Seitsemän kuukauden tapailu eikä mies ole kertaakaan edes sanonut haluavansa mitään vakavaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei seurustella miehen mielestä. Miehellä ei ole lapsiakaan ennestään.

Kyllä rakastan tätä miestä ja haluan elää hänen kanssa.

Mua ei haittaa sinällään ajan kuluminen ”hukkaan”, mutta en halua olla miehelle vain ihminen, jota hän käyttää läheisyyden kaipaukseensa. En oikeasti tiedä onko näin vai tykkääkö hän oikeasti minusta.

Ap

Olette yhdessä, naitte, mutta ette seurustele?

Mitä te sitten teette?

Tätä ihmettelen minäkin :D.. Aika absurdia..

Ja mikä on "vakava suhde" :D

Ja 7kk on aika helvetin lyhyt aika oppia tuntemaan ihminen oikeasti.

Vakava suhde on sellainen jossa on yhdessä sovittu, että seurustellaan, on yhdessä puhuttu ja sovittu miten halutaan elää tulevaisuudessa, ja että se tulevaisuus on olemassa ja yhdessä.

7 kk on aivan riittävä aika kolmekymppiselle tietää, että tällä ihmisellä on sellaiset arvot, tausta, tavoitteet, luonteenpiirteet että ne vastaavat sitä millaista ihmistä olen etsinyt kumppanikseni. Ja että yhdessä ollessa se on vain koko ajan vahvistunut, että haluaisin että meillä on yhteinen tulevaisuus, ja toivottavasti vielä pitkään.

Niin että sitä pimppaa ei kannata ryhtyä jakamaan niin kauan kuin homman nimi on jotenkin epäselvä. Sen jälkeen mies nimittäin pysyy kuvioissa kunnes saa joltain muulta parempaa pimppaa tai rakastuu.

Maailma muuttuu, mutta miesluonto ei.

Enpä olisi miehen kanssa, jonka kanssa en alusta alkaen halua seksiä (ei tarkoita, että sitä pitäisi ensimmäisenä iltana harrastaa). Jos mies halusi pelkkää seksiä, niin mitä minä siinä häviän? Sainhan minä silloin itsekin seksiä. En ihan oikeasti voisi kuvitellakaan pihtaavani vain siksi, että näkisin haluaako mies minusta jotain muutakin. Jos hän ei osaa kertoa arvoistaan, toiveistaan, haluistaan, suunnitelmistaan jne kuten aikuinen ihminen, niin tajuanhan minä itsekin, että tämän miehen kanssa saan vain FWB-suhteen.

Ihan uskomatonta, että vielä 2010-luvulla on asenne "nainen antaa ja mies vonkaa".

Jos tyydyt pelkkään seksiin, et häviä mitään.

Jos haluat rakkautta, olet epäselvillä vesillä.

Mies joka saa naiselta seksiä, alkaa puhua rakkaudesta. Hän sekoittaa seksin iloisesti rakkauteen. Koska hän on mielissään seksistä, hän pitää sinut hyvällä tuulella puhumalla sinulle sitä mitä uskoo sinun haluavan kuulla.

Mies jonka olet sitonut itseesi seksillä puhuu rakkaudesta tarkoittaen että "haluan edelleen seksiä kanssasi, anna lisää, tää on kivaa!"

Pihtaaminen on väärä sana.

Siinä ei ole järkeä, koska se vihjaa, että vain mies nauttii seksistä.

Mutta seksi on vahva nautintoaine, joka sekoittaa pään. Kun siihen ryhtyy, toisen näkee helposti parempana kuin hän on, koska seksi on ihanaa.

Rakkaus on pelkkä sana.

Ihmiset tarkoittavat sillä eri asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei seurustella miehen mielestä. Miehellä ei ole lapsiakaan ennestään.

Kyllä rakastan tätä miestä ja haluan elää hänen kanssa.

Mua ei haittaa sinällään ajan kuluminen ”hukkaan”, mutta en halua olla miehelle vain ihminen, jota hän käyttää läheisyyden kaipaukseensa. En oikeasti tiedä onko näin vai tykkääkö hän oikeasti minusta.

