Lue keskustelun säännöt.
Päätin, että lievästä ylipainosta, selluliitista, arvista ym. huolimatta minulla on oikeus pukeutua kesällä mukavasti ja kivasti - arvatkaa, miten kävi
Siis esimerkiksi shortsihaalareihin ja kivoihin mekkoihin, tyköistuviin paitoihin ja culottes-tyylisiin housuihin... Hyvin istuviin ja omaa silmää miellyttäviin vaatteisiin mutta sellaisiin, joita olen arastellut käyttää kun olen monta kesää kulkenut suunnilleen perunasäkeissä häpeissäni.
Ajatuksena oli, että tänä kesänä en häpeä vartaloani, vaan nautin auringosta ja kesästä välittämättä yhtään, mitä muut minusta ajattelevat (sehän on ollut perunasäkkeihin pukeutumisen syy). Olen päättänyt, että makkarani ja selluliittini saavat näkyä koska en jaksa enää elää taas yhtä kesää surren sitä, ettei ole mitään päälle laitettavaa ja että vartaloni on niin vääränlainen.
Loppujen lopuksi tämän seurauksena olen saanut näiden muutamien lämpimien viikkojen aikana miesten päät kääntymään perääni, paljon flirttiä ja jopa suoraa iskemistä. Ei tämän ihan näin pitänyt mennä, koska halusin olla rauhassa oma itseni ei niin ihanteellisesta kropastani huolimatta. Ajattelin siis, että annan virheideni näkyä koska en vaan jaksa enää välittää muiden mielipiteistä tai kauneusihanteista.
Mielenkiinnolla odotan kesän jatkoa.
Kommentit (254)
Vierailija kirjoitti:
Näin juuri yksi päivä paksureitisen naisen joissain shortseissa, jotka sinänsä sopivat hänelle ihan kivasti, mutta niiden alta paljastui ällöttävät selluliitit ja muhkurat.
Varmaan hänkin ajatteli vain itseään, vaikka näky olisi miten mauton tahansa. Luokittelen tuollaisen ihmisen mauttomaksi ja mahdottomaksi tutustua ja arvostaa. Turha itkeä ainakaan kenenkään älykkään tai fiksun ja makua omaavan arvostuksen perään.
Kaikkihan ei mahda mitään selluliiteilleen. Jopa hoikilla ja laihoill naisilla voi olla selluliittiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä sinä :)
Itse päätin että vedän bikinit tänäkin kesänä päälle. Ihan sama näkeekö joku raskausarvet, sektion arven (ruma ku mikä, enkä olisi halunnut sektiota), ylimäåräset kilot raskauden jäljiltä ja selluliitit.. i don’t care i love it <3
Vierailija kirjoitti:
Mietin välillä, että liittyykö tunne siitä, että muut tuijottavat, enemmän heikkoon itsetuntoon kuin siihen, että ihmiset todella tuijottaisivat. Olen itse vähän alle kymmenen kiloa ylipainon puolella enkä ole kohdannut Suomessa mitään syrjintää tai häirintää tai ikävää tuijottelua, vaikka en yritä verhoa itseäni mihinkään säkkeihin vaan pukeudun naisellisen trendikkäästi ja joskus näyttävästikin. Ulkomailla shoppaillessani olen joskus saanut ikävää nyrpistelyä osakseni, kun sopivaa kokoa (40) ei ole jossain pikkuputiikissa ollut. Suomessa kuitenkin aikuiset taitavat jo keskimäärin olla hieman ylipainoisia, joten en koe mitenkään erottuvani katukuvasta.
