Lue keskustelun säännöt.
Hurja laskelma: lapsesta voi tehdä miljonäärin sijoittamalla lapsilisät – ”Vaurastuminen mahdollista aivan kaikille”
Kommentit (436)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pöljä juttu.
1) useimmilla lapsiperheillä lapsilisät menevät tarpeeseen, eikä niistä jää säästöön
2) vaikka jotakin saisikin säästöön, säästöt on moneen kertaan kulutettu lapsen kasvuaikana yllättäviin menoihin. Niitä piisaa monta vuodessa! Tämä on seikka, joka ei mene vararahastoista melskaavien kaaliin: voi ja kannattaakin säästää, mutta jos yllättäviä - sepä se on yllättävyyden määritelmä, että ne ovat ei-ennakoimattomia - tulee läjässä monta, vararahastot, vararahastok vararahastot ja mummolta lainatutkin tulee jo käytettyä. Sitten lähdetäänkin jo nollasta, jopa miinukselta liikkeelle.
3) kuten kolmonen sanoikin, ne säästötkin on melkoisen pakko käyttää paljon ennen kuin se lapsi on eläkeikäinen, koska pakollisia ISOJA investointeja tulee paljon sitä ennen. Opiskelut ja asunto esimerkiksi. Mitä järkeä odottaa eläkeikään, joka ei välttämättä edes koskaan tule? Kupsahdat ennen, kituutettuasi koko aikuisiän asunto- ym. velkojen kanssa, mutta ah, perilliset kiittää....
Useimpien tavallisten ihmisten elämä on ainakin ajoittain joka tapauksessa kituuttamista. Pitää opiskella, pitää hankkia asunto, on hoitovapaita sun muita, ja työelämässäkään ei mitenkään mahdottomasti sitä rahaa käteen jää. Satanen kuussa sinne tai tänne ei asiaa muuksi muuta, samanlaisessa asunnossa sitä kumminkin asuu. Mutta jos onnistuu elämään niin kuin sitä satasta ei olisikaan (vs. ihminen, joka käyttää sen satasen kuussa vaikkapa tupakkaan) säilyy elämä hyvin samanlaisena, vaikka korkoa korolle kertyykin.
Tämän kuvion onnistumiseksi on välttämätöntä, että ihminen saa perustarpeensa tyydytettyä. Ja vielä välttämättömämpää on, että ihminen ymmärtää, ettei raha tuo onnea. Että se satanen kuussa kulutukseen ei tekisi elämästä merkittävästi parempaa.
No riippuu täysin mihin rahan käyttää. Säästänkö satasen kuussa, vai laitanko sen vaikka johonkin minulle mielekkääseen harrastukseen? Kumpi antaa minulle enemmän, se, että kymmenen vuoden kuluttua minulla on kymppitonni tilillä säästöjä, vai se, että olen saanut tehdä sen ajan jotain, mistä tulee hyvä mieli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pöljä juttu.
1) useimmilla lapsiperheillä lapsilisät menevät tarpeeseen, eikä niistä jää säästöön
2) vaikka jotakin saisikin säästöön, säästöt on moneen kertaan kulutettu lapsen kasvuaikana yllättäviin menoihin. Niitä piisaa monta vuodessa! Tämä on seikka, joka ei mene vararahastoista melskaavien kaaliin: voi ja kannattaakin säästää, mutta jos yllättäviä - sepä se on yllättävyyden määritelmä, että ne ovat ei-ennakoimattomia - tulee läjässä monta, vararahastot, vararahastok vararahastot ja mummolta lainatutkin tulee jo käytettyä. Sitten lähdetäänkin jo nollasta, jopa miinukselta liikkeelle.
