Olen sijainen tyypille, joka on koko ajan äitiyslomilla ja hoitovapailla. Miten voisin saada tämän paikan kokonaan itselleni?
Tämä ihminen siis on nyt ollut useamman vuoden äitiyslomilla, hoitovapailla ym. Hän tehnyt kolme lasta miltei peräkkäin ja olen sijaistanut häntä kaikki äitiyslomat ja hoitovapaat.
Huomaan, että työpaikalla ihmisiä jo hieman ärsyttää jatkuva poissaolo ja se on työn luonne huomioon ottaen aivan ymmärrettävää (it-ala). Tekniikka uudistuu ja koko ajan tulee uusia menetelmiä käyttöön. Tämä ihminen on ihan pihalla työstään aina, kun hetkeksi palaa työelämään. Aina uusi perehdytys, opettelu ja sitten onkin taas raskaana ja pitää palkata sijainen. Hän ei enää tuota oikein mitään yritykselle, muuta kuin kuluja.
Minun työhöni on oltu tosi tyytyväisiä ja mielelläni nappaisin tästä vakipaikan, mutta taitaa olla aika vaikea irtisanoa tuota "lomailijaa"?
Työpaikan virkistyspäivillä esimies totesi pienessä maistissa, että jos siitä ei joutuisi kuseen, hän irtisanoisi tuon ihmisen välittömästi ja palkkaisi minut.
Ehkä vähän tympeää ja inhottavaa, mutta ymmärrän esimiestäni täysin ja haluaisin itse kipeästi vakityön.
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Jatkuvasti mammalomalla? Vähän liiottelun makua, jos naisella on kolme lasta.
Ehkä nainen palaa työelämään takaisin, kun tlastojen valossa neljä lasta tai sitä useampi on jo harvinaisuus.
Olen itsekin lapseton, mutta kuulostat ilkeältä ja selkään puukottajalta, kun yrität sijaisena saada mustamaalaamalla vakipaikan itselle ja yrität vehkeillä vielä pomon kanssa.
Mammalomat ja muut on aikanaan yhdessä työnantaja ja työntekijä liitot yhdessä sopineet, niin se pitäisi olla myös työntekijälle ok.Mitä ajattelet, jos sinun vakipaikkasi veisi sijainen nenän edestä, kun itse hankit lapsia tai sairastuisit syöpään. Mun työkaveri sairastui syöpään ja ollut vuosien aikana todella paljon pois työelämästä, mutta eipä kenellekään ole tullut mieleen puukottaa häntä selän takana.
Inhottavaa toimintaa sinulta, kun vehkeilet pomon kanssa paikan samiseksi ja kun sieltä ei tule kannatusta, nyt kyselet täällä neuvoja, miten röyhkeä voit olla.
Juuri näin! Ihan samanlaisia ajatuksia tuli ap:sta hänen tekstiensä perusteella. Melkoinen käärme!
Ajattelin jo, että mun sijainenhan se täällä kirjoittelee. Samanlainen pomon mielistelijä ja itselleen paikkaani petaava mielikuva tullut hänestä. Tosin itse nyt ekaa ja vikaa kertaa hoitovapaalla kyseisestä työpaikasta.
"Työpaikan virkistyspäivillä esimies totesi pienessä maistissa, että jos siitä ei joutuisi kuseen, hän irtisanoisi tuon ihmisen välittömästi ja palkkaisi minut.
Ehkä vähän tympeää ja inhottavaa, mutta ymmärrän esimiestäni täysin ja haluaisin itse kipeästi vakityön.[/quote]"
Esimiehet haluavat virkistyspäivillä olla mukavia, myös sijaisille ja olla mielinkielin, jotta työt sujuisivat, mutta yhtähyvin hän on voinut ajatella, kun toit itseäsi tyrkylle: miksi ihmeessä sinut pitäisi palkata, kun yhtähyvin voit jäädä jo vuoden päästä mammalomalle ja tehdä niitä lapsia vaikka kymmenen, vaikka
esimiehelle muuta väität, mutta suunnitelmat kun oikeassa elämässä muuttuvat jonka pomo tietää elämänkokemuksestaan.
Ensinnäkin esimies ei kuulosta kovin hyvältä... Haluatko oikeasti työskennellä tuollaisen esimiehen alaisuudessa? Eikö firmassa ole näiden vuosien aikana vapautunut yhtään työpaikkoja?
Vierailija kirjoitti:
Luuletteko te tosissanne että joku yrittäjä on iloinen kun joku emakko porsii jatkuvasti? Ei ne mitään hyväntekijöitä ole.
