Hurja laskelma: lapsesta voi tehdä miljonäärin sijoittamalla lapsilisät – ”Vaurastuminen mahdollista aivan kaikille”

Säästämisen avain on siinä, että vanhempi ei laske lapsilisää omiksi tuloikseen. Minulla ne menevät eri tilille kuin muut rahat, enkä koskaan ota niitä missään omissa talouslaskelmissani huomioon.

Kolikon kääntöpuoli on sitten se, että olen tosi laiska myös sijoittamaan niillä. Toisaalta inflaatio on nyt niin matala, että kertykööt toistaiseksi.

Nyt esiäitimme kääntyvät haudassaan ja sijoitusneuvoja häpäisee ja mitätöi isoäitiemme kovan työn, jonka he tekivät lapsilisien saamiseksi, joka parantaisi jokaisen lapsen oikeuksia ja hyvinvointia.

Eikö mikään riitä markkinatalouden alttarille, vaan lapsilisätkin pitää ottaa mukaan.

Varmaan, samainen sijoitusneuvoja kehoittaa ottamaan äitiyspakkauksen ja myymään sen ulkomaille ja näin maksimoidaan mahdollisimman suuri voitto.

Minulle on aina ollut kunnia-asia ostaa lapsilisillä lapselle vaatteita, ruokaa jne. näin mummi kehoitti, sillä lapsilisät ovat suuri etuoikeus lapsiperheelle ja siksi ne maksetaan lapsen huoltajalle, eikä lapselle.

Lapsen tilille säöstäminen on ihan ok. mutta sen voi tehdä vanhemman palkasta, merkkipäivälahjarahasta, eikä yhteiskunnan maksamista tuista, jotka on tarkoitettu parantamaan lapsen etua ja oikeuksia, eikä parantamaan eläkeläisten etua tai sijoitustoimintaa.

Kerrassaan pöyristyttävä juttu ja häpäisy esiäitiemme työlle, jotka mahdollistivat lapsilusät vaikeissa olosuhteissa ja nyt niitä kehoitetaan sijoittamaan eläkeikään.

Vierailija kirjoitti:

"Lähes kuka tahansa saa arkikulutuksesta nipistettyä helposti esimerkiksi sata euroa kuussa, talousasiantuntija sanoo. Se onnistuu esimerkiksi neuvottelemalla asuntolainan ehdot uusiksi, luopumalla tupakanpoltosta tai jättämällä päivittäinen kioskilta tai kahvilasta haettu noutokahvi väliin."

Jos olet todella pienituloinen, niin käytätkö muka yli 3 euroa päivässä noutokahviin? Joka päivä? Tuskin! Ei joka päivä ulkona kahveja juo yleensä edes hyvätuloinen.

Vaikka olen työtön, niin mìnä käyn ostamassa 5 euron kahvin kahvilasta koska se on ELÄMYS. Elämästä pitää nauttia ja elää hetkessä, ei elää kituuttaa neljänseinän sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sijoitankin, ja laitan vielä vähän extraa päälle. 5k kolmessa vuodessa, niin ei mene lahjaveroa. Mitään vaivaahan tästä ei ole, koko homman saa helposti automatisoitua kuukausittaisten tilisiirtojen ja Nordnetin kk-säästön avulla. 

Mielenkiintoinen tuo lahjakirjan laatimishomma, pitää perehtyä vähän enemmän. 

Mutta minkä ikäisen lapsen rahoja vanhempi saa riskisijoittaa? Saako minkään? Etkä mitenkään voi jatkaa hommaa ainakaan enää täysi-ikäisyyden jälkeen vaan lapsi itse jatkaa sijoittamista tai ei.

Täysi-ikäisenä lapsi saa Nordnetin tilin hallintaansa. Ei mikään silti estä vanhempaa edelleen lahjoittamasta kuukausittaista summaa kyseiselle tilille. Tietysti lapsi voi laittaa kertyneen pääoman sileäksi jos niin haluaa. 

Mutta kun olet lahjoittanut koululaiselle 12 000 niin onko sinulla oikeus riskisijoittaa lapsen varoja?

Vierailija kirjoitti:

"Lähes kuka tahansa saa arkikulutuksesta nipistettyä helposti esimerkiksi sata euroa kuussa, talousasiantuntija sanoo. Se onnistuu esimerkiksi neuvottelemalla asuntolainan ehdot uusiksi, luopumalla tupakanpoltosta tai jättämällä päivittäinen kioskilta tai kahvilasta haettu noutokahvi väliin."

