Mies löi

Nainen raukka univajeessa seonnut. Mieshän oli aina töissä lepäämässä eikä unia ole häirinnyt huutava lapsi. Miksi mies ei ole laittanut tekorintaa jos se ainoa keino vaimentaa huuto? Jätä se sikamies

Laula sille: pmmp joku raja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelen, että ketään ei lyödä. Jos kuitenkin minua lyödään on se ja sama onko se nainen, lyön takaisin. Olen näin tehnytkin..siinä oli tuntematon typy ihmeissään , oli vissiin useinkin lyönyt miehiä ja he eivät tilastollisesti olleet lyöneet takaisin. No minä vedin päin taulua ja olipa hämmästynyt ilme.. jo sen ilmeen vuoksi kannatti.

Mä pidän sun kaltaisia arjen sankareita aika säälittävinä. Ilmeisesti ette saaneet hiekkalaatikolla tapeltua lelujanne takaisin tai isänne hakkasivat teitä kun lauloitte korkean C:n sijasta matalan G:n baritonissa, mutta noi sankaripuheet miten löitte naista takaisin on niin säälittäviä. Sitä paitsi näissä on yleensä sama kaava - ensin auotaan naamaansa jollekin naiselle niin, että kenellä tahansa menisi niitä lapsellisuuksia kuunnellessa hermot ja kun saatte läpsystä sen h u o r    a sanan jälkeen, ootte sankarillisia kaikkien miesten puolesta ja läimäsette naista kunnolla takaisin nyrkillä. Ei väliä, koska olihan se nainen kun aloitti sen ja pääasia ettette jää päänaukomisessa ja fyysisessä mittelössä kakkoseksi. 

Eskälleni kävi muuten ihanasti ja kerron tämän varoituksena vastaisuuden varalle, että katsokaakin ettei ole katsojia paikalla kun päätätte sankaroitua. Hän ensin kokeili kuinka kauan voi soittaa poskea koko juhlakansan kuullen, ja kun lopulta läimäytin häntä poskelle, hän pamautti takaisin. Ei tietoakaan siitä, etten lyönyt todellakaan kovaa vaan pääasia että hän pääsi näyttämään voimiaan. Sen jälkeen hän juhlallisesti ilmoitti, miten lyö aina takaisin ja kolme kertaa kovempaa kaikkien hiljennyttyä katsomaan showta joka paisui hänen miessankaruutensa takia ihan omituisiin mittoihin, mutta isoäitini sanoi että jollen olisi läimäyttänyt ensin, hän olisi tehnyt sen puolestani. Harmi sinänsä että yhteinen tuttumme oli paikalla ja sen jälkeen ex etsi itseään naama perunapeltoon painettuna kädet niskan takana sen aikaa kun joku kysyi tilataanko taksi vai poliisi. Myöhemmin hän yritti että pesen hänen kauluspaitansa, mutta haaveeksi jäi.  

Ei arjensankari vaan arjenopettaja :D. Sankaruus ei ollut tavoite vaan signaali, että aina tulee takaisin. Oikeasti mut pitää tappaa ennenkuin minä lopetan. Mä en koskaan aloita tappelua mutta aina olen sen lopettanut. Aina. Haluatko sinä lyödä minua? Minä lyön takuulla takaisin. Tottakai aina löytyy se joka voittaa minut, mutta sen tarvii olla jo tosi kova luu ja todennäköisyys sen osumikseen vastaan on pieni

Hyi millaiselta ihmiseltä vaikutat. Tulee kuva kuin olisit oikein äärirajoille pingotettuna koko ajan vain odottamassa, koska saisit tilaisuuden lyödä. Ei, minä en halua lyödä sinua (en ole tuo kelle vastasit), en lyö ikinä, mutta tuollainen väkivallalla fantasiointi "hyvästä syystä" vaikuttaa sairaalta. 

Mies kuvitellut että nainen muuttuu eikä ole ikuisesti hullu hakkaaja. Oppihan ainakin ettei ihminen helpolla muutu. Ymmärsi sentään lasun tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Noniin, tämä tapaus ja meidän parisuhteen kohtalo ratkesi. Mies oli työpäivän aikana tehnyt lapsista lastensuojeluilmoituksen, koska heidän ei pitäisi joutua katselemaan meidän riitojamme. Olen tästä aivan samaa mieltä, ja avioeron myötä ei tarvitse lasten katsella kun vanhemmat tappelevat...

