Lue keskustelun säännöt.
Hei tulevien kesähäiden viettäjät! Teidän häänne tulee olemaan tylsät, mutta tässä pari pahinta virhettä, jotka vielä voitte välttää:
14.05.2018 |
1) Älkää istuttako tuntemattomia vierekkäin. Kukaan ei halua tutustua uusiin ihmisiin häissänne, koska seuraavan kerran näitä ihmisiä ei näe kuin korkeintaan jossain teidän lapsen ylioppilasjuhlissa. Ketään ei kiinnosta istua häissä tuntemattomien ihmisten kanssa. Laittakaa tutut vierekkäin. Piste.
2) Pikkutuhmat leikit. Ei.
3) Älkää osallistako vieraita typeriin leikkeihin. Me olemme juhlavaatteissamme, emmekä halua limbota tai vetää hampailla sulhasen sukkia pois. Tehkää noita sitten illemmalla keskenänne.
4) Järjestäkää päivänne niin, että ohjelma on tiivis ja että kahvin jälkeen on luontevaa ja sopivaa lähteä pois. Pitkitetyt hääjuhlat ovat puuduttavia. Jos joku haluaa jäädä, saa jäädä, mutta tiivistäkää se olennainen pariin tuntiin.
5) Teidän häänne ovat täsmälleen samanlaiset kuin kaikilla muillakin, vaikka luulette niiden olevan ainutkertaiset. Ne ovatkin. Teille. Me emme valitettavasti tule muistamaan, minkä väriset lautasliinat teillä oli tai mitä te vannoitte tai olitte vannomatta alttarille (joka on amerikkalaista hömpötystä koko valahomma muutenkin). Keskittykää olennaiseen, älkää tehkö pikkuasioista draamaa. Tärkeintä on se, että teidät vihitään, hääväki saa ruokaa ja kahvia. That's it.
Onnea!
Kommentit (230)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen ainoastaan kohtaa 1 - eivätkö ihmiset siis halua rupatella siinä ruokailun lomassa vieraiden ihmisten kanssa? Minusta se on hauskaa ja virkistävää, aina jaksa samojen ihmisten samoja jorinoita. Puhuttavaa kyllä piisaa: mistä tuntee morsiusparin, yhteisiä tekemisiä hääparin kanssa, matkat, harrastukset, sää, urheilu... Mulla on aina ollut oikein hauskaa vieraiden vieressä. Ja alottaa voi sanomalla, että hei, olen tiina. Tunnen matin ja maijan matin työn kautta ja siitä ollaan pikkuhiljaa tutustuttu. Kukas sinä olet?
En minä ainakana halua. Minä en ole ollenkaan kiinnostunut kuulemaan, mistä joku evvk-Tiina tuntee hääparin tai missä hän aikoo kesällä matkailla. Ventovieras ihminen, jota en suurella todennäköisyydellä tule ikinä enää näkemään uudestaan!
Tuollaiset kuulumiset vaihdetaan tuttujen ihmisten kesken, ei ventovieraiden. Ventovieraan kanssa voisin jutella jostakin ihan yleisellä tasolla, vaikka paikan historiasta, politiikasta tai ilmastonmuutoksesta. Mutta jotakin omien lomasuunnitelmiensa tyrkyttäjää pitäisin anteeksi vaan vähän sekopäiseä suupalttina, enkä nyt ainakaan alkaisi kertoa omasta elämästäni kenellekään, jonka käsitys keskustelusta on laukoa jonninjoutavia kysymyksiä patterillinen.
Onneksi keskustelukulttuuri on rikkaampaa muualla maailmassa. Suomalainen tuppisuisuus ja nurkkakuntaisuus näkyy tässäkin kommentissa. Miten voi sanoa jostain ihmisestä ”evvk” jos ei edes viitsi sitä vähää, että vähän tutustuisi.