Ap

Olette yhdessä, naitte, mutta ette seurustele?

Mitä te sitten teette?

Tätä ihmettelen minäkin :D.. Aika absurdia..

Ja mikä on "vakava suhde" :D

Ja 7kk on aika helvetin lyhyt aika oppia tuntemaan ihminen oikeasti.

Vakava suhde on sellainen jossa on yhdessä sovittu, että seurustellaan, on yhdessä puhuttu ja sovittu miten halutaan elää tulevaisuudessa, ja että se tulevaisuus on olemassa ja yhdessä.

7 kk on aivan riittävä aika kolmekymppiselle tietää, että tällä ihmisellä on sellaiset arvot, tausta, tavoitteet, luonteenpiirteet että ne vastaavat sitä millaista ihmistä olen etsinyt kumppanikseni. Ja että yhdessä ollessa se on vain koko ajan vahvistunut, että haluaisin että meillä on yhteinen tulevaisuus, ja toivottavasti vielä pitkään.

Niin että sitä pimppaa ei kannata ryhtyä jakamaan niin kauan kuin homman nimi on jotenkin epäselvä. Sen jälkeen mies nimittäin pysyy kuvioissa kunnes saa joltain muulta parempaa pimppaa tai rakastuu.

Maailma muuttuu, mutta miesluonto ei.

Enpä olisi miehen kanssa, jonka kanssa en alusta alkaen halua seksiä (ei tarkoita, että sitä pitäisi ensimmäisenä iltana harrastaa). Jos mies halusi pelkkää seksiä, niin mitä minä siinä häviän? Sainhan minä silloin itsekin seksiä. En ihan oikeasti voisi kuvitellakaan pihtaavani vain siksi, että näkisin haluaako mies minusta jotain muutakin. Jos hän ei osaa kertoa arvoistaan, toiveistaan, haluistaan, suunnitelmistaan jne kuten aikuinen ihminen, niin tajuanhan minä itsekin, että tämän miehen kanssa saan vain FWB-suhteen.

Ihan uskomatonta, että vielä 2010-luvulla on asenne "nainen antaa ja mies vonkaa".

Jos tyydyt pelkkään seksiin, et häviä mitään.

Jos haluat rakkautta, olet epäselvillä vesillä.

Mies joka saa naiselta seksiä, alkaa puhua rakkaudesta. Hän sekoittaa seksin iloisesti rakkauteen. Koska hän on mielissään seksistä, hän pitää sinut hyvällä tuulella puhumalla sinulle sitä mitä uskoo sinun haluavan kuulla.

Mies jonka olet sitonut itseesi seksillä puhuu rakkaudesta tarkoittaen että "haluan edelleen seksiä kanssasi, anna lisää, tää on kivaa!"

Pihtaaminen on väärä sana.

Siinä ei ole järkeä, koska se vihjaa, että vain mies nauttii seksistä.

Mutta seksi on vahva nautintoaine, joka sekoittaa pään. Kun siihen ryhtyy, toisen näkee helposti parempana kuin hän on, koska seksi on ihanaa.

Rakkaus on pelkkä sana.

Ihmiset tarkoittavat sillä eri asioita.

Oliko tuo runo vai miksi löit rivinvaihdon jokaisen virkkeen jälkeen?

Mitä ihmettä on itseensä sitominen seksillä? Seksi on seksiä. Jos se sujuu ja on muutenkin hyvä olla yhdessä ja kumpikin on ihastunut/kiintynyt toiseen, niin siitä kehittyy todennäköisesti parisuhde. Omalla kohdallani kehittyi avioliitto. Jos seksi sujuu mutta muuten ei, niin voidaan olla pelkkiä seksikumppaneita siihen saakka, että toinen tai molemmat kyllästyy ja/tai löytää jonkun muun.

