Lue keskustelun säännöt.
Päätin, että lievästä ylipainosta, selluliitista, arvista ym. huolimatta minulla on oikeus pukeutua kesällä mukavasti ja kivasti - arvatkaa, miten kävi
Siis esimerkiksi shortsihaalareihin ja kivoihin mekkoihin, tyköistuviin paitoihin ja culottes-tyylisiin housuihin... Hyvin istuviin ja omaa silmää miellyttäviin vaatteisiin mutta sellaisiin, joita olen arastellut käyttää kun olen monta kesää kulkenut suunnilleen perunasäkeissä häpeissäni.
Ajatuksena oli, että tänä kesänä en häpeä vartaloani, vaan nautin auringosta ja kesästä välittämättä yhtään, mitä muut minusta ajattelevat (sehän on ollut perunasäkkeihin pukeutumisen syy). Olen päättänyt, että makkarani ja selluliittini saavat näkyä koska en jaksa enää elää taas yhtä kesää surren sitä, ettei ole mitään päälle laitettavaa ja että vartaloni on niin vääränlainen.
Loppujen lopuksi tämän seurauksena olen saanut näiden muutamien lämpimien viikkojen aikana miesten päät kääntymään perääni, paljon flirttiä ja jopa suoraa iskemistä. Ei tämän ihan näin pitänyt mennä, koska halusin olla rauhassa oma itseni ei niin ihanteellisesta kropastani huolimatta. Ajattelin siis, että annan virheideni näkyä koska en vaan jaksa enää välittää muiden mielipiteistä tai kauneusihanteista.
Mielenkiinnolla odotan kesän jatkoa.
Kommentit (254)
Seurasin erästä huvittavaa välikohtausta taannoin. Olin hakemassa lastani koululta, kun erotin jo kaukaa värikkääseen mekkoon pukeutuneen naisen. Sanotaanko, että naisella löytyi laaksoa ja kukkulaa aikalailla ihanteellisesti, mitä ihoa nuoleva, lyhyt ja kirkas vaate vielä korosti monen kymmenen metrin päähän. Tämä sinällään ei ollut huvittavaa, vaan se että ohitin parkissa olleen auton, jonka ikkuna oli veivattu auki ja kuskina oli joku random keski-ikäinen mies. Ei kai tarvitse kertoa mihin miehen silmät olivat nauliintuneet, mutta se ilme, voi jösses... Suu hölmistyneenä raollaan hymyssä ja silmät sen näköiset, ettei aivoissa liiku muuta kuin ne muodot, ne muodot. Luojan kiitos en ole mies ja onneksi en myöskään pukeutumisellani saa tuollaista tuijotusta osakseni. Jos joku nainen siitä pitää, niin ei ole minulta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin juuri yksi päivä paksureitisen naisen joissain shortseissa, jotka sinänsä sopivat hänelle ihan kivasti, mutta niiden alta paljastui ällöttävät selluliitit ja muhkurat.
Varmaan hänkin ajatteli vain itseään, vaikka näky olisi miten mauton tahansa. Luokittelen tuollaisen ihmisen mauttomaksi ja mahdottomaksi tutustua ja arvostaa. Turha itkeä ainakaan kenenkään älykkään tai fiksun ja makua omaavan arvostuksen perään.
Näit varmaan minut. Älykkyydellä olen hankkinut omaisuuteni ja minulla on joukko läheisiä ihmisiä jotka arvostavat minua.
Vaikka tämä nyt provo olikin, voin sanoa että kukaan ei kaipaa sinunlaisesi ihmisen arvostusta.
Ap, olet varmasti tosi kaunis. Minä olen hoikka, mutta miehet ovat tosi harvoin tulleet iskemään tms. muualla kuin baarissa. Ehkä luulevat minua varatuksi, mutta silti.
