Lue keskustelun säännöt.
Päätin, että lievästä ylipainosta, selluliitista, arvista ym. huolimatta minulla on oikeus pukeutua kesällä mukavasti ja kivasti - arvatkaa, miten kävi
Siis esimerkiksi shortsihaalareihin ja kivoihin mekkoihin, tyköistuviin paitoihin ja culottes-tyylisiin housuihin... Hyvin istuviin ja omaa silmää miellyttäviin vaatteisiin mutta sellaisiin, joita olen arastellut käyttää kun olen monta kesää kulkenut suunnilleen perunasäkeissä häpeissäni.
Ajatuksena oli, että tänä kesänä en häpeä vartaloani, vaan nautin auringosta ja kesästä välittämättä yhtään, mitä muut minusta ajattelevat (sehän on ollut perunasäkkeihin pukeutumisen syy). Olen päättänyt, että makkarani ja selluliittini saavat näkyä koska en jaksa enää elää taas yhtä kesää surren sitä, ettei ole mitään päälle laitettavaa ja että vartaloni on niin vääränlainen.
Loppujen lopuksi tämän seurauksena olen saanut näiden muutamien lämpimien viikkojen aikana miesten päät kääntymään perääni, paljon flirttiä ja jopa suoraa iskemistä. Ei tämän ihan näin pitänyt mennä, koska halusin olla rauhassa oma itseni ei niin ihanteellisesta kropastani huolimatta. Ajattelin siis, että annan virheideni näkyä koska en vaan jaksa enää välittää muiden mielipiteistä tai kauneusihanteista.
Mielenkiinnolla odotan kesän jatkoa.
Kommentit (254)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen varmaan sellainen ihminen, joka viestittää joko epävarmuutta tai jotakin "etäisyyttä" muille. Minusta varmaan luulee myös, että olen todella kiltti ihminen, vaikka ei tämä täysin pidä paikkaansa. Lisäksi minulle on hämmästynyt katse jo luonnostaan ja jos olen vielä oikeasti "levoton" niin näytän varmaan aika typerältä, silmät selällään. Sen takia pyrin olemaan tuijottamatta ketään oikein tiiviisti. Oma epävarmuus johtuu ikävistä kokemuksista, jotka liittyvät aiempaan elämään ja sille en aina vaan voi mitään. Nykyisin olen kyllä pyrkinyt ajattelemaan, että pukeudun niin kuin haluan ja ihan sama mitä muut ajattelevat. Haluaisin silti olla paljon rohkeampi ja ihailen "erottuvia" ihmisiä. Toisaalta vihaan myös kaupallisuutta ja vaatteistani suuri osa on kirppiksilta ja en todellakaan osta niitä usein, vaikka siististi pukeudunkin.Muuten olen varmaan melko tavis.
esimerkki pukeutumisesta: minulla raukalla ei ole varaa?
Kesävaatetus haisee uffille/kissankuselle/vintille
köyhä haisee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läski vaan ei ole kaunista, piste. Nauttikaa toki elämästä täysillä ja survoutukaa ihan niin monta numeroa liian pieniin vaatteisiin, kuin suinkin kehtaatte. Mutta todella, todella turha tulla tänne sitten itkemään, jos joku möläyttää totuuden päin naamaa ja pyytää säästämään silmiään teidän "kesälookilta". Oikeesti. Se on kamalaa katsottavaa.
Läskikin voi pukeutua kauniisti. Ei se, että päättää vihdoin olla sinut itsensä kanssa tarkoita että pitäisi pukeutua liian pieniin vaatteisiin -tai mauttomiin vaatteisiin. Mikroshortsit osoittavat erittäin huonoa makua kenen päällä hyvänsä.
Minulla esimerkiksi on tänään päälläni puolihame, hiukan kellohelmainen, helma polven alapuolelle. "Pukeutumispaita" -t-paita, ihan perussellainen. Värit imartelevat minua ja vaatteet ovat ihan oikean kokoiset. Tunnen itseni sieväksi ja naiselliseksi vaikka olenkin 10 kg ylipainoinen. Muutama vuosi sitten minulla olisi ollut päälläni joku kauhistuttava Gudrun Sjödenin halatti koska häpesin läskejäni.
t: se hullunapeilla lihonut
P.S. Minusta tämä uusiseelantilainen Meagan Kerr näyttää hyvin että vaikka onkin sairaalloisen ylipainoinen, voi silti pukeutua ihan nätisti. Tietenkään hänen vartalonsa ei ole kovin kaunis, mutta sopivilla vaatteilla sekin näyttää niin hyvältä kuin mahdollista ja kauniit kasvot tietysti pelastaa paljon. Tuosta painosta ei oikeastaan yhtään millään enää laihduta normaalipainoiseksi, joten pitäisikö Meaganin vaan vihata itseään loppuelämänsä?
