Vaimon outo käyttäytyminen
Vaimoni on viimeisen puolen vuoden aikana käyttäytynyt oudosti. Hän on paljon omissa mietteissään, kuuntelee musiikkia luureista "haaveileva" ilme kasvoillaan. Välillä naurahtelee. Hänellä on lisäksi alkanut olla paljon omia menoja, risteilyitä, illanviettoja tyttöporukassa jne. Tuo on toki normaalia, mutta nyt viime viikkoina olen miettinyt onko tässä jotain taustalla.
Hän kertoi työpaikallaan käyvästä miehestä (asiakas, ei työkaveri) , joka tuijottelee estottomasti vaimoani. En halua kertoa tarkemmin mutta paikka on sellainen, jossa ei kuuluisi flirttailla. Vaimoni kertoikin tuon jatkuneen jo noin vuoden. Olin aika tyrmistynyt, koska jos se on ollut oikeasti yksipuolista kuten sanoo, mutta epäilen että jotain peliä vaimonikin puolelta on täytynyt olla. Tuskin mies kuitenkaan mikään sekopää on.
Me olemme 3 lapsen perhe, ollaan nelikymppisiä ja nuo menot sekä tämä oma aika (haaveilu ja kotitöistä luistaminen) ovat alkaneet jo vaikuttaa siihen että lastenhoito jää yksin minulle, eikä hän jaksa/halua monesti tehdä enää mitään seuraavana päivänä.
En tiedä mitä minä voin tehdä. Pitääkö mun käydä näyttäytymässä tuolle äijälle ja kehottaa lopettamaan tuo ääliömäinen tuijottelu? Pahinta on se kun se EI tunnu vaimoani haittaavan. Lisäksi hänen kaveripiirissä on enimmäkseen eronneita yh-äitejä ja jotenkin pelkään että he yrittävät saada vaimoani siihen joukkoon. Vaimoni on nimittäin välillä puhunut eroaikeistaan...
Olenko minä nyt vain vainoharhainen vai en? Koska jotain semmoista tässä on josta mulle ei kerrota. Ollaan oltu 17 vuotta yhdessä, tämä on ensimmäinen kerta kun olen huolissani suhteestamme.
Kommentit (343)
Oon siis yrittänyt järjestää meille kahdenkeskistä ohjelmaa, mutta eipä hirveesti tunnu kiinnostavan. Ei kelpaa Stand UP, rock-keikka, teatteri eikä oikein mikään... ilmeisesti seurassa vika, tai sit se kun ei saisi huomiota vierailta miehiltä eikä voisi nauttia siitä.
Kun on jo tuollainen solmu menossa, voi teatteri/keikka illat tuntua liian isolta ja ahdistavalta. Ehdota yhteistä rauhallista lenkkiä, pyydä saunomaan kanssasi lasten mentyä nukkumaan, ehdota siellä selän pesua. Hae läheisyyttä arkisesti ja siinä hetkessä, ilman mitään kalentereita ja super suunnitelmia.
Mä olin juuri tuollainen kun olin aivan umpirakastunut työkaveriini. Olisin halunnut pettää mutta en pystynyt eikä oikein ollut tilaisuuttakaan.
Voi olla että vaimollasi on?
Tai sitten vaan haaveilee.
Ap. Menkää sinne pariterapiaan. Ei tuo tilanne muuten selkenee. Ja jos vaimo ei suostu, niin muuta pois. Sinäkin ansaitset arvostusta ja huomiota.
Ihastuminen menee ohi parissa vuodessa.
Mä en ala kahta vuotta odottaa, tässä on kohta vuosi oltu aivan kynnysmattona kotona.
Loman aikana tuo itsekseen naureskelu ja hymyily loppui lähes kokonaan mutta nyt se jatkuu taas päivittäin. Ei tarvitse olla Einstein huomatakseen että jotain on tekeillä. Sitä, että onko se viatonta ja yksipuolista, en tiedä.
Aika moni täällä on kuitenkin kommentoinut että vaimoni täytyy olla itse myös ihastunut koska homma vaan jatkuu, eikä hän laita sille stoppia.