Politiikka ja ilmastonmuutos ovat muuten yleensä niitä aiheita joita VÄLTELLÄÄN. Ihan vain vinkkinä jos satut matkaamaan ulkomaille. Sellaiset asiat ovat niin henkilökohtaisia, että asioista puhutaan vasta hyvien tuttujen kanssa. Lomakohteet sen sijaan ovat sopivan geneerisiä, kuten myös lemmikit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen ainoastaan kohtaa 1 - eivätkö ihmiset siis halua rupatella siinä ruokailun lomassa vieraiden ihmisten kanssa? Minusta se on hauskaa ja virkistävää, aina jaksa samojen ihmisten samoja jorinoita. Puhuttavaa kyllä piisaa: mistä tuntee morsiusparin, yhteisiä tekemisiä hääparin kanssa, matkat, harrastukset, sää, urheilu... Mulla on aina ollut oikein hauskaa vieraiden vieressä. Ja alottaa voi sanomalla, että hei, olen tiina. Tunnen matin ja maijan matin työn kautta ja siitä ollaan pikkuhiljaa tutustuttu. Kukas sinä olet?
Toimii vain, jos sekä vieras että sinä olette ulospäinsuuntautuneita ekstrovertteja. Me kaikki ei olla. Minulle neljä tuntia tuntemattoman ihmisen kanssa väkisin väännettyä keskustelua on tuskaa. Kiusallista, piinaavaa, tuskaa. Siksi mieluummin tehokasta ja tiivistä ohjelmaa, jonka lomassa voi pari lausetta vaihtaa, mutta tuntikausien small talk on niin kamalaa, etten kamalampaa tiedä. Tuttujen kanssa voi sentään olla hiljaa.
Harjoittelu tekee mestarin. Jos aina vain istuu niiden kahden tuttavan kanssa ja puhuu samaa asiaa kerrasta toiseen, niin eihän se juttu luista. En ole kyllä ymmärtänyt, että suomalaiset ovat näin ankeita. Hyvä keskusteija tietysti myös saa toisen juttelemaan, yleensä pitää vähän kysellä. Suomessa se sitten tulkitaan uteliaisuudeksi :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käykää siellä valokuvassa ennen vihkimistä. Sitten juhlimaan ilman odottelua ja turhia ohjelmanumeroita. Kaikille jää hyvä mieli, kun tuntuu, että juhlat loppuvat suorastaan liian pian.:)
Ei!
Ennen vihkimistä jännittää.
Se näkyy kuvissa.Höpön löpöt. Koko päivä on jännittävä, joten miksi ihmeessä ei mene heti kuvaan, kun on kaikki ulkoisesti molemmilla vielä OK (ei riisiä hiuksissa, naama valu hikeä tai onnenkyynel sutannut ripsivärit)? Sen jälkeen kirkkoon ja juhlimaan, eikä enää niin väliä, onko huulipunat kohdillaan.
Vieraitakaan ei tarvitse odotuttaa kuvaamon vuoksi, mistä kokemusta. Ei ollut kivaa seisoskella juhlatällingissä kartanon pihalla tihkusateessa ja odotella hääparia paikalle.
Moni haluaa noudattaa sitä perinnettä, että edellinen yö vietetään erillään ja puoliso nähdään vasta alttarilla.
Tämä on ihan validi pointti, mutta sitten pitää vaan joko kuvata kokonaan eri päivänä (ja tälläytyä uudelleen) tai pyytää se valokuvaaja kirkkoon ja juhlapaikalle ottamaan lähinnä tilannekuvia. Kivoja niistäkin saa ja esim vaikkapa onnittelumaljat ja vastaavat voi nostella hyviä taustoja vasten, jotta saa hyvät kuvat. Tai jättää kuvat väliin.