Ketä kiinnostaa? Minä en ainakaan elä omaa elämää sen mukaan mikä on parasta jollekin yrittäjälle tai yritykselle. Voi antaa sitten vaikka potkut, maksaa vaan korvaukset lain rikkomisesta ja kärsii iskun omassa maineessa.
Entä jos sairastuu ja joutuu sen takia olemaan pois? Jos sinusta sanotaan "luuletko että yrittäjä on iloinen kun joku syöpäläinen saikuttaa jatkuvasti"?
Tai sitten voi käydä kuten minulle. Ajateltiin miehen kanssa, että tehdään nyt se yksi lapsi ja katsotaan halutaanko sitten enempää. Olin myös varma, etten viihdy kotona ja palaan työelämään, kun lapsi olisi vähän päälle 1v. Lapsi syntyi ja se rakkauden määrä ja oman lapsen ihanuus yllätti. Lopulta lapsia tuli kolme, ei tosin putkeen ja kotona oli kaikkien kanssa n.2v. ja kaikki eivät ole syntyneet ollessani saman työnantajan palveluksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se nainen ei elä työtään varten, vaan itseään. Jos hän haluaa viisi lasta, se hänelle siunattakoon. Kyllä hän sieltä joskus palaa työelämään. Olisi aika pask* nakki, jos naiset menettäisivät työnsä siksi, että haluavat lapsia.
Tämä. Ja on sillä "lomailijalla" varmaan mieskin joka niitä lapsia haluaa, mutta eeiiii, irtisanotaan nainen kun kehtaa lisääntyä eikä edes pistä lapsia hoitoon 9kk iässä jotta olisi tuottava yritykselle!
Sille yritykselle (varsinkin jos pieni firma), nuo jatkuvat äitiyslomat ovat vain kuluerä. Sitä työnantajaa kiinnostaa ensisijaisesti se firman tulos, ei jonkun jatkuvan lisääntymisen rahoittaminen. Näin se vaan toimii. Mä ymmärrän työnantajaa näissä asioissa hyvinkin. Jos niitä lapsia tekee monta putkeen kaikkine hoitovapaineen, niin ei siitä työntekijästä oikeen hyötyä firmalle.
Miten sen sitten pitäisi olla?
Juu ymmärrän kyllä pomon huolen, aloittajaa tässä nyt irvin..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuletteko te tosissanne että joku yrittäjä on iloinen kun joku emakko porsii jatkuvasti? Ei ne mitään hyväntekijöitä ole.
Ketä kiinnostaa? Minä en ainakaan elä omaa elämää sen mukaan mikä on parasta jollekin yrittäjälle tai yritykselle. Voi antaa sitten vaikka potkut, maksaa vaan korvaukset lain rikkomisesta ja kärsii iskun omassa maineessa.
Entä jos sairastuu ja joutuu sen takia olemaan pois? Jos sinusta sanotaan "luuletko että yrittäjä on iloinen kun joku syöpäläinen saikuttaa jatkuvasti"?
Jep :,D ei varmasti ole iloinen mutta ketä kiinnostaa?? Vai luopuvatko nämä miehet myös sairasloman palkastaan koska onhan sekin firmalta pois?
Mikä tämän aloituksen pointti on? Koska kyllähän aloittaja tiesi taatusti tätä kirjoittaessaan että tuskin täältä av palstalta tulee saamaan tarkkoja ohjeita kuinka kieroilla itselleen jonkun toisen vakituinen työpaikka.
Aloittaja kuulostaa myös kovin naivilta ja ylimieliseltä. On niin tarkkaan sovittu miehen kanssa miten lapsen jälkeen hoitovapaat hoidetaan: eli asiasta on siis keskusteltu enemmänkin ja ilmeisesti se lapsi on todellakin suunnitteilla. Nyt pitäisi vaan eka kieroilla itselleen vakituinen työpaikka vaikka pomoa mielistelemällä ja muita mustamaalaamalla, että uskaltaisi aloittaa sen lisääntymisen.
Fy fan mikä kiero selkäänpuukottaja.
Vierailija kirjoitti:
Selvä provo, kärkäs otsikko paljastaa. Ja millainen ammattilainen kelpaisi vain määräaikaisiin pätkiin, joiden välillä istuu koyona pyörittelemässä peukaloita!
Olisi jättänyt edes tuon "it-ala, uusia teknologioita koko ajan..." mainitsematta...