Kiitos tästä, ehkä kehtaan mennä ulos kesävaatteissa, +4 kg vielä normaalipainoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läski vaan ei ole kaunista, piste. Nauttikaa toki elämästä täysillä ja survoutukaa ihan niin monta numeroa liian pieniin vaatteisiin, kuin suinkin kehtaatte. Mutta todella, todella turha tulla tänne sitten itkemään, jos joku möläyttää totuuden päin naamaa ja pyytää säästämään silmiään teidän "kesälookilta". Oikeesti. Se on kamalaa katsottavaa.
Läskikin voi pukeutua kauniisti. Ei se, että päättää vihdoin olla sinut itsensä kanssa tarkoita että pitäisi pukeutua liian pieniin vaatteisiin -tai mauttomiin vaatteisiin. Mikroshortsit osoittavat erittäin huonoa makua kenen päällä hyvänsä.
Minulla esimerkiksi on tänään päälläni puolihame, hiukan kellohelmainen, helma polven alapuolelle. "Pukeutumispaita" -t-paita, ihan perussellainen. Värit imartelevat minua ja vaatteet ovat ihan oikean kokoiset. Tunnen itseni sieväksi ja naiselliseksi vaikka olenkin 10 kg ylipainoinen. Muutama vuosi sitten minulla olisi ollut päälläni joku kauhistuttava Gudrun Sjödenin halatti koska häpesin läskejäni.
t: se hullunapeilla lihonut
P.S. Minusta tämä uusiseelantilainen Meagan Kerr näyttää hyvin että vaikka onkin sairaalloisen ylipainoinen, voi silti pukeutua ihan nätisti. Tietenkään hänen vartalonsa ei ole kovin kaunis, mutta sopivilla vaatteilla sekin näyttää niin hyvältä kuin mahdollista ja kauniit kasvot tietysti pelastaa paljon. Tuosta painosta ei oikeastaan yhtään millään enää laihduta normaalipainoiseksi, joten pitäisikö Meaganin vaan vihata itseään loppuelämänsä?
Toi Meagan oli tosi valloittavan näköinen ja persoonallinen. Kun mä olin pieni, mun äidillä oli paras ystävä, joka oli aika lailla yhtä ylipainoinen. Mun mielestä hän oli kaunis. En mitenkään osannut kiinnittää huomiota siihen ylipainoon, vaan hän oli mun mielestä ihana kokonaisuus! Mitä vanhemmaksi tulin, sen selvemmäksi kävi, että ”lihavuus ei ole toivottava ulkonäöllinen ominaisuus” (se nyt on vain kulttuurikysymys, tietysti), mikä teki musta kauhean itsekriittisen jo alle 10-vuotiaana. Näen kauneutta muissa ihmisissä eikä siihen liity paino millään tavalla, mutta itseni kanssa mulla on kyllä vielä ongelmia. Mitähän logiikkaa tuossakin on.
T. Alipainoinen joka itkee peilin edessä selluliitteja ja rumia polvia ja sitä ja tätä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu kyllä selkeä ylipaino ja voimakas selluliitti on sellaisia että ne olisi sopivaa verhota piiloon ihmisten ilmoilla kulkiessa(=ruokakaupassa, ravintolassa, työpaikoilla).
Kotipihalla, lähiön pyöräteillä/lenkkipoluilla sekä uimarannalla voi kulkea sellu ja makkarat "rehottaen". Siihen ei pitäis kenelläkään olla varaa sanoa mitään.
MUTTA, suuri osa naisista varmasti tarkastelee selluliittiaan ja vatsamakkaroitaan ahtaassa pukukopissa jossa valaistus oikein korostaa sellua ja makkaroita ja peilejä on edessä ja takana... Luonnonvalossa ulkona ja yli 2 metrin etäisyydeltä selluliitti ja makkarat ei enää näytäkään yhtä pahalta 😉
Lytätkää ja tuomitkaa vaan, kerron vain rehellisen mielipiteeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut että ehkäpä ne rajoitteet ovatkin olleet vain sinun omassa päässäsi?