Johtuisiko myös siitä, että sinä et ole ylipainoinen. Koko 40 eli M(edium) on "keskikoko", ei ylipainoinen...S(mall) on luonnollisesti pieni eli hoikka ja vasta L(arge) on ylipainon puolella. Ei normipaino ole tuo S vaan juurikin M jota sinäkin edustat...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin välillä, että liittyykö tunne siitä, että muut tuijottavat, enemmän heikkoon itsetuntoon kuin siihen, että ihmiset todella tuijottaisivat. Olen itse vähän alle kymmenen kiloa ylipainon puolella enkä ole kohdannut Suomessa mitään syrjintää tai häirintää tai ikävää tuijottelua, vaikka en yritä verhoa itseäni mihinkään säkkeihin vaan pukeudun naisellisen trendikkäästi ja joskus näyttävästikin. Ulkomailla shoppaillessani olen joskus saanut ikävää nyrpistelyä osakseni, kun sopivaa kokoa (40) ei ole jossain pikkuputiikissa ollut. Suomessa kuitenkin aikuiset taitavat jo keskimäärin olla hieman ylipainoisia, joten en koe mitenkään erottuvani katukuvasta.
Johtuisiko myös siitä, että sinä et ole ylipainoinen. Koko 40 eli M(edium) on "keskikoko", ei ylipainoinen...S(mall) on luonnollisesti pieni eli hoikka ja vasta L(arge) on ylipainon puolella. Ei normipaino ole tuo S vaan juurikin M jota sinäkin edustat...
Minä olen M/40 (tai alaosa joskus 38) ja olen BMI:n mukaan ylipainoinen, 25,2. Laihdutettavaa on 8 kiloa siihen mitä olin 2 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että ap on näitä yhden kilon lihavia ja selluliittiä löyty suurennuslasilla. Ja nyt ollaan voimaantuneita. Oikeesti me yli 20kg ylipainoa kantavat emme todellakaan pukeudu sortseihin tai tiukkoihin toppeihin. Jos jostain syystä tälläinen aivovammapieru tapahtuu ei kuulu vihellyksen vihellystä.
Minulla on ylipainoa yli 20kg, ja käytän mielelläni tyköistuvia toppeja. En mieti pätkääkään muutamaa vatsamakkaraa tai alleja käsivarsissa. Kilot ovat jakautuneet enimmäkseen kylläkin alavartaloon, mikä luo tasapainoisemman vaikutelman. Minulla on selkeä vyötärölinja. En häpeile pieniä virheitä, ei niihin kukaan oikeasti edes kiinnitä huomiota. Miksi välittäisin muiden mielipiteistä? En ala peittelemään vartaloani mihinkään säkkeihin.
Mä ainakin välitän omasta mielipiteestäni ja omista silmistäni. Näin nelikymppisenä allitkin alkaa olla ihan hirveen näköset, joten hihattomuus alkaa olla aika nounou. Mahaani oon aina inhonnut, vaikkakin mulla on ylipainoa "vain" alle 5 kiloa.
Mä en tiedä, mitä mä sillä voittaisin, jos pukeutuisin siten, että näyttäisin karmean totuuden kaikille. Mä haluan pitää oikeuden siihen, että vähän huijaan tuntemattomia ihmisiä ja korostan parempia puoliani.
Juurikin näin. Korostetaan hyviä puolia ja häivytetään huonoja. Itseään kunnioittava ihminen pukeutuu tilanteeseen sopivasti ja myös toiset huomioiden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selluliittia on hoikillakin, ei niin kiinteillä naisilla.
Lihaksettomia ruipeloita, kiinteytyttämisestä ei ole tietoakaan ja ollaan mukamas niin hyvännäköisiä, vaikka selvää löysää on reisissä ja pakaroissa ja mahapoimua muodostuu istuessa, makkarat ovat vain kokoa nakki. Ohutta, mutta pelkkää rasvaa sekin on.
Monet laihduttajat ja laihduttaneet unohtavat kiinteytymisen tarpeen.
Ja myös hoikatkin.
Useimmilla sitä on, vaikka treenaisikin ja olisi kiinteä. Naisvartalossa kuuluu olla vähän sitä rasvaakin ja harvalla se asettuu silkinsileästi ihon alle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut että ehkäpä ne rajoitteet ovatkin olleet vain sinun omassa päässäsi?
