Jos olen TE-toimiston kirjoilla ilman ammattia pitkään, niin voiko TE-toimisto vaatia luopumaan ammattihaaveestani ja kouluttautumaan jonnekin minne on helpompi päästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avoimen kautta tai haet myös muualle kuin Helsinkiin, muissa yliopistoissa pitäisi olla suurempi todennäköisyys päästä sisään myös psykassa.

Joo hain nyt helsinkiin, tampereelle ja turkuun. Avoimen kautta ei ainakaan vielä psykologiaa pääse opiskelemaan. Voihan toivoa että nyt tuon tulevan uudistuksen myötä sekin asia muuttuis.

ap

Kerropa vielä, mitä haluat valmistuttuasi tehdä? Konkreettisesti? Sitten vasta pystyy miettimään miten voit käyttää ajan älykkäästi.

Teen psykologinhommia = mitä sinä teet???

Mulla halu kohdistuu ihan niihin stereotyyppisimpiin psykologin töihin eli psykologina toimimiseen vaikka sairaalassa, neuvolassa tms.

ap

Vierailija kirjoitti:

Mietipä niin päin, että onko reilua että muut elättävät sinut koska et suostu muuhun kuin unelmatyöhön? Myös kaikki ne siivoojat ja kaupan kassat, joilla olisi omiakin unelmia mutta jotka silti mieluummin elättävät itse itsensä. He käyvät töissä, jotta sinä voit vain vuosi vuoden jälkeen jahdata unelmaasi... Onko reilua? No ei ole. Kyllä sulla pitää olla plan b, voithan hakea uudestaan kun olet töissä, tai harrastaa ko alaa vapaalla. Mutta voitko vuosikausia elää muiden rahoilla... Et.

Niin vai onko se edes unelmatyö vai vaan unelmaopiskeluala?

AP, mikä on todennäköisyys työllistyä edes tällä unelmakoulutuksella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avoimen kautta tai haet myös muualle kuin Helsinkiin, muissa yliopistoissa pitäisi olla suurempi todennäköisyys päästä sisään myös psykassa.

Joo hain nyt helsinkiin, tampereelle ja turkuun. Avoimen kautta ei ainakaan vielä psykologiaa pääse opiskelemaan. Voihan toivoa että nyt tuon tulevan uudistuksen myötä sekin asia muuttuis.

ap

Kerropa vielä, mitä haluat valmistuttuasi tehdä? Konkreettisesti? Sitten vasta pystyy miettimään miten voit käyttää ajan älykkäästi.

Teen psykologinhommia = mitä sinä teet???

Mulla halu kohdistuu ihan niihin stereotyyppisimpiin psykologin töihin eli psykologina toimimiseen vaikka sairaalassa, neuvolassa tms.

ap

Eli mitä siis teet? Kerroit vasta "psykologina toimimisesta sairaalassa, neusolassa", mutta mitä psykologi siellä tekee? Ja ihan näin meidän kesken  - tuo on psykologille aika lailla marginaalinen työsarka, ei stereotypinen lainkaan.

Mutta kuten sinulta jo kysyttiin: mitä on se psykologin tekeminen, johon tähtäät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietipä niin päin, että onko reilua että muut elättävät sinut koska et suostu muuhun kuin unelmatyöhön? Myös kaikki ne siivoojat ja kaupan kassat, joilla olisi omiakin unelmia mutta jotka silti mieluummin elättävät itse itsensä. He käyvät töissä, jotta sinä voit vain vuosi vuoden jälkeen jahdata unelmaasi... Onko reilua? No ei ole. Kyllä sulla pitää olla plan b, voithan hakea uudestaan kun olet töissä, tai harrastaa ko alaa vapaalla. Mutta voitko vuosikausia elää muiden rahoilla... Et.

Niin vai onko se edes unelmatyö vai vaan unelmaopiskeluala?

AP, mikä on todennäköisyys työllistyä edes tällä unelmakoulutuksella?

