Uskomatonta. Soitin ystäväni, joka haluaa kuolla puolesta päivystykseen ja

Sanoisin näin: Soitin päivystykseen ystäväni puolesta, joka haluaa kuolla.

Sana "joka" viittaa edelliseen substantiiviin/pronominiin, mutta siinä välissä voi olla adverbi (?)

Anteeksu, oli pakko.

Toivottavasti ap:n ystävä voi paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen elossa, en syö psyykelääkkeitä. Suurin osa itsemurhalla uhkailevista on myös hengissä,mutta heihin on tuhlattu kymmeniä tuhansia yhteiskunnan rahoja. Pahimmillaan olen syöttänyt lääkehiiltä ja paikkaillut ranteita samalta potilaalla 21 kertaa! Sitten hän sai pahan bakteeri-infektion (joka ei liittynyt psyyken ongelmiin) ja yllättäen keksi, että juuri siihen hän ei halua kuolla.

Eikös paikkalu ja lääkehiilen syöttäminen kuulu työhösi? Mistä saisit palkkasi, mikäli asiakkaita ei olisi?

Harmi, että kaltaisiasi pääsee psykologisista testeistä läpi.

Minä en ihmettele yhtään tuon hoitajan asennetta. Jos joku käy aina vaan uudestaan samasta syystä paikattavana, niin joka kerta se vie aikaa (ja rahaa, ja vuodepaikan) jonkun sellaisen hoidosta, joka oikeasti haluaisi elää. Tottakai sellainen turhauttaa. Hyvä se on jeesustella siellä, kun itse ei varmasti kestäisi päivääkään tollasella alalla. Hatunnosto hoitsuille jotka jaksavat tuota työtä.

Jos itsensä tosissaan haluaa tappaa, niin tappakoot.

Vierailija kirjoitti:

No kyllähän itsaria yrittäneetkin viedään lanssilla päivystykseen, mutta yleensä ne pistetään sieltä kotiin akuuteimman tilanteen selvitettyä. Otetaan nyt esimerkki:

Vaikkapa Anna (nimi keksitty) on itsariyrityksissään viiltänyt ranteensa auki. Ranteiden viillot vuotavat verta runsaasti ja Anna kiidätetään ambulanssilla sairaalaan. Annan tilanne on sellainen, että hänet otetaan kiireellisesti vastaan, tehdään arvio, aloitetaan hoito ja valvonta välittömästi.

Mutta.

Kun Annan tila on fyysisesti saatu kuntoon, eli kun haavat eivät enää vuoda verta ja peruselintoininnot on todettu normaaleiksi ja ei ole tarvetta esim. Suonensisäiselle lääkitykselle, niin Anna kotiutetaan. Anna on todennäköisesti hoidossa 1-3 päivää ja sitten kotiutetaan.

Hoksaatteko missä on vika? Eli siinä kun sairaalassa ei hoideta pään sisällä olevia ongelmia vaan ainoastaan ns. Näkyvät ongelmat. Eli jotenkin se Anna täytyisi saada psykiatrisen hoidon pariin.

Mistä olet saanut käsityksen etteikö itsemurhaa yrittäneen kohdalla konsultoitaisi psykiatria? Luulo ei ole tiedon väärti. Ketkä sitten psykiatrille laitetaan ellei itsemurhaa yrittäneet? Pelkät psykoosissa olevat mielisairaatko luulet olevan psykiatrien hoitama ainoa potilasryhmä? Psykiatrit hoitavat kaikenlaisia mielenterveysongelmia. Tietenkin hoidon porrastuksen mukaan. Lievä masennus tai lievä ahdistuneisuus ei psykiatrista erikoissairaanhoitoa vaadi. Ei aina keskivaikeakaan, mutta vaikea vaatii. Itsemurhan yrittäminen kertoo jo sen verran vaikeasta mielenterveyden häiriöstä että se aiheuttaa psykiatrin konsultaation ja erikoislääkärin arvion jatkohoidosta, lääkäri tekee jokaisen vastaanottotilanteen yhteydessä suunnitelman miten tilanne hoidetaan. Joskus ei tarvita mitään hoitoa, joskus otetaan osastolle, joskus viedään leikkaussaliin, joskus saa lääkekuurin, joskus sairaslomaa jne. Kummallinen käsitys että psykiatrista hoitoa ei ole suunnilleen olemassakaan kun edes itsemurhaa yrittäneille ei tehdä psyykkisen puolen hyväksi yhtään mitään. Onko kyseessä nyt jokin kokemus vai vain luulo?

Laitoin alanuolta, koska en ymmärtänyt aloituksesta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti näin usein toimitaan, pitää siis todella olla jo yrittänyt itsrmurhaa ennen kuin mitään apua tarjotaan. Onko mitään psykiatrian asiakkuutta, jonne voisit soittaa ja saada jonkin kiireellisen ajan?

