Lue keskustelun säännöt.
Jos olen TE-toimiston kirjoilla ilman ammattia pitkään, niin voiko TE-toimisto vaatia luopumaan ammattihaaveestani ja kouluttautumaan jonnekin minne on helpompi päästä?
21.05.2018 |
Tätä pohdin, koska olen nyt kaksi kertaa hakenut alalle jonne 3% pääsee sisään. Nyt sitten luin pääsykokeeseen neljä kuukautta mutta tuntuu silti siltä että tuskin pääsen nytkään sisään. Nyt olen ilmoittautunut TE-toimistoon siltä varalta että en tosiaankaan pääse sinne sisään. Aloin miettimään, että jos olen työmarkkinatuella pitkään enkä löydä sellaisia töitä joita voisi tehdä ilman koulutusta, niin jos en pääse useampaan vuoteen sisään sinne opiskelemaan minne olen peruskoulusta asti intohimoisesti halunnut, niin voiko TE-toimisto vaatia hakemaan jotain täysin muuta koulutusta vedoten siihen ettei aiempina vuosina tänne hakeminen ole tuottanut tulosta? Ahdistaa koko tämä juttu kun ei mikään muua ammatti tai edes koulutusala ole koskaan kiinnostanut paitsi se yksi, ja kaikki muu tuntuu pakkopullalta ja motivaatio muuhun koulutukseen nollassa koska muu ei vain kiinnosta.
Kommentit (118)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt ei tärpännyt, niin jatkat avoimen opintoja ja haet ensi vuonna maakuntayliopistoon + valmistaudut tosissasi ja teet pääsykokeen tosissasi (vastaat kaikkiin kysymyksiin). Pelkkä sisäinen motivaatio ei riitä vaan se on osattava kääntää eteenpäin vieväksi toiminnaksi.
Kolmas kerta toden sanoo. Jos et ensi vuonnakaan pääse sisään, niin on otettava käyttöön B-suunnitelma. Itsensä on kyettävä elättämään, vaikka työ ei olisi juuri se unelma-ammatti. Lisäksi usein innostus löytyy opiskelemalla, eli vaikka et nyt B-suunnitelmasta olisi innoissaan niin opintojen kautta mielenkiinto voi löytyä tällekin alalle.
Eiköhän ap ole tajunnut laittaa paikkavaihtoehdoiksi kaikki mahdolliset paikkakunnat, samat pääsykokeethan niihin kaikkiin on. Ja jos ei tajunnut, niin motivaatio ei ole vahva.
Ei ole samat pääsykokeet kaikkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta aloittaja vaikuttaa erittäin motivoituneelta alalle, joka häntä kiinnostaa. Toisilla vain on selkeä kuva siitä mitä haluavat tehdä ja tekevät kaikkensa tavoitteen saavuttamiseksi. Kunnianhimoa siis. Sitähän ei yleensä katsota kovin hyvällä, vaan muutaman epäonnistumisen jälkeen pitäisi älytä luovuttaa ja keksiä jotain muuta.
Tunnen ihmisen, joka oli lapsesta asti haaveillut opettajan ammattista ja joka haki todella monta kertaa OKL:n eikä päässyt. Pääsi lopulta opiskelemaan erityisopettajaksi mutta siinä vaiheessa "kunniahimo" oli jo kyllä käynyt aika vähiin ja työt eivät kiinnostaneetkaan enää samaan tapaan. Päätyi tekemään ihan toisen alan töitä. Fiksu näkee muitakin vaihtoehtoja ja osaa luopua ajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et mene töihin? Voi sitä silti hakea pääsykokeisiin
Niin mihin töihin? Eipä tunnu löytyvän kovin helpolla paikkaa joka soveltuisi tähän tilanteeseen kun olen täysin ammatiton ja lisäksi terveydentila rajoittaa työtehtäviä.
ap
Mitä voit tehdä?