Kaunis nainen ja mekko! Onko pääkaupunkiseudulla kauppoja, joista saisi isokokoisemmille tuollaisia mekkoja?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole huvittanut vuosiin sääri-/kainalokarvojen ajelu ja tänä kesänä olen ensimmäistä kertaa sen kummemmin asiaa edes ajattelemati pukeutunut kesämekkoihin ja shortseihin. Olen huomannut että ketään ei oikeasti kiinnosta. Olen pullea, karvainen ja varsin tyytyväinen tähän kehoon sellaisena kuin se nyt sattuu olemaan.
Toisaalta vaikka julkisilla paikoilla huomaa hajuhaittoja, niin harva menee sanomaan tuntemattomalle, että hei, sä haiset, vaikka asia onkin huomattu. Vaikka deodorantti pitäisi karvojenkin keskellä, niin harvempi myöskään sanoo sitä, että ohhoh, mitkä karvat.
Vierailija kirjoitti:
Kyllästymiseen saakka tulee kaupungilla vastaan eri kokoisia naisia ikään kuin uniformussa, pukeutuneena leggingsiin , tunikaan tai löysään T-paitaan. Voi, kun kesällä olisi ihanaa nähdä naisia pukeutuneina liehuviin, pitkiin kesämekkoihin makeissa väreissä ja printeissä, kesäiset remmikengät jalassa! Valitettavasti tuo on aika harvinainen näky nykyään ja näillä kesähelteillä. Sopisi kaikille vartaloille!
Kuulostaa minulta, liehun ympäri vuoden hameissa ja mekoissa. Tosin välttelen kaupungilla käyntiä, en erityisemmin pidä ihmisistä eikä minulla ole sinne muutenkaan mitään asiaa.
Takatamperelainen hippitäti
Vierailija kirjoitti:
Minulla taas oli shortsit jalassa tänään ja joku tuntematon päätti kommentoida suonikohjujani: ”Hyi mitkä jalat”...:(
Oikea vastaus moiseen on: "Hyi mikä luonne".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin päätin että kun on lämmin päivä ja aurinko paistaa, niin laitan topin päälle ja annan allien heilua. Niin vapauttavaa! En jaksa enää vanhempana välittää mitä muut ajattelee.
Jotenkin arvasin mitä tämä aloitus pitäisi sisällään; nainen huomaa, että naisilla onkin varaa downshiftata ulkonäköasioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pukeudutko tosiaan pitkiin housuihin, hameisiin ja paitoihin näillä helteillä? Joka ikinen päivä? Kyllä tuollainen jo rajoittaa elämää.
Hmm... olen juuri muuttanut takaisin Suomeen maasta, jossa kesäisin lämpö kipuaa 40-50 plusasteeseen. Minun on ollut pakko opetella säällinen hellepukeutuminen liki eläkeikäikäisenä naisena, jonka kropassa ei ole enää juuri hurraamista.