Pakkasin lapset autoon ja lähdin. Olen niin vihainen! Mies mieluummin tekee lasun, kun osallistuu itse lapsiensa hoitoon. Joo, myönnän, apua tarvitaan tähän tilanteeseen, mutta olisiko sitä apua voinut vaikka lähteä hakemaan siitä että mies auttaisi arjen pyörittämisessä ja antaisi minun edes joskus nukkua! Mutta ei, lasu.... Nyt itkettää, suututtaa ja väsyttää vielä enemmän.

Mä toivon itsekin että tämä olisi Provo. Miten mun elämä meni palasiksi parissa päivässä....

(Ja noihin aiempiin kommentteihin, lapsi ei suostu syömään tuttia. Isä ei nukkunut kun läpsin vaan selasi puhelinta samalla kun vauva huusi pinnasängyssä. Sellainen sankari)

Ap

Hyvä että saitte ongelman ratkaistua. Fiksu mies sulla, kynnys tehdä lasu omista lapsista oli varmasti korkea, arvostan. Erosta huolimatta yövalvomiset jatkuu, ja siihen pitää tulla stoppi.

Itse aloitit ja sait juuri mitä pyysit.

Miksi edes syyttelet miestäsi? Tämä jo kertoo rehellisyydestäsi ja oikeudenmukaisuudestasi kaiken.

Sinun sijassasi rehellinen ihminen pyytäisi mieheltään anteeksi, mutta sellaista rehellisyyttä naisissa ei vain ilmiselvästikään edes ole, kun lukee täällä kirjoitettuja kommentteja.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tekisin rikosilmoituksen. Mies päättäköön omasta puolestaan, tekeekö sinun toiminnastasi. Voitte siitä huolimatta mennä terapiaan ja hakea mitä vaan apua saatavilla on, mutta ei se nollaa noita väkivallan toimia.

Sanon vaan kokemuksesta, kun mies löi minua kun vauva oli pieni ja sai mut ylipuhuttua olemaan menemättä lääkärille. Koitettiin vielä jatkaa, mutta lopulta onneksi erosin. Nykyään mies oikein lällättelee kuinka mulla ei ole mitään todistusaineistoa hänen väkivallastaan, eikä todellakaan ole mikään hyvä isä lapsellemme. Jos olisin tehnyt ilmoituksen, olisin saanut yksinhuoltajuuden, kun ero lopulta oli ajankohtainen.

Pahoittelut tapahtuneesta, haluan kuitenkin esittää yhden pointin tähän yksinhuoltajuus-yhteishuoltajuuskohtaan. Meillä vaihtui yhteishuolto yksinhuoltoon, koska pyysin sitä, mutta yhteishuolto ei estänyt meillä mitään asioita. (Pyysin muutosta omista henkilökohtaisista syistä, pelkäsin että kuolen ja halusin selvästi esille johonkin, ettei isä ole kykenevä hoitamaan lastaan, eikä lasta saa hänelle antaa jos minulle jotain käy. Tämä nyt on tässä tarinassa täysin sivuraide, joten ei siitä enempää.)

Meillä oli 8 vuotta yhteishuoltajuus ja sinä aikana olen hakenut lapselle passin, muuttanut osoitetta, hoitanut kouluasioita jne, ilman että isältä on tarvinnut kysyä yhtään mitään. Kai periaatteessa olisi pitänyt, mutta ei sitä kukaan perään kysellyt.

Ilman toisen suostumusta ei voi tietenkään saada yksinhuoltajuutta kuin oikeuden kautta, jos on painavat perustelut, mutta meillä isä suostui siihen, kun tiesi minulla olevan kuvatodisteet hänen todella rankasta töppäilystään, joka näyttää kyllä kaikille, ettei hän ole kykenevä edes itsestään huolehtimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tuo avioliitto pelastettavissa, koska mies ei kadu.

Jokainen normaali, vaimoaan rakastava mies olisi järkyttynyt teostaan ja ymmärtää, että vaimoa tarvitsee apua, jotta saa levätä.

