Päätin, että lievästä ylipainosta, selluliitista, arvista ym. huolimatta minulla on oikeus pukeutua kesällä mukavasti ja kivasti - arvatkaa, miten kävi

Naiset, käyttäkää enemmän syvään uurrettuja toppeja ja tiukkoja lyhyt lahkeisia shortseja sekä minihameita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ajatellut että ehkäpä ne rajoitteet ovatkin olleet vain sinun omassa päässäsi?

En todellakaan voi uskoa, että ihmiset kadulla ja turuilla ja toreilla huutelevat ja arvostelevat kenenkään ulkonäköä, paitsi se typerysten joukko joka aina on ollut ja aina tulee olemaan olemassa. Heidät voit ohittaa olan kohautuksella. 

Nämä ovat ihmisiä joita tulisi oikeastaan sääliä. Heillä on paha olo omana itsenään, ja purkavat myrkkyän sitten toisiin. Tosin se ei heidän omaa oloaan mitenkään helpota.

Itsevarmuus ja oman itsensä hyväksyminen on A ja O. oikeanlainen itsevarmuus näkyy, ja on seksikästä. Ei ylpeys ja nokka pystyssä kulkeminen, vaan hyvä olo omana itsenään.

Sitten on joukko niitä, joita itsevarma ihminen pelottaa ja ärsyttää. Heilläkin on omat probleemansa. Emme voi elää miellyttämällä kaikkia muita. Aina tulee niitä jotka eivät sinusta pidä. Aina tulee näitä rääväsuita. Anna olla. Karavaani kulkee koirat haukkuvat.

Hei oikeesti. Rumat selluliittimuhkurat ovat mauton näky, asialla ei pitäisi olla mitään tekemistä kenenkään itsetunnon kanssa. Pidän itseäni pukeutumisen suhteen suvaitsevaisena, mutta paljaan ihon paljastelu ei lkuulu siihen, jos se ei vain yksinkertaisesti näytä hyvältä. Paljas iho on aina ikään kuin viesti ympäristölle, että "arvostan tätä kohtaa itsessäni niin, että paljastan sen teille, vaikka olisikin soveliaampaa pitää se vaatteiden alla". Tämä on ok, jos sääret ovat hoikat, maha litteä, olkavarret kiinteät jne.

Mutta kukaan ei halua katsella kyseisiä ruumiinosia jos sieltä tursuaa jotain rumaa ihoaluetta, en tajua, miten tämä olisi katselijan itsetuntokysymys?

Tai miksi itse saisin paremman itsetunnon, jos pitäisin jotain päälläni, joka rumentaa minua, tai tekee minusta mauttomamman?

Paljas iho on ikään kuin viesti siitä että on kesä ja kuuma ja aurinkokin paistaa. Ei tarvitse olla täydellinen kroppa ja iho jotta siitä saa nauttia. 

Pääasia ettei haise.

Vierailija kirjoitti:

Pääasia ettei haise.

Sanoo siistiä sisätyötä, ilmastoidussa toimistossa tekevä ihminen.

Läski vaan ei ole kaunista, piste. Nauttikaa toki elämästä täysillä ja survoutukaa ihan niin monta numeroa liian pieniin vaatteisiin, kuin suinkin kehtaatte. Mutta todella, todella turha tulla tänne sitten itkemään, jos joku möläyttää totuuden päin naamaa ja pyytää säästämään silmiään teidän "kesälookilta". Oikeesti. Se on kamalaa katsottavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet nyt ovat tuollaisia. Oletko harkinnut poliisille ilmoittamista?

Älä viitsi sotkea flirttailua ja ahdistelua keskenään, kiitos.

Kukaan tämä palstalla ei muuten ole osannut tehdä johdonmukaista eroa näiden välillä. Osaatko sinä?