Minusta onkin pikkuisen outoa, mikäli ainoa hellepukeutumisen laji on itsensä paljastelu... ?! Ainakin näin vanhempana kannattaa paljastelun sijaan suosia helteeseen sopivia materiaaleja (ohutta puuvillaa, pellavaa, silkkiä) ja väljiä malleja. Omistan esimerkiksi seitinohuen valkoisen paitapuseron, joka peittää ja samalla soveltuu käytettäväksi vaikka minkälaisella helteellä. Sama koskee pitkiä housuja. Farkut on kuumat, mutta vaikkapa pellavaiset väljät housut sekä peittävät että ovat vilpoisat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen varmaan sellainen ihminen, joka viestittää joko epävarmuutta tai jotakin "etäisyyttä" muille. Minusta varmaan luulee myös, että olen todella kiltti ihminen, vaikka ei tämä täysin pidä paikkaansa. Lisäksi minulle on hämmästynyt katse jo luonnostaan ja jos olen vielä oikeasti "levoton" niin näytän varmaan aika typerältä, silmät selällään. Sen takia pyrin olemaan tuijottamatta ketään oikein tiiviisti. Oma epävarmuus johtuu ikävistä kokemuksista, jotka liittyvät aiempaan elämään ja sille en aina vaan voi mitään. Nykyisin olen kyllä pyrkinyt ajattelemaan, että pukeudun niin kuin haluan ja ihan sama mitä muut ajattelevat. Haluaisin silti olla paljon rohkeampi ja ihailen "erottuvia" ihmisiä. Toisaalta vihaan myös kaupallisuutta ja vaatteistani suuri osa on kirppiksilta ja en todellakaan osta niitä usein, vaikka siististi pukeudunkin.Muuten olen varmaan melko tavis.
esimerkki pukeutumisesta: minulla raukalla ei ole varaa?
Kesävaatetus haisee uffille/kissankuselle/vintille
köyhä haisee
Eivät ainakaan ne kirppisvaatteet ole koskaan haisseet mitä olen ostanut vaan ovat jo valmiiksi olleet puhtaantuoksuisia, vaikka ne olen silti ennen käyttöä pessyt.Ja samanlaisia vaatteita niistä "tavallisista" vaatekaupoista saa joten eivät nämä kirppisvaatteet ole sen huonompia kunhan ei niitä kuluneimpia osta. Siinä mielessä siihen "raukalla ei ole varaa"-ryhmään saisi sitten niputtaa kaikki, jotka kulkevat "tavallisissa halpisvaatteissa". Ne merkkivaatteissa kulkevat ovat sitten asia erikseen ja tietysti myös "halpisvaatteista" saa siistimmänkin kokonaisuuden koostettua jos vaan miettii. Kiva huomata, että niitä raukkoja taitaa sitten olla suurin osa vastaantulleista ainakin vaatetuksen perusteella. Ja itse en kyllä haise, enkä myöskään halua viestiä sitä, että minulla ei ole varaa sillä ihmisen "arvoa" ei vaatetus määritä. Viestin mieluummin sitä, että minulle vaatteet eivät ole tärkein asia ja pukeudun niinkuin haluan. Ostakoon ne rikkaat sitten niitä omia rytkyjään, itse pitäisin varmaan rikkaampanakin saman "halpis-linjan".
Ja tuolla mainitsemallani epävarmuudella ei ole "tekemistä" vaatetuksen kanssa vaan jos on "huono" päivä niin ei se superkallis mekko minua "pelastaisi" vaan olisi sama fiilis silti. Onneksi nyt olen silti tullut jo varmemmaksi. Ja jos haluaa kulkea niissä merkkivaatteissa niin sitten kulkee. Tulee mieleen yksi jo vanhempi rikas tuttuni, joka meni "hienoon" autoliikkeeseen "perusvaatteissa", eikä saanut palvelua ja muita palveltiin. Sitten, kun vihdoin joku tuli hänen luokseen niin hän ilmoitti, että olisi ostanut heti sen kalliin auton, mutta kun ei kerran "köyhää" palvella niin ostaa autonsa muualta. Siinä mielessä se tavis voikin olla se rikas niissä "halpisvaatteissaan". Tuskin kaikki lottovoittajatkaan nyt heti hassaavat rahojaan ja "näyttävät" muille kuinka ovat rikastuneet. No, oli miten oli. Hyvää kesää silti kaikille terveisin se nuori onnellinen "raukka", joka yrittää olla myös rohkeampi pukeutumisen suhteen. Sen voin luvata, että itse en koskaan arvostele ketään ulkonäön suhteen, enkä edes viihdy "sellaisessa" seurassa. Mielessään voi ajatella joskus mitä vaan, mutta ne jääköön omaksi tiedoksi. Mieluummin otan muilta vinkkejä pukeutumiseen. Monesti tekisi mieli pysäyttää se ohikulkija ja kysyä mistä on ostanut esim sen kauniin mekon, kun on juuri etsinyt sellaista, mutta sitten ei kehtaa, koska voihan se olla vaikka vanhaa mallistoa ja en muutenkaan halua "ahdistella" ketään. Monesti olen ihan innoissani ja muistelen jonkun hienoa "tavallista" asua vielä pitkään. Ja itsekin olen siis myös aina siisti, vaikka tavallisissa asuissa kuljen. Pidän siitä huolen, ettei kenenkään tarvia "kärsiä" esim sen takia, että haisisin. Ja haiseehan ne tupakoivat "bisnesmiehetkin" niin, että hyvä kun voi hissiin heidän jälkeensä mennä. Ei siinä sitten "hajusteet" auta vaan yhdistelmä on vielä yököttävämpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa. Minunkin pitäisi uskaltaa
Yks hyvä vinkki kans on et ei syö yli kulutuksen ni ei tarvii pähkäillä kehtaako mennä shortseissa pihalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet nyt ovat tuollaisia. Oletko harkinnut poliisille ilmoittamista?
