Lue keskustelun säännöt.
Nuori, menestynyt, fiksu nainen muuttuu täysin saatuaan lapsia. Kertokaa esimerkkejä
22.05.2018 |
Ympäristöstänne. Fiksuista nuorista naisista tulee kulahtaneita, flegmaattisia, tyhmiä kotiäitejä. Se on todellinen vääryys.
Kommentit (170)
Vierailija kirjoitti:
Suurin pettymys on huomata, että kaveri ei tosiaan lähde enää mihinkään. Ei edes harvoin.
Jos lähtee, niin puhelinta kytätään silmä kovana, ja mieheltä tulee vähintään viisi puhelua tunnissa. Viimeistään kahden tunnin päästä pitää sittenkin palata kotiin.
Ei mies pärjää, tai ainakin esittää niin.
Siihen jatkuvaan menemiseenkin voi kyllästyä. Siitäkin vaan häviää hohto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen pari äitiä, jotka ovat löytäneet potentiaalinsa ja uskon itseensä vasta lasten jälkeen, hakeneet ja päässeet lääkikseen. Minä mukaanlukien. Siitä kun vauva syntyi siihen hetkeen kun hän täytti 2v, oli hankittuna yksi uusi koulupaikka. Se siitä tyhmentymisestä ja nuupahtamisesta.
Itse kuulun myös näihin äiteihin, jotka ovat saaneet lapsen myötä vain uutta potkua myös oman elämän järjestelyyn. Koulupaikka oli kyllä olemassa jo ennen lapsen syntymää, mutta opinnot ovat edenneet todella rivakasti ja tehokkaasti, vaikka pienen lapsen äiti olenkin. Opin hallitsemaan lapsen synnyttyä ajankäyttöäni huomattavasti aiempaa tehokkaammin, ja opiskelumenestykseni on ilmeisesti tämän taidon ansiosta keskimääräistä paljon parempi. Lapsi on hoidossa lyhyitä päiviä, ja illat sekä viikonloput hän viettää pääasiassa vanhempien kanssa. Omaa aikaakin on silloin tällöin, mutta ei (uskoakseni) lapsen hyvinvoinnin kustannuksella. Ihan toimiva paletti kaikin puolin, vaikka toki tämä on vaatinut itseltäni paljon työtä.
Vierailija kirjoitti:
Allekirjoitan sen, että varsinkin lapsettoman näkökulmasta vanhemmuus voi vaikuttaa tyhmentävältä. Lapsen saaminen on iso asia ja arjen tasolla muuttaa asioita paljon. On ymmärrettävää, että se vie tilaa muilta asioilta.
Uskaltaisin kuitenkin väittää, että tyhmempi on se, joka ei ymmärrä lasten saamisen mukana tulevaa muutosta. Tämä toistuu siinä, että lapsista puhuminen on tylsää (joten lapsia omaavan tulee olla hiljaa eikä vahingossakaan puhua omista asioistaan, joihin pakon sanelemana lapset vahvasti liittyy). Sen sijaan pitää kiinnostuneena kuunnella todella "älykkäitä" juttuja lapsettoman opintoihin tai työelämän käänteisiin liittyvistä asioista. Tai jostain äärimmäisen kiinnostavasta harrastuksesta. Tai parisuhteesta. Tai lemmikkieläimistä. Tai.. lista jatkuu loputtomiin, sillä kaikki muu on fiksua ja kiinnostavaa, paitsi lapset.
Kyse on elämästä. Elämään liittyy paljon erilaisia asioita eri elämänvaiheissa. Voimme ymmärtää toista ja toisen elämää, vaikka katsommekin sitä itse eri näkövinkkelistä. En ymmärrä miksi lapset ovat tässä asiassa mikään poikkeus.