Jos olet todella pienituloinen, niin käytätkö muka yli 3 euroa päivässä noutokahviin? Joka päivä? Tuskin! Ei joka päivä ulkona kahveja juo yleensä edes hyvätuloinen.

Ne pienet purot. Mun kuopukseni on nyt puolivuotias. Ihastuin tässä kiinteitä aloitellessa pussipuuroihin ja -smoothieihin, kun niitä ei ollut aiempien vauvojeni vauva-aikoina. Juuri laskeskelin järkytyksekseni, että kuussa menee tätä vauhtia enemmänkin kuin vauvan lapsilisien verran pussiruokiin, vaikka kokkaan vauvalle myös itse.

Enkä ole mikään rikas. Tulot ovat keskitasoa, ja olen ollut vuosia erilaisilla perhevapailla.

Vierailija kirjoitti:

Nyt esiäitimme kääntyvät haudassaan ja sijoitusneuvoja häpäisee ja mitätöi isoäitiemme kovan työn, jonka he tekivät lapsilisien saamiseksi, joka parantaisi jokaisen lapsen oikeuksia ja hyvinvointia.

Eikö mikään riitä markkinatalouden alttarille, vaan lapsilisätkin pitää ottaa mukaan.

Varmaan, samainen sijoitusneuvoja kehoittaa ottamaan äitiyspakkauksen ja myymään sen ulkomaille ja näin maksimoidaan mahdollisimman suuri voitto.

Minulle on aina ollut kunnia-asia ostaa lapsilisillä lapselle vaatteita, ruokaa jne. näin mummi kehoitti, sillä lapsilisät ovat suuri etuoikeus lapsiperheelle ja siksi ne maksetaan lapsen huoltajalle, eikä lapselle.

Lapsen tilille säöstäminen on ihan ok. mutta sen voi tehdä vanhemman palkasta, merkkipäivälahjarahasta, eikä yhteiskunnan maksamista tuista, jotka on tarkoitettu parantamaan lapsen etua ja oikeuksia, eikä parantamaan eläkeläisten etua tai sijoitustoimintaa.

Kerrassaan pöyristyttävä juttu ja häpäisy esiäitiemme työlle, jotka mahdollistivat lapsilusät vaikeissa olosuhteissa ja nyt niitä kehoitetaan sijoittamaan eläkeikään.

Minun suvussani taas oltaisiin pöyristytty ajatuksesta, että lapsilisät pistetään ruokaan. Äitini (joka itse oli syntynyt ennen lapsilisiä) oli köyhä, mutta hänelle oli erittäin tärkeää, että hän itse ruokki lapsensa oman pottumaan perunoilla ja säästi lapsilisät opiskeluumme, parempaan elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Sellaiselle joka sijoittaa lapsilisät ei pitäisi maksaa lapsilisää ollenkaan. Ehkä jopa ottaa lapset huostaan koska ei käytä lapsilisiä siihen mihin ne on tarkoitettu.

No entä jos käyttää lapsilisät lasten ruokaan mutta sijoittaa omistaan vastaavan määrän? Tuleeko herravihassaan tuskaileville kommarille siitä parempi olo?

Sulla viiraa kuupasta. Kun tulot menevät menoihin, eivätkä riitäkään, ei ole sitä "omistaan" mistä sijoittaa.

Elämänhallinta, sellaisesta ikinä kuullut?

Eiköhän tärkeämpi ole syödä ja elää tänään. Kenenkään ei tarvitse olla miljonääri, vähemmälläkin pärjää. Tulevaisuudessakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pöljä juttu.

1) useimmilla lapsiperheillä lapsilisät menevät tarpeeseen, eikä niistä jää säästöön

2) vaikka jotakin saisikin säästöön, säästöt on moneen kertaan kulutettu lapsen kasvuaikana yllättäviin menoihin. Niitä piisaa monta vuodessa! Tämä on seikka, joka ei mene vararahastoista melskaavien kaaliin: voi ja kannattaakin säästää, mutta jos yllättäviä - sepä se on yllättävyyden määritelmä, että ne ovat ei-ennakoimattomia - tulee läjässä monta, vararahastot, vararahastok vararahastot ja mummolta lainatutkin tulee jo käytettyä. Sitten lähdetäänkin jo nollasta, jopa miinukselta liikkeelle.

