Oletko tullut ajatelleeksi että taito pysyä hoikkana on yksi lahjakkuuden muoto, joillekin se on psykologisesti paljon helpompaa kuin toisille?

Toiset on lihavia samoin kuin toiset ovat pitkiä.

Ehkä, ehkä ei. Itselläni toinen puoli suvusta on todella ylipainoista, ja toisesta löytyy ikänsä hoikkana olleita ihmisiä. Itse kuulun jälkimmäiseen. Aineenvaihdutani on ollut aina nopeaa, tosin tämäkin vaihtelee. Olen myös huomannut että syön ihan luonnostaan ajattelematta suunnilleen tietyn kalorimäärän verran ruokaa päivässä. Ai niin, ja en oikein tunne nälkää. Tämäkin tosin vaihtelee, toisinaan on kausia kun voisin vetää koko jääkaapillisen verran ruokaa ja silti nälättää. :D

Vierailija kirjoitti:

Jatkakaa siis vaan hyvällä omallatunnolla sipsien mutustamista.

Näistä aloituksista mammat tykkää.

Kehoni hakeutuu luonnostaan sellaiseen 5 kilon ylipainoon. Jos söisin roskaruokaa tai joisin limsaa/mehua/alkoholia, taatusti olisi enemmän painoa.

Leffateatterissa oli lauma pullukoita joilla oli kaikilla kauheat eväät etteivät varmasti kuolisi nälkään kesken elokuvan. Niitä pusseja ja pullojaan sitten vähänväliä rapistelivat ja suhauttelivat, kokoajan tuntui olevan syömistä. Ja kun lihavat on niin lepposiakin niin siellä röhötettiin joka kohtaukselle ja ääneen keskusteltiin keskenään. Kyllä se vaan mun silmään vaikuttanu aina siltä, että lihavat mättää sitä tavaraa naamaansa ja ovat sen vuoksi lihavia. Ei kukaan pelkkää happea haukkomalla liho sellaiseksi lyllertäväksi ja huohottavaksi pontsoksi.

Kyllä aineenvaihdunnallakin on merkitystä. Tiedän entiseltä työpaikalta erään 50v naisen, jolla pn todettu aineenvaihdunnan imeytymishäiriö, tosin niin päin että laihtuu vaikka söisi mitä. Teki nuorena mallintöitä. Hän syö tupla-annokset muihin verrattuna sekä lisäksi hänellä on lääkitys.

Sama häiriö on varmasti toisinkinpäin monella vaikka toki elämäntavoillakin on monen kohdalla kysymys.

Joo siis ei aineenvaihdunnan perus erot oo isoja eikä mikää isoluisuus yms.. Mut joku ruokahalun suuruus ja se ettei tunne nälkää niin se on kyl totta ja erilainen eri ihmisillä. Plus joillaki esim hiilihydraatit lihottaa herkemmin ku toisilla. Ja tuo nalkasyytta. Mut jos ihmiset laitetaan kaikki johki kuntoilee tunnista toiseen ja ruokaa annetaan minimimäärä niin suurin osa kyl laihtuu. : D Mut kaikkia ei kiinnosta se et näyttää aina joltain lehtikuvien mallilta. Jotkut on tyytyväisempiä rennommassa elämässä missä ei haittaa vaikka söis jtn vaaleeta leipää joka toinen päivä. Ja se voivaikuttaa jopa Positiivisesti elämään / terveyteen verrattuna johonki yli tiukkaan elämäntapaan missä jo stressihormonit tekee huonoo terveydelle.

Ja sit jotkut vaan ei mieti yhtää mitä ne syö, ei ne mieti pidemmälle ollenkaan ja sit saattaaki huomata että oho nyt sattuu polviin kun on ylipainoa jo kertyny ja sit on niin tottunu siihen ettei pysty lopettamaan, jne

Kilpirauhas ja vatsalaukun toiminnan kompinaatio. Itse syön jos en liiku koska pienestä pitäen olen liikkunut viikottain. Se on mihin keho tottuu. Toisaalta normaali on normaali. Jos synnyt lihavana niin jotain on pielessä. Liian laiha taas voi kertoa imeytymishäiriöstä.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Painomittari säädetään lapsena opituilla tavoilla ja ruokavaliolla. Vanhemmat siirtävät lapsiinsa tavat elää, kuinka rakastetaan (tai ei rakasteta), eletään, liikutaan, syödään, opiskellaan, tehdään töitä jne. Jos vanhemmat eivät osaa tai jollakin tavalla ryssivät kasvatuksen, esim pakottamalla lapsen syömään, jolloin sisäsyntyinen mittari hajoaa, niin silloin lapsi ei osaa painonhallintaa.