Mistä me tiedetään katuuko mies tekoaan? Ei AP välttämättä kerro meille ihan kaikkea ja objektiivisesta näkökulmasta.

Eipä sillä miehelläkään ihan hirveen mukavaa ole olla toisen aggression ja ties kuinka kirvelevän läpsimisen kohteena.

Usein sitä saa mitä tilaa.

Miks mies sitten antaa tahallaan vauvan huutaa tunnin?? Jos sillä on yhtäkään aivosolua, niin käsittää oman toimintansa korreloimisen. Järkevä ihminen ottaisi vain vaimosta kiinni rauhoittaakseen tilanteen, eikä alentuisi Vieläkin Alemmalle tasolle, kuin läpsivä vaimonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tuo avioliitto pelastettavissa, koska mies ei kadu.

Jokainen normaali, vaimoaan rakastava mies olisi järkyttynyt teostaan ja ymmärtää, että vaimoa tarvitsee apua, jotta saa levätä.

Mistä me tiedetään katuuko mies tekoaan? Ei AP välttämättä kerro meille ihan kaikkea ja objektiivisesta näkökulmasta.

Eipä sillä miehelläkään ihan hirveen mukavaa ole olla toisen aggression ja ties kuinka kirvelevän läpsimisen kohteena.

Usein sitä saa mitä tilaa.

Miks mies sitten antaa tahallaan vauvan huutaa tunnin?? Jos sillä on yhtäkään aivosolua, niin käsittää oman toimintansa korreloimisen. Järkevä ihminen ottaisi vain vaimosta kiinni rauhoittaakseen tilanteen, eikä alentuisi Vieläkin Alemmalle tasolle, kuin läpsivä vaimonsa.

Menee varmaan jo ohiraiteelle mutta kyllä mä jaksoin kuunnella vauvan kitinää ja huutoa tunnin, ja enemmänkin. Kärsivällisyyttä se vaan vaatii kun opetetaan pois tissistä, eikä kenenkään tarvinnut läpsiä ketään. Isoja lapsia nyt eikä jäänyt traumoja.

Vierailija kirjoitti:

Itse aloitit ja sait juuri mitä pyysit.

Miksi edes syyttelet miestäsi? Tämä jo kertoo rehellisyydestäsi ja oikeudenmukaisuudestasi kaiken.

Sinun sijassasi rehellinen ihminen pyytäisi mieheltään anteeksi, mutta sellaista rehellisyyttä naisissa ei vain ilmiselvästikään edes ole, kun lukee täällä kirjoitettuja kommentteja.

Järkevä ihminen olisi ottanut otteeseen rauhoittaakseen tilanteen, eikä alentunut vielä alemmalle tasolle.

Läpsiminen on aika pientä, lähinnä ärsyttävää toimintaa, vaikkakin väärin, enkä itse tekisi niin.

Takaisin antaminen ei ole hakata vaimonsa, vaan läpsiä ja huutaa takaisin. Tollot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tuo avioliitto pelastettavissa, koska mies ei kadu.

Jokainen normaali, vaimoaan rakastava mies olisi järkyttynyt teostaan ja ymmärtää, että vaimoa tarvitsee apua, jotta saa levätä.

Mistä me tiedetään katuuko mies tekoaan? Ei AP välttämättä kerro meille ihan kaikkea ja objektiivisesta näkökulmasta.

Eipä sillä miehelläkään ihan hirveen mukavaa ole olla toisen aggression ja ties kuinka kirvelevän läpsimisen kohteena.

Usein sitä saa mitä tilaa.

Miks mies sitten antaa tahallaan vauvan huutaa tunnin?? Jos sillä on yhtäkään aivosolua, niin käsittää oman toimintansa korreloimisen. Järkevä ihminen ottaisi vain vaimosta kiinni rauhoittaakseen tilanteen, eikä alentuisi Vieläkin Alemmalle tasolle, kuin läpsivä vaimonsa.

Menee varmaan jo ohiraiteelle mutta kyllä mä jaksoin kuunnella vauvan kitinää ja huutoa tunnin, ja enemmänkin. Kärsivällisyyttä se vaan vaatii kun opetetaan pois tissistä, eikä kenenkään tarvinnut läpsiä ketään. Isoja lapsia nyt eikä jäänyt traumoja.

