Lue keskustelun säännöt.
Jos olen TE-toimiston kirjoilla ilman ammattia pitkään, niin voiko TE-toimisto vaatia luopumaan ammattihaaveestani ja kouluttautumaan jonnekin minne on helpompi päästä?
21.05.2018 |
Tätä pohdin, koska olen nyt kaksi kertaa hakenut alalle jonne 3% pääsee sisään. Nyt sitten luin pääsykokeeseen neljä kuukautta mutta tuntuu silti siltä että tuskin pääsen nytkään sisään. Nyt olen ilmoittautunut TE-toimistoon siltä varalta että en tosiaankaan pääse sinne sisään. Aloin miettimään, että jos olen työmarkkinatuella pitkään enkä löydä sellaisia töitä joita voisi tehdä ilman koulutusta, niin jos en pääse useampaan vuoteen sisään sinne opiskelemaan minne olen peruskoulusta asti intohimoisesti halunnut, niin voiko TE-toimisto vaatia hakemaan jotain täysin muuta koulutusta vedoten siihen ettei aiempina vuosina tänne hakeminen ole tuottanut tulosta? Ahdistaa koko tämä juttu kun ei mikään muua ammatti tai edes koulutusala ole koskaan kiinnostanut paitsi se yksi, ja kaikki muu tuntuu pakkopullalta ja motivaatio muuhun koulutukseen nollassa koska muu ei vain kiinnosta.
Kommentit (118)
4 kuukautta on aivan liian vähän pääsykokeisiin. Aloita jo nyt ja lue koko vuosi, panosta aivan täysillä. Säästä ja käy keväällä valmennuskurssi. Jos teet kaikkesi ja et näin pääse, niin sitten se on siinä.
Joillain on rikkaat vanhemmat ja voivat elättää sen muutaman vuoden lastaan joka hakee korkeakouluun. Tämän takia nämä rikkaiden perheiden lapset ovat vallanneet varsinkin vaikeapääsyiset alat, mikä on väärin. Itse olin tt-tuella kolme vuotta ja kävin osa-aikatöissä muutaman tunnin viikossa hakiessani tälläiseen alaan yliopistossa. Pääsin sisään ja tulen tienaamaan paljon enemmän ja maksamaan paljon enemmän veroja kuin nämä av:n mussuttajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietipä niin päin, että onko reilua että muut elättävät sinut koska et suostu muuhun kuin unelmatyöhön? Myös kaikki ne siivoojat ja kaupan kassat, joilla olisi omiakin unelmia mutta jotka silti mieluummin elättävät itse itsensä. He käyvät töissä, jotta sinä voit vain vuosi vuoden jälkeen jahdata unelmaasi... Onko reilua? No ei ole. Kyllä sulla pitää olla plan b, voithan hakea uudestaan kun olet töissä, tai harrastaa ko alaa vapaalla. Mutta voitko vuosikausia elää muiden rahoilla... Et.
Niin vai onko se edes unelmatyö vai vaan unelmaopiskeluala?
AP, mikä on todennäköisyys työllistyä edes tällä unelmakoulutuksella?
Unelmaopiskeluala sekä unelmatyö. Ihan alunperin kiinnostuin (yläasteella) nimenomaan siitä työstä ennen kuin olin pahemmin edes tutustunut koko opiskelualaan, sitten kun aloin opiskella niin huomasin myös opiskelujen olevan tosi mielenkiintoisia ja nyt kävin tänä vuonna perusopinnot avoimessa yliopistossa ja yritän suorittaa aineopinnot avoimessa nyt ens vuonna mikäli en nytkää pääsykokeessa päässy sisään.
Mainitsin jo alasta aiemmin että haen psykologiaan ja haluan psykologiksi, ja ainakin tällä hetkellä psykologien työllisyystilanne on hyvä. Lisäksi sillä koulutuksella voi tehdä tosi monia muitakin työtehtäviä tarvittaessa jos ei juuri niihin mieluisimpiin työtehtäviin olis jostain syystä jollakin hetkellä työntekijöitä haussa.
ap
Olet ollut ahkera ja pääset varmasti sisälle, ellet tänä vuonna niin seuraavana. Kilpailu on kova, joten panosta pääsykokeeseen myös kunnolla - syksystä lähtien kuten joku tuolla ehdotteli - varsinkin, jos opiskelet samalla aineopintoja, niin nekin vievät aikaa pääsykokeeseen panostukseslt ja päinvastoin.
Tsemppiä! Pääset kyllä vielä yliopistoon!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietipä niin päin, että onko reilua että muut elättävät sinut koska et suostu muuhun kuin unelmatyöhön? Myös kaikki ne siivoojat ja kaupan kassat, joilla olisi omiakin unelmia mutta jotka silti mieluummin elättävät itse itsensä. He käyvät töissä, jotta sinä voit vain vuosi vuoden jälkeen jahdata unelmaasi... Onko reilua? No ei ole. Kyllä sulla pitää olla plan b, voithan hakea uudestaan kun olet töissä, tai harrastaa ko alaa vapaalla. Mutta voitko vuosikausia elää muiden rahoilla... Et.
Niin vai onko se edes unelmatyö vai vaan unelmaopiskeluala?
AP, mikä on todennäköisyys työllistyä edes tällä unelmakoulutuksella?