Ohis (N)

Flirtin ja ahdistelun välinen ero? Siihen on melko yksinkertainen keino. Huomion kohteena oleva henkilö päättää itse, onko hänelle suomasi huomio flirttailua vai ahdistelua. Eli yksinkertaisesti seuraat vastapuolen reaktiota. Kannustavan reaktion luultavasti tunnistat helposti ja tällöin sinulla on tavallaan "lupa" jatkaa flirttailua. 

Mutta jos vastapuolen reaktio huomioosi on neutraali, vaivautunut, vaisu, kiusaantunut tai vaikka sanaton, niin silloin olet ylittänyt rajan. Peräänny ja lopeta välittömästi. Imarteluna koettu huomio saa yleensä aina jonkinlaisen myönteisen vastareaktion. Jos flirttailusi kohde ei reagoi mitenkään, tai hän on vaikkapa hämmentynyt tai naurahtaa väkinäisesti, niin tämä on erittäin selvä signaali siitä, että vastapuoli ei koe osakseen tullutta huomiota flirttinä vaan selvästi ahdisteluna.

Vierailija kirjoitti:

Naisilla on se onni, että kaikenlaiset ja -näköiset saavat huomiota halutessaan. Miehenä käy kyllä kateeksi vähän, mutta osallistun sitten ihailijan (ei häiritsijän) roolissa. :)

Ei pidä paikkaansa, itse saan kulkea rauhassa. En koskaan saa minkäänlaista huomiota. Ihan tavallisen näköinen olen.

Mun mielestä säädyllisyyden raja rikkoutuu silloin, kun miehet unohtaa paidan kotiin kaupungille suunnatessaan. Eikä se siitä säädyllisemmäksi muutu, vaikka heillä ois sikspäkki ja rusketus.

Entiseltä ammatiltani olen hoitaja. Siinä sitä tuli nähtyä kaiken ikäisiä, kokoisia, karvaisia ja muotoisia ihmisiä alasti. Olen käyttänyt 250kiloista suihkussa, hoitanut paiseita ja haavoja, pyyhkiny ripulipersettä, puristellut mätää yms yms. Minua ei liikuta niin yhtään näenkö vieraan ihmisen selluliittiä, sehän on vain muhkuraista ihoa!

Se on ihan sama kuinka kaunis ja ihana olet päältä päin, jokaine meistä on kuitenki sisältä täynä paskaa!

Mäkin oon aina ennen ollut tyytymätön painooni, jos se on ollut yli tietyn numeron. Mutta nyt ekaa kertaa en erityisesti yritä laihduttaa. Mä rakastan itseäni myös tällaisena. Vaikka en todellakaan pidä itseäni täydellisen näköisenä, kaukana siitä. Tärkeintä on terveys ja se että on hyvä olo omassa kehossa. Varsinkin kun on sairauksia niin tärkeintä on niiden hoitaminen, ja itsensä riuduttaminen on sen vastakohta. Flunssatkin on pysyneet poissa. Ja täytyy sanoa että jonkinlainen henkinen painolasti on kanssa tipahtanut harteilta, vaikka laihduttaminen ei oo mulle mikään ykkösjuttu prioriteeteissa ollutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla on se onni, että kaikenlaiset ja -näköiset saavat huomiota halutessaan. Miehenä käy kyllä kateeksi vähän, mutta osallistun sitten ihailijan (ei häiritsijän) roolissa. :)

Ei pidä paikkaansa, itse saan kulkea rauhassa. En koskaan saa minkäänlaista huomiota. Ihan tavallisen näköinen olen.

Sama. Minä ihmettelinkin tuolla aiemmin, etten ikinä ole saanut huomionosoituksia. Tosin olen myös tavallinen ja ihan nätti. Mutta vaikea uskoa, että suurin osa palstalaisilta olisi huomiotaherättävästi kauniita, joille tullaan flirttailemaan kadulla. (Tälläsen mielikuvan saanut, että usein päät kääntyy ja miehet flirttailevat) Vaikka olisin pukeutunut parhaimpiini ja laittautunut, niin silti ei mitään. Pidän kyllä omasta rauhasta, mutta mielenkiintoinen ilmiö ja kiinnostaisi, että miksi jotkut saavat huomiota ja toiset ei.