Töitä jossa ei vaadita tavaroiden tai esineiden jatkuvaa käsittelyä /siirtelyä, taikka erityisen hiljaa olemista. Ideoita?
Puhelinmyynti vastaa kuvausta täydellisesti.
Tää nyt itelleki tulee vaan lähinnä mieleen. Tosin eikö noi paikat oo yleensä provikkapalkkasia, eikös TE-toimisto vaadi ottamaan vaan tuntipalkkaisia paikkoja? Vai olenko ymmärtänyt väärin?
Tosiaan olisi aika ahdistavaa jos ei saisi mitään myydyksi ja saisi sitten vain jotain 3e tuntipalkkaa, eihän sellasella elä.
ap
Ammattimanipuloijaksi haluava ei saa myytyä kakkaa sitä tarvitsemattomille!
Onko hanttihommia tosiaan noin vaikea saada? Mulle tuli aikanaan lukion jälkeen 2 välivuotta, minkä jälkeen pääsin psykologialle tokalla yrittämällä (lukion jälkeen en hakenut mihinkään), ja tietenkin tein töitä nuo vuodet. Olin toimistotöissä ja puhelinvaihteessa erässä firmassa sekä kaupan kassalla.
Vierailija kirjoitti:
Aika moniin koulutusohjelmiin on avoimenkin väylä. Eli kun on tehnyt riittävän määrän avoimen opintoja hyvillä arvosanoilla voi hakea tutkinto-opsikelijaksi ilman pääsykokeita. Eikö psykologiassa ole tätä?
Ei ole. Psykologian hakijoiden karsinta on pelkän pääsykokeenkin avulla ainakin Helsingissä lähes mahdotonta (viime vuonna 2.5% hakijoista pääsi sisään).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko hanttihommia tosiaan noin vaikea saada? Mulle tuli aikanaan lukion jälkeen 2 välivuotta, minkä jälkeen pääsin psykologialle tokalla yrittämällä (lukion jälkeen en hakenut mihinkään), ja tietenkin tein töitä nuo vuodet. Olin toimistotöissä ja puhelinvaihteessa erässä firmassa sekä kaupan kassalla.
Minäkin sain helposti hanttihommia vielä silloin, kun Nokia muodosti 4 % Suomen bruttokansantuotteesta, siitä vain on kohta 20 vuotta aikaa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko hanttihommia tosiaan noin vaikea saada? Mulle tuli aikanaan lukion jälkeen 2 välivuotta, minkä jälkeen pääsin psykologialle tokalla yrittämällä (lukion jälkeen en hakenut mihinkään), ja tietenkin tein töitä nuo vuodet. Olin toimistotöissä ja puhelinvaihteessa erässä firmassa sekä kaupan kassalla.
Minäkin sain helposti hanttihommia vielä silloin, kun Nokia muodosti 4 % Suomen bruttokansantuotteesta, siitä vain on kohta 20 vuotta aikaa..
Vuosina 2012 - 2018 on ollut aika lailla helppoa löytää niitä hanttihommia vuodeksi pariksi. Näin ainakin Helsingin ulkopuolella, kun olen seurannut lapsia ja kavereitaan. Poika kävi kaikkina armeijan arkipäivälomina töissä eli siis todella satunnaisesti ja pienellä varoitusajalla, joten ei nämä ole mihinkään varsinaisesti kadonneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta aloittaja vaikuttaa erittäin motivoituneelta alalle, joka häntä kiinnostaa. Toisilla vain on selkeä kuva siitä mitä haluavat tehdä ja tekevät kaikkensa tavoitteen saavuttamiseksi. Kunnianhimoa siis. Sitähän ei yleensä katsota kovin hyvällä, vaan muutaman epäonnistumisen jälkeen pitäisi älytä luovuttaa ja keksiä jotain muuta.
