Miksi mun äiti on tälläinen? S. 1953 isoa apua tarvitaan
Ahkera, aktiivinen ihminen.
Ei kuuntele mitään.
Lapsena luki päiväkirjat, petti luottamuksen aina. Penkoi huonettani.
Murrosiässä huusi kavereilleni tai minulle heidän edessään. Sanoi että saapas nähdä onko minusta mihinkään, että minkälaisen kodin ja elämän saan.
Ivasi ja haukkui minua aina.
Lapsena ja nuorena ei käyty koskaan yhdessä ostoksilla tai tekemässä mitään naisten juttuja, koska tunsin että hän vihasi minua. Pakenin kavereiden luo ja harrastuksen maailmaan.
Haukkui isääni ja riiteli hänen kanssaan koko ajan. Erosivat.
Seurusteli erinäisten äijien kanssa. Viettää kaikki juhlapyhät uuden miesystävänsä kanssa eikä koskaa meidän kanssa.
Ei ole koskaan käynyt luonani 20 vuoden aikana missä onkaan asuttu.
On yhteydessä tekstiviestein, näennäisen hyvät välit. Pari kertaa vuodessa pyytää meitä käymään.
Ei ole äidillinen, ei ole ystävä, vaikuttaa ihan mielenterveyspotilaalta.
Voitko suositella Espoosta/ Helsingistä hyvää luotettavaa terapeuttia, jonka kanssa tälläistä lähtisi purkamaan?
Kommentit (108)
Anteeksi oletkin jo aikuinen..ei se terapia enää auta...
Nämä naiset ovat jämähtäneet teini-ikään.
Miksi äitisi pitäisikään viettää juhlapyhät sinun perheesi kanssa eikä omansa? Hänen oma perheensähän nyt on se hänen uusi miesystävänsä.
Millä tavoin tilanne oikeastaan häiritsee sinua nyt enää?
Minkälaista apua konkreettisesti tarvitset?
Ehkei äitisi oikeastaan edes halunnut lapsia. Teki niitä kun sattui tulemaan, tai koska se oli tapana, sen kummemmin asiaa ajattelematta.
Ja monen käsitys lastenkasvatuksesta on ollut tuo, että vanhemmalla on oikeus tietää kaikki lapsen asiat, vaikka sitten lukea päiväkirjat. Ja komentaa kavereitakin. Eikä kaikilla ole edes tarvetta jotain "naisten juttuja" tehdä.
4, siis mikä tilanne? Eihän tämä oman tyttären kaltoinkohtelu monen vuoden ajan ole mikään tilanne, vaan hänen valintansa, mahdollisesti persoonallisuushäiriö... Joka on tosiaankin epänormaalia, häiritsevää, loukkaavaa, vaikea ymmärtää.
Häiritsee sillä tavoin, että mieheni vanhemmat osallistuvat, auttavat elämäämme, kyläilemme puolin ja toisin, toisin kuin äitini kanssa. Vai onko susta normaalia, että sinulla olisi tytär jonka luona et 15-vuoteen käy?
Ap
>Ei ole äidillinen, ei ole ystävä, vaikuttaa ihan mielenterveyspotilaalta.
Tuossahan se syy on. Mikä lie sen aiheuttanut mutta et voi itse sille mitään joten pidä huolta vain omasta itsestäsi ja jätä tuo pois elämästäsi.
Vierailija kirjoitti:
Minkälaista apua konkreettisesti tarvitset?
Terapiaa ajattelin.
Vaikka vastauksista tulee tunne, että äitini toiminta/ käytös olisi normaalia 🙄😳
Vierailija kirjoitti:
4, siis mikä tilanne? Eihän tämä oman tyttären kaltoinkohtelu monen vuoden ajan ole mikään tilanne, vaan hänen valintansa, mahdollisesti persoonallisuushäiriö... Joka on tosiaankin epänormaalia, häiritsevää, loukkaavaa, vaikea ymmärtää.
