Kävin lääkärissä ahdistuksen ja unettomuuden takia, sain hoidoksi keskusteluapua

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni lääkäri keksi hyvän lääkkeen. Parin päivän saikku ei olis auttanut yhtään mitään, mutta ammattiauttajan kanssa keskustelu sen sijaan tepsii itse ongelman lähteeseen, ja näin pääset eroon ahdistuksesta ja unettomuudesta. Tsemppiä! :) 

Äläpä lupaile liikoja, jos et ole itse kokenut moista! Mä olen kärsinyt kroonisesta unettomuudesta 15 v, käynyt läpi kaikki mahdolliset hoidot (mm. akupunktio, lymfaterapia, hypnoosi, rentoutusharjoitukset, kuntoutus, "unikoulu"), istunut psykiatrin vastaanotolla keskustelemassa vajaat 20 x, ollut psyk. päiväsairaalassa ja osastohoidossa (siis "hoidossa"), missä tietysti myös oli keskusteluja psyk. hoitajan + psykiatrin kanssa, oli kuvataide- ja musiikkiterapiaa jne. jne. Lääkkeitä on kokeiltu n. 40 erilaista (rauhoittavia, masennus-, uni-, nukahtamislääkkeitä), vaan nyt olen todella pahassa kunnossa valvottujen vuorokausien jäljiltä. Jälleen tarjotaan keskusteluapua. Ei muuta. Heti kuvitellaan narkiksi, jos pyytää jotain lääkettä! Eihän niitä lääkkeitä saa apteekista ulos ennen aikojaan että voisi niitä kourallisia popsia, kun kaikki tiedot on näkyvissä Omakannassa. 

Sitä mä en ymmärrä, että käydään avaruudessa, tehdään elinsiirtoja, tehdään miehistä naisia ja päinvastoin, mutta unettomuuteen eivät lääkärit keksi apua!!! Todella erikoista!? Lisäksi tuota ongelmaa vähätellään joka paikassa eikä uskota monen vrk:n valvomisen olevan mahdollista. Eihän se olekaan uskon asia, kun sen tietää se valvonut henkilö itse!!

Kuinkakohan paljon tapahtuu hoitovirheitä psykiatrisissa tapauksissa? Aina puhutaan leikkaushoitovirheistä ja sen sellaisista. Olisi kiinnostava tietää nämä tapukset myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mulla kävi tuollein että kun en lääkkeitä saanut ja olo oli kovin tuskainen/itkuinen niin rupesin itseäni lääkitsemään alkoholin avulla ja oireet pahenivat vaan. Olin tyytyväinen että sain edes hetken helpotusta olotilaani sammumalla. Nyt olen sitten alkoholisti ja pahasti masentunut. 

Mietin todella ostaako vain viinapullo. Voisi edes maata tajuttomana hetken.

Osta viiniä tai sidukkaa. Kyllä se tunteita tasaa, jos nyt on akuutti kriisi päällä. Ei sammumiseen asti pidä juoda, mutta tissuttelukin helpottaa. Ja minulla alkoholin tuoma rentoutuminen on helpottanut nukahtamista.

Se on tämä suomi semmoinen paikka että vain alkoholia saa ilman reseptiä akuuttiin stressiin, unettomuuteen ja hermojen menemiseen. Lääkkeiden saaminen on tehty vaikeaksi ja helposti syyllistetään väärin käytöstä. Sama alkaa tilata mistä vain saa kun lääkärit ei kirjoita reseptiä vaikka ihminen on ihan hajalla esim. unen puutteesta.

Vtuu mitä pskaa

Psykiatrian päivystys ei ole sama asia kuin terveyskeskuspäivystys, vaikka samalta luukulta jonotetaan. Et siis ole samassa jonossa muiden asiakkaiden kanssa ollenkaan, vaan paikalle hälytetään päivystävä psykiatrinen sairaanhoitaja joka tulee niin pian kuin pääsee. Et ole kenenkään tiellä jos sinne menet. Tarvittaessa myös päivystävälle psykiatrille pääsee myös, jos tilanne sitä vaatii, esimerkiksi jos näyttää siltä että tarvitset lääkityksen tai lepoa osastolla pari päivää. Jos olosi on aivan kauhea, sitäkin kannattaa harkita sillä osastolla missä lääkkeiden käyttö on valvottua annetaan lääkkeitä enemmän.