3) kuten kolmonen sanoikin, ne säästötkin on melkoisen pakko käyttää paljon ennen kuin se lapsi on eläkeikäinen, koska pakollisia ISOJA investointeja tulee paljon sitä ennen. Opiskelut ja asunto esimerkiksi. Mitä järkeä odottaa eläkeikään, joka ei välttämättä edes koskaan tule? Kupsahdat ennen, kituutettuasi koko aikuisiän asunto- ym. velkojen kanssa, mutta ah, perilliset kiittää....
Useimpien tavallisten ihmisten elämä on ainakin ajoittain joka tapauksessa kituuttamista. Pitää opiskella, pitää hankkia asunto, on hoitovapaita sun muita, ja työelämässäkään ei mitenkään mahdottomasti sitä rahaa käteen jää. Satanen kuussa sinne tai tänne ei asiaa muuksi muuta, samanlaisessa asunnossa sitä kumminkin asuu. Mutta jos onnistuu elämään niin kuin sitä satasta ei olisikaan (vs. ihminen, joka käyttää sen satasen kuussa vaikkapa tupakkaan) säilyy elämä hyvin samanlaisena, vaikka korkoa korolle kertyykin.
Tämän kuvion onnistumiseksi on välttämätöntä, että ihminen saa perustarpeensa tyydytettyä. Ja vielä välttämättömämpää on, että ihminen ymmärtää, ettei raha tuo onnea. Että se satanen kuussa kulutukseen ei tekisi elämästä merkittävästi parempaa.
Ihminen joka luulee että raha ei tuo onnea käy väärässä paikassa ostoksilla.
Kerro, mistä sinä ostat onnen satasella.
Laulunopettajalta.
Sen kymppitonnin saa sijoittamalla lapsilisän verran jo 5 vuodessa. Onhan se mukavampaa että on kymppitonni säästössä jos sen voi säästää reilulla satasella kuukaudessa jos sen satasen sijoituksesta huolimatta ei tarvitse luopua mistään. Toki jos elää niin kädestä suuhun ettei ole varaa säästää edes satasta kuussa niin ei sitten tietysti voi säästää. Tai jos sen takia joutuu luopumaan harrastuksestaan. Mikä harrastus vaatii 1.200-1.300 eur/v. välttämättä tai sitä ei voi harrastaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole vielä vastannut kysymykseen: Miksi pitäisi nimenomaan kannustaa köyhiä lisääntymään ja mitä yhteiskunta tästä hyötyy? Ja ei, kukaan ei tee lasta sen 100e / kk takia, mutta tottakai se kannustaa tai ei kannusta, jos toisille se maksetaan ja toisille ei.
Aivan. Nämä kommunistit eivät edes tajua vissiin, että he itse ovat sitä mieltä että "kyllä kaikkien on syytä/mahdollista lisääntyä, mutta isotuloisten on maksettava kaikkien lasten kulut". On proge-vero, täydet päivähoitomaksut ja vielä päälle poistettaisiin lapsilisä niin sehän tarkoittaa vain, että suhteellisesti suurempi osa veroista ja varoista kiertää isompipalkkaisten lompakosta pienipalkkaisten elättämiseen.
Jep ja sitten vielä haukutaan ahneeksi kun rikkaat eivät ole valmiita luopumaan IHAN KAIKESTA mitä saavat takaisinpäin ja itse eletään täysin muiden siivellä. Ei hyvää päivää mitä kaksinaismoralismia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pöljä juttu.
1) useimmilla lapsiperheillä lapsilisät menevät tarpeeseen, eikä niistä jää säästöön
2) vaikka jotakin saisikin säästöön, säästöt on moneen kertaan kulutettu lapsen kasvuaikana yllättäviin menoihin. Niitä piisaa monta vuodessa! Tämä on seikka, joka ei mene vararahastoista melskaavien kaaliin: voi ja kannattaakin säästää, mutta jos yllättäviä - sepä se on yllättävyyden määritelmä, että ne ovat ei-ennakoimattomia - tulee läjässä monta, vararahastot, vararahastok vararahastot ja mummolta lainatutkin tulee jo käytettyä. Sitten lähdetäänkin jo nollasta, jopa miinukselta liikkeelle.
