Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ”työreissussa,” jäi kiinni pettämisestä tänään
Kuki
08.05.2018 |
Nyt pitäisi selvittää ajatukset, miten tästä eteenpäin. Yhdessä ollaan oltu 20v, nuorin lapsista nyt 2v10kk. Tänään kävi ilmi, että mues ei olekaan työteisdussa vaan lopettamassa suhdetta naiseen, jotaon reissuillaan tavannut ja nainen raivostui ja soitti mulle. Olo on täysin epätodellinen. Mies haluaa puhua kun tulee kotiin, mä en haluais nähdä koko äijää
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Ei ne airot soutamalla kulu.
Airot kuluu soittamalla ja hankaimet rupeaa natisemaan. Järvi on se, joka ei kulu. Pahinta ko tapauksessa on valehtelu ja salailu. Jos nro2 ei olisi käräyttänyt, mies olisi jatkanut valheessa elämistä. Ties mitä tautejakin on hommillaan levittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Gonamies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos 35+ iässä on jotain hienoa, niin se, että ymmärtää jo elämään olennaisena osana kuuluvan jonkinlaiset kriisit. Alkaa ensimmäiset kaverit lähtemään syöpään, parisuhteet natisee vähintään ympäriltä ja omien vanhempien terveyskään ei ole enää itsestäänselvyys. Alkaa naiivi ajattelutapa viimeistään tässä muuttua käytännölliseen "yritetään tästäkin kaivaa jotain positiivista" -moodiin.
Muistan kuinka eksän pettäminen oli tajuttoman kova paikka, kun se tapahtui omalle kohdalle. Kaveria pystyi neuvomaan vastaavassa tilanteessa ilman suuria tunteita, mutta itseni se kuitenkin lamautti pariksi viikoksi täysin. Kuitenkin kun haki ammattimaista keskusteluapua (mitä ap:llekin suosittelen), niin tajusi että OMA suunta pitää koko ajan olla eteenpäin. Itse olisin voinut jatkaa suhteessa, jos olisin saanut lupauksen pelisäännöistä jatkossa, mutta rakastunut osapuoli oli liian hurmoksellisessa mielentilassa, että olisi voinut luottaa.
Hommaa heti aika jutteluapuun itsellesi. Myöhemmin ehkä pariterapiaakin, mutta älä aloita siitä, vaan itsestäsi. Suosittele samaa miehellesi, mutta hän tekee oman päätöksen.
M39
Odotas kun menee vielä kymmenen vuotta. Ja sehän menee hujauksessa. Ei enää ihan pienet asiat saa maailmaa kaatumaan. Prioriteetit ovat siinä, että lapset, puoliso ja itse pysyisivät terveinä ja hengissä.
En usko, että avioliitto kaatuisi vaimon syrjähyppyyn, vaikka perusteellisen keskustelun paikka se olisi. Mikään ei tietenkään olisi ennallaan, mutta ei se eron jälkeinen elokaan ihan tuskattomasti lähtisi rullaamaan. Kun 5-kymppiä alkaa siintämään, elämän rakentaminen uudelleen ei ole sekään kovin houkutteleva vaihtoehto.
Uudet asuntovelat, joita makselisi melkein eläkkeelle, elintason lasku tuon myötä, sosiaalisten suhteiden uudelleenjärjestely. Ja jollei yksineläjäksi halua ryhtyä, deittailu-rumba, mahdollisten uusien suhteiden hiominen, pettymykset jne.
Jos lähtökohta on se, että toinen katuu ja suhteessa ei ole muita perustavanlaatuisia ongelmia, en löisi lusikoita jakoon tuolla perusteella. Olisi tietenkin ihan selvä, että jatkossa puolison omissa menoissa olisi tiettyjä rajoitteita ja kontrollia. Jos hän ei sitä hyväksyisi, niin sitten se olisi finito. Luottamusta ei kerran sen petettyään voi olettaa saavansa takaisin ihan tuosta vain.