Niin kyllä. Itse valitsisin mieluummin paikan päällä otetut kuvat kuin eri päivänä tai ennen vihkimistä. Mutta en toisaalta muutenkaan tykkää olla kuvattavana tai ns. pönötyskuvissa ja kuvaajaksi sopisi vaikka joku kaveri, ei tarvii olla ammattikuvaaja. Itsekään en tykkää siitä että morsiuspari katoaa kuvattavaksi pitkäksi aikaa.
Valokuvauksesta
Onhan se tylsää, jos hääparia joutuu odottelemaan tunnin parikin. Nykyään taitaa olla jo yleistä, että siksi ajaksi on vieraille jo alkupaloja ja juotavaa tarjolla. Pahinta on jos kuvauspaikka on jumalattoman kaukana.
Parhaiten tämä oli järjestetty häissä, jotka vietettiin merenrannalla. Sääkin tietysti suosi, en tiedä miten olisi toimittu huonolla kelillä. Morsiuspari meni kuvattavaksi rantakallioille ja rakennuksia käytettiin taustana. Vieraat saivat aloittaa jo pienillä suupaloilla ja juomalla. Musiikkia oli järjestetty. Tunnelma oli kivan rento, kun morsiuspari liittyi seuraan. Kuvaaja oli kyllä ammattilainen ja avustajiakin oli pari. Juhla jatkui sitten iloisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen ainoastaan kohtaa 1 - eivätkö ihmiset siis halua rupatella siinä ruokailun lomassa vieraiden ihmisten kanssa? Minusta se on hauskaa ja virkistävää, aina jaksa samojen ihmisten samoja jorinoita. Puhuttavaa kyllä piisaa: mistä tuntee morsiusparin, yhteisiä tekemisiä hääparin kanssa, matkat, harrastukset, sää, urheilu... Mulla on aina ollut oikein hauskaa vieraiden vieressä. Ja alottaa voi sanomalla, että hei, olen tiina. Tunnen matin ja maijan matin työn kautta ja siitä ollaan pikkuhiljaa tutustuttu. Kukas sinä olet?
Toimii vain, jos sekä vieras että sinä olette ulospäinsuuntautuneita ekstrovertteja. Me kaikki ei olla. Minulle neljä tuntia tuntemattoman ihmisen kanssa väkisin väännettyä keskustelua on tuskaa. Kiusallista, piinaavaa, tuskaa. Siksi mieluummin tehokasta ja tiivistä ohjelmaa, jonka lomassa voi pari lausetta vaihtaa, mutta tuntikausien small talk on niin kamalaa, etten kamalampaa tiedä. Tuttujen kanssa voi sentään olla hiljaa.
Harjoittelu tekee mestarin. Jos aina vain istuu niiden kahden tuttavan kanssa ja puhuu samaa asiaa kerrasta toiseen, niin eihän se juttu luista. En ole kyllä ymmärtänyt, että suomalaiset ovat näin ankeita. Hyvä keskusteija tietysti myös saa toisen juttelemaan, yleensä pitää vähän kysellä. Suomessa se sitten tulkitaan uteliaisuudeksi :(
Kyllä, olemme ankeita. Etenkin me turkulaiset ollaan extra-ankeita. Ja viihdytään näin, kiitos kysymästä. Aina voi muuttaa pois jos tykkää enempi pinnallisesta ja small talkista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ymmärrä isoja häitä muutenkaan. Minä jos menen naimisiin toisen kerran niin kyselen kaikilta, että haluatko tulla minun häihin. Kutsuja en lähetä vaan tiedustelen kasvotusten, että haluaako viettää yhden kesälauantain kirkossa ja hääjuhlassa. Todennäköisesti vierasjoukko olisi 20 henkeä ja häät mökillä. Illalla rantasauna ja rentoa yhdessä oloa tutulla porukalla. Ei sukulaisia.