Kenellä oikein edes on näitä ottajia joka sormelle jotta edes voi tapailla useampaa samaan aikaan? Ihan kuin nykyisin olisi kaikilla jonoksi asti panokumppaneita ja joka viikko pyörittäisiin eri lakanoissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei seurustella miehen mielestä. Miehellä ei ole lapsiakaan ennestään.

Kyllä rakastan tätä miestä ja haluan elää hänen kanssa.

Mua ei haittaa sinällään ajan kuluminen ”hukkaan”, mutta en halua olla miehelle vain ihminen, jota hän käyttää läheisyyden kaipaukseensa. En oikeasti tiedä onko näin vai tykkääkö hän oikeasti minusta.

Ap

Olette yhdessä, naitte, mutta ette seurustele?

Mitä te sitten teette?

Tätä ihmettelen minäkin :D.. Aika absurdia..

Ja mikä on "vakava suhde" :D

Ja 7kk on aika helvetin lyhyt aika oppia tuntemaan ihminen oikeasti.

Vakava suhde on sellainen jossa on yhdessä sovittu, että seurustellaan, on yhdessä puhuttu ja sovittu miten halutaan elää tulevaisuudessa, ja että se tulevaisuus on olemassa ja yhdessä.

7 kk on aivan riittävä aika kolmekymppiselle tietää, että tällä ihmisellä on sellaiset arvot, tausta, tavoitteet, luonteenpiirteet että ne vastaavat sitä millaista ihmistä olen etsinyt kumppanikseni. Ja että yhdessä ollessa se on vain koko ajan vahvistunut, että haluaisin että meillä on yhteinen tulevaisuus, ja toivottavasti vielä pitkään.

Minusta tuollainen byrokratia ei kuulu terveeseen kahden aikuisen väliseen parisuhteeseen.

Mutta minä elänkin päivän kerrallaan.  Huomioi painoarvo sanalle ELÄN. En suorita.

Et es tiiä mitä byrokratia tarkottaa ja se ei liity tähän asiaan mitenkään.

Ennalta tehtyjä säädöksiä. Kannattaako elämänsä tuhlata siihen, että suorittaa elämänsä ennalta määritellyn kaavan mukaan?

Mielestäni ei, kun voi ajatella ihan itse ja tehdä elämästään omanlaisensa.

Väärin, eli et tiennyt. Virkavaltaisuudella ja viranomaisvallalla ei ole asian kanssa mitään tekemistä.

Autisti?

Tarkoittaa organisaatioita, toimenpiteitä, protokollia ja sääntelyä, joilla jotakin toimintaa määrätään ja suoritetaan.

Asperger ja nuo eivät liity mitenkään ap:n aloitukseen. Et päässyt pätemään tällä kertaa.

No sullahan se tarve oli, siihen pätemiseen.

Ei voi mitään, jos et ymmärrä, että perisuhteessakin voi olla byrokratiaa.

Tajuaako ap että kun he eivät edes miehen kanssa seurustele, kumpikin on täysin vapaa hakemaan muuta seuraa? Hänenä jatkaisin kyllä tapailua, mutta käynnistäisin samalla aktiivisen seurustelukumppanin etsinnän. En näkisi myöskään syytä mainita asiasta miehelle. Emmehän olisi millään muotoa sitoutuneet toisiimme.

Mies saattaa tahollaan toimia juuri näin.

Vierailija kirjoitti:

Kenellä oikein edes on näitä ottajia joka sormelle jotta edes voi tapailla useampaa samaan aikaan? Ihan kuin nykyisin olisi kaikilla jonoksi asti panokumppaneita ja joka viikko pyörittäisiin eri lakanoissa. 

Komeilla miehillä ja ekstroverteilla naisilla on erittäin suuri valinnanvara sen suhteen

Vierailija kirjoitti:

Kenellä oikein edes on näitä ottajia joka sormelle jotta edes voi tapailla useampaa samaan aikaan? Ihan kuin nykyisin olisi kaikilla jonoksi asti panokumppaneita ja joka viikko pyörittäisiin eri lakanoissa. 

