Jos mies haluaa tapailla pitkään ennen varsinaista parisuhdetta, tarkoittaako se ettei halua suhdetta ollenkaan?

Itse pitäisin kyllä outona sitä jos tapailu venyy kuukausiksi. Pakkohan siitä on puuttua jotain silloin.

olet tapaillut kolme kuukautta eli luultavasti noin 3 kertaa koska ette tunne toisianne hyvin ja ihmiset ovat niin kiireisiä vaikka aikaa netin selaamiselle  löytyy 8h päivässä.

...vai oletko tapaillut useamminkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse siis olen todella ihastunut ja mietin olisiko parempi vain katkaista tapailu, jos mies ei kerta vielä halua sitoutua. Kuitenkin jahkailen sen kanssa, että entä jos teenkin virheen? Mies on todella ihana. 

Mitä sinulle niissä sinun kauhukuvissa tapahtuu, jos mies myöhemmin ilmoittaa ettei haluakaan seurustella?

Tapahtuu se, että olen "tuhlannut" monta kuukautta mieheen, joka ei haluakaan minusta kuin seksiä. Olen ollut pitkään yksin ja haluaisin viimein parisuhteen. Olen jo 30v joten perhekin olisi kiva perustaa. Kuulostan nyt todella epätoivoiselta ja sitä kai vähän olenkin. Eniten minua kuitenkin pelottaa se, että itse olen rakastunut ja mies ei ja hän ei haluakaan mitään. Jotenkin sitä haluaa suojella itseään pettymyksiltä. 

Mikäli olen ymmärtänyt oikein, tapailun ja seurustelun ero on vain luvata olla uskollinen, olla vain yhden kanssa.

Tämä on se mitä mies ei halua luvata, vielä kolmen kuukauden jälkeenkään.

Ei luulisi olevan liian vaikeaa rakastuneelle miehelle. Et pyydä häntä asumaan, et kihloihin, et tutustumaan kaikkiin sukulaisiin, et sitoutumaan tulevaisuuteen tai mihinkään. Vain että olisitte vain toistenne kanssa, toisillenne uskollisia.

Toisin sanoen saat häneltä seuraa ja seksiä halutessa, ja muutkin naiset saavat. Silloinhan sinulla ei ole mitään menetettävää, jos sanot hänelle että pidät nyt vähän taukoa tapailusta koska se ei ole muuttumassa seurusteluksi. Epäilemättä saat häneltä taas seksiä kun alkaa siltä tuntua, jos alat sitä kaivata.

Jos pysyt uskollisena miehelle joka ei ole uskollisena sinulle,, menetät koko ajan mahdollisuuksia tavata lastesi isä ja tuleva puolisosi. Jos olet 30, sinulla on enää ehkä kaksi vuotta aikaa siihen. 35 voi pitää takarajana sille riskille, että jäät loppuiäksi ilman lapsia.

Kahdesta vuodesta puolikin vuotta on neljännes. Tämä mies ei ole valmis edes sitoutumaan, saati perustamaan perhettä. Hän on sinulle siis ihan väärä mies.

Jos hän on 30, hänellä on vielä vaikka 10 vuotta aikaa perustaa perhe, sinun kahta vastaan. Häntä ei kiinnosta sinun aikataulut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo mies kuulostaa hieman oudolle. Joko hän pyörittää monta naista yhtä aikaa, tai on pahasti sitoutumiskammoinen tai sitten ei ole ihastunut ap:hen. Ei mikään näistä kolmesta vaihtoehdosta ap:n kannalta mikään kiva ole.

Miksi epäilet näitä? Minäkin mietin paljon sitä, että miksi oli aluksi ok, että tapailin muita. Tai näin ainakin sanoi silloin, mutta kuitenkin vaikutti vähän harmistuneelta. Ei kuulema itsekään sen takia ole jaksanut stressata missä me mennään, kun minä kuulema tapailen muitakin. 