Älä viitsi sotkea flirttailua ja ahdistelua keskenään, kiitos.
Kukaan tämä palstalla ei muuten ole osannut tehdä johdonmukaista eroa näiden välillä. Osaatko sinä?
Ohis (N)
Flirttailu on kaksisuuntaista ja tasa-arvoista. Ahdistelu epätasa-arvoista valta-asemassa olevan hierarkiassa alempana olevaan kohdistamaa yksisuuntaista vihjailua, ehdottelua, käsiksi käymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen varmaan sellainen ihminen, joka viestittää joko epävarmuutta tai jotakin "etäisyyttä" muille. Minusta varmaan luulee myös, että olen todella kiltti ihminen, vaikka ei tämä täysin pidä paikkaansa. Lisäksi minulle on hämmästynyt katse jo luonnostaan ja jos olen vielä oikeasti "levoton" niin näytän varmaan aika typerältä, silmät selällään. Sen takia pyrin olemaan tuijottamatta ketään oikein tiiviisti. Oma epävarmuus johtuu ikävistä kokemuksista, jotka liittyvät aiempaan elämään ja sille en aina vaan voi mitään. Nykyisin olen kyllä pyrkinyt ajattelemaan, että pukeudun niin kuin haluan ja ihan sama mitä muut ajattelevat. Haluaisin silti olla paljon rohkeampi ja ihailen "erottuvia" ihmisiä. Toisaalta vihaan myös kaupallisuutta ja vaatteistani suuri osa on kirppiksilta ja en todellakaan osta niitä usein, vaikka siististi pukeudunkin.Muuten olen varmaan melko tavis.
esimerkki pukeutumisesta: minulla raukalla ei ole varaa?
Kesävaatetus haisee uffille/kissankuselle/vintille
köyhä haisee
Eivät ainakaan ne kirppisvaatteet ole koskaan haisseet mitä olen ostanut vaan ovat jo valmiiksi olleet puhtaantuoksuisia, vaikka ne olen silti ennen käyttöä pessyt.Ja samanlaisia vaatteita niistä "tavallisista" vaatekaupoista saa joten eivät nämä kirppisvaatteet ole sen huonompia kunhan ei niitä kuluneimpia osta. Siinä mielessä siihen "raukalla ei ole varaa"-ryhmään saisi sitten niputtaa kaikki, jotka kulkevat "tavallisissa halpisvaatteissa". Ne merkkivaatteissa kulkevat ovat sitten asia erikseen ja tietysti myös "halpisvaatteista" saa siistimmänkin kokonaisuuden koostettua jos vaan miettii. Kiva huomata, että niitä raukkoja taitaa sitten olla suurin osa vastaantulleista ainakin vaatetuksen perusteella. Ja itse en kyllä haise, enkä myöskään halua viestiä sitä, että minulla ei ole varaa sillä ihmisen "arvoa" ei vaatetus määritä. Viestin mieluummin sitä, että minulle vaatteet eivät ole tärkein asia ja pukeudun niinkuin haluan. Ostakoon ne rikkaat sitten niitä omia rytkyjään, itse pitäisin varmaan rikkaampanakin saman "halpis-linjan".