En todellakaan voi uskoa, että ihmiset kadulla ja turuilla ja toreilla huutelevat ja arvostelevat kenenkään ulkonäköä, paitsi se typerysten joukko joka aina on ollut ja aina tulee olemaan olemassa. Heidät voit ohittaa olan kohautuksella.
Nämä ovat ihmisiä joita tulisi oikeastaan sääliä. Heillä on paha olo omana itsenään, ja purkavat myrkkyän sitten toisiin. Tosin se ei heidän omaa oloaan mitenkään helpota.
Itsevarmuus ja oman itsensä hyväksyminen on A ja O. oikeanlainen itsevarmuus näkyy, ja on seksikästä. Ei ylpeys ja nokka pystyssä kulkeminen, vaan hyvä olo omana itsenään.
Sitten on joukko niitä, joita itsevarma ihminen pelottaa ja ärsyttää. Heilläkin on omat probleemansa. Emme voi elää miellyttämällä kaikkia muita. Aina tulee niitä jotka eivät sinusta pidä. Aina tulee näitä rääväsuita. Anna olla. Karavaani kulkee koirat haukkuvat.
Hei oikeesti. Rumat selluliittimuhkurat ovat mauton näky, asialla ei pitäisi olla mitään tekemistä kenenkään itsetunnon kanssa. Pidän itseäni pukeutumisen suhteen suvaitsevaisena, mutta paljaan ihon paljastelu ei lkuulu siihen, jos se ei vain yksinkertaisesti näytä hyvältä. Paljas iho on aina ikään kuin viesti ympäristölle, että "arvostan tätä kohtaa itsessäni niin, että paljastan sen teille, vaikka olisikin soveliaampaa pitää se vaatteiden alla". Tämä on ok, jos sääret ovat hoikat, maha litteä, olkavarret kiinteät jne.
Mutta kukaan ei halua katsella kyseisiä ruumiinosia jos sieltä tursuaa jotain rumaa ihoaluetta, en tajua, miten tämä olisi katselijan itsetuntokysymys?
Tai miksi itse saisin paremman itsetunnon, jos pitäisin jotain päälläni, joka rumentaa minua, tai tekee minusta mauttomamman?Pukeudutko tosiaan pitkiin housuihin, hameisiin ja paitoihin näillä helteillä? Joka ikinen päivä? Kyllä tuollainen jo rajoittaa elämää.
En, mutta laittaisin pitkän ilmavan hameen, jos sääreni näyttäisivät pahoilta tai vähintään sukkahousut tai jotain, millä huonolta näyttävä kohta olisi peitossa. Onneksi mulla ei ole selluliittia vielä 15-20cm polvista ylöspäin, niin voin käyttää lyhyempää hamettakin.
Entä juoksulenkille tai pyöräilyyn? Hame ja pitkähihainen paita?
Ei hän pyöräile ja lenkkeile. Siitä ne selluliititkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet nyt ovat tuollaisia. Oletko harkinnut poliisille ilmoittamista?
Älä viitsi sotkea flirttailua ja ahdistelua keskenään, kiitos.
Kukaan tämä palstalla ei muuten ole osannut tehdä johdonmukaista eroa näiden välillä. Osaatko sinä?
Ero on siinä kuinka kukin kohde sen itse kokee
Ihailen hurjasti ap:tä! Itse en ole uskaltanut moneen kesään mennä esimerkiksi uimarannalle tai kulkea shortseissa, koska minulla on todella paljon selluliittia. Ehkä eniten hävettää se, että vaatteet päällä mulla on hoikka ja hyvä vartalo, mutta totuus onkin ihan jotain muuta. Pitäisi kai vain uskaltaa olla oma itsensä ja olla välittämättä siitä, mitä muut mahdollisesti ajattelevat. Hirveän vaikeaa kyllä se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ruumiinrakenteeltani aika lähellä suorakaidetta ja ihoni on ollut murrosikäisestä asti sellanen vähän löllö, osin selluliittinen. En ole klassisen kaunis, nuorempana olin ihan söpö mutta +15kg ylipainoa on muuttanut mut sellaseks perusnaamaksi ja ikä korostanut maskuliinisia puolia. Meikata en juuri jaksa, hiukset on värjäämättömät ja annan kainalokarvojen rehottaa. Lapsiakin on jo siunaantunut, enkä etsi aktiivisesti seuraa.