3) kuten kolmonen sanoikin, ne säästötkin on melkoisen pakko käyttää paljon ennen kuin se lapsi on eläkeikäinen, koska pakollisia ISOJA investointeja tulee paljon sitä ennen. Opiskelut ja asunto esimerkiksi. Mitä järkeä odottaa eläkeikään, joka ei välttämättä edes koskaan tule? Kupsahdat ennen, kituutettuasi koko aikuisiän asunto- ym. velkojen kanssa, mutta ah, perilliset kiittää....
Useimpien tavallisten ihmisten elämä on ainakin ajoittain joka tapauksessa kituuttamista. Pitää opiskella, pitää hankkia asunto, on hoitovapaita sun muita, ja työelämässäkään ei mitenkään mahdottomasti sitä rahaa käteen jää. Satanen kuussa sinne tai tänne ei asiaa muuksi muuta, samanlaisessa asunnossa sitä kumminkin asuu. Mutta jos onnistuu elämään niin kuin sitä satasta ei olisikaan (vs. ihminen, joka käyttää sen satasen kuussa vaikkapa tupakkaan) säilyy elämä hyvin samanlaisena, vaikka korkoa korolle kertyykin.
Tämän kuvion onnistumiseksi on välttämätöntä, että ihminen saa perustarpeensa tyydytettyä. Ja vielä välttämättömämpää on, että ihminen ymmärtää, ettei raha tuo onnea. Että se satanen kuussa kulutukseen ei tekisi elämästä merkittävästi parempaa.
Ihminen joka luulee että raha ei tuo onnea käy väärässä paikassa ostoksilla.
Kerro, mistä sinä ostat onnen satasella.
Laulunopettajalta.
Hanki halvemmalla lauluharrastuksesi. Ei minunkaan viulunsoittoni maksa kuin muutaman kympin vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut koko ketjua, mutta ihmettelen, miksi lapsilisiä vero- ja velkarahoilla maksetaan, jos ne voidaan kokonaisuudessaan sijoittaa. Kyllä ne on alun perin tarkoitettu ihan elämiseen ja ehkä sellaiseen säästämiseen, että niillä voidaan auttaa omilleen muuttavaa nuorta jne. Tietysti elämä on valintoja ja nokkaansa pidemmälle kannattaa ajatella, mutta inhottaa tällainen "kaikilla on mahdollisuus sijoittaa lapsilisät ja rikastua"-ajattelu. Jos niillä rahoilla ostetaan lapselle ruokaa, kyllä se on ihan hyvä sijoitus sekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsilisät tarveharkintaiseksi ja lapsilisille katto lasten lukumäärän mukaan kahteen ensimmäiseen lapseen! Tulotasosta riippumatta! Poikkeuksia tähän vain poikkeustapauksissa. Näillä muutoksilla:
1. Lapsilisiä maksettaisiin vain niille lapsiperheille, joissa tulot eivät muuten riitä lasten kasvattamiseen ja elättämiseen.
2. Kukaan ei voisi enää tehdä isoa liutaa lapsia veronmaksajien piikkiin. Monikkoraskauksien osalta tähän voitaisiin tehdä poikkeus.
Ehdotus numero 1 on oikeasti järkevä. En oikeasti ymmärrä, miksi perhe, joka tienaa nettoa vaikkapa 100k, tarvitsisi 100 euroa kuukaudessa. Pienituloiselle 100 euroa sen sijaan on oikeasti merkittävä raha. Lapsilisä vois olla porrastettu tulojen mukaan.
Toi kohta 2 taas ei oikein sinällään käy järkeen. "Veronmaksajien" takia lapsia nimenomaan pitäisi saada ja paljon. Yhteiskunta tarvitsee jatkuvasti uusia veronmaksajia, tai ollaan kusessa. Jos jokin korvaus toimii porkkanana tehdä lapsia, sitten kaiketi sitä porkkanaa kannattaa tarjota, eikä ottaa riskiä, että syntyvyys edelleenkin laskee.
