Mitä tämä on? Miehen valehtelemisesta.
Mies on aiemminkin jäänyt kiinni valehtelusta ja suuttunut suhteettomasti, kun olen hänen valheensa paljastanut tai "paljastanut". Koska mieshän vääntää asian kuin ei olisi mitään valehdellutkaan. Suuttuu myös silmittömästi ja uhkaa erota. Sitten kun olen ollut eroamassa tuon takia, mies on sanonut, että saan huomauttaa hänelle valheista.
No tänään kysyin yhdestä pahvista onko se likainen ja mies sanoi ei. Myöhemmin katsoin pahvin ja se oli likainen. Kysyin mieheltä miksi hän sanoi, että ei ole likainen vaikka on. Mies suuttui silmittömästi. Hän kyllä väitti ettei ole huomannut. Ok miks ei voinu jättää vaan siihen, mistäs minä tämän tiestin. Mies sanoi, että minun pitäisi mennä hoitoon, ei ole lähdössä perheen kanssa reissuun kesällä, en edes muista mitä muuta. Mutta selväksi tuli, etten saa nostaa noita esille ja minähän se syypää ja paha olen. Meillä on lapsiakin.
Kommentit (87)
Ap, nyt käsi sydämelle:
Kuinka usein kyselet (=kyseenalaistat) miehesi tekemisiä? Onko kakkulaatikko yksittäistapaus, vai teetkö tuota joka päivä?
Koska jos kyseenalaistaminen on päivittäistä, se voi selittää miehen äkkiväärää reaktiota.
Huutaminen ja erouhkailut eivät ole kovinkaan ratkaisuhakuista käytöstä, mutta niin ei ole jatkuva epäily kaikissa pikkuasioissakaan.
Vain omaan toimintaan voi lopulta vaikuttaa.
No voi hyvää päivää. Toivottavasti miehesi jättää sinut.
Vierailija kirjoitti:
Valkoiset valheet ei haittaa mitään, jos joku kysyy asiaa mistä et halua kertoa. Silloin voi sanoa ihan hyvin jonkun harmittoman valheen. En muista koska olisin viimeksi oikein valehdellut silleen oikein kunnolla.
Tuo kyllä on ihan kunnollista valehtelua, ei mitään "valkoisia valheita".
Vierailija kirjoitti:
Miehesi kuuluu niihin kroonisiin valehtelijoihin,eikä muuksi muutu.Jotain sen aivoissa on sellaista ,ettei se itse edes tajua sitä ,kun jatkuvasti valehtelee. Sitten,kun ihmeissäs sanot miten asia on ,huomaa itsekkin kummallisuutensa ja sen takia raivostuu (itselleen), mutta purkaa sen raivon sinuun,keneempä muuhunkaan.
Tilanne ei tule muuttumaan parempaan,jos on jo pitkään ollut tuommoinen.
Sinulla tulee olemaan raskasta elää hänen kanssaan.
Ainut mitä voit tehdä on vähäinen kommunikointi hänen kanssaan .
Joo, siinäpä se vaikeus onkin kun ei tiedä onko se juttu mitä kertoo totta vai ei. Voi alkaa ihan yht'äkkiä kertoo jotain juttua mitä hänelle on tapahtunut. Muutamista seikoista luulen tunnistavani valheeksi: äänensävy muuttuu, jutuissa epäloogisuutta ja jotenkin ei alusta juttujaan. Jos en jotain uskonut, mies on sanonut no pitää olla puhumatta. Kertoilee juttuja kuitenkin. Sanoo aina välillä, tää on ihan totta. Nyt on kertonut enemmän juttuja, joissa ei ole tapahtunut esim sitä äänensävyn muutosta eli kerrottunakin kuulostaa enemmän todelta.
Ja edelleen ei. Ei halua terapiaan, kun kuulema pystyy omassa päässään selvittämään.