Unelmaopiskeluala sekä unelmatyö. Ihan alunperin kiinnostuin (yläasteella) nimenomaan siitä työstä ennen kuin olin pahemmin edes tutustunut koko opiskelualaan, sitten kun aloin opiskella niin huomasin myös opiskelujen olevan tosi mielenkiintoisia ja nyt kävin tänä vuonna perusopinnot avoimessa yliopistossa ja yritän suorittaa aineopinnot avoimessa nyt ens vuonna mikäli en nytkää pääsykokeessa päässy sisään.
Mainitsin jo alasta aiemmin että haen psykologiaan ja haluan psykologiksi, ja ainakin tällä hetkellä psykologien työllisyystilanne on hyvä. Lisäksi sillä koulutuksella voi tehdä tosi monia muitakin työtehtäviä tarvittaessa jos ei juuri niihin mieluisimpiin työtehtäviin olis jostain syystä jollakin hetkellä työntekijöitä haussa.
ap
Olet ollut ahkera ja pääset varmasti sisälle, ellet tänä vuonna niin seuraavana. Kilpailu on kova, joten panosta pääsykokeeseen myös kunnolla - syksystä lähtien kuten joku tuolla ehdotteli - varsinkin, jos opiskelet samalla aineopintoja, niin nekin vievät aikaa pääsykokeeseen panostukseslt ja päinvastoin.
Tsemppiä! Pääset kyllä vielä yliopistoon!
Näinpä!
Maailmassa riittää niitä jotka haluavat nuijia jokaisen vastaantulijan maan rakoon. Sitten KUN olet opiskelemassa, voit ottaa gradun kohteeksi ’pahoinvoivan av-mamman pahantahtoisuuden syvempi psykologinen analyysi, empiirisen tutkimusryhmänä vauva.fi -palsta’
😂
Vierailija kirjoitti:
Tätä pohdin, koska olen nyt kaksi kertaa hakenut alalle jonne 3% pääsee sisään. Nyt sitten luin pääsykokeeseen neljä kuukautta mutta tuntuu silti siltä että tuskin pääsen nytkään sisään. Nyt olen ilmoittautunut TE-toimistoon siltä varalta että en tosiaankaan pääse sinne sisään. Aloin miettimään, että jos olen työmarkkinatuella pitkään enkä löydä sellaisia töitä joita voisi tehdä ilman koulutusta, niin jos en pääse useampaan vuoteen sisään sinne opiskelemaan minne olen peruskoulusta asti intohimoisesti halunnut, niin voiko TE-toimisto vaatia hakemaan jotain täysin muuta koulutusta vedoten siihen ettei aiempina vuosina tänne hakeminen ole tuottanut tulosta? Ahdistaa koko tämä juttu kun ei mikään muua ammatti tai edes koulutusala ole koskaan kiinnostanut paitsi se yksi, ja kaikki muu tuntuu pakkopullalta ja motivaatio muuhun koulutukseen nollassa koska muu ei vain kiinnosta.
No jo se, että et pääse sisään, vaikka olet jo parisen kertaa kokeissa käynyt, niin pitäisi kertoa jotain! Itsekin olen aikanaan hakenut yliopistoon, kun totesin etten enää halua tehdä niitä hommia, mitä aiemmin. Mutta hakiessani tein kyllä niitä muita duuneja ja luin samalla... eli jos sä et 4kk täysiaikaisen lukemisen jälkeen pääse vieläkään sisään niin todellakin, se ala EI ole sua varten. Ja mikään ei muuten takaa sitäkään, että vaikka pääsisitkin sisään niin silti voi tulla yllätyksiä. Jos sulla kerta jo nyt on rajoitteita. Vaikka alakin olisi itseä kiinnostava niin kyllä se motivaatio voi opiskellessakin laskea. Saati sitten töissä. Eli en missään tapauksessa sinuna luottaisi koko tulevaisuuttani yhden kortin varaan.
Motivaatio ei synny tyhjästä. Kannattaa miettiä, mitä vahvuuksia sulla on ja sen mukaan miettiä vaikka pari muuta ammattia ja alaa toki ne sun rajoitteet huomioonottaen. Itsellänikin oli joskus aikanaan useitakin unelma-ammatteja, mutta vasta käytäntö on näyttänyt, mikä on oikeasti sellainen duuni, joka sopii. Joskus yrityksen ja erehdyksenkin kautta. Nykyään teen työtä, josta pidän, mutta en sanoisi, että aina on helppoa. Päivääkään en vaihtaisi pois, edes niitä EVVK sellaisia.
Vierailija kirjoitti:
4 kuukautta on aivan liian vähän pääsykokeisiin. Aloita jo nyt ja lue koko vuosi, panosta aivan täysillä. Säästä ja käy keväällä valmennuskurssi. Jos teet kaikkesi ja et näin pääse, niin sitten se on siinä.
Joillain on rikkaat vanhemmat ja voivat elättää sen muutaman vuoden lastaan joka hakee korkeakouluun. Tämän takia nämä rikkaiden perheiden lapset ovat vallanneet varsinkin vaikeapääsyiset alat, mikä on väärin. Itse olin tt-tuella kolme vuotta ja kävin osa-aikatöissä muutaman tunnin viikossa hakiessani tälläiseen alaan yliopistossa. Pääsin sisään ja tulen tienaamaan paljon enemmän ja maksamaan paljon enemmän veroja kuin nämä av:n mussuttajat.
Pääsykoemateriaalia ei ole vielä tiedossa syksyllä. Siksi varmaan AP luki sen 4kk. Mutta koko vuodenhan hän opiskeli psykologiaa, joten pääsykokeita sivuavaa kuitenkin.