Jos tästä on kyse, niin se pitää yhdessä sopia, eikä vain huudattaa, koska ei jaksa liikauttaa eväänsä. Tietääkseni ap ei ollut sopinut tällaista. Mieskin olisi voinut kommunikoida, jos tästä on kyse. Samoin toki vaimo huutamatta.

Vauvakin huutaa enemmän, koska on ahdistunut perheen ilmapiiristä. No, sinällään ollaan vasta ekassa vaiheessa, se vaihe on pahempi kun vauva lakkaa huutamasta, koska ei enää usko vanhempiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Noniin, tämä tapaus ja meidän parisuhteen kohtalo ratkesi. Mies oli työpäivän aikana tehnyt lapsista lastensuojeluilmoituksen, koska heidän ei pitäisi joutua katselemaan meidän riitojamme. Olen tästä aivan samaa mieltä, ja avioeron myötä ei tarvitse lasten katsella kun vanhemmat tappelevat...

Pakkasin lapset autoon ja lähdin. Olen niin vihainen! Mies mieluummin tekee lasun, kun osallistuu itse lapsiensa hoitoon. Joo, myönnän, apua tarvitaan tähän tilanteeseen, mutta olisiko sitä apua voinut vaikka lähteä hakemaan siitä että mies auttaisi arjen pyörittämisessä ja antaisi minun edes joskus nukkua! Mutta ei, lasu.... Nyt itkettää, suututtaa ja väsyttää vielä enemmän.

Mä toivon itsekin että tämä olisi Provo. Miten mun elämä meni palasiksi parissa päivässä....

(Ja noihin aiempiin kommentteihin, lapsi ei suostu syömään tuttia. Isä ei nukkunut kun läpsin vaan selasi puhelinta samalla kun vauva huusi pinnasängyssä. Sellainen sankari)

Ap

Mies asennoituu sinuun nyt näköjään vihollisena, jota vastaan hän köy sotaa ja pyrkii voittamaan likaisillakin keinoilla.

Mene heti itse lääkäriin dokumentoimaan vammat ja tee rikosilmoitus.

Mies tulee yrittämään todistamaan, että et ansaitse lasten huoltajuutta, koska olet muka se vökivaltainen teistä, ja sinun täytyy turvata myös selustasi.

Laita talteen myös tämä tekemäsi aloitus.

Säästä kaikki tekstiviestit. Voit myös nauhoittaa keskustelunne.

Ota heti yhteys juristiin, siis palkkaa itsellesi asianajaja!!!! Se on tärkeää tehdä nyt heti. Välittömästi. Saat häneltä lisäneuvoja.

Palkkaa juristi itsellesi nyt heti, tänään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelen, että ketään ei lyödä. Jos kuitenkin minua lyödään on se ja sama onko se nainen, lyön takaisin. Olen näin tehnytkin..siinä oli tuntematon typy ihmeissään , oli vissiin useinkin lyönyt miehiä ja he eivät tilastollisesti olleet lyöneet takaisin. No minä vedin päin taulua ja olipa hämmästynyt ilme.. jo sen ilmeen vuoksi kannatti.

Mä pidän sun kaltaisia arjen sankareita aika säälittävinä. Ilmeisesti ette saaneet hiekkalaatikolla tapeltua lelujanne takaisin tai isänne hakkasivat teitä kun lauloitte korkean C:n sijasta matalan G:n baritonissa, mutta noi sankaripuheet miten löitte naista takaisin on niin säälittäviä. Sitä paitsi näissä on yleensä sama kaava - ensin auotaan naamaansa jollekin naiselle niin, että kenellä tahansa menisi niitä lapsellisuuksia kuunnellessa hermot ja kun saatte läpsystä sen h u o r    a sanan jälkeen, ootte sankarillisia kaikkien miesten puolesta ja läimäsette naista kunnolla takaisin nyrkillä. Ei väliä, koska olihan se nainen kun aloitti sen ja pääasia ettette jää päänaukomisessa ja fyysisessä mittelössä kakkoseksi. 

