Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VI

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nähdäänköhän me enää koskaan?

Onkohan enää ikinä mitään yhteyttä?

Miehelle

Tämä kesä on mahdollisuus meille.

Mutta miten tämän homman sais käyntiin, silleen niinkuin etenemään tuota kesää kohti?

Onko ideoita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nähdäänköhän me enää koskaan?

Onkohan enää ikinä mitään yhteyttä?

Miehelle

Tämä kesä on mahdollisuus meille.

Mitä sinulla on mielessä?

(sivusta)

John Wayne kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajattelet minusta nyt?

Ajattelen, että sä olet just eikä melkein, vaikka välillä ootkin semmoinen, no, semmoinen. (Ja tähän hän vastaisi, että millainen semmoinen.)

Jännittynyt? Ahdistunut? Olen ihan sosiaalinen, mutta vihaan paikkoja joissa on paljon ihmisiä... Vähän neuroottisena ihmistyyppinä teen liikaa havaintoja ympäristöstä.

Löysin nyt ennemminkin itseni tuosta kuvauksestasi kuin hänet, vaikka olen ymmärtänyt, että hänkään ei välitä väkijoukoista. Tarkoitin tuolla esimerkiksi sitä, että hän saattaisi kiinnittää huomiota tuossa laittamassani virkkeessä vain siihen jälkimmäisen osaan ja ohittaisi kokonaan virkkeen alkuosan, jossa kerroin hänen olevan oikeastaan aika täydellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nähdäänköhän me enää koskaan?

Onkohan enää ikinä mitään yhteyttä?

Miehelle

Tämä kesä on mahdollisuus meille.

Miksi juuri kesä?

Missä me törmättäisiin? Tai te törmäisitte?

Oikeastaan et ole hyvä vaan paras.

Vierailija kirjoitti:

Nähdäänköhän me enää koskaan?

Onkohan enää ikinä mitään yhteyttä?

Miehelle

Minä olen valitettavasti lopettanut uskomasta ihmeisiin sun kanssa. On hyvin mahdollista ettei enää nähdä. Ikinä on tosin hyvin vahva sana, sen ajatteleminen surettaa minua kyllä.

"Ihmeitä ei pidä odotella, ihmeitä pitää tehdä"

Tommy Tabermann

Vierailija kirjoitti:

John Wayne kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajattelet minusta nyt?

Ajattelen, että sä olet just eikä melkein, vaikka välillä ootkin semmoinen, no, semmoinen. (Ja tähän hän vastaisi, että millainen semmoinen.)

Jännittynyt? Ahdistunut? Olen ihan sosiaalinen, mutta vihaan paikkoja joissa on paljon ihmisiä... Vähän neuroottisena ihmistyyppinä teen liikaa havaintoja ympäristöstä.

Löysin nyt ennemminkin itseni tuosta kuvauksestasi kuin hänet, vaikka olen ymmärtänyt, että hänkään ei välitä väkijoukoista. Tarkoitin tuolla esimerkiksi sitä, että hän saattaisi kiinnittää huomiota tuossa laittamassani virkkeessä vain siihen jälkimmäisen osaan ja ohittaisi kokonaan virkkeen alkuosan, jossa kerroin hänen olevan oikeastaan aika täydellinen.

Joo no ohitin sen kyllä ihan totaalisesti, että sillä tavalla kyllä mätsää mutta tuskinpa kuitenkaan kaipaillaan samalla foorumilla oikean kaipauksen kohteen kanssa. Itsellä tämä "ihastus" on lähinnä hyvänpäiväntuttu, jonka nimeä en edes muista vaikka olen sen joskus kuullut. Olin kyllä ihan varma, että on kiinnostunut minusta, mutta nyt kun viimeisestä kohtaamisesta alkaa olla lähemmäs kuukausi niin epävarmuus on iskenyt. Blondille Vantaan likalle menee terveiset.

Tykkäämisellä, ihastumisella, rakastamisella ei ole oikeastaan mitään väliä jos ei sitä näytä tai kerro. Yhtä hyvin voisin vihata ja olla vain näyttämättä tai kertomatta sitä.

Vierailija kirjoitti:

Tykkäämisellä, ihastumisella, rakastamisella ei ole oikeastaan mitään väliä jos ei sitä näytä tai kerro. Yhtä hyvin voisin vihata ja olla vain näyttämättä tai kertomatta sitä.

Puhelin näköjään korjasi tuon "voisi"-sanan "voisin"-muotoon. Tarkoitus oli vain ilmoittaa kaikille, ei puhua itsestä.

sivusta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nähdäänköhän me enää koskaan?

Onkohan enää ikinä mitään yhteyttä?

Miehelle

Tämä kesä on mahdollisuus meille.

Mutta miten tämän homman sais käyntiin, silleen niinkuin etenemään tuota kesää kohti?

Onko ideoita?

On. Pitää vaan uskaltautua laittamaan eka sähkäri tai tekstari. 😊

Vierailija kirjoitti:

sivusta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nähdäänköhän me enää koskaan?

Onkohan enää ikinä mitään yhteyttä?

Miehelle

Tämä kesä on mahdollisuus meille.

Mutta miten tämän homman sais käyntiin, silleen niinkuin etenemään tuota kesää kohti?

Onko ideoita?