Tässä kohtaa toivoisi karman lain saapuvaksi. Kuvitellaan että ap nappaa omahyväisenä vakipaikan tuolta pienten lasten äidiltä. Menee vuosi että ap haluaa toteuttaa lapsihaaveensa. Joutuukin sairaslomalle jo rv 16 raskauden loppuun saakka, lapsi tarvitsee erityistukea ja ap tulevaisuudessa paaaljon poissaoloja töistä jotta saa arkensa rullaamaan. Mieskin löytää nuoremman böönan ja pomo irtisanoo tuotannollisilla syillä. Siinähän sitten miettii kun on yksinhuoltaja, työpaikkakin menetetty ja jokapäiväinen arki koostuu lapsen erityistarpeista - et voikaan enää joustaa ylitöillä tai muillakaan keinoilla, työhaastatteluissa joudut sanomaan tarpeistasi saada vapaata erityislapsesi hoitoja varten. Sut ap palkataan aivan taatusti huippuvirkoihin!
Sitten ihmetellään että miksi vain köyhät lisääntyy, kun on tällaisia tyyppejä joiden mielestä työssäkäyvä ei saa hankkia lapsia. Olisko kiinan malli hyvä? Sielä Naiset anoo lastentekoluvan pomolta, ja saavat sen tai sitten eivät.
Sinulla on ap ihan sama oikeus hankkia lapsia ja palata sen jälkeen omaan työhösi, jos aikanaan saat vakipaikan. Eihän teidänkään firmalla mitään oikeaa hätää tuossa ole. Äitiyslomalainen palaa aikanaan takaisin, ja päteviä sijaisia, eli sinä, on riittänyt paikkaamaan häntä. Kaikki mennyt just niin kuin pitää.
Kuten moni jo maininnut, miksi ihmeessä haluat näin huonolla hr-politiikalla varustettuun firmaan vielä vakkariksi? Eikö hyville tekijöille löydy hommia myös muualta? Kieroilemalla ja ilkeilemällä sahaat vain omaa oksaasi. Mitä kun sinä saat lapsia?
Vierailija kirjoitti:
No se nainen ei elä työtään varten, vaan itseään. Jos hän haluaa viisi lasta, se hänelle siunattakoon. Kyllä hän sieltä joskus palaa työelämään. Olisi aika pask* nakki, jos naiset menettäisivät työnsä siksi, että haluavat lapsia.
No miksei tämä nainen voi sitten erota työstään ja hakea uutta, kun on valmis palaamaan työelämään? Juuri tuollaisten naisten vuoksi nuorien naisten on vaikeampi työllistyä.
On se kumma, että lisääntymishaluinen nainen voi ihan hyvin mielin tehdä kiusaa yritykselle ja muille työntekijöille. Itse en ikinä palkkaisi yhtäkään alle 40-vuotiasta naista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten kun itse saat sen vakipaikan, niin alat itse tehdä niitä lapsia ja esimiehesi vinkuu sun selän takana miten potkis sut pellolle, jos voisi...
Niin, ymmärrän pointin. Ja kyllä minäkin lapsen haluaisin jo kohtapuoliin, olen 33-vuotias.
En tosin aio olla kahta-kolmea vuotta kotona ja toiveissa vain yksi lapsi. Se on hieman eri asia kuin olla vapailla maksimit ja tehdä heti uutta lasta perään. Tästäkin oli pomon kanssa puhetta. Karua, mutta totta.
Ja voisihan ne isätkin ottaa sitä hoitovastuuta, ettei nainen aina joutuisi tekemään sitä oman uransa kustannuksella.
Ap
Millä tavalla oman uran kustannuksella? Se on kustannus uralle vain jos on tuollainen työnantaja kuin sulla joka haluaa potkia naiset pihalle jos saavat lapsia. Ja itsehän voit ihan vapaasti pitää vaan äitiysvapaan ja palata töihin, kuka sen kieltää.
Jäin itse juuri äitiysvapaalle ja työnantaja on ollut tosi reilu. Mielellään palaan työhön, jossa tiedän että minua arvostetaan ja työnantaja ymmärtää että työ on työtä ja muutakin tärkeämpää on ihmisten elämässä. Eikä ole mikään duunarihomma, vaan asiantuntijatyö ja itse olen maisteri.
Jos se on aina nainen, joka useammankin lapsen kohdalla pitää kaikki perhevapaat, niin kyllähän siinä jää väkisinkin urakehityksestä jälkeen enemmän kuin mies.
Meille on miehen kanssa ihan selvää, että jos me nyt joskus lapsen saamme, niin hoitovastuut -ja vapaat jaetaan.