Mielestäni kukaan ei ole sanonut, että sen, jolla on lapsia, tulee olla hiljaa. Miksi siis vääristelet? En myöskään ymmärrä, miksi ivaat toisen asioiden kuuntelemista. Miksi todella "älykkäitä", lainausmerkit? Mihin pyrit? Valitettavasti kaikilla ei ole olosuhteiden pakosta taas niitä lapsijuttuja tarjolla, vaan on pelkästään siskonkumminkaiman kautta kertoa jotakin lapsista.
Mutta tässähän se taas tulee: ylimielinen suhtautuminen siihen, että ihan pitäisi kuunnella toisten "älykkäitä" juttuja opinnoista, työelämästä, äärimmäisen kiinnostavasta harrastuksesta, parisuhteesta tai lemmikkieläimistä. Varmasti sinäkin voisit johonkin keskusteluun osallistua, kun taas esim. lapseton yksinelävä voi vain yksipuolisesti kyselemällä ja kuuntelemalla osallistua lapsikeskusteluun.
Mutta älä huoli. En minä ainakaan henkilöille, joilla on lapsia, puhu omasta elämästäni. He eivät tiedä siitä juuri mitään, sillä moni ei tosiaan kysy juuri mitään ja välittää näin tämän saman asenteen, joka sinullakin on, eli ei kiinnosta. Siispä minä olen se, joka kyselee lapsesta ja toisen elämästä lapsen kanssa. Jos toinen ei älyä kysyä minulta mitään edes muodon vuoksi, enhän minä voi asiaa muuttaa. Kertonee varmaan siitä, että pohjimmiltaan on kyse huonosta ystävästä, vaikka kuinka olisi luullut erittäin hyväksi ystäväksi. Minä näen, että jos minulla on jonkinlainen velvollisuus kysellä toiselta raskaudesta, lapsesta ym. (jos ohitan koko asiat, niin tulee ihmettelyä eli hädin tuskin uskallan jättää kommentoimatta WhatsAppissa lähetettyä lapsivalokuvaa), niin myös toinen voisi katsahtaa peiliin ja olla jollain tavalla kiinnostunut toisen näennäisesti ehkä varsin tylsästäkin elämästä. Esim. minulla ei ole parisuhdetta, lasta, lemmikkieläintä tai jotain supertärkeätä harrastusta eli tarttumapintoja ei ehkä huimasti ole, mutta voisi kai sitä edes kysyä, että missä olet töissä tai oletko töissä nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni mikään ei ole turhanpäiväisempää, kuin lapsettomien ystävieni jorinat, mitä he itse tekevät milloinkin, koska itselläni on kaksi lasta joiden elämästä olen vastuussa. Lapsettomien jorinat tuntuvat todella pinnallisilta ja itsekkäiltä. Kuinka joku jaksaa miettiä tuntikaupalla vain itseään?
Ehkäpä kaikilla ei ole kovin paljon muita ihmisiä, joita miettiä.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni kukaan ei ole sanonut, että sen, jolla on lapsia, tulee olla hiljaa. Miksi siis vääristelet?
Puhun omasta kokemuksesta ja siitä asenteesta, joka tässäkin ketjussa näkyy, että lapsista puhuminen on tyhmää ja epäkiinnostavaa. En mielestäni vääristele, mutta kärjistän, jotta pointti tulee selväksi.
Vierailija kirjoitti:
En myöskään ymmärrä, miksi ivaat toisen asioiden kuuntelemista. Miksi todella "älykkäitä", lainausmerkit? Mihin pyrit?