Normaaliin päivystykseen otetaan vain hetkeksi. Ei siellä yksinkertaisesti voi pitää samoja yksilöitä kauaa! Ja jos henkilöllä on "vain" psyk. Tausta muttei mitään fyysistä, niin ei yksinkertaisesti oteta mihinkään osastolle somaattisella puolella, koska heille tulee ensisijaisesti potilaita joilla on jotain fyysistä vaivaa tai tarvetta sairaalahoidolle ihan esimerkkinä vaikka pahentunut sydämen vajaatoiminta, hengenahdistus, kaatuminen, virtsatieinfektio, tarvitsee suonensisäistä antibioottia tms.. tämmöisiä asioita.

Psyk. Potilaat psykiatriselle puolelle tietenkin.

Lääkäri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllähän itsaria yrittäneetkin viedään lanssilla päivystykseen, mutta yleensä ne pistetään sieltä kotiin akuuteimman tilanteen selvitettyä. Otetaan nyt esimerkki:

Vaikkapa Anna (nimi keksitty) on itsariyrityksissään viiltänyt ranteensa auki. Ranteiden viillot vuotavat verta runsaasti ja Anna kiidätetään ambulanssilla sairaalaan. Annan tilanne on sellainen, että hänet otetaan kiireellisesti vastaan, tehdään arvio, aloitetaan hoito ja valvonta välittömästi.

Mutta.

Kun Annan tila on fyysisesti saatu kuntoon, eli kun haavat eivät enää vuoda verta ja peruselintoininnot on todettu normaaleiksi ja ei ole tarvetta esim. Suonensisäiselle lääkitykselle, niin Anna kotiutetaan. Anna on todennäköisesti hoidossa 1-3 päivää ja sitten kotiutetaan.

Hoksaatteko missä on vika? Eli siinä kun sairaalassa ei hoideta pään sisällä olevia ongelmia vaan ainoastaan ns. Näkyvät ongelmat. Eli jotenkin se Anna täytyisi saada psykiatrisen hoidon pariin.

Mistä olet saanut käsityksen etteikö itsemurhaa yrittäneen kohdalla konsultoitaisi psykiatria? Luulo ei ole tiedon väärti. Ketkä sitten psykiatrille laitetaan ellei itsemurhaa yrittäneet? Pelkät psykoosissa olevat mielisairaatko luulet olevan psykiatrien hoitama ainoa potilasryhmä? Psykiatrit hoitavat kaikenlaisia mielenterveysongelmia. Tietenkin hoidon porrastuksen mukaan. Lievä masennus tai lievä ahdistuneisuus ei psykiatrista erikoissairaanhoitoa vaadi. Ei aina keskivaikeakaan, mutta vaikea vaatii. Itsemurhan yrittäminen kertoo jo sen verran vaikeasta mielenterveyden häiriöstä että se aiheuttaa psykiatrin konsultaation ja erikoislääkärin arvion jatkohoidosta, lääkäri tekee jokaisen vastaanottotilanteen yhteydessä suunnitelman miten tilanne hoidetaan. Joskus ei tarvita mitään hoitoa, joskus otetaan osastolle, joskus viedään leikkaussaliin, joskus saa lääkekuurin, joskus sairaslomaa jne. Kummallinen käsitys että psykiatrista hoitoa ei ole suunnilleen olemassakaan kun edes itsemurhaa yrittäneille ei tehdä psyykkisen puolen hyväksi yhtään mitään. Onko kyseessä nyt jokin kokemus vai vain luulo?

Kirjoittaja tuskin epäili etteikö psykiatria konsultoitaisi. Mutta yleensä ainakin hetkeksi h

Kotiutetaan takaisin ellei ole erityisen hyvä tilanne ja saadaan heti psyk.puolelle hoitoon.

Erikoissairaanhoito on Suomessa upeaa ja huippulaadukasta. Sinne täytyy vain päästä ensin.

Mutta on meillä hyvä terveydenhuolto. Todella hyvä.

Ei kyllä psykiatrit tee muuta kuin määräävät lääkkeitä, sairaslomia ja kirjottavat lausuntoja. Hoitajat on sitten erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen elossa, en syö psyykelääkkeitä. Suurin osa itsemurhalla uhkailevista on myös hengissä,mutta heihin on tuhlattu kymmeniä tuhansia yhteiskunnan rahoja. Pahimmillaan olen syöttänyt lääkehiiltä ja paikkaillut ranteita samalta potilaalla 21 kertaa! Sitten hän sai pahan bakteeri-infektion (joka ei liittynyt psyyken ongelmiin) ja yllättäen keksi, että juuri siihen hän ei halua kuolla.

Eikös paikkalu ja lääkehiilen syöttäminen kuulu työhösi? Mistä saisit palkkasi, mikäli asiakkaita ei olisi?

Harmi, että kaltaisiasi pääsee psykologisista testeistä läpi.

Minä en ihmettele yhtään tuon hoitajan asennetta. Jos joku käy aina vaan uudestaan samasta syystä paikattavana, niin joka kerta se vie aikaa (ja rahaa, ja vuodepaikan) jonkun sellaisen hoidosta, joka oikeasti haluaisi elää. Tottakai sellainen turhauttaa. Hyvä se on jeesustella siellä, kun itse ei varmasti kestäisi päivääkään tollasella alalla. Hatunnosto hoitsuille jotka jaksavat tuota työtä.

Mutta nehän juuri HALUAA elää jotka tekee feikki-itsarin. Sen lisäksi haluavat apua, auttakaa niitä.