Häiritsee sillä tavoin, että mieheni vanhemmat osallistuvat, auttavat elämäämme, kyläilemme puolin ja toisin, toisin kuin äitini kanssa. Vai onko susta normaalia, että sinulla olisi tytär jonka luona et 15-vuoteen käy?
Ap
Ei ole normaalia, mutta elämä ei aina ole. En yrittäisi väkisin korjata tilannetta, kun se selvästi ei voi korjaantua. Unohtaisin koko ihmissuhteen tämän henkilön kanssa. En tarvitse äitiä enää aikuisena mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Ehkei äitisi oikeastaan edes halunnut lapsia. Teki niitä kun sattui tulemaan, tai koska se oli tapana, sen kummemmin asiaa ajattelematta.
Ja monen käsitys lastenkasvatuksesta on ollut tuo, että vanhemmalla on oikeus tietää kaikki lapsen asiat, vaikka sitten lukea päiväkirjat. Ja komentaa kavereitakin. Eikä kaikilla ole edes tarvetta jotain "naisten juttuja" tehdä.
Mulla samanlainen ja ylläoleva voi pitää paikkansa, muttei auta käytöksen aiheuttamiin vaurioihin sen enempää kuin jos esim joku ajaa oman lapsen yli autolla ja ajajan kaveri puolustaa "no se oli kännissä, sillä ei ole ajokorttia ja se inhoaa lapsia"...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
4, siis mikä tilanne? Eihän tämä oman tyttären kaltoinkohtelu monen vuoden ajan ole mikään tilanne, vaan hänen valintansa, mahdollisesti persoonallisuushäiriö... Joka on tosiaankin epänormaalia, häiritsevää, loukkaavaa, vaikea ymmärtää.
Häiritsee sillä tavoin, että mieheni vanhemmat osallistuvat, auttavat elämäämme, kyläilemme puolin ja toisin, toisin kuin äitini kanssa. Vai onko susta normaalia, että sinulla olisi tytär jonka luona et 15-vuoteen käy?
Ap
Ei ole normaalia, mutta elämä ei aina ole. En yrittäisi väkisin korjata tilannetta, kun se selvästi ei voi korjaantua. Unohtaisin koko ihmissuhteen tämän henkilön kanssa. En tarvitse äitiä enää aikuisena mihinkään.
Mutta ihmisen persoonallisuus tadapainoiseksi aikuiseksi tarvitsee äitiä/isää jne ja jos äiti ei ole hoitanut hommaansa, saatetaan tarvita vaurioiden hoitoa terapiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
4, siis mikä tilanne? Eihän tämä oman tyttären kaltoinkohtelu monen vuoden ajan ole mikään tilanne, vaan hänen valintansa, mahdollisesti persoonallisuushäiriö... Joka on tosiaankin epänormaalia, häiritsevää, loukkaavaa, vaikea ymmärtää.
Häiritsee sillä tavoin, että mieheni vanhemmat osallistuvat, auttavat elämäämme, kyläilemme puolin ja toisin, toisin kuin äitini kanssa. Vai onko susta normaalia, että sinulla olisi tytär jonka luona et 15-vuoteen käy?
Ap
Ei ole normaalia, mutta elämä ei aina ole. En yrittäisi väkisin korjata tilannetta, kun se selvästi ei voi korjaantua. Unohtaisin koko ihmissuhteen tämän henkilön kanssa. En tarvitse äitiä enää aikuisena mihinkään.
Mutta ihmisen persoonallisuus tadapainoiseksi aikuiseksi tarvitsee äitiä/isää jne ja jos äiti ei ole hoitanut hommaansa, saatetaan tarvita vaurioiden hoitoa terapiassa.
Totta kai. Mutta ap:n tilanteessa äiti kannattaisi ehkä jättää täysin omaan arvoonsa = lopettaa kaikki yhteydenpito ja käsitellä terapeutin kanssa sitten näitä asioita.