Ja kyllä se nyt vaan aika monelle riittää jopa oikikseen ja lääkikseen tuo 4kk - läheskään kaikki, joilla on jokin vaativa unelma-ala eivät pidä välivuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietipä niin päin, että onko reilua että muut elättävät sinut koska et suostu muuhun kuin unelmatyöhön? Myös kaikki ne siivoojat ja kaupan kassat, joilla olisi omiakin unelmia mutta jotka silti mieluummin elättävät itse itsensä. He käyvät töissä, jotta sinä voit vain vuosi vuoden jälkeen jahdata unelmaasi... Onko reilua? No ei ole. Kyllä sulla pitää olla plan b, voithan hakea uudestaan kun olet töissä, tai harrastaa ko alaa vapaalla. Mutta voitko vuosikausia elää muiden rahoilla... Et.
Niin vai onko se edes unelmatyö vai vaan unelmaopiskeluala?
AP, mikä on todennäköisyys työllistyä edes tällä unelmakoulutuksella?
Unelmaopiskeluala sekä unelmatyö. Ihan alunperin kiinnostuin (yläasteella) nimenomaan siitä työstä ennen kuin olin pahemmin edes tutustunut koko opiskelualaan, sitten kun aloin opiskella niin huomasin myös opiskelujen olevan tosi mielenkiintoisia ja nyt kävin tänä vuonna perusopinnot avoimessa yliopistossa ja yritän suorittaa aineopinnot avoimessa nyt ens vuonna mikäli en nytkää pääsykokeessa päässy sisään.
Mainitsin jo alasta aiemmin että haen psykologiaan ja haluan psykologiksi, ja ainakin tällä hetkellä psykologien työllisyystilanne on hyvä. Lisäksi sillä koulutuksella voi tehdä tosi monia muitakin työtehtäviä tarvittaessa jos ei juuri niihin mieluisimpiin työtehtäviin olis jostain syystä jollakin hetkellä työntekijöitä haussa.
ap
Olet ollut ahkera ja pääset varmasti sisälle, ellet tänä vuonna niin seuraavana. Kilpailu on kova, joten panosta pääsykokeeseen myös kunnolla - syksystä lähtien kuten joku tuolla ehdotteli - varsinkin, jos opiskelet samalla aineopintoja, niin nekin vievät aikaa pääsykokeeseen panostukseslt ja päinvastoin.
Tsemppiä! Pääset kyllä vielä yliopistoon!
Näinpä!
Maailmassa riittää niitä jotka haluavat nuijia jokaisen vastaantulijan maan rakoon. Sitten KUN olet opiskelemassa, voit ottaa gradun kohteeksi ’pahoinvoivan av-mamman pahantahtoisuuden syvempi psykologinen analyysi, empiirisen tutkimusryhmänä vauva.fi -palsta’
😂
Ja taatusti työllistyy! :D eiku sit valitetaan, kun ei saada töitä... :P ;P
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietipä niin päin, että onko reilua että muut elättävät sinut koska et suostu muuhun kuin unelmatyöhön? Myös kaikki ne siivoojat ja kaupan kassat, joilla olisi omiakin unelmia mutta jotka silti mieluummin elättävät itse itsensä. He käyvät töissä, jotta sinä voit vain vuosi vuoden jälkeen jahdata unelmaasi... Onko reilua? No ei ole. Kyllä sulla pitää olla plan b, voithan hakea uudestaan kun olet töissä, tai harrastaa ko alaa vapaalla. Mutta voitko vuosikausia elää muiden rahoilla... Et.
Niin vai onko se edes unelmatyö vai vaan unelmaopiskeluala?
AP, mikä on todennäköisyys työllistyä edes tällä unelmakoulutuksella?
Unelmaopiskeluala sekä unelmatyö. Ihan alunperin kiinnostuin (yläasteella) nimenomaan siitä työstä ennen kuin olin pahemmin edes tutustunut koko opiskelualaan, sitten kun aloin opiskella niin huomasin myös opiskelujen olevan tosi mielenkiintoisia ja nyt kävin tänä vuonna perusopinnot avoimessa yliopistossa ja yritän suorittaa aineopinnot avoimessa nyt ens vuonna mikäli en nytkää pääsykokeessa päässy sisään.
Mainitsin jo alasta aiemmin että haen psykologiaan ja haluan psykologiksi, ja ainakin tällä hetkellä psykologien työllisyystilanne on hyvä. Lisäksi sillä koulutuksella voi tehdä tosi monia muitakin työtehtäviä tarvittaessa jos ei juuri niihin mieluisimpiin työtehtäviin olis jostain syystä jollakin hetkellä työntekijöitä haussa.
ap
Olet ollut ahkera ja pääset varmasti sisälle, ellet tänä vuonna niin seuraavana. Kilpailu on kova, joten panosta pääsykokeeseen myös kunnolla - syksystä lähtien kuten joku tuolla ehdotteli - varsinkin, jos opiskelet samalla aineopintoja, niin nekin vievät aikaa pääsykokeeseen panostukseslt ja päinvastoin.
Tsemppiä! Pääset kyllä vielä yliopistoon!
Näinpä!