Unelmaopiskeluala sekä unelmatyö. Ihan alunperin kiinnostuin (yläasteella) nimenomaan siitä työstä ennen kuin olin pahemmin edes tutustunut koko opiskelualaan, sitten kun aloin opiskella niin huomasin myös opiskelujen olevan tosi mielenkiintoisia ja nyt kävin tänä vuonna perusopinnot avoimessa yliopistossa ja yritän suorittaa aineopinnot avoimessa nyt ens vuonna mikäli en nytkää pääsykokeessa päässy sisään.

Mainitsin jo alasta aiemmin että haen psykologiaan ja haluan psykologiksi, ja ainakin tällä hetkellä psykologien työllisyystilanne on hyvä. Lisäksi sillä koulutuksella voi tehdä tosi monia muitakin työtehtäviä tarvittaessa jos ei juuri niihin mieluisimpiin työtehtäviin olis jostain syystä jollakin hetkellä työntekijöitä haussa.

ap

En lukenut koko ketjua, mutta heti aloitusviestistä veikkaan, että yrität psykalle? 

MIKSI luit vain 4kk?? Itse aloitin psykalle hakiessani lukemisen SYYSKUUSSA, vaikka olin jo suorittanut tilastotieteen perusopinnot yliopistossa. 

Tsemppiä seuraavaan hakuun, mutta 4kk psykalle hakiessa kuulostaa kyllä melko naurettavalta, jos se on oikeasti ainoa mitä haluat tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avoimen kautta tai haet myös muualle kuin Helsinkiin, muissa yliopistoissa pitäisi olla suurempi todennäköisyys päästä sisään myös psykassa.

Joo hain nyt helsinkiin, tampereelle ja turkuun. Avoimen kautta ei ainakaan vielä psykologiaa pääse opiskelemaan. Voihan toivoa että nyt tuon tulevan uudistuksen myötä sekin asia muuttuis.

ap

Kerropa vielä, mitä haluat valmistuttuasi tehdä? Konkreettisesti? Sitten vasta pystyy miettimään miten voit käyttää ajan älykkäästi.

Teen psykologinhommia = mitä sinä teet???

Mulla halu kohdistuu ihan niihin stereotyyppisimpiin psykologin töihin eli psykologina toimimiseen vaikka sairaalassa, neuvolassa tms.

ap

Eli mitä siis teet? Kerroit vasta "psykologina toimimisesta sairaalassa, neusolassa", mutta mitä psykologi siellä tekee? Ja ihan näin meidän kesken  - tuo on psykologille aika lailla marginaalinen työsarka, ei stereotypinen lainkaan.

Mutta kuten sinulta jo kysyttiin: mitä on se psykologin tekeminen, johon tähtäät?

No sitä mitä nyt yleisesti psykologit noissa paikoissa tekee. Auttaa selvittämään vaikka neuvolassa lasten oppimisen tai tunne-elämän ongelmia. Tehdä psykologisia testejä. Antaa keskustelu- ja ratkaisuapua kriisitilanteissa. Olla mukana kuntoutusten suunnittelussa. Kaikki noi tollaset työtehtävät mitä tehdään yhteistyössä niiden asiakkaiden kanssa ja joissa voi auttaa heitä henkilökohtaisesti.

ap

Vierailija kirjoitti:

En lukenut koko ketjua, mutta heti aloitusviestistä veikkaan, että yrität psykalle? 

MIKSI luit vain 4kk?? Itse aloitin psykalle hakiessani lukemisen SYYSKUUSSA, vaikka olin jo suorittanut tilastotieteen perusopinnot yliopistossa. 

Tsemppiä seuraavaan hakuun, mutta 4kk psykalle hakiessa kuulostaa kyllä melko naurettavalta, jos se on oikeasti ainoa mitä haluat tehdä. 