3) kuten kolmonen sanoikin, ne säästötkin on melkoisen pakko käyttää paljon ennen kuin se lapsi on eläkeikäinen, koska pakollisia ISOJA investointeja tulee paljon sitä ennen. Opiskelut ja asunto esimerkiksi. Mitä järkeä odottaa eläkeikään, joka ei välttämättä edes koskaan tule? Kupsahdat ennen, kituutettuasi koko aikuisiän asunto- ym. velkojen kanssa, mutta ah, perilliset kiittää....

Useimpien tavallisten ihmisten elämä on ainakin ajoittain joka tapauksessa kituuttamista. Pitää opiskella, pitää hankkia asunto, on hoitovapaita sun muita, ja työelämässäkään ei mitenkään mahdottomasti sitä rahaa käteen jää. Satanen kuussa sinne tai tänne ei asiaa muuksi muuta, samanlaisessa asunnossa sitä kumminkin asuu. Mutta jos onnistuu elämään niin kuin sitä satasta ei olisikaan (vs. ihminen, joka käyttää sen satasen kuussa vaikkapa tupakkaan) säilyy elämä hyvin samanlaisena, vaikka korkoa korolle kertyykin.

Tämän kuvion onnistumiseksi on välttämätöntä, että ihminen saa perustarpeensa tyydytettyä. Ja vielä välttämättömämpää on, että ihminen ymmärtää, ettei raha tuo onnea. Että se satanen kuussa kulutukseen ei tekisi elämästä merkittävästi parempaa.

Ihminen joka luulee että raha ei tuo onnea käy väärässä paikassa ostoksilla.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tärkeämpi ole syödä ja elää tänään. Kenenkään ei tarvitse olla miljonääri, vähemmälläkin pärjää. Tulevaisuudessakin.

 

Mutta tänään ei kukaan mitenkään pärjäisi vähemmällä?

Itse pyrin ekologisista syistä minimoimaan kulutuksen, ja myös kyllä säästän lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pöljä juttu.

1) useimmilla lapsiperheillä lapsilisät menevät tarpeeseen, eikä niistä jää säästöön

2) vaikka jotakin saisikin säästöön, säästöt on moneen kertaan kulutettu lapsen kasvuaikana yllättäviin menoihin. Niitä piisaa monta vuodessa! Tämä on seikka, joka ei mene vararahastoista melskaavien kaaliin: voi ja kannattaakin säästää, mutta jos yllättäviä - sepä se on yllättävyyden määritelmä, että ne ovat ei-ennakoimattomia - tulee läjässä monta, vararahastot, vararahastok vararahastot ja mummolta lainatutkin tulee jo käytettyä. Sitten lähdetäänkin jo nollasta, jopa miinukselta liikkeelle.

3) kuten kolmonen sanoikin, ne säästötkin on melkoisen pakko käyttää paljon ennen kuin se lapsi on eläkeikäinen, koska pakollisia ISOJA investointeja tulee paljon sitä ennen. Opiskelut ja asunto esimerkiksi. Mitä järkeä odottaa eläkeikään, joka ei välttämättä edes koskaan tule? Kupsahdat ennen, kituutettuasi koko aikuisiän asunto- ym. velkojen kanssa, mutta ah, perilliset kiittää....

Useimpien tavallisten ihmisten elämä on ainakin ajoittain joka tapauksessa kituuttamista. Pitää opiskella, pitää hankkia asunto, on hoitovapaita sun muita, ja työelämässäkään ei mitenkään mahdottomasti sitä rahaa käteen jää. Satanen kuussa sinne tai tänne ei asiaa muuksi muuta, samanlaisessa asunnossa sitä kumminkin asuu. Mutta jos onnistuu elämään niin kuin sitä satasta ei olisikaan (vs. ihminen, joka käyttää sen satasen kuussa vaikkapa tupakkaan) säilyy elämä hyvin samanlaisena, vaikka korkoa korolle kertyykin.

Tämän kuvion onnistumiseksi on välttämätöntä, että ihminen saa perustarpeensa tyydytettyä. Ja vielä välttämättömämpää on, että ihminen ymmärtää, ettei raha tuo onnea. Että se satanen kuussa kulutukseen ei tekisi elämästä merkittävästi parempaa.

Ihminen joka luulee että raha ei tuo onnea käy väärässä paikassa ostoksilla.

Saako onnea ostettua kivijalkakaupasta vai pitääkö tilata netistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pöljä juttu.

