Seitsemän kuukauden tapailu eikä mies ole kertaakaan edes sanonut haluavansa mitään vakavaa

Jännä, että täällä puhutaan elämän tuhlaamisesta kun on yhdessä jonkun kanssa, josta ei seuraa avioliittoa.

Minusta taas naimisiinmeno nuorena jonkun valintakriteerit täyttävän, mutta ei intohimoa herättävän kanssa on elämän tuhlaamista.

Monesti eronneet 40-50v. naiset sanovat parhaiden vuosiensa menneen hukkaan avioliitossa, kun mies pettää tai jättää.

Entä jos ajan tuhlaamista ei olekaan seurustella jonkun kanssa ilman aikomusta avioliitosta ja lapsista, vaan ajan hukkaamista on tylsä avioelämä ja miehen suvun jatkaminen hänen perillisiään synnyttämällä ja kasvattamalla?

Kun mies sitten lapsien kasvettua vaihtaa vaimon nuorempaan, niin mitä vaimolle jäi siitä käteen? Vaimo on mahdollistanut miehen uran ja synnyttänyt hänelle jälkeläisiä, mutta vaimolle jää yksinäinen tulevaisuus. Eronneet äidit kun eivät ole kovin suosittuja parisuhdemarkkinoilla.

Vaimon parhaat vuodet menivät siis miehen hyvän tulevaisuuden mahdollistamiseen.

Mitä viktoriaanista aikaa täällä eletään, kun naisen aika menee muka hukkaan, jos seurustelu ei johda avioon?

Sen seurustelun aikana voi esim. kehittää itseään opiskelemalla, luoda uraa, harrastaa intensiivisesti, solmia uusia ystävyyssuhteita jne... Seurustelu kun ei ole niin sitovaa kuin avioliitto.

Aviossa, varsinkin jos on lapsia, aika menee enemmän hukkaan. Pyykkäys, lastenhoito ja ruuanlaitto on mielestäni hukkaan heitettyä aikaa.

Mitä jos ap alkaisit sen sijaan, että pohdit mitä mies meinaa tai ei meinaa, kehittämään itseäsi? Ilmoittaudu kursseille, ala opiskella, tutustu uusiin ihmisiin, lähde ulkomaille työvaihtoon, aloita uusi harrastus tms.

Näissä uusissa kuvioissa saatat herätä huomaamaan, että et tarvitse tuota miestä enää tai saatat tavata uuden miehen.

Minä, nainen, olin tuollainen puolisuhteilija 8 vuotta, kun en halunnut luvata kenellekään mitään mitä sitten olisin joutunut perumaan. Tein ihan täysin selväksi näille miehille, että en halua seurustella, enkä aio seurustella heidän kanssaan, että tällainen seura käy minulle, ja jos se ei sinulle sovi, niin lopetetaan tähän. Kukaan ei halunnut heistä lopettaa, vaan kaikki halusivat minua ihan millä tavalla tahansa. SILTI luulivat että mystisesti muutan mieleni(siksikö että olen nainen, ja naisen sanaa ei kannata ottaa tosissaan?) ja alan heidän kanssaan seurustelemaan. Väärin luulivat. Sitten löysin nykyisen mieheni, jonka kanssa olen nyt ollut jo monta vuotta. MINÄ sanoin tälle miehelle, että sovitaanko että tästä päivämäärästä eteenpäin ollaan seurusteleva pari, ja mies vastasi heti että todellakin sovitaan. Siitä asti ollaan oltu yhdessä. Kyllä sen tietää kun sen tietää. Me tapailimme kolmisen kuukautta ennen tätä seurustelun aloitusta, ja tuokin aika johtui siitä että MINÄ en tiennyt mitä haluan, mies tiesi heti että siinä se nainen on.

Kannattaa unohtaa koko juttu

Oikeasti kun ollaan kunnolla rakastuneita, sen tietää heti alusta. Jos mies on ihan sanallisesti ilmaissut senkin, että ette seurustele, hän ei edes yritä kusettaa sinua vaan ihan rehellisesti vaan tapailee, hengailee, paneskelee paremman puutteessa.