Nuoren ihmisen rajattomalla itsevarmuudella ja ehdottomuudella neuvot voivat tietysti olla erilaisia. Asioiden mittasuhteet selkeytyvät useimmilla vanhemmiten. Toki on myös niin, että aikajana tästä pisteestä hautaan on oletettavasti erilainen. Joskus käy kuitenkin niin, että kun lähtee sutta pakoon, tuleekin karhu vastaan. Jos homman voi korjata, sitä kannattaa yrittää, vaikka ylpeyden päälle kävisikin.
Muutosta ei kannata noin paljoa pelätä. Jos jokin menee rikki, sitä ei saa korjattua niin että se olisi yhtä luja kuin ehjä. Miksi tyytyä mihinkään puolinaiseen pelkästään taloudellisista tai helppous syistä. Kivaa elämää hautaa odotellessa...
No kuule, kuka mitenkin asiat priorisoi. Syrjähyppy rikkoo jotain, mutta paljonko muita asioita kannattaa rikkoa, että mahdollisesti ehkä saisi kokea jonkun ideaalin rakkauden?
Parisuhde on yksi osa tätä elämää, mutta ei se ainakaan minun elämääni niin täydellisesti määrittele, että ehdottomasti pistäisin kaiken ympäri, jos siihen tulee kolhu.
Ensin todellakin katsoisin, onko juttu korjattavissa. Jos ei ole, niin homma on sitten selvä, mutta jos on, niin sitten korjataan. Eikä se todellakaan tarkoita sitä, että puoliso pääsee kuin koira veräjästä. Ei todellakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, eihän ap:n tarvitse tässä mitään tehdä. Kyllä tekojen aika on nyt miehellä. Hänen hommaansa on tilanne korjata, kun on mennyt sen rikkomaankin. Ap alkaa miettiä, mitä miehen tarvitsee tehdä, jotta yhteiselo voi jatkua. Oletan siis, ettei ap halua viedä taaperoltaan läsnä olevaa isää. Varmaankin mies nukkuu jatkossa sohvalla tai vierashuoneessa. Mitä muuta miehen pitäisi tehdä osoittaakseen, että haluaa mieluummin ap:n eikä aio enää jatkossa pettää?
On toki voimaannuttavaa uskoa että toisen töppäilyjen jälkeen voisit jotenkin hallita sitä mitä hän tekee jatkossa. Todellisuudessa näin ei kuitenkaan tapahdu ainakaan usein. Miksi mies nukkuisi sohvalla osoittaakseen että ei enää jatkossa perä? Miksi hän jatkaisi suhdetta joka perustuu ainakin jatkossa pelkkään kiristykseen? Voi olla että vasta nyt hän huomaa että suhde ei ole ollut ihan terveellä pohjalla tähänkään asti vaan suhde on perustunut johonkin ihmeelliseen valtataisteluun sen suhteen kuka suhteessa milloinkin on enemmän voitolla. Taistelussa käytetään koko ajan aseina uhkailua, kiristystä ja välillä ehkä lahjontaakin ainakin yritettäessä lepytellä toista aselepo vaiheessa.
Tässä tulikin hyvin esille se, miksi on ihan turha mitään yrittää kostaa tai kotirangaistusta antaa. Kaikki pääsee helpoimmalla kun suosiolla todetaan, että tämä oli tässä ja lusikat jakoon.
Miksi esim. minun pitäisi laittaa puolison kanssa lusikat uskoon jos keskustelun jälkeen haluamme jatkaa ilman uhkailua, kiristystä ja halua omistaa ja hallita toista?
Niin että sinä siedät uskottomuuden kumppaniltasi? Kestät elää hänen kanssaan niinkuin mitään ei olisi tapahtunut? Tiedät kuitenkin, että hän on halunnut jotain toista enemmän kuin sinua ja pettänyt. Oma ratkaisuhaan se tietty on mimmoiseksi kynnysmatoksi suostuu.
Jos olisin kumppaniksi en haluaisi jatkaa vaikka et olisi penttänytkään en voisi sietää ilähelläni ihmistä joka yrittää hallita jopa tuntemattomien ihmisten elämää.