Eskälleni kävi muuten ihanasti ja kerron tämän varoituksena vastaisuuden varalle, että katsokaakin ettei ole katsojia paikalla kun päätätte sankaroitua. Hän ensin kokeili kuinka kauan voi soittaa poskea koko juhlakansan kuullen, ja kun lopulta läimäytin häntä poskelle, hän pamautti takaisin. Ei tietoakaan siitä, etten lyönyt todellakaan kovaa vaan pääasia että hän pääsi näyttämään voimiaan. Sen jälkeen hän juhlallisesti ilmoitti, miten lyö aina takaisin ja kolme kertaa kovempaa kaikkien hiljennyttyä katsomaan showta joka paisui hänen miessankaruutensa takia ihan omituisiin mittoihin, mutta isoäitini sanoi että jollen olisi läimäyttänyt ensin, hän olisi tehnyt sen puolestani. Harmi sinänsä että yhteinen tuttumme oli paikalla ja sen jälkeen ex etsi itseään naama perunapeltoon painettuna kädet niskan takana sen aikaa kun joku kysyi tilataanko taksi vai poliisi. Myöhemmin hän yritti että pesen hänen kauluspaitansa, mutta haaveeksi jäi.  

Ei arjensankari vaan arjenopettaja :D. Sankaruus ei ollut tavoite vaan signaali, että aina tulee takaisin. Oikeasti mut pitää tappaa ennenkuin minä lopetan. Mä en koskaan aloita tappelua mutta aina olen sen lopettanut. Aina. Haluatko sinä lyödä minua? Minä lyön takuulla takaisin. Tottakai aina löytyy se joka voittaa minut, mutta sen tarvii olla jo tosi kova luu ja todennäköisyys sen osumikseen vastaan on pieni

Hyi millaiselta ihmiseltä vaikutat. Tulee kuva kuin olisit oikein äärirajoille pingotettuna koko ajan vain odottamassa, koska saisit tilaisuuden lyödä. Ei, minä en halua lyödä sinua (en ole tuo kelle vastasit), en lyö ikinä, mutta tuollainen väkivallalla fantasiointi "hyvästä syystä" vaikuttaa sairaalta. 

Mitä sitten? Kajoa minuun ja saat päin alventia. Sairasta tai ei mutta näin se maa makaa, vaikka miten iniset ja uliset. Älä kajoa ja vot, saat pitää kasvojesi luut ehjinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noniin, tämä tapaus ja meidän parisuhteen kohtalo ratkesi. Mies oli työpäivän aikana tehnyt lapsista lastensuojeluilmoituksen, koska heidän ei pitäisi joutua katselemaan meidän riitojamme. Olen tästä aivan samaa mieltä, ja avioeron myötä ei tarvitse lasten katsella kun vanhemmat tappelevat...

Pakkasin lapset autoon ja lähdin. Olen niin vihainen! Mies mieluummin tekee lasun, kun osallistuu itse lapsiensa hoitoon. Joo, myönnän, apua tarvitaan tähän tilanteeseen, mutta olisiko sitä apua voinut vaikka lähteä hakemaan siitä että mies auttaisi arjen pyörittämisessä ja antaisi minun edes joskus nukkua! Mutta ei, lasu.... Nyt itkettää, suututtaa ja väsyttää vielä enemmän.

Mä toivon itsekin että tämä olisi Provo. Miten mun elämä meni palasiksi parissa päivässä....

(Ja noihin aiempiin kommentteihin, lapsi ei suostu syömään tuttia. Isä ei nukkunut kun läpsin vaan selasi puhelinta samalla kun vauva huusi pinnasängyssä. Sellainen sankari)

Ap

Mies asennoituu sinuun nyt näköjään vihollisena, jota vastaan hän köy sotaa ja pyrkii voittamaan likaisillakin keinoilla.

Mene heti itse lääkäriin dokumentoimaan vammat ja tee rikosilmoitus.

Mies tulee yrittämään todistamaan, että et ansaitse lasten huoltajuutta, koska olet muka se vökivaltainen teistä, ja sinun täytyy turvata myös selustasi.

Laita talteen myös tämä tekemäsi aloitus.

