Kuvittele tähän astinen elämäsi ilman miehiltä saatua huomiota, olisitko masentunut?
Kuvittele itsesi minun asemaan, olen 29 vuotias nainen, enkä ole koskaan saanut miehiltä minkäänlaista huomiota. En ole koskaan seurustellut, kukaan mies ei ole koskaan lähestynyt mua iskumielessä (edes baareissa) eikä kukaan mies ole tietääkseni koskaan ollut ihastunut muhun. Olen keskivaikeasti masentunut. Haaveilen parisuhteesta ja rakkaudesta. Olen haaveillut yläasteelta saakka mutta kun ei niin ei. Miehet, joita olen nuorempana lähestynyt ovat kaikki todenneet samaa: "olet ruma." Eräs sanoi "kasvata tissit" (ovat tosiaan aa-kuppia). Ystäväni (kaikki parisuhteissa/naimisissa/perheellisiä) tsemppaavat mua ja väittävät ettei syy ole tissittömyydessäni ja rumuudessani ja ettei mulla ole syytä olla masentunut. Hyvähän heidän on puhua kun eivät tiedä MITÄÄN miltä musta tuntuu kun ovat saaneet huomiota miehiltä koko elämänsä ja jopa naimisiin päässeet, hankkineet lapsia, muuttaneet yhteen. Itse en ole koskaan edes päässyt treffeille! Eikö mulla siis ole oikeutta olla masentunut? Olisitko itse?
Kommentit (65)
Olisin, koska kovasti myös olen halunnut miehen ja perheen. Tällä hetkellä on se mies. Tsemppiä :(
Kyllä minä 20 vuotta toivoin ja aktiivisesti halusin parisuhdetta saamatta pisaraakaan huomiota. Se oli erittäin vaikeaa aikaa. En ymmärtänyt enkä vieläkään ymmärrä miksi minulle ei suotu mitään mahdollisuutta siihen.
35-vuotiaana luovutin ja päästin irti siitä surusta. Nyt siis olen onnellisempi mutta todellakin tiedän sen tuskan.
Elämäni olisi ollut parempaa ilman iholletunkijoita.
Olen saanut hyvin vähän huomiota miehiltä, mutta olen onnellinen.
En olisi. On ollut elämässä sen verran paljon sisältöä, että sitä voi Jakaa melkein muillekin. Ihan kaikenlaista sisältöä.
Olen viettänyt pari kokonaista kesääkin toisella paikkakunnalla hoitamassa sukulaisperheen lapsia. Taisin ehkä olla ala-ikäinen silloin. En enää muista. Mahtavia kesiä.