Maailmassa riittää niitä jotka haluavat nuijia jokaisen vastaantulijan maan rakoon. Sitten KUN olet opiskelemassa, voit ottaa gradun kohteeksi ’pahoinvoivan av-mamman pahantahtoisuuden syvempi psykologinen analyysi, empiirisen tutkimusryhmänä vauva.fi -palsta’
😂Ja taatusti työllistyy! :D eiku sit valitetaan, kun ei saada töitä... :P ;P
Ironista muuten, että ap hakee lukemaan siis psykologiaa eikä löydä tapoja itsensä motivointiin! Eikös se motivaatiokin kuuluu psykologian perusjuttuihin? ja psykologiaa opiskelleet työllistyvät usein paitsi psykologeiksi, henkilöstöhallinnon ja rekrytoinnin pariin niin voisi kai sitten sanoa ettei suutarilla ole vielä kenkiä, lapsista puhumattakaan... t. partaansa naurava yhteiskuntatietelijä :P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan ihana kommentti kiitos tästä! Silmät ihan kostui kyyneleenaluista kun tässä ehdin jo puolisollekin valittaa että kaikki vaan sanoo mulle tässä keskustelussa että kannattais varmaan vaihtaa alaa ja luopua siitä unelmasta ja että en mä sinne kuitenkaan tuu pääsemään. Mä aion tehdä kaikkeni päästäkseni sinne, vaikka kyllähän se ajansaatossa aikamoista riittämättömyyden tunnetta aiheuttaa jos yritys yrityksen jälkeen epäonnistuu.
ap
Ole hyvä! Kunpa minuakin olisi aikanaan kannustettu enemmän syyllistämisen ja vähättelyn sijaan. Kokeen luonne ja vaatimustaso selviää juuri niiden epäonnistumisten myötä ja seuraava kerta onkin jo helpompi, kun tiedät mitä on vastassa. Psykalle on ihan tavallista hakea 1-4 kertaa eikä yliopistossa ketään kiinnosta kuinka monta hakukertaa on takana.
Vierailija kirjoitti:
4 kuukautta on aivan liian vähän pääsykokeisiin. Aloita jo nyt ja lue koko vuosi, panosta aivan täysillä. Säästä ja käy keväällä valmennuskurssi. Jos teet kaikkesi ja et näin pääse, niin sitten se on siinä.
Joillain on rikkaat vanhemmat ja voivat elättää sen muutaman vuoden lastaan joka hakee korkeakouluun. Tämän takia nämä rikkaiden perheiden lapset ovat vallanneet varsinkin vaikeapääsyiset alat, mikä on väärin. Itse olin tt-tuella kolme vuotta ja kävin osa-aikatöissä muutaman tunnin viikossa hakiessani tälläiseen alaan yliopistossa. Pääsin sisään ja tulen tienaamaan paljon enemmän ja maksamaan paljon enemmän veroja kuin nämä av:n mussuttajat.
Mutta ’nämä rikkaat’ ne maksoivat sinunkin TT-tukesi ja koulutuksesi - ja toivovat että sinustakin saadaan joskus iloinen nettoveronmaksaja ettei taakka ole liian harvojen harteilla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensikertalaiskiintiö koskee ainoastaan korkea-asteen opintoja, joten voisit ihan huoleti opiskella jonkun ammattitutkinnon odotellessasi sitä, että pääset unelma-alalle. Tai sitten teet kuten tuttuni, 47 v 3 lapsen äiti, joka on hakenut oikeustieteelliseen nyt yli 20 kertaa eikä ole hankkinut mitään ammattia, koska se olisi hankaloittanut jokakeväistä pääsykoerumbaa. Unelman tavoitteluun voi mennä koko elämä.
Mä käytän siihen vaikka koko elämäni. Tosin jos nyt ei ens vuonnakaan nappaa se opiskelupaikka niin varmaan pakko yrittää hakea sitö seuraavana vuonna jonnekin muualle kandia suorittamaan jotta sitten vois hakea myöhemmin maisterihaussa sitä minne oikeesti haluan. (Ja tietenkin myös kesken sen "väärän alan" kandin suorittamisen yritän joka kevät päästä sisään.)
ap
Kuules, kun olin about sinun ikäisesi niin ajattelin itsekin, että haen unelma-alalleni vaikka ikuisesti. Opiskelin valmiiksi alaa joka oli ihan kiva, mutta arvostus ja työllisyys heikkoa. Joka kevät luin 5-6kk ja jäin aina 2-1 raakapisteen päähän. Viisi vuotta kului ja huomasin olevani vanhentunut ja masentunut. 30 oli lähempänä kuin 20 enkä ollut elänyt elämääni tai nauttinut siitä. Lisäksi kului yli 4000 euroa valmennuskursseihin.
Oli pakko keksiä se plan b tai elämä ei tästä paranisi. Hain toiselle hyvälle alalle, pääsin sisään ja parin vuoden opintojen jälkeen elämä on viimeinkin sitä mitä toivoin. Minulla on sovittu kesä- ja osa-aikatöitä kahdeksi vuodeksi jonka jälkeen jatkan vielä maisterintutkintoon.
Joskus pitää tehdä varasuunnitelma ja taipua ettei katkea. Ymmärrät kyllä kun olet hakannut päätä seinään vuosia. Elämä voi olla upeaa monilla tavoilla ja eri alat voivat olla myös sinun juttusi. Se mihin panostaa, siitä yllättäen alkaa myös välittää.