Ap
Mitä järkeä tuossa pahvijutussa oli? Miksi aloittajan pitää kontrolloida aikuisen ihmisen roskia? Suuttuisin minäkin, jos laittaisin pahvin pahvinkeräykseen, ja mies menisi sen sieltä tonkimaan näyttääkseen, että siinä on hillotahra. Tuohan on ihan kamalaa toimintaa.
Sama tuossa kakun leipomisessa. Äidin ei kuulu olla mukana äitienpäiväkakun leipomisessa, ja mies yritti toimia oikein. Ja sinä teet siitäkin riidan.
Ja sitten nuo vanhat valheet, nuohan ovat oikeita ja isoja valheita. Eivät mitenkään samaa luokkaa tuon pahvijutun kanssa. Ihan älytön aloitus.
Vierailija kirjoitti:
Ap, nyt käsi sydämelle:
Kuinka usein kyselet (=kyseenalaistat) miehesi tekemisiä? Onko kakkulaatikko yksittäistapaus, vai teetkö tuota joka päivä?
Koska jos kyseenalaistaminen on päivittäistä, se voi selittää miehen äkkiväärää reaktiota.
Huutaminen ja erouhkailut eivät ole kovinkaan ratkaisuhakuista käytöstä, mutta niin ei ole jatkuva epäily kaikissa pikkuasioissakaan.
Vain omaan toimintaan voi lopulta vaikuttaa.
Siis kyselen "onko pahvi likaista" vai "miks sanoit niin, vaikka asia oli noin". Valheista en ole kysynyt pitkään aikaan, jos ei ole faktista todistetta, että valehteli. Koska kiertäis sen kuitenkin. Vaikka vartavasten oli sovittu, että ne asiat voisi ottaa puheeksi. Ei näköjään voikaan.
Useampi kuukausi on aikaa, kun olen kysynyt. Semmoisesta riidasta taas suuttui vähän aikaa sitten, kun vähän korotin ääntäni, että saisin oman juttuni sanoa hänen paasauksen väliin. Uhkasi siinäkin, ettei lähde matkalle. Ja puhuessaan hänen pitää saada puhuttua hirveän pitkät litaniat, ei osaa keskustella normaalisti että vuoronperään puhutaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä tuossa pahvijutussa oli? Miksi aloittajan pitää kontrolloida aikuisen ihmisen roskia? Suuttuisin minäkin, jos laittaisin pahvin pahvinkeräykseen, ja mies menisi sen sieltä tonkimaan näyttääkseen, että siinä on hillotahra. Tuohan on ihan kamalaa toimintaa.
Sama tuossa kakun leipomisessa. Äidin ei kuulu olla mukana äitienpäiväkakun leipomisessa, ja mies yritti toimia oikein. Ja sinä teet siitäkin riidan.
Ja sitten nuo vanhat valheet, nuohan ovat oikeita ja isoja valheita. Eivät mitenkään samaa luokkaa tuon pahvijutun kanssa. Ihan älytön aloitus.
No en siksi edes kattonu, katoin vaan siksi kun kakku oli pahaa, että mistä on tehty. Huomasin silloin samalla ne hillot. Ja tajusin, että oli valehdellut. Asia vaivasi ja vähän ajan päästä kysyin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, nyt käsi sydämelle:
Kuinka usein kyselet (=kyseenalaistat) miehesi tekemisiä? Onko kakkulaatikko yksittäistapaus, vai teetkö tuota joka päivä?
Koska jos kyseenalaistaminen on päivittäistä, se voi selittää miehen äkkiväärää reaktiota.
Huutaminen ja erouhkailut eivät ole kovinkaan ratkaisuhakuista käytöstä, mutta niin ei ole jatkuva epäily kaikissa pikkuasioissakaan.
Vain omaan toimintaan voi lopulta vaikuttaa.