Ja luotaisiin jälleen yksi tuloloukku lisää? entä jos raja olisi vaikka 2500 euroa, Tienaat nyt 2499 euroa ja saat korkeampaa lapsilisää, ja palkkasi nousisi kahdella eurolla.. Kas kummaa käteenjäävät tulot tippuiskin kun porras tulee. Jo nämä nykyiset progressiot aiheuttaa kurjia tilanteita, kuten minulla palkka nousi sata euroa mutta käteenjäävä tulo pieneneekin 200 euroa kuussa. (koska ennakonpidätysprosentti pompsahti)
Kerro toki lisää, miten tuollainen tilanne kävi? 100 euron palkankorotus nostaa tulotasosta riippuen veroprosenttia 0 - 1.5 %-yksikköä (lähde: veronmaksajat.fi). Tällainen korotus ei mitenkään riitä siihen, että jäisit korotuksen jälkeen nettona 200 e tappiolle.
Jos mikään muu taloudessasi ei palkankorotuksen lisäksi muuttunut, olet siis laskenut uuden veroprosenttisi väärin ja saat palautuksia. Tai sitten veroprosenttisi oli alun alkaen liian pieni ja uusi veroprosentti huomio maksamatta jääneet verot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pöljä juttu.
1) useimmilla lapsiperheillä lapsilisät menevät tarpeeseen, eikä niistä jää säästöön
2) vaikka jotakin saisikin säästöön, säästöt on moneen kertaan kulutettu lapsen kasvuaikana yllättäviin menoihin. Niitä piisaa monta vuodessa! Tämä on seikka, joka ei mene vararahastoista melskaavien kaaliin: voi ja kannattaakin säästää, mutta jos yllättäviä - sepä se on yllättävyyden määritelmä, että ne ovat ei-ennakoimattomia - tulee läjässä monta, vararahastot, vararahastok vararahastot ja mummolta lainatutkin tulee jo käytettyä. Sitten lähdetäänkin jo nollasta, jopa miinukselta liikkeelle.
3) kuten kolmonen sanoikin, ne säästötkin on melkoisen pakko käyttää paljon ennen kuin se lapsi on eläkeikäinen, koska pakollisia ISOJA investointeja tulee paljon sitä ennen. Opiskelut ja asunto esimerkiksi. Mitä järkeä odottaa eläkeikään, joka ei välttämättä edes koskaan tule? Kupsahdat ennen, kituutettuasi koko aikuisiän asunto- ym. velkojen kanssa, mutta ah, perilliset kiittää....
Useimpien tavallisten ihmisten elämä on ainakin ajoittain joka tapauksessa kituuttamista. Pitää opiskella, pitää hankkia asunto, on hoitovapaita sun muita, ja työelämässäkään ei mitenkään mahdottomasti sitä rahaa käteen jää. Satanen kuussa sinne tai tänne ei asiaa muuksi muuta, samanlaisessa asunnossa sitä kumminkin asuu. Mutta jos onnistuu elämään niin kuin sitä satasta ei olisikaan (vs. ihminen, joka käyttää sen satasen kuussa vaikkapa tupakkaan) säilyy elämä hyvin samanlaisena, vaikka korkoa korolle kertyykin.
Tämän kuvion onnistumiseksi on välttämätöntä, että ihminen saa perustarpeensa tyydytettyä. Ja vielä välttämättömämpää on, että ihminen ymmärtää, ettei raha tuo onnea. Että se satanen kuussa kulutukseen ei tekisi elämästä merkittävästi parempaa.