En todellakaan voi uskoa, että ihmiset kadulla ja turuilla ja toreilla huutelevat ja arvostelevat kenenkään ulkonäköä, paitsi se typerysten joukko joka aina on ollut ja aina tulee olemaan olemassa. Heidät voit ohittaa olan kohautuksella.
Nämä ovat ihmisiä joita tulisi oikeastaan sääliä. Heillä on paha olo omana itsenään, ja purkavat myrkkyän sitten toisiin. Tosin se ei heidän omaa oloaan mitenkään helpota.
Itsevarmuus ja oman itsensä hyväksyminen on A ja O. oikeanlainen itsevarmuus näkyy, ja on seksikästä. Ei ylpeys ja nokka pystyssä kulkeminen, vaan hyvä olo omana itsenään.
Sitten on joukko niitä, joita itsevarma ihminen pelottaa ja ärsyttää. Heilläkin on omat probleemansa. Emme voi elää miellyttämällä kaikkia muita. Aina tulee niitä jotka eivät sinusta pidä. Aina tulee näitä rääväsuita. Anna olla. Karavaani kulkee koirat haukkuvat.
Hei oikeesti. Rumat selluliittimuhkurat ovat mauton näky, asialla ei pitäisi olla mitään tekemistä kenenkään itsetunnon kanssa. Pidän itseäni pukeutumisen suhteen suvaitsevaisena, mutta paljaan ihon paljastelu ei lkuulu siihen, jos se ei vain yksinkertaisesti näytä hyvältä. Paljas iho on aina ikään kuin viesti ympäristölle, että "arvostan tätä kohtaa itsessäni niin, että paljastan sen teille, vaikka olisikin soveliaampaa pitää se vaatteiden alla". Tämä on ok, jos sääret ovat hoikat, maha litteä, olkavarret kiinteät jne.
Mutta kukaan ei halua katsella kyseisiä ruumiinosia jos sieltä tursuaa jotain rumaa ihoaluetta, en tajua, miten tämä olisi katselijan itsetuntokysymys?
Tai miksi itse saisin paremman itsetunnon, jos pitäisin jotain päälläni, joka rumentaa minua, tai tekee minusta mauttomamman?Pukeudutko tosiaan pitkiin housuihin, hameisiin ja paitoihin näillä helteillä? Joka ikinen päivä? Kyllä tuollainen jo rajoittaa elämää.
En, mutta laittaisin pitkän ilmavan hameen, jos sääreni näyttäisivät pahoilta tai vähintään sukkahousut tai jotain, millä huonolta näyttävä kohta olisi peitossa. Onneksi mulla ei ole selluliittia vielä 15-20cm polvista ylöspäin, niin voin käyttää lyhyempää hamettakin.
Ilkeän luonteen peittäminen näyttää olevan sinulle vaikeampaa. Harjoittele, se tekee omasta elämästäsi miellyttävämpää, puhumattakaan muiden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut että ehkäpä ne rajoitteet ovatkin olleet vain sinun omassa päässäsi?
En todellakaan voi uskoa, että ihmiset kadulla ja turuilla ja toreilla huutelevat ja arvostelevat kenenkään ulkonäköä, paitsi se typerysten joukko joka aina on ollut ja aina tulee olemaan olemassa. Heidät voit ohittaa olan kohautuksella.
Nämä ovat ihmisiä joita tulisi oikeastaan sääliä. Heillä on paha olo omana itsenään, ja purkavat myrkkyän sitten toisiin. Tosin se ei heidän omaa oloaan mitenkään helpota.
Itsevarmuus ja oman itsensä hyväksyminen on A ja O. oikeanlainen itsevarmuus näkyy, ja on seksikästä. Ei ylpeys ja nokka pystyssä kulkeminen, vaan hyvä olo omana itsenään.
