Lue keskustelun säännöt.
Kuvittele tähän astinen elämäsi ilman miehiltä saatua huomiota, olisitko masentunut?
15.05.2018 |
Kuvittele itsesi minun asemaan, olen 29 vuotias nainen, enkä ole koskaan saanut miehiltä minkäänlaista huomiota. En ole koskaan seurustellut, kukaan mies ei ole koskaan lähestynyt mua iskumielessä (edes baareissa) eikä kukaan mies ole tietääkseni koskaan ollut ihastunut muhun. Olen keskivaikeasti masentunut. Haaveilen parisuhteesta ja rakkaudesta. Olen haaveillut yläasteelta saakka mutta kun ei niin ei. Miehet, joita olen nuorempana lähestynyt ovat kaikki todenneet samaa: "olet ruma." Eräs sanoi "kasvata tissit" (ovat tosiaan aa-kuppia). Ystäväni (kaikki parisuhteissa/naimisissa/perheellisiä) tsemppaavat mua ja väittävät ettei syy ole tissittömyydessäni ja rumuudessani ja ettei mulla ole syytä olla masentunut. Hyvähän heidän on puhua kun eivät tiedä MITÄÄN miltä musta tuntuu kun ovat saaneet huomiota miehiltä koko elämänsä ja jopa naimisiin päässeet, hankkineet lapsia, muuttaneet yhteen. Itse en ole koskaan edes päässyt treffeille! Eikö mulla siis ole oikeutta olla masentunut? Olisitko itse?
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
En olisi masentunut. Miehen hankkiminen kun ei koskaan ole ollut elämäni suurin päämäärä.
Mikä/mitkä asiat sitten ovat? ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se varmasti tuntuisi pahalta.
Itse olen saanut nuorempana paljonkin huomiota, mutta se oli ulkokuoreen liittyvää. Useimmat eivät olleet kiinnostuneet siitä millainen ihminen olen. Olen seurustellut 15-vuotiaasta eteenpäin aina ja ehkä 2 poikaystävistäni on oikeasti rakastanut minua. Ei ollut kivaa sekään. Koin olevani yksin vaikka olikin parisuhde.
N37
Vierailija kirjoitti:
Itse olen saanut nuorempana paljonkin huomiota, mutta se oli ulkokuoreen liittyvää. Useimmat eivät olleet kiinnostuneet siitä millainen ihminen olen. Olen seurustellut 15-vuotiaasta eteenpäin aina ja ehkä 2 poikaystävistäni on oikeasti rakastanut minua. Ei ollut kivaa sekään. Koin olevani yksin vaikka olikin parisuhde.
N37
Miksi nuo miehet sitten halusivat suhteeseen kanssasi jos eivät rakastaneet sinua? ap
En olisi masentunut. Ei minunkaan suunnitelmiin kuulunut miestä ja lapsia. Olin keskittynyt opiskeluun ja uraan. Näin itseni tulevaisuudessa hieman hulluna sinkkuna kissanaisena, en perheenäitinä . Toisin kävi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen saanut nuorempana paljonkin huomiota, mutta se oli ulkokuoreen liittyvää. Useimmat eivät olleet kiinnostuneet siitä millainen ihminen olen. Olen seurustellut 15-vuotiaasta eteenpäin aina ja ehkä 2 poikaystävistäni on oikeasti rakastanut minua. Ei ollut kivaa sekään. Koin olevani yksin vaikka olikin parisuhde.
N37
Miksi nuo miehet sitten halusivat suhteeseen kanssasi jos eivät rakastaneet sinua? ap
Helppoa seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen saanut nuorempana paljonkin huomiota, mutta se oli ulkokuoreen liittyvää. Useimmat eivät olleet kiinnostuneet siitä millainen ihminen olen. Olen seurustellut 15-vuotiaasta eteenpäin aina ja ehkä 2 poikaystävistäni on oikeasti rakastanut minua. Ei ollut kivaa sekään. Koin olevani yksin vaikka olikin parisuhde.
N37
Miksi nuo miehet sitten halusivat suhteeseen kanssasi jos eivät rakastaneet sinua? ap
Nätti nainen ja seksiä. Kyllähän se tällä palstalla on tullut selväksi, että sitä miehet hakevat.-eri
Kuule ap. Sä olet saanut JUST saman verran ja samanlaista huomiota, kuin suurin osa naisista. Samalla lailla kaikki ohikulkevst miehet katsovat oikeudekseen komentoida muidenkin ulkonäköä, rintoja ja takapuolta, ja on ihan sama, onko niitä liikaa vai liian vähän, jotain vikaa on aina. Eikä sekään ole kivaa, että ylipäänsä joku muu katsoo oikeudekseen kommentoida toisten takapuolia, ne on sentään aika tarkasti jokaisen omia - tai pitäisi olla.