Todennäköisesti terveyskeskus kuitenkin toimi oikein. Sinulla on akuutti trauma, ja vaikka reaktiosi olisi voimakas se ei välttämättä ole sairaalloinen. Toiseksi, psyykenlääkkeistä ei saa välitöntä helpotusta vaan kestää jonkin aikaa kun ne alkavat tehota. Senkin takia kannattaa odottaa hetki lääkityksen aloittamisessa ja katsoa, helpottuisiko olosi ilman kun syynä on selvä trauma. Unilääkkeissä taas on niin pahat sivuvaikutukset että niitä ei nykyään määrätä ennen kuin kaikki muut vaihtoehdot on tutkittu. Apteekista voi ostaa ihan ilman reseptiä melatoniinia, se saattaa auttaa mutta ei ole unilääkkeiden haittavaikutuksia.

Sitten se tärkein: sinulla on todella rankka tilanne. On normaalimpaa reagoida voimakkaasti kuin olla reagoimatta. Se ei tarkoita että olet sairas vaan että et ole tunnevammainen psykopaatti. 

Sinulla on todella paha olla, mutta nyt on tärkeää ymmärtää että se on ensinnäkin melko tervettä tuossa tilanteessa ja toiseksi että se menee ohi, joko itsekseen tai lääketieteen avulla. Jo kuukauden päästä tilanteesi on siis parempi, tavalla tai toisella. Älä lähde siitä että pahanolosi pitäisi poistua heti. Jos niin kävisi, siitä olisi todella pahaa psyykkistä vahinkoa. Nyt täytyy lusia pahaolo läpi, se on pitkällä tähtäimellä parempi. Pidä itsestäsi hyvää huolta: painu sängyn pohjalle jos haluat, älä syö tai ylensyö, ihan miten huvittaa. Itke ja huuda ja hakkaa tyynyä. Juokse itsesi uuvuksiin tai käperry sängyn pohjalle. Nyt saat vetää vähän överiksi kaikin tavoin. Kunhan olet itsellesi loppupeleissä kiltti. Sinä olet ansainnut kilttiä kohtelua, joten apuja odotellessa anna sitä itse itsellesi. 

Keskusteluapua sinun olisi kyllä pitänyt saada nopeammin kuin viikon päästä, joten mene sinne päivystykseen jo senkin takia jos yhtään siltä tuntuu. Sitä varten se on olemassa.

Ai että, tämä on niin tuttua. Tein aikanaan sellaista työtä että minun oli herättävä klo 03:15. joskus iltaisin keho kävi ylikierroksilla niin ettei ajoissa nukkumaanmenosta tullut mitään ja niinpä sitten silmät ristissä menin töihin. Kuvittelin että saisin nukahduslääkkeet noin vaan lääkäristä (olin reilu parikymppinen ja sen verran naivi etten tiennyt mitään mistään lääkkeiden väärikäytöstä tms). No, en saanut mitään lääkkeitä, lääkäri sanoi että kyllä se uni tulee nuorella ihmisellä kun on riittävän väsynyt.

Valvomisia alkoi kasaantua, univelkaa kertyä. Koitin sinnitellä, sillä korvissa kaiku vaan lääkärin vähättelevät sanat siitä että kyllä nuori ihminen nukkuu kun nukuttaa. 

Kun tätä helvettiä oli kestänyt 8 kuukautta, siis äärimmäisen vähillä yöunilla selvytymistä, valvomista ja kroonista väsymystä, havahduin siihen että aloin kuulemaan harhoja. Kuulin siis ääniä mitä ei ollut oikeasti olemassa. Kaveri kuskasi minut lääkäriin, joka kirjoitti suoraan lähetteen suljetulle, ja pitkän sairausloman. Minulta kyseltiin miksen hakenut apua ajoissa. Koitin selittää että yritinhän minä hakea vaan en saanut.. 