Ja tuolla mainitsemallani epävarmuudella ei ole "tekemistä" vaatetuksen kanssa vaan jos on "huono" päivä niin ei se superkallis mekko minua "pelastaisi" vaan olisi sama fiilis silti. Onneksi nyt olen silti tullut jo varmemmaksi. Ja jos haluaa kulkea niissä merkkivaatteissa niin sitten kulkee. Tulee mieleen yksi jo vanhempi rikas tuttuni, joka meni "hienoon" autoliikkeeseen "perusvaatteissa", eikä saanut palvelua ja muita palveltiin. Sitten, kun vihdoin joku tuli hänen luokseen niin hän ilmoitti, että olisi ostanut heti sen kalliin auton, mutta kun ei kerran "köyhää" palvella niin ostaa autonsa muualta. Siinä mielessä se tavis voikin olla se rikas niissä "halpisvaatteissaan". Tuskin kaikki lottovoittajatkaan nyt heti hassaavat rahojaan ja "näyttävät" muille kuinka ovat rikastuneet. No, oli miten oli. Hyvää kesää silti kaikille terveisin se nuori onnellinen "raukka", joka yrittää olla myös rohkeampi pukeutumisen suhteen. Sen voin luvata, että itse en koskaan arvostele ketään ulkonäön suhteen, enkä edes viihdy "sellaisessa" seurassa. Mielessään voi ajatella joskus mitä vaan, mutta ne jääköön omaksi tiedoksi. Mieluummin otan muilta vinkkejä pukeutumiseen. Monesti tekisi mieli pysäyttää se ohikulkija ja kysyä mistä on ostanut esim sen kauniin mekon, kun on juuri etsinyt sellaista, mutta sitten ei kehtaa, koska voihan se olla vaikka vanhaa mallistoa ja en muutenkaan halua "ahdistella" ketään. Monesti olen ihan innoissani ja muistelen jonkun hienoa "tavallista" asua vielä pitkään. Ja itsekin olen siis myös aina siisti, vaikka tavallisissa asuissa kuljen. Pidän siitä huolen, ettei kenenkään tarvia "kärsiä" esim sen takia, että haisisin. Ja haiseehan ne tupakoivat "bisnesmiehetkin" niin, että hyvä kun voi hissiin heidän jälkeensä mennä. Ei siinä sitten "hajusteet" auta vaan yhdistelmä on vielä yököttävämpi.
Hipsukkaennätys!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen varmaan sellainen ihminen, joka viestittää joko epävarmuutta tai jotakin "etäisyyttä" muille. Minusta varmaan luulee myös, että olen todella kiltti ihminen, vaikka ei tämä täysin pidä paikkaansa. Lisäksi minulle on hämmästynyt katse jo luonnostaan ja jos olen vielä oikeasti "levoton" niin näytän varmaan aika typerältä, silmät selällään. Sen takia pyrin olemaan tuijottamatta ketään oikein tiiviisti. Oma epävarmuus johtuu ikävistä kokemuksista, jotka liittyvät aiempaan elämään ja sille en aina vaan voi mitään. Nykyisin olen kyllä pyrkinyt ajattelemaan, että pukeudun niin kuin haluan ja ihan sama mitä muut ajattelevat. Haluaisin silti olla paljon rohkeampi ja ihailen "erottuvia" ihmisiä. Toisaalta vihaan myös kaupallisuutta ja vaatteistani suuri osa on kirppiksilta ja en todellakaan osta niitä usein, vaikka siististi pukeudunkin.Muuten olen varmaan melko tavis.
esimerkki pukeutumisesta: minulla raukalla ei ole varaa?
Kesävaatetus haisee uffille/kissankuselle/vintille
köyhä haisee
Eivät ainakaan ne kirppisvaatteet ole koskaan haisseet mitä olen ostanut vaan ovat jo valmiiksi olleet puhtaantuoksuisia, vaikka ne olen silti ennen käyttöä pessyt.Ja samanlaisia vaatteita niistä "tavallisista" vaatekaupoista saa joten eivät nämä kirppisvaatteet ole sen huonompia kunhan ei niitä kuluneimpia osta. Siinä mielessä siihen "raukalla ei ole varaa"-ryhmään saisi sitten niputtaa kaikki, jotka kulkevat "tavallisissa halpisvaatteissa". Ne merkkivaatteissa kulkevat ovat sitten asia erikseen ja tietysti myös "halpisvaatteista" saa siistimmänkin kokonaisuuden koostettua jos vaan miettii. Kiva huomata, että niitä raukkoja taitaa sitten olla suurin osa vastaantulleista ainakin vaatetuksen perusteella. Ja itse en kyllä haise, enkä myöskään halua viestiä sitä, että minulla ei ole varaa sillä ihmisen "arvoa" ei vaatetus määritä. Viestin mieluummin sitä, että minulle vaatteet eivät ole tärkein asia ja pukeudun niinkuin haluan. Ostakoon ne rikkaat sitten niitä omia rytkyjään, itse pitäisin varmaan rikkaampanakin saman "halpis-linjan".
