Nuori, menestynyt, fiksu nainen muuttuu täysin saatuaan lapsia. Kertokaa esimerkkejä

Exäni oli alle parikymppinen kun sai ekan lapsensa ja toinen tuli vähän yli parikymppisenä. Ei lapset haitannut elämää millään tavalla. Hän on juuri sellainen sporttimimmi edelleen ja eteni töissäkin ylempiin tehtäviin ihan pikkulapsiaikana. Ja uusia kavereita tuli juuri lasten kautta.

Mutta myöhemmin työstressi ja lapsiarki kävi hänelle raskaaksi ja meillä alkoi mennä kehnosti ja hän päätyi uskottomuuteen. Erottiin, on irtisanoutunut työstään, rahaongelmia ja menee kouluun alalle jossa paljon matalampi palkka. En väitä että hän muuttunut on mutta jonkunlainen romahdus kyllä koska kaikki menee uusiksi elämässä.

Mutta taustalla siis voi olla muutakin kuin pelkät lapset. Usein sieltä löytyy paljon muutakin.

En tunne tällaisia naisia. Nuoret, menestyneet ja fiksut tuttuni ovat olleet jatkossa joitain vuosia vanhempia, mutta edelleen menestyneitä ja fiksuja naisia. Sori.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä.

Nätistä sporttimimmistä ylipainoiseksi. Aina lapsen etu edellä.

Mutta sellasta se äidin elämä on.

Hyi.

Mitä iloa on olla nätti sporttimimmi? Onko se arvo tai ammatti, mitä siitä jää käteen kuusikymppisenä?

Ainakin terveys!

Vierailija kirjoitti:

En tunne tällaisia naisia. Nuoret, menestyneet ja fiksut tuttuni ovat olleet jatkossa joitain vuosia vanhempia, mutta edelleen menestyneitä ja fiksuja naisia. Sori.

Työskentelen kansanvälisessä yhtiössä, yhtiön naisjohtajilla on lapsia kuten myös miesjohtajilla.

Tuttu oli lihonut kovasti lyhyessä ajassa.

Ollut ennen hoikka.

Syy selvisi: hän söi aina jämät lasten lautasilta, ettei mene hukkaan.

Kun oltiin porukalla mökillä, hän imuroi sielläkin kaikki kipot, mihin uhkasi jäädä ruokia.

Nyt on kulunut 20 vuotta. Hän on sairaalloisen lihava, eronnut, masentunut.

Lastensaannista se alamäki alkoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä.

Nätistä sporttimimmistä ylipainoiseksi. Aina lapsen etu edellä.

Mutta sellasta se äidin elämä on.

Hyi.

Mitä iloa on olla nätti sporttimimmi? Onko se arvo tai ammatti, mitä siitä jää käteen kuusikymppisenä?

Ainakin terveys!

Tarkkaan ei tiedä. Ihminen voi lykätä koiranputkea jo ennen.

Mutta sporttinen elämäntapa tuo iloa, terveyttä, mieleisiä harrastuksia. Ehkä hänellä on mies, koira, mökki/vene, ystäviä, riittävästi varoja, kiva asunto.

Mitä lapsia tehneellä jää käteen?

Äitiys ei ole arvo eikä ammatti sekään.

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että moni äiti toivoisi "ystävien" auttavan arjessa enemmän. Äidit tekevät aivan uskomattoman työn, kasvattamalla lapsen sisällään, synnyttävät ne, valvovat ensimmäisen vuoden muutamilla unilla selviten, tekevät ruoat alusta loppuun, siivoavat koko ajan, sitten pitäisi vielä pitää itsestä ja parisuhteesta huolta. Ennenkuin olet äiti, et välttämättä usko, kuinka rankkaa se lapsiarki on. (Eri asia kun lapset ovat omatoimisia) Jos haluat ystäviä ja ennen kaikkea Olla hyv m Ystävä, tarjoa apua. Auta ruoanlaitossa tai tule vain seuraksi hengailemaan, rohkaise, kehu. Muistuta äitiä siitä, kuinka hän on muutakin kuin äiti ja järjestä jotain kivaa vaikka sitten sinne kotiin. Oikea ystävä ymmärtää ja kommunikoi, keskustelee ja kuuntelee. Kerro mitä toivot ystävyydeltänne. Harva näin tekee.