Olen kyllä kallistumassa siihen suuntaan, että pistän jutun poikki. Olen nimittäin tavannut sellaisiakin miehiä, jotka ovat suoraan sanoneet haluavansa olla kanssani. Valitettavasti tunteet eivät ole minun puolelta kohdanneet, mutta ehkä seuraavan kanssa. 

Miehiä harmittaa totta kai joutua kilpailemaan naisestaan tai jakamaan tämä, vaikka naisia olisi montakin. Miksi et laittanut oman sitoutumisesi ehdoksi, että hän myös jättää muut?

Jos miestä olisi harmittanut riittävästi, hän olisi suostunut ehtoihisi jättää muut naiset. Jos hänelle olisi ollut kuitenkin tärkeämpää saada tapailla naisia, et olisi ollut hänelle kovinkaan tärkeä.

Nyt et edes asettanut mitään ehtoja, suostuit itse olemaan häntä varten. Hänellähän on ideaali tilanne, ei tarvitse vahtia naista eikä myöskään olla uskollinen. Kukaan mies ei luovu tuosta. Saat odottaa ja olla käytettävissä ihan niin kauan kuin itse suostut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä se raja on? Itse olen tapaillut miestä 3kk, eikä vielä seurustella. Ollaan siis keskusteluissa puhuttu vain tapailuista ja mies on sanonut, että haluaa katsella rauhassa miten tapailu etenee.

Keskusteluissa on kommentteja, että toiset ovat alkaneet seurustella heti parin päivän päästä tapaamisesta ja toisista on normaalia tapailla pitkään ennen seurustelua.

Ei ole mitään rajaa. Mies voi katsella vuoden, tai vaikka 10 vuotta. Riippuu siitäkin, kuinka kauan annat hänen jatkaa kyseisellä tyylillä. Toisaalta jos lyöt hänet seinää vasten, niin välttämättä se vastaus ei ole itseäsi tyydyttävä.

Me miehet nyt vaan ollaan tällaisia. Mitä enemmän menekkiä sitä vähemmän halua sitoutua. Näin se vaan menee. Onhan maailma täynnä kilttimiehiä, jotka taatusti ovat valmiita sitoutumaan heti ensi tapaamisella, mutta kiinnostaako sellaiset buudelit sinua, tai ylipäätään ketään?

t: sitoutumiskammoinen

Tuo toimii mainiosti, niin kauan kuin seksikumppanisi ovat yhtä sitoutumuskammoisia kuin sinä itse olet eli toimitte toistenne haaremeina, olet vain yksi naisen miehistä ja nainen vain yksi sinun naisistasi.

Ikää tulee pikkuhiljaa lisää ja muut perheellistyy, sinä et. Lopulta olet yksinäinen setä.

Niin, miten tuo liittyi kommenttiini? Väitinkö jossain kohtaa, että sitoutumiskammo olisi jotenkin hyvä juttu? En minä sille mitään voi, etten kykene sitoutumaan. Näin se vaan on vuosikymmenet mennyt, vaikka kuinka olisin halunnut sitoutua.

Tällä hetkellä minä olen yksinäinen setä. En siksi, ettenkö ketään saisi, vaan siksi, että viihdyn nykyään parhaiten yksin. Tämä on ollut minun tieni ja vaikka olisin asiaoiden halunneen menneen toisinkin, niin näin se vaan on mennyt. Toisaalta paljon on tullut myös nähtyä ja koettua, eli minun ei tarvi ainakaan kiikkustuolissa miettiä, että olisiko sittenkin kannattanut mennä. Minä menin, koska vietti vei tien päälle. Ei ihmistä voi väkisin neljän seinän sisälle kahlita. Ei siitä mitään tule, ei ainakaan onnellista parisuhdetta.

Eikä ne minunkaan suhteeni pelkkää panemista ole olleet, vaan hauskaa on pidetty muutenkin, mutta ilman palloa jalassa.