No riippuu täysin mihin rahan käyttää. Säästänkö satasen kuussa, vai laitanko sen vaikka johonkin minulle mielekkääseen harrastukseen? Kumpi antaa minulle enemmän, se, että kymmenen vuoden kuluttua minulla on kymppitonni tilillä säästöjä, vai se, että olen saanut tehdä sen ajan jotain, mistä tulee hyvä mieli?
No tässähän kiteytyy juuri köyhien ongelma. Miksi heille pitäisi sitten vielä maksaa siitä että "saavat heti jotain kivaa"? eikä rikkaille että voivat pistää säästöön?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pöljä juttu.
1) useimmilla lapsiperheillä lapsilisät menevät tarpeeseen, eikä niistä jää säästöön
2) vaikka jotakin saisikin säästöön, säästöt on moneen kertaan kulutettu lapsen kasvuaikana yllättäviin menoihin. Niitä piisaa monta vuodessa! Tämä on seikka, joka ei mene vararahastoista melskaavien kaaliin: voi ja kannattaakin säästää, mutta jos yllättäviä - sepä se on yllättävyyden määritelmä, että ne ovat ei-ennakoimattomia - tulee läjässä monta, vararahastot, vararahastok vararahastot ja mummolta lainatutkin tulee jo käytettyä. Sitten lähdetäänkin jo nollasta, jopa miinukselta liikkeelle.
3) kuten kolmonen sanoikin, ne säästötkin on melkoisen pakko käyttää paljon ennen kuin se lapsi on eläkeikäinen, koska pakollisia ISOJA investointeja tulee paljon sitä ennen. Opiskelut ja asunto esimerkiksi. Mitä järkeä odottaa eläkeikään, joka ei välttämättä edes koskaan tule? Kupsahdat ennen, kituutettuasi koko aikuisiän asunto- ym. velkojen kanssa, mutta ah, perilliset kiittää....
Useimpien tavallisten ihmisten elämä on ainakin ajoittain joka tapauksessa kituuttamista. Pitää opiskella, pitää hankkia asunto, on hoitovapaita sun muita, ja työelämässäkään ei mitenkään mahdottomasti sitä rahaa käteen jää. Satanen kuussa sinne tai tänne ei asiaa muuksi muuta, samanlaisessa asunnossa sitä kumminkin asuu. Mutta jos onnistuu elämään niin kuin sitä satasta ei olisikaan (vs. ihminen, joka käyttää sen satasen kuussa vaikkapa tupakkaan) säilyy elämä hyvin samanlaisena, vaikka korkoa korolle kertyykin.
Tämän kuvion onnistumiseksi on välttämätöntä, että ihminen saa perustarpeensa tyydytettyä. Ja vielä välttämättömämpää on, että ihminen ymmärtää, ettei raha tuo onnea. Että se satanen kuussa kulutukseen ei tekisi elämästä merkittävästi parempaa.
Ihminen joka luulee että raha ei tuo onnea käy väärässä paikassa ostoksilla.
Kerro, mistä sinä ostat onnen satasella.
Laulunopettajalta.
Hanki halvemmalla lauluharrastuksesi. Ei minunkaan viulunsoittoni maksa kuin muutaman kympin vuodessa.
Miksi? Ei mulla ole rahasta uupelo, vaikken mikään miljonääri, tai edes satatonnilainen olekaan. Mulla ei ole edes lapsia, joten en saa sitä lapsilisääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, mutta ihmettelen, miksi lapsilisiä vero- ja velkarahoilla maksetaan, jos ne voidaan kokonaisuudessaan sijoittaa. Kyllä ne on alun perin tarkoitettu ihan elämiseen ja ehkä sellaiseen säästämiseen, että niillä voidaan auttaa omilleen muuttavaa nuorta jne. Tietysti elämä on valintoja ja nokkaansa pidemmälle kannattaa ajatella, mutta inhottaa tällainen "kaikilla on mahdollisuus sijoittaa lapsilisät ja rikastua"-ajattelu. Jos niillä rahoilla ostetaan lapselle ruokaa, kyllä se on ihan hyvä sijoitus sekin.