Eli ystävän pitäisi tulla ilmaiseksi lastenhoito- ja kotiavuksi vielä sen päälle, että ainoa asia mistä äiti osaa puhua, on lapset ja niiden eritteet ja toilailut? Just joo. Hoitakaa kakaranne ja kotinne itse kun olette niitä tenavia hankkineet!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että moni äiti toivoisi "ystävien" auttavan arjessa enemmän. Äidit tekevät aivan uskomattoman työn, kasvattamalla lapsen sisällään, synnyttävät ne, valvovat ensimmäisen vuoden muutamilla unilla selviten, tekevät ruoat alusta loppuun, siivoavat koko ajan, sitten pitäisi vielä pitää itsestä ja parisuhteesta huolta. Ennenkuin olet äiti, et välttämättä usko, kuinka rankkaa se lapsiarki on. (Eri asia kun lapset ovat omatoimisia) Jos haluat ystäviä ja ennen kaikkea Olla hyv m Ystävä, tarjoa apua. Auta ruoanlaitossa tai tule vain seuraksi hengailemaan, rohkaise, kehu. Muistuta äitiä siitä, kuinka hän on muutakin kuin äiti ja järjestä jotain kivaa vaikka sitten sinne kotiin. Oikea ystävä ymmärtää ja kommunikoi, keskustelee ja kuuntelee. Kerro mitä toivot ystävyydeltänne. Harva näin tekee.

Eli ystävän pitäisi tulla ilmaiseksi lastenhoito- ja kotiavuksi vielä sen päälle, että ainoa asia mistä äiti osaa puhua, on lapset ja niiden eritteet ja toilailut? Just joo. Hoitakaa kakaranne ja kotinne itse kun olette niitä tenavia hankkineet!

Kiitos. Minustakin tuo oli ärsyttävä kommentti.

Perheellinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että moni äiti toivoisi "ystävien" auttavan arjessa enemmän. Äidit tekevät aivan uskomattoman työn, kasvattamalla lapsen sisällään, synnyttävät ne, valvovat ensimmäisen vuoden muutamilla unilla selviten, tekevät ruoat alusta loppuun, siivoavat koko ajan, sitten pitäisi vielä pitää itsestä ja parisuhteesta huolta. Ennenkuin olet äiti, et välttämättä usko, kuinka rankkaa se lapsiarki on. (Eri asia kun lapset ovat omatoimisia) Jos haluat ystäviä ja ennen kaikkea Olla hyv m Ystävä, tarjoa apua. Auta ruoanlaitossa tai tule vain seuraksi hengailemaan, rohkaise, kehu. Muistuta äitiä siitä, kuinka hän on muutakin kuin äiti ja järjestä jotain kivaa vaikka sitten sinne kotiin. Oikea ystävä ymmärtää ja kommunikoi, keskustelee ja kuuntelee. Kerro mitä toivot ystävyydeltänne. Harva näin tekee.

Eli ystävän pitäisi tulla ilmaiseksi lastenhoito- ja kotiavuksi vielä sen päälle, että ainoa asia mistä äiti osaa puhua, on lapset ja niiden eritteet ja toilailut? Just joo. Hoitakaa kakaranne ja kotinne itse kun olette niitä tenavia hankkineet!

Kiitos. Minustakin tuo oli ärsyttävä kommentti.

Perheellinen

Ole hyvä :) Mukavaa viikonloppua.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin pidän koirista. Mutta en silti oleta kenenkään huvittuvan, jos alan kuvailla tarkasti koiran ulosteen olomuotoa, määrää, hajua, miten se tarttuu mihinkin ja miten pökäle kerätään pussiin etc.

Äidit tekevät tätä kakkajuttuväkivaltaa jatkuvasti ja pitkään. He eivät tajua tai välitä, että kuulijaa ällöttää ja nolottaa toisen puolesta. Myös oksennukset, räät, pissat on kuumaa valuuttaa. Mitä enemmän sotkua, sitä parempi.

Pitäisikö näihin keskusteluihin osallistua vaikka kuvailemalla omaa kuukautisvuotoaam? Minkä väristä verta, hyytymäklimpit, miten veri lorisee vessanpönttöön, mitä tamponikokoa käyttää, miltä se näyttää käytettynä. Kivut voi myös kuvata yksityiskohtaisesti. Pieretystä, turvotusta ja ripulia unohtamatta.

Näin me keskustellaan äitien kanssa mielenkiintoisesti, henkevästi ja kehittävästi.

Joka päivä on kakka uus!

Tämä oli mielestäni koko vauva-historiani ajan paras kommentti, mitä olen täällä nähnyt. :D

Noiden kuvailujen lisäksi valitellaan, kuinka elämä on nyt pelkkää kakkaa ja oksennusta, eikä jaksa päivästä toiseen tätä samaa ...skaa (kirjaimellisesti), kuinka ei saa käydä vessassakaan rauhassa ja toivoo vain, että saisi lapset jonnekin hoitoon ja pääsisi kotoa jonnekin pakoon nykyistä elämäänsä - ja samaan hengenvetoon kuitenkin painotetaan, että hanki sinäkin lapsia, tämä on niin ihanaa? Ei siinä kuulija oikein voi olla miettimättä, että vihaako tuo salaa minua.