Siis kyselen "onko pahvi likaista" vai "miks sanoit niin, vaikka asia oli noin". Valheista en ole kysynyt pitkään aikaan, jos ei ole faktista todistetta, että valehteli. Koska kiertäis sen kuitenkin. Vaikka vartavasten oli sovittu, että ne asiat voisi ottaa puheeksi. Ei näköjään voikaan.
Useampi kuukausi on aikaa, kun olen kysynyt. Semmoisesta riidasta taas suuttui vähän aikaa sitten, kun vähän korotin ääntäni, että saisin oman juttuni sanoa hänen paasauksen väliin. Uhkasi siinäkin, ettei lähde matkalle. Ja puhuessaan hänen pitää saada puhuttua hirveän pitkät litaniat, ei osaa keskustella normaalisti että vuoronperään puhutaan.
Ap
MIKSI kysyit onko pahvi likaista? Minusta se ei ollut asiallista aikuisen ihmisen kohtelua. Onko mies vastuullinen sinulle tekemisistään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä tuossa pahvijutussa oli? Miksi aloittajan pitää kontrolloida aikuisen ihmisen roskia? Suuttuisin minäkin, jos laittaisin pahvin pahvinkeräykseen, ja mies menisi sen sieltä tonkimaan näyttääkseen, että siinä on hillotahra. Tuohan on ihan kamalaa toimintaa.
Sama tuossa kakun leipomisessa. Äidin ei kuulu olla mukana äitienpäiväkakun leipomisessa, ja mies yritti toimia oikein. Ja sinä teet siitäkin riidan.
Ja sitten nuo vanhat valheet, nuohan ovat oikeita ja isoja valheita. Eivät mitenkään samaa luokkaa tuon pahvijutun kanssa. Ihan älytön aloitus.
No en siksi edes kattonu, katoin vaan siksi kun kakku oli pahaa, että mistä on tehty. Huomasin silloin samalla ne hillot. Ja tajusin, että oli valehdellut. Asia vaivasi ja vähän ajan päästä kysyin. Ap
Kakku oli pahaa? Ja varmaan sekin tuli kaikille selväksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, nyt käsi sydämelle:
Kuinka usein kyselet (=kyseenalaistat) miehesi tekemisiä? Onko kakkulaatikko yksittäistapaus, vai teetkö tuota joka päivä?
Koska jos kyseenalaistaminen on päivittäistä, se voi selittää miehen äkkiväärää reaktiota.
Huutaminen ja erouhkailut eivät ole kovinkaan ratkaisuhakuista käytöstä, mutta niin ei ole jatkuva epäily kaikissa pikkuasioissakaan.
Vain omaan toimintaan voi lopulta vaikuttaa.
Siis kyselen "onko pahvi likaista" vai "miks sanoit niin, vaikka asia oli noin". Valheista en ole kysynyt pitkään aikaan, jos ei ole faktista todistetta, että valehteli. Koska kiertäis sen kuitenkin. Vaikka vartavasten oli sovittu, että ne asiat voisi ottaa puheeksi. Ei näköjään voikaan.
Useampi kuukausi on aikaa, kun olen kysynyt. Semmoisesta riidasta taas suuttui vähän aikaa sitten, kun vähän korotin ääntäni, että saisin oman juttuni sanoa hänen paasauksen väliin. Uhkasi siinäkin, ettei lähde matkalle. Ja puhuessaan hänen pitää saada puhuttua hirveän pitkät litaniat, ei osaa keskustella normaalisti että vuoronperään puhutaan.
Ap
MIKSI kysyit onko pahvi likaista? Minusta se ei ollut asiallista aikuisen ihmisen kohtelua. Onko mies vastuullinen sinulle tekemisistään?
Koska ei likaista pahvia saa laittaa kierrätykseen. En oikein ymmärrä mitä pahaa on tuon kysymisessä. Miksi mies ei voinut sanoa "joo on, miten niin?"