No eikö joku lapsilisien rahastoon laittaminen ole juurikin tuota säästämistä, että lasta voidaan auttaa muuttamaan omilleen?
Ja jos tienaa just sen verran, että ilman lapsilisiä saa perustarpeet tyydytettyä, hyvähän se on ne lapsilisät säästää. Kun aina voi sattua jotain yllättävää myöhemmin.
Eli pankit haluaa lapsilisätkin, voi voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pöljä juttu.
1) useimmilla lapsiperheillä lapsilisät menevät tarpeeseen, eikä niistä jää säästöön
2) vaikka jotakin saisikin säästöön, säästöt on moneen kertaan kulutettu lapsen kasvuaikana yllättäviin menoihin. Niitä piisaa monta vuodessa! Tämä on seikka, joka ei mene vararahastoista melskaavien kaaliin: voi ja kannattaakin säästää, mutta jos yllättäviä - sepä se on yllättävyyden määritelmä, että ne ovat ei-ennakoimattomia - tulee läjässä monta, vararahastot, vararahastok vararahastot ja mummolta lainatutkin tulee jo käytettyä. Sitten lähdetäänkin jo nollasta, jopa miinukselta liikkeelle.
3) kuten kolmonen sanoikin, ne säästötkin on melkoisen pakko käyttää paljon ennen kuin se lapsi on eläkeikäinen, koska pakollisia ISOJA investointeja tulee paljon sitä ennen. Opiskelut ja asunto esimerkiksi. Mitä järkeä odottaa eläkeikään, joka ei välttämättä edes koskaan tule? Kupsahdat ennen, kituutettuasi koko aikuisiän asunto- ym. velkojen kanssa, mutta ah, perilliset kiittää....
Useimpien tavallisten ihmisten elämä on ainakin ajoittain joka tapauksessa kituuttamista. Pitää opiskella, pitää hankkia asunto, on hoitovapaita sun muita, ja työelämässäkään ei mitenkään mahdottomasti sitä rahaa käteen jää. Satanen kuussa sinne tai tänne ei asiaa muuksi muuta, samanlaisessa asunnossa sitä kumminkin asuu. Mutta jos onnistuu elämään niin kuin sitä satasta ei olisikaan (vs. ihminen, joka käyttää sen satasen kuussa vaikkapa tupakkaan) säilyy elämä hyvin samanlaisena, vaikka korkoa korolle kertyykin.
Tämän kuvion onnistumiseksi on välttämätöntä, että ihminen saa perustarpeensa tyydytettyä. Ja vielä välttämättömämpää on, että ihminen ymmärtää, ettei raha tuo onnea. Että se satanen kuussa kulutukseen ei tekisi elämästä merkittävästi parempaa.
No riippuu täysin mihin rahan käyttää. Säästänkö satasen kuussa, vai laitanko sen vaikka johonkin minulle mielekkääseen harrastukseen? Kumpi antaa minulle enemmän, se, että kymmenen vuoden kuluttua minulla on kymppitonni tilillä säästöjä, vai se, että olen saanut tehdä sen ajan jotain, mistä tulee hyvä mieli?
No tässähän kiteytyy juuri köyhien ongelma. Miksi heille pitäisi sitten vielä maksaa siitä että "saavat heti jotain kivaa"? eikä rikkaille että voivat pistää säästöön?