En edelleenkään ymmärrä miksi näitä nulahduslääkkeitä yms pihdataan.

Nukahduslääkkeitä pihdataan koska 

1)Ne eivät ole ihmelääkkeitä. Ne eivät tehoa kaikille eivätkä kaikkiin unettomuuden muotoihin. 

2)Niiden aikaansaama uni ei ole normaalia vaan heikkolaatuisempaa. Sen sijaan ne vievät helposti kyvyn nukkua normaalisti kokonaan. 

3)Toleranssi kasvaa helposti. Riippuvuudesta puhutaan paljon, mutta niillä on aika yleisesti muitakin ikäviä haittavaikutuksia. Uni/valverytmi on niin keskeinen elintoiminto että mikä tahansa aine mikä vaikuttaa siihen tekee paljon muutakin. 

Lääkkeet saa, jos vähempi ei tepsi. Mutta ihminen pääsee aina helpommalla jos pärjäisi ilman.

Melatoniini voi auttaa nukahtamisessa, sitä kannattaa kokeilla.

Vierailija kirjoitti:

Nukahduslääkkeitä pihdataan koska 

1)Ne eivät ole ihmelääkkeitä. Ne eivät tehoa kaikille eivätkä kaikkiin unettomuuden muotoihin. 

2)Niiden aikaansaama uni ei ole normaalia vaan heikkolaatuisempaa. Sen sijaan ne vievät helposti kyvyn nukkua normaalisti kokonaan. 

3)Toleranssi kasvaa helposti. Riippuvuudesta puhutaan paljon, mutta niillä on aika yleisesti muitakin ikäviä haittavaikutuksia. Uni/valverytmi on niin keskeinen elintoiminto että mikä tahansa aine mikä vaikuttaa siihen tekee paljon muutakin. 

Lääkkeet saa, jos vähempi ei tepsi. Mutta ihminen pääsee aina helpommalla jos pärjäisi ilman.

Melatoniini voi auttaa nukahtamisessa, sitä kannattaa kokeilla.

Joopa joo ja lässynlässyn. Oletko itse kärsinyt vaikeasta unettomuudesta vai mihin perustat kirjoituksesi? Miten edes kehtaat tarjota melatoniinia vaihtoehdoksi? Voit sitä itse popsia ihan vapaasti, mutta et kai oikeasti kuvittele sen auttavan todellisiin uniongelmiin? Nyt ei ole kyse satunnaisesta unihäiriöstä/valvomisesta tai parista huonosti nukutusta yöstä/heräilystä, Kyse on todella vakavasta ongelmasta, johon luontaistuotteet eivät todellakaan auta! Sä voit myös tuulettaa ja pimentää makuuhuoneesi, pitää unipäiväkirjaa, kirjata huolet ja murheet paperille, think positive, tehdä mielikuvaharjoituksia ja rentoutua ynnä muuta yhtä lapsellista.... Noita konsteja ei kuitenkaan kannata tarjoilla sellaiselle henkilölle, jolle unettomuus on pitkäkestoinen ja vakava/invalidisoiva ongelma.

Jos oikeasti tunnet olosi todella pahaksi, niin voit soittaa suoraan psykiatriseen sairaalaan ja pyytää, pääsetkö sinne. Tuo ahdistus ja unettomuus voi johtua stressistä ja varmaan sen takia tarttisi myös jutella jonkun kanssa mistä se tulee, tai mikä ahdistaa. Lääkkeet voivat helpottaa oloa hetkeksi, mutta eivät ne pidemmän päälle ole paras vaihtoehto, jos sitä syytä miksi ahdistaa tai miksi stressaa ei hoideta. 

Kriisipuhelin?

Lisäyksenä että olin itse 10v todella huonosti nukkuva ja ainoa tapa auttaa siihen oli rytmi josta pitää kiinni joka ikinen yö. Tämän rytmin toimivuuteen meni sitten noin puolesta vuodesta vuoteen. 