Ja silti saan yhä edelleen huomiota ja minulle flirttaillaan. Uskon että salaisuuteni on itsevarmuus yhdistettynä omaan tyyliin: olen iloinen ja rento mutta silti omanarvontuntoinen, ja pukeudun klassisen yksinkertaisesti höystäen lookia mielenkiintoisilla yksityiskohdilla (esim. istuvan pikkumustan kanssa kultaiset tennarit).
Toisaalta, en oo koskaan halunnutkaan huomiota sellaisilta miehiltä jotka on kiinnostuneet ainoastaan hyvistä tisseistä. Hyvät tissit ei korreloi mitenkään sen kanssa, kuinka hyvin osaa panna ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin välillä, että liittyykö tunne siitä, että muut tuijottavat, enemmän heikkoon itsetuntoon kuin siihen, että ihmiset todella tuijottaisivat. Olen itse vähän alle kymmenen kiloa ylipainon puolella enkä ole kohdannut Suomessa mitään syrjintää tai häirintää tai ikävää tuijottelua, vaikka en yritä verhoa itseäni mihinkään säkkeihin vaan pukeudun naisellisen trendikkäästi ja joskus näyttävästikin. Ulkomailla shoppaillessani olen joskus saanut ikävää nyrpistelyä osakseni, kun sopivaa kokoa (40) ei ole jossain pikkuputiikissa ollut. Suomessa kuitenkin aikuiset taitavat jo keskimäärin olla hieman ylipainoisia, joten en koe mitenkään erottuvani katukuvasta.
Johtuisiko myös siitä, että sinä et ole ylipainoinen. Koko 40 eli M(edium) on "keskikoko", ei ylipainoinen...S(mall) on luonnollisesti pieni eli hoikka ja vasta L(arge) on ylipainon puolella. Ei normipaino ole tuo S vaan juurikin M jota sinäkin edustat...
Minä olen M/40 (tai alaosa joskus 38) ja olen BMI:n mukaan ylipainoinen, 25,2. Laihdutettavaa on 8 kiloa siihen mitä olin 2 vuotta sitten.
Olisivatpa miehetkin näin tietoisia ylipainostaan...Että 0,3 BMI-yksikköä on ylipainoa...pitääpä vähentää donitsien ja pizzan syöntiä, mutta eipä taida tällaisia miehiä löytyä. Tissit vaan hölskyy kun kävellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minultakin aina kysytään reittiä, joskus rasittavuuteen asti, mutta en ole tullut ajatelleeksi, että se johtuisi ulkonäöstäni. Mielenkiintoinen ajatus.
Ok.
Minäkin ajattelin pukeutua mukavasti. Olen hyvässä kunnossa, melko lihaksikas ja 6-pack erottuu silloin harvoin kun olen uimarannalla.
Olen kylläkin 171cm ja luontaisesti mieheksi hoikka, joten ei tarvitse syyttää ketään ahdistelusta tai kirjoitella MeToo-päivityksiä.
Iskuyrityksen tai flirtin todennäköisyys on 0%, kuten tähänkin asti.