Jokainen oppii omaan tahtiinsa. On niitäkin (vaikkakin harvemmassa) jotka ovat päässeet sisälle alottaen vasta maaliskuussa. Mä koen että tuo aika oli mulle oikein sopiva, kaikki vanhat valintakoetehtävät alkoi jo sujua ja ne jotka ei itsenäisesti alkanut niin sain apua valmennuskurssilta jossa sitten tajusin ne vaikeammatkin tehtävät. Artikkeliosuus menin musta pääsykokeessa ihan hyvin. En oikeestaan edes tiedä oikein mitä olisin voinut tehdä paremmin tän vuoden pääsykokeessa. Kokeessa tuli pikemminkin sellainen olo että paljon vähempikin lukeminen olisi riittäny, kun tän vuoden koe painottui niin vahvasti päättelyyn ja sitä tilasto-osuutta oli paljon vähemmän kuin vaikka viime vuonna. Sitten multa loppui aika kesken ja jäi yksi tehtävä kokonaan tekemättä. Heti kokeen jälkeen olo oli ihan "jes meni hyvin kun sain tehtyä kaikki muut paitsi sen yhden tehtävän!", mutta sittemmin kuulin että niin oli tosi moni muukin ja osa oli saanut koko kokeen tehtyä. Tän vuoden koe poikkes siinä suhteessa paljon viime vuoden kokeesta kun viime vuonna sillä että sai puolet koko kokeen pisteistä niin pääsi sisään. Tänä vuonna varmaan sisään pääsee ne jotka sai tehtyä kaikki tehtävät.

ap

Siis oletko 8 kk vuodessa aina täysin toimettomana ja 4 kk sitten luet pääsykokeisiin? Ja ajattelit jatkaa tätä.. kuinka kauan? Olet itsellesi velkaa sen että alat toteuttaa B-suunnitelmaa. Entä jos et ikinä pääse tuohon kouluun ja löydät itsesi kolmekymppisenä kouluttamattomana ja ilman mitään työhistoriaa? Kenen unelmaa elät silloin? Kaunis ajatus on se että koskaan ei ole liian myöhäistä, mutta oikeassa maailmassa on. Ei sinua enää palkata jos sinulla ei ole kymmeneen vuoteen näyttää mitään muita saavutuksia kuin epäonnistuneita hakuja unelma-alalle. Mikään ei estä sinua hakemasta joka vuosi uudelleen ja pistää kaiken muun elämässä syrjään jos/kun pääset sisään, mutta koko elämän uhraaminen on typerintä mitä voisin kuvitella.

Vierailija kirjoitti:

Siis oletko 8 kk vuodessa aina täysin toimettomana ja 4 kk sitten luet pääsykokeisiin? Ja ajattelit jatkaa tätä.. kuinka kauan? Olet itsellesi velkaa sen että alat toteuttaa B-suunnitelmaa. Entä jos et ikinä pääse tuohon kouluun ja löydät itsesi kolmekymppisenä kouluttamattomana ja ilman mitään työhistoriaa? Kenen unelmaa elät silloin? Kaunis ajatus on se että koskaan ei ole liian myöhäistä, mutta oikeassa maailmassa on. Ei sinua enää palkata jos sinulla ei ole kymmeneen vuoteen näyttää mitään muita saavutuksia kuin epäonnistuneita hakuja unelma-alalle. Mikään ei estä sinua hakemasta joka vuosi uudelleen ja pistää kaiken muun elämässä syrjään jos/kun pääset sisään, mutta koko elämän uhraaminen on typerintä mitä voisin kuvitella.

Oon opiskellut avoimessa yliopistossa. Suoritin tänälukuvuonna psykologian perusopinnot (25op) ja nyt syksyllä haen psykologian aineopintoihin 35op (avoimessa yliopistossa siis). Sitten en tiedä mitä teen jos en ens keväänäkään pääse sisään, sitten varmaan jotain sivuainetta...