Kiva että säkin päädyit sitten lopulta alalle josta nautit. Se ei silti tarkoita että kaikille kävis yhtä sopivasti kuin sinulle. Mua ei ole moneen vuoteen kiinnostanut mikään muu ala kuin tämä. Oon opiskellut tätä avoimessa yliopistossa ja se vastaa juuri niitä odotuksiani mitä mulla alan opintoja kohtaan olikin. En aio luovuttaa vaan teen unelmani eteen aivan kaikkeni, vaikka pahaahan se varmasti tekee jos vuodesta toiseen en tule kovasta yrityksestä huolimatta pääsemään. Mutta onneksi nyt oli vasta ensimmäinen kerta kun hain tosissani, en tästä vielä vetäisi johtopäätöksiä siitä että onko mulla mahdollisuuksia päästä opiskelemaan ko. alaa.
ap
Miten sä kykenisit työssäsi motivoimaan muita kun et pysty tekemään sitä edes itsellesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensikertalaiskiintiö koskee ainoastaan korkea-asteen opintoja, joten voisit ihan huoleti opiskella jonkun ammattitutkinnon odotellessasi sitä, että pääset unelma-alalle. Tai sitten teet kuten tuttuni, 47 v 3 lapsen äiti, joka on hakenut oikeustieteelliseen nyt yli 20 kertaa eikä ole hankkinut mitään ammattia, koska se olisi hankaloittanut jokakeväistä pääsykoerumbaa. Unelman tavoitteluun voi mennä koko elämä.
Mä käytän siihen vaikka koko elämäni. Tosin jos nyt ei ens vuonnakaan nappaa se opiskelupaikka niin varmaan pakko yrittää hakea sitö seuraavana vuonna jonnekin muualle kandia suorittamaan jotta sitten vois hakea myöhemmin maisterihaussa sitä minne oikeesti haluan. (Ja tietenkin myös kesken sen "väärän alan" kandin suorittamisen yritän joka kevät päästä sisään.)
ap
Kuules, kun olin about sinun ikäisesi niin ajattelin itsekin, että haen unelma-alalleni vaikka ikuisesti. Opiskelin valmiiksi alaa joka oli ihan kiva, mutta arvostus ja työllisyys heikkoa. Joka kevät luin 5-6kk ja jäin aina 2-1 raakapisteen päähän. Viisi vuotta kului ja huomasin olevani vanhentunut ja masentunut. 30 oli lähempänä kuin 20 enkä ollut elänyt elämääni tai nauttinut siitä. Lisäksi kului yli 4000 euroa valmennuskursseihin.
Oli pakko keksiä se plan b tai elämä ei tästä paranisi. Hain toiselle hyvälle alalle, pääsin sisään ja parin vuoden opintojen jälkeen elämä on viimeinkin sitä mitä toivoin. Minulla on sovittu kesä- ja osa-aikatöitä kahdeksi vuodeksi jonka jälkeen jatkan vielä maisterintutkintoon.
Joskus pitää tehdä varasuunnitelma ja taipua ettei katkea. Ymmärrät kyllä kun olet hakannut päätä seinään vuosia. Elämä voi olla upeaa monilla tavoilla ja eri alat voivat olla myös sinun juttusi. Se mihin panostaa, siitä yllättäen alkaa myös välittää.
Kiva että säkin päädyit sitten lopulta alalle josta nautit. Se ei silti tarkoita että kaikille kävis yhtä sopivasti kuin sinulle. Mua ei ole moneen vuoteen kiinnostanut mikään muu ala kuin tämä. Oon opiskellut tätä avoimessa yliopistossa ja se vastaa juuri niitä odotuksiani mitä mulla alan opintoja kohtaan olikin. En aio luovuttaa vaan teen unelmani eteen aivan kaikkeni, vaikka pahaahan se varmasti tekee jos vuodesta toiseen en tule kovasta yrityksestä huolimatta pääsemään. Mutta onneksi nyt oli vasta ensimmäinen kerta kun hain tosissani, en tästä vielä vetäisi johtopäätöksiä siitä että onko mulla mahdollisuuksia päästä opiskelemaan ko. alaa.
ap
Miten sä kykenisit työssäsi motivoimaan muita kun et pysty tekemään sitä edes itsellesi?
Ei motivoitumisella tarkoiteta motivoitumista ihan mihin tahansa mihin joku ulkopuolinen käskee. Motivoitumisella tarkoitetaan motivoitumista asiaan joka on itselle tärkeää. Jos sä menet vaikka ammatinvalintapsykologille, niin ei sielläkään psykologi yritän motivoida asiakasta alalle joka tätä ei kiinnosta, vaan siellä nimenomaan etsitään niitä sen asiakkaan omia mielenkiinnonkohteita ja vahvuuksia, ja tuetaan suuntautumista niihin.
Ja mä olen erittäin motivoitunut tähän alaan jonne nyt olen hakenutkin. Olen opiskellut avoimessa (maksullisena) kursseja etukäteen ja käyttänyt koko kevään pääsykokeisiin valmistautumiseen. Sekö ei ole sinusta motivoituneisuutta?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta aloittaja vaikuttaa erittäin motivoituneelta alalle, joka häntä kiinnostaa. Toisilla vain on selkeä kuva siitä mitä haluavat tehdä ja tekevät kaikkensa tavoitteen saavuttamiseksi. Kunnianhimoa siis. Sitähän ei yleensä katsota kovin hyvällä, vaan muutaman epäonnistumisen jälkeen pitäisi älytä luovuttaa ja keksiä jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensikertalaiskiintiö koskee ainoastaan korkea-asteen opintoja, joten voisit ihan huoleti opiskella jonkun ammattitutkinnon odotellessasi sitä, että pääset unelma-alalle. Tai sitten teet kuten tuttuni, 47 v 3 lapsen äiti, joka on hakenut oikeustieteelliseen nyt yli 20 kertaa eikä ole hankkinut mitään ammattia, koska se olisi hankaloittanut jokakeväistä pääsykoerumbaa. Unelman tavoitteluun voi mennä koko elämä.