Minulla auttoi useasti petivaatteitten vaihto, opetteleminen siihen että sängyssä rentoudutaan eikä tehdä mitään ylimääräistä sekä kaikki vempaimet mukaanlukien puhelimet kiinni klo 10.00.

Tuo rentoutumisen opettelu tapahtuu niin, että joka päivä aloitetaan sillä, että mennään makaamaan sänkyyn n. 30min - 1h päiväsaikaan, ei yöaikaan kun pitäisi nukkua jo. Silloin ollaan mukavat vaatteet päällä ja suljetaan silmät. Kaikki vempeleet, puhelimet ym laitetaan pois ulottuvista, ainoastaan voi laittaa puhelimeen varmuuden vuoksi herätyksen siihen tiettyyn aikaan, kun rentoutumisen opettelu loppuu. Sitten vain ollaan siellä sängyllä silmät kiinni ja opetellaan rauhoittumaan ja rentoutumaan. Jos nukahtaa niin nukahtaa, jos ei niin ei. Ja ei, ei taphdu ensimmäisellä kerralla, mutta kyllä sen kehon ja aivot voi siihen opettaa. Ei ne aivot ja keho ole jotain ulkopuolisen maagisen voiman ajettavissa, vaan ajajia olette te itse. 

Kun opettelee rentoutumaan sinne sänkyyn, niin on helpompi myös rentoutua silloin kun pitäisi myös nukkua. Mutta jos sinne menee jännittyneenä, eikä osaa rentoutua ja jatkuvasti ajattelee miten pitäisi nukahtaa, niin ei varmasti nukahda. 

tsemppiäsinulle kirjoitti:

Tarvitset rauhoittavia ja nukahtamislääkkeitä, sitten työpsykologille. Olen itse samassa tilanteessa ollut.

Ei hemmetissä mitään mömmöjä tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni lääkäri keksi hyvän lääkkeen. Parin päivän saikku ei olis auttanut yhtään mitään, mutta ammattiauttajan kanssa keskustelu sen sijaan tepsii itse ongelman lähteeseen, ja näin pääset eroon ahdistuksesta ja unettomuudesta. Tsemppiä! :) 

Äläpä lupaile liikoja, jos et ole itse kokenut moista! Mä olen kärsinyt kroonisesta unettomuudesta 15 v, käynyt läpi kaikki mahdolliset hoidot (mm. akupunktio, lymfaterapia, hypnoosi, rentoutusharjoitukset, kuntoutus, "unikoulu"), istunut psykiatrin vastaanotolla keskustelemassa vajaat 20 x, ollut psyk. päiväsairaalassa ja osastohoidossa (siis "hoidossa"), missä tietysti myös oli keskusteluja psyk. hoitajan + psykiatrin kanssa, oli kuvataide- ja musiikkiterapiaa jne. jne. Lääkkeitä on kokeiltu n. 40 erilaista (rauhoittavia, masennus-, uni-, nukahtamislääkkeitä), vaan nyt olen todella pahassa kunnossa valvottujen vuorokausien jäljiltä. Jälleen tarjotaan keskusteluapua. Ei muuta. Heti kuvitellaan narkiksi, jos pyytää jotain lääkettä! Eihän niitä lääkkeitä saa apteekista ulos ennen aikojaan että voisi niitä kourallisia popsia, kun kaikki tiedot on näkyvissä Omakannassa. 

Sitä mä en ymmärrä, että käydään avaruudessa, tehdään elinsiirtoja, tehdään miehistä naisia ja päinvastoin, mutta unettomuuteen eivät lääkärit keksi apua!!! Todella erikoista!? Lisäksi tuota ongelmaa vähätellään joka paikassa eikä uskota monen vrk:n valvomisen olevan mahdollista. Eihän se olekaan uskon asia, kun sen tietää se valvonut henkilö itse!!