Säästä kaikki tekstiviestit. Voit myös nauhoittaa keskustelunne.

Ota heti yhteys juristiin, siis palkkaa itsellesi asianajaja!!!! Se on tärkeää tehdä nyt heti. Välittömästi. Saat häneltä lisäneuvoja.

Palkkaa juristi itsellesi nyt heti, tänään.

Nämä ovat hyvät neuvot!

Ap, miehesi on luultavasti jo hankkinut itselleen asianajajan sinua vastaan, koska toimii noin. Ei varmasti tunnusta sitä, sinunkaan ei kannata kertoa hänelle, kun palkkaat juristin.

Ja mene siis heti lääkäriin näyttämään leukaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olive kirjoitti:

Vauva 7kk ja valvottava öisin todella paljon! Varsinkin minä alan olemaan aivan loppu, koska minähän ne yöheräämiset hoidan kun tissillä heti rauhoittuu. No, kuppi on mennyt väsymyksen johdosta aivan nurin ja en enää jaksa. Saan järkkyjä raivokohtauksia ja mies on saanut osansa. Viime yönä antoi tulla takaisin....

Mä aloitin, mä läpsin miestä ja huusin sille. En puolustelee itseäni. Pyysin huolehtimaan vauvasta, että saan nukkua edes hetken. Äijä antaa vauvan huutaa tunnin ja siinä kohtaa mulla vaan leikkasi kiinni... Mies löi mua täysillä kasvoihin, huuli halki ja leuan avaaminen ei onnistu kunnolla. Kaksi tuntia kylmää keskellä yötä piti onneksi muistelmat poissa...

Mitä tekisitte? Avioliitto tässä? Mä kuitenkin aloitin ja kenellä tahansa olisi mun riehumiseen palanut pinna...

Eli mies antoi takasin ja nyt avioliitto on tossa. Mikäs oikeus naisilla on lyödä miehiä. Tasa-arvohan tossa toteutu.

Kukaan ei tässä ketjussa ole sanonut, että naisella olisi oikeus lyödä miestä. Ymmärrän että miesasiamiestä kiukuttaa vähän kaikki, mutta koita silti pysyä faktoissa äläkä väitä sanotuksi asioita, jotka eivät ole totta.

nii faktahan tos on se, että naine veti ekana ja mies vastas takasin. sehän on totta. mut femakkoa itkettää, kun tulikin takasin iskua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noniin, tämä tapaus ja meidän parisuhteen kohtalo ratkesi. Mies oli työpäivän aikana tehnyt lapsista lastensuojeluilmoituksen, koska heidän ei pitäisi joutua katselemaan meidän riitojamme. Olen tästä aivan samaa mieltä, ja avioeron myötä ei tarvitse lasten katsella kun vanhemmat tappelevat...

Pakkasin lapset autoon ja lähdin. Olen niin vihainen! Mies mieluummin tekee lasun, kun osallistuu itse lapsiensa hoitoon. Joo, myönnän, apua tarvitaan tähän tilanteeseen, mutta olisiko sitä apua voinut vaikka lähteä hakemaan siitä että mies auttaisi arjen pyörittämisessä ja antaisi minun edes joskus nukkua! Mutta ei, lasu.... Nyt itkettää, suututtaa ja väsyttää vielä enemmän.

Mä toivon itsekin että tämä olisi Provo. Miten mun elämä meni palasiksi parissa päivässä....

(Ja noihin aiempiin kommentteihin, lapsi ei suostu syömään tuttia. Isä ei nukkunut kun läpsin vaan selasi puhelinta samalla kun vauva huusi pinnasängyssä. Sellainen sankari)

Ap

Mies asennoituu sinuun nyt näköjään vihollisena, jota vastaan hän köy sotaa ja pyrkii voittamaan likaisillakin keinoilla.

Mene heti itse lääkäriin dokumentoimaan vammat ja tee rikosilmoitus.

Mies tulee yrittämään todistamaan, että et ansaitse lasten huoltajuutta, koska olet muka se vökivaltainen teistä, ja sinun täytyy turvata myös selustasi.

Laita talteen myös tämä tekemäsi aloitus.

Säästä kaikki tekstiviestit. Voit myös nauhoittaa keskustelunne.