Mutta siis nuo avoimen yliopiston opinnothan saa hyväksiluettua suoraa kaikki sitten kun pääsee sinne tutkinto-opiskelijaksi sisään. En mä ihan hukkaan nyt viime vuottakaan siis ole laittanut.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensikertalaiskiintiö koskee ainoastaan korkea-asteen opintoja, joten voisit ihan huoleti opiskella jonkun ammattitutkinnon odotellessasi sitä, että pääset unelma-alalle. Tai sitten teet kuten tuttuni, 47 v 3 lapsen äiti, joka on hakenut oikeustieteelliseen nyt yli 20 kertaa eikä ole hankkinut mitään ammattia, koska se olisi hankaloittanut jokakeväistä pääsykoerumbaa. Unelman tavoitteluun voi mennä koko elämä.

Mä käytän siihen vaikka koko elämäni. Tosin jos nyt ei ens vuonnakaan nappaa se opiskelupaikka niin varmaan pakko yrittää hakea sitö seuraavana vuonna jonnekin muualle kandia suorittamaan jotta sitten vois hakea myöhemmin maisterihaussa sitä minne oikeesti haluan. (Ja tietenkin myös kesken sen "väärän alan" kandin suorittamisen yritän joka kevät päästä sisään.)

ap

Kuules, kun olin about sinun ikäisesi niin ajattelin itsekin, että haen unelma-alalleni vaikka ikuisesti. Opiskelin valmiiksi alaa joka oli ihan kiva, mutta arvostus ja työllisyys heikkoa. Joka kevät luin 5-6kk ja jäin aina 2-1 raakapisteen päähän. Viisi vuotta kului ja huomasin olevani vanhentunut ja masentunut. 30 oli lähempänä kuin 20 enkä ollut elänyt elämääni tai nauttinut siitä. Lisäksi kului yli 4000 euroa valmennuskursseihin.

Oli pakko keksiä se plan b tai elämä ei tästä paranisi. Hain toiselle hyvälle alalle, pääsin sisään ja parin vuoden opintojen jälkeen elämä on viimeinkin sitä mitä toivoin. Minulla on sovittu kesä- ja osa-aikatöitä kahdeksi vuodeksi jonka jälkeen jatkan vielä maisterintutkintoon.

Joskus pitää tehdä varasuunnitelma ja taipua ettei katkea. Ymmärrät kyllä kun olet hakannut päätä seinään vuosia. Elämä voi olla upeaa monilla tavoilla ja eri alat voivat olla myös sinun juttusi. Se mihin panostaa, siitä yllättäen alkaa myös välittää.

Jos on te toimiston kirjoilla, pitää olla valmis vastaanottamaan työtä tai palveluja, jotka edistävät omaa työllistymistä. Sillon ei voi hirveästi valikoida ja tavoitella unelmia kelan rahoilla vaan ottaa vastaan se mitä tarjotaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et mene töihin? Voi sitä silti hakea pääsykokeisiin

Niin mihin töihin? Eipä tunnu löytyvän kovin helpolla paikkaa joka soveltuisi tähän tilanteeseen kun olen täysin ammatiton ja lisäksi terveydentila rajoittaa työtehtäviä.

ap

Mitä voit tehdä?

Töitä jossa ei vaadita tavaroiden tai esineiden jatkuvaa käsittelyä /siirtelyä, taikka erityisen hiljaa olemista. Ideoita?

Puhelinmyynti vastaa kuvausta täydellisesti.

Tää nyt itelleki tulee vaan lähinnä mieleen. Tosin eikö noi paikat oo yleensä provikkapalkkasia, eikös TE-toimisto vaadi ottamaan vaan tuntipalkkaisia paikkoja? Vai olenko ymmärtänyt väärin?