Its asissa olen aika vakuuttunut, että imenomaan olisin onnellisempi, jos EN olisi ikinä saanut iehiltä mitään huomiota. Koska lähes aina se on jotenkin lyttäävää ja ikävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi. Ainoa poikaystäväni oli sen verran epämiellyttävä kokemus, että olisin voinut skipata. Seurustelin lähinnä, koska niin kuuluu tehdä. Inhotti suudella, pitää kädestä ja halata. Seksistä en pitänyt, sattui ja ahdisti. Ahdisti ihan pirusti koko se 5kk. Ennen häntä tai hänen jälkeensä en ole huomiota saanut. Lähinnä, koska olen lievästi syrjäytynyt enkä ikinä puhu kenellekään. Jos joku yrittää tulla juttusille muussa kuin kaveri mielessä häädän pois.
-N23
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi masentunut. Miehen hankkiminen kun ei koskaan ole ollut elämäni suurin päämäärä.
Mikä/mitkä asiat sitten ovat? ap
Ihan kuule oman, näköiseni elämän rakentaminen. Olen tilivelvollinen vain itselleni eikä minun tarvitse ottaa ketään muuta huomioon lähtiessäni vaikka ulkomaille töihin. Kukaan ei roiku housunpuntissa hidastamassa minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi masentunut. Miehen hankkiminen kun ei koskaan ole ollut elämäni suurin päämäärä.
Mikä/mitkä asiat sitten ovat? ap
Ihan kuule oman, näköiseni elämän rakentaminen. Olen tilivelvollinen vain itselleni eikä minun tarvitse ottaa ketään muuta huomioon lähtiessäni vaikka ulkomaille töihin. Kukaan ei roiku housunpuntissa hidastamassa minua.
Eli sinun elämän suurin päämäärä on, ettet halua sitoutua millään tavoin.
Olen masentunut. Miehiltä saatu huomio ei liity asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin, mutta siihen tarvittaisiin vain yhden miehen huomion katoaminen. Olin masentunut ja kärsin ahdistuksesta ennen kuin tapasin mieheni
Ap miltä sinusta tuntuu ei ole mitään merkitystä meille muille. Mitä teet tulevaisuudessa on merkitystä sinulle itsellesi. Ei kenellekkään muulle.
Eihän se mukavaa ois, jos en olisi ikinä saanut mitään huomiota yhdeltäkään mieheltä. Joskus nuorempana sen huomion saaminen oli tärkeä osa jotain kasvuvaihetta. Tosin uskon, että en tarvitsisi enää nykyään huomiota kuin vain yhdeltä mieheltä, joka on sitten se oma mies.
Oma tarinani on aika klassinen. Minulla on rankka koulukiusaamistausta. Olin aina peruskoulussa ja lukiossa syrjitty, enkä saanut pojilta yhtään katsetta tai minkäänlaista huomiota. Osa pojista/nuorista miehistä jopa haukkui ja syrji minua yhdessä tyttöjen kanssa. Tätä jatkui reilu parikymppiseksi asti, kunnes aloin työskentelemään musiikkialalla, ja koko homma räjähti käsiin. Aloin äkkiä saamaan niin paljon huomiota miehiltä, etten aluksi osannut edes käsitellä asiaa. Ja koska olin silloin perusluonteeltani naivi, en heti edes tajunnut, mitä suurin osa miehistä minusta halusi. Noh, sekin tuli pian opittua kovan koulun kautta :) Mutta tapasin sitten nykyisen mieheni, enkä piittaa muiden miesten huomiosta. Pääasia, että oma mies välittää, ja antaa huomiota.
Veikkaan, että jos nainen on kaunis, niin sitä ei oteta kovin tosissaan. Siitä fantasioidaan ties missä mielessä ja miehet yrittää sitä kiihkeästi, jotkut jopa seurustelumielessä, mutta ne ei kuitenkaan ota sitä ihan vakavissaan. Tämä on mun kokemus.
En ole edes ruma, enkä ole saanut miehiltä huomiota. So what?
Vierailija kirjoitti:
En ole edes ruma, enkä ole saanut miehiltä huomiota. So what?
Mistä tiedät ettet ole ruma? Kyllä mä alan aikalailla uskoa noita "olet ruma"-kommentteja ja tätä raakaa todellisuutta kun ei kukaan mies ole kiinnostunut/ole koskaan kehunut/pitänyt mua haluttavana. Pakkohan mun ulkonäössä on olla jotain vastenmielistä kun kukaan ei halua mua. ap
Vierailija kirjoitti:
En olisi masentunut. Miehen hankkiminen kun ei koskaan ole ollut elämäni suurin päämäärä.
Ovatko nämä mielestäsi ne ainoat vaihtoehdot? Ei minunkaan ole ollut, silti ymmärrän hyvin aloittajan fiilikset - huomion saaminen, hyväksytyksi tuleminen ja rakastaminen ovat hyvin tärkeitä perustarpeita, ja varmasti sellainen voi masentaa, jos niitä ei saa.
Varmaan olisin - olen siinä onnellisessa asemassa, että en ole jäänyt vaille (miehistä) huomiota ja rakkautta. Toivon todella, että saat vielä kaiken kaipaamasi. Kyllä rakastetuksi ja huomatuksi tuleminen on tärkeää ja ihanaa.
En olisi masentunut. Miehen hankkiminen kun ei koskaan ole ollut elämäni suurin päämäärä.