Ota heti yhteys juristiin, siis palkkaa itsellesi asianajaja!!!! Se on tärkeää tehdä nyt heti. Välittömästi. Saat häneltä lisäneuvoja.

Palkkaa juristi itsellesi nyt heti, tänään.

Lastensuojeluilmoitus tehdään "onneksi" lasten tilanteesta, joten se ei kohdistu ap:seen mitenkään muuten kuin siten, että se kohdistui molmepiin vanhempiin. Se kuka ansaitsee lasten huoltajuuden, ei ole vanhempien päätettävissä, ellei toinen vapaaehtoisesti halua huoltajuuttaan luovuttaa. Eron jälkeen voi jatkaa ihan hyvin yhteishuollolla, turhista asioista kun ei liikoja kertoile, niin ei toinen voi pahemmin kapuloita heitellä rattaisiin. Koululta menee ilmoitukset molempiin koteihin, ehkä joistakin lääkärikäynneistä myös, eipä sen kummempaa. Passit, pankkitilit yms saa yksinkin lapselle avattua ja otettua. Osoitteen voi vaihtaa jne. Mitään eroa en ole huomannut missään toimissa, oli sitten yhteis- tai yksinhuolto. Toki joku vanhempi voi saada aiheutettua vaikeuksia, mutta se vaatii kauheasti vaivannäköä eikä vaikeudet kovinkaan suuria, esim hidastettua passinhakukäsittelyä tms. 

On kuitenkin ihan turhaa luottaa toisen hyvyyteen, vaikka kuinka mairea olisi. Ositukset, lasten elatusmaksut yms kannattaa aina sopia ulkopuolisen kanssa, eikä kahdenkeskisillä sopimuksilla.

Nyt vain tsemppiä ja jaksamista jatkoon. Lapsi pois maidontuoksuisen äidin kainalosta nukkumasta, yöllä voi antaa pulloa tai taputella pinniksen kaiteiden välistä lasta rauhoitellakseen ja hyssytellä. Jos ei itse jaksa tai onnistu, niin tähänkin saa varmasti apua tai päiviin saa apua, kun kertoo tilanteesta rehellisesti neuvolassa tms.

Ap, tarvitset nyt ehdottomqsti sen ssianajajan apua ja lääkärin pitää dokumentoida vammasi.

Lisäksi tarvitswt unta. Olet paljon huonommassa asemassa nyt, koska toimintakykysi ja ajattelusi on heikentynyt vakavan univajeen takia. Mies sen sijaan on koko ajan pitänyt itseäön etusijalla ja nukkunut. Hän kävi hyökkäykseen sinua kohtaan, kun olet heikoimmillasi.

Ota ihan ensin yhteys juristiin, googlaa asianajotoimistot, ei siis ketään tuttua!!! ja noudata hänen ohjeitaan.

Vierailija kirjoitti:

Ja teitte sitten lapsen vielä tohon? Anna mun kaikki kestää. Lapsi POIS TURVAAN teiltä.

Ymmärsit nyt väärin tämän syy-seuraussuhteen.

Ensin tehtiin lapsi. Sitten väsyttiin. Sitten tilanne tulehtui. Sitten raivottiin. Sitten lyötiin naamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse aloitit ja sait juuri mitä pyysit.

Miksi edes syyttelet miestäsi? Tämä jo kertoo rehellisyydestäsi ja oikeudenmukaisuudestasi kaiken.

Sinun sijassasi rehellinen ihminen pyytäisi mieheltään anteeksi, mutta sellaista rehellisyyttä naisissa ei vain ilmiselvästikään edes ole, kun lukee täällä kirjoitettuja kommentteja.

Järkevä ihminen olisi ottanut otteeseen rauhoittaakseen tilanteen, eikä alentunut vielä alemmalle tasolle.

Läpsiminen on aika pientä, lähinnä ärsyttävää toimintaa, vaikkakin väärin, enkä itse tekisi niin.

Takaisin antaminen ei ole hakata vaimonsa, vaan läpsiä ja huutaa takaisin. Tollot.

Tässäpä tätä naisten rehellisyyttä, suoraselkäisyyttä ja logiikkaa.

Olkaappa hyvät.