Tarkoitus ei ole ivata, vaan tuoda esille se, miten perheasiat teilataan tyhmyytenä ja muut elämään kuuluvata asiat ovat muka älykkäämpiä. Itse olen kiinnostunut toisten asioista liittyvät ne mihin tahansa, perheeseen tai muihin aiheisiin, joista itse en välttämättä ole edes tiedä paljoa. Se kiinnostus tulee juuri siitä, että kyse on ystävästä ja hänen kokemuksestaan ja jopa ehkä itselleni vieraasta aihealueesta. "Älykäs" oli juuri siksi lainausmerkeissä, että mielestäni aihe kuin aihe voi olla älykäs, ei lapsista puhuminen ole sen vähemmän tai enemmän älykästä, kuin muutkaan aiheet.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti kaikilla ei ole olosuhteiden pakosta taas niitä lapsijuttuja tarjolla, vaan on pelkästään siskonkumminkaiman kautta kertoa jotakin lapsista.
Totta puhuen perheellisenä en välttämättä edes kaipaa lapsijuttuja kuultavaksi,mutta olisi suotavaa, että niitä voisi kuitenkin kuunnella jos toinen niitä kertoo. Ehkä lapsiasiat olisi lapsettomillekin tutumpia jos niistä uskaltaisi puhua ilman, että heti teilataan tyhmäksi tai tylsäksi.
Vierailija kirjoitti:
Mutta tässähän se taas tulee: ylimielinen suhtautuminen siihen, että ihan pitäisi kuunnella toisten "älykkäitä" juttuja opinnoista, työelämästä, äärimmäisen kiinnostavasta harrastuksesta, parisuhteesta tai lemmikkieläimistä. Varmasti sinäkin voisit johonkin keskusteluun osallistua, kun taas esim. lapseton yksinelävä voi vain yksipuolisesti kyselemällä ja kuuntelemalla osallistua lapsikeskusteluun.
Nyt vääristelet sinä. Nuo jutut ovat oikeasti minusta kiinnostavia. Osallistun keskusteluun noista aiheista suurella innolla. Lainausmerkit älykkyyden kohdalla oli siksi, etten ymmärrä miksi perheellisyyteen liittyvät keskustelut nähdään yhtään sen vähemmän älykkäinä. Lapseton muuten voi osallistua lapsikeskusteluun ihan yhtä intensiivisesti kuin minä vaikka keskusteluun koirista, joista minulla ei ole mitään kokemusta. Tarkennukseksi, että todella olen käynyt monta koirakeskustelua ja ihan aidon kiinnostuneena.
Vierailija kirjoitti:
Mutta älä huoli. En minä ainakaan henkilöille, joilla on lapsia, puhu omasta elämästäni. He eivät tiedä siitä juuri mitään, sillä moni ei tosiaan kysy juuri mitään ja välittää näin tämän saman asenteen, joka sinullakin on, eli ei kiinnosta.
Onneksi mua on siunattu kavereilla, jotka uskaltaa puhua omista asioistaan ihan vapaasti. Mua nimittäin oikeasti kiinnostaa. Koko kirjoitukseni pointti oli tuoda esiin se, kuinka yleensä nimenomaan lapsista ei saa puhua, vaan pelkästään kaikesta muusta. Onnekseni suurin osa omista kavereista ei koe vanhemmuutta tyhmentävänä ja voi kuunnella myös mun juttuja perheeseen liittyen tai mihin tahansa. Olen kuitenkin törmännyt myös aloituksessa mainittuun tyhmentymis-ajatukseen ja siksi ylipäätään ketjuun vastasin.
En muuten kysele ystäviltäni mitään "muodon vuoksi" tai kohteliaisuuttani, vaan siksi, että mua kiinnostaa ihan oikeasti, että mitä heille kuuluu. Ei kenenkään mun ystävän asiat ole koskaan olleet edes näennäisesti tylsiä. Ei ainakaan lapset, lemmikit tai työasiat.
Mulle jäi pikemminkin käsitys, että ymmärsit ehkä viestini väärin. olemme varmaankin aika lailla samoila linjoilla siinä, että toisen elämästä voi olla kiinnostunut, oli puheenaiheet mitä tahansa. Eikä yksi jonkun ihmisen elämään liittyvä asia ole toista vähemmän fiksu tai olennainen. Se oli mun ajatus ainakin. Kärjistin, koska oma kokemukseni on ollut se, että äitinä voin joillekin tuttaville puhua omasta elämästäni varsin vähän, koska sitä ei haluta kuunnella. Hassua on se, että moni näistä tutuista, jotka pitivät aikanaan lapsijuttuja ällöttävän tylsinä, eivät muusta puhukaan kun vanhemmuus tuli omalle kohdalle.