Mä käytän siihen vaikka koko elämäni. Tosin jos nyt ei ens vuonnakaan nappaa se opiskelupaikka niin varmaan pakko yrittää hakea sitö seuraavana vuonna jonnekin muualle kandia suorittamaan jotta sitten vois hakea myöhemmin maisterihaussa sitä minne oikeesti haluan. (Ja tietenkin myös kesken sen "väärän alan" kandin suorittamisen yritän joka kevät päästä sisään.)
ap
Kuules, kun olin about sinun ikäisesi niin ajattelin itsekin, että haen unelma-alalleni vaikka ikuisesti. Opiskelin valmiiksi alaa joka oli ihan kiva, mutta arvostus ja työllisyys heikkoa. Joka kevät luin 5-6kk ja jäin aina 2-1 raakapisteen päähän. Viisi vuotta kului ja huomasin olevani vanhentunut ja masentunut. 30 oli lähempänä kuin 20 enkä ollut elänyt elämääni tai nauttinut siitä. Lisäksi kului yli 4000 euroa valmennuskursseihin.
Oli pakko keksiä se plan b tai elämä ei tästä paranisi. Hain toiselle hyvälle alalle, pääsin sisään ja parin vuoden opintojen jälkeen elämä on viimeinkin sitä mitä toivoin. Minulla on sovittu kesä- ja osa-aikatöitä kahdeksi vuodeksi jonka jälkeen jatkan vielä maisterintutkintoon.
Joskus pitää tehdä varasuunnitelma ja taipua ettei katkea. Ymmärrät kyllä kun olet hakannut päätä seinään vuosia. Elämä voi olla upeaa monilla tavoilla ja eri alat voivat olla myös sinun juttusi. Se mihin panostaa, siitä yllättäen alkaa myös välittää.
Kiva että säkin päädyit sitten lopulta alalle josta nautit. Se ei silti tarkoita että kaikille kävis yhtä sopivasti kuin sinulle. Mua ei ole moneen vuoteen kiinnostanut mikään muu ala kuin tämä. Oon opiskellut tätä avoimessa yliopistossa ja se vastaa juuri niitä odotuksiani mitä mulla alan opintoja kohtaan olikin. En aio luovuttaa vaan teen unelmani eteen aivan kaikkeni, vaikka pahaahan se varmasti tekee jos vuodesta toiseen en tule kovasta yrityksestä huolimatta pääsemään. Mutta onneksi nyt oli vasta ensimmäinen kerta kun hain tosissani, en tästä vielä vetäisi johtopäätöksiä siitä että onko mulla mahdollisuuksia päästä opiskelemaan ko. alaa.
ap
Miten voit sanoa tehneesi kaikkesi, jos jätit pääsykokeissa vastaamatta yhteen kysymykseen? Ei työelämässäkään voi sanoa, että työt on tehty, vaikka sinulla ei ollutkaan aikaa 2 asiakkaalle, vaan jouduit käänyttämään heidät ovelta.
Olisit tehnyt kaikkesi, jos olisit lukenut hyvin, valmistautunut pääsykokeeseen ja tehnyt kaikki tehtävät onnistuneesti. Nyt saa sen vaikutelman, että sinut pitää unelmasi vuoksi palkita opiskelupaikalla, vaikka et edes tehnyt koko pääsykoetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensikertalaiskiintiö koskee ainoastaan korkea-asteen opintoja, joten voisit ihan huoleti opiskella jonkun ammattitutkinnon odotellessasi sitä, että pääset unelma-alalle. Tai sitten teet kuten tuttuni, 47 v 3 lapsen äiti, joka on hakenut oikeustieteelliseen nyt yli 20 kertaa eikä ole hankkinut mitään ammattia, koska se olisi hankaloittanut jokakeväistä pääsykoerumbaa. Unelman tavoitteluun voi mennä koko elämä.
Mä käytän siihen vaikka koko elämäni. Tosin jos nyt ei ens vuonnakaan nappaa se opiskelupaikka niin varmaan pakko yrittää hakea sitö seuraavana vuonna jonnekin muualle kandia suorittamaan jotta sitten vois hakea myöhemmin maisterihaussa sitä minne oikeesti haluan. (Ja tietenkin myös kesken sen "väärän alan" kandin suorittamisen yritän joka kevät päästä sisään.)
ap
Kuules, kun olin about sinun ikäisesi niin ajattelin itsekin, että haen unelma-alalleni vaikka ikuisesti. Opiskelin valmiiksi alaa joka oli ihan kiva, mutta arvostus ja työllisyys heikkoa. Joka kevät luin 5-6kk ja jäin aina 2-1 raakapisteen päähän. Viisi vuotta kului ja huomasin olevani vanhentunut ja masentunut. 30 oli lähempänä kuin 20 enkä ollut elänyt elämääni tai nauttinut siitä. Lisäksi kului yli 4000 euroa valmennuskursseihin.
Oli pakko keksiä se plan b tai elämä ei tästä paranisi. Hain toiselle hyvälle alalle, pääsin sisään ja parin vuoden opintojen jälkeen elämä on viimeinkin sitä mitä toivoin. Minulla on sovittu kesä- ja osa-aikatöitä kahdeksi vuodeksi jonka jälkeen jatkan vielä maisterintutkintoon.
Joskus pitää tehdä varasuunnitelma ja taipua ettei katkea. Ymmärrät kyllä kun olet hakannut päätä seinään vuosia. Elämä voi olla upeaa monilla tavoilla ja eri alat voivat olla myös sinun juttusi. Se mihin panostaa, siitä yllättäen alkaa myös välittää.