Ap
Kuules ap, mitä olen seuraillut niin ei ne hoitovapaat- ja vastuut aina kuitenkaan mene tasan vaikka kuinka etukäteen puhuisi, että jaetaan sitten. Mies voikin päättää itekseen, ettei halua olla lapsen kanssa kotona vaan " karkaa " töihin lapsiarkea. Lisäksi mies voi helpommin lähteä kuin nainen jos perhe-elämä ei ollutkaan sellaista kun kuvitelmissa.
Niin, ja mitä omassa lähipiirissäni olen seuraillut, niin ne vapaat ja vastuut ovat myös monesti menneet tasan, kun on selkeä tahtotila ja halu jakaa sitä vastuuta. Eikä kukaan ole yhtäkkiä päättänyt, ettei perhe-elämä kiinnostakaan, tai isä lähtenyt töihin "lepäilemään", vaikka olisi isän vuoro olla kotona. Sinun kokemuksesi on siis toisenlainen. Mulle on sattunut kai sitten normaaleja, kypsiä ja fiksuja miehiä ja naisia lähipiiriin.
Meillä nämä asiat on sovittu ja puhuttu monesti läpi. Miehellä ei ole muita vaihtoehtoja kuin kantaa vastuunsa ja jakaa kotonaolot, jos hän kanssani lapsen tahtoo. Ja hänelle nämä asiat ovat itsestään selviä. Hän ei olekaan mikään keskenkasvuinen palstamies.
Ap
Entäs sitten, jos sä oksennat raskauden ensimmäiset 7kk tai koko raskaudenajan ja olet viikottain sairaalassa ja siihen päälle synnytät koliikkivauvan. Miten sinä jaat tämän yhtälön miehesi kanssa?
Mulle kävi näin, vaikka oli tarkat suunnitelmat
ennen raskautta, kuinka olet työnantajan käytettävissä ja yhdistän työn ja vauvan. Naivina kuvittelin, kuinka vauvat nukkuvat paljon ja voin sillä aikaa tehdä töitä. Onneksi esimieheni sai myös lapsen ja molemmilta kaatuivat suunnitelmat. Ja meillä oli kaksi huutavaa kakrua ja pystyyn väsyneet vanhemmat.
Nyt jo naurattaa, kun aikaa on kulunut, kuinka hölmö sitä voikaan olla. Mutta onneksi elämä opettaa, joka muokkaa mielipiteitä.
Ap :tä nyt tuskin ainakaan vakinaistetaan. Hänellä ei vielä ole lapsia ja ikää alkaa olla.
Ap:n juttu on ihan hömppää. Yksityisessä firmassa voidaan vakinaistaa kuka vain halutaan. Ei ap:n pesti ole sidottu sijaisuuten. Totuus on, että ap ei ole saanut vakipaikkaa koska sitä ei hänelle haluta antaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten kun itse saat sen vakipaikan, niin alat itse tehdä niitä lapsia ja esimiehesi vinkuu sun selän takana miten potkis sut pellolle, jos voisi...
Niin, ymmärrän pointin. Ja kyllä minäkin lapsen haluaisin jo kohtapuoliin, olen 33-vuotias.
En tosin aio olla kahta-kolmea vuotta kotona ja toiveissa vain yksi lapsi. Se on hieman eri asia kuin olla vapailla maksimit ja tehdä heti uutta lasta perään. Tästäkin oli pomon kanssa puhetta. Karua, mutta totta.
Ja voisihan ne isätkin ottaa sitä hoitovastuuta, ettei nainen aina joutuisi tekemään sitä oman uransa kustannuksella.
Ap
Millä tavalla oman uran kustannuksella? Se on kustannus uralle vain jos on tuollainen työnantaja kuin sulla joka haluaa potkia naiset pihalle jos saavat lapsia. Ja itsehän voit ihan vapaasti pitää vaan äitiysvapaan ja palata töihin, kuka sen kieltää.
Jäin itse juuri äitiysvapaalle ja työnantaja on ollut tosi reilu. Mielellään palaan työhön, jossa tiedän että minua arvostetaan ja työnantaja ymmärtää että työ on työtä ja muutakin tärkeämpää on ihmisten elämässä. Eikä ole mikään duunarihomma, vaan asiantuntijatyö ja itse olen maisteri.
Jos se on aina nainen, joka useammankin lapsen kohdalla pitää kaikki perhevapaat, niin kyllähän siinä jää väkisinkin urakehityksestä jälkeen enemmän kuin mies.
Meille on miehen kanssa ihan selvää, että jos me nyt joskus lapsen saamme, niin hoitovastuut -ja vapaat jaetaan.