Sitten on joukko niitä, joita itsevarma ihminen pelottaa ja ärsyttää. Heilläkin on omat probleemansa. Emme voi elää miellyttämällä kaikkia muita. Aina tulee niitä jotka eivät sinusta pidä. Aina tulee näitä rääväsuita. Anna olla. Karavaani kulkee koirat haukkuvat.
Hei oikeesti. Rumat selluliittimuhkurat ovat mauton näky, asialla ei pitäisi olla mitään tekemistä kenenkään itsetunnon kanssa. Pidän itseäni pukeutumisen suhteen suvaitsevaisena, mutta paljaan ihon paljastelu ei lkuulu siihen, jos se ei vain yksinkertaisesti näytä hyvältä. Paljas iho on aina ikään kuin viesti ympäristölle, että "arvostan tätä kohtaa itsessäni niin, että paljastan sen teille, vaikka olisikin soveliaampaa pitää se vaatteiden alla". Tämä on ok, jos sääret ovat hoikat, maha litteä, olkavarret kiinteät jne.
Mutta kukaan ei halua katsella kyseisiä ruumiinosia jos sieltä tursuaa jotain rumaa ihoaluetta, en tajua, miten tämä olisi katselijan itsetuntokysymys?
Tai miksi itse saisin paremman itsetunnon, jos pitäisin jotain päälläni, joka rumentaa minua, tai tekee minusta mauttomamman?Pukeudutko tosiaan pitkiin housuihin, hameisiin ja paitoihin näillä helteillä? Joka ikinen päivä? Kyllä tuollainen jo rajoittaa elämää.
En, mutta laittaisin pitkän ilmavan hameen, jos sääreni näyttäisivät pahoilta tai vähintään sukkahousut tai jotain, millä huonolta näyttävä kohta olisi peitossa. Onneksi mulla ei ole selluliittia vielä 15-20cm polvista ylöspäin, niin voin käyttää lyhyempää hamettakin.
Entä juoksulenkille tai pyöräilyyn? Hame ja pitkähihainen paita?
Tai jos haluaa rusketusta sääriin ja jalkoihin? Eikö se osoita hyvää harkintakykyä, että ymmärtää pukea pyöräilyyn tai auringonottoon jotain muuta kuin ilmavan hameen?
Aurinkoa kannattaa ottaa jossain rannalla tai pihassa, ja pyöräilyyn laittaisin legginsit, JOS sen jälkeen olisi oltava ns. "ihmisten ilmoilla". Jos se on vain pyörälenkki, niin ehkä sitä voisi verrata liikuntasuoritukseen ja pukeutua miten huvittaa.
Ja siis lyhyemmän hameen tai pitkän paidan, joka peittää takapuolen ja reisien yläosaa.
Seuraavaksi teet varmaan aloituksen siitä, että miksi mammat pukeutuvat aina tunikoihin ja legginsseihin ;)
En tee. Olen sitä mieltä, että jos pukeutuminen on säädyllistä, se on ok, eikä häiritse minua. Siinä menee minulla raja. Ja säädyllinen todellakin riippuu kehon muodoista yms.
Säädyllinen riippuu kehon muodoista 😂😂😂 Siitä vaan sukuelimet paljaaksi, kunhan ne on kauniit!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin välillä, että liittyykö tunne siitä, että muut tuijottavat, enemmän heikkoon itsetuntoon kuin siihen, että ihmiset todella tuijottaisivat. Olen itse vähän alle kymmenen kiloa ylipainon puolella enkä ole kohdannut Suomessa mitään syrjintää tai häirintää tai ikävää tuijottelua, vaikka en yritä verhoa itseäni mihinkään säkkeihin vaan pukeudun naisellisen trendikkäästi ja joskus näyttävästikin. Ulkomailla shoppaillessani olen joskus saanut ikävää nyrpistelyä osakseni, kun sopivaa kokoa (40) ei ole jossain pikkuputiikissa ollut. Suomessa kuitenkin aikuiset taitavat jo keskimäärin olla hieman ylipainoisia, joten en koe mitenkään erottuvani katukuvasta.