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä tuossa pahvijutussa oli? Miksi aloittajan pitää kontrolloida aikuisen ihmisen roskia? Suuttuisin minäkin, jos laittaisin pahvin pahvinkeräykseen, ja mies menisi sen sieltä tonkimaan näyttääkseen, että siinä on hillotahra. Tuohan on ihan kamalaa toimintaa.
Sama tuossa kakun leipomisessa. Äidin ei kuulu olla mukana äitienpäiväkakun leipomisessa, ja mies yritti toimia oikein. Ja sinä teet siitäkin riidan.
Ja sitten nuo vanhat valheet, nuohan ovat oikeita ja isoja valheita. Eivät mitenkään samaa luokkaa tuon pahvijutun kanssa. Ihan älytön aloitus.
No en siksi edes kattonu, katoin vaan siksi kun kakku oli pahaa, että mistä on tehty. Huomasin silloin samalla ne hillot. Ja tajusin, että oli valehdellut. Asia vaivasi ja vähän ajan päästä kysyin. Ap
Kakku oli pahaa? Ja varmaan sekin tuli kaikille selväksi?
No onneksi oli miehenkin mielestä.
Ap
Elonen mansikkakakku oli. Ei ole lapsi kuullut, että se oli meistä pahaa. Ap
Olen nainen. Jos mies takertuisi johonkin mansikkatahraan pahvissa, niin ihmettelisin.
Ja jos alkaisi kaivella pois roskiksesta, olisin kyllä huuli pyöreänä.
Eri asia joku iso, öljyinen pahvi tms. mutta kakkulaatikko, hmm.
Ymmärrän miestäsi, jos olet pikkutarkka kaikissa asioissa ja tarkistelet koko ajan sanomisia ja tekemisiä. Joskus teen itsekin niin, että vastaa joo joo johonkin asiaan, jolla ei merkitystä.
Ymmärrän kyllä aloittajaakin siinä mielessä, että jos on kovin tarkka ja haluaa asioiden olevan pilkulleen, niin toisaalta moni ihminen ei sitä piirrettä jaksa eikä ymmärrä.
Olette ehkä kovin erilaiset miehen kanssa, mies on suurpiirteisempi.
Tämä on myös ihan tavallinen piirre ihmisessä niinkuin tarkkuuskin.
Jotenkin pitäisi vain saada kohtuullisesti elämä pelittämään ettei koko ajan jompikumpi hermostuisi tai suuttuisi toisilleen.
Oppisitko joskus antaa vain pikkuvalheiden mennä ohi korvien?
Joilla ei ole sen isompaa merkitystä mihinkään.
Taidatte olla molemmat vähän outoja. Miten ap voi rinnastaa valeen siitä, onko miehellä lapsi siihen, onko pahvi puhdasta vai ei?
Menehän terapiaan vaikka yksin ja kerro näistä. Mies voi sitten tulla mukaan jos huvittaa. Tai voit sanoa, että nyt mennään pariterapiaan tai tämä on tässä. Kolmas vaihtoehto, jatkat juuri niin kuin tähänkin asti, ja mikään ei muutu. Valitse.
Minun exäni valehteli myös kaikesta. Yleensä hän valehteli päästäkseen helpommalla. Aika pitkään uskoin, mutta ihmettelin kovasti, miten ravintolat hukkasivat toistuvasti pöytävarauksia, yrityksissä ei vastattu puhelimeen jne. Isoissa asioissa valehteli vaikuttaakseen paremmalta. Kun jäi pettämisestä kiinni, kielsi pettäneensä vaikka heiluttelin todisteita nenän edessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, nyt käsi sydämelle:
Kuinka usein kyselet (=kyseenalaistat) miehesi tekemisiä? Onko kakkulaatikko yksittäistapaus, vai teetkö tuota joka päivä?
Koska jos kyseenalaistaminen on päivittäistä, se voi selittää miehen äkkiväärää reaktiota.
Huutaminen ja erouhkailut eivät ole kovinkaan ratkaisuhakuista käytöstä, mutta niin ei ole jatkuva epäily kaikissa pikkuasioissakaan.