Pointti siis se, että voidaan olla kiinnostuneita ihmisten asioista, vaikka niihin ei olisi henkilökohtaista tarttumapintaa. Mitään aihetta ei ole syytä dissata ja mielestäni olisi toivottavaa, ettei mistään tarvitsisi vaieta siinä pelossa, että osoittautuisi siksi tyhmäksi tai tylsäksi.
Vanhemmuuteen (kuten muuten työhön ja harrastuksiinkin) voi "hukkua" ja se on ihan ymmärrettävää, koska vaikuttaa ihmisen elämässä paljon. On surullista, jos sitä ei ymmärretä.
Itsekkyyttä näkyy varmasti niin perheellisten kuin lapsettomienkin keskustelutavoissa, eikä se liene edes perhetilanteesta riippuvaista. Kurja ilmiö on kuitenkin tämä, että perheellistymisestä on tullut osalle ihmisistä aika rankkakin vedenjakaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä minäkin olen miettinyt, että miksi se koulutus ylipäätään on hankittu, kun loppuelämä onkin yhtä "gugguuta" ja "piipaapuuta" vaan. Kai siinä on kyse ajatuksesta, että lapsi on elämän tarkoitus. Lapsuus kestää sinne yliopiston loppuun ja vanhemmat seuraa polleana, sen jälkeen kiertokulku alkaa alusta ja "lapsi" alkaa elää oman lapsensa kautta. Omat tavoitteet ja unelmat jää pois. Niin paljon haaskattua potentiaalia ja resursseja.
Huom ei koske kaikkia äitejä.
Villi veikkaus, että sillä koulutuksella saa potentiaalisesti parempia isäehdokkaita pikku-"gugguulle", kuin ilmoittamalla, että ainoa koulu peruskoulun jälkeen on elämänkoulu. Miehet pitää saada nalkkiin ennen kotiäiteilyä.
Yleensä yliopistokoulutuksen saaneet menevät takaisin töihin. Niin menin minäkin lapsen ollessa 1v8kk. Mies jäi tuossa vaiheessa töistä vuorotteluvapaalle kotiin lapsen kanssa ja meni takaisin töihin lapsen ollessa 2 v. Tuossa vaiheessa löytyi läheltä kotia hyvää pph paikka.
Vierailija kirjoitti:
Puhun omasta kokemuksesta ja siitä asenteesta, joka tässäkin ketjussa näkyy, että lapsista puhuminen on tyhmää ja epäkiinnostavaa. En mielestäni vääristele, mutta kärjistän, jotta pointti tulee selväksi.
Tarkoitus ei ole ivata, vaan tuoda esille se, miten perheasiat teilataan tyhmyytenä ja muut elämään kuuluvata asiat ovat muka älykkäämpiä. Itse olen kiinnostunut toisten asioista liittyvät ne mihin tahansa, perheeseen tai muihin aiheisiin, joista itse en välttämättä ole edes tiedä paljoa. Se kiinnostus tulee juuri siitä, että kyse on ystävästä ja hänen kokemuksestaan ja jopa ehkä itselleni vieraasta aihealueesta. "Älykäs" oli juuri siksi lainausmerkeissä, että mielestäni aihe kuin aihe voi olla älykäs, ei lapsista puhuminen ole sen vähemmän tai enemmän älykästä, kuin muutkaan aiheet.Totta puhuen perheellisenä en välttämättä edes kaipaa lapsijuttuja kuultavaksi,mutta olisi suotavaa, että niitä voisi kuitenkin kuunnella jos toinen niitä kertoo. Ehkä lapsiasiat olisi lapsettomillekin tutumpia jos niistä uskaltaisi puhua ilman, että heti teilataan tyhmäksi tai tylsäksi.