Jännää, että jos kertoo kylmiä faktoja, niin heti naiset vetää herneen nenään. Minähän vain kerroin sen kylmän faktan, minkälaisia me sitoutumiskammoiset olemme. Jos haluat itsellesi vakaan ja sitoutuneen parisuhteen, niin kierrä meikäläiset kaukaa ja ota se vähän kiltinpi mies, vaikka sen kanssa ei aina niin hauskaa ja jännää olisikaan. Se kuitenkin sitoutuu sinuun, toisin kuin meikäläiset, mutta ainakin itse olen ollut siinä aina suoraselkäinen, että yhdellekään suhteelleni en ole mennyt koskaan lupailemaan yhtään mitään.

Jännä on mielenkiintoinen käsite. Jännä elokuva on fine, mutta jännä parisuhde, kuka sellaisen haluaa?

Jos sinulla ap kerran on hyvä miestarjonta ja et ole varma miehen oikeasta kiinnostuksesta, niin poikki vain. Olet asiaa ilmeisesti miettinyt jo itsekin hyvin paljon, kun kerran tännekin sen kirjoitit ja hyvin epäileviä viestejä olet lisäillyt vielä mukaan.

Mutta ihan mielenkiinnosta juttelepa miehen kanssa asiasta ensin. Muutama päivä sinne tänne ei tee enää mitään, joten kysäise ihmeessä kuinka paljon mies ympärilleen on katsellut tapailunne aikana ja miksi hän rokottaa sinua mukana. Ainakin minun mielestä tuo olisi ihan jännä kuulla, ei pahalla, vaan hyvällä.

En koskaan tapaile vaan seurustelen. Jos se ei käy, niin mies vaihtoon.

Kyllä. Tapailijat tiedetään. Pihalle.

Lapsellista tuo seurustelun ja tapailun erottaminen. Vaikuttaa, että monet naiset haluavat avioliittolupauksen pian tutustumisen jälkeen so. että seurustella vs. tapailu. Sellaiset sitouttamiskiihkoiset jättäisin kyllä samantien.

...tai voihan sanoa, että joo me seurustellaan, jos sitä halutaan. Mitä tuo sana muuttaa. Vai pitääkö seurustelu vahvistaa maistraatissa?

Vierailija kirjoitti:

Lapsellista tuo seurustelun ja tapailun erottaminen. Vaikuttaa, että monet naiset haluavat avioliittolupauksen pian tutustumisen jälkeen so. että seurustella vs. tapailu. Sellaiset sitouttamiskiihkoiset jättäisin kyllä samantien.

...tai voihan sanoa, että joo me seurustellaan, jos sitä halutaan. Mitä tuo sana muuttaa. Vai pitääkö seurustelu vahvistaa maistraatissa?

Pimpanvaihtajan prototyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Lapsellista tuo seurustelun ja tapailun erottaminen. Vaikuttaa, että monet naiset haluavat avioliittolupauksen pian tutustumisen jälkeen so. että seurustella vs. tapailu. Sellaiset sitouttamiskiihkoiset jättäisin kyllä samantien.

...tai voihan sanoa, että joo me seurustellaan, jos sitä halutaan. Mitä tuo sana muuttaa. Vai pitääkö seurustelu vahvistaa maistraatissa?

Itseäni ei kiinnosta olla osana jonkun keskeskasvuisen tyypin panorinkiä.

Lisäksi näillä paneskelen ympäriinsä tyypeillä on usein vaateita siihen suuntaan, ettei nainen mene sänkyyn muiden kanssa kuin hänen 😂 ei vain käsitä.

Eka mieheni oli tuollainen vetkuttaja. Kun laitoin ehdoksi että minä en kauan tapaile, hän jätti muut naiset ja aloimme seurustella.

Huono vaan, että sitoutumisvastaisesta miehestä ei oikein perhemiestä tule. Samanlaisia keskusteluja piti käydä kihloista, naimisiin menosta, perheen perustamisesta. Ilmeisesti perimmältään hän olisi vaan halunnut olla ilman niitä, käydä baareilla ja festareilla. Erohan tuommoisesta lopulta tuli, ja minun lapsentekoikä oli jo aikaa sitten ummessa. Mies käy edelleen baareissa ja festareilla ja asuu vuokralla, ja on 58. Ja vaihtaa naista kuin paitaa.