Unettomuus on yksi paskimpia vaivoja. Itse olen pahimmillaan valvonut yli kolme vuorokautta yhtä kyytiä. Lääkkeet on ainoa mikä auttaa ja niiden saaminen on tehty vaikeaksi. Nyt on käytössä vajaa resepti, en osaa sitä paremmin muotoilla. Siis otan nukahtamislääkkeen vain pahimpaan ja 20 kpl pitäisi riittää pitkäksi ajaksi.

Viimeksi riitti noin kolme kuukautta kun en ottanut ensimmäisinä unettomina öinä. On se sentään jotain apua kun pystyi katkaisemaan valvomisputken yhteen yöhön. Samoista nukahtamislääkkeistä sain paremman hyödyn jatkuvasti käytettynä mutta sellaista eivät lääkärit enää kirjoita. Aika erikoista kun otin niitä 10 mg pillereitä 7-8 vuotta ilman ongelmia tai vihjailuja väärinkäytöstä.

Pari vuotta sitten vain päätettiin että nyt vähennetään kolmiolääkkeiden reseptejä. Väärinkäyttäjät tilaa varmaan jonkin tor verkon kautta ja oikeasti vaivoista kärsivät saa tyytyä siihen mitä tohtorit ehkä antavat. Kukaan ei ota vastuuta niistä jotka tekee lopullisen ratkaisun kun unettomuus tai stressi käyvät ylivoimaisiksi.

Jos uni ei maita, niin hommaa apteekista melatoniinia. Vahvinta mitä saat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni lääkäri keksi hyvän lääkkeen. Parin päivän saikku ei olis auttanut yhtään mitään, mutta ammattiauttajan kanssa keskustelu sen sijaan tepsii itse ongelman lähteeseen, ja näin pääset eroon ahdistuksesta ja unettomuudesta. Tsemppiä! :) 

Läheinen kuoli juuri ja samalla tuli ero. Yksinäisyyteen ei auta juttelu.

Otan osaa 💔 Jaksaisitko vielä käydä siellä yksityisellä? Kallistun nyt niiden nukahtamislääkkeiden kannalle, uni on ensiarvoisen tärkeä. Ota vastaan myös se tarjottu keskusteluapu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa eivät uskalla määrätä lääkkeitä itsetuhoisuuden varalta.

No onko se parempi vaihtoehto että jää ilman apua ja joutuu kävelemään junan alle tai hyppäämään katolta.

Ei kukaan käske hyppäämään minnekkään.

Vierailija kirjoitti:

Nukahduslääkkeitä pihdataan koska 

1)Ne eivät ole ihmelääkkeitä. Ne eivät tehoa kaikille eivätkä kaikkiin unettomuuden muotoihin. 

2)Niiden aikaansaama uni ei ole normaalia vaan heikkolaatuisempaa. Sen sijaan ne vievät helposti kyvyn nukkua normaalisti kokonaan. 

3)Toleranssi kasvaa helposti. Riippuvuudesta puhutaan paljon, mutta niillä on aika yleisesti muitakin ikäviä haittavaikutuksia. Uni/valverytmi on niin keskeinen elintoiminto että mikä tahansa aine mikä vaikuttaa siihen tekee paljon muutakin. 

Lääkkeet saa, jos vähempi ei tepsi. Mutta ihminen pääsee aina helpommalla jos pärjäisi ilman.

Melatoniini voi auttaa nukahtamisessa, sitä kannattaa kokeilla.

Melatoniini voi auttaa jos kyse on hyvin lievästä unettomuudesta. Indicainen kannabis olisi hyvä unilääke eikä edes koukuta mutta sitä nyt on vielä vaikeampi saada kuin perinteisiä unilääkkeitä. Toleranssit ja haitat on sananhelinää kun parin valvotun vuorokauden jälkeen on hermot paskana. Siinä vaiheessa kun ranteiden aukaisu tuntuu vaihtoehdolta ei pahemmin lääkkeiden haitat pelota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa eivät uskalla määrätä lääkkeitä itsetuhoisuuden varalta.