Nyt vääristelet sinä. Nuo jutut ovat oikeasti minusta kiinnostavia. Osallistun keskusteluun noista aiheista suurella innolla. Lainausmerkit älykkyyden kohdalla oli siksi, etten ymmärrä miksi perheellisyyteen liittyvät keskustelut nähdään yhtään sen vähemmän älykkäinä. Lapseton muuten voi osallistua lapsikeskusteluun ihan yhtä intensiivisesti kuin minä vaikka keskusteluun koirista, joista minulla ei ole mitään kokemusta. Tarkennukseksi, että todella olen käynyt monta koirakeskustelua ja ihan aidon kiinnostuneena.Onneksi mua on siunattu kavereilla, jotka uskaltaa puhua omista asioistaan ihan vapaasti. Mua nimittäin oikeasti kiinnostaa. Koko kirjoitukseni pointti oli tuoda esiin se, kuinka yleensä nimenomaan lapsista ei saa puhua, vaan pelkästään kaikesta muusta. Onnekseni suurin osa omista kavereista ei koe vanhemmuutta tyhmentävänä ja voi kuunnella myös mun juttuja perheeseen liittyen tai mihin tahansa. Olen kuitenkin törmännyt myös aloituksessa mainittuun tyhmentymis-ajatukseen ja siksi ylipäätään ketjuun vastasin.
En muuten kysele ystäviltäni mitään "muodon vuoksi" tai kohteliaisuuttani, vaan siksi, että mua kiinnostaa ihan oikeasti, että mitä heille kuuluu. Ei kenenkään mun ystävän asiat ole koskaan olleet edes näennäisesti tylsiä. Ei ainakaan lapset, lemmikit tai työasiat.
Mulle jäi pikemminkin käsitys, että ymmärsit ehkä viestini väärin. olemme varmaankin aika lailla samoila linjoilla siinä, että toisen elämästä voi olla kiinnostunut, oli puheenaiheet mitä tahansa. Eikä yksi jonkun ihmisen elämään liittyvä asia ole toista vähemmän fiksu tai olennainen. Se oli mun ajatus ainakin. Kärjistin, koska oma kokemukseni on ollut se, että äitinä voin joillekin tuttaville puhua omasta elämästäni varsin vähän, koska sitä ei haluta kuunnella. Hassua on se, että moni näistä tutuista, jotka pitivät aikanaan lapsijuttuja ällöttävän tylsinä, eivät muusta puhukaan kun vanhemmuus tuli omalle kohdalle.
Pointti siis se, että voidaan olla kiinnostuneita ihmisten asioista, vaikka niihin ei olisi henkilökohtaista tarttumapintaa. Mitään aihetta ei ole syytä dissata ja mielestäni olisi toivottavaa, ettei mistään tarvitsisi vaieta siinä pelossa, että osoittautuisi siksi tyhmäksi tai tylsäksi.
Vanhemmuuteen (kuten muuten työhön ja harrastuksiinkin) voi "hukkua" ja se on ihan ymmärrettävää, koska vaikuttaa ihmisen elämässä paljon. On surullista, jos sitä ei ymmärretä.
Itsekkyyttä näkyy varmasti niin perheellisten kuin lapsettomienkin keskustelutavoissa, eikä se liene edes perhetilanteesta riippuvaista. Kurja ilmiö on kuitenkin tämä, että perheellistymisestä on tullut osalle ihmisistä aika rankkakin vedenjakaja.
Ihan vaan lyhyesti: mielestäni en vääristele. Jos käyttää sanamuotoa "äärimmäisen kiinnostavasta harrastuksesta" tai "todella 'älykkäitä'", niin tämän jälkeen on vaikeata enää uskoa korjauksia, että eikun ihan oikeesti mä tykkään keskustella noista. Nuo jutut kuulostivat aiemmin silkalta vittuilulta.