Ensimmäiset häät olivat nk.perinteiset enkä viihtynyt niissä itsekään. Nyt uskaltaisin tehdä oman näköiset, rennot häät ilman suorittamista.
itsensä hyväksynyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen ainoastaan kohtaa 1 - eivätkö ihmiset siis halua rupatella siinä ruokailun lomassa vieraiden ihmisten kanssa? Minusta se on hauskaa ja virkistävää, aina jaksa samojen ihmisten samoja jorinoita. Puhuttavaa kyllä piisaa: mistä tuntee morsiusparin, yhteisiä tekemisiä hääparin kanssa, matkat, harrastukset, sää, urheilu... Mulla on aina ollut oikein hauskaa vieraiden vieressä. Ja alottaa voi sanomalla, että hei, olen tiina. Tunnen matin ja maijan matin työn kautta ja siitä ollaan pikkuhiljaa tutustuttu. Kukas sinä olet?
Toimii vain, jos sekä vieras että sinä olette ulospäinsuuntautuneita ekstrovertteja. Me kaikki ei olla. Minulle neljä tuntia tuntemattoman ihmisen kanssa väkisin väännettyä keskustelua on tuskaa. Kiusallista, piinaavaa, tuskaa. Siksi mieluummin tehokasta ja tiivistä ohjelmaa, jonka lomassa voi pari lausetta vaihtaa, mutta tuntikausien small talk on niin kamalaa, etten kamalampaa tiedä. Tuttujen kanssa voi sentään olla hiljaa.
Harjoittelu tekee mestarin. Jos aina vain istuu niiden kahden tuttavan kanssa ja puhuu samaa asiaa kerrasta toiseen, niin eihän se juttu luista. En ole kyllä ymmärtänyt, että suomalaiset ovat näin ankeita. Hyvä keskusteija tietysti myös saa toisen juttelemaan, yleensä pitää vähän kysellä. Suomessa se sitten tulkitaan uteliaisuudeksi :(
Kyllä, olemme ankeita. Etenkin me turkulaiset ollaan extra-ankeita. Ja viihdytään näin, kiitos kysymästä. Aina voi muuttaa pois jos tykkää enempi pinnallisesta ja small talkista.
Ei jutustelussa ole mitään pinnallista. Tämä on taas sellainen höpö stereotypia, jota jankataan jankkaamasta päästyä. Seuraavaksi vedetään esille pinnalliset amerikkalaiset... Miten luulet, että sinunkin vanhempasi tapasivat? Olisikohan alkanut ensin katselulla, sitten vaihdettu muutama sana, juteltu vähän enemmän. Niin useimmat tuttavuudet ja ystävyydet alkavat. Olihan se aika kurjaa aikaa, kun ihmiskunta ei kommunikoinnut keskenään, osoitteli vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä isoja häitä muutenkaan. Minä jos menen naimisiin toisen kerran niin kyselen kaikilta, että haluatko tulla minun häihin. Kutsuja en lähetä vaan tiedustelen kasvotusten, että haluaako viettää yhden kesälauantain kirkossa ja hääjuhlassa. Todennäköisesti vierasjoukko olisi 20 henkeä ja häät mökillä. Illalla rantasauna ja rentoa yhdessä oloa tutulla porukalla. Ei sukulaisia.
Ensimmäiset häät olivat nk.perinteiset enkä viihtynyt niissä itsekään. Nyt uskaltaisin tehdä oman näköiset, rennot häät ilman suorittamista.
Aika Kamala, ettet kutsuisi enää yhtään sukulaista.
Kesähäissä ohjelmaksi riittää maljat, ruokailu, yksi asiallinen puhe, häävalssi ja hääkakku&kahvit. Morsiamen ryöstö ja hääkimpun heitto.
Häävieraat viihtyvät parhaiten keskenään seurustellen. Juomatarjoilu auttaa viihtymään pidempään.
Hääleikit ovat helvetistä. Varsinkin sellaset mihin revitään väkisin yleisön eteen. Uskokaa pois, niitä ei tarvita.