Sinussa ei varmaan ole yhtään mitään vikaa, en tarkoita sitä "paremmalla". Hän vaan ei ole sinuun rakastunut. Rakastuminenhan tapahtuu tai ei tapahdu eikä se tapahdu millään kaavalla, sitä vain rakastuu jos rakastuu. Jos pitää odotella, josko se rakkaus ja sitoutumishalu sieltä kuukausien päästä tulisi, jokin on pielessä, tunnetta ei ole.

Jos sinä haluat kunnon parisuhteen ja perheen, sanot tuolle tyypille heti tänään, että se on sinun tavoitteesi, ei tällainen kädenlämmin kompromissi, jossa kummallakaan ei ole hyvä olla. Et olisi täällä ihmettelemässä, jos kokisit itsesi rakastetuksi ja suhde tuntuisi vakaalta.

Lopeta heti tuo tapailuu. Tuhlaat aikaasi ja itsetuntoasi. Mitä pidemmän aikaa siinä venyt, sen enemmän aikaa tarvitset toipumiseen. Maailma on miehiä täynnä. Löydät ennen pitkää jonkun, jolle merkkaat enemmän.

Jos hän nyt suostuisi tekemään lapsia kanssasi, ongelma vain siirtyisi tai toisaalta kasvaisi. Et halua lapsia jonkun kanssa, jolle olet ihan ok. Haluat lapsia vain sellaisen kanssa, joka rakastaa ja kunnioittaa sinua. Lasten saaminen on tosi rankkaa puuhaa, siihe ei pidä eksyä jonkun kanssa, joka ei oikeasti rakasta sinua.

Lyhyesti, mies ei rakasta sinua. Niin yksinkertaista se on. Älä sleittele asiaa itsellesi oarhain pöin. Ei rakasta. Sinä tietäisit sen ihan tarkkaan, jos rakastaisi. Sellaista rakkaus on. Ja sellaista on sinullekin elämässäsi luvassa, usko pois.

Eli arrivederci!

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti kun ollaan kunnolla rakastuneita, sen tietää heti alusta. Jos mies on ihan sanallisesti ilmaissut senkin, että ette seurustele, hän ei edes yritä kusettaa sinua vaan ihan rehellisesti vaan tapailee, hengailee, paneskelee paremman puutteessa.

Sinussa ei varmaan ole yhtään mitään vikaa, en tarkoita sitä "paremmalla". Hän vaan ei ole sinuun rakastunut. Rakastuminenhan tapahtuu tai ei tapahdu eikä se tapahdu millään kaavalla, sitä vain rakastuu jos rakastuu. Jos pitää odotella, josko se rakkaus ja sitoutumishalu sieltä kuukausien päästä tulisi, jokin on pielessä, tunnetta ei ole.

Jos sinä haluat kunnon parisuhteen ja perheen, sanot tuolle tyypille heti tänään, että se on sinun tavoitteesi, ei tällainen kädenlämmin kompromissi, jossa kummallakaan ei ole hyvä olla. Et olisi täällä ihmettelemässä, jos kokisit itsesi rakastetuksi ja suhde tuntuisi vakaalta.

Lopeta heti tuo tapailuu. Tuhlaat aikaasi ja itsetuntoasi. Mitä pidemmän aikaa siinä venyt, sen enemmän aikaa tarvitset toipumiseen. Maailma on miehiä täynnä. Löydät ennen pitkää jonkun, jolle merkkaat enemmän.

Jos hän nyt suostuisi tekemään lapsia kanssasi, ongelma vain siirtyisi tai toisaalta kasvaisi. Et halua lapsia jonkun kanssa, jolle olet ihan ok. Haluat lapsia vain sellaisen kanssa, joka rakastaa ja kunnioittaa sinua. Lasten saaminen on tosi rankkaa puuhaa, siihe ei pidä eksyä jonkun kanssa, joka ei oikeasti rakasta sinua.