Tosiaan olisi aika ahdistavaa jos ei saisi mitään myydyksi ja saisi sitten vain jotain 3e tuntipalkkaa, eihän sellasella elä.

ap

Kun näitä juttuja lukee vuodesta toiseen ihmetyttää tuo asenne te-toimistoa kohtaan. Heidän sanomisensa on laki ja kaikki mitä ei saa tehdä saaden ilmaista rahaa on kiellettyä elämässä. Haet vuodesta toiseen kouluun ja kasvatat menot samalla työmarkkinatuen tasolle, lopulta pääset kouluun tai alat opiskella jotain muuta mutta "et saa" enää koska se pitäisi tehdä opintotuella. Entä jos alkaisit miettiä itse etkä koko ajan sitä että mitä te-toimisto antaa sun tehdä tai pakottaa sut tekemään? Ja tiedoksi vielä, työn hakeminen on SINUN tehtävä, ei te-toimiston. He voivat tukea vaikeasti työllistyviä mutta heidän tehtävä ei ole etsiä työpaikkoja passiivisille työnhakijoille. Nyt järki käteen ja otat vastuun omasta elämästä. Työttömyystuki ei ole tuki työttömille vaan työttömille TYÖNHAKIJOILLE.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensikertalaiskiintiö koskee ainoastaan korkea-asteen opintoja, joten voisit ihan huoleti opiskella jonkun ammattitutkinnon odotellessasi sitä, että pääset unelma-alalle. Tai sitten teet kuten tuttuni, 47 v 3 lapsen äiti, joka on hakenut oikeustieteelliseen nyt yli 20 kertaa eikä ole hankkinut mitään ammattia, koska se olisi hankaloittanut jokakeväistä pääsykoerumbaa. Unelman tavoitteluun voi mennä koko elämä.

Mä käytän siihen vaikka koko elämäni. Tosin jos nyt ei ens vuonnakaan nappaa se opiskelupaikka niin varmaan pakko yrittää hakea sitö seuraavana vuonna jonnekin muualle kandia suorittamaan jotta sitten vois hakea myöhemmin maisterihaussa sitä minne oikeesti haluan. (Ja tietenkin myös kesken sen "väärän alan" kandin suorittamisen yritän joka kevät päästä sisään.)

ap

Kuules, kun olin about sinun ikäisesi niin ajattelin itsekin, että haen unelma-alalleni vaikka ikuisesti. Opiskelin valmiiksi alaa joka oli ihan kiva, mutta arvostus ja työllisyys heikkoa. Joka kevät luin 5-6kk ja jäin aina 2-1 raakapisteen päähän. Viisi vuotta kului ja huomasin olevani vanhentunut ja masentunut. 30 oli lähempänä kuin 20 enkä ollut elänyt elämääni tai nauttinut siitä. Lisäksi kului yli 4000 euroa valmennuskursseihin.

Oli pakko keksiä se plan b tai elämä ei tästä paranisi. Hain toiselle hyvälle alalle, pääsin sisään ja parin vuoden opintojen jälkeen elämä on viimeinkin sitä mitä toivoin. Minulla on sovittu kesä- ja osa-aikatöitä kahdeksi vuodeksi jonka jälkeen jatkan vielä maisterintutkintoon.

Joskus pitää tehdä varasuunnitelma ja taipua ettei katkea. Ymmärrät kyllä kun olet hakannut päätä seinään vuosia. Elämä voi olla upeaa monilla tavoilla ja eri alat voivat olla myös sinun juttusi. Se mihin panostaa, siitä yllättäen alkaa myös välittää.