Erinomainen huomio. Seksiseuraa nyt aina saa, mutta itsellänikin välillä pitkään sinkkuna olleena oli jopa vuosia niin, etten edes tavannut ketään vähänkään kiinnostavaa. Tosin myönnän, etten kovin aktiivisesti etsinytkään, viihdyin mainiosti yksinkin.

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö tapailu vaan lopettaa? Olen itse sanonut monta kertaa että haluan parisuhteen ja perheen tulevaisuudessa. Mies on vaan hiljaa jos puhun jotain tällaista. Muuten mies käyttäytyy niinkuin poikaystävä ja on hellä ja huolehtiva.

Miks sä käännät oman epävarmuutesi ja luottamuksen puutteesi miehen syyksi?

Ap ei taida olla ihan se penaalin terävin kynä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä ja naisella on päinvastaiset syyt olla suhteessa.

Niin. Naisesta on mukavaa olla parisuhteessa, ettei tarvitse harrastaa seksiä useiden miesten kanssa saadakseen lämpöä ja läheisyyttä. Miehestä on surullista antautua parisuhteeseen, koska ei enää voi harrastaa seksiä useiden naisten kanssa, vaan saa enää lämpöä ja läheisyyttä ja seksiäkin vain yhdeltä.

Entisinä aikoina seksi oli miehen ainoa syy avioliittoon.Naiselle seksi oli välttämätön paha jolla pääsi haluamaansa avioliittoon,naisen ainoaan taloudelliseen toimeentuloon.Karua mutta totta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaverina muutama sellainen mies, jotka ei halua perustaa perhettä tai naimisiin tai edes muuttaa yhteen kenenkään naisen kanssa. Ne on mukavuudenhaluisia ja vähän reppanoita (tuuliajolla) ja ne on itse sitä mieltä, että ne ei "sovi" parisuhteeseen eli eivät jaksa tehdä kompromisseja tai luopua tietyistä omista jutuistaan. Niillä on naisia kyllä, muuta juuri tuollaisia "puolisuhteita" eli sama vakinainen saattaa olla kuvioissa parikin vuotta, mutta silti nämä miehet sanoo, että he ei seurustele. Ei he toisia katsele tai parempaa etsi, vaan tilanne on heidän mielestään juuri ihanteellinen noin: ei tarvitse panostaa parisuhteeseen eikä joudu jakamaan kotiaan kenenkään kanssa eikä tarvitse raportoida menoistaan tai voi rauhassa maata yksin kotona verhot kiinni kaljaa juoden viikon, mutta silti saa seuraa ja seksiä kun sattuu olemaan sellainen fiilis päällä.

Hei, minäkin olen tuollainen mies! Juu, eikä siinä mitään jos suhteeseen pääsisi olemalla oma itsensä. Mutta ei, pitää aina antaa naisen muokata sinusta jotain hänelle täydellisesti sopivaa. Minusta se on liian kova hinta suhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei seurustella miehen mielestä. Miehellä ei ole lapsiakaan ennestään.

Kyllä rakastan tätä miestä ja haluan elää hänen kanssa.

Mua ei haittaa sinällään ajan kuluminen ”hukkaan”, mutta en halua olla miehelle vain ihminen, jota hän käyttää läheisyyden kaipaukseensa. En oikeasti tiedä onko näin vai tykkääkö hän oikeasti minusta.

Ap

Olette yhdessä, naitte, mutta ette seurustele?

Mitä te sitten teette?

Tätä ihmettelen minäkin :D.. Aika absurdia..

Ja mikä on "vakava suhde" :D

Ja 7kk on aika helvetin lyhyt aika oppia tuntemaan ihminen oikeasti.

Vakava suhde on sellainen jossa on yhdessä sovittu, että seurustellaan, on yhdessä puhuttu ja sovittu miten halutaan elää tulevaisuudessa, ja että se tulevaisuus on olemassa ja yhdessä.

7 kk on aivan riittävä aika kolmekymppiselle tietää, että tällä ihmisellä on sellaiset arvot, tausta, tavoitteet, luonteenpiirteet että ne vastaavat sitä millaista ihmistä olen etsinyt kumppanikseni. Ja että yhdessä ollessa se on vain koko ajan vahvistunut, että haluaisin että meillä on yhteinen tulevaisuus, ja toivottavasti vielä pitkään.

