Vasektomia = ero - ei tämän näin pitänyt mennä
Mieheni on menossa vasektomiaan juuri tällä hetkellä - ja minulla on ihan kamala paniikki.
Päätös on hänen, on ollut jo pitkään - ja kunnioitin sitä täysin. Mutta eilen illalla vasta iski se todellisuus, että me emme todellakaan saa lapsia yhdessä. Haukkukaa tyhmäksi, mutta olen aina vaan ajatellut, että jos se päivä tulee, se tulee. En tajunnut, että sekin päivä voi tulla, kun mahdollisuus on lopullisesti kuollut.
Tänään aamulla töihin ajaessani valkeni minulle myös se, että me emme elä loppuelämäämme yhdessä.
En tiedä mitä tekisin. Haluaisin juosta, itkeä, kirkua, huutaa. On vaikea hengittää.
Elämä ilman häntä tuntuu kamalalta ajatukselta. Elämä hänen kanssaan kahden tuntuu myös pahalta ajatukselta.
Tulin töihin, mutta en pysty mitään tekemään. Yritän vaan olla huutoitkemättä ja toivon, ettei kukaan huomaa paniikkiani.
Tiedän, ettei ole vaihtoehtoja.
Pahinta tässä on se, että kun nyt eroamme, toivun aikani, sitten etsin uuden miehen (jos sellaisen edes löydän), pitää tutustua vuosi, toista, elää arkea yhdessä pari vuotta ennen kuin lasta voi edes yrittää - ja sitten onkin jo minun parasta ennen -päivä mennyt auttamattomasti, enkä välttämättä edes enää voi saada lasta.
Miksi miksi miksi miksi miksi v***n miksi olin niin järkevä, etten tehnyt siskoni tavoin suoraan lukion jälkeen tai edes opiskeluaikana lasta, olinhan silloinkin pitkässä suhteessa! Miksi hitossa ajattelin, että opiskelut ja varma toimeentulo on tärkeämpää? Miksi en vain tyytynyt siihen parisuhteeseen, paikkakuntaan ja elämään, joka minulle oli tarjolla?! Ajattelin vain elämyksiä, kouluttautumista, matkoja...
En edes tiedä mitä teen seuraavaksi.
Mitä teen seuraavaksi? Älkää olko ilkeitä, olen nyt todella lähellä lähimpään jokeen hukuttautumista.
Kommentit (140)
No ehkäpä olisi reilua kertoa asia että mies voi sit valita itse
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietääkö mies että tämä asia on sinulle deal breaker ja ero on väistämätön? En siis tarkoita että hänen pitäisi pyörtää päätöksensä vaan että ero ei tule hänelle yllätyksenä?
Koska olen hyväksynyt tämän aiemmin, luulen hänen uskovan, että se on ok minulle. Lapsiasiasta ollaan kyllä keskusteltu useita kertoja vuosien mittaan, mutta se "keskustelu" on aina ollut tyyliin: "Minä olen miettinyt, että ehkä haluaisinkin yrittää lasta, yhtä" ja hänen kuittaus: "Minä en halua lapsia." Ei sen enempää.
Tämä tulee siis hänelle yllätyksenä. Saan siis vastuulleni hänen sydämensä murskaamisenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
match kirjoitti:
Hei. Ethän sä miestä tarvitse lapsen tekoon. Keinohedelmöitys on keksitty. Eli älä turhaan murehdi tuota parasta ennen-päivää - hedelmöityshoidoilla voi saada lapsia ihan yli nelikymppisenäkin. Ota nyt ihan rauhassa <3
On tämä nyt hommaa! Ihmisiä on muutenkin aivan valtavasti liikaa (noin 90%), niin ei tänne tarvitse lisää ihmisiä valmistaa keinotekoisesti.
Totta. Suomi kuluttaa kolmen maapallon luonnonvarat, eikä meitä ole kuin viisi miljoonaa. Vaikka meitä olisi alle 2 miljoonaa, niin yksi maapallo hädintuskin riittäisi meille suomalaisille. Muut länsimaat lasketaan tietenkin siihen päälle. Ei kestä enää kauan, kun maapallo on kaluttu loppuun.
