Kävin lääkärissä ahdistuksen ja unettomuuden takia, sain hoidoksi keskusteluapua

Tarvitsen apua nyt enkä lässytystä viikon päästä. Jos olen vielä yhdenkin yön nukkumatta, en enää tajua yhtään mitään.

No mulla kävi tuollein että kun en lääkkeitä saanut ja olo oli kovin tuskainen/itkuinen niin rupesin itseäni lääkitsemään alkoholin avulla ja oireet pahenivat vaan. Olin tyytyväinen että sain edes hetken helpotusta olotilaani sammumalla. Nyt olen sitten alkoholisti ja pahasti masentunut. 

Mulla oli huoltajuuskiista meneillään ja exä teki rajusti kiusaa. Olin joutunut tekemään hänen vainoamisestaan myös rikosilmoituksen, touhu meni niin sairaaksi. Lopulta en pystynyt nukkumaan enää, ja kehitin ihan älyttömiä pelko ja ahdistutiloja. Tietenkin nämä eskaloituivat potenssiin tuhat, kun en nukkunut. Ja jos nukahdinkin, niin heräsin viimeistään 2-3 tunnin päästä eikä enää ollut toivoakaan nukahtamisesta.

Menin työpaikkalääkärille ja kerroin asiani. Lääkäri ei sanonut sanaakaan, kirjautui omakantaan ja alkoi käydä läpi aiempia lääkereseptejä. Tokaisi sitten että "Sulle on määrätty vuosi sitten xxx- merkkistä kipulääkettä, miksi??" (Minulla oli niskassa leikkaushoitoa vaativa välilevyn pullistuma, johon jouduin syömään vahvaa opiaattilääkitystä). Häkellyin kysymyksestä, ja sanoin että siellähän kanta.fi palvelussa on myös diagnoosit, jos ne kiinnostaa. Kerroin seikkaperäisesti kuitenkin vuoden takaisen opiaattilääkereseptini taustat. 

Lääkäri sanoi ettei voi näillä tiedoilla määrätä minulle mitään rauhoittavia tai unilääkkeitä koska ei suoraansanoen voi olla varma olenko väärinkäyttäjä. Meinasin oikeasti purskahtaa itkuun, en olisi ikimaailmassa kuvitellut että minua epäillään lääkkeiden väärinkäyttäjäksi. Lähdin lääkäristä tyhjin käsin, en saanut ohjausta edes keskusteluapua hakemaan tms. 

Varasin uuden lääkäriajan ja kerroin tälle lääkärille edellisestä lääkärikäynnistä, hän määräsi välittömästi nukahtamislääkkeitä ja mietoja rauhoittavia. Pahoitteli kollegansa tylyä suhtautumista. Pääsin kiinni unirytmiin tuon yhden nukahduslääkepaketin ansiosta, ja puolet noista rauhoittavista taitaa lojua edelleen lääkekaapin perukoilla.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan vituttaa lääkäreitä tällaiset potilaat, jotka "tietävät", millainen apu heille sopii parhaiten.

Eikös oma kroppa/mieli tiedä paremmin oman tilanteen kuin joku toinen. Sen takia sinne lääkäriin mennään hakemaan apua oireisiin.

Vierailija kirjoitti:

No mulla kävi tuollein että kun en lääkkeitä saanut ja olo oli kovin tuskainen/itkuinen niin rupesin itseäni lääkitsemään alkoholin avulla ja oireet pahenivat vaan. Olin tyytyväinen että sain edes hetken helpotusta olotilaani sammumalla. Nyt olen sitten alkoholisti ja pahasti masentunut. 

Mietin todella ostaako vain viinapullo. Voisi edes maata tajuttomana hetken.

Stressitilan aiheuttama unettomuus ja ravinnonpuute on kyllä paha. Samasta kärsinyt. Osta vaikka pimeestä jotain unilääkettä jos et saa muuten unta. Itse sain ja vihdoinkin tuntuu normaalilta.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti pelätään hysteerisesti lääkkeiden väärinkäyttöä. Mäkään en saanut tarpeeseen ja sanottiin, että esim rauhoittavia määrätään vain niille, joilla on pidempi hoitosuhde. Joko pärjäilet tai menet päivystykseen.

Mä sain kun sanoin vaan et ahdistaa ja itkin vastaanotolla. Mitään aikaisempaa "hoitosuhdetta" ei ollut, somaattisia vaivoja vaan historiassa.

Unettomuudesta menin psykoosiin ja suljetulle, toivottavasti sinulle ei noin käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni lääkäri keksi hyvän lääkkeen. Parin päivän saikku ei olis auttanut yhtään mitään, mutta ammattiauttajan kanssa keskustelu sen sijaan tepsii itse ongelman lähteeseen, ja näin pääset eroon ahdistuksesta ja unettomuudesta. Tsemppiä! :) 

Läheinen kuoli juuri ja samalla tuli ero. Yksinäisyyteen ei auta juttelu.