Vierailija kirjoitti:
Tuskallinen tilanne, josta ajan kanssa on mahdollista selvitä, jos miehesi ja sinä molemmat pystytte käsittelemään asiaa avoimesti ja molemmilla on todellinen halu jatkaa yhdessä ja tehdä suhteesta läheisempi kuin aiemmin.
Kun luottamus on mennyt, suhde on rikki. Asiat voi peitellä, mutta kyllä se pettäminen aina siellä taustalla pysyy. Sitä ei mikään poista.
Kerran petturi, aina petturi. Kantapään kautta olen saanut oppia. Kun kerran on se kynnys pettämiseen otettu on se jatkossakin helpompi ottaa. Suhde kerrasta poikki, ja hae itsellesi terapiaa. Olet kokenut rankkoja asioita ja tuosta ei ihan helpolla pääse yli. Mutta sinun on mahdollista löytää vielä hyvä mies elämääsi. Ja lapsillekin parempi etteivät saa parisuhteen mallia jossa mies vaan hyppää sylistä syliin ja nainen vaan antaa anteeksi ja hiljaa kuolee sisältä päin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, eihän ap:n tarvitse tässä mitään tehdä. Kyllä tekojen aika on nyt miehellä. Hänen hommaansa on tilanne korjata, kun on mennyt sen rikkomaankin. Ap alkaa miettiä, mitä miehen tarvitsee tehdä, jotta yhteiselo voi jatkua. Oletan siis, ettei ap halua viedä taaperoltaan läsnä olevaa isää. Varmaankin mies nukkuu jatkossa sohvalla tai vierashuoneessa. Mitä muuta miehen pitäisi tehdä osoittaakseen, että haluaa mieluummin ap:n eikä aio enää jatkossa pettää?
On toki voimaannuttavaa uskoa että toisen töppäilyjen jälkeen voisit jotenkin hallita sitä mitä hän tekee jatkossa. Todellisuudessa näin ei kuitenkaan tapahdu ainakaan usein. Miksi mies nukkuisi sohvalla osoittaakseen että ei enää jatkossa perä? Miksi hän jatkaisi suhdetta joka perustuu ainakin jatkossa pelkkään kiristykseen? Voi olla että vasta nyt hän huomaa että suhde ei ole ollut ihan terveellä pohjalla tähänkään asti vaan suhde on perustunut johonkin ihmeelliseen valtataisteluun sen suhteen kuka suhteessa milloinkin on enemmän voitolla. Taistelussa käytetään koko ajan aseina uhkailua, kiristystä ja välillä ehkä lahjontaakin ainakin yritettäessä lepytellä toista aselepo vaiheessa.
Tässä tulikin hyvin esille se, miksi on ihan turha mitään yrittää kostaa tai kotirangaistusta antaa. Kaikki pääsee helpoimmalla kun suosiolla todetaan, että tämä oli tässä ja lusikat jakoon.
Miksi esim. minun pitäisi laittaa puolison kanssa lusikat uskoon jos keskustelun jälkeen haluamme jatkaa ilman uhkailua, kiristystä ja halua omistaa ja hallita toista?
Niin että sinä siedät uskottomuuden kumppaniltasi? Kestät elää hänen kanssaan niinkuin mitään ei olisi tapahtunut? Tiedät kuitenkin, että hän on halunnut jotain toista enemmän kuin sinua ja pettänyt. Oma ratkaisuhaan se tietty on mimmoiseksi kynnysmatoksi suostuu.
Jos olisin kumppaniksi en haluaisi jatkaa vaikka et olisi penttänytkään en voisi sietää ilähelläni ihmistä joka yrittää hallita jopa tuntemattomien ihmisten elämää.