Ei nyt sentään ihan näin! Olet ymmärtänyt tuon hieman väärin.
Suomalaiset kuluttavat kyllä, mutta ei sentään noin kauheasti.
Jos kaikki maailman ihmiset kuluttaisivat yhtä paljon kuin suomalaiset tällä hetkellä, silloin tarvittaisiin kolme maapalloa.
Ahaa, eli kun kehittyvien maiden väkiluku tulevina vuosikymmeninä ennustetusti moninkertaistuu ja maapallon väkiluku lähes tuplaantuu, suomalaiset kuluttavat siinä vaiheessa peräti 5-6 maapallon luonnonvarat. Asiat ovat vielä kamalammin kuin pelkäsin! Suomalaisten tulisi kertakaikkiaan lopettaa lisääntyminen!
Ei luoja, jos ymmärrys on tällä tasolla, niin kannattaako näitä edes yrittää pohtia..?
Suomalaisia on noin 0,75 promillea maailman ihmisistä. Me voimme kymmenkertaistaa, itse asiassa lähes satakertaistaa määrämme, ja silti maapallo kestäisi meidän käytössämme ihan hyvin. Ongelmat on ratkaistava siellä, missä ne ovat. Suomalaisten tappaminen sukupuuttoon ei ratkaise ainuttakaan maailman ongelmaa, itse asiassa melkeinpä päin vastoin.
Niinpä. Suomalaisten liikakulutus henkilöä kohden pitää ratkaista täällä, ei Nigeriassa. Käytätkö yksityissaastutinta? Lenteletkö turhia lomalentoja? Asutko ylisuuressa huoneistossa? Lämmitätkö ssitä liikaa? Syötkö lihaa? Ostatko muovia? Teetkö uuden ihmisyksilön kuluttamaan samoilla tottumuksilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasektomian jälkeen on vielä mahdollista raskautua koska siittiöiden tulo ei lopu heti. Eli nyt keskustelua miehen kanssa yritättekö lasta vai eroatteko.
Antakaa sen miehen olla. Hän ei halua lapsia. Tuo vinkuminen on jo säälittävää.
Niin. Huvittuneena katson ympärilleni kun muijat lepertelevät mukuloilleen ja mietin että mitähän siitäkin olisi tullut jos nuo eivät olisi pystyneet lisääntymään.
Miehet sen sijaan keksivät muutakin sisältöä elämälleen ja heitä tarvitaan kodin ulkopuolellakin.
Vierailija kirjoitti:
No mutta sait elää nuoruuttasi ilman muksuja. Nämä ovat niitä valintoja. Tsemiä nyt kuitenkin! Meillä mies teki vasektomian kolmen lapsen jälkeen ja se oli loistoratkaisu. Ikävää ettet ole iloinen miehen kantaessa huolta ehkäisystä.
Annoit sitten näin kannustavan kommentin ihmiselle, joka kipuilee lapsettomuuttaan ja suree myös mahdolllisesti edessä olevaa eroa. Kolmen lapsen jälkeen tuollaisia "neuvoja" on helppo huudella. V******uile jollekin toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Tee lapsi yksin, älä jää ihmettelemään.
Onko naisen oikeus lapseen suurempi kuin lapsen oikeus isään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee lapsi yksin, älä jää ihmettelemään.
Onko naisen oikeus lapseen suurempi kuin lapsen oikeus isään?
Koko käsite "oikeus lapseen" on aivan vinksahtanut. Ei lapsi ole kenenkään oikeus, tulee jos tulee ja sillä hyvä. Ihan turha tehdä lapsettomuudesta minkäänlaista ongelmaa.
Ap tiesi miehen halusta elää ilman lapsia. Miehellä on siihen täysi oikeus. Nainen halusi lapsia. Koko suhde oli siis tuhoontuomittu alusta asti. Vela ja ei-vela eivät sovi yhteen koska muuten jompikumpi joutuu katumaan.
