Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia, jos 3-kymppisenä ärsyttää se, että nuoruus on ohi?
Onko tämä tavallista? Onko ikäkriisi 3-kymppisillä yleinen juttu?
Kommentit (271)
Miten ikääntyminen iskee naiseen erityisesti neljänkympin jälkeen? Olen nyt 36 v, mitä kauheaa tapahtuu neljän vuoden päästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoruudesta kaipaan vain kauniita kasvojani...
Olisi ihana herätä aamulla levänneen ja pirteän näköisenä
Vierailija kirjoitti:
Miten ikääntyminen iskee naiseen erityisesti neljänkympin jälkeen? Olen nyt 36 v, mitä kauheaa tapahtuu neljän vuoden päästä?
noin 10 vuoden päästä kasvojen kudokset löystyvät...
Tulee ryppyjä
näytät aina joko vihaiselta tai väsyneeltä.
Rasva kertyy mahan alueelle..ym
Vierailija kirjoitti:
Miten ikääntyminen iskee naiseen erityisesti neljänkympin jälkeen? Olen nyt 36 v, mitä kauheaa tapahtuu neljän vuoden päästä?
Vanheneminen alkaa näkyä fyysisesti, vaikka sitä ennen ajatteli, että missä se nyt oikein muka on, eihän tässä mitään muutoksia näy. "Parhaimmatkin" alkaa menettää babyfacet nelikymppisenä.
Lisäksi kavereista suurin osa hautuu kotona tai perhemenoissa. Jos olet yksinelävä, olet jatkuvasti yksin. Voi olla, että sinut joskus kelpuutetaan jonnekin mukaan, mutta saat sitten lässyttää lapselle tai jutustella jonkun toisen surkean jämäsinkun kanssa (joka tietenkin on erittäin kaukana miesmaustasi).
Puhelimesi ja Facebookisi tulvii lasten kuvia, joita sitten pitäisi ihastella. Ketään ei silti varsinaisesti kiinnosta, mitä sinä teet elämässäsi ja kenen kanssa.
Jos haluat lapsia, olet jo vanha. Riskejä, lisäksi olet tosi vanha lapsen ollessa 20.
Tietysti myös markkina-arvo tippuu naisella huomattavasti, kun on 40.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan biologisesti naisen elämä muuttuu vähitellen neljänkympin jälkeen, kun lapsia ei voi enää saada. Lisäksi miehet tiirailee nuorempia ja hyvin harva enää nelikymppistä naista.
Vierailija kirjoitti:
Miten ikääntyminen iskee naiseen erityisesti neljänkympin jälkeen? Olen nyt 36 v, mitä kauheaa tapahtuu neljän vuoden päästä?
Ei mitään. Se on hyvä merkkipaalu, ja 41 on loistava ikä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan biologisesti naisen elämä muuttuu vähitellen neljänkympin jälkeen, kun lapsia ei voi enää saada. Lisäksi miehet tiirailee nuorempia ja hyvin harva enää nelikymppistä naista.
😂Hah!!
Olen kyllä huomannut, että ne jotka nuorina aikuisina bilettävät ja elävät holtitonta elämää, tekevät niin vielä neli- ja viisikymppisinäkin. Se on enemmän luonteesta kuin iästä kiinni. Minusta on ollut nyt kolmenkympin rajapyykin ylitettyäni ihanaa laskeutua aikuisuuteen aivan luvan kanssa. Jotenkin olen tullut itseni kanssa sen verran sinuiksi, ettei enää tunnu pakolta mennä ja tulla ja valvoa myöhään ja juopotella ihan vain siksi, että pitää, kun kaikki muutkin. Olisinpa ymmärtänyt tämän aiemmin. Tuntuu, että on viimein lupa nauttia työ-koti -akselilla pyörivästä yksinkertaisesta elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ikääntyminen iskee naiseen erityisesti neljänkympin jälkeen? Olen nyt 36 v, mitä kauheaa tapahtuu neljän vuoden päästä?
Vanheneminen alkaa näkyä fyysisesti, vaikka sitä ennen ajatteli, että missä se nyt oikein muka on, eihän tässä mitään muutoksia näy. "Parhaimmatkin" alkaa menettää babyfacet nelikymppisenä.