1) useimmilla lapsiperheillä lapsilisät menevät tarpeeseen, eikä niistä jää säästöön

2) vaikka jotakin saisikin säästöön, säästöt on moneen kertaan kulutettu lapsen kasvuaikana yllättäviin menoihin. Niitä piisaa monta vuodessa! Tämä on seikka, joka ei mene vararahastoista melskaavien kaaliin: voi ja kannattaakin säästää, mutta jos yllättäviä - sepä se on yllättävyyden määritelmä, että ne ovat ei-ennakoimattomia - tulee läjässä monta, vararahastot, vararahastok vararahastot ja mummolta lainatutkin tulee jo käytettyä. Sitten lähdetäänkin jo nollasta, jopa miinukselta liikkeelle.

3) kuten kolmonen sanoikin, ne säästötkin on melkoisen pakko käyttää paljon ennen kuin se lapsi on eläkeikäinen, koska pakollisia ISOJA investointeja tulee paljon sitä ennen. Opiskelut ja asunto esimerkiksi. Mitä järkeä odottaa eläkeikään, joka ei välttämättä edes koskaan tule? Kupsahdat ennen, kituutettuasi koko aikuisiän asunto- ym. velkojen kanssa, mutta ah, perilliset kiittää....

Useimpien tavallisten ihmisten elämä on ainakin ajoittain joka tapauksessa kituuttamista. Pitää opiskella, pitää hankkia asunto, on hoitovapaita sun muita, ja työelämässäkään ei mitenkään mahdottomasti sitä rahaa käteen jää. Satanen kuussa sinne tai tänne ei asiaa muuksi muuta, samanlaisessa asunnossa sitä kumminkin asuu. Mutta jos onnistuu elämään niin kuin sitä satasta ei olisikaan (vs. ihminen, joka käyttää sen satasen kuussa vaikkapa tupakkaan) säilyy elämä hyvin samanlaisena, vaikka korkoa korolle kertyykin.

Tämän kuvion onnistumiseksi on välttämätöntä, että ihminen saa perustarpeensa tyydytettyä. Ja vielä välttämättömämpää on, että ihminen ymmärtää, ettei raha tuo onnea. Että se satanen kuussa kulutukseen ei tekisi elämästä merkittävästi parempaa.

Ihminen joka luulee että raha ei tuo onnea käy väärässä paikassa ostoksilla.

Kerro, mistä sinä ostat onnen satasella.

Näille sijoittajille ei tarvitse maksaa lapsilisiä lainkaan. Kaikesta leikataan ja tuo on turhin kuluerä ikinä. 

Ona ideaali unelma:

Olen säästänyt kuussa 300 eiroa omasta palkasta lapsen tilille, 200 euroa lapsen opiskelutilille ja lapsilisät menee hätävara tilille mikäli sattuu yllättäviä rahamenoja. Silti jää vuodessa rahaa matkustaa ja kustantaa lapselle juuri se harrastus minkä tämä haluaa.

Toki tämä on vain kuvitelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pöljä juttu.

1) useimmilla lapsiperheillä lapsilisät menevät tarpeeseen, eikä niistä jää säästöön

2) vaikka jotakin saisikin säästöön, säästöt on moneen kertaan kulutettu lapsen kasvuaikana yllättäviin menoihin. Niitä piisaa monta vuodessa! Tämä on seikka, joka ei mene vararahastoista melskaavien kaaliin: voi ja kannattaakin säästää, mutta jos yllättäviä - sepä se on yllättävyyden määritelmä, että ne ovat ei-ennakoimattomia - tulee läjässä monta, vararahastot, vararahastok vararahastot ja mummolta lainatutkin tulee jo käytettyä. Sitten lähdetäänkin jo nollasta, jopa miinukselta liikkeelle.

3) kuten kolmonen sanoikin, ne säästötkin on melkoisen pakko käyttää paljon ennen kuin se lapsi on eläkeikäinen, koska pakollisia ISOJA investointeja tulee paljon sitä ennen. Opiskelut ja asunto esimerkiksi. Mitä järkeä odottaa eläkeikään, joka ei välttämättä edes koskaan tule? Kupsahdat ennen, kituutettuasi koko aikuisiän asunto- ym. velkojen kanssa, mutta ah, perilliset kiittää....

