Lue keskustelun säännöt.
Kuvittele tähän astinen elämäsi ilman miehiltä saatua huomiota, olisitko masentunut?
15.05.2018 |
Kuvittele itsesi minun asemaan, olen 29 vuotias nainen, enkä ole koskaan saanut miehiltä minkäänlaista huomiota. En ole koskaan seurustellut, kukaan mies ei ole koskaan lähestynyt mua iskumielessä (edes baareissa) eikä kukaan mies ole tietääkseni koskaan ollut ihastunut muhun. Olen keskivaikeasti masentunut. Haaveilen parisuhteesta ja rakkaudesta. Olen haaveillut yläasteelta saakka mutta kun ei niin ei. Miehet, joita olen nuorempana lähestynyt ovat kaikki todenneet samaa: "olet ruma." Eräs sanoi "kasvata tissit" (ovat tosiaan aa-kuppia). Ystäväni (kaikki parisuhteissa/naimisissa/perheellisiä) tsemppaavat mua ja väittävät ettei syy ole tissittömyydessäni ja rumuudessani ja ettei mulla ole syytä olla masentunut. Hyvähän heidän on puhua kun eivät tiedä MITÄÄN miltä musta tuntuu kun ovat saaneet huomiota miehiltä koko elämänsä ja jopa naimisiin päässeet, hankkineet lapsia, muuttaneet yhteen. Itse en ole koskaan edes päässyt treffeille! Eikö mulla siis ole oikeutta olla masentunut? Olisitko itse?
Kommentit (65)
En. olen 43-vuotias ja samassa tilanteessa. Olen saanut elämässäni alle parikymppisenä pari baaripanoa, tiputtamalla riman äärimmäisen alas (esim. vanha ja alkoholisoitunut kelpaa). Muuten en ole saanut edes seksiä, saati suhdetta. Koville otti johonkin 35-vuotiaaksi asti, sen jälkeen en ole enää koko asiaa ajatellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa sanoa olisinko masentunut mutta aivan varmasti allapäin ja huonommassa jamassa, itsetunto maassa ja itseluottamus vähissä. Turha sitä on kieltää, tiedän sen vallan hyvin, koska tiedän mikä muutos minussa tapahtui ikävuosina 14-16 kun pituuskasvun ansiosta en ollutkaan enää se pullukka lapsi ja naiseksi kasvaminen muutenkin toi miesten huomiota. Kyllähän se imartelee ja vahvistaa itsetuntoa. Olen koko aikuisikäni tottunut sitä saamaan, toki niin pahassa kuin hyvässäkin, mutta olisin varmaan aivan eri ihminen ilman sitä. Kaunis, pitkätukkainen ja hoikka nainen saa sitä huomiota aika runsaasti.
Kauhulla odotan miten se vuosien myötä muuttuu, olen nyt 28 ja naimisissa sekä äiti, mutta ei se ole vielä vähentynyt, hoikkana ja pitkätukkaisena näytän usein ikäistäni nuoremmalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi masentunut. Miehen hankkiminen kun ei koskaan ole ollut elämäni suurin päämäärä.
Mikä/mitkä asiat sitten ovat? ap
Ihan kuule oman, näköiseni elämän rakentaminen. Olen tilivelvollinen vain itselleni eikä minun tarvitse ottaa ketään muuta huomioon lähtiessäni vaikka ulkomaille töihin. Kukaan ei roiku housunpuntissa hidastamassa minua.
Eli sinun elämän suurin päämäärä on, ettet halua sitoutua millään tavoin.
Tässä se on. Olen saanut huomiota miehiltä, mutta parisuhdetta en koskaan ole halunnut. Muistan jo 9-10 vuotiaana miten kaverini kanssa suunniteltiin itsellemme elämät vapaina ja menestyneinä naisina. Hän meni naimisiin ja sai kolme lasta. Minä jäin päätökseeni, enkä koskaan ole katunut.
Kaiken lainen sitoutuminen ja sitominen ahdistaa todella paljon. Tarvitsen paljon tilaa ja vapautta.
Olen kuullut olevani kylmä koska miehen kosketus lähinnä ärsyttää ja inhottaa. Olkoon sitten niin. Se olen minä,
Olen keskittynyt uraani ja vapaana kulkemiseen.
En tiedä olisinko masentunut mutta hyvin erilaista elämää viettäisin... Minä olen aina saanut miehiltä huomiota joten en oikein osaa kuvitella millaista elämä olisi jos siinä ei miehiä olisi.