Mä en ole poistamassa lapsilisiä keneltäkään. Tai oikeastaan poistaisin ne kaikilta ja siirtyisin lapsivähennykseen verotuksessa. Vähentäis ehkä byrokratiaa ja koko kyseisen tulonsiirtokoneiston kuluja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me on säästetty lapselle alusta asti. Ensin säästettiin se lapsilisä, ja noin viidennestä vuodesta eteenpäin tuplattiin se, kun tajuttiin että molemmat vanhemmat voivat tehdä verottomia lahjoituksia. Karkeasti siis ensin 5 vuotta 100€/kk, sitten ehkä noin 10 vuotta 200€/kk ja nyt loppusuoralla 270€/kk kun lahjaverotus muuttui. Sijoitukset ovat menneet välillä päin mäntyä, mutta siitä huolimatta loppuvuodesta 18 täyttävälle lapselle on kertynyt mukava 70000€ pesämuna. Kaukana se on miljoonasta, mutta auttaa se ensimmäisen asunnon hankkimisessa ja sitä kautta helpottaa elämää pitkällä tähtäimellä.
Ihmiset näkyvät säästävän, mutta miksi? Itse suht pienituloinen yhden lapsen yh, saisin vielä tiukentamalla säästöön tuon lapsilisän, mutten tiedä, onko 18-vuotiaan kouraan hyvä lykätä kymmeniä tuhansia, saati miljoona. Pahimmassa tapauksessa kymmenien vuosien säästöt katoaisivat ei-mihinkään tuottavaan tai edes järkevään. Ja ei, lapseni ei ole luonteeltaan vastuuton, 18-vuotiaat vaan tuppaavat arvostamaan eri asioita kuin käsiraha omaan asuntoon tai sijoitusta kasvava rahasto. Nuoret arvostavat kokemuksia, matkustamista tai elämyksiä. Työtoveri säästi lapsilisät ja antoi ne ylioppilaslahjaksi nuorelleen. Ja mitä teki poika? Lähti Australiaan, rahat riittivät puoleksi vuodeksi "elämyksiä".
Ei olisi varmasti saanut tuota elämystä ilman niitä rahoja. Vai sinusta ihmisen kuuluu istua rahojen päällä niitä ikinä mihinkään kuluttamatta vai kuluttaa ne johonkin mihin sinä haluat?
Tuossa tapauksessa vaan vanhempi itse on "istunut" rahojen päällä, eli säästänyt omasta kulutuksestaan, myös vanhempihan olisi saattanut itse haluta lähteä Australiaan tai ostaa vaikka kesämökin. Pointtini on, etten aio säästää siihen, että lapseni hankkii elämyksiä 18 vuoden kypsässä iässä. Niihin on koko elämä aikaa. Aion toki rahallisesti auttaa tulevaisuudessa opiskelevaa lastani, kuitenkin pienemmissä erissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä säästäisin lapselle hirveän summan rahaa? Että voi olla pummina eikä tarvi tehdä töitä elämisen eteen, kun on rahaa jos valmiiksi?
Miten se on pummina olemista jos omilla rahoillaan elää, vaikkakin käymättä töissä?
Ei anna silloin työpanostaan suomalaisen yhteiskunnan hyväksi.
Ei anna moni muukaan ryhmä, tahtomattaan tai tahtoen, Ja nämä muut ryhmät vielä rasittavat yhteiskuntaa, kun taas pääomatuloilla elävä maksaa veroja kuitenkin.
Ihan jokainen tuloja saava maksaa niistä myös veroja sen mukaan, miten verottaja asiasta on säätänyt. Miksi rikkaiden lorviminen olisi sen hyväksyttävämpää kuin muidenkaan? Kokoomuslogiikka on nyt rikki!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä säästäisin lapselle hirveän summan rahaa? Että voi olla pummina eikä tarvi tehdä töitä elämisen eteen, kun on rahaa jos valmiiksi?
Miten se on pummina olemista jos omilla rahoillaan elää, vaikkakin käymättä töissä?
Ei anna silloin työpanostaan suomalaisen yhteiskunnan hyväksi.
Ei anna moni muukaan ryhmä, tahtomattaan tai tahtoen, Ja nämä muut ryhmät vielä rasittavat yhteiskuntaa, kun taas pääomatuloilla elävä maksaa veroja kuitenkin.