Johtuisiko myös siitä, että sinä et ole ylipainoinen. Koko 40 eli M(edium) on "keskikoko", ei ylipainoinen...S(mall) on luonnollisesti pieni eli hoikka ja vasta L(arge) on ylipainon puolella. Ei normipaino ole tuo S vaan juurikin M jota sinäkin edustat...
Minä olen M/40 (tai alaosa joskus 38) ja olen BMI:n mukaan ylipainoinen, 25,2. Laihdutettavaa on 8 kiloa siihen mitä olin 2 vuotta sitten.
Olisivatpa miehetkin näin tietoisia ylipainostaan...Että 0,3 BMI-yksikköä on ylipainoa...pitääpä vähentää donitsien ja pizzan syöntiä, mutta eipä taida tällaisia miehiä löytyä. Tissit vaan hölskyy kun kävellään.
Naisen on pakko olla tietoinen koska joka tuutista toitotetaan, että BMI 21 jälkeen ihmisarvosi putoaa yhtä monta pistettä kuin BMIsi nousee. Toki tuo 8kg pudotus on enemmän kuin se 0.3 pojoa, silloin olen 23.6.
Ihailen todella naisia, jotka pukevat päälleen mitä vain eivätkä välitä. Itse olen yläpainotteinen - enkä todellakaan laita hihatonta paitaa ikinä minnekään, vaikka varsinaisia alleja ei edes ole. On vain rumat ja paksut kädet enkä itsekään halua nähdä niitä.
Samoin rintavana on pakko miettiä millainen paita on päällä, säädyllisyys todellakin tässä kohtaa riippuu muodoista. En voi pitää kireää tai avonaista yläosaa näyttämättä pornotähdeltä ja sellaisen huomion saaminen olisi pahin painajaiseni.
Kesä kuluu siis tummansinisissä t-paidoissa, mutta sitäkin värikkäämmissä ja erikoisemmissa alaosissa. Haluan näyttää hyvältä myös muiden silmissä ja siksi kyllä visusti peitän rumat kehon osani. Koska rumia ne ovat. Ehkä joku päivä minäkin vapaudun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kestä ollenkaan tätä nykypäivän ulkonäkökeskeistä höyryämistä. Jokainen on sellainen kun on. Kuka sen määrittää miten ihmisen tulisi olla ja elää, ihminen itse. Olet sitten lihava tai laiha, se on jokaisen oma asia. Aivan naurettavaa että tässä pitäisi alkaa elämään jonkun median, tai muun yleisen mielikuvan mukaan miltä jokaisen tulisi näyttää. Siitähän paljolti on kyse. Aivan naurettavaa. Sitä helvetin laihduttamista ja elämäntäpaneuvoja tulee joka tuutista, välillä mietin että hohhoijaa. En todellakaan aio ruveta "jonkun ulkopuolisen tahon kirkastamana" kohentamaan "elämänlaatuani" :). Elän omaa elämääni ja muut tekevät mitä lystävät. Mikäli terveyden kannalta on jotain kohennettavaa, päätöksen tekee jokainen omillaan, ei minkään "yleisen kauneusihanteen mukaisesti".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin juuri yksi päivä paksureitisen naisen joissain shortseissa, jotka sinänsä sopivat hänelle ihan kivasti, mutta niiden alta paljastui ällöttävät selluliitit ja muhkurat.
Varmaan hänkin ajatteli vain itseään, vaikka näky olisi miten mauton tahansa. Luokittelen tuollaisen ihmisen mauttomaksi ja mahdottomaksi tutustua ja arvostaa. Turha itkeä ainakaan kenenkään älykkään tai fiksun ja makua omaavan arvostuksen perään.No, ainakaan hän ei menettänyt mitään. :)
Kyllä menettää, jos saa ystävikseen vain harkintakyvyttömiä moukkia.