Mulla on tapana vastata typerille kommentoijille vaan "kiitos samoin" ja jatkaa matkaa hymyillen. Siinäpäs ihmettelevät :D 

Vierailija kirjoitti:

Läski vaan ei ole kaunista, piste. Nauttikaa toki elämästä täysillä ja survoutukaa ihan niin monta numeroa liian pieniin vaatteisiin, kuin suinkin kehtaatte. Mutta todella, todella turha tulla tänne sitten itkemään, jos joku möläyttää totuuden päin naamaa ja pyytää säästämään silmiään teidän "kesälookilta". Oikeesti. Se on kamalaa katsottavaa. 

Ei ole oikeutta kommentoida toisen ulkonäköä. Sitäpaitsi, itse katselen mielelläni uhkeita muotoja, minusta se on seksikästä.

Hyvä ap! :)

Olen 19 vuotias, 161cm/52kg. Myös minulla tämä on elämäni ensimmäinen kesä, kun en enää peittele vartaloani itseäni häpeillen. Asenteeni on bodypositiven ansiota, ihailen itsevarmoja naisia.

Minulla on taustalla syömishäiriö joka vaikutti itsetuntooni. Myös meillä hoikilla on ulkonäköpaineita. Esim. itselläni on reisissä ja lantiolla paljon raskausarpia, mutta jos ne jotain häiritsevät niin voi olla katsomatta.

Rohkeasti vaan kaikki ulos, vaatteissa joissa itsellään on hyvä olla! :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hienoa! Hyvä, että ihmiset alkavat luopua noista itseään koskevista epärealistisista vaatimuksista ulkonäön suhteen, kun ei niitä ole muillakaan.

Kuka on sanonut, ettei ole? Mauton pukeutuminen on mautonta jokaiselle. Toisten vain on vaikeampaa pukeutua mauttomasti, kuin toisten. Ja päinvastoin.

Mikähän mahtaa tehdä `mauttoman pukeutumisen välttämisestä epärealistisen ulkonäkövaatimuksen? 

Niin, ei se ole epärealistinen vaatimus välttää mauttomasti pukeutumista. Jos hyväreitinen laittaa minihameen siinä ei ole mitään epärealistista vaatimusta, jota hän rikkoo.

Niin lyhyt hame, että reidet näkyy, on mauton ihan kenellä tahansa!

Ei ole huvittanut vuosiin sääri-/kainalokarvojen ajelu ja tänä kesänä olen ensimmäistä kertaa sen kummemmin asiaa edes ajattelemati pukeutunut kesämekkoihin ja shortseihin. Olen huomannut että ketään ei oikeasti kiinnosta. Olen pullea, karvainen ja varsin tyytyväinen tähän kehoon sellaisena kuin se nyt sattuu olemaan.

Itsekin olen ollut se ihan v*tun ruma sen jonkun mielestä jolla taisi olla myös paha päivä (nainen kommentoi), vaikka olen ihan ok painoinen. Ja naamakin kuulemma ihan hirveä. Siinä mielessä olisi kiva saada joskus jotain positiivista kommenttia, vaikka paras tietysti on se, että saan vaan rauhassa kulkea. Itse yleensä pyrin minihameita ja lyhyitä shortseja välttämään. En vaan tunne oloani kotoisaksi niissä. Sääret itsellä ihan hyvät, mutta reidet ongelma selluliitteineen. Vyötärönympäryskin taas kasvanut ja olisi kiva päästä taas niihin parempiin mittoihin. Kiva silti, että olet saanut positiivista kommenttia ( tietysti tämäkin voi ärsyttää jos haluaa olla rauhassa). Ja  tietysti kaikkien pitäisi saada kulkea rauhassa ovat he sitten minkä näköisiä tahansa. Ei tuolla kadulla ole käynnissä mitkään missikisat vaan jokaisen pitää saada kulkea niinkuin muutkin. Ei kukaan voi esim "käyttää ylipainoa syynä", että voi kommentoida toista rumaksi hänen painonsa vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Siis esimerkiksi shortsihaalareihin ja kivoihin mekkoihin, tyköistuviin paitoihin ja culottes-tyylisiin housuihin... Hyvin istuviin ja omaa silmää miellyttäviin vaatteisiin mutta sellaisiin, joita olen arastellut käyttää kun olen monta kesää kulkenut suunnilleen perunasäkeissä häpeissäni.