Kiva että säkin päädyit sitten lopulta alalle josta nautit. Se ei silti tarkoita että kaikille kävis yhtä sopivasti kuin sinulle. Mua ei ole moneen vuoteen kiinnostanut mikään muu ala kuin tämä. Oon opiskellut tätä avoimessa yliopistossa ja se vastaa juuri niitä odotuksiani mitä mulla alan opintoja kohtaan olikin. En aio luovuttaa vaan teen unelmani eteen aivan kaikkeni, vaikka pahaahan se varmasti tekee jos vuodesta toiseen en tule kovasta yrityksestä huolimatta pääsemään. Mutta onneksi nyt oli vasta ensimmäinen kerta kun hain tosissani, en tästä vielä vetäisi johtopäätöksiä siitä että onko mulla mahdollisuuksia päästä opiskelemaan ko. alaa.
ap
Miten sä kykenisit työssäsi motivoimaan muita kun et pysty tekemään sitä edes itsellesi?
Ei motivoitumisella tarkoiteta motivoitumista ihan mihin tahansa mihin joku ulkopuolinen käskee. Motivoitumisella tarkoitetaan motivoitumista asiaan joka on itselle tärkeää. Jos sä menet vaikka ammatinvalintapsykologille, niin ei sielläkään psykologi yritän motivoida asiakasta alalle joka tätä ei kiinnosta, vaan siellä nimenomaan etsitään niitä sen asiakkaan omia mielenkiinnonkohteita ja vahvuuksia, ja tuetaan suuntautumista niihin.
Ja mä olen erittäin motivoitunut tähän alaan jonne nyt olen hakenutkin. Olen opiskellut avoimessa (maksullisena) kursseja etukäteen ja käyttänyt koko kevään pääsykokeisiin valmistautumiseen. Sekö ei ole sinusta motivoituneisuutta?
ap
Ihan ensin: sinulla taitaa nyt olla väärää tietoa motivoitumisesta, kyllä se kattaa motivoitumisen myös sellaiseen asiaan, joka ei ole sinusta lähtöisin! Sisäinen motivaatio ja ulkoinen motivaatio ovat kaksi eri asiaa, motivoitua voi sekä itselle että toiselle tärkeään asiaan.
Toiseksi et kaikesta päätellen ole tarpeeksi motivoitunut, koska jätit kokeen kesken etkä vastannut yhteen kysymykseen.
Pro tip psykologiaa hakevalle: älä hae helsinkiin. Sinne on oikeasti paljon vaikeampi päästä sisälle kun muihin yliopistoihin. Luulisin että Joensuuhun on varmaan helpoin päästä (vaikka sinnekin tietty tosi vaikea) Itsekin opiskelen maakuntayliopistossa kun 3 vuoden päähän paukuttamisen jälkeen päätin että ehkä muut yliopistot on yhtä hyviä kuin HY. Ja pääsin sukkana sisään hyvin pistein.
Oot vielä nuori niin sulla on aikaa päästä tolle alalle! Ja hyvä että käyt avoimen kursseja (tosin ainakin pari vuotta sitten oli joku raja paljon opintopisteitä sai suorittaa että saa työkkäristä tukea.)
Kannattaa miettiä myös tutkinnon ulkomailla suoritusta jos ei ovet aukea täällä. Ja Åboon on helpompi päästä, tietysti täytyy opiskella ruotsia jos ei ole ollut lukiossa lahjakas siinä.
Itse tein vuokrafirman kautta töitä silloin kun olin pääsykoerumbassa. Saa itse päättää työtunnit. En saanut työkkäristä rahaa mutta joskus jos ansiot oli jääneet ihan liian vähäisiksi niin sain sossusta pari sataa. Elin kyllä koko vuoden huomattavasti köyhyysrajan alapuolella ja opintotuki (ja laina) tuntuivat aika ruhtinaallisille kun vihdoin koulupaikka aukesi. No en ehkä suosittele hoitamaan asioita näin mutta oikeasti tosi vähällä pärjää jonkun aikaa: suosittelen enemmän panostamaan pääsykokeisiin :)
Jos nyt ei tärpännyt, niin jatkat avoimen opintoja ja haet ensi vuonna maakuntayliopistoon + valmistaudut tosissasi ja teet pääsykokeen tosissasi (vastaat kaikkiin kysymyksiin). Pelkkä sisäinen motivaatio ei riitä vaan se on osattava kääntää eteenpäin vieväksi toiminnaksi.
Kolmas kerta toden sanoo. Jos et ensi vuonnakaan pääse sisään, niin on otettava käyttöön B-suunnitelma. Itsensä on kyettävä elättämään, vaikka työ ei olisi juuri se unelma-ammatti. Lisäksi usein innostus löytyy opiskelemalla, eli vaikka et nyt B-suunnitelmasta olisi innoissaan niin opintojen kautta mielenkiinto voi löytyä tällekin alalle.
Vierailija kirjoitti:
Ei motivoitumisella tarkoiteta motivoitumista ihan mihin tahansa mihin joku ulkopuolinen käskee. Motivoitumisella tarkoitetaan motivoitumista asiaan joka on itselle tärkeää. Jos sä menet vaikka ammatinvalintapsykologille, niin ei sielläkään psykologi yritän motivoida asiakasta alalle joka tätä ei kiinnosta, vaan siellä nimenomaan etsitään niitä sen asiakkaan omia mielenkiinnonkohteita ja vahvuuksia, ja tuetaan suuntautumista niihin.
