Lue keskustelun säännöt.
Hei tulevien kesähäiden viettäjät! Teidän häänne tulee olemaan tylsät, mutta tässä pari pahinta virhettä, jotka vielä voitte välttää:
14.05.2018 |
1) Älkää istuttako tuntemattomia vierekkäin. Kukaan ei halua tutustua uusiin ihmisiin häissänne, koska seuraavan kerran näitä ihmisiä ei näe kuin korkeintaan jossain teidän lapsen ylioppilasjuhlissa. Ketään ei kiinnosta istua häissä tuntemattomien ihmisten kanssa. Laittakaa tutut vierekkäin. Piste.
2) Pikkutuhmat leikit. Ei.
3) Älkää osallistako vieraita typeriin leikkeihin. Me olemme juhlavaatteissamme, emmekä halua limbota tai vetää hampailla sulhasen sukkia pois. Tehkää noita sitten illemmalla keskenänne.
4) Järjestäkää päivänne niin, että ohjelma on tiivis ja että kahvin jälkeen on luontevaa ja sopivaa lähteä pois. Pitkitetyt hääjuhlat ovat puuduttavia. Jos joku haluaa jäädä, saa jäädä, mutta tiivistäkää se olennainen pariin tuntiin.
5) Teidän häänne ovat täsmälleen samanlaiset kuin kaikilla muillakin, vaikka luulette niiden olevan ainutkertaiset. Ne ovatkin. Teille. Me emme valitettavasti tule muistamaan, minkä väriset lautasliinat teillä oli tai mitä te vannoitte tai olitte vannomatta alttarille (joka on amerikkalaista hömpötystä koko valahomma muutenkin). Keskittykää olennaiseen, älkää tehkö pikkuasioista draamaa. Tärkeintä on se, että teidät vihitään, hääväki saa ruokaa ja kahvia. That's it.
Onnea!
Kommentit (230)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki suomalaiset häät, missä olen ollut ovat olleen järjettömän tylsiä. Toivon, että jos mieheni kanssa mennään naimisiin, hän suostuisi pieniin häihin, joissa olisi vain molempien perheet ja muutama paras ystävä. Paljon hyvää musiikkia, hyvää ruokaa ja iloinen tunnelma.
Miksiköhän häiden pitää jotenkin oletusarvoisesti kestää tuntikaupalla? Sen vuoksi tulee tyhjäkäyntiä ja tylsää. Häät on jotenkin rajaton juhla, jossa odotellaan koko ajan jotain, eikä mitään huipentumaa oikeastaan tule, koska huipentuma oli jo siellä kirkossa.
Jos on oikeasti hauskat juhlat, niin siellä viihtyy vaikka aamusta iltaan. t.sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höh, olette te kyllä. Itse olen aina viihtynyt häissä, niissä on iloa ja hyvä tunnelma. On ollut isoja ja pieniä, leikeillä ja ilman. Toki joo, pitkät odottelut ovat vähän tylsiä, mutta muuten olen kyllä iloinen jokaisista häistä, missä olen ollut.
Ja jos ahdistaa jonkun kumminkaimanserkun juhlat, älä mene. Niin helppoa. Mene vain niiden oikeasti merkityksellisten ihmisten juhliin.
Meillä oli rennot, pienet häät, joita mukava muistella vielä 18 vuoden jälkeenkin. Vierailtakin saatu palautetta, että kivoimmat häät, joihin ovat osallistuneet.
Vieraita oli vain parikymmentä. Suurin osa ystäviä, morsiamen ja sulhasen perheistä vain sisarukset perheineen kutsuttu mukaan. Vihkiminen tapahtui toisella paikkakunnalla museokirkossa, jonne oli kaikille järjestetty kuljetus.
Vihkimisen jälkeen vieraille oli tarjolla välipalaa ennen paluumatkaa juhlapaikalle. Juhlapaikalla ei ollut odottelua, koska kaikki olivat paikalla yhtäaikaa. Kuvissa oli käyty jo ennen vihkimistä.