Ja trust me, tosiaan niitä lapsijuttuja puhutaan aina. Lapseton kuuntelee kiltisti. Ja kyselee lapsista.
Ei, lapseton ei voi koskaan osallistua lapsikeskusteluihin intensiivisesti, koska on lapseton. Sori, ei vaan voi ilman toisten mitätöintiä. Koska kokemusta ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanikäinen työkaveri. Korkeakoulutettu, oli ollut ulkomailla töissä. Uraputki oli tärkeä. Osti sijoitusasunnon ja laittoi rahaa sijoituksiin.
Sitten tapasi unelmien miehensä, kuulemma, amistasoisen. Ja sai kolme lasta viiteen vuoteen. Nyt kotiäitinä ollut vuosia, nuorinkin taitaa jo pian mennä kouluun. Lihonut 20kg ainakin eikä enää pidä ulkonäöstään huolta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen lause loppuu tai alkaa "erityisesti jos on lapsia".
Eikä ole nuori, vaan 35-vuotias äiti. Korkeakoulutettu, ennen älykäs, pitkän työuran tehnyt.
Ei se koulutus, älykkyys tai työuran pituus minnekään häviä lasten myötä.
Älykkyys valitettavasti vaikuttaa useimmiten hiipuvan sellaiset 30% äitiyden myötä, vähintään alkuun.
Univaje hidastaa ajattelua, mutta kyllä se palautuu, kun muksut alkaa nukkua hyvin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se ihan tutkittu asia että raskaus muuttaa naisten aivoja. Aivojen harmaa aine vähenee merkittävästi.
https://www.nainen.com/tutkimus-raskaus-muuttaa-naisen-aivoja-ainakin-p…
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Aika moni ihminen muuttuu alettuaan seurustella.
Ja se on normaali asia. Kaverit eivät ole ykkösenä. Muuten olisi omituista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä että lapsettomat saavat kyllä downsiftata, vaihtaa työpaikkaa ns alemmalle tasolle, lakata meikkaamasta, ruveta hippityyliseksi (entisestä uramimmityylistä), saavat ruveta höpöttämään vain koirista, lihota muodottomaksi, ryyppyretkien ei tartte enää kiinnostaa, eikä risteilyjen, saavat tehdä mitä tahansa - mutta jos äiti ei ole tismalleen samanlainen kuin ennen, niin äitiyden syy ja "yhyy onpa äidit kamalia".
Kyllä oon itse edelleen järkevä nainen ja korkeakoulututkintoakaan ei tarttenut luovuttaa pois. Kiinnostaa edelleen todella moni muukin asia kuin lapset, en näytä samalta kuin silloin kuin olin 20v. Mutta omasta mielestäni ihan hyvältä. Meikkaan ja tykkään edelleen kauniista vaatteista. En omista crockseja. Enkä kyl ole käynyt risteilyllä kuin ehkä kahdesti elämässäni ja ne oli hirvittäviä kokemuksia. En tykännyt juopotella ennen lapsiakaan enkä viihtynyt yöelämässä. Nyt vielä vähemmän jaksaa siellä liikkua. Tykkään kyl kulkea luonnossa ja hyvissä ruokaravintoloissa.
Tiivistätkö vielä pointin. En ymmärtänyt.
Minä ainakin ymmärsin vaikka en tuon kirjoittaja olekaan. Muuttuminen elämän aikana on ihmiselle luonnollista,mutta jostain syystä äideille se ei ole hyväksyttävää. Koen että pitää hirveästi nykyään todistella että äitiys ja erilainen elämäntilanne EI VAAN ole muuttanut minua,vaikka muuttuminen on luonnollista eikä siinä ole mitään väärää.