Mulla on kokemusta muutamasta tyypistä jotka on halunneet "vain" tapailua. Pari niistä oli oikeesti ns pelureita, eli ne ihan tosiaan katseli muita siinä ohessa ja sen kyllä huomaa käytöksestä muutenkin! On jännä etäinen olo... vaikea selittää mikä mättää mutta joku mättää. Välillä on kivaa välillä nihkeää. Ikäänkuin semmoista edestakaisin veivaamista että välillä mies on kiinnostunut välillä välinpitämätön.

No päädyin sitten pitkään parisuhteeseen yhden kanssa ja se suhde pysyi etäisenä koko ajan. Kuin hän ei olisi edes ollut kiinnostunut kuka olen. Ei siis ollut todella rakastunut koskaan. Tämän suhteen päätin lopettaa vuosien jälkeen. Kuin autiomaa oli se rakkauden määrä puolin ja toisin.

Nyt on uusi mies joka juuri sanoi että tahtoo tapailla mut ei vielä sitoutua. Ollaan nähty vasta muutaman kerran. Mutta nyt kipinöi. Ollaan liekeissä toisistamme ja on todella ihanaa seksiä ja tunteita molemmin puolin. Uskon että tästä kehittyy jotain vielä mutta en halua kiirehtiä itsekään. Tykkään omasta elämästäni ja omasta ajasta eikä mulla ole kiirettä. Mut jossain tuolla sisimmässä tiedän että nyt on oikeasti kiinnostunut mies ja tunne on molemminpuolinen.

Koitan siis sanoa että luota omaan fiilikseen hänestä. Ketjuhan on vanha, mutta aihe ajankohtainen itsekin tänne löysin kun asioita mietin. Onko etäinen olo vai onko paljon läheisyyttä? Kyllä tapailevakin mies voi osoittaa todella paljon kiinnostusta vaikka vähän empisi välillä. Siitä kai se pitäisi yrittää lukea siitä millaisia ne tapaamiset on? Mikä on yhteys ja fiilis toisen kanssa? Onko läheisyyttä vai ollaanko enemmän juttelun tasolla?

Mä ymmärrän sitä hitaampaa alkua kyllä. Tämä nykyinen tapailumies tuskin muita tapailee on sillä muutakin elämää kuin laukata monen naisen perässä. Ja tuntuu että on tosissaan vaikka välillä vähän peruuttelee ja hämmästelee ihastuksensa määrää. Ajan kanssa kai sen sitten näkee? Että ollakko vai eikö olla. Mut noissa aiemmissa tapailuissa niin olen näyttänyt ovea noin 2-3kk jälkeen jos edelleen on jotenkin et joku ei täsmää olo. On sekin kyllä pitkä aika, olisin näin jälkiviisaana voinut lempata jo aiemmin kun tosiaan jälkikäteen en edes ymmärrä mitä näin niissä miehissä silloin? Kai olin sit yksinäinen tai jotain.

Mutta luottakaa siihen mikä olo tulee toisen kanssa. Miten toinen huomioi? Miltä itsestäsi tuntuu? Jossain kommentissa oli että ei uskalla antaa itsestään ennenkuin tuntee. Mä mietin päinvastoin että voin jakaa elämääni ja aidosti olla oma itseni ja jos ei hommasta tulekaan mitään niin se on elämää. Silti voi olla hienoja kokemuksia ja kivoja ihmisiä tavannut. Eihän voi tietää millainen toinen on ennenkuin tutustuu.

Mä olen myös joutunut antamaan pakkeja monelle miehelle esim 2-3kk tapailun jälkeen. Kun ei vaan ole tullut sitä oikeaa fiilistä. Sitähän se on, arpapeliä natsaako tai ei?