Miten yritän hallita elämääsi? Minähän totesin, että ratkaisu on omasi, mutta harva tyytyy pettäjän kanssa jatkamaan ikäänkuin ei mitään olisi tapahtunut. Mielestäni on ihan inhimmillistä olla loukkaantunut, pahoillaan ja suuttunut jos kumppani , johon luotat, paljastuu valehtelevaksi pettäjäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, eihän ap:n tarvitse tässä mitään tehdä. Kyllä tekojen aika on nyt miehellä. Hänen hommaansa on tilanne korjata, kun on mennyt sen rikkomaankin. Ap alkaa miettiä, mitä miehen tarvitsee tehdä, jotta yhteiselo voi jatkua. Oletan siis, ettei ap halua viedä taaperoltaan läsnä olevaa isää. Varmaankin mies nukkuu jatkossa sohvalla tai vierashuoneessa. Mitä muuta miehen pitäisi tehdä osoittaakseen, että haluaa mieluummin ap:n eikä aio enää jatkossa pettää?
On toki voimaannuttavaa uskoa että toisen töppäilyjen jälkeen voisit jotenkin hallita sitä mitä hän tekee jatkossa. Todellisuudessa näin ei kuitenkaan tapahdu ainakaan usein. Miksi mies nukkuisi sohvalla osoittaakseen että ei enää jatkossa perä? Miksi hän jatkaisi suhdetta joka perustuu ainakin jatkossa pelkkään kiristykseen? Voi olla että vasta nyt hän huomaa että suhde ei ole ollut ihan terveellä pohjalla tähänkään asti vaan suhde on perustunut johonkin ihmeelliseen valtataisteluun sen suhteen kuka suhteessa milloinkin on enemmän voitolla. Taistelussa käytetään koko ajan aseina uhkailua, kiristystä ja välillä ehkä lahjontaakin ainakin yritettäessä lepytellä toista aselepo vaiheessa.
Tässä tulikin hyvin esille se, miksi on ihan turha mitään yrittää kostaa tai kotirangaistusta antaa. Kaikki pääsee helpoimmalla kun suosiolla todetaan, että tämä oli tässä ja lusikat jakoon.
Miksi esim. minun pitäisi laittaa puolison kanssa lusikat uskoon jos keskustelun jälkeen haluamme jatkaa ilman uhkailua, kiristystä ja halua omistaa ja hallita toista?
Niin että sinä siedät uskottomuuden kumppaniltasi? Kestät elää hänen kanssaan niinkuin mitään ei olisi tapahtunut? Tiedät kuitenkin, että hän on halunnut jotain toista enemmän kuin sinua ja pettänyt. Oma ratkaisuhaan se tietty on mimmoiseksi kynnysmatoksi suostuu.
Luetteko te ajatuksella ollenkaan mitä kirjoitatte?
Jos toisen ihmisen paneminen on se pettäminen, se tekijä joka rikkoo parisuhteen/avioliiton kokonaan, niin silloin parisuhde perimmiltään perustuu panemiseen. Se on siis se pyhin sakramentti, jonka rikkoutuessa voi kaiken muunkin hettää romukoppaan?
Seksin, joka itseasiassa on vain itsekästä omien himojensa tyydyttämistä, eikä vastakumppanin.
Eli siis kaikki muu on vain tämän seksin, sen antamisen ja saamisen, päälle kasattua rekvisiittaa?
Pettämisellähän tarkoitetaan jonkun "ulkopuolisen" kanssa seksuaalista kanssakäymistä.
Hienoa,.Jatkakaa samaan malliin.
Ap, jätä se sika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, eihän ap:n tarvitse tässä mitään tehdä. Kyllä tekojen aika on nyt miehellä. Hänen hommaansa on tilanne korjata, kun on mennyt sen rikkomaankin. Ap alkaa miettiä, mitä miehen tarvitsee tehdä, jotta yhteiselo voi jatkua. Oletan siis, ettei ap halua viedä taaperoltaan läsnä olevaa isää. Varmaankin mies nukkuu jatkossa sohvalla tai vierashuoneessa. Mitä muuta miehen pitäisi tehdä osoittaakseen, että haluaa mieluummin ap:n eikä aio enää jatkossa pettää?