Viikonloppuna taas vaimo vain kuunteli biletyskappaleita hymy huulillaan ja poissaoleva katse ulospäin suunnattuna. Välillä hän halusi jutella, samasta aiheesta eli siitä kun hän häkeltyy ja punastuu kun häntä tuijotetaan. Ja siitä, huomaavatko muut sen. Hän kysyi myös mikä hänessä on niin ihmeellistä ettei toinen saa silmiään irti hänestä.
En oikein osannut kommentoida kun en ole nähnyt tilannetta. Tätä samaa jatkuu useita kertoja viikossa. Oon vaan sanonut, että jos se noin paljon häiritsee niin tekisi jotain asialle, kysyisi vaikka että oliko jotain asiaa tms.
Sanookaahan olenko oikeassa että vaimoni on PAKKO olla jollain tasolla kiinnostunut kun asia vaivaa häntä eikä hän halua sen ainakaan loppuvan...
Kiinnostunuthan se on, ja muka viattomasti hieroo tuollaisilla kysymyksillä sinunkin naamaasi sitä, että hänellä sitä olisi vientiä.
Pahalta näyttää. Rakkaus on ohi kun suuteleminen loppuu. Naisen hymy on kutsu. Siitä seuraaava vaihe on paidan napittaminen auki. Vaihtoehdot: seksitön sisarusliitto, ero tai sitten vaimo koklaa tätä tyyppiä ja mahd palaa takaisin. Karseeta joka tapauksessa. "Time has a way of doing things to lovers."
Itseäni ei aina edes huvita seksi kun takaraivossa jäytää mielessä tuo tilanne. Alkaa tulla paineita sekä alemmuudentuntoa.
En tiedä pitäiskö vaan sinnikkäästi kestää vai kertaheitolla käydä selvittämässä tuo asia paikan päällä. Ajatelkoot hänen työkaverinsa ihan mitä haluavat.
Vaimollani on jatkuva tarve kertoa muista miehistä jotka ovat olleet hänestä kiinnostuneita. Viime viikolla kuulemma joku pukumies oli vilkuillut häntä koko sporamatkan ajan. En oikein ymmärrä haluaako vaimoni tehdä minut mustasukkaiseksi, vaikka tulen enemmänkin epävarmaksi omasta miehisyydestäni. Yritän olla tätä näyttämättä.
Kuule, sun vaimosi käyttäytyy k*sipäisesti. Jätä se sika.
Olen ilmaissut hänelle että hän ilkeilee välillä kun on kommentoinut esim olemustani raskaan työpäivän jälkeen. Jotenkin helvetin ärsyttävää kun pitkän työpäivän jälkeen harjaan lasten hampaat, laitan lapset nukkumaan kertomalla sadun ja samalla vaimo kuuntelee musiikkia ja haaveilee, ja sit käy ovensuussa huikkaamassa että odottaa mua... Ei siinä oikein seksiä tee mieli kun just naljailtu ja itse unelmoitu toisesta... Sanon itse olevani väsynyt ja usein nukahdankin lastenhuoneen lattialle.
Uusin käänne:
Vaimoni on tullut mustasukkaiseksi/kostonhaluiseksi tuijottelijamiestä kohtaan, koska hänen vaimonsa on raskaana. Kysymys kuuluu miksi?
Onko nyt kuitenkin niin, että oma vaimoni on jollain tasolla elätellyt toiveita saada tuo mies, mutta nyt kun ymmärtää, että miehen vaimo onkin raskaana, niin on jotenkin pettynyt?
Mitä olette mieltä? Itse tunnen jääväni jämävaihtoehdoksi.