Vain omaan toimintaan voi lopulta vaikuttaa.
Siis kyselen "onko pahvi likaista" vai "miks sanoit niin, vaikka asia oli noin". Valheista en ole kysynyt pitkään aikaan, jos ei ole faktista todistetta, että valehteli. Koska kiertäis sen kuitenkin. Vaikka vartavasten oli sovittu, että ne asiat voisi ottaa puheeksi. Ei näköjään voikaan.
Useampi kuukausi on aikaa, kun olen kysynyt. Semmoisesta riidasta taas suuttui vähän aikaa sitten, kun vähän korotin ääntäni, että saisin oman juttuni sanoa hänen paasauksen väliin. Uhkasi siinäkin, ettei lähde matkalle. Ja puhuessaan hänen pitää saada puhuttua hirveän pitkät litaniat, ei osaa keskustella normaalisti että vuoronperään puhutaan.
Ap
Eli sen verran ainakin tiedät että tuon ihmisen kanssa tunteiden kuumennuttua ei voi korottaa ääntään.
Jos itse pystyt niin suosittelen ehdottamaan jäähyä kun huomaat että keskustelu menee riitelyksi. Riitaan tarvitaan kaksi, ja riidat eivät teidän ongelmianne selvitä yhtään, pikemminkin vain purkavat konfliktien aiheuttamaa latausta niin että jatkatte samalla mallilla sen sijaan että muuttaisitte toimimattomia juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, nyt käsi sydämelle:
Kuinka usein kyselet (=kyseenalaistat) miehesi tekemisiä? Onko kakkulaatikko yksittäistapaus, vai teetkö tuota joka päivä?
Koska jos kyseenalaistaminen on päivittäistä, se voi selittää miehen äkkiväärää reaktiota.
Huutaminen ja erouhkailut eivät ole kovinkaan ratkaisuhakuista käytöstä, mutta niin ei ole jatkuva epäily kaikissa pikkuasioissakaan.
Vain omaan toimintaan voi lopulta vaikuttaa.
Siis kyselen "onko pahvi likaista" vai "miks sanoit niin, vaikka asia oli noin". Valheista en ole kysynyt pitkään aikaan, jos ei ole faktista todistetta, että valehteli. Koska kiertäis sen kuitenkin. Vaikka vartavasten oli sovittu, että ne asiat voisi ottaa puheeksi. Ei näköjään voikaan.
Useampi kuukausi on aikaa, kun olen kysynyt. Semmoisesta riidasta taas suuttui vähän aikaa sitten, kun vähän korotin ääntäni, että saisin oman juttuni sanoa hänen paasauksen väliin. Uhkasi siinäkin, ettei lähde matkalle. Ja puhuessaan hänen pitää saada puhuttua hirveän pitkät litaniat, ei osaa keskustella normaalisti että vuoronperään puhutaan.
Ap
Eli sen verran ainakin tiedät että tuon ihmisen kanssa tunteiden kuumennuttua ei voi korottaa ääntään.
Jos itse pystyt niin suosittelen ehdottamaan jäähyä kun huomaat että keskustelu menee riitelyksi. Riitaan tarvitaan kaksi, ja riidat eivät teidän ongelmianne selvitä yhtään, pikemminkin vain purkavat konfliktien aiheuttamaa latausta niin että jatkatte samalla mallilla sen sijaan että muuttaisitte toimimattomia juttuja.
No riidat tai edes väittelyt loppuu yleensä tosi lyhyeennsillä, että mies uhkaa erolla melkein heti. Ap
Lapset ovat oppineet jo sinulta tuon kyttäyksen, olet hiillostanut tilanteen räjähdysalttiiksi. Tai sitten et, miehesi on ollut alusta asti heikkohermoinen ja räjähdysaltis mutta ei kai tuo sinulle yllätyksenä ole tullut. Omat valinnat, ne omat valinnat. Niiden kanssa elät.