Olisi tämäkin näin simppeliä aina ja joka tapauksessa! Omat vanhempani ovat hoikkia, samoin veljeni. Meillä oli kotona tosi terve kulttuuri syömisen suhteen, kaikkea kohtuudella, paljon vihanneksia ja muuta terveellistä ruokavaliossa, välillä herkkuja, ei mitään painokyttäystä. Silti onnistuin jotenkin teini-iässä kehittämään syömishäiriön ja lihomaan lopulta kymmeniä kiloja ylipainoiseksi.

(Joo, tiedän että tämä on anekdootti, eikä mitenkään mitätöi sitä jos tutkimukset tms ovat osoittaneet ylläolevan tilastollisesti merkittäväksi faktaksi. Mua vaan kiinnostaa kovasti nämä kaikki erilaiset liikkuvat osaset mitkä asiaan voivat vaikuttaa.)

Toiset hoikat ovat joko nirsoja, köyhiä, ulkonäkökeskeisiä tai sairaita. Varsinkin monet lapset ovat todella laihoja kun melkein mikään ei kelpaa ja se mikä kelpaa, niin sitäkin vain vähän. Monet opiskelijat ovat laihoja, koska opintotuella ei kauheasti ruokaan riitä rahaa. Sitten on nämä sairaat, joilla on kaikkea syövästä anoreksiaan. Lopulta nämä jotka vahtivat vaakaa, vyötäröään ja peiliä. Sitten muokataan ruokavaliota, liikuntaa ja vaikka huoneenlämpöä, mutta ajatukset pyörivät siinä laihana olemisen ympärillä.

Ihminen joka vaan on ja elää tahtoo väistämättä iän myötä kerätä kiloja lisää.

Lahjakkuuden käsite on kyllä tässä venytetty äärimmilleen... 

No ehkä jotkut sitten ovat vain lahjattomampia arvioimaan kaloreiden määrää lautasella.. tai sipsipussissa.. Ovatkö läskit siis matemaattisesti lahjattomia? 

Hefkodosddk kirjoitti:

Ja joo tottakai, siis en tiiä onko toi ny psykologiaa vaan enemmänki tyylii jtn genetiikkaa. Esim mul on genetiikka lihomiseen. Mun iskäki lihos helposti. Ja siis mun äiti syö norsun annoksia, on aina syöny vaikak se onki ollu hoikka. Sellasii annoksii, mitä mun moni aina hoikkana ollu kaveri ei ees pystyis syömään.

Esim yhel mun hoikalla kaverilla tulee kylläisyyden tunne pienen lautasen jälkeen. Mulla ei tule kylläisyyden tunnetta. :D Ja siis oon helposti lihova myöskin ja rakastan syömistä et tottakai nää vaikuttaa. :D

Minä olen 15 vuotta ollut 130kg ja minulle tulee kylläisyyden tunne pienen ruokamäärän jälkeen. Se ei estä minua olemasta lihava. Tuntemani supersyöjät on suurin osa hoikkia.  Se kuka lihoo ja laihtuu on paljon monimutkaisempi asia. Suurelta osin se riippuu ihan omien aivojen toiminnasta eli siitä mihin on tullut addiktio ja siitä että jos on henkisiä vaikeita juttuja niin sitä pahaa henkistä oloa lääkitään sillä mihin on addiktio koska aivoissa se saa aikaan hyvänolon tunteen. Joillakin se millä itseään lääkitsee on shoppailu, alkoholi, juoksenimien, irtosuhteet, siivoaminen, tupakointi tai jopa se että ei syö mitään, yleensä muihin addikteihin suhtautudaan ymmärtäväisesti, mutta se joka kehtaa syödä ruokaa liikaa on pahin syntinen.