Jokainen sai itse vapaasti valita istumapaikkansa, ruoka oli noutopöydässä. Ohjelmassa oli vain muutama humoristinen ystävän pitämä puhe ja lyhyen soittokeikan teki bändi, johon sulhanen oli aikoinaan tehnyt biisejä. Esiintyjä oli hyvin tunnelmassa mukana, kaikki nauroivat hyvälle esitykselle, iäkkäät lähisukulaiset mukaanluettuna.
Sekä morsian että sulhanen olivat ihan rentoja, eivätkä hössöttäneet turhasta. Onnistumisessa tärkeintä oli varmaan sekä vieraiden että morsiusparin asenne. Tärkeintä meille ei ollut onko kaikki tip top, vaan se, että vieraat viihtyvät. Ja onneksi viihtyvätkin kun huomasivat, että mitään pönötystä ei ole luvassa, vaan pikemminkin hauskat bileet!
Kun me tädit ja isotädit olemme hirveintä seuraa jokaiselle, mitä te nuoret tiedätte, niin älkää kutsuko meitä juhliinne! Voimme viettää kivan viikonlopun sillä 500 eurolla mitä lahjaksi olisimme antaneet. Seurassa, jossa meistä pidetään.
Älkääkä sitten yllättykö myöskään, kun meillä lapsettommilla tädeillä lukee testamentissa ihan muiden nimiä kuin teidän nimiä, rakkaat siskon ja veljen lapset.
Mä taas tykkään, että häät on häät ja poikkeavat mahdollisimman paljon mistään muusta tilaisuudesta tai juhlasta. Mä haluan mennä viettämään häitä, enkä mitään perus kakkukahveja tai dinneriä. Sen sijaan en haluaisi, että vieraana olisi ainuttakaan ap:n kaltaista ilonpilaajaa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin kohta pikkutuhmat leikit. Älkää. Niitä on varmasti hauska suunnitella pienessä sievässä kuvitellen osallistujiksi parhaimman näköiset häävieraat, mutta kun h-hetkellä pareiksi valikoituvatkin seitsemänkymppinen Hilma ja tämän keski-ikäinen poika, niin se on ihan vain häävieraat traumatisoiva näky.
Sivuhuom. Hilmat ovat nykyään kolmevuotiaita. Seitemänkymppiset ovat, Seijoja, Ritvoja ja Pirjoja.
Vierailija kirjoitti:
Höh, olette te kyllä. Itse olen aina viihtynyt häissä, niissä on iloa ja hyvä tunnelma. On ollut isoja ja pieniä, leikeillä ja ilman. Toki joo, pitkät odottelut ovat vähän tylsiä, mutta muuten olen kyllä iloinen jokaisista häistä, missä olen ollut.
Ja jos ahdistaa jonkun kumminkaimanserkun juhlat, älä mene. Niin helppoa. Mene vain niiden oikeasti merkityksellisten ihmisten juhliin.
Samaa mieltä. Keskimäärin yhdet häät kesässä varmaan ollut ja aina olen nauttinut. Saa pukeutua kivasti, hyvää ruokaa, tapaa ystäviä ja sukua (jos sukulaisen häät), vähän irtiottoa arjesta. Morsiuspari on onnellinen ja kaunis ja jotenkin omaankin jo kovin arkiseen suhteeseen saa aina hippusen onnea. Leikit ei haittaa, osallistua voin jos ei mitään ihan nolaamista ole. Aikataulukaan ei yleensä häiritse, koko illan olen kuitenkin juhlille varannut ja jos väsyttää tms ei maailma kaadu, jos poistuu. Ainoastaan se on joissain häissä tökkinyt, että kirkon/maistraatin ja juhlan välissä on kovin pitkä aika. Ymmärrän joo kuvaukset jne mutta ne kyllä mielestäni pitäisi hoitaa etu- tai jälkikäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Odottelun lisäksi itse inhoan eniten sitä, kun "kivoihin" leikkeihin haetaan vapaaehtoisia, eikä kukaan halua mennä. Sitten mennään väkisin vetämään kädestä jotain sukulaissetää ja kaikki istuvat kiusaantuneita seiniä tuojotellen, ettei itse joudu seuraavaksi uhriksi.