Lisäksi kavereista suurin osa hautuu kotona tai perhemenoissa. Jos olet yksinelävä, olet jatkuvasti yksin. Voi olla, että sinut joskus kelpuutetaan jonnekin mukaan, mutta saat sitten lässyttää lapselle tai jutustella jonkun toisen surkean jämäsinkun kanssa (joka tietenkin on erittäin kaukana miesmaustasi).
Puhelimesi ja Facebookisi tulvii lasten kuvia, joita sitten pitäisi ihastella. Ketään ei silti varsinaisesti kiinnosta, mitä sinä teet elämässäsi ja kenen kanssa.
Jos haluat lapsia, olet jo vanha. Riskejä, lisäksi olet tosi vanha lapsen ollessa 20.
Missä on tuollaista??
Olen kohta 30v ja ikäkriisiä on. Tämä johtunee enimmäkseen siitä etten ole uskaltanut tehdä elämässäni yhtään niitä asioita, joista olen haaveillut.
- En ole matkustanut
- valitsin alan joka ei ollut mikään nappivalinta
- menin kihloihin nuorempana kuin muut ja olin pitkässä parisuhteessa, lähdin
- opintoni pitkittyivät kun väsähdin elämäntilanteestani
-valittuani tämän alani joudun harkitsemaan toiselle alalle opiskelua koska olen menettänyt 2 työpaikkaa koeajalla.. en tiedä mikä minussa on vikana, oon pikemminkin sellainen "kympin oppilas" kuin laiskuri. Käytöksenikin on ollut työpaikoissa kuulemma kiitettävää, ilmeisesti koeajalla ei kannata sairastella.. Tämän johdosta olen viime aikoina ajatellut kuinka en jaksa enää elää.
-en koe itseäni tarpeeksi lahjakkaaksi mihinkään
-perhesuhteet ovat vaikeita (manipulointia, painostusta, traumoja)
En vaan jaksa enää innostua tulevaisuudesta. Luulin että ois tässä vaiheessa vakityö, puoliso, lapsia, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle se tuli 35v iässä. Siihen asti olin jotenkin kuvitellut olevani ”nuori aikuinen” ja ”kolmekymppinen” mikä on mukavampi määritelmä kuin ”nelikymppinen” tai ”keski-ikäinen”.
Puolisen vuotta kesti, sitten päätin että ikä on vain numero!
Puoli vuotta? Selvisit helpolla. Itse olen jo pari vuotta kriiseillyt ikääntymisen kanssa. Elämässä on kyllä ollut tänä aikana myös paljon isoja muutoksia.
Sama juttu, kriisi alkoi kolmevitosena kun lopetin alkoholinkäytön ja ei tämä tunnu helpottavan lainkaan. Päinvastoin, ikää tulee kokoajan lisää ja v*tutus kasvaa.
N41
Vierailija kirjoitti:
Totta. 30 on se vaihe, milloin viimeistään on aloitettava suhtautua vakavasti elämään.
Miksi ihmeessä ja mitä tuo edes tarkoittaa :,D kuka käskee elämään vakavasti ja mitä tapahtuu jos ei elä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietysti myös markkina-arvo tippuu naisella huomattavasti, kun on 40.
Tippuu se miehelläkin. Tai eihän se varsinaisesti kummallakaan mihinkään tipu, ne itsestä kiinnostuneet vaan on just yhtä rupsahtaneita mitä sitä itsekin on ja siinä sitä on ainakin hetkeksi tekemistä että oppii viehättymään ei_niin_timmistä kropasta ja valahtaneista kasvonpiirteistä.
Vierailija kirjoitti:
Miten ikääntyminen iskee naiseen erityisesti neljänkympin jälkeen? Olen nyt 36 v, mitä kauheaa tapahtuu neljän vuoden päästä?
Tätä minäkin ihmettelin iässäsi, mutta en ihmettele enää. Olen vain järkyttynyt kuinka "yhdessä yössä" se rupsahtaminen voikaan tapahtua. Peilistä katsoo nykyisin ihan vieras ihminen.