Jos on hankalaa, niin on ainakin kolme vaihetta eli:

tapailu

seurustelu

(yhteen muutto/avoliitto)

avioliitto

Sitten jos on oikea tyyppi eikä ole hankalaa, niin aletaan vain olemaan ilman sen kummempia vatulointeja, ja mennään naimisiin sitten kun on tullut varma olo siitä, että tässä vois olla vaikka elämänkumppani!

Mulle sopisi kyllä pitkä tapailu, tutustuminen ennen seurustelua. Mutta siihen ei sisälly petipuuhia.

Tää on taas niitä asioita missä pitää itse miettiä mitä on hakemassa ja mikä tuntuu itselle sopivalta, ja etsiä itselle sopiva kumppani. Opin kantapään kautta enkä enää koskaan ryhdy suhteeseen, jonka toinen osapuoli määrittelee tapailuksi - mulle se kertoo siitä että se ihminen ei ole minusta varma ja todennäköisesti katselee vielä muitakin vaihtoehtoja. Kummankin pitää tietää heti, että tässä se nyt on.

Mä olen itse 39v nainen ja mulla ei ole lapsia. Tosin, ehkä vielä ehdin yhden hankkimaan. Ehkä. Mutta se ei ole välttämätöntä, elämä on hyvää myös ilman lapsia ollut :). Mä en tiedä, mulla on itselläni myös tunne että en halua pistää mitään lukkoon ennenkuin tutustun kunnolla. Mulla on kokemusta niin päin että olen ollut todella ihastunut miehiin jotka ei ole sitä ansainneet. Ja saanut siipeeni monta kertaa. Lähinnä oma hyväuskoisuus on ollut syynä.

Eli olen salamarakastunut vaikeisiin miehiin. Nyt vähän ikää karttunut ja mietin asiaa toisinpäin että olisi helvettiä sitoutua taas nopeasti suunnilleen tuntemattomaan ihmiseen mistä voi paljastua mitä tahansa myöhemmin ja voi olla vaikeaa sitten päästä pois siitä satimesta.

Mulla oli vaikeaa päästä pois edellisestä suhteesta ja siksi en itsekään todellakaan halua rynnätä mihinkään uuteen vaikka fiilikset tuota miestä kohtaa on nyt korkeat. Mutta tiedän että tulee niitä vielä toisiakin aikoja ja ennemmin tutustun kunnolla ennen mitään päätöksiä

Vierailija kirjoitti:

Tapahtuu se, että olen "tuhlannut" monta kuukautta mieheen, joka ei haluakaan minusta kuin seksiä. Olen ollut pitkään yksin ja haluaisin viimein parisuhteen. Olen jo 30v joten perhekin olisi kiva perustaa. Kuulostan nyt todella epätoivoiselta ja sitä kai vähän olenkin. Eniten minua kuitenkin pelottaa se, että itse olen rakastunut ja mies ei ja hän ei haluakaan mitään. Jotenkin sitä haluaa suojella itseään pettymyksiltä. 

Miksi sitten olet antanut seksin tulla kuvioihin mukaan näin varhaisessa vaiheessa? Jos olisit pitänyt linjan, että haluat tutustua ensin ja seksiä on vasta seurusteluvaiheessa, niin ei tarvitsisi arvuutella minkä perässä mies on.

Tämähän ei ollut mun kommentti vaan joku vanha vuodelta 2018? Eri ihminen kyseessä nyt.

Mut omasta puolestani voisin sanoa että jos joku mies saa mut liekkeihin niin en mä kyllä jaksa himmailla et ei saisi olla seksiä tai että olisi jotain sääntöjä. Se on vaan heittäytymistä ja ihan silläkin uhalla että taas pettyisin. Elämässä tulee pettymyksiä ja kyllä niistäkin pääsee yli.

Jos joku tyyppi ei ollutkaan oikea niin sitten joku muu on vielä parempi.

Et kai ole mennyt antamaan/saamaan jo? Oma kärsivällisyys ei riittäisi sen odottamiseen, että toinen on valmis parisuhteeseen. Minusta pitää tietää aiemmin jo. Eikä siis todellakaan seksiä ennen parisuhdetta.