Päinvastoin: toisen selluliitista häiriintyvä ihminen taitaa muutenkin olla pinnallinen ja epäkohtelias moukka, jollaista en ainakaam itse kaipaa elämääni. Ystävyys kun perustuu sille, että hyväksytään toiset virheineen päivineen, eikä millekään Instagramissa hyvältä näyttävälle feikkaamiselle :)
En häiriinny siitä, että jollain ON selluliittia, vaan siitä, ettei hänellä ole harkintakykyä tajuta, että se ei näytä hyvältä, vaan kamalalta, ja että ei ole mitään syytä esitellä sitä kellekään, vaikka itsestä nyt tuntuisi sille, että mä haluan. Se ei ole suinkaan feikkaamista, että esiintyy niin, että peittää huonommat kohdat. Miksi muuten instagram-kuvissa sitten poseerataan? Se on hyvältä näyttävä feikkaamista, harva on ystävänsä seurassa yhtä ilahtuneen tai halukkaan näköinen jatkuvasti.
Olen helteillä shorteissa ihan mukavuuden vuoksi. Sukkahousut ei helteellä ole vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näköjään minua on siunattu hyvällä itsetunnolla. En ole koskaan miettinyt sitä, mitä muut minusta ajattelevat, vaikka olenkin ylipainoinen, en nyt kuitenkaan mikään sotanorsu.
Olen pitänyt huolta siitä, että pukeudun sään mukaisesti ja aina tyylikkäästi sekä minulle sopiviin väreihin. Ikävä kyllä en enää voi käyttää korkkareira jalkaongelmieni vuoksi, joten mennään sitten kauniissa strassikoristeisissa sandaaleissa aina, kun mahdollista. Ja siisteissä citylankkareissa, kun sää vaatii sitä.
Nyt juuri minulla on vihreä kevyt, hihaton, löysä, kuviollinen toppi, samansävyinen farkkuhame ja mustat strassisandaalit. Eikun menoksi!
Kunhan vaatteet on oikean kokoiset eikä persposket vilku niin ihan sama mitä ihmisellä on päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näköjään minua on siunattu hyvällä itsetunnolla. En ole koskaan miettinyt sitä, mitä muut minusta ajattelevat, vaikka olenkin ylipainoinen, en nyt kuitenkaan mikään sotanorsu.
Eikö sinua yhtään vaivaa nimittää toisia "sotanorsuiksi"? Vaikka pukeutuisit kauniisti, sisäisesti kaunis ihminen et kyllä ole. En kirjoita tätä siksi, että tuo erityisesti kolahtaisi minuun (minulla on ylipainoa n. 8-10 kg), mutta en vaan tajua, miten kukaan voi sanoa noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näköjään minua on siunattu hyvällä itsetunnolla. En ole koskaan miettinyt sitä, mitä muut minusta ajattelevat, vaikka olenkin ylipainoinen, en nyt kuitenkaan mikään sotanorsu.
Eikö sinua yhtään vaivaa nimittää toisia "sotanorsuiksi"? Vaikka pukeutuisit kauniisti, sisäisesti kaunis ihminen et kyllä ole. En kirjoita tätä siksi, että tuo erityisesti kolahtaisi minuun (minulla on ylipainoa n. 8-10 kg), mutta en vaan tajua, miten kukaan voi sanoa noin.