On. Pitää vaan uskaltautua laittamaan eka sähkäri tai tekstari. 😊

Siitä se lähtee! 👍

Minun sp:ni on etunimi.sukunimi@luukku.com. 🧡

Halaus kaivatulleni. Näkemisesi oli parasta tässä päivässä. En vain ymmärrä itseäni ja miksi olen seurassasi niin outo. Hävettää. Meidän pitäisi nähdä jossain rauhallisemmassa ympäristössä.

John Wayne kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

John Wayne kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajattelet minusta nyt?

Ajattelen, että sä olet just eikä melkein, vaikka välillä ootkin semmoinen, no, semmoinen. (Ja tähän hän vastaisi, että millainen semmoinen.)

Jännittynyt? Ahdistunut? Olen ihan sosiaalinen, mutta vihaan paikkoja joissa on paljon ihmisiä... Vähän neuroottisena ihmistyyppinä teen liikaa havaintoja ympäristöstä.

Löysin nyt ennemminkin itseni tuosta kuvauksestasi kuin hänet, vaikka olen ymmärtänyt, että hänkään ei välitä väkijoukoista. Tarkoitin tuolla esimerkiksi sitä, että hän saattaisi kiinnittää huomiota tuossa laittamassani virkkeessä vain siihen jälkimmäisen osaan ja ohittaisi kokonaan virkkeen alkuosan, jossa kerroin hänen olevan oikeastaan aika täydellinen.

Joo no ohitin sen kyllä ihan totaalisesti, että sillä tavalla kyllä mätsää mutta tuskinpa kuitenkaan kaipaillaan samalla foorumilla oikean kaipauksen kohteen kanssa. Itsellä tämä "ihastus" on lähinnä hyvänpäiväntuttu, jonka nimeä en edes muista vaikka olen sen joskus kuullut. Olin kyllä ihan varma, että on kiinnostunut minusta, mutta nyt kun viimeisestä kohtaamisesta alkaa olla lähemmäs kuukausi niin epävarmuus on iskenyt. Blondille Vantaan likalle menee terveiset.

Jep. Kyllä pitäisi olla tähdet aika kohdillaan, että täällä sattuisi keskustelemaan juuri sen oikean ihmisen kanssa, mutta ei kukaan sellaista oletakaan oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Tykkäämisellä, ihastumisella, rakastamisella ei ole oikeastaan mitään väliä jos ei sitä näytä tai kerro. Yhtä hyvin voisin vihata ja olla vain näyttämättä tai kertomatta sitä.

Totta, ja olet varmasti itse toiminut ohjeesi/ilmoituksesi mukaisesti.

”Saan vielä monta mahdollisuutta ja seuraavaa en jätä käyttämättä”, sanoit joskus.......

Vierailija kirjoitti:

Halaus kaivatulleni. Näkemisesi oli parasta tässä päivässä. En vain ymmärrä itseäni ja miksi olen seurassasi niin outo. Hävettää. Meidän pitäisi nähdä jossain rauhallisemmassa ympäristössä.

Millä tavalla outo?

Onko sulla mies lempinimi tai -nimiä joilla kutsut mua joskus mielessäsi? Jotenkin musta tuntuu, että sulla saattais ollakin. Kerro niistä joku?

Vierailija kirjoitti:

John Wayne kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

John Wayne kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajattelet minusta nyt?

Ajattelen, että sä olet just eikä melkein, vaikka välillä ootkin semmoinen, no, semmoinen. (Ja tähän hän vastaisi, että millainen semmoinen.)

Jännittynyt? Ahdistunut? Olen ihan sosiaalinen, mutta vihaan paikkoja joissa on paljon ihmisiä... Vähän neuroottisena ihmistyyppinä teen liikaa havaintoja ympäristöstä.

Löysin nyt ennemminkin itseni tuosta kuvauksestasi kuin hänet, vaikka olen ymmärtänyt, että hänkään ei välitä väkijoukoista. Tarkoitin tuolla esimerkiksi sitä, että hän saattaisi kiinnittää huomiota tuossa laittamassani virkkeessä vain siihen jälkimmäisen osaan ja ohittaisi kokonaan virkkeen alkuosan, jossa kerroin hänen olevan oikeastaan aika täydellinen.

Joo no ohitin sen kyllä ihan totaalisesti, että sillä tavalla kyllä mätsää mutta tuskinpa kuitenkaan kaipaillaan samalla foorumilla oikean kaipauksen kohteen kanssa. Itsellä tämä "ihastus" on lähinnä hyvänpäiväntuttu, jonka nimeä en edes muista vaikka olen sen joskus kuullut. Olin kyllä ihan varma, että on kiinnostunut minusta, mutta nyt kun viimeisestä kohtaamisesta alkaa olla lähemmäs kuukausi niin epävarmuus on iskenyt. Blondille Vantaan likalle menee terveiset.

Jep. Kyllä pitäisi olla tähdet aika kohdillaan, että täällä sattuisi keskustelemaan juuri sen oikean ihmisen kanssa, mutta ei kukaan sellaista oletakaan oikeasti.

Totta. Kovasti olen yrittänyt itselleni vakuuttaa, että olen päässyt kokonaan yli mutta niin vain saatan olla pari päivää kokonaan ajattelematta kyseistä ihmistä kunnes jostain asiasta (esimerkiksi tänään hajusta minkä ei edes pitäisi liittyä häneen) tulee taas mieleen. Mutta sellaista tämä elämä joskus on, toivon kaikkea hyvää hänelle vaikka ei enää koskaan nähtäisi. :)