Vierailija kirjoitti:
Jos naiset viettäisi miesten asemassa viikonkaan, niin tulisivat hulluksi kun ei saa koko ajan huomiota.
Introverttina ihmisenä en kaipaa huomiota. En hae enkä halua sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lesbo. Mieluiten eläisin koko loppuelämäni saamatta minkäänlaista huomiota miehiltä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi masentunut. Miehen hankkiminen kun ei koskaan ole ollut elämäni suurin päämäärä.
Mikä/mitkä asiat sitten ovat? ap
Ihan kuule oman, näköiseni elämän rakentaminen. Olen tilivelvollinen vain itselleni eikä minun tarvitse ottaa ketään muuta huomioon lähtiessäni vaikka ulkomaille töihin. Kukaan ei roiku housunpuntissa hidastamassa minua.
Eli sinun elämän suurin päämäärä on, ettet halua sitoutua millään tavoin.
Hänhän sitoutuu omaan elämäänsä. Se on se tärkein sitoutuminen, minkä ihminen voi tehdä. Älä anna minkään ulkopuolisen määritellä, millainen sinä olet (varsinkaan median).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole edes ruma, enkä ole saanut miehiltä huomiota. So what?
Mistä tiedät ettet ole ruma? Kyllä mä alan aikalailla uskoa noita "olet ruma"-kommentteja ja tätä raakaa todellisuutta kun ei kukaan mies ole kiinnostunut/ole koskaan kehunut/pitänyt mua haluttavana. Pakkohan mun ulkonäössä on olla jotain vastenmielistä kun kukaan ei halua mua. ap
Mitä sinä itse olet panostanut ja edistänyt asiaasi, että sinun edes olisi mahdollista tulla huomatuksi? Miten haet tätä huomiota? Haetko nettideittiä, käytkö baareissa vai miten? Onko sinulla naispuolisia ystäviä? Käytkö harrastuksissa?
Olen ollut puolet elämästäni masentunut, joten olisin tässäkin tilanteessa varmasti ollut masentunut. Olen ollut teini-iästä asti samassa parisuhteessa, joten olen tietysti saanut huomiota mieheltäni, mutta en voi liioin sanoa saaneeni huomiota muilta miehiltä.
Itse en tosin ole harrastanut baareissa tai festareilla käymistä missä ihmiset voisivat luontevasti lähestyä tuntemattomia ihmisiä.
Kokemukseni miesten huomiosta kulminoituvat teinipoikien hyvä perse -huuteluihin sekä penkeillä istuvien puliukkojen mikäs kaunis nainen sieltä tulee -kommentteihin, jotka enemmän ahdistavat kuin mairittelevat.
Toki minulla on perhe ja ystävät jotka ovat kehuneet niin luonnetta ja ulkonäköäni niin että itsetuntoni on päässyt vahvistumaan. Jos en teini-ikäisenä olisi onnistunut pariutumaan niin pystyn kuvittelemaan, että olisin voinut voida vielä huonommin koska olin niin kovin ujo etten olisi uskaltanut lähestyä ihmisiä. Lisäksi masentuneet ihmiset ikävä kyllä eivät vedä ihmisiä puoleensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän se mukavaa ois, jos en olisi ikinä saanut mitään huomiota yhdeltäkään mieheltä. Joskus nuorempana sen huomion saaminen oli tärkeä osa jotain kasvuvaihetta. Tosin uskon, että en tarvitsisi enää nykyään huomiota kuin vain yhdeltä mieheltä, joka on sitten se oma mies.
Oma tarinani on aika klassinen. Minulla on rankka koulukiusaamistausta. Olin aina peruskoulussa ja lukiossa syrjitty, enkä saanut pojilta yhtään katsetta tai minkäänlaista huomiota. Osa pojista/nuorista miehistä jopa haukkui ja syrji minua yhdessä tyttöjen kanssa. Tätä jatkui reilu parikymppiseksi asti, kunnes aloin työskentelemään musiikkialalla, ja koko homma räjähti käsiin. Aloin äkkiä saamaan niin paljon huomiota miehiltä, etten aluksi osannut edes käsitellä asiaa. Ja koska olin silloin perusluonteeltani naivi, en heti edes tajunnut, mitä suurin osa miehistä minusta halusi. Noh, sekin tuli pian opittua kovan koulun kautta :) Mutta tapasin sitten nykyisen mieheni, enkä piittaa muiden miesten huomiosta. Pääasia, että oma mies välittää, ja antaa huomiota.