On toki voimaannuttavaa uskoa että toisen töppäilyjen jälkeen voisit jotenkin hallita sitä mitä hän tekee jatkossa. Todellisuudessa näin ei kuitenkaan tapahdu ainakaan usein. Miksi mies nukkuisi sohvalla osoittaakseen että ei enää jatkossa perä? Miksi hän jatkaisi suhdetta joka perustuu ainakin jatkossa pelkkään kiristykseen? Voi olla että vasta nyt hän huomaa että suhde ei ole ollut ihan terveellä pohjalla tähänkään asti vaan suhde on perustunut johonkin ihmeelliseen valtataisteluun sen suhteen kuka suhteessa milloinkin on enemmän voitolla. Taistelussa käytetään koko ajan aseina uhkailua, kiristystä ja välillä ehkä lahjontaakin ainakin yritettäessä lepytellä toista aselepo vaiheessa.
Tässä tulikin hyvin esille se, miksi on ihan turha mitään yrittää kostaa tai kotirangaistusta antaa. Kaikki pääsee helpoimmalla kun suosiolla todetaan, että tämä oli tässä ja lusikat jakoon.
Miksi esim. minun pitäisi laittaa puolison kanssa lusikat uskoon jos keskustelun jälkeen haluamme jatkaa ilman uhkailua, kiristystä ja halua omistaa ja hallita toista?
Niin että sinä siedät uskottomuuden kumppaniltasi? Kestät elää hänen kanssaan niinkuin mitään ei olisi tapahtunut? Tiedät kuitenkin, että hän on halunnut jotain toista enemmän kuin sinua ja pettänyt. Oma ratkaisuhaan se tietty on mimmoiseksi kynnysmatoksi suostuu.
Luetteko te ajatuksella ollenkaan mitä kirjoitatte?
Jos toisen ihmisen paneminen on se pettäminen, se tekijä joka rikkoo parisuhteen/avioliiton kokonaan, niin silloin parisuhde perimmiltään perustuu panemiseen. Se on siis se pyhin sakramentti, jonka rikkoutuessa voi kaiken muunkin hettää romukoppaan?
Seksin, joka itseasiassa on vain itsekästä omien himojensa tyydyttämistä, eikä vastakumppanin.
Eli siis kaikki muu on vain tämän seksin, sen antamisen ja saamisen, päälle kasattua rekvisiittaa?
Pettämisellähän tarkoitetaan jonkun "ulkopuolisen" kanssa seksuaalista kanssakäymistä.
Hienoa,.Jatkakaa samaan malliin.
Ap, jätä se sika.
Tokihan parisuhteessa on muutakin kuten rakkaus, luottamus, toisen kunnioitus, tukeminen jne. Mutta se seksi on se herkin ja intiimein osaalue . Yksiavioisessa suhteessa mielestäni sitoudutaan siihen, ettei panna toisia. Kun toinen osapuoli menee ja hankkii sivusuhteen ja salaa ja valehtelee niin kyllä siinä ne suhteen muutkin perusosat rikkoutuu. Mitä hyvää suhteesta silloin voi jäädä jäljelle?Taloudelliset kulissit? Yhteinen menneisyys? Lapset? Näidenkin takia jonkun pitäisi pettämistä sietää?
Milllä tolalla suhteenne on ollut jos toukkaa on tehty 18 vuotta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleistähän tuo reissutöissä pettäminen on. Varsinkin maarakennusalalla ja raksahommissa. Näin läheltä seuranneena voin sen todeta.