Lyhyesti, mies ei rakasta sinua. Niin yksinkertaista se on. Älä sleittele asiaa itsellesi oarhain pöin. Ei rakasta. Sinä tietäisit sen ihan tarkkaan, jos rakastaisi. Sellaista rakkaus on. Ja sellaista on sinullekin elämässäsi luvassa, usko pois.

Eli arrivederci!

Eipä tätäkään tiedä jos ei ensin keskustele kunnolla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti kun ollaan kunnolla rakastuneita, sen tietää heti alusta. Jos mies on ihan sanallisesti ilmaissut senkin, että ette seurustele, hän ei edes yritä kusettaa sinua vaan ihan rehellisesti vaan tapailee, hengailee, paneskelee paremman puutteessa.

Sinussa ei varmaan ole yhtään mitään vikaa, en tarkoita sitä "paremmalla". Hän vaan ei ole sinuun rakastunut. Rakastuminenhan tapahtuu tai ei tapahdu eikä se tapahdu millään kaavalla, sitä vain rakastuu jos rakastuu. Jos pitää odotella, josko se rakkaus ja sitoutumishalu sieltä kuukausien päästä tulisi, jokin on pielessä, tunnetta ei ole.

Jos sinä haluat kunnon parisuhteen ja perheen, sanot tuolle tyypille heti tänään, että se on sinun tavoitteesi, ei tällainen kädenlämmin kompromissi, jossa kummallakaan ei ole hyvä olla. Et olisi täällä ihmettelemässä, jos kokisit itsesi rakastetuksi ja suhde tuntuisi vakaalta.

Lopeta heti tuo tapailuu. Tuhlaat aikaasi ja itsetuntoasi. Mitä pidemmän aikaa siinä venyt, sen enemmän aikaa tarvitset toipumiseen. Maailma on miehiä täynnä. Löydät ennen pitkää jonkun, jolle merkkaat enemmän.

Jos hän nyt suostuisi tekemään lapsia kanssasi, ongelma vain siirtyisi tai toisaalta kasvaisi. Et halua lapsia jonkun kanssa, jolle olet ihan ok. Haluat lapsia vain sellaisen kanssa, joka rakastaa ja kunnioittaa sinua. Lasten saaminen on tosi rankkaa puuhaa, siihe ei pidä eksyä jonkun kanssa, joka ei oikeasti rakasta sinua.

Lyhyesti, mies ei rakasta sinua. Niin yksinkertaista se on. Älä sleittele asiaa itsellesi oarhain pöin. Ei rakasta. Sinä tietäisit sen ihan tarkkaan, jos rakastaisi. Sellaista rakkaus on. Ja sellaista on sinullekin elämässäsi luvassa, usko pois.

Eli arrivederci!

Eipä tätäkään tiedä jos ei ensin keskustele kunnolla

Kyllä tietää!

Rakastuminen kun näkyy käytöksestä ja teoista. Sanoilla voi johtaa harhaan.

Kun ollaan rakastuneita, se tehdä.n heti toiselle selväksi, ei pystytä olemaan erossa toisesta, kaikki toisessa kiinnostaa, toista ilman ei voi olla, tulee ikävä kun toinen menee vessaan yms hönöä. Kyllä sen tietää, siinähän on molemmat ihan kiihkossa. Jos ei ole, kyse ei ole molemminpuolisesta rakkaudesta.

Jos ei tunnista tällaista, ei ole vielä ollut elämässään rakastunut,

Siis en tarkoita, että se toisessa kiinni kihnuttaminen jatkuu ikuisesti, luojan kiitos ei. Mutta jos ei alussa ole slelaista, niin en tiedä, ei kyllä ile rakastuttu.