Tämä. Voi hyvä jumala näitä "kivoja" leikkejä. Introverttinä muutenkin ahdistava tilanne ja sitten näitä "hassuiluja" joita viimeksi ala-asteen ekalla tehnyt.
Onneksi ennätin pitää hääni ennen kuin luin näitä vauva- palstoja... Paineita järjestelyistä oli jo muutenkin ja siksi päädyimme pitämään hääjuhlat vain sukulaisten kesken. Helppoa kun selvisi kahvittelulla ja rennolla yhdessäololla. Kavereiden mahtipontisissa häissä on ollut ohjelmaa ja tarjoilua ja vaikka mitä (ja silti ole nähnyt otsankurtistelijoita ja silmienpyörittelijöitä näissä häissä, mikä tuntui todella pahalta hääparin puolesta). Itselle olisi tullut vaan liian suuret paineet kavereiden viihtyvyydestä, joten voimavarat ei sellaisiin järjestelyihin riittäneet ja ajateltiin että pidetään ne kaveribileet sitten joskus vaikka grillibileinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne leikit om kyllä niin typeriä. Maistraattihäät on parhaat, nopea vihkiminen, siellä ekat shamppanjat koko porukalle, sitten syömään varattuun ravintolaan ja yökerhon kautta kotiin etkoille.
Miksi te häidenvihaajat sitten ylipäätään edes käytte niissä? Aina voi keksiä jonkun valkoisen valheen, jos ei halua mennä eikä kehtaa sitä hääparille sanoa, ettei pidä häistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leikit voisi jättää sinne loppuiltaan, jolloin vain innokkaimmat juhlijat ovat enää jäljellä. Suurinta osaa aikuisista kun ne eivät kiinnosta ollenkaan. On ärsyttävää pakoilla ulkosalla, toisessa huoneessa seisoskelemassa tuntikausia tai vaikka vessassa vain siksi, ettei halua tulle vedetyksi mukaan mihinkään yleistä myötähäpeää aiheuttavaan tilanteeseen. Lisäksi ne kestävät liian kauan ja vievät toisaalta mahdollisuuden keskustella rauhassa sellaisten sukulaisten kanssa, joita näkee suunnilleen kerran vuosikymmenessä. Jos haluat väen väkisin niitä leikkejä esim. kaveriesi kanssa, jätä ne tosiaan loppuiltaan tai jätä sitten sukulaiset kutsumatta kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käykää siellä valokuvassa ennen vihkimistä. Sitten juhlimaan ilman odottelua ja turhia ohjelmanumeroita. Kaikille jää hyvä mieli, kun tuntuu, että juhlat loppuvat suorastaan liian pian.:)
Ei!
Ennen vihkimistä jännittää.
Se näkyy kuvissa.
Höpön löpöt. Koko päivä on jännittävä, joten miksi ihmeessä ei mene heti kuvaan, kun on kaikki ulkoisesti molemmilla vielä OK (ei riisiä hiuksissa, naama valu hikeä tai onnenkyynel sutannut ripsivärit)? Sen jälkeen kirkkoon ja juhlimaan, eikä enää niin väliä, onko huulipunat kohdillaan.
Vieraitakaan ei tarvitse odotuttaa kuvaamon vuoksi, mistä kokemusta. Ei ollut kivaa seisoskella juhlatällingissä kartanon pihalla tihkusateessa ja odotella hääparia paikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi te häidenvihaajat sitten ylipäätään edes käytte niissä? Aina voi keksiä jonkun valkoisen valheen, jos ei halua mennä eikä kehtaa sitä hääparille sanoa, ettei pidä häistä.
Koska häät on esim. siskon tai veljen tai minut on pyydetty kuvaajaksi tms. Muuten olenkin ollut matkoilla tai "matkoilla" ;D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te häidenvihaajat sitten ylipäätään edes käytte niissä? Aina voi keksiä jonkun valkoisen valheen, jos ei halua mennä eikä kehtaa sitä hääparille sanoa, ettei pidä häistä.
Koska häät on esim. siskon tai veljen tai minut on pyydetty kuvaajaksi tms. Muuten olenkin ollut matkoilla tai "matkoilla" ;D
No eikai sulla kymmeniä sisaruksia ole? Jos muutaman kerran elämässä viettää yhdet häät, niin ei luulisi kuolevan vaikka siellä joku leikkikin olisi. Kameran kanssa voi vielä paeta niistä kuvaajan verukkeella.