Ja mä olen erittäin motivoitunut tähän alaan jonne nyt olen hakenutkin. Olen opiskellut avoimessa (maksullisena) kursseja etukäteen ja käyttänyt koko kevään pääsykokeisiin valmistautumiseen. Sekö ei ole sinusta motivoituneisuutta?
ap
Eihän sua kukaan ulkopuolinen käske vaan sä itse voit vaikuttaa ihan siihen omaan motivaatioosi. Sulkemalla kaikki muut vaihtoehdot pois "ei ne kuitenkaan voi mua kiinnostaa" niin teet todellakin karhunpalveluksen itsellesi - ja sille motivaatiollesi. Ja jos se psykologin asiakas esim. näkee vaan sen yhden reitin ja vaihtoehdon, mitä voisi tehdä niin sanoisin, että on aika kehno psykologi jos ei yritä tarjota sille asiakkaalleen muitakin vaihtoehtoja? Tai ennen kaikkea auttaa näkemään ne vaihtoehdot? Olen tavannut itse sekä hyviä että huonoja psykologeja ja sellainen itsepäisyys, että "pidetään kiinni nyt vain tästä yhdestä ja ainoasta vaihtoehdosta" kuuluu kyllä tuohon jälkimmäiseen.
Jos sua kiinnostaa ihmisten kanssa, esim. juuri siellä sairaaloissa tai neuvoloissa työskentely, miksi et hakeudu esim. sosiaali tai terveysalalle? Itse halusin aikoinani opiskelemaan viestintää ja taidealaa ja kävin useammassakin pääsykokeissa, mutta rahkeet eivät vaan riittäneet kuitenkaan opiskelemaan. Parhaimmillaan taisin jäädä 1,5 pisteen päähän pääsykokeissa.
Kävin myös TE-toimiston ammattinvalintapsykologilla, jonka kanssa tein erilaisia testejä ja siellä sain palautetta niistä vahvuuksistani ja yhdessä mietittiin itselle soveltuvia aloja. Päädyin hakemaan sekä yliopistoon alalle, jonne oli todella helppo päästä että ammattikorkeaan ja pääsin molempiin. Matkan varrella olen sitten kartuttanut sekä työkokemusta milloin missäkin hommissa ja opiskellut lisää. Työskentelen en välttämättä unelma-ammatissani, mutta alalle, jossa viihdyn ja jossa saan käyttää vahvuuksiani.
Psykologiaa liippaavaa koulutusta on kyllä muuallakin tarjolla ja sitä voi suorittaa ihan työn ohessakin. Eli jos ihmisten auttaminen ja terapointi tms. kiinnostaa, väyliä on muitakin. Ja myös sosiaalipsykologiassa ja muillakin tieteenaloilla voi tutkia ihmisten käyttäytymistä jne. Eli kovin yksiulotteisesti kyllä ajattelet asioita.
Miten ap voi sanoa tehneensä pääsykokeissa kaikkensa, jos ei edes vastaa kaikkiin kysymyksiin?
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt ei tärpännyt, niin jatkat avoimen opintoja ja haet ensi vuonna maakuntayliopistoon + valmistaudut tosissasi ja teet pääsykokeen tosissasi (vastaat kaikkiin kysymyksiin). Pelkkä sisäinen motivaatio ei riitä vaan se on osattava kääntää eteenpäin vieväksi toiminnaksi.
Kolmas kerta toden sanoo. Jos et ensi vuonnakaan pääse sisään, niin on otettava käyttöön B-suunnitelma. Itsensä on kyettävä elättämään, vaikka työ ei olisi juuri se unelma-ammatti. Lisäksi usein innostus löytyy opiskelemalla, eli vaikka et nyt B-suunnitelmasta olisi innoissaan niin opintojen kautta mielenkiinto voi löytyä tällekin alalle.
Eiköhän ap ole tajunnut laittaa paikkavaihtoehdoiksi kaikki mahdolliset paikkakunnat, samat pääsykokeethan niihin kaikkiin on. Ja jos ei tajunnut, niin motivaatio ei ole vahva.
Hei !
Älä stressaa!
Ethän sä ole vaan maannut kotona. Monelle tulee lukion jälkeen välivuosi (joka voi tehdä ihan hyvää) ja näin yhteiskunnalliselta kannalta sinä ET ole tuhlannut sitä. Onhan nuo avoimen opinnot tosi hyvä (ja antaneet myös pohjaa pääsykokeisiin ) ja sulla on selvä plän: jatkat aineopintoihin avoimessa jos et vieläkään pääse sisään.
Ensi keväänä haet taas tosissasi tuonne psykaan JA vaikkapa sitten johonkin mitä voisit ottaa sivuaineeksi, tai liki liippaavaan, esim S2 tai jotain erityisopettajakoulutusts tms.
Voithan myös harkita jotain vaikkapa viittomakielen koulutusta tms josta voisi olla apua työnhaussa kun on paljon mahdollista että psykologin tukea tarvitseva nuori/lapsi/perhe on myös kuuro/mamu tms?
Mutta siis tsemppiä, uskalla vielä tavoitella omaa tähteäsi ( ja yritä hankkia sosiaalista pääomaa ja uskoa itseesi!)
Te-keskuksen kantaa mihinkään en tiedä, mutta saat nyt varmaan ainakin toimeentulotuet jos et työmarkkinatukea?
Jos olet Turusta tai muusta kaupungista Voisitkohan päästä jonnekin Tyttöjen Taloon tai SPRrän Nuorten Omaan tilaan harjoitteluun (joka siis olisi varmaan lähinnä siivousta ja läsnäoloa...) tai vapaaehtoiseksi?