N41
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole tuntenut noin. Mutta elinkin hyvän ja vauhdikkaan nuoruuden; seikkailin, matkustelin, opiskelin, juhlin, tein monenlaista työtä ja nautin elämästä. Oli mulla toki myös jokunen kriisi nuoruudessa.
Omalla kohdallani ratkaisevaa oli muuttaa pois kotipaikkakunnalta ja tehdä itse omat ratkaisut siitä, miten elää. Näin taustani eivät määritelleet aivan kaikkea varhaisaikuisuudessani.Mulla on ystäviä, jotka ovat eläneet kolmekymppiseksi asti sellaista elämää, jota heiltä on odotettu. Osa heistä kokee nuoruutensa menneen hukkaan.
Sama. Itse elin juuri niinkuin halusin ja tein mitä halusin. Olen lähinnä helpottunut kun kukaan ei enää soittele joka viikonloppu johonkin eikä tarvitse miettiä miten "tilaisuuksiin on tartuttava ja mentävä nyt etten kadu myöhemmin!" koska ne on tehnyt jo kaikki.. En muistele edes kaiholla, vaikka tosi hauskaa olikin ja ihmiset joille kerron elämästäni ovat välillä järkyttyneitä miten uskalsin yhtäkkiä sanoa itseni irti ja muuttaa ulkomaille jne. Sitten on kavereita jotka eivät uskaltaneet ja itkenyt kun "enää ei voi.."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole tuntenut noin. Mutta elinkin hyvän ja vauhdikkaan nuoruuden; seikkailin, matkustelin, opiskelin, juhlin, tein monenlaista työtä ja nautin elämästä. Oli mulla toki myös jokunen kriisi nuoruudessa.
Omalla kohdallani ratkaisevaa oli muuttaa pois kotipaikkakunnalta ja tehdä itse omat ratkaisut siitä, miten elää. Näin taustani eivät määritelleet aivan kaikkea varhaisaikuisuudessani.Mulla on ystäviä, jotka ovat eläneet kolmekymppiseksi asti sellaista elämää, jota heiltä on odotettu. Osa heistä kokee nuoruutensa menneen hukkaan.
Sama. Itse elin juuri niinkuin halusin ja tein mitä halusin. Olen lähinnä helpottunut kun kukaan ei enää soittele joka viikonloppu johonkin eikä tarvitse miettiä miten "tilaisuuksiin on tartuttava ja mentävä nyt etten kadu myöhemmin!" koska ne on tehnyt jo kaikki.. En muistele edes kaiholla, vaikka tosi hauskaa olikin ja ihmiset joille kerron elämästäni ovat välillä järkyttyneitä miten uskalsin yhtäkkiä sanoa itseni irti ja muuttaa ulkomaille jne. Sitten on kavereita jotka eivät uskaltaneet ja itkenyt kun "enää ei voi.."
Joo. Olin ihan helvetin nössö, kun en katkaissut psykoterapiaa ja hoitosuhdetta psykiatrian klinikalla lähteäkseni opiskelijavaihtoon. Olisin todella voinut sekoilla ulkomailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti myös markkina-arvo tippuu naisella huomattavasti, kun on 40.
Tippuu se miehelläkin. Tai eihän se varsinaisesti kummallakaan mihinkään tipu, ne itsestä kiinnostuneet vaan on just yhtä rupsahtaneita mitä sitä itsekin on ja siinä sitä on ainakin hetkeksi tekemistä että oppii viehättymään ei_niin_timmistä kropasta ja valahtaneista kasvonpiirteistä.
Onneksi on oma kaunis hoikka mies:)
En enää näin 50 :senä jaksa opetela tykkäämään rumista vanhoista toisten jämä äijistä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ikääntyminen iskee naiseen erityisesti neljänkympin jälkeen? Olen nyt 36 v, mitä kauheaa tapahtuu neljän vuoden päästä?
Tätä minäkin ihmettelin iässäsi, mutta en ihmettele enää. Olen vain järkyttynyt kuinka "yhdessä yössä" se rupsahtaminen voikaan tapahtua. Peilistä katsoo nykyisin ihan vieras ihminen.
N41
Eiks oo mahtavaa
Eka menee naama..kohta oot myös vyötäröläski:)
vittuiletko?