Kiva että säkin päädyit sitten lopulta alalle josta nautit. Se ei silti tarkoita että kaikille kävis yhtä sopivasti kuin sinulle. Mua ei ole moneen vuoteen kiinnostanut mikään muu ala kuin tämä. Oon opiskellut tätä avoimessa yliopistossa ja se vastaa juuri niitä odotuksiani mitä mulla alan opintoja kohtaan olikin. En aio luovuttaa vaan teen unelmani eteen aivan kaikkeni, vaikka pahaahan se varmasti tekee jos vuodesta toiseen en tule kovasta yrityksestä huolimatta pääsemään. Mutta onneksi nyt oli vasta ensimmäinen kerta kun hain tosissani, en tästä vielä vetäisi johtopäätöksiä siitä että onko mulla mahdollisuuksia päästä opiskelemaan ko. alaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Älä tuhlaa elämääsi siihen, että yhä uudestaan pyrit unelma-alallesi ja jätät muun elämän elämättä. Pyrkiä voit vaikka sata kertaa, mutta vie samalla elämääsi eteenpäin muillakin tavoin. Kouluttaudu samalla jollekin muulle alalle. Unelmoida saa, mutta ole samalla realisti.

Olen samaa mieltä. Vaikuttaa aika putkinäköiseltä, jos ei peruskoulusta lähtien ole osannut kuvitella itselleen kuin yhden työn ja uran. Jos ajattelee keittiöpsykologisesti, niin haaveilu tuosta vaikeapääsyisestä alasta voi olla myös veruke olla tekemättä mitään. 

Jos haluat esim. näyttelijäksi, voit hakeutua harrastajateatteriin ja saada tyydytystä siitä.

Ap, jos olet päntännyt pääsykokeisiin ja yrittänyt ja epäonnistunut jo useamman kerran, niin jostakinhan se johtuu. Oletko miettinyt, että mistä? Kaikilla ei ole taipumuksia kaikille aloille.

Jonkun muun alan opiskelu tai muun työn tekeminen voisi tuoda mukavasti happea päähän ja avata näkymiä maailmaan vähän laajemmalti. 

Vierailija kirjoitti:

Mietipä niin päin, että onko reilua että muut elättävät sinut koska et suostu muuhun kuin unelmatyöhön? Myös kaikki ne siivoojat ja kaupan kassat, joilla olisi omiakin unelmia mutta jotka silti mieluummin elättävät itse itsensä. He käyvät töissä, jotta sinä voit vain vuosi vuoden jälkeen jahdata unelmaasi... Onko reilua? No ei ole. Kyllä sulla pitää olla plan b, voithan hakea uudestaan kun olet töissä, tai harrastaa ko alaa vapaalla. Mutta voitko vuosikausia elää muiden rahoilla... Et.

Tää vastaus kiteytti ajatukseni! Unelmoi, unelmoi, unelmoi. Aivan rauhassa, niin Me muutkin. Mutta mene vaikka sinne kaupan kassalle harrastamaan sitä unelmointia! Niin Me muutkin normaalit ihmiset teemme.

Voin vain kuvitella, miten käy, jos jossain vaiheessa pääset lukemaan haluamaasi alaaja valmistut. Onko myös työllistymisprosentti alalla alhainen?? Istutko sitten monta vuotta kotona surkuttelemassa, kun ei oman alan hommia löydy, mutta koulutettuna ihmisenä ei muukaan kelpaa? Siltä kuulostaa... Tuet pois tälläisiltä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et mene töihin? Voi sitä silti hakea pääsykokeisiin

Niin mihin töihin? Eipä tunnu löytyvän kovin helpolla paikkaa joka soveltuisi tähän tilanteeseen kun olen täysin ammatiton ja lisäksi terveydentila rajoittaa työtehtäviä.

ap

Mitä voit tehdä?

Töitä jossa ei vaadita tavaroiden tai esineiden jatkuvaa käsittelyä /siirtelyä, taikka erityisen hiljaa olemista. Ideoita?

Puhelinmyynti vastaa kuvausta täydellisesti.

Tää nyt itelleki tulee vaan lähinnä mieleen. Tosin eikö noi paikat oo yleensä provikkapalkkasia, eikös TE-toimisto vaadi ottamaan vaan tuntipalkkaisia paikkoja? Vai olenko ymmärtänyt väärin?

