Älykkyys ja kyvykkyys on nykyään tabu

Opiskelen yliopistossa unelma-ammattiini ja olen kokenut opinnot kuormittavina. On ollut vaikeuksia suoriutua deadlineista, mikä selittyy osin nykyajan kiireisellä opiskelutahdilla. Kuitenkin moni vuosikurssilainen on suoriutunut näistä tehtävistä hyvin tuloksin sen suuremmin kärsimättä.

Olen monesti pohtinut, että voisiko minulla olla adhd, kun tehtävien tekemiseen on ollut vaikea keskittyä ja siksi eteneminen on yleensä viivästynyt. Ajatus adhd:sta aluksi sai minulle paremman olon, sillä vaikeudet selittyisivät silloin jollain diagnoosilla, eikä esimerkiksi älykkyyden tai kyvykkyyden puutoksella. Kuitenkin näin jälkikäteen olen miettinyt miksi tämä älyn riittämättömyys olisi niin kauhea asia itselleni. En siis koe olevani tyhmä, mutta opinnot vaativat kenties hieman keskivertoa korkeampaa älykkyyttä.

Mietin voisiko tämä adhd-diagnosoinnin yleisyys olla sidoksissa yliopisto-opiskelijoiden määrän lisääntymiseen. Veikkaan, että monelle on vaikea myöntää itselleen, että rahkeet eivät yksinkertaisesti riitä saman tasoiseen opiskelutulokseen kuin kurssikavereilla. Miksi älykkyydestä ei ikinä puhuta näissä adhd-keskusteluissa? Eihän kukaan älykkyydelleen tai sen puutteelle mitään voi, miksi siis hävetä sellaista piirrettä, mihin ei voi vaikuttaa?