No onko se parempi vaihtoehto että jää ilman apua ja joutuu kävelemään junan alle tai hyppäämään katolta.

Ei kukaan käske hyppäämään minnekkään.

Tuska kun olet valvonut liikaa saa tekemään melkein mitä vain. Se junakin on lyhyempi kärsimys. Ne jotka ei ole kokeneet unettomuuden tuskaa ei tajua kuinka mitä helvettiä se on. Aivan varmasti yksi syy itsareihin.

Kohta 10 vuotta todella pahasta unettomuudestä kärsineenä voin sanoa, että siinä vaiheessa kun on monta vuorokautta mennyt unetta, tai todella vähillä unilla, AINOA asia, joka auttaa on lääke. Se kierre on yksinkertaisesti pakko saada poikki. Mikään keskustelu ei auta, kun aivot ei käy täysillä unenpuutteen takia ja kroppa huutaa unta. Se mikä lääke on oikea vaihtoehto on yksilökohtaista. Ns. väsyttäviä masennuslääkkeitä en suosittele, koska väsyttävä vaikutus häviää säännöllisessä käytössä nopeasti ja haitat on mittavia ja pysyy.

Oma kokemukseni on myös, että keskivertolääkärit eivät ymmärrä unettomuutta, eivätkä osaa sitä hoitaa. Olen ollut uneton olematta masentunut, sekä uneton masentuneena (varmasti johtui pitkäaikaisesta unenpuutteesta). Masennusta aina tuputetaan, vaikka sitä ei edes olisi ja ero on mielestäni selkeä: minua kiinnostaa yhä samat asiat, pidän elämästäni, saan nautintoa ja iloa elämästäni, MUTTA olen yksinkertaisesti unettomuuden takia välillä niin väsynyt, etten jaksa mitään. Tuota eroa ei yksikään lääkäri käsitä. Ihminen voi olla uneton olematta psyykkisesti sairas, tai masentunut.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni lääkäri keksi hyvän lääkkeen. Parin päivän saikku ei olis auttanut yhtään mitään, mutta ammattiauttajan kanssa keskustelu sen sijaan tepsii itse ongelman lähteeseen, ja näin pääset eroon ahdistuksesta ja unettomuudesta. Tsemppiä! :) 

Kyllä ensin on saatava íhminen nukkumaan, vaikka niillä lääkkeillä, ennen kuin voi odottaa että keskusteluapua auttaa. Usein jo henkilö itse pystyy tekemään tarvittavat muutokset elämäänsä kun on saanut nukuttua ja pystyy miettimään tilannettaan. 

Itsellä on ollut työstressin vuoksi unettomuutta ja ahdistusta. Kokeilemalla löytyi sopiva lääke, mieto Diapam, jolla sain ahdistukseltani nukuttua. Otin lääkkeen illalla ennen nukkumaanmenoa ja sain nukuttua 7-8 tuntia ilman että heräsin ahdistuneena aamuyöstä miettimään asioita. Hyvin nukkuneena pystyin sitten analysoimaan stressini syytä ja ryhtymään toimiin tilanteen korjaamiseksi. Itselläni se oli luopuminen sen hetkisestä kuormittavasta työprojektista. Lähipiirissä oli samanlaista oireistoa, joka johtui työpaikka kiusaamisesta (esimiehen taholta), tähän auttoi nukkuminen, sairasloma ja juurisyyn poistaminen elämästä eli käytännössä työpaikasta irtisanoutuminen. Ei ollut uutta työpaikkaa tiedossa, mutta se ei haitannut,koska pääsi ns. pahasta pois.

Jollain muulla se muutostarve kohdistuu muuhun. Toiselle oikea lääke voi olla nukahtamislääke, toiselle mieto rauhoittava.

Lääkityksen kanssa pari viikkoa sairaslomaa ainakin heti kättelyssä. Kun ajoissa tartutaan esim. stressiperäiseen unettomuuteen ja ahdistukseen, ei "tauti" ehdi pahentua uupumukseksi/masennukseksi.