Useimpien tavallisten ihmisten elämä on ainakin ajoittain joka tapauksessa kituuttamista. Pitää opiskella, pitää hankkia asunto, on hoitovapaita sun muita, ja työelämässäkään ei mitenkään mahdottomasti sitä rahaa käteen jää. Satanen kuussa sinne tai tänne ei asiaa muuksi muuta, samanlaisessa asunnossa sitä kumminkin asuu. Mutta jos onnistuu elämään niin kuin sitä satasta ei olisikaan (vs. ihminen, joka käyttää sen satasen kuussa vaikkapa tupakkaan) säilyy elämä hyvin samanlaisena, vaikka korkoa korolle kertyykin.

Tämän kuvion onnistumiseksi on välttämätöntä, että ihminen saa perustarpeensa tyydytettyä. Ja vielä välttämättömämpää on, että ihminen ymmärtää, ettei raha tuo onnea. Että se satanen kuussa kulutukseen ei tekisi elämästä merkittävästi parempaa.

Ihminen joka luulee että raha ei tuo onnea käy väärässä paikassa ostoksilla.

Kerro, mistä sinä ostat onnen satasella.

Kiinasta saa varmaan tilattua vitosella eikä tule edes postikuluja. Mutta jos lähettävät vahingossa epäonnen, ei kannata alkaa vaihtamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pöljä juttu.

1) useimmilla lapsiperheillä lapsilisät menevät tarpeeseen, eikä niistä jää säästöön

2) vaikka jotakin saisikin säästöön, säästöt on moneen kertaan kulutettu lapsen kasvuaikana yllättäviin menoihin. Niitä piisaa monta vuodessa! Tämä on seikka, joka ei mene vararahastoista melskaavien kaaliin: voi ja kannattaakin säästää, mutta jos yllättäviä - sepä se on yllättävyyden määritelmä, että ne ovat ei-ennakoimattomia - tulee läjässä monta, vararahastot, vararahastok vararahastot ja mummolta lainatutkin tulee jo käytettyä. Sitten lähdetäänkin jo nollasta, jopa miinukselta liikkeelle.

3) kuten kolmonen sanoikin, ne säästötkin on melkoisen pakko käyttää paljon ennen kuin se lapsi on eläkeikäinen, koska pakollisia ISOJA investointeja tulee paljon sitä ennen. Opiskelut ja asunto esimerkiksi. Mitä järkeä odottaa eläkeikään, joka ei välttämättä edes koskaan tule? Kupsahdat ennen, kituutettuasi koko aikuisiän asunto- ym. velkojen kanssa, mutta ah, perilliset kiittää....

Useimpien tavallisten ihmisten elämä on ainakin ajoittain joka tapauksessa kituuttamista. Pitää opiskella, pitää hankkia asunto, on hoitovapaita sun muita, ja työelämässäkään ei mitenkään mahdottomasti sitä rahaa käteen jää. Satanen kuussa sinne tai tänne ei asiaa muuksi muuta, samanlaisessa asunnossa sitä kumminkin asuu. Mutta jos onnistuu elämään niin kuin sitä satasta ei olisikaan (vs. ihminen, joka käyttää sen satasen kuussa vaikkapa tupakkaan) säilyy elämä hyvin samanlaisena, vaikka korkoa korolle kertyykin.

Tämän kuvion onnistumiseksi on välttämätöntä, että ihminen saa perustarpeensa tyydytettyä. Ja vielä välttämättömämpää on, että ihminen ymmärtää, ettei raha tuo onnea. Että se satanen kuussa kulutukseen ei tekisi elämästä merkittävästi parempaa.

Ihminen joka luulee että raha ei tuo onnea käy väärässä paikassa ostoksilla.

Saako onnea ostettua kivijalkakaupasta vai pitääkö tilata netistä?

Raha oys e ek tuo onnea, mutta se tuo vapautta. Voit sijoittaa sen rahan sitten erillaisiin kokemuksiin, elämyksiin, jarrastuksiin ja itsensäkehittämuseen. Mikään noista ei ole mahdollista tänäpäivänä ilman rahaa. Sen sijaan mitä vähemmän sinulla on käytössä rahaa, sitä vähemmän olet vapaa.

Vierailija kirjoitti:

Näille sijoittajille ei tarvitse maksaa lapsilisiä lainkaan. Kaikesta leikataan ja tuo on turhin kuluerä ikinä. 

Parempihan se on veronmaksajalle sitten maksaa tt-tukia tälle lapselle aikuisena eikös?