Ja tuolla mainitsemallani epävarmuudella ei ole "tekemistä" vaatetuksen kanssa vaan jos on "huono" päivä niin ei se superkallis mekko minua "pelastaisi" vaan olisi sama fiilis silti. Onneksi nyt olen silti tullut jo varmemmaksi. Ja jos haluaa kulkea niissä merkkivaatteissa niin sitten kulkee. Tulee mieleen yksi jo vanhempi rikas tuttuni, joka meni "hienoon" autoliikkeeseen "perusvaatteissa", eikä saanut palvelua ja muita palveltiin. Sitten, kun vihdoin joku tuli hänen luokseen niin hän ilmoitti, että olisi ostanut heti sen kalliin auton, mutta kun ei kerran "köyhää" palvella niin ostaa autonsa muualta. Siinä mielessä se tavis voikin olla se rikas niissä "halpisvaatteissaan". Tuskin kaikki lottovoittajatkaan nyt heti hassaavat rahojaan ja "näyttävät" muille kuinka ovat rikastuneet. No, oli miten oli. Hyvää kesää silti kaikille terveisin se nuori onnellinen "raukka", joka yrittää olla myös rohkeampi pukeutumisen suhteen. Sen voin luvata, että itse en koskaan arvostele ketään ulkonäön suhteen, enkä edes viihdy "sellaisessa" seurassa. Mielessään voi ajatella joskus mitä vaan, mutta ne jääköön omaksi tiedoksi. Mieluummin otan muilta vinkkejä pukeutumiseen. Monesti tekisi mieli pysäyttää se ohikulkija ja kysyä mistä on ostanut esim sen kauniin mekon, kun on juuri etsinyt sellaista, mutta sitten ei kehtaa, koska voihan se olla vaikka vanhaa mallistoa ja en muutenkaan halua "ahdistella" ketään. Monesti olen ihan innoissani ja muistelen jonkun hienoa "tavallista" asua vielä pitkään. Ja itsekin olen siis myös aina siisti, vaikka tavallisissa asuissa kuljen. Pidän siitä huolen, ettei kenenkään tarvia "kärsiä" esim sen takia, että haisisin. Ja haiseehan ne tupakoivat "bisnesmiehetkin" niin, että hyvä kun voi hissiin heidän jälkeensä mennä. Ei siinä sitten "hajusteet" auta vaan yhdistelmä on vielä yököttävämpi.
Hipsukkaennätys!
”Ajattelin” juuri ihan ”samaa”!
Vierailija kirjoitti:
Näin juuri yksi päivä paksureitisen naisen joissain shortseissa, jotka sinänsä sopivat hänelle ihan kivasti, mutta niiden alta paljastui ällöttävät selluliitit ja muhkurat.
Varmaan hänkin ajatteli vain itseään, vaikka näky olisi miten mauton tahansa. Luokittelen tuollaisen ihmisen mauttomaksi ja mahdottomaksi tutustua ja arvostaa. Turha itkeä ainakaan kenenkään älykkään tai fiksun ja makua omaavan arvostuksen perään.