Ymmärrätkö sitten senkin, että ystävä on pettynyt, jos hän ei enää kelpaa eikä kiinnosta?
Yleensä nämä ikävimmät muutokset tulevat niille naisille, jotka ovat äänekkäimmin julistaneet, että elävät sitten niin kuin ennenkin.Ei kai kukaan kiellä muuttumasta.
Äitiys on joillekin kuin uskoontulo: elämänpiiri ja harrastukset muuttuvat täysin. On me ja muut. " me " ymmärretään mitä elämä on oikeasti, ne muut ei vaan käsitä.
Ei ihme, että ystävyyssuhteet katkeavat.
Harva asia on niin vastenmielistä kuin besserwisseriys. Olipa sen perusteena olevinaan mikä hyvänsä.No,sellaista elämä on. Ei se elämä muuttumattomana pysy lapsettomallekaan. Ystävän voi menettää elämänmuutoksen seurauksena,kuolemalle ja lukuisilla muilla tavoilla.
Väittäisin että valtaosa naisista ei noin tee. Ehkä he jotka niin tekevät,tekisivät niin jokatapauksessa vaikka sitten uskoontulon,laihdutuksen tms.myötä. Toiset hurahtavat herkemmin. Ei ole lasten tai lastenhankinnan syy.
Puhut sellaiseen sävyyn, kuin tietäisit asiasta paljon. Ystävien hylkäämisestä, kun nämä ovat käyneet tarpeettomiksi.
Mutta älä syytä siitä elämää. Äläkä vertaa sitä kuolemaan.
Se on vain halveksittavaa ihmisten hyväksikäyttöä, joka ei ansaitse ystävyyden arvonimeä.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se ihan tutkittu asia että raskaus muuttaa naisten aivoja. Aivojen harmaa aine vähenee merkittävästi.
https://www.nainen.com/tutkimus-raskaus-muuttaa-naisen-aivoja-ainakin-p…
Nyt sille on sitten selitys, miksi synnyttäneen naisen naamalla on ilmeetön lehmän tuijotus.
Varmaan ne jotka masentuu on älykkäitä, eivätkä sopeudu siihen, että aivoista tulee huttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuttui paremmaksi ihmiseksi. Onnelliseksi. :) Olen niin iloinen hänen puolestaan.
Vierailija kirjoitti:
Se varmasti tuntuu lapsettomasta siltä, että miksi ei voi olla myöhään, kyllä se lapsi pärjää. Itselläni on 3-vuotias lapsi joka huutaa niin kauan, että tulen ja nukutan. Isovanhemmat sanovat ihan suoraan, etteivät pärjää lapsen kanssa, samoin isi. Tänä kesänä onneksi suostui jäämään. Ei kannata heti tuomita vaan kysyä, keskustella, kertoa miltä tuntuu se, ettei voi viettää aikaa ystävän kanssa kahdestaan. Onneksi minulla on ystäviä, jotka ymmärtävät täysin, etten ole myöhään ulkona ja pysyvät rinnallani. Miksi tuomitsemme toisiamme jatkuvasti? Onko meillä kaikilla niin paha olla?
Jotenkin tyyppiesimerkki naisesta, joka lapsen saatuaan alkaa elää täysin lapsen ehdoilla. Se, että lapsen oma isäkään ei saa kolmevuotiasta lastaan ilman tämän äidin apua nukkumaan kuulostaa jo siltä, että äitikin on riippuvainen lapsestaan ja siitä, miten kokee olevansa tälle korvaamaton eikä halua edes lapsen isän jakavan lapselta saamaansa huomiota. Samalla tavalla, kun lapsi on oppinut nukahtamaan äidin kanssa, hän olisi todennäköisesti tottunut nukahtamaan isänsäkin kanssa, jos isälle olisi annettu nukuttamiseen kunnolla mahdollisuus.