Tosiaan olisi aika ahdistavaa jos ei saisi mitään myydyksi ja saisi sitten vain jotain 3e tuntipalkkaa, eihän sellasella elä.

ap

Kun näitä juttuja lukee vuodesta toiseen ihmetyttää tuo asenne te-toimistoa kohtaan. Heidän sanomisensa on laki ja kaikki mitä ei saa tehdä saaden ilmaista rahaa on kiellettyä elämässä. Haet vuodesta toiseen kouluun ja kasvatat menot samalla työmarkkinatuen tasolle, lopulta pääset kouluun tai alat opiskella jotain muuta mutta "et saa" enää koska se pitäisi tehdä opintotuella. Entä jos alkaisit miettiä itse etkä koko ajan sitä että mitä te-toimisto antaa sun tehdä tai pakottaa sut tekemään? Ja tiedoksi vielä, työn hakeminen on SINUN tehtävä, ei te-toimiston. He voivat tukea vaikeasti työllistyviä mutta heidän tehtävä ei ole etsiä työpaikkoja passiivisille työnhakijoille. Nyt järki käteen ja otat vastuun omasta elämästä. Työttömyystuki ei ole tuki työttömille vaan työttömille TYÖNHAKIJOILLE.

Mielestäni on ihan loogista ettei ihminen halua tehdä töitä 3e tuntipalkalla pelkästä työn ilosta saaden kuukaudessa tuloja niin vähän että joutuu nostamaan mahdollisesti lisäksi toimeentulotukea. Onneksi ei te-toimisto tollasia töitä ymmärtääkseni vaadikaan tekemään. Provisiopalkkaisia siis.

ap

Täällä vaahdotaan viime vuoden ylioppilaalle? Aloittajalle: sulla on vielä elämä edessä ja tulet saavuttamaan tavoitteesi kyllä. Itse kompastuin aikanaan omaan epävarmuuteeni ja haaveet jäi hetkeksi. Opiskelin sitten muita aloja, kun se vielä oli mahdollista ilman ensikertalaiskiintiöitä ym. Sain niistä paljon, vaikka ei aina huvittanutkaan ja tiesin että psykologia on ala jota haluan opiskella. Kiinnostus alaan riittää, se oikea työ löytyy kyllä aikanaan. Psykologeille on tällä hetkellä hyvin töitä, kuten mainitsitkin.

Harkitse myös muita kaupunkeja. Ei ole pakko runnoa läpi HKI-TRE-TKU -kokeesta. Entäs sosiaalipsykologia? Filosofian maisteri pääaineenaan psykologia? Pidä kiinni unelmastasi ja tee kovasti töitä sen eteen. Avoimen opinnot on erittäin hyvä tapa kuluttaa aikaa ennen varsinaisia yliopisto-opintoja. Ja eihän sitä tiedä vaikka pääsisitkin tänä vuonna. :) Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi pakottaa mutta voidaan pakottaa johonkin 9€/päivä hommaan tai tuet katkaistaan. Voisitko päästä haluamallesi alalle vaikka oppisopimuskoulutuksella? Tai olisiko joku muu kuin se 3% pääsy väylä?

Jos kyse on alasta, jolle päästäkseen pitää opiskella yliopistossa, niin tuskin voi opiskella oppisopimuksella. Vai oletko kuullut esim. lääkäreistä tai tuomareista, jotka ovat opiskelleet oppisopimiksella?

Voiko omaa osaamistaan kehittää muuten? Onko todennäköistä että pääsee lääkäriksi kunhan jaksaa hakea tarpeeksi monta kertaa; ei se haittaa jos ensimmäisellä kymmenellä kerralla ei tärppää, yhdestoista ketta toden sanoo.