Jätät tai et niin vaikeaa tulee olemaan, mikäli tuo pettäminen sattuu sinuun. Jos sinulla ei ole enää rakkauden tunteita miestäsi kohtaan, niin selviät helpommin. Minä olen antanut aikoinaan anteeksi paljonkin pettämistä ym. pahoja asioita, mutta en ole koskaan unohtanut. Olemme yhdessä tänäkin päivänä. Silloin tällöin kun joku asia miehessä ärsyttää niin tulee mieleen että miksi olen sietänytkin kaikkea mahdollista. Enkä ole ihan 100 % varma että hän on uskollinen tänäkään päivänä. Kuitenkin meillä on mukavaa yhdessä ja perheenä, ei jakseta enää hirveästi edes riidellä nykyisin. Olen miettinyt eroa useinkin, mutta en tiedä löytäisinkö enää sellaista kumppania vierelleni, joka hyväksyy minussa ihan kaiken, ei arvostele koskaan ulkonäköäni tms. ja on valmis elämään kanssani loppuelämän ja hoitamaan minut kotona jos esim. sairastun vakavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ämmi234 kirjoitti:
Jätät tai et niin vaikeaa tulee olemaan, mikäli tuo pettäminen sattuu sinuun. Jos sinulla ei ole enää rakkauden tunteita miestäsi kohtaan, niin selviät helpommin. Minä olen antanut aikoinaan anteeksi paljonkin pettämistä ym. pahoja asioita, mutta en ole koskaan unohtanut. Olemme yhdessä tänäkin päivänä. Silloin tällöin kun joku asia miehessä ärsyttää niin tulee mieleen että miksi olen sietänytkin kaikkea mahdollista. Enkä ole ihan 100 % varma että hän on uskollinen tänäkään päivänä. Kuitenkin meillä on mukavaa yhdessä ja perheenä, ei jakseta enää hirveästi edes riidellä nykyisin. Olen miettinyt eroa useinkin, mutta en tiedä löytäisinkö enää sellaista kumppania vierelleni, joka hyväksyy minussa ihan kaiken, ei arvostele koskaan ulkonäköäni tms. ja on valmis elämään kanssani loppuelämän ja hoitamaan minut kotona jos esim. sairastun vakavasti.
Miksi teet itsellesi noin? Kuulostaapa tosiaan siltä , että teillä on mukavaa. Not. Mikä saa sinut kuvittelemaan, että mies on rinnallani siinä kohtaa jos sairastut ja sinusta ei ole enää hänelle hyötyä vaan muodostut kiviriippaksi?
ämmi234 kirjoitti:
Jätät tai et niin vaikeaa tulee olemaan, mikäli tuo pettäminen sattuu sinuun. Jos sinulla ei ole enää rakkauden tunteita miestäsi kohtaan, niin selviät helpommin. Minä olen antanut aikoinaan anteeksi paljonkin pettämistä ym. pahoja asioita, mutta en ole koskaan unohtanut. Olemme yhdessä tänäkin päivänä. Silloin tällöin kun joku asia miehessä ärsyttää niin tulee mieleen että miksi olen sietänytkin kaikkea mahdollista. Enkä ole ihan 100 % varma että hän on uskollinen tänäkään päivänä. Kuitenkin meillä on mukavaa yhdessä ja perheenä, ei jakseta enää hirveästi edes riidellä nykyisin. Olen miettinyt eroa useinkin, mutta en tiedä löytäisinkö enää sellaista kumppania vierelleni, joka hyväksyy minussa ihan kaiken, ei arvostele koskaan ulkonäköäni tms. ja on valmis elämään kanssani loppuelämän ja hoitamaan minut kotona jos esim. sairastun vakavasti.
Tässähän onkin resepti onnelliseen ja mukavaan parisuhteeseen, molemminpuolinen välinpitämättömyys. Kun ei rakasta ja välitä niin voi elää mukavasti perheen kanssa. Huh huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Klassikkoprovo: miten tästä eteenpäin?
Minä kyllä uskon ihan täysillä. Tutulla on ollut jo 15 vuotta salasuhde toisen naisen kanssa. Helposti hoituu, kun käy töissä eri paikkakunnalla, missä asuu. Tapaa naista ruokatunneilla ja lisäksi ottaa toisinaan ylityövapaita. Ei kuitenkaan kerro vaimolleen, että on vapaalla vaan lähtee muka normaalisti töihin. Vaimo on kotirouva ja sen takia ei halua ottaa eroa hänestä. Ja toiselle naiselle tällainen systeemi sopii hyvin.
