Oletko tullut ajatelleeksi että taito pysyä hoikkana on yksi lahjakkuuden muoto, joillekin se on psykologisesti paljon helpompaa kuin toisille?

Aineenvaihduntaeroihin en kovin paljoa usko. -ap

Viulun soiton oppimisessakin tärkeintä on harjoittelu.

Vierailija kirjoitti:

Viulun soiton oppimisessakin tärkeintä on harjoittelu.

Joillakin luontaiset edellytykset viulun soittoon ovat niin huonot esim. sävelkorvan osalta että oppiminen vaatisi valtavasti harjoittelua johonkuhun toiseen verrattuna. Hyvä soittotaito vaatii jo niin paljon luontaista lahjakkuutta että jotkut eivät siihen pystyisi millään määrällä harjoittelua. -ap

Luin vähän aikaa sitten tanskalaistutkimuksen kilpirauhasarvojen vaikutuksesta painoon naisilla. Tutkimuksessa siis tutkittiin naisia joilla sekä tyroksiini ja TSH olivat viitearvoissa, eli ns.normaalia vaihtelua väestössä. Mitä matalampi tyroksiini tai korkeampi TSH, sitä suurempi BMI. TSH vaikutti painoon enemmän kuin tyroksiini.

Ei. Painomittari säädetään lapsena opituilla tavoilla ja ruokavaliolla. Vanhemmat siirtävät lapsiinsa tavat elää, kuinka rakastetaan (tai ei rakasteta), eletään, liikutaan, syödään, opiskellaan, tehdään töitä jne. Jos vanhemmat eivät osaa tai jollakin tavalla ryssivät kasvatuksen, esim pakottamalla lapsen syömään, jolloin sisäsyntyinen mittari hajoaa, niin silloin lapsi ei osaa painonhallintaa.

Vähän hassu sana tuo lahjakkuus tässä yhteydessä. Muutuin tässä asiassa mielialalääkkeiden aikana lahjattomaksi ja ne lopetettuani muutuin takaisin lahjakkaaksi...

Ei se ole taito eikä  lahjakkuutta. Ihan vaan ap:lle tiedoksi.

Sekä viulusoitto, että painonhallinta vaatii pitkäjännitteisyyttä. Kai niitä voi vähän lapsena oppia, mutta ennen kaikkea kyse on elinikäisestä kärsivällisyydestä.

Terveisin Entinen lihava ja entinen harrastelijapianisti

Psykologisesti painolla on myös hyvin erilaisia merkityksiä eri ihmisille.

Joo, ja ootko miettiny et se ei oo kaikille mikään taito? Ootko miettiny, et on esim. sellasii ihmisii, jotka on aina ihmetelly et miks joku haluaa olla hoikka? Se voi vaikuttaa siihen et miks jotkut on hoikkii ja toiset ei.

Jotkut oikeesti luulee, et kaikille hoikkuus on tärkee asia..

Ja joo tottakai, siis en tiiä onko toi ny psykologiaa vaan enemmänki tyylii jtn genetiikkaa. Esim mul on genetiikka lihomiseen. Mun iskäki lihos helposti. Ja siis mun äiti syö norsun annoksia, on aina syöny vaikak se onki ollu hoikka. Sellasii annoksii, mitä mun moni aina hoikkana ollu kaveri ei ees pystyis syömään.

Esim yhel mun hoikalla kaverilla tulee kylläisyyden tunne pienen lautasen jälkeen. Mulla ei tule kylläisyyden tunnetta. :D Ja siis oon helposti lihova myöskin ja rakastan syömistä et tottakai nää vaikuttaa. :D

Ei oo kyse ainoostaan vanhempien jostain päätöksistä. Esim mulla oli silleen, et ku synnyin niin synnyin isokokosena. Ja vauvasta saakka ihmeteltiin mun ruokahalua. Ja siihen lisäks vielä mummi, joka anto aplodit mitä enemmän söin ja olin innokas lapsi kaikinpuolin ja lihosin.

Äiti teki terveellisiä ruokia eikä antanu lisää, mut ite olin ruuan suhteen nälkänen lapsi ja esim mummilla ku olin 2 viikkoa, niin mun paino nous aina 7-10 kiloa.

Isäki oli terveellisesti elävä. Sisko taas joskus oli pyörempi, mut ei luonteelta sellanen ku mä eli innokas fyysisesti ka ruokahalultaan.

Jos mä ja mun sisko ollaan molemamt synnytty isokokosina/pulleina vaikka äiti on ollu hoikka niin ihan varmasti se vaikuttaa jotenkin. Eli jotenkin ravintoaineet imeytyy helpommin tai jotain muuta.

Jatkakaa siis vaan hyvällä omallatunnolla sipsien mutustamista.

Näistä aloituksista mammat tykkää.

Se on enemmän kiinnostuksen kohde ku taito. Esim se mun kaveri jol on pieni ruokahalu, niin lihos joskus myöskin ja jtn 20 kiloa koska se söi vaan karkkia yms. Ensimmäist kertaa se huomas et se lihos hirveesti. Sit jossai vaihees se huomas sen ja laihdutti takasin ja alko elää aktiivisempaa elämää. Ja se piti sitä suht tärkeänä asiana. :D

Paskan marjat.

Mun koulukaveri kävi oksentamassa kaiken ruokansa vessanpyttyyn syömisen jälkeen, ja oli ja on silti pullea.

Kaikkea syömäänsä ei pysty oksentamaan.

Vierailija kirjoitti:

Aineenvaihduntaeroihin en kovin paljoa usko. -ap

Muistaakseni maailman ylipainoisimmat ihmiset ovat Tyynenmeren saarilla. Vaikka ainakin ennen paljon kalastivat ja tanssivat, niin pysyiväåt kuitenkin lihavina. Miten se selittyy, jos ei perinnöllisyydellä?

Ja se on kiistämätöntä, että jotkut lääkkeet lihottavat, jopa paljon. Tuttavapiiristä tiedän tapauksia.

Aineenvaihdunnalla on siis iso osuutensa painonhallinnassa, näin väitän.

Hefkodosddk kirjoitti:

Ja joo tottakai, siis en tiiä onko toi ny psykologiaa vaan enemmänki tyylii jtn genetiikkaa. Esim mul on genetiikka lihomiseen. Mun iskäki lihos helposti. Ja siis mun äiti syö norsun annoksia, on aina syöny vaikak se onki ollu hoikka. Sellasii annoksii, mitä mun moni aina hoikkana ollu kaveri ei ees pystyis syömään.

Esim yhel mun hoikalla kaverilla tulee kylläisyyden tunne pienen lautasen jälkeen. Mulla ei tule kylläisyyden tunnetta. :D Ja siis oon helposti lihova myöskin ja rakastan syömistä et tottakai nää vaikuttaa. :D

Leptiini on ruokahalua säätelevä hormoni. Mitä korkeampi leptiinitaso, sitä helpommin ihminen tulee kylläiseksi.

Ja kaikki ylipainoset ei syö sipsei tai herkkujakaan. Ite syön normaalii ruokaa mut ei vaan tuu kylläisyyden tunnetta... Se auttaa jos on töitä mis saa olla fyysisesti aktiivinen niin tulee pidettyy kii ruoka-ajoista ja säännöllisyydestä.