Vierailija kirjoitti:

Täällä vaahdotaan viime vuoden ylioppilaalle? Aloittajalle: sulla on vielä elämä edessä ja tulet saavuttamaan tavoitteesi kyllä. Itse kompastuin aikanaan omaan epävarmuuteeni ja haaveet jäi hetkeksi. Opiskelin sitten muita aloja, kun se vielä oli mahdollista ilman ensikertalaiskiintiöitä ym. Sain niistä paljon, vaikka ei aina huvittanutkaan ja tiesin että psykologia on ala jota haluan opiskella. Kiinnostus alaan riittää, se oikea työ löytyy kyllä aikanaan. Psykologeille on tällä hetkellä hyvin töitä, kuten mainitsitkin.

Harkitse myös muita kaupunkeja. Ei ole pakko runnoa läpi HKI-TRE-TKU -kokeesta. Entäs sosiaalipsykologia? Filosofian maisteri pääaineenaan psykologia? Pidä kiinni unelmastasi ja tee kovasti töitä sen eteen. Avoimen opinnot on erittäin hyvä tapa kuluttaa aikaa ennen varsinaisia yliopisto-opintoja. Ja eihän sitä tiedä vaikka pääsisitkin tänä vuonna. :) Tsemppiä!

Aivan ihana kommentti kiitos tästä! Silmät ihan kostui kyyneleenaluista kun tässä ehdin jo puolisollekin valittaa että kaikki vaan sanoo mulle tässä keskustelussa että kannattais varmaan vaihtaa alaa ja luopua siitä unelmasta ja että en mä sinne kuitenkaan tuu pääsemään. Mä aion tehdä kaikkeni päästäkseni sinne, vaikka kyllähän se ajansaatossa aikamoista riittämättömyyden tunnetta aiheuttaa jos yritys yrityksen jälkeen epäonnistuu.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietipä niin päin, että onko reilua että muut elättävät sinut koska et suostu muuhun kuin unelmatyöhön? Myös kaikki ne siivoojat ja kaupan kassat, joilla olisi omiakin unelmia mutta jotka silti mieluummin elättävät itse itsensä. He käyvät töissä, jotta sinä voit vain vuosi vuoden jälkeen jahdata unelmaasi... Onko reilua? No ei ole. Kyllä sulla pitää olla plan b, voithan hakea uudestaan kun olet töissä, tai harrastaa ko alaa vapaalla. Mutta voitko vuosikausia elää muiden rahoilla... Et.

Ensikertalaisia kiintiöt aiheuttavat tällaista. Ennen mentiin jotain muuta opiskelemaan ja jäätiin sitten usein sille muulle alalle, kun siinä samalla kärkyttiin sitä unelma opiskelupaikkaa, vaikkei sitä saatu.

Hei ap täällä. Mulla tosiaan tuo ensikertalaiskiintiö on ohjannut mun opiskelupaikanhakua. Kävi sellanen plan b mielessä että jos olisin hakenu jonnekin toiselle, mahdollisimman rennolle alalle opisekelemaan kandin ja sitten siinä joka vuosi hakisin edelleen sinne minne oikeasti haluan, ja jos en sen "väärän tutkinnon" kandin suorittamisen aikana pääsisi tänne unelmaopiskelupaikkaani, niin sitten hakisin kandin suoritettuani maisterihaussa jossa sisäänpääsypisteet saavat olla matalammat. Kuitenkin toiseen opiskelupaikkaan meneminen huonontaisi sisäänpääsymahdollisuuksiani tuplasti entisestään, joten en siihen ole vielä päätynyt.

Eikö mikään ala läheisesti sivua tuota unelma-alaasi? Yliopistossa on pääaineen lisäksi pakollisia sivuaineita. Itselläni on ammatillisen pätevöitymisen vuoksi aivan eri alan opintokokonaisuus eri yliopistostakin, vaikka olenkin saanut opiskella 'unelma-alaani'. Eikö avoin yliopisto tarjoa kursseja tuosta alasta? Voisit hakeutua sinne ja alkaa kartuttaa opintopisteitäsi, vaikket vielä olisikaan yliopiston kirjoilla. Saisit vähän tuntumaa opiskeuun ja kenties järkevöittäisit siten myös pääsykokeeseen valmistautumistasi.