Ajatuksena oli, että tänä kesänä en häpeä vartaloani, vaan nautin auringosta ja kesästä välittämättä yhtään, mitä muut minusta ajattelevat (sehän on ollut perunasäkkeihin pukeutumisen syy). Olen päättänyt, että makkarani ja selluliittini saavat näkyä koska en jaksa enää elää taas yhtä kesää surren sitä, ettei ole mitään päälle laitettavaa ja että vartaloni on niin vääränlainen.

Loppujen lopuksi tämän seurauksena olen saanut näiden muutamien lämpimien viikkojen aikana miesten päät kääntymään perääni, paljon flirttiä ja jopa suoraa iskemistä. Ei tämän ihan näin pitänyt mennä, koska halusin olla rauhassa oma itseni ei niin ihanteellisesta kropastani huolimatta. Ajattelin siis, että annan virheideni näkyä koska en vaan jaksa enää välittää muiden mielipiteistä tai kauneusihanteista.

Mielenkiinnolla odotan kesän jatkoa.

Ja sitten heräsit.

Onpas hyvä ja ihana ketju! Itsekin olen huomannut, että pää kääntyy onnellisen ja itsevarman ihmisen kohdalla, oli mies tai nainen ja se itse ulkomuoto lopulta millainen tahansa. Tyytyväisyys on kuin "kultainen sädekehä", joka hohtaa ihmisen ympärillä ja saa hänet näyttämään paremmalta ja kiinnostavammalta. Olen itse ihan tavallisen näköinen perusnätti nainen, en mallin mitoissa, mutta aina kerännyt katseita, kommentteja, iskuyrityksiä ja huomiota. Ulkomailla ollessani paikalliset tulevat kysymään minulta reittiä, ja Suomessa kadulla turistit ja eksyneet vanhukset tulevat kaikista maailman ihmisistä juuri mun luo. Kuten myös kissat, koirat, humalaiset ja mielenterveysongelmaiset. Mutta tämä ihmismagnetointi on mielialasta kiinni, vihaisena tai huolestuneena olen kaikille kuin ilmaa. Hyväntuulisena taas päät kääntyy, mutta onko se nyt ihmekään että ihminen luontaisesti hakeutuu iloisen näköisen ihmisen luo. Resting bitch face -syndroomaiselle tämä tietysti on vaikeampi juttu, etenkin jos toivoisi, että joku huomaisi vaikka sen, että on panostanut meikkiin/tukkaan/asuun vähän enemmän.

Vaatteet on viesti, halusimmepa tai emme. Yksi viestittää pukeutumisellaan: katso, enkö olekin kaunis, etkö haluaisi tutustua lähemmin? Toinen: olen arvokas, älä tuppaudu, mutta ihaile kuitenkin pikkuisen, kaukaa! Kolmas: en välitä p:kaakaan mitä ajattelet minusta, pukeudun mahdollisimman mukavasti. Neljäs: ei minulla raukalla ole varaa pukeutua paremmin. Ja niin edes päin. Jokainen myös lukee toisen viestiä ja tulkitsee omalla tavallaan. Jos haluaa näyttää läskinsä, viesti kai on: hyväksy minut tällaisena kuin olen. Muilla on oikeus hyväksyä tai olla hyväksymättä. Kaikkea mitä mielessä liikkuu ei silti tarvitse sanoa ääneen, se on aikuisuutta.