Vierailija kirjoitti:

Kun ollaan rakastuneita, se tehdä.n heti toiselle selväksi, ei pystytä olemaan erossa toisesta, kaikki toisessa kiinnostaa, toista ilman ei voi olla, tulee ikävä kun toinen menee vessaan yms hönöä. Kyllä sen tietää, siinähän on molemmat ihan kiihkossa. Jos ei ole, kyse ei ole molemminpuolisesta rakkaudesta.

Jos ei tunnista tällaista, ei ole vielä ollut elämässään rakastunut,

Ei mene kyllä kaikilla tuon kaavan mukaan. Ihmisiä on erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Kun ollaan rakastuneita, se tehdä.n heti toiselle selväksi, ei pystytä olemaan erossa toisesta, kaikki toisessa kiinnostaa, toista ilman ei voi olla, tulee ikävä kun toinen menee vessaan yms hönöä. Kyllä sen tietää, siinähän on molemmat ihan kiihkossa. Jos ei ole, kyse ei ole molemminpuolisesta rakkaudesta.

Jos ei tunnista tällaista, ei ole vielä ollut elämässään rakastunut,

Ap sanoi että he nukkuvat käsi kädessä ja muutenkin ovat kokoajan yhdessä. Käsitin, että yhdessäolo ja fyysinen hellyys ym on kunnossa, mutta ongelma on että he eivät keskustele.

Olen seurustellut 6 kk yhden miehen kanssa. Missään vaiheessa ei ole oikeastaan keskusteltu, että onko tämä nyt vakavaa, ja seurustellaanko me nyt oikeasti vai ei. Sen verran kyllä, että saa kutsua toista tyttö-/poikakaveriksi, kun esittelee kavereille jne.

Mutta en nyt tiedä miksi asiasta pitäisi välttämättä sanallisesti puhua? Itsekin koen kamalan kiusallisiksi tuollaiset keskustelut. Itsestään selvää on kuitenkin, että ollaan tosissaan.

Miehen puheista huomaa kyllä, että se selvästi sisällyttää minut tulevaisuuden suunnitelmiinsa. Ja ollaan tosiaan tutustuttu toistemme kavereihin ja vanhempiin jne. Vietetään paljon aikaa yhdessä, vaikka asutaan kohtalaisen etäällä toisistamme, eikä kummallakaan ole autoa. Ja vaikka olisin sairaana ja olisi selvää, että seksiä ei ole tarjolla, tuo kuitenkin mielellään ajelee pyörällä mun luo voidakseen viettää aikaa yhdessä.

Toisaalta, olen myös ollut useita kuukausia kestäneessä suhteessa, jossa ei ollut samanlaista yhdessäolon tunnetta. Silloin melkein kiehuin, kun en saanut aloitettua "ollaanko vai eikö olla?" -keskustelua. Lopulta lopetin tapailun, ja kävi myös ilmi, ettei se mies ollut tosissaan. Eli ehkä hinku keskustella asiasta kielii siitä, että vaistomaisesti tietää, että kaikki ei ole kunnossa?

seitsemän kuukauden tapailun voi ottaa vaan kokemuksena. Kokemuksia aina tarvii elämässä muuten ei tiedä mikä tuntuu hyvältä ja mikä huonolta

Noni. Nyt tuli ero sit. Olis pitäny arvata ettei tuu mitään. Ikävä on silti kova. Ens vuonna yritän uudestaan treffailla miehiä. 😐

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, että mies kuvailee sinua panosuhteeksi tai panokaveriksi, jos kaverit suhteen luonnetta kysyvät. Saatte molemmat toisiltanne seksiä ja läheisyyttä ilman vakavampaa sitoutumista, niin kyllä se miehelle varmasti kelpaa. Vähän kyllä ihmetyttää välillä, että miksi naiset alkavat puhtaasti seksisuhteeseen, vaikka tahtoisivat saada enemmän. Kuvitteletteko kenties olevanne kykeneviä muuttamaan miehen ja saisitte hänet haluamaan oikeaa suhdetta kanssanne?

Naiset aina kuvittevat, että pystyvät muuttamaan miehen...