Mun mielestä tää kehotus luovuttaa koskee lähinnä tiettyjä korkeakoulualoja Suomen kontekstissa, koska yksinkertaisesti joillekin aloille on äärimmäisen vaikea päästä ja esim. psykologien koulutusmääriä ei ole mitään järkeä lisätä, koska ne on säädetty todella tarkasti tarpeen mukaan (se, että esim. kouluissa ei ole tarpeeksi psykologeja tai ihmiset eivät pääse psykologille vaikka heidän pitäisi, ei johdu psykologipulasta, vaan opetustoimen ja kuntien budjeteista).
Se mitä ap voisi tehdä on hakeutua ulkomaille opiskelemaan psykologiaa. Jos on todella motivoitunut, niin opintolaina + myöhemmin stipendien saaminen eivät varmaan ole ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moniin koulutusohjelmiin on avoimenkin väylä. Eli kun on tehnyt riittävän määrän avoimen opintoja hyvillä arvosanoilla voi hakea tutkinto-opsikelijaksi ilman pääsykokeita. Eikö psykologiassa ole tätä?
Ei ole. Psykologian hakijoiden karsinta on pelkän pääsykokeenkin avulla ainakin Helsingissä lähes mahdotonta (viime vuonna 2.5% hakijoista pääsi sisään).
Nyt rupesi jo niin paljon kiinnostamaan (että jos AP olisi oma lapsi olisin selvittänyt...) www.opiskelupaikka.fi Teija Opiskelupaikkaneuvoja vastaa tätä sivuavaan (jonkun muun) kysymykseen ”Psykologin kandidaatin tutkintoon otetaan kolme hakijaa avoimessa yliopistossa suoritettujen opintojen perusteella. Vähimmäisvaatimuksena on avoimen yliopiston yliopisto-opetuksen opintoja vähintään 90 opintopistettä ... joihin kuuluu vähintään 60 opintopisteen laajuinen ja vähintään hyvin tietoon suoritettu psykologian perus- ja aineopintojen kokonaisuus.
Mikäli tällaisia hakijoita on enemmän kuin kolme, otetaan valinnassa huomioon opintojen määrä ja opintomenestys ... ... lisäksi Jyväskylän yliopistolla on ollut haussa kehityspsykologian koulutus, johon on voinut hakeutua avoimen väylän kautta”.
Siis www.opislelupailla.fi/virtuaaliopo/kysymykset/avoimen-vayla-psykologian…
Selvittäisin AP myös sitä, mikä tällä hetkellä pitää paikkansa ihan oikeasti !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
110 korjaa autocorrectia
wew.opiskelupaikka.fi jne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moniin koulutusohjelmiin on avoimenkin väylä. Eli kun on tehnyt riittävän määrän avoimen opintoja hyvillä arvosanoilla voi hakea tutkinto-opsikelijaksi ilman pääsykokeita. Eikö psykologiassa ole tätä?
Ei ole. Psykologian hakijoiden karsinta on pelkän pääsykokeenkin avulla ainakin Helsingissä lähes mahdotonta (viime vuonna 2.5% hakijoista pääsi sisään).
Nyt rupesi jo niin paljon kiinnostamaan (että jos AP olisi oma lapsi olisin selvittänyt...) www.opiskelupaikka.fi Teija Opiskelupaikkaneuvoja vastaa tätä sivuavaan (jonkun muun) kysymykseen ”Psykologin kandidaatin tutkintoon otetaan kolme hakijaa avoimessa yliopistossa suoritettujen opintojen perusteella. Vähimmäisvaatimuksena on avoimen yliopiston yliopisto-opetuksen opintoja vähintään 90 opintopistettä ... joihin kuuluu vähintään 60 opintopisteen laajuinen ja vähintään hyvin tietoon suoritettu psykologian perus- ja aineopintojen kokonaisuus.