Yksissä häissä oli vieraille kiva rastipolku, missä oli hääparia koskevia kuvia ja kysymyksiä. Sai suorittaa omaan tahtiin päivän /illan aikana jos halusi. Jossain vaiheessa oikeat vastaukset käytiin läpi ja kerrottiin tarinoita jutun takana. Kaikkien osallistuneiden kesken arvottiin palkinto. Ketään ei nolattu ja se oli täysin vapaaehtoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos sinne tulee vieras, joka ei ennalta tunne ketään, se ventovierast vierekkäin -tapa on hyvä. Mutta kaikille muille se on tylsä. Tuttu porukka haluaisi istua lähekkäin.
Ja se vieras joka ei ennestään tunne ketään muuta, on syytä sijoittaa hyvin harkiten, mahdollisimman samankaltaisten ihmisten seuraan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen ainoastaan kohtaa 1 - eivätkö ihmiset siis halua rupatella siinä ruokailun lomassa vieraiden ihmisten kanssa? Minusta se on hauskaa ja virkistävää, aina jaksa samojen ihmisten samoja jorinoita. Puhuttavaa kyllä piisaa: mistä tuntee morsiusparin, yhteisiä tekemisiä hääparin kanssa, matkat, harrastukset, sää, urheilu... Mulla on aina ollut oikein hauskaa vieraiden vieressä. Ja alottaa voi sanomalla, että hei, olen tiina. Tunnen matin ja maijan matin työn kautta ja siitä ollaan pikkuhiljaa tutustuttu. Kukas sinä olet?
En minä ainakana halua. Minä en ole ollenkaan kiinnostunut kuulemaan, mistä joku evvk-Tiina tuntee hääparin tai missä hän aikoo kesällä matkailla. Ventovieras ihminen, jota en suurella todennäköisyydellä tule ikinä enää näkemään uudestaan!
Tuollaiset kuulumiset vaihdetaan tuttujen ihmisten kesken, ei ventovieraiden. Ventovieraan kanssa voisin jutella jostakin ihan yleisellä tasolla, vaikka paikan historiasta, politiikasta tai ilmastonmuutoksesta. Mutta jotakin omien lomasuunnitelmiensa tyrkyttäjää pitäisin anteeksi vaan vähän sekopäiseä suupalttina, enkä nyt ainakaan alkaisi kertoa omasta elämästäni kenellekään, jonka käsitys keskustelusta on laukoa jonninjoutavia kysymyksiä patterillinen.
Onneksi keskustelukulttuuri on rikkaampaa muualla maailmassa. Suomalainen tuppisuisuus ja nurkkakuntaisuus näkyy tässäkin kommentissa. Miten voi sanoa jostain ihmisestä ”evvk” jos ei edes viitsi sitä vähää, että vähän tutustuisi.
Politiikka ja ilmastonmuutos ovat muuten yleensä niitä aiheita joita VÄLTELLÄÄN. Ihan vain vinkkinä jos satut matkaamaan ulkomaille. Sellaiset asiat ovat niin henkilökohtaisia, että asioista puhutaan vasta hyvien tuttujen kanssa. Lomakohteet sen sijaan ovat sopivan geneerisiä, kuten myös lemmikit.
Me suomalaiset ollaan nurkkakuntaisia tuppisuita. Mitä sitten? Maassa maan tavalla tai maasta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä muistilista ja kannatan useampaa kohtaa. Jos kuitenkin vieraana lähtöasenne on se, että juhlat ovat tylsät ja niistä haluaa pois mahdollisimman nopeasti, niin kannattaa jättää kokonaan menemättä. Ei hääparikaan halua kestitä naama nurinpäin olevia vieraita. Todennäköisesti kutsu on vieläpä jouduttu lähettämään nuivalle sukulaiselle / perhetutulle silkasta kohteliaisuudesta ja velvollisuudesta ja pari on vaan huojentunut, kun tällaiset vieraat jättävät tulematta.