Ja jotenkin kyllä itse haluan rakkaiden ihmisten juhliin osallistua ja nautin niistä, vaikkei ihan joka kohta menisi minun makuni mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi te häidenvihaajat sitten ylipäätään edes käytte niissä? Aina voi keksiä jonkun valkoisen valheen, jos ei halua mennä eikä kehtaa sitä hääparille sanoa, ettei pidä häistä.
Eihän täällä kukaan häitä vihaa, ainoastaan tiettyjä sivuilmiöitä asian tiimoilla.
Vähemmän palkokasvia nenään.
Omat häät oli kivoimmat missä olen ollut.
Huolella järjestetyt, mut rennot.
Vieraat kiitteli, oli yllätysohjelmaa, hyvää ruokaa ja tanssia.
Muistan myös vanhan kaverin ilkeän kommentin. Kateellinen vanhapiika. Olin pyytänyt häntä kaasoksi alunperin. Huomasin kuitenkin ajoissa, että häneen ei ole luottamista ja että onneni kismittää häntä.
Vaihdoin toiseen. Se piti tehdä säkhöpostilla, koska hän ei vastannut puheluihin.
Vanhat väljähtyneet bestikset ei ole sopivia kaasoksi, eikä kukaan kateellinen ylipäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käykää siellä valokuvassa ennen vihkimistä. Sitten juhlimaan ilman odottelua ja turhia ohjelmanumeroita. Kaikille jää hyvä mieli, kun tuntuu, että juhlat loppuvat suorastaan liian pian.:)
Ei!
Ennen vihkimistä jännittää.
Se näkyy kuvissa.Höpön löpöt. Koko päivä on jännittävä, joten miksi ihmeessä ei mene heti kuvaan, kun on kaikki ulkoisesti molemmilla vielä OK (ei riisiä hiuksissa, naama valu hikeä tai onnenkyynel sutannut ripsivärit)? Sen jälkeen kirkkoon ja juhlimaan, eikä enää niin väliä, onko huulipunat kohdillaan.
Vieraitakaan ei tarvitse odotuttaa kuvaamon vuoksi, mistä kokemusta. Ei ollut kivaa seisoskella juhlatällingissä kartanon pihalla tihkusateessa ja odotella hääparia paikalle.
Moni haluaa noudattaa sitä perinnettä, että edellinen yö vietetään erillään ja puoliso nähdään vasta alttarilla.
Jos järjestää juhlat, kaikki pitäisi miettiä myös vieraiden kannalta. Homma menee pieleen, jos morsiuspari ajattelee vain itseään. Vaikka hääjuhla kuinka on heidän suuri päivänsä, juhlat järjestetään vieraille, juhlaväelle. Juhlaväki ei voi olla pelkkä omien fantasioiden yleisö.
Näistä fantasioista esimerkkinä voisi mainita vaikkapa juhlapaikalle saapumisen jollain hevoskärrikyydillä tai veneellä. Vieraat eivät tästä ihastu vaan muistavat vain loputtoman odottelun lukitun juhlapaikan pihalla tai viimaisella rannalla. Tai sitten on visio siitä, että kirkon pitää olla juuri se tietty ja juhlapaikan juuri se tietty; ihan sama, onko niiden välillä sata kilometria vai ei. Voin kertoa, että vieraille ei tule jäämään mieleen, miten upea paikka tai kirkko oli, vaan lähinnä kiukku ja ärtymys siitä, että heitä pompotellaan pitkin Suomenniemeä.
Jos taas ei halua järjestää kivaa juhlaa vieraille, voi mennä naimisiin ihan vaikka kahdestaankin. Jos itse päätyisin toista kertaa asialle, tekisin ilman muuta niin. Mikään ei ole naurettavampaa kuin toisella tai kolmannella kierroksella olevien prinsessahäät.
Kumma kun nämä leikeistä pitäjät, jota täälläkin useita, ei koskaan pääse häihin asti, kun siellä ei koskaan näy.