Huomasin saman. Asenteita on vaikea piilottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen varmaan sellainen ihminen, joka viestittää joko epävarmuutta tai jotakin "etäisyyttä" muille. Minusta varmaan luulee myös, että olen todella kiltti ihminen, vaikka ei tämä täysin pidä paikkaansa. Lisäksi minulle on hämmästynyt katse jo luonnostaan ja jos olen vielä oikeasti "levoton" niin näytän varmaan aika typerältä, silmät selällään. Sen takia pyrin olemaan tuijottamatta ketään oikein tiiviisti. Oma epävarmuus johtuu ikävistä kokemuksista, jotka liittyvät aiempaan elämään ja sille en aina vaan voi mitään. Nykyisin olen kyllä pyrkinyt ajattelemaan, että pukeudun niin kuin haluan ja ihan sama mitä muut ajattelevat. Haluaisin silti olla paljon rohkeampi ja ihailen "erottuvia" ihmisiä. Toisaalta vihaan myös kaupallisuutta ja vaatteistani suuri osa on kirppiksilta ja en todellakaan osta niitä usein, vaikka siististi pukeudunkin.Muuten olen varmaan melko tavis.
esimerkki pukeutumisesta: minulla raukalla ei ole varaa?
Kesävaatetus haisee uffille/kissankuselle/vintille
köyhä haisee
Eivät ainakaan ne kirppisvaatteet ole koskaan haisseet mitä olen ostanut vaan ovat jo valmiiksi olleet puhtaantuoksuisia, vaikka ne olen silti ennen käyttöä pessyt.Ja samanlaisia vaatteita niistä "tavallisista" vaatekaupoista saa joten eivät nämä kirppisvaatteet ole sen huonompia kunhan ei niitä kuluneimpia osta. Siinä mielessä siihen "raukalla ei ole varaa"-ryhmään saisi sitten niputtaa kaikki, jotka kulkevat "tavallisissa halpisvaatteissa". Ne merkkivaatteissa kulkevat ovat sitten asia erikseen ja tietysti myös "halpisvaatteista" saa siistimmänkin kokonaisuuden koostettua jos vaan miettii. Kiva huomata, että niitä raukkoja taitaa sitten olla suurin osa vastaantulleista ainakin vaatetuksen perusteella. Ja itse en kyllä haise, enkä myöskään halua viestiä sitä, että minulla ei ole varaa sillä ihmisen "arvoa" ei vaatetus määritä. Viestin mieluummin sitä, että minulle vaatteet eivät ole tärkein asia ja pukeudun niinkuin haluan. Ostakoon ne rikkaat sitten niitä omia rytkyjään, itse pitäisin varmaan rikkaampanakin saman "halpis-linjan".
Ja tuolla mainitsemallani epävarmuudella ei ole "tekemistä" vaatetuksen kanssa vaan jos on "huono" päivä niin ei se superkallis mekko minua "pelastaisi" vaan olisi sama fiilis silti. Onneksi nyt olen silti tullut jo varmemmaksi. Ja jos haluaa kulkea niissä merkkivaatteissa niin sitten kulkee. Tulee mieleen yksi jo vanhempi rikas tuttuni, joka meni "hienoon" autoliikkeeseen "perusvaatteissa", eikä saanut palvelua ja muita palveltiin. Sitten, kun vihdoin joku tuli hänen luokseen niin hän ilmoitti, että olisi ostanut heti sen kalliin auton, mutta kun ei kerran "köyhää" palvella niin ostaa autonsa muualta. Siinä mielessä se tavis voikin olla se rikas niissä "halpisvaatteissaan". Tuskin kaikki lottovoittajatkaan nyt heti hassaavat rahojaan ja "näyttävät" muille kuinka ovat rikastuneet. No, oli miten oli. Hyvää kesää silti kaikille terveisin se nuori onnellinen "raukka", joka yrittää olla myös rohkeampi pukeutumisen suhteen. Sen voin luvata, että itse en koskaan arvostele ketään ulkonäön suhteen, enkä edes viihdy "sellaisessa" seurassa. Mielessään voi ajatella joskus mitä vaan, mutta ne jääköön omaksi tiedoksi. Mieluummin otan muilta vinkkejä pukeutumiseen. Monesti tekisi mieli pysäyttää se ohikulkija ja kysyä mistä on ostanut esim sen kauniin mekon, kun on juuri etsinyt sellaista, mutta sitten ei kehtaa, koska voihan se olla vaikka vanhaa mallistoa ja en muutenkaan halua "ahdistella" ketään. Monesti olen ihan innoissani ja muistelen jonkun hienoa "tavallista" asua vielä pitkään. Ja itsekin olen siis myös aina siisti, vaikka tavallisissa asuissa kuljen. Pidän siitä huolen, ettei kenenkään tarvia "kärsiä" esim sen takia, että haisisin. Ja haiseehan ne tupakoivat "bisnesmiehetkin" niin, että hyvä kun voi hissiin heidän jälkeensä mennä. Ei siinä sitten "hajusteet" auta vaan yhdistelmä on vielä yököttävämpi.