Tähän auttaa nro 9 loistava vinkki siitä, että meitä "nuivia sukulaisia", joita ette oikeasti juhliin edes kaipaa, ei kannata alunperinkään kutsua. Kun te ette kohteliaisuudesta ja velvollisuudesta kutsu, meidän ei tarvitse kohteliaisuudesta ja velvollisuudesta tulla. Tai kohteliaisuussääntöjä uhmaten kieltäytyä kutsusta. Ja hups, kaikki ovat tyytyväisiä. 😁
Asun Keski-Euroopassa ja ollut ehkä 12 tai 15 häissä täällä. Ihan jokaisissa oli vihkiminen iltapäivällä, pieni välipala vieraille, kun hääpari oli kuvattavana, sitten juhlapaikalla samppanja-vastaanotto. Sitten päivälliset, sen jäljeen tanssia ja leikkejä ja esiintymisnumeroita, keskiyön huikopala-noutopöytä ja tanssi jatkui aamuun saakka. Ja mahdottoman kivaa on ollut kaikissa! Vähän asennetta nyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi jumaliste, kun olikin masentava ja niin stnan suomalainen jaskaketju, kuin vain voi olla. Suomessa juhlitaan muutenkin ehkä muutamat isommat juhlat elämän aikana ja eikö siitäkin joku vinkupetteri ole vinisemässä. Määmäämää, minä, minä, minä, minä vieras, minun viihteeni, yhyhyy, on niin raskasta ja kamalaa, mikään ei ole hyvin ja patjankin alla on herne. Jääkää stnan nurkuhylkeet koteihinne makaamaan perse homeessa sohvalle ja katsomaan Netflixiä, niin ei tarvitse kärsiä.
Häitä en ole järjestämässä, kun en kirkkoonkaan kuulu, mutta ai jukoliste, kun sieppasi tämmönen vinkuna-aloitus. Jääkää katkerat hapannaamat kotiin, ei tarvitse tulla iloitsemaan ja juhlistamaan toisten onnea väen vängällä.
Vierailija kirjoitti:
Valokuvauksesta
Onhan se tylsää, jos hääparia joutuu odottelemaan tunnin parikin. Nykyään taitaa olla jo yleistä, että siksi ajaksi on vieraille jo alkupaloja ja juotavaa tarjolla. Pahinta on jos kuvauspaikka on jumalattoman kaukana.
Parhaiten tämä oli järjestetty häissä, jotka vietettiin merenrannalla. Sääkin tietysti suosi, en tiedä miten olisi toimittu huonolla kelillä. Morsiuspari meni kuvattavaksi rantakallioille ja rakennuksia käytettiin taustana. Vieraat saivat aloittaa jo pienillä suupaloilla ja juomalla. Musiikkia oli järjestetty. Tunnelma oli kivan rento, kun morsiuspari liittyi seuraan. Kuvaaja oli kyllä ammattilainen ja avustajiakin oli pari. Juhla jatkui sitten iloisesti.
Jos studio on matkan varrella vihkipaikasta ja juhlapaikkaan, kuvaus siinä välissä onnistuu ihan hyvin. Siinä kuitenkin menee oma aikansa, kun kaikki vieraat ovat siirtyneet paikasta toiseen ja asettuneet sinne vastaanottamaan hääparia.
Varatkaa tilat sellaisesta paikasta, jossa kaikki mahtuvat istumaan sisälle. Kerran matkustettiin satoja kilometrejä pienten lasten kanssa eräisiin häihin, joissa ruokailu oli jossain vanhassa pitopalveluksi muutetussa maalaistalossa. Ulkona satoi ja vieraat melkein tappelivat sisällä olevista istumapaikoista. Yritin saada edes lapset jonkin pöydän päähän syömään, kun eivät osanneet vielä sylissään lautasia pitää, mutta aina tuli joku papparainen ilmoittamaan, että se on hänen paikkansa. Syötiin sitten ulkona kylmässä kesäsateessa jollain rähjäisellä kuistilla. Ruokakin oli jäähtynyt ja kaikilla paha mieli. Lähdettiin aikaisn kotiin.