ämmi234 kirjoitti:
Jätät tai et niin vaikeaa tulee olemaan, mikäli tuo pettäminen sattuu sinuun. Jos sinulla ei ole enää rakkauden tunteita miestäsi kohtaan, niin selviät helpommin. Minä olen antanut aikoinaan anteeksi paljonkin pettämistä ym. pahoja asioita, mutta en ole koskaan unohtanut. Olemme yhdessä tänäkin päivänä. Silloin tällöin kun joku asia miehessä ärsyttää niin tulee mieleen että miksi olen sietänytkin kaikkea mahdollista. Enkä ole ihan 100 % varma että hän on uskollinen tänäkään päivänä. Kuitenkin meillä on mukavaa yhdessä ja perheenä, ei jakseta enää hirveästi edes riidellä nykyisin. Olen miettinyt eroa useinkin, mutta en tiedä löytäisinkö enää sellaista kumppania vierelleni, joka hyväksyy minussa ihan kaiken, ei arvostele koskaan ulkonäköäni tms. ja on valmis elämään kanssani loppuelämän ja hoitamaan minut kotona jos esim. sairastun vakavasti.
Oletko läheisriippuvainen, kun tuollaiseen suhteeseen olet jäänyt? Eikö sinulla ole mitään itsekunnioitusta? Mieluummin siis paskassa suhteessa, kun pelätään olla yksi.
Minä olen sitä mieltä, että suhteen pettävä osapuoli on aina jätettävä.
Kipu ja tuska vain kasvaa, jos suhdetta pitkittää. Olkoonkin vaikka kuinka pitkä suhde ja yhdessä rakennettu elämä. Ne voimat pitää vain kaivaa jostakin esiin, että voi tehdä nopeankin päätöksen.
Veljeni yritti kestää pettävän puolison rinnalla. Sivusta seurasin, kun vähän yli puoli vuotta se tilanne jatkui ja veljeni kärsi koko ajan. Lopulta selvisi että se h***tsu oli koko ajan käynyt toisen miehen luona, vaikka oli jäänyt jo kerran kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Klassikkoprovo: miten tästä eteenpäin?
Minä kyllä uskon ihan täysillä. Tutulla on ollut jo 15 vuotta salasuhde toisen naisen kanssa. Helposti hoituu, kun käy töissä eri paikkakunnalla, missä asuu. Tapaa naista ruokatunneilla ja lisäksi ottaa toisinaan ylityövapaita. Ei kuitenkaan kerro vaimolleen, että on vapaalla vaan lähtee muka normaalisti töihin. Vaimo on kotirouva ja sen takia ei halua ottaa eroa hänestä. Ja toiselle naiselle tällainen systeemi sopii hyvin.
Minä olen itse mukana tällaisessa järjestelyssä kuudetta vuotta. Tähän on tosin saatu lupa periaatteella "mutta en halua tietää siitä mitään". Uskottomuus ei välttämättä merkitse sitä, että itseltä jäisi jotain sellaista pois, jota tarvitsee. Ap:n tapaus on tosin erilainen, koska teillä on pieni lapsi. Pienten lasten vanhempien pitäisi keskittyä omaan perheeseensä. Sen vuoksi olisin todennäköisesti itse selvittämään asian ja srn jälkeen jatkamaan yhdessä.
Reissaavat miehet pettävät tosi helposti.
Ap: llä rankat ajat edessä teet minkä ratkaisun tahansa.
Katso pidemmällä tähtäimellä, parin vuoden päähän. Jaksatko murehtia sitä mitä miehesi tekee työmatkoilla vai tuntuuko että pärjäisit paremmin ilman miestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tätä nyt tarvitse mitenkään miettiä. Vaihdatat lukot kotona. Pakkaat miehen tavarat valmiiksi ja lähetät erohakemuksen käräjäoikeuteen. Siitä ne asiat lähtee kivasti rullaamaan.
Ethän sä nyt jumalauta voi alkaa lukkoja vaihtaa yhteisestä kodista.
RTodella lapsellista, mut takuuvarmaa palsta-äidin ajattelua ! Eiköhän se koti ole miehenkin koti, yhtähyvin nainen voi lähteä, jos ei kestä.
Alue: Aihe vapaa
Niin että sinä siedät uskottomuuden kumppaniltasi? Kestät elää hänen kanssaan niinkuin mitään ei olisi tapahtunut? Tiedät kuitenkin, että hän on halunnut jotain toista enemmän kuin sinua ja pettänyt. Oma ratkaisuhaan se tietty on mimmoiseksi kynnysmatoksi suostuu.