Ihan jokainen tuloja saava maksaa niistä myös veroja sen mukaan, miten verottaja asiasta on säätänyt. Miksi rikkaiden lorviminen olisi sen hyväksyttävämpää kuin muidenkaan? Kokoomuslogiikka on nyt rikki!
Öö en ole nähnyt yhtäkään kommenttia jossa rikkaat haluaisivat poistaa lapsilisän köyhiltä. Linkkaapa tähän alkuun muutama sellainen niin jatketaan sitten keskustelua.
Mun mielestä suurin haaste on se, että miten saada 6,5-7 % vuosituotto ei niinkään itse säästäminen. Ja kyllä kaikilla lapsilla on mielestäni oikeus tukeen, miksi hyvätuloisia vanhempia pitäisi rangaista? Sehän ei ole köyhiltä lapsiperheiltä pois. Työssäkäyvät kuitenkin maksavat muiden tuet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä säästäisin lapselle hirveän summan rahaa? Että voi olla pummina eikä tarvi tehdä töitä elämisen eteen, kun on rahaa jos valmiiksi?
Miten se on pummina olemista jos omilla rahoillaan elää, vaikkakin käymättä töissä?
Ei anna silloin työpanostaan suomalaisen yhteiskunnan hyväksi.
Ei anna moni muukaan ryhmä, tahtomattaan tai tahtoen, Ja nämä muut ryhmät vielä rasittavat yhteiskuntaa, kun taas pääomatuloilla elävä maksaa veroja kuitenkin.
Ihan jokainen tuloja saava maksaa niistä myös veroja sen mukaan, miten verottaja asiasta on säätänyt. Miksi rikkaiden lorviminen olisi sen hyväksyttävämpää kuin muidenkaan? Kokoomuslogiikka on nyt rikki!
Mikäli pääoma tekee työtä sitä ei voi kutsua lorvimiseksi. En ota kantaa siihen millä nimellä pääoman omistajia ja haltijoita kutsuttaisiin mutta lorvijoiksi heitä ei kyllä voi moittia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsilisät tarveharkintaiseksi ja lapsilisille katto lasten lukumäärän mukaan kahteen ensimmäiseen lapseen! Tulotasosta riippumatta! Poikkeuksia tähän vain poikkeustapauksissa. Näillä muutoksilla:
1. Lapsilisiä maksettaisiin vain niille lapsiperheille, joissa tulot eivät muuten riitä lasten kasvattamiseen ja elättämiseen.
2. Kukaan ei voisi enää tehdä isoa liutaa lapsia veronmaksajien piikkiin. Monikkoraskauksien osalta tähän voitaisiin tehdä poikkeus.
Miksi haluaisit tähän maahan syntyvän entistä vähemmän lapsia? Syntyvyyden laskusta ollaan jo nyt huolissaan.
Ei tarvitse tehdä isoa liutaa lapsia, että väestörakenne pysyy pitkällä aikavälillä tasapainossa. Siihen riittää keskimääräisenä lapsilukuna 2,1. Eli tarkoittaisi suurimmalle osalle 2 lasta ja muutamalle harvalle sitä enemmän.
Eli tuolla perusteella lapsilisien maksaminen vain kahdesta ensimmäisestä lapsesta olisi yhteiskunnan tuen osalta kaikkein optimaalisimman lapsiluvun tukemista.
Ja nytkin monikin lähimamma vetää sidukkaa lapsilisillä mainostaen somessa kun lapsivapaa viikonloppu. Maanantaina päätä raapien miettii millään ruokkii lapsensa ja jälleen ollaan vinkumassa exän lompakolla, joka ei mukamas tarpeeksi elareita välttääkseen lapsestaan.
Mikset kehtaisi... saantiperusteet on julkiset ja yhteisesti sovittu, jos täytät ehdot, raha kuuluu sinulle. Siksi niitä veroja on maksettu.