Bongasinpas osuvaan kohtaan tämän ketjun. Voisin nimittäin olla vaimosi, sillä erotuksella että meillä ei ole lapsia ja meidän tilanteemme ratkesi jo. Mutta siis, avioliittoa takana yli 10 vuotta, ja jotenkin ne tunteet alkoivat vaan hiipua. Talvella ihastuin työkaveriin ja hän minuun. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, halaamista enempää vaan puhuimme asiasta ja päätimme, ettei lähdetä kahta liittoa rikkomaan. Sen epäselvän ajan käyttäydyin juuri noin, eli olin omissa oloissani, kuuntelin pitkästä aikaa paljon musiikkia ja olin varmasti etäinen. Mies kyseli onko joku vikana ja väitin että ei ole, olen vain väsynyt tms.
Kevät meni ihan hyvin kun tuo edellinen tilanne sai päätöksensä. Mutta sitten tuli toinen mies kertomaan tunteistaan. En ollut tätä miestä edes sillä silmällä ikinä katsonut, mutta tuon jälkeen en saanut häntä pois mielestäni. Jossain vaiheessa tajusin, että jotain pitää tälle omalle suhteelle tehdä, koska jos pystyn noin paljon muita ajattelemaan, en ole tarpeeksi sitoutunut tähän liittoon. Yritin parantaa juttuja, tehdä enemmän yhdessä ym. Ei auttanut. Lopulta kerroin miehelle, että en usko enää olevani onnellinen. Mies oli sitä mieltä, että suhteemme on muuttunut kaverisuhteeksi. Päätettiin yhdessä vielä yrittää, mutta todettiin jonkin ajan päästä, että ei onnistu. Yhdessä itkettiin ja tehtiin eroa. Nyt ollaan erottu (toki vasta harkinta-aika alkanut) ja muutan kohta omaan kotiin. Hyvissä väleissä ollaan ja mieskin vaikuttaa onnellisemmalta, ehkä oli myös aistinut että jotain on pielessä vaikkei sitä koskaan uoraan sanonut.
En tiedä vielä oliko tämä nyt hyvä ratkaisu vai ei, aika näyttää.
Mutta ap, jos haluat liiton pelastaa, nyt on sinun alettava toimia tai kohta on liian myöhäistä. Voi jopa olla, että olisitte jo eronneet jos lapsia ei olisi. Tsemppiä, toivottavasti sinun liittosi kestää toisin kuin minun.
Vastaus 344: kiitos asiallisesta vastauksesta.
Niin, kyllä mäkin olen jo huomannut tuon etääntymisen vaikka seksiä onkin. Se vaan on alkanut tuntua suorittamiselta ja mulla ainakin on takaraivossa mielessä tuo toinen mies ja vaimoni osuus siinä pelissä. Monesti sanotaan, ettei miehet vaistoa tällaisia asioita/anna niiden häiritä, mutta kyllä ne vaikuttaa taustalla.
Vaimolta pääsee suusta semmoisia sammakoita mua kohtaan, että rivien välistä on pakko osata lukea. Viime viikolla sanoi "pitäisit parempaa huolta ulkonäöstäsi niin mäkin voisin taas kiinnostua susta". Hymähdin vaan mutta silti nuo sanat jäi vaivaamaan. Tuo kommenttihan kertoo ettei hän nyt ole kiinnostunut. Jos mä sanoisin itse noin, saisin heti kylmän rätin päin naamaani.
Mutta mitä tuo tarkoittaa, että hän on mustasukkainen nyt tuosta miehestä, kun vaimonsa onkin yhtäkkiä raskaana? Ehkä vaimooni kohdistuva huomio alkaa hiipua?
Vastaus Nro 323: Niin, ei seksihalujen palaamisessa ole mitään pahaa ole, mutta tuntuu ettei ne kohdistu muhun vaan johonkin toiseen. Kylläpä sitä nyt kovasti sympataan toista naista mutta jos itse olisit tilanteesa jossa miestäsi yrittäisi joku vieras nainen vokotella, ja miehesi vain naureskelisi tilanteelle ja jopa nauttisi siitä, niin tuskinpa olisit enää niin iloissasi tilanteesta.
Vaimoni ei halua tehdä kanssani mitään kahestaan , vaikka olen yrittänyt ehdotella. Hän jopa lähes onnistui pilaamaan 40v synttärini kesällä. Edellisestä suudelmasta alkaa olla vuoden verran.