieltään jollain asialla.
Jotkut polttavat tupakkaa, juovat alkoholia, käyttävät huumeita, juovat kahvia, shoppailevat, pelaavat rahapelejä, harrastavat irtosuhteita, käyvät kuntosalilla tai juoksemassa usein jotkut lopettavat syömisen lähes kokonaan. Eli tekevät jotain mistä heille on joskus tullut mielihyvän tunne, ja aivot on sellaiset että kun tekee jotain ekan kerran, ja siitä tulee hyvä olo, jotain hyvänolon hormonia vapautuu, aivot rekisteröivät sen tekemisen ja seuraavalla kerralla se tekeminen on vielä palkitsevampaa ja ihminen haluaa sitä juttua enemmän ja enemmän. Siitä muodostuu siis riippuvuus, addikti kun aikansa se jatkuu.
Jos ihminen syö hyvää vaikka tietää ettei pitäisi koska se lihottaa, niin syy siihen että silti syö, ei ole älykkyydessä, vaan siinä että se ihminen haluaa kokoa sen hyvänolon tunteen mitä siitä ruuasta saa. Se on palkitsevampaa kuin se että kieltäytyy hyvästä ruuasta.
Enpä olisi osannut pukea paremmin sanoiksi.
Kiitos. Olen tätä samaa toistanut monissa ketjuissa joissa ihmetellään lihavuutta ja sitä miksi ihmiset syö. Ketjuja joissa ihmeteltääisiin mitään muita addiktioita ei juurikaan näy.
Ihmiset ei kykene ymmärtämään, että myös sokeri ja rasva addiktoi siinä missä muutkin ”paheet”. Kun olisikin niin yksinkertaista päästä siitä kokonaan irti.
Ihmiset eivät ymmärrä sitä, koska se ei ole totta. Kyllä mihin tahansa asiaan voi muodostua riippuvuus, mutta ei "sokeririippuvuus" ole sama kuin heroiiniriippuvuus.
Kuinkas esimerkiksi peliriippuvuus, shoppailuriippuvuus? Onko nekään sun mielestä oikeita riippuvuuksia vai asioita, jotka sä vaan voit lopettaa halutessasi?
Juurihan mä sanoin, että mihin tahansa asiaan voi muodostua riippuvuus. Mutta korjasin väitettäsi siitä, että sokeri addiktoisi "siinä missä muutkin paheet". Se ei pidä paikkaansa. Metamfetamiini ja heroiini aiheuttavat riippuvuutta ja ongelmakäyttöä paljon herkemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt mä ap avaan sulle tämän kuvion, niin ei tarvi koskaan enää ihmetellä.
Siis:
Ihminen on sellainen otus että kun sillä on joku "paha mieli" akuutti tilanne tai joku vanha juttu joka on jäänyt mielen perukoille vaivaamaan, ihminen automaattisesti, jopa itse sitä tiedostamatta, yrittää lääkitä pahaa mieltään jollain asialla.
Jotkut polttavat tupakkaa, juovat alkoholia, käyttävät huumeita, juovat kahvia, shoppailevat, pelaavat rahapelejä, harrastavat irtosuhteita, käyvät kuntosalilla tai juoksemassa usein jotkut lopettavat syömisen lähes kokonaan. Eli tekevät jotain mistä heille on joskus tullut mielihyvän tunne, ja aivot on sellaiset että kun tekee jotain ekan kerran, ja siitä tulee hyvä olo, jotain hyvänolon hormonia vapautuu, aivot rekisteröivät sen tekemisen ja seuraavalla kerralla se tekeminen on vielä palkitsevampaa ja ihminen haluaa sitä juttua enemmän ja enemmän. Siitä muodostuu siis riippuvuus, addikti kun aikansa se jatkuu.
Jos ihminen syö hyvää vaikka tietää ettei pitäisi koska se lihottaa, niin syy siihen että silti syö, ei ole älykkyydessä, vaan siinä että se ihminen haluaa kokoa sen hyvänolon tunteen mitä siitä ruuasta saa. Se on palkitsevampaa kuin se että kieltäytyy hyvästä ruuasta.
Enpä olisi osannut pukea paremmin sanoiksi.
Kiitos. Olen tätä samaa toistanut monissa ketjuissa joissa ihmetellään lihavuutta ja sitä miksi ihmiset syö. Ketjuja joissa ihmeteltääisiin mitään muita addiktioita ei juurikaan näy.
Ihmiset ei kykene ymmärtämään, että myös sokeri ja rasva addiktoi siinä missä muutkin ”paheet”. Kun olisikin niin yksinkertaista päästä siitä kokonaan irti.
Sokeri kyllä addiktoi, mutta rasva ei.
Tutkimukset viittaavat siihen että nimenomaan rasvan ja sokerin yhdistelmä on pahin. Ja siihen perustuu se että ruokateollisuus tekee juuri sellaisia ruokia joissa on tämä helvetillinen yhdistelmä. Sokeriahan työnnetään ihan joka paikkaan.
Aivan, rasvan ja sokerin yhdistelmä. Sokeri on siinä se koukuttaja, ei rasva. Koitapa syödä rasvaa yli tarpeesi ilman sitä sokeria ja koukuttua.
Mä teen näin, mutta silti kukaan ei pane mua :D
T: Toinen atleettinen vähän ujo mies