En koskaan ole tajunnut, miksi se olisi paha asia sijoittaa lapsilisiä? Jos lapsella on vaikkapa 50t euroa pesämunaa lähtiessään opiskelemaan, on aika huomattavan paljon epätodennäköisempää, että häntä elätetään tt-tuen, asumistukien jne muodossa. Pienellä sijoituksella on eliminoitu monta tulevaa kulua, sitä kutsutaan juuri sijoittamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä säästöjä tartte lahjoittaa lapselle myöhemmin vaan lahjoittaa samalla kun säästää. Rahat heti lapsen nimiin niin ei tule lahja- eikä perintöveroa. Vanhemmat saavat lahjoittaa lapselle muistaakseni 4000 euroa/lahjoittaja kolmessa vuodessa ilman veroja.

Myös rahojen hallintaoikeus pitää siirtyä lapselle. Oliko jotan 15 vuotiaana lapsi voi ihan itsenäisesti päättää näistä rahoistaan.

Hehheh...näitä sijoitusneuvojia.

Ettei kävisi kuin sadoilletuhansille vap.eht.eläkkeensäästäjille, että rahat haihtuvat taivaantuuliin ja verottaja vie vielä sijoituksista 30-35% ja suurin osa sijoituksesta menee toimituskuluihin.

Moni kuvittelee sijoitustoiminnan olevan maksutonta, mutta näin ei suinkaan ole ja se on veronalaista tuloa ja toimitusmaksut juoksevat koko ajan. Komnenteista päätellen moni palstalla on noviisi, kun usko ja luottamus on niin kova.

Itse olin vap.eläkesäästäjä parikymmentä vuotta, mutta loppupelissä luu jäi käteen, kun pörssikurssit eivät menneet suunnitelmien mukaan ja korkeat toimituskulut söivät tuoton. Hyvä että sain omani pois, kun ajanjaksoon mahtui useampi pörssiromahdus. Moni on menettänyt rahansa kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pöljä juttu.

1) useimmilla lapsiperheillä lapsilisät menevät tarpeeseen, eikä niistä jää säästöön

2) vaikka jotakin saisikin säästöön, säästöt on moneen kertaan kulutettu lapsen kasvuaikana yllättäviin menoihin. Niitä piisaa monta vuodessa! Tämä on seikka, joka ei mene vararahastoista melskaavien kaaliin: voi ja kannattaakin säästää, mutta jos yllättäviä - sepä se on yllättävyyden määritelmä, että ne ovat ei-ennakoimattomia - tulee läjässä monta, vararahastot, vararahastok vararahastot ja mummolta lainatutkin tulee jo käytettyä. Sitten lähdetäänkin jo nollasta, jopa miinukselta liikkeelle.

3) kuten kolmonen sanoikin, ne säästötkin on melkoisen pakko käyttää paljon ennen kuin se lapsi on eläkeikäinen, koska pakollisia ISOJA investointeja tulee paljon sitä ennen. Opiskelut ja asunto esimerkiksi. Mitä järkeä odottaa eläkeikään, joka ei välttämättä edes koskaan tule? Kupsahdat ennen, kituutettuasi koko aikuisiän asunto- ym. velkojen kanssa, mutta ah, perilliset kiittää....

Useimpien tavallisten ihmisten elämä on ainakin ajoittain joka tapauksessa kituuttamista. Pitää opiskella, pitää hankkia asunto, on hoitovapaita sun muita, ja työelämässäkään ei mitenkään mahdottomasti sitä rahaa käteen jää. Satanen kuussa sinne tai tänne ei asiaa muuksi muuta, samanlaisessa asunnossa sitä kumminkin asuu. Mutta jos onnistuu elämään niin kuin sitä satasta ei olisikaan (vs. ihminen, joka käyttää sen satasen kuussa vaikkapa tupakkaan) säilyy elämä hyvin samanlaisena, vaikka korkoa korolle kertyykin.

Tämän kuvion onnistumiseksi on välttämätöntä, että ihminen saa perustarpeensa tyydytettyä. Ja vielä välttämättömämpää on, että ihminen ymmärtää, ettei raha tuo onnea. Että se satanen kuussa kulutukseen ei tekisi elämästä merkittävästi parempaa.

Ihminen joka luulee että raha ei tuo onnea käy väärässä paikassa ostoksilla.

Kerro, mistä sinä ostat onnen satasella.

Raha yksin ei tuo onnea, mutta raha tuo vapautta ja onni tulee senvapauden myötä. Ne ihmiset joilla on rahaa ja vapautta, ovat onnellisempia kuin ne ihmiset joilla rahaa ei ole eikä myöskään vapautta.