Tuollaisessa tilanteessa juuri voisi auttaa asiasta keskustelu ja kriisiapu, eikä se että makaat kotona lääkkeiden turruttamana. Psyykkiset sairaudet ovat eri asia kuin traumaattiset kokemukset ja todella vaikeat elämäntilanteet. En tietenkään halua väheksyä tunteitasi ja toivotan jaksamisia vaikeana aikana.

Mene jollekin toiselle lääkärille. Mä olen saanut työterveyslääkäriltä rauhoittavia ihan pelkästään lentopelkoonkin. 

Jos ei juuri nyt ole rahaa, niin yksityislääkärikäynnin voi myös maksaa laskulla. Tosin se laskutuslisä on jotain 10 euroa.

Toivon sulle jaksamista! Kun on oikein paha olo, niin silloin saatava keho rauhoittumaan esim. diapamilla. Väsymys voi olla niin suurta, että ei jaksa puhua. Mene ihmeessä yksityiselle lääkärille, on kallista, mutta parempaa hoitoa saat. Ei kaikki jää koukkuun diapamiin. Sitähän voi määrätä täsmälääkkeeksi, vaikka pariksi kuukaudeksi aluksi. Kun saa kehon rennoksin, niin silloin on helpompi alkaa kertoa tuskaansa. Ei kannata antaa periksi! Minulla on kokemusta terapiasta sekä rauhoittavasta pienellä annoksella. En koskaan tarvinnut lisätä annosta, ei siis riippuvuutta. Masennuslääkkeitä määrätään liian helposti ja niissä on tosi rajuja sivuoireita. Mihin siis perustuu tiukkuus rauhoittavien määräämisessä?

Vierailija kirjoitti:

Nuo lääkkeet eivät ole ihan ongelmattomia. Voi olla vain hyvä että odottaa tilanteen tasaantumista.

Odottaa tilanteen tasaantumista = odottaa, että ahdisrus ja unettomuus poistuu ajan kanssa ihan itsestään? vai sen viikon päästä olevan yhden keskustelukerran ansiosta? Siihen asti ap: n varmaan sitten pitää vain toivoa, että ihmeparantuminen tapahtuu :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mulla kävi tuollein että kun en lääkkeitä saanut ja olo oli kovin tuskainen/itkuinen niin rupesin itseäni lääkitsemään alkoholin avulla ja oireet pahenivat vaan. Olin tyytyväinen että sain edes hetken helpotusta olotilaani sammumalla. Nyt olen sitten alkoholisti ja pahasti masentunut. 

Mietin todella ostaako vain viinapullo. Voisi edes maata tajuttomana hetken.

Osta viiniä tai sidukkaa. Kyllä se tunteita tasaa, jos nyt on akuutti kriisi päällä. Ei sammumiseen asti pidä juoda, mutta tissuttelukin helpottaa. Ja minulla alkoholin tuoma rentoutuminen on helpottanut nukahtamista.

Käy kauneushoitolassa, kampaajalla, hieronnassa ja vaikka kylpylässä. Parempi sijoitus kuin kalliit terapiatunnit.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti pelätään hysteerisesti lääkkeiden väärinkäyttöä. Mäkään en saanut tarpeeseen ja sanottiin, että esim rauhoittavia määrätään vain niille, joilla on pidempi hoitosuhde. Joko pärjäilet tai menet päivystykseen.

Suomessa on ilmeisesti helpompaa saada lottovoitto kuin pidempi hoitosuhde.

Melatoniinia saa apteekista ja marketeista! Toki ei autaahdistukseen mutta jos edes saisit nukuttua paremmin! Tai sit menet psykiatrian päivystykseen, jos olosi on kestämätön!

Vierailija kirjoitti:

Jos ei juuri nyt ole rahaa, niin yksityislääkärikäynnin voi myös maksaa laskulla. Tosin se laskutuslisä on jotain 10 euroa.

Harva lääkäriasema antaa laskua tänä päivänä.

Missä päin noin on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni lääkäri keksi hyvän lääkkeen. Parin päivän saikku ei olis auttanut yhtään mitään, mutta ammattiauttajan kanssa keskustelu sen sijaan tepsii itse ongelman lähteeseen, ja näin pääset eroon ahdistuksesta ja unettomuudesta. Tsemppiä! :) 

Läheinen kuoli juuri ja samalla tuli ero. Yksinäisyyteen ei auta juttelu.

Voisi luulla että jutteleminen on hyvä lääke siihen.

Tuoko se juttelu läheistäni takaisin? Auttaako juttelu, johon toinen osapuoli on pakotettu yksinäisyyteen? Saako juttelemalla unta ja syötyä ja oksentelun loppumaan?

Mikään ei tuo läheistäsi takaisin. Ja ei sinua ole mihinkään ole pakotettu. Tarjottu juttelu voi auttaa sinua käsittelemään tunteitasi ja antaa sitä kautta helpotusta oireisiisi.

Itse pyytäisin imovanea ja yrittäisin välttää kahvia ja alkoholia. Tsemppiä sinulle, vaikea tilanne. Muista, ettei tuo kestä ikuisesti vaikka voikin siltä tuntua.