Veikkaan, että jos nainen on kaunis, niin sitä ei oteta kovin tosissaan. Siitä fantasioidaan ties missä mielessä ja miehet yrittää sitä kiihkeästi, jotkut jopa seurustelumielessä, mutta ne ei kuitenkaan ota sitä ihan vakavissaan. Tämä on mun kokemus.
Olen onnellinen puolestasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi masentunut. Miehen hankkiminen kun ei koskaan ole ollut elämäni suurin päämäärä.
Mikä/mitkä asiat sitten ovat? ap
Ihan kuule oman, näköiseni elämän rakentaminen. Olen tilivelvollinen vain itselleni eikä minun tarvitse ottaa ketään muuta huomioon lähtiessäni vaikka ulkomaille töihin. Kukaan ei roiku housunpuntissa hidastamassa minua.
Eli sinun elämän suurin päämäärä on, ettet halua sitoutua millään tavoin.
Väärin. Olen asettanut itselleni tavoitteita ja sitoutunut täyttämään ne. Sinä virheellisesti käsität sitoutumisena vain sitoutumisen johonkin toiseen ihmiseen. Ei se niin mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole edes ruma, enkä ole saanut miehiltä huomiota. So what?
Mistä tiedät ettet ole ruma? Kyllä mä alan aikalailla uskoa noita "olet ruma"-kommentteja ja tätä raakaa todellisuutta kun ei kukaan mies ole kiinnostunut/ole koskaan kehunut/pitänyt mua haluttavana. Pakkohan mun ulkonäössä on olla jotain vastenmielistä kun kukaan ei halua mua. ap
Mitä sinä itse olet panostanut ja edistänyt asiaasi, että sinun edes olisi mahdollista tulla huomatuksi? Miten haet tätä huomiota? Haetko nettideittiä, käytkö baareissa vai miten? Onko sinulla naispuolisia ystäviä? Käytkö harrastuksissa?
Lähestynyt ihastuksiani, käynyt koulua (eikös aika moni aloita seurustelun nimeomaan kouluiässä?), käynyt baareissa 18-vuotiaasta asti eli yli 10 vuoden ajan ja niin monta kertaa lähtenyt pilkun jälkeen kotiin itkemään kun yksikään mies ei taaskaan lähestynyt. On naispuoleisia ystäviä, en harrasta mitään. Lumilautailua aikoinaan mutta ei tuolla mäessä kukaan lähestynyt (ystävääni lähestyttiin kyllä ja hän sai tuota kautta ensimmäisen poikaystävänsä). Ja ei, itselläni ei ole enää minkäänlaista itsevarmuutta lähestyä miehiä kuten oli vielä nuorempana. ap
Voi olla että olisinkin masentunut. Minä olen juuri tätä 3kympin ikäluokkaa jolle on lapsena luettu paljon prinsessa satuja ja katsoin piirrettyjä aika paljon. Ja aika pitkään ne satujen "opetukset" tuolla takaraivossa nakuttivat vaikka tiesin ja tiedän että ovat vain satuja. Se että jokainen nainen löytää sen oman "prinssin" ja sitten eletään onnellisina ja iloisina elämän loppuun asti. Edelleenkin alitajuisesti haen sitä unelmieni prinssiä ja ikuista onnea vaikka tiedän ettei sellaista ole. Tää menee nyt aiheesta ohi railakkaasti, mutta tälläsiä ajatuksia aloitus herätti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen saanut nuorempana paljonkin huomiota, mutta se oli ulkokuoreen liittyvää. Useimmat eivät olleet kiinnostuneet siitä millainen ihminen olen. Olen seurustellut 15-vuotiaasta eteenpäin aina ja ehkä 2 poikaystävistäni on oikeasti rakastanut minua. Ei ollut kivaa sekään. Koin olevani yksin vaikka olikin parisuhde.
N37
Miksi nuo miehet sitten halusivat suhteeseen kanssasi jos eivät rakastaneet sinua? ap
Olen vetänyt puoleeni pinnallisia miehiä ja tunnevammaisia. Yksi ihan oikea narsistikin. Eräs totesi, että ei tiedä mitä rakkaus on. Hänelle oli tärkeintä se että näytimme hyvältä yhdessä. Olimme seurustelleet useamman kuukauden ja sinä aikana oli kuitenkin vakuutellut rakkauttaan.