Mikäli tällaisia hakijoita on enemmän kuin kolme, otetaan valinnassa huomioon opintojen määrä ja opintomenestys ... ... lisäksi Jyväskylän yliopistolla on ollut haussa kehityspsykologian koulutus, johon on voinut hakeutua avoimen väylän kautta”.Siis www.opislelupailla.fi/virtuaaliopo/kysymykset/avoimen-vayla-psykologian…
Selvittäisin AP myös sitä, mikä tällä hetkellä pitää paikkansa ihan oikeasti !
Maisterivaiheeseen tullaan silti aina pääsykokeen kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis oletko 8 kk vuodessa aina täysin toimettomana ja 4 kk sitten luet pääsykokeisiin? Ja ajattelit jatkaa tätä.. kuinka kauan? Olet itsellesi velkaa sen että alat toteuttaa B-suunnitelmaa. Entä jos et ikinä pääse tuohon kouluun ja löydät itsesi kolmekymppisenä kouluttamattomana ja ilman mitään työhistoriaa? Kenen unelmaa elät silloin? Kaunis ajatus on se että koskaan ei ole liian myöhäistä, mutta oikeassa maailmassa on. Ei sinua enää palkata jos sinulla ei ole kymmeneen vuoteen näyttää mitään muita saavutuksia kuin epäonnistuneita hakuja unelma-alalle. Mikään ei estä sinua hakemasta joka vuosi uudelleen ja pistää kaiken muun elämässä syrjään jos/kun pääset sisään, mutta koko elämän uhraaminen on typerintä mitä voisin kuvitella.
Oon opiskellut avoimessa yliopistossa. Suoritin tänälukuvuonna psykologian perusopinnot (25op) ja nyt syksyllä haen psykologian aineopintoihin 35op (avoimessa yliopistossa siis). Sitten en tiedä mitä teen jos en ens keväänäkään pääse sisään, sitten varmaan jotain sivuainetta...
Mutta siis nuo avoimen yliopiston opinnothan saa hyväksiluettua suoraa kaikki sitten kun pääsee sinne tutkinto-opiskelijaksi sisään. En mä ihan hukkaan nyt viime vuottakaan siis ole laittanut.
ap
eli aika vetelää touhua 8kk? Tuollaiset perusopinnot ihmiset sutkaisee työn ohessa talven aikana. Eihän se ole puoliakaan siitä, mitä vuodessa pitäisi pystyä opiskemaan.
Onko sulla hyvä yo-todistus, ap? Jos on, niin hae ihmeessä vaikka ruotsiin opiskelemaan psykaa. Hyvillä yo-pisteillä pääset suoraan sisään. Toki ruotsin pitää sujua myös, ainakin jotenkuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt ei tärpännyt, niin jatkat avoimen opintoja ja haet ensi vuonna maakuntayliopistoon + valmistaudut tosissasi ja teet pääsykokeen tosissasi (vastaat kaikkiin kysymyksiin). Pelkkä sisäinen motivaatio ei riitä vaan se on osattava kääntää eteenpäin vieväksi toiminnaksi.
Kolmas kerta toden sanoo. Jos et ensi vuonnakaan pääse sisään, niin on otettava käyttöön B-suunnitelma. Itsensä on kyettävä elättämään, vaikka työ ei olisi juuri se unelma-ammatti. Lisäksi usein innostus löytyy opiskelemalla, eli vaikka et nyt B-suunnitelmasta olisi innoissaan niin opintojen kautta mielenkiinto voi löytyä tällekin alalle.