Se on hauska miten monen mielestä älykkyys on älykkyyttä vain, jos se on valjastettuna markkinakapitalismin käyttöön 100% tai, että älykäs nainen automaattisesti eläisi jotenkin enemmän itselleen ja tyhmempi nainen sitten keskittyisi enemmän lapsiinsa. Tähän koko aloitus perustuu ja kerää liudan peesaajia.
Olen itse aika lailla eri mieltä. Lapsille on valtavasti etua, jos älykäs (ja tunneälykäs) nainen keskittyy heidän kasvattamiseensa. Ei ole tyhmyyttä todellakaan, jos haluaa turvata omille jälkeläisilleen hyvän lapsuuden.
Se voi tietty olla henkilökohtainen harmin paikka, jos kaveriporukka vakiintuu ja lisääntyy eri aikoihin, eli joku porukasta jää aiemmin pois hauskoista baari-illoista yms. "vain aikuisten" ajanvietosta. Mitään tekemistä sillä ei kyllä ole naisen älykkyysosamäärän kanssa.
Jollei nainen vauvavuotena osaa kuunnella toisten elämän murheita ja arjen kommelluksia, on kyllä moukkamaista sosiaalisesta näkökulmasta, mutta sille on luultavasti vahva biologinen perusta. Tuoreen äidin aivot ovat virittyneet vain vauvan tarpeille ja tässä kohtaa ei ole sinällään syytä yrittää kumota biologiaa. Lasten kasvaessa kyllä 99% äideistä palautuu ja elämässä on taas hyvinkin tilaa ja aikaa ystävyyssuhteille, palkkatyölle yms. sellaisille asioille (jotka eivät kylläkään korreloi suoranaisesti älykkyyden kanssa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen lause loppuu tai alkaa "erityisesti jos on lapsia".
Eikä ole nuori, vaan 35-vuotias äiti. Korkeakoulutettu, ennen älykäs, pitkän työuran tehnyt.
Ei se koulutus, älykkyys tai työuran pituus minnekään häviä lasten myötä.
Kyllä se älykkyys häviää.
Vain väliaikaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Samanikäinen työkaveri. Korkeakoulutettu, oli ollut ulkomailla töissä. Uraputki oli tärkeä. Osti sijoitusasunnon ja laittoi rahaa sijoituksiin.
Sitten tapasi unelmien miehensä, kuulemma, amistasoisen. Ja sai kolme lasta viiteen vuoteen. Nyt kotiäitinä ollut vuosia, nuorinkin taitaa jo pian mennä kouluun. Lihonut 20kg ainakin eikä enää pidä ulkonäöstään huolta
Tajunnut, ettei ulkonäkö olekaan maailman tärkein asia = tyhmentynyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen lause loppuu tai alkaa "erityisesti jos on lapsia".
Eikä ole nuori, vaan 35-vuotias äiti. Korkeakoulutettu, ennen älykäs, pitkän työuran tehnyt.
Ei se koulutus, älykkyys tai työuran pituus minnekään häviä lasten myötä.
Älykkyys valitettavasti vaikuttaa useimmiten hiipuvan sellaiset 30% äitiyden myötä, vähintään alkuun.
Univaje hidastaa ajattelua, mutta kyllä se palautuu, kun muksut alkaa nukkua hyvin
Sanopa muuta. Kun ei ole 1,5 vuoteen nukkunut ainuttakaan kokonaista yötä, on välillä vaikea käydä edes järjevää keskustelua ihmisten kanssa kun ajatus ei vaan kulje.
Missähän maassa mahdat elää? Suomessa on todella harvinaista, että äiti jäisi kokonaan kotiäidiksi. Jo sekin, että lapsi olisi kotona kolmivuotiaaksi, alkaa olla harvinaista.
Enkä pidä kovinkaan fiksuna ihmistä, jonka mielestä kiva tekeminen on yhtä kuin baareissa istuskelu, oli sitten vanhempi tai ei.