Kuulostaa mun äidiltä. Pidän pienimmät mahdolliset kohteliaat välit enkä enää jaksa välittää. Sen jälkeen äidin puolelta alkoi itku ja syyllistys, mutta evvk.
Juuri näin. Suosituksia hyvästä terapeutista?
Vierailija kirjoitti:
4, siis mikä tilanne? Eihän tämä oman tyttären kaltoinkohtelu monen vuoden ajan ole mikään tilanne, vaan hänen valintansa, mahdollisesti persoonallisuushäiriö... Joka on tosiaankin epänormaalia, häiritsevää, loukkaavaa, vaikea ymmärtää.
Häiritsee sillä tavoin, että mieheni vanhemmat osallistuvat, auttavat elämäämme, kyläilemme puolin ja toisin, toisin kuin äitini kanssa. Vai onko susta normaalia, että sinulla olisi tytär jonka luona et 15-vuoteen käy?
Äitini ei ole käynyt luonani 15 vuoteen, eikä se minua häiritse.
Ei sinun äitisi tarvitse käyttäytyä samoin kuin miehesi äidin.
Ja jos äidilläsi on vaikka persoonallisuushäiriö, niin et sinä häntä mihinkään terapiaan voi määrätä.
Katkaise jo se napanuora, aikuinen ihminen! Anna äitisi olla sellainen kuin hän on, kaikessa epätäydellisyydessään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkei äitisi oikeastaan edes halunnut lapsia. Teki niitä kun sattui tulemaan, tai koska se oli tapana, sen kummemmin asiaa ajattelematta.
Ja monen käsitys lastenkasvatuksesta on ollut tuo, että vanhemmalla on oikeus tietää kaikki lapsen asiat, vaikka sitten lukea päiväkirjat. Ja komentaa kavereitakin. Eikä kaikilla ole edes tarvetta jotain "naisten juttuja" tehdä.
Mulla samanlainen ja ylläoleva voi pitää paikkansa, muttei auta käytöksen aiheuttamiin vaurioihin sen enempää kuin jos esim joku ajaa oman lapsen yli autolla ja ajajan kaveri puolustaa "no se oli kännissä, sillä ei ole ajokorttia ja se inhoaa lapsia"...
No eipä varmaan auta, vaan kun aloittaja kysyi miksi hänen äitinsä on sellainen kuin on, niin esitin ihan vain siihen kysymykseen yhden mahdollisen vastauksen. Tarkoitukseni ei ollutkaan auttaa.
Ap, oletko yrittänyt palstalta etsiä ketjuja, joissa käsitellään tasapainottomia äitejä? En tarkoita äitihullun ketjuja. Äitisi on kuin omani, paitsi että hän elää isäni kanssa. Lopetin kaiken yhteydenpidon äitiini, kun huomasin ettei mikään muutu hänen kohdaltaan. En halua hänestä edes kaveria. Eikä kukaan halua sellaista kaveria, joka jatkuvasti kaltoinkohtelee toista. Epäilen äidilläni olevan persoonallisuushäiriö, narsistinen tai epävakaa tai vähän kaikkea. Psykopaatin piirteitäkin hänestä löytyy, käytöksen ja tekojen perusteella. Toivoisin, että hän hakisi apua itselleen itsensä takia, mutta sitä päivää ei tule ikinä. Varaudu, että sinulle voi olla parempi olla erossa äidistäsi oman elämäsi vuoksi. Sinun ei tarvitse kärsiä siitä, että äitisi ei ole "äiti".
Minkä ikäinen olet nyt?
Olen itse kokenut saman kohtalon.
Laita HETI välit poikki.
Älä tuhlaa aikaasi, niinkuin minä tein.
Unohtaminen on parempi tapa kuin terapia.
Opiskele hyvä ammatti..mieti lasten tekoa tarkkaan...