Morsiamenryöstöt ja muut miljoona kertaa nähdyt leikit on niin ysäriä. Täysin ilman ohjelmaa on toisaalta myös tylsä olla, eli jotain voisi silti keksiä. Musiikkiesitykset on yleensä kivoja, mielestäni puheita ei tarvita kuin maljapuhe. Ja koska kaikki eivät kuitenkaan tiedä parin tarinaa, heidän yhteistä taivaltaan on hyvä avata ainakin jonkin verran.
Pöljää on se, että isä luovuttaa vuosikaudet sulhasensa kanssa yhdessä asuneen ja lapsia tehneen, kenties jo kertaalleen eronneen morsiamen. Ja jos ikääntyneemmällä luovuttajana on oma poika, niin ei ei ei ei.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Älkääkä odotuttako vieraita joka käänteessä, juhlavaatteissa seisoskelu tai istuskelukin kuivin suin on puuduttavaa. Muutenkin typistäkää juhlia ettei mene koko päivää. Se on teidän päivä ja täytyy ymmärtää että aika moni vieras olisi paljon mielummin muualla. Veikkaan että suurin osa aveceista ainakin.
Miksei ole sitten muualla jos ei huvita mennä? Ei sinne häihin sellaisia kaivata, jotka ei haluaisi tulla. Ne juhlii paria jotka haluaa, muut jääkööt kotiin tai menkööt muualle.
Toki jouhevasti sujuvat juhlat on hyvä juttu sinänsä. Ei kaikkien myöskään tarvi päätyyn saakka juhlia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käykää siellä valokuvassa ennen vihkimistä. Sitten juhlimaan ilman odottelua ja turhia ohjelmanumeroita. Kaikille jää hyvä mieli, kun tuntuu, että juhlat loppuvat suorastaan liian pian.:)
Ei!
Ennen vihkimistä jännittää.
Se näkyy kuvissa.Höpön löpöt. Koko päivä on jännittävä, joten miksi ihmeessä ei mene heti kuvaan, kun on kaikki ulkoisesti molemmilla vielä OK (ei riisiä hiuksissa, naama valu hikeä tai onnenkyynel sutannut ripsivärit)? Sen jälkeen kirkkoon ja juhlimaan, eikä enää niin väliä, onko huulipunat kohdillaan.
Vieraitakaan ei tarvitse odotuttaa kuvaamon vuoksi, mistä kokemusta. Ei ollut kivaa seisoskella juhlatällingissä kartanon pihalla tihkusateessa ja odotella hääparia paikalle.
.
Me odotettiin serkun häissä melkein 2 tuntia paahtavassa auringossa jäähallin pihalla morsiusparia hääkuvasta. Sisään ei saanut mennä (ovet lukossa) ja kun setäni meni takaovesta pyytämään pitopalvelua antamaan pihalle edes vesikannun ja laseja niin ei saanut kun ei oltu varauduttu sellaiseen. Ei näin! Sisään ei päästy että ”plaseeraus ei mene pilalle”. Ja kun morsiuspari pääsi paikalle juotiin maljat ja odotettiin vielä tunti ruokia katsellen ah niin vaivaannuttavia leikkejä ja seurustellen.
Toimii vain, jos sekä vieras että sinä olette ulospäinsuuntautuneita ekstrovertteja. Me kaikki ei olla. Minulle neljä tuntia tuntemattoman ihmisen kanssa väkisin väännettyä keskustelua on tuskaa. Kiusallista, piinaavaa, tuskaa. Siksi mieluummin tehokasta ja tiivistä ohjelmaa, jonka lomassa voi pari lausetta vaihtaa, mutta tuntikausien small talk on niin kamalaa, etten kamalampaa tiedä. Tuttujen kanssa voi sentään olla hiljaa.