Mä en koe että mun kokeeni olis motivaation puutteeseen kaatunut. Luin useamman kuukauden siten että ennen koetta olin laskenut monien monien vuosien pääsykokeet ja sieltä ne mitä en osannut itse tehdä niin olin selvittänyt miten ne kuuluu tehdö ja siten lopulta saanut ne vaikeimmatkin tehtyä. Koen tehneeni parhaani ja sehän tässä ahdistaakin kun en tiedä miten olisin voinut soitaa vieläkin paremmin, niinkuin siis että mitä mun tulis harjoitella tarkalleen, en kuitenkaan kokenut olleeni kokeessa mikään erityisen hidaskaan enkä mielestäni jäänyt jumittamaan mihinkään tehtävään. Ja sulle (ja myös tuolle ylemmälle, todennäköisesti provoilija), että mä todellakin tein pääsykokeen tosissani ja yritin niin parhaani kuin vain pystyin, mutta mulla ei riittänyt viimeseen tehtävään aika. Ei kyse ollut tietenkään siitä että olisin jättänyt muuten vain tekemättä "koska ei kiinnosta", vaan en voinut enää tehdä sitä kun kello löi kahta. Ja tuolle ylemmälle provoilijalle joka annoit tuon työelämäesimerkin, niin noinhan käy kaikkialla töissä kaikenaikaa. Lääkäriinkin voi olla pitkät jonot niin ettei sinne pääse kun ei vaan riitä aikoja kaikille juuri silloin kuin sinne haluaisivat mennä. Sitten taas toisaalla ei ole haitaksi vaikka ottaisi yliaikaa ja tekisi tekemättä jääneet tehtävät lisäajalla (tekisin esim pidempää työpäivää). Jos vaikka kuule tossa kokeessa olis sanottu että "noniin kello on 14 mutta jos haluatte jatkaa kokeen tekoa niin saa jatkaa", niin mitä luulet että olisin tehnyt?
ap
Ja se vielä että vaikka kuulin olevan myös niitä jotka kertoivat tehneensä koko kokeen, niin tiedän itseni lisäksi myös muita hyvin motivoituneita hakijoita joilla myös jäi se yksi samainen tehtävä tekemättä kuin mitä mullakin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis oletko 8 kk vuodessa aina täysin toimettomana ja 4 kk sitten luet pääsykokeisiin? Ja ajattelit jatkaa tätä.. kuinka kauan? Olet itsellesi velkaa sen että alat toteuttaa B-suunnitelmaa. Entä jos et ikinä pääse tuohon kouluun ja löydät itsesi kolmekymppisenä kouluttamattomana ja ilman mitään työhistoriaa? Kenen unelmaa elät silloin? Kaunis ajatus on se että koskaan ei ole liian myöhäistä, mutta oikeassa maailmassa on. Ei sinua enää palkata jos sinulla ei ole kymmeneen vuoteen näyttää mitään muita saavutuksia kuin epäonnistuneita hakuja unelma-alalle. Mikään ei estä sinua hakemasta joka vuosi uudelleen ja pistää kaiken muun elämässä syrjään jos/kun pääset sisään, mutta koko elämän uhraaminen on typerintä mitä voisin kuvitella.
Oon opiskellut avoimessa yliopistossa. Suoritin tänälukuvuonna psykologian perusopinnot (25op) ja nyt syksyllä haen psykologian aineopintoihin 35op (avoimessa yliopistossa siis). Sitten en tiedä mitä teen jos en ens keväänäkään pääse sisään, sitten varmaan jotain sivuainetta...
Mutta siis nuo avoimen yliopiston opinnothan saa hyväksiluettua suoraa kaikki sitten kun pääsee sinne tutkinto-opiskelijaksi sisään. En mä ihan hukkaan nyt viime vuottakaan siis ole laittanut.
ap
eli aika vetelää touhua 8kk? Tuollaiset perusopinnot ihmiset sutkaisee työn ohessa talven aikana. Eihän se ole puoliakaan siitä, mitä vuodessa pitäisi pystyä opiskemaan.
No toki oli opintopisteiden puolesta "vetelää touhua" kun käytin koko kevätpuolen niihin pääsykokeisiin valmistautumiseen.
ap
Aika moniin koulutusohjelmiin on avoimenkin väylä. Eli kun on tehnyt riittävän määrän avoimen opintoja hyvillä arvosanoilla voi hakea tutkinto-opsikelijaksi ilman pääsykokeita. Eikö psykologiassa ole tätä?