En olisi. En ole koskaan tuntenut vetoa parisuhteen muodostamiseen tai muuhunkaan romanttiseen toimintaan vastakkaisen sukupuolen kanssa. Hellyyden olen saanut ystäviltäni ja sukulaisiltani, aloin seurustelemaan ensimmäisen kerran vasta 26 vuotiaana ja olen suhteessa yhä näin 34 vuotiaana. En kuitenkaan kokenut minkäänlaista valaistumista elämän flirtimpää puolta tai miesten huomiota kohtaan. Mieheni vain on paras ystäväni ja nautin hänen seurastaan. Tuntuu että elämässä vain on niin paljon mielenkiintoisempia asioita että olen sokea miesten lähestymisille. En näe niitä osana itsetuntoni rakentumista.
Tiedän ettei viestini lohduta ap, sillä jos sinulle itsellesi miesten huomio on tärkeää niin tietenkin sen puute satuttaa. Toivon sinulle kaikkea hyvää.
uskallan väittää että masennuksesi ei ainakaan johdu siitä ettei sinulla ole ollut kumppania. Sen ongelman juuret ovat aivan jossain muualla. Ihmisen on ensin opittava tulemaan toimeen itsekseen, pidettävä itsestään niin paljon että pystyy elämään yksinkin, itseään varten. Vasta sen jälkeen tulee kaikki muu. Se ei ole millään tavalla pakollista seurustella. Toisin kuin nykykulttuuri yrittää tyrkyttää sitä ideaa. Se on vain bisnestä, ja raha sitäkin pyörittää. Sinä saattaisit hyötyä jostain keskusteluavusta. Keskity itseesi, ystäviisi, itsesi kehittämiseen ihmisenä. Vasta sitten mieti tuollaisia asioita.
rumuus ja kauneus ovat katsojan silmissä. Jos olet kuullut vain kusipäiden mielipiteitä ulkonäöstäsi ja vieläpä kysymättä, se ei kerro sinusta vain heistä. Panosta itseesi. Osta kivoja vaatteita, päivitä tyyliä, käy kampaajalla, osta jokin hyväntuoksuinen hajuvesi, opettele kuinka ehostaa itseäsi sinulle sopivalla tavalla jos haluat, hemmottele itseäsi jne. On paljon mitä voit tehdä että alat tuntea itsesi hyväksi omissa nahoissasi. Itsensä kanssa sinut oleva ihminen on viehättävä. Pitäkää ystävien kanssa tyttöjen hemmottelu iltaa tai menkää vaikka kosmetologille. Tai yksinkin voi mennä. Pääasia että teet itsellesi hyvää.
Ei kukaan voi vastata "En olisi masentunut". Ei voi tietää, jos ei ole kokenut. Siksi tämä kysymyksenasettelukin on vähän epäonnistunut.
Vierailija kirjoitti:
Kuvittele itsesi minun asemaan, olen 29 vuotias nainen, enkä ole koskaan saanut miehiltä minkäänlaista huomiota. En ole koskaan seurustellut, kukaan mies ei ole koskaan lähestynyt mua iskumielessä (edes baareissa) eikä kukaan mies ole tietääkseni koskaan ollut ihastunut muhun. Olen keskivaikeasti masentunut. Haaveilen parisuhteesta ja rakkaudesta. Olen haaveillut yläasteelta saakka mutta kun ei niin ei. Miehet, joita olen nuorempana lähestynyt ovat kaikki todenneet samaa: "olet ruma." Eräs sanoi "kasvata tissit" (ovat tosiaan aa-kuppia). Ystäväni (kaikki parisuhteissa/naimisissa/perheellisiä) tsemppaavat mua ja väittävät ettei syy ole tissittömyydessäni ja rumuudessani ja ettei mulla ole syytä olla masentunut. Hyvähän heidän on puhua kun eivät tiedä MITÄÄN miltä musta tuntuu kun ovat saaneet huomiota miehiltä koko elämänsä ja jopa naimisiin päässeet, hankkineet lapsia, muuttaneet yhteen. Itse en ole koskaan edes päässyt treffeille! Eikö mulla siis ole oikeutta olla masentunut? Olisitko itse?
Taitaa aloittaja olla mies, tai tarkemmin u-li. Nuorena sain huomiota, ja olisin paljon mieluummin ollut ilman. Etenkin vanhoilta miehiltä saatu huomio oli inhottavaa.
Tykkääkö aloittaja homomiesten huomiosta?
Jos naiset viettäisi miesten asemassa viikonkaan, niin tulisivat hulluksi kun ei saa koko ajan huomiota.