Ap
Kuules ap, mitä olen seuraillut niin ei ne hoitovapaat- ja vastuut aina kuitenkaan mene tasan vaikka kuinka etukäteen puhuisi, että jaetaan sitten. Mies voikin päättää itekseen, ettei halua olla lapsen kanssa kotona vaan " karkaa " töihin lapsiarkea. Lisäksi mies voi helpommin lähteä kuin nainen jos perhe-elämä ei ollutkaan sellaista kun kuvitelmissa.
Niin, ja mitä omassa lähipiirissäni olen seuraillut, niin ne vapaat ja vastuut ovat myös monesti menneet tasan, kun on selkeä tahtotila ja halu jakaa sitä vastuuta. Eikä kukaan ole yhtäkkiä päättänyt, ettei perhe-elämä kiinnostakaan, tai isä lähtenyt töihin "lepäilemään", vaikka olisi isän vuoro olla kotona. Sinun kokemuksesi on siis toisenlainen. Mulle on sattunut kai sitten normaaleja, kypsiä ja fiksuja miehiä ja naisia lähipiiriin.
Meillä nämä asiat on sovittu ja puhuttu monesti läpi. Miehellä ei ole muita vaihtoehtoja kuin kantaa vastuunsa ja jakaa kotonaolot, jos hän kanssani lapsen tahtoo. Ja hänelle nämä asiat ovat itsestään selviä. Hän ei olekaan mikään keskenkasvuinen palstamies.
Ap
Onkohan sinulla aika poikkeava tuttavapiiri vai tiedätkö kaikkea? Suomessa äidit pitävät vanhempainvapaat lähes sataprosenttisesti. Isät toki pitävät isyysloman kiitettävästi. Kotihoidon tuen saajista melkein 90 prosenttia on naisia. Käytännössä äitiysloman ansiosta nekin naiset, jotka jakavat vanhempainvapaan tasan miehen kanssa, ovat yleensä pitempään kotona kuin mies.
Et ap usko miten väsynyttä marinaa myös perhekeskeiseltä joutuu kuuntelemaan, kun lapset on yhteisestä päätöksestä hankittu ja sovittu vastuun jakamisesta yms. Mies on hyvä isä ja puoliso, mutta silti viikoittain kerjää kiitosta siitä, ettei ole jättänyt perhettä vaikka väsyttää! Äitiään tietysti ei väsytä yhtään...
Vierailija kirjoitti:
On ihan selvä, että monet naiset hankkivat lapsia nimenomaan siitä syystä, että saavat lomaa töistä. Pahimpia on nämä sarjaraskautujat; he ovat paitsi työantajan, ennen kaikkea työkavereiden kannalta rasittavia tapauksia: tietotaito vanhenee ja aina joutuu palkkaamaan uusia sijaisia, jotka joutuu perehdyttämään. Jos sarjaraskautujan tilanne löytyy sitten kerrankin joku hyvä tyyppi sijaistamaan, niin on todella perseestä että häntä roikutetaan määräaikaisena, vaikka haluja olisi tehdä kunnolla duunia. Ehkäpä hoitotuet voisi rajata kahteen lapseen? Varmasti jos on varaa hankkia tätä enemmän, on myös varaa ne kustantaakin.
Muutenkin olen sitä mieltä, että vakinaiset paikat voisi rajata viiden vuoden ehdollisiin pituuksiin. Aina viiden vuoden välein ne uusittaisiin, mutta erityispatauksissa ne voitaisiin myös lopettaakin. Esimerkiksi osa työntekijöistä veltostuu niin pahasti vakituisen paikan saatuaan, että heidän työpanoksensa on käytännössä olematon. Aika kuluu valittaessa ja töitä väistelessä. Mitä tuollaisella tekee? Työkaverit kärsivät ja tekevät hommat hänen puolestaan.
Ai hoitotuet rajata kahteen lapseen?? Tässä tilanteessa kun suomi kärsii liian pienestä syntyvyydestä muutenkin?
Ja mistä ap. tietää, onko lapsi edes terve ja vaatii sen vuoksi enemmän poissaoloja työelämästä.
Ja sekin on mahdollista, että ap. eroaa miehestään ja jää yksin huoltajaksi, sillä harvoin asiat menevät suunnitelmien mukaan.
Ap. kommenteista päätellen sahaa omaa oksaansa ja luulisi sen myös pomon ymmärtävän, jos ap. saa vakipaikan, niin yhtähyvin ap. voi tehdä vaikka kolmet kaksoset ja silloin niitä vapaita vasta tarvitaan.