Voin kyllä sanoa myyjänä että 99% köyhältä näyttävä tai haiseva asiakas on köyhä.
Olen huomannut että kun jätän palvelematta köyhät , v.ammaiset ja mt_potilaat jaksan palvella paremmin liikkeeseen rahaa tuovat oikeat asiakkaat
Eli aloittajaa on nyt sitten metoon hengessä häiritty. Koskaan ei ole hyvä. Läskit pursuten liian pienissä vaatteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näköjään minua on siunattu hyvällä itsetunnolla. En ole koskaan miettinyt sitä, mitä muut minusta ajattelevat, vaikka olenkin ylipainoinen, en nyt kuitenkaan mikään sotanorsu.
Eikö sinua yhtään vaivaa nimittää toisia "sotanorsuiksi"? Vaikka pukeutuisit kauniisti, sisäisesti kaunis ihminen et kyllä ole. En kirjoita tätä siksi, että tuo erityisesti kolahtaisi minuun (minulla on ylipainoa n. 8-10 kg), mutta en vaan tajua, miten kukaan voi sanoa noin.
Huomasin saman. Asenteita on vaikea piilottaa.
Kuvaile naista 85kg/159 cm mikroshortseissa ja tank topissa , keskitason selluliitti ,valkoinen iho
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näköjään minua on siunattu hyvällä itsetunnolla. En ole koskaan miettinyt sitä, mitä muut minusta ajattelevat, vaikka olenkin ylipainoinen, en nyt kuitenkaan mikään sotanorsu.
Eikö sinua yhtään vaivaa nimittää toisia "sotanorsuiksi"? Vaikka pukeutuisit kauniisti, sisäisesti kaunis ihminen et kyllä ole. En kirjoita tätä siksi, että tuo erityisesti kolahtaisi minuun (minulla on ylipainoa n. 8-10 kg), mutta en vaan tajua, miten kukaan voi sanoa noin.
Huomasin saman. Asenteita on vaikea piilottaa.
Kuvaile naista 85kg/159 cm mikroshortseissa ja tank topissa , keskitason selluliitti ,valkoinen iho
Sotamarsu?
Missä sinä oikein liikut? Oletko varma että tuo johtuu nimenomaan painosta? Minäkin olen n.30kg ylipainoinen, ja vaikka olen selvästi lihava niin en kuitenkaan mikään jäätävä tankkeri. Vaatekoko on 48-50. Joka päivä tulee vastaani paaaaljon lihavampia. Enkä ole huomannut että heillekään kukaan irvistelisi. Jos huomaisin että irvistelee, todennäköisesti puuttuisin asiaan.
Toki en itsekään varta vasten kyylää muiden katsomisia ja mieti voisiko ne tulkita kielteiseksi vaan ihan omiin asioihini keskityn. Se palaute mitä olen ihmisiltä kuullut tavalla tai toisella on, että olen kivan näköinen ja miellyttävän oloinen. Jos joku huomaamattani nyrpistelee nenäänsä, se on ihan hänen häpeänsä, ei minun. Miesten miellyttämiselläkään ei tarvitse rassata päätään kun on naimisissa ja oma mies vaikuttaa tyytyväiseltä.
Mutta tämä on taas vaan yhden pitkän linjan 30kg ylipainoisen kokemus.