Varmaan tämä on sama ilmiö kuin niillä jotka ryntäävät tekemään sen lapsen 39-40-vuotiaana. Kun takaraja on siinä niin tajuaa että nyt onkin tosipaikka.
Unissakävelyä lapsettomuuteen, sellaista termiä jotkut lääkärit käyttivät. Selkeän päätöksen tekeminen suuntaan tai toiseen on eri asia kuin jatkuva lykkääminen. Mutta ehkä joku tarvitsee sen takarajan kyetäkseen päätöksiin.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan tämä on sama ilmiö kuin niillä jotka ryntäävät tekemään sen lapsen 39-40-vuotiaana. Kun takaraja on siinä niin tajuaa että nyt onkin tosipaikka.
Unissakävelyä lapsettomuuteen, sellaista termiä jotkut lääkärit käyttivät. Selkeän päätöksen tekeminen suuntaan tai toiseen on eri asia kuin jatkuva lykkääminen. Mutta ehkä joku tarvitsee sen takarajan kyetäkseen päätöksiin.
Päätökset jotka tehdään pelon, paniikin tai kiireen vuoksi, ovat useammin alttiimpia katumiselle.
Jos ehkäilyä jatkuu lähes 40-vuotiaaksi, päätös tehdään todennäköisesti kiireessä. Hedelmällisyys alkaa laskea tuntuvasti jo 35v jälkeen naisella, joten sen jälkeen on kiire löytää sopiva kumppani. Kiire altistaa huonoille kumppanivalinnoille ja omien standardien laskemiselle alaspäin jos ei ala löytyä sopivaa. Se on sääli koska nainen voi pitää sen jälkeen sisällään katumusta ja katkeruutta kun joutuu katsoa kotonaan "sekundamiestä" jota ei olisi muuten huolinut. Mutta kun oli kiire ja pakko. Se on myös miestä kohtaan väärin jos hänestä ajatellaan näin. Ei kukaan mies halua olla "b-vaihtoehto" kenellekään naiselle.
Pelissä on mukana lapsi joten pitäisi miettiä lapsen asemaa myös. Ansaitseeko lapsi sitä jos vanhempi alkaakin katua lastaan? Ei ansaitse. Ja onko oikein että vanhemmat on lähes eläkeläisiä kun lapsi on hädintuskin täysi-ikäinen? Onko taetta että toinen vanhemmista on vielä hengissä kun lapsi täyttää 18v?
Lapsivapailla ihmisillä edellä kuvattua ongelmaa ei ole koska ei ole biologisia takarajoja kumppanin valintaan. Aikapaineiden puuttuminen parantaa parisuhteiden laatua koska niitä ei tehdä kiireen ja paniikin vuoksi.
On järkyttävää, miten on saatu normalisoitua "tee lapsi yksin" -konsepti.
Lapsi ei halua olla putkilossa tuotettu laboratorioeläin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietääkö mies että tämä asia on sinulle deal breaker ja ero on väistämätön? En siis tarkoita että hänen pitäisi pyörtää päätöksensä vaan että ero ei tule hänelle yllätyksenä?
Koska olen hyväksynyt tämän aiemmin, luulen hänen uskovan, että se on ok minulle. Lapsiasiasta ollaan kyllä keskusteltu useita kertoja vuosien mittaan, mutta se "keskustelu" on aina ollut tyyliin: "Minä olen miettinyt, että ehkä haluaisinkin yrittää lasta, yhtä" ja hänen kuittaus: "Minä en halua lapsia." Ei sen enempää.
Tämä tulee siis hänelle yllätyksenä. Saan siis vastuulleni hänen sydämensä murskaamisenkin.
Olet antanut hänen ymmärtää, että lapsettomuus on sinulle ok.
Muuten olisit jo aikoja ennen vasektomiaa sanonut
Jos tajusit tämän yhtäkkiä vasta aamulla niin varmaan se menee ohi ja huomisaamuna et taas halua lapsia. Miksi olet tähän asti luullut, että teille tulee lapsia, kun mies on täysin selvästi sanonut, että ei tule?