Mistä sinä sen tietäisit? Pitäisi saada tähän sen sijaan jonkun älykkään ja makua omaavan mielipide.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen varmaan sellainen ihminen, joka viestittää joko epävarmuutta tai jotakin "etäisyyttä" muille. Minusta varmaan luulee myös, että olen todella kiltti ihminen, vaikka ei tämä täysin pidä paikkaansa. Lisäksi minulle on hämmästynyt katse jo luonnostaan ja jos olen vielä oikeasti "levoton" niin näytän varmaan aika typerältä, silmät selällään. Sen takia pyrin olemaan tuijottamatta ketään oikein tiiviisti. Oma epävarmuus johtuu ikävistä kokemuksista, jotka liittyvät aiempaan elämään ja sille en aina vaan voi mitään. Nykyisin olen kyllä pyrkinyt ajattelemaan, että pukeudun niin kuin haluan ja ihan sama mitä muut ajattelevat. Haluaisin silti olla paljon rohkeampi ja ihailen "erottuvia" ihmisiä. Toisaalta vihaan myös kaupallisuutta ja vaatteistani suuri osa on kirppiksilta ja en todellakaan osta niitä usein, vaikka siististi pukeudunkin.Muuten olen varmaan melko tavis.
esimerkki pukeutumisesta: minulla raukalla ei ole varaa?
Kesävaatetus haisee uffille/kissankuselle/vintille
köyhä haisee
Eivät ainakaan ne kirppisvaatteet ole koskaan haisseet mitä olen ostanut vaan ovat jo valmiiksi olleet puhtaantuoksuisia, vaikka ne olen silti ennen käyttöä pessyt.Ja samanlaisia vaatteita niistä "tavallisista" vaatekaupoista saa joten eivät nämä kirppisvaatteet ole sen huonompia kunhan ei niitä kuluneimpia osta. Siinä mielessä siihen "raukalla ei ole varaa"-ryhmään saisi sitten niputtaa kaikki, jotka kulkevat "tavallisissa halpisvaatteissa". Ne merkkivaatteissa kulkevat ovat sitten asia erikseen ja tietysti myös "halpisvaatteista" saa siistimmänkin kokonaisuuden koostettua jos vaan miettii. Kiva huomata, että niitä raukkoja taitaa sitten olla suurin osa vastaantulleista ainakin vaatetuksen perusteella. Ja itse en kyllä haise, enkä myöskään halua viestiä sitä, että minulla ei ole varaa sillä ihmisen "arvoa" ei vaatetus määritä. Viestin mieluummin sitä, että minulle vaatteet eivät ole tärkein asia ja pukeudun niinkuin haluan. Ostakoon ne rikkaat sitten niitä omia rytkyjään, itse pitäisin varmaan rikkaampanakin saman "halpis-linjan".
Ja tuolla mainitsemallani epävarmuudella ei ole "tekemistä" vaatetuksen kanssa vaan jos on "huono" päivä niin ei se superkallis mekko minua "pelastaisi" vaan olisi sama fiilis silti. Onneksi nyt olen silti tullut jo varmemmaksi. Ja jos haluaa kulkea niissä merkkivaatteissa niin sitten kulkee. Tulee mieleen yksi jo vanhempi rikas tuttuni, joka meni "hienoon" autoliikkeeseen "perusvaatteissa", eikä saanut palvelua ja muita palveltiin. Sitten, kun vihdoin joku tuli hänen luokseen niin hän ilmoitti, että olisi ostanut heti sen kalliin auton, mutta kun ei kerran "köyhää" palvella niin ostaa autonsa muualta. Siinä mielessä se tavis voikin olla se rikas niissä "halpisvaatteissaan". Tuskin kaikki lottovoittajatkaan nyt heti hassaavat rahojaan ja "näyttävät" muille kuinka ovat rikastuneet. No, oli miten oli. Hyvää kesää silti kaikille terveisin se nuori onnellinen "raukka", joka yrittää olla myös rohkeampi pukeutumisen suhteen. Sen voin luvata, että itse en koskaan arvostele ketään ulkonäön suhteen, enkä edes viihdy "sellaisessa" seurassa. Mielessään voi ajatella joskus mitä vaan, mutta ne jääköön omaksi tiedoksi. Mieluummin otan muilta vinkkejä pukeutumiseen. Monesti tekisi mieli pysäyttää se ohikulkija ja kysyä mistä on ostanut esim sen kauniin mekon, kun on juuri etsinyt sellaista, mutta sitten ei kehtaa, koska voihan se olla vaikka vanhaa mallistoa ja en muutenkaan halua "ahdistella" ketään. Monesti olen ihan innoissani ja muistelen jonkun hienoa "tavallista" asua vielä pitkään. Ja itsekin olen siis myös aina siisti, vaikka tavallisissa asuissa kuljen. Pidän siitä huolen, ettei kenenkään tarvia "kärsiä" esim sen takia, että haisisin. Ja haiseehan ne tupakoivat "bisnesmiehetkin" niin, että hyvä kun voi hissiin heidän jälkeensä mennä. Ei siinä sitten "hajusteet" auta vaan yhdistelmä on vielä yököttävämpi.