Helppoa on naisilla, ei voi muuta sanoa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllästymiseen saakka tulee kaupungilla vastaan eri kokoisia naisia ikään kuin uniformussa, pukeutuneena leggingsiin , tunikaan tai löysään T-paitaan. Voi, kun kesällä olisi ihanaa nähdä naisia pukeutuneina liehuviin, pitkiin kesämekkoihin makeissa väreissä ja printeissä, kesäiset remmikengät jalassa! Valitettavasti tuo on aika harvinainen näky nykyään ja näillä kesähelteillä. Sopisi kaikille vartaloille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin välillä, että liittyykö tunne siitä, että muut tuijottavat, enemmän heikkoon itsetuntoon kuin siihen, että ihmiset todella tuijottaisivat. Olen itse vähän alle kymmenen kiloa ylipainon puolella enkä ole kohdannut Suomessa mitään syrjintää tai häirintää tai ikävää tuijottelua, vaikka en yritä verhoa itseäni mihinkään säkkeihin vaan pukeudun naisellisen trendikkäästi ja joskus näyttävästikin. Ulkomailla shoppaillessani olen joskus saanut ikävää nyrpistelyä osakseni, kun sopivaa kokoa (40) ei ole jossain pikkuputiikissa ollut. Suomessa kuitenkin aikuiset taitavat jo keskimäärin olla hieman ylipainoisia, joten en koe mitenkään erottuvani katukuvasta.
Johtuisiko myös siitä, että sinä et ole ylipainoinen. Koko 40 eli M(edium) on "keskikoko", ei ylipainoinen...S(mall) on luonnollisesti pieni eli hoikka ja vasta L(arge) on ylipainon puolella. Ei normipaino ole tuo S vaan juurikin M jota sinäkin edustat...
Minä olen M/40 (tai alaosa joskus 38) ja olen BMI:n mukaan ylipainoinen, 25,2. Laihdutettavaa on 8 kiloa siihen mitä olin 2 vuotta sitten.
Olisivatpa miehetkin näin tietoisia ylipainostaan...Että 0,3 BMI-yksikköä on ylipainoa...pitääpä vähentää donitsien ja pizzan syöntiä, mutta eipä taida tällaisia miehiä löytyä. Tissit vaan hölskyy kun kävellään.
Miksi miesten pitäisi olla noin tietoisia ylipainostaan? Ei se miesten vika ole, jos sinulla on huono itsetunto. Kyllä voikin nainen olla naurettava, kun miesten rento ote omaan vartaloonsa aiheuttaa katkeruutta. :D
Ajattelin suurentaa rintani jotta vatsani näyttäisi pienemmältä.
Vierailija kirjoitti:
Mikseivät miehet ikinä käänny minun perääni? Ei tule flirttiä tai suoraan iskemistä. Enkö huomaa vain tuota vai mistä johtuu? Ei ole itsevarmuudesta siis puutetta vaan en ole tälläistä ikinä omalle kohdalleni törmännyt.
Miten mahdat itsesi kantaa? Huomasin tässä yhtenä päivänä miten jäykästi naiset nykyään kävelevät. Johtunee kireistä pillifarkuista jotka melkein raiskaa jos kävelee reippaammin, ilmeistä päätellen ainakin. Kun oikein katselin, vain muutamat vanhemmat naiset ja yksi todella upea pitkä musta kaunotar käveli kauniisti. Siis rennosti, keveästi, matkaavoittavasti, lantio kevyesti keinuen mikä on naisen luontainen kävelytyyli -miehet heiluttaa luonnostaan hartioitaan. Toki miestenkin lantio liikkuu jonkin verran, muutenhan askel jäisi onnettoman lyhyeksi. Mutta naisilla se korostuu koska löysemmät nivelet ja leveämpi lantio.
Vierailija kirjoitti:
Läski vaan ei ole kaunista, piste. Nauttikaa toki elämästä täysillä ja survoutukaa ihan niin monta numeroa liian pieniin vaatteisiin, kuin suinkin kehtaatte. Mutta todella, todella turha tulla tänne sitten itkemään, jos joku möläyttää totuuden päin naamaa ja pyytää säästämään silmiään teidän "kesälookilta". Oikeesti. Se on kamalaa katsottavaa.
Läskikin voi pukeutua kauniisti. Ei se, että päättää vihdoin olla sinut itsensä kanssa tarkoita että pitäisi pukeutua liian pieniin vaatteisiin -tai mauttomiin vaatteisiin. Mikroshortsit osoittavat erittäin huonoa makua kenen päällä hyvänsä.