Toivottavasti tämä SEITSEMÄN vuotta sitten asiaa vatuloinut nainen ei koskaan saanut lapsia.
Kirjoitus oli sellaista tajunnanvirtaa, että lapsien kasvattaminen ei olisi onnistunut.
Mä jätin edellisen miehen siitä syystä, että hän selkeästi ja kaikelle kansalle ilmoitti ettei koskaan ole mitään lapsia hankkimassa tai menossa naimisiin. Sanoin hänelle erotessa, että meidän suunnitelmat ja haaveet näin isosta asiasta ei mene yhteen, enkä saa itseäni manipuloitua siihen, että ilman lapsia on hyvä. Olen mielummin yksin ilman lapsia kuin jatkuvasti takaraivossa ajatus, että lapset olisi fyysisesti mahdollisia. Olin ennen tuota tehnyt jo abortin miehen painostuksesta.
Erosta menee kaksi päivää ja mies soittaa itkien, että hän haluaa lapsen ja hän ei vain tiennyt sitä ennen. En voi luottaa hänen sanaansa vielä tänä päivänäkään ja siksi en ole palannut yhteen. Noin isoa asiaa ei vain paineta villasella huutelemalla koko kirkolle ja erossa sitten itketä kun en mä tiennyt. Toivotin miehelle hyvää jatkoa ja onnittelin siitä, että nyt hän tietää mitä haluaa ja oli mukava olla apuna.
Eli toivottavasti aloittaja on löytänyt miehen ja saanut lapsen. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan tämä on sama ilmiö kuin niillä jotka ryntäävät tekemään sen lapsen 39-40-vuotiaana. Kun takaraja on siinä niin tajuaa että nyt onkin tosipaikka.
Unissakävelyä lapsettomuuteen, sellaista termiä jotkut lääkärit käyttivät. Selkeän päätöksen tekeminen suuntaan tai toiseen on eri asia kuin jatkuva lykkääminen. Mutta ehkä joku tarvitsee sen takarajan kyetäkseen päätöksiin.
Päätökset jotka tehdään pelon, paniikin tai kiireen vuoksi, ovat useammin alttiimpia katumiselle.
Jos ehkäilyä jatkuu lähes 40-vuotiaaksi, päätös tehdään todennäköisesti kiireessä.
Oma äitini sai minut nelikymppisenä, vanhempi sisarukseni oli siinä vaiheessa aikuinen. Oli kuulema halunnut vielä yhden lapsen, mutta mietin kyllä itsekin että oliko vain sitten paniikkikiireessä tehty ratkaisu sitten minut "hankkia".
Kun ei se lapsiperhe-elämä näyttänyt auvoista äidilleni olevan, vaan pääosin puheissa oli kuinka väsynyt on ja kuinka paljon minusta on vaivaa. Ei sitä tullut koskaan täysin puheeksi, mutta epäilen vahvasti äidin katuneen minua.
Vierailija kirjoitti:
On järkyttävää, miten on saatu normalisoitua "tee lapsi yksin" -konsepti.
Lapsi ei halua olla putkilossa tuotettu laboratorioeläin.
Eikä kukaan halua syntyä valmiiksi liikakansoitetulle saastuneelle pallolle kuolemaan.
Epäitsekkäitä ihmisiä ei ole vanhempina.
Naiset poikivat lisää ja lisää vaikka valmiiksi ylikansoitetulle saastuneelle pallolle kuolemaan, ja miehet tekevät tarpeensa emättimeen ilman kortsua vaikkeivat lapsia halua.
Pelkkiä vaistojemme orjuuttamia elukoita me olemme kaikki tyynni.
Tuolla treffipalstoilla kyllä tuntuu että monet miehet on tällaisia ajautujia, jotka etsii jotain ihmistä siihen mukaan ajautumaan. Naisilla kun on selvä suunnitelma, niin eihän ne tuossa kauaa pysy. Ehkä miehet yrittää säilyttää poikamieselämän juuri sellasena kun se oli ja saada parisuhteen siihen lisäksi vaikka ei kunnolla sitoudukaan. Elää sitä parikymppisen elämää aina.