Hipsukkaennätys!
Sori :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin välillä, että liittyykö tunne siitä, että muut tuijottavat, enemmän heikkoon itsetuntoon kuin siihen, että ihmiset todella tuijottaisivat. Olen itse vähän alle kymmenen kiloa ylipainon puolella enkä ole kohdannut Suomessa mitään syrjintää tai häirintää tai ikävää tuijottelua, vaikka en yritä verhoa itseäni mihinkään säkkeihin vaan pukeudun naisellisen trendikkäästi ja joskus näyttävästikin. Ulkomailla shoppaillessani olen joskus saanut ikävää nyrpistelyä osakseni, kun sopivaa kokoa (40) ei ole jossain pikkuputiikissa ollut. Suomessa kuitenkin aikuiset taitavat jo keskimäärin olla hieman ylipainoisia, joten en koe mitenkään erottuvani katukuvasta.
Johtuisiko myös siitä, että sinä et ole ylipainoinen. Koko 40 eli M(edium) on "keskikoko", ei ylipainoinen...S(mall) on luonnollisesti pieni eli hoikka ja vasta L(arge) on ylipainon puolella. Ei normipaino ole tuo S vaan juurikin M jota sinäkin edustat...
Olen lyhyt, alle 160-senttinen. Minun pituiselleni koko 40 on aika iso. Olen siis lainatun viestin kirjoittaja.
Vierailija kirjoitti:
Mietin välillä, että liittyykö tunne siitä, että muut tuijottavat, enemmän heikkoon itsetuntoon kuin siihen, että ihmiset todella tuijottaisivat. Olen itse vähän alle kymmenen kiloa ylipainon puolella enkä ole kohdannut Suomessa mitään syrjintää tai häirintää tai ikävää tuijottelua, vaikka en yritä verhoa itseäni mihinkään säkkeihin vaan pukeudun naisellisen trendikkäästi ja joskus näyttävästikin. Ulkomailla shoppaillessani olen joskus saanut ikävää nyrpistelyä osakseni, kun sopivaa kokoa (40) ei ole jossain pikkuputiikissa ollut. Suomessa kuitenkin aikuiset taitavat jo keskimäärin olla hieman ylipainoisia, joten en koe mitenkään erottuvani katukuvasta.
Ethän erotukaan katukuvasta, etkä varmasti koe syrjitää tai tuijottelua. Olet VAIN vajaa 10kg ylipainon puolella, kuten sanoit.
Olen 30kg ylipainoinen ja voi pojat, voin kertoa että ihmiset tuijottavat ja nyrpistelevät nenäänsä!
Vierailija kirjoitti:
Mietin välillä, että liittyykö tunne siitä, että muut tuijottavat, enemmän heikkoon itsetuntoon kuin siihen, että ihmiset todella tuijottaisivat. Olen itse vähän alle kymmenen kiloa ylipainon puolella enkä ole kohdannut Suomessa mitään syrjintää tai häirintää tai ikävää tuijottelua, vaikka en yritä verhoa itseäni mihinkään säkkeihin vaan pukeudun naisellisen trendikkäästi ja joskus näyttävästikin. Ulkomailla shoppaillessani olen joskus saanut ikävää nyrpistelyä osakseni, kun sopivaa kokoa (40) ei ole jossain pikkuputiikissa ollut. Suomessa kuitenkin aikuiset taitavat jo keskimäärin olla hieman ylipainoisia, joten en koe mitenkään erottuvani katukuvasta.
Huono itsetunto on monesti syynä näihin tuijotusluuloihin. Hyvin, hyvin harva tuijottaa ketään, ainakaan pahantahtoisesti. Eri asia on tietysti nämä elämäntapaluuserit, jotka huutelevat moukkamaisuuksia muille ihmisille tuntematta näitä ollenkaan.
Nautitaan kesästä riippumatta iästä, koosta ulkonäöstä tai mistään muustakaan!
esimerkki pukeutumisesta: minulla raukalla ei ole varaa?