Minulla esimerkiksi on tänään päälläni puolihame, hiukan kellohelmainen, helma polven alapuolelle. "Pukeutumispaita" -t-paita, ihan perussellainen. Värit imartelevat minua ja vaatteet ovat ihan oikean kokoiset. Tunnen itseni sieväksi ja naiselliseksi vaikka olenkin 10 kg ylipainoinen. Muutama vuosi sitten minulla olisi ollut päälläni joku kauhistuttava Gudrun Sjödenin halatti koska häpesin läskejäni.
t: se hullunapeilla lihonut
P.S. Minusta tämä uusiseelantilainen Meagan Kerr näyttää hyvin että vaikka onkin sairaalloisen ylipainoinen, voi silti pukeutua ihan nätisti. Tietenkään hänen vartalonsa ei ole kovin kaunis, mutta sopivilla vaatteilla sekin näyttää niin hyvältä kuin mahdollista ja kauniit kasvot tietysti pelastaa paljon. Tuosta painosta ei oikeastaan yhtään millään enää laihduta normaalipainoiseksi, joten pitäisikö Meaganin vaan vihata itseään loppuelämänsä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikseivät miehet ikinä käänny minun perääni? Ei tule flirttiä tai suoraan iskemistä. Enkö huomaa vain tuota vai mistä johtuu? Ei ole itsevarmuudesta siis puutetta vaan en ole tälläistä ikinä omalle kohdalleni törmännyt.
Miten mahdat itsesi kantaa? Huomasin tässä yhtenä päivänä miten jäykästi naiset nykyään kävelevät. Johtunee kireistä pillifarkuista jotka melkein raiskaa jos kävelee reippaammin, ilmeistä päätellen ainakin. Kun oikein katselin, vain muutamat vanhemmat naiset ja yksi todella upea pitkä musta kaunotar käveli kauniisti. Siis rennosti, keveästi, matkaavoittavasti, lantio kevyesti keinuen mikä on naisen luontainen kävelytyyli -miehet heiluttaa luonnostaan hartioitaan. Toki miestenkin lantio liikkuu jonkin verran, muutenhan askel jäisi onnettoman lyhyeksi. Mutta naisilla se korostuu koska löysemmät nivelet ja leveämpi lantio.
Hmm kireitä pillifarkkuja en käytä usein, mutta vaikea arvioida miten kannan itseni. Mielestäni kävelen ihan tavallisesti enkä kyllä kiinnitä muiden kävelytyyleihin huomiota. Pitäisi varmaan pyytää jotain arvioimaan, koska en itse sitä huomaa. Joku treffikumppani kerran mainitsi, että onko mun jalassa jotain vikaa :D Eli voi olla, että en kävele hirveän kauniisti :D
Itse olen varmaan sellainen ihminen, joka viestittää joko epävarmuutta tai jotakin "etäisyyttä" muille. Minusta varmaan luulee myös, että olen todella kiltti ihminen, vaikka ei tämä täysin pidä paikkaansa. Lisäksi minulle on hämmästynyt katse jo luonnostaan ja jos olen vielä oikeasti "levoton" niin näytän varmaan aika typerältä, silmät selällään. Sen takia pyrin olemaan tuijottamatta ketään oikein tiiviisti. Oma epävarmuus johtuu ikävistä kokemuksista, jotka liittyvät aiempaan elämään ja sille en aina vaan voi mitään. Nykyisin olen kyllä pyrkinyt ajattelemaan, että pukeudun niin kuin haluan ja ihan sama mitä muut ajattelevat. Haluaisin silti olla paljon rohkeampi ja ihailen "erottuvia" ihmisiä. Toisaalta vihaan myös kaupallisuutta ja vaatteistani suuri osa on kirppiksilta ja en todellakaan osta niitä usein, vaikka siististi pukeudunkin.Muuten olen varmaan melko tavis.