Niin että sitä pimppaa ei kannata ryhtyä jakamaan niin kauan kuin homman nimi on jotenkin epäselvä. Sen jälkeen mies nimittäin pysyy kuvioissa kunnes saa joltain muulta parempaa pimppaa tai rakastuu.

Maailma muuttuu, mutta miesluonto ei.

Enpä olisi miehen kanssa, jonka kanssa en alusta alkaen halua seksiä (ei tarkoita, että sitä pitäisi ensimmäisenä iltana harrastaa). Jos mies halusi pelkkää seksiä, niin mitä minä siinä häviän? Sainhan minä silloin itsekin seksiä. En ihan oikeasti voisi kuvitellakaan pihtaavani vain siksi, että näkisin haluaako mies minusta jotain muutakin. Jos hän ei osaa kertoa arvoistaan, toiveistaan, haluistaan, suunnitelmistaan jne kuten aikuinen ihminen, niin tajuanhan minä itsekin, että tämän miehen kanssa saan vain FWB-suhteen.

Ihan uskomatonta, että vielä 2010-luvulla on asenne "nainen antaa ja mies vonkaa".

Ei ole todellakaan tuollainen testaaminen ja manipulointi millään tavalla tervettä.

Uskomatonta, kun "aikuiset ihmiset" eivät osaa kommunikoida keskenään.

dfhghdfghdf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaverina muutama sellainen mies, jotka ei halua perustaa perhettä tai naimisiin tai edes muuttaa yhteen kenenkään naisen kanssa. Ne on mukavuudenhaluisia ja vähän reppanoita (tuuliajolla) ja ne on itse sitä mieltä, että ne ei "sovi" parisuhteeseen eli eivät jaksa tehdä kompromisseja tai luopua tietyistä omista jutuistaan. Niillä on naisia kyllä, muuta juuri tuollaisia "puolisuhteita" eli sama vakinainen saattaa olla kuvioissa parikin vuotta, mutta silti nämä miehet sanoo, että he ei seurustele. Ei he toisia katsele tai parempaa etsi, vaan tilanne on heidän mielestään juuri ihanteellinen noin: ei tarvitse panostaa parisuhteeseen eikä joudu jakamaan kotiaan kenenkään kanssa eikä tarvitse raportoida menoistaan tai voi rauhassa maata yksin kotona verhot kiinni kaljaa juoden viikon, mutta silti saa seuraa ja seksiä kun sattuu olemaan sellainen fiilis päällä.

Hei, minäkin olen tuollainen mies! Juu, eikä siinä mitään jos suhteeseen pääsisi olemalla oma itsensä. Mutta ei, pitää aina antaa naisen muokata sinusta jotain hänelle täydellisesti sopivaa. Minusta se on liian kova hinta suhteesta.

Ei se ole mikään "kova hinta", vaan sairasta manipulointia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei seurustella miehen mielestä. Miehellä ei ole lapsiakaan ennestään.

Kyllä rakastan tätä miestä ja haluan elää hänen kanssa.

Mua ei haittaa sinällään ajan kuluminen ”hukkaan”, mutta en halua olla miehelle vain ihminen, jota hän käyttää läheisyyden kaipaukseensa. En oikeasti tiedä onko näin vai tykkääkö hän oikeasti minusta.

Ap

Olette yhdessä, naitte, mutta ette seurustele?

Mitä te sitten teette?

Tätä ihmettelen minäkin :D.. Aika absurdia..

Ja mikä on "vakava suhde" :D

Ja 7kk on aika helvetin lyhyt aika oppia tuntemaan ihminen oikeasti.

Vakava suhde on sellainen jossa on yhdessä sovittu, että seurustellaan, on yhdessä puhuttu ja sovittu miten halutaan elää tulevaisuudessa, ja että se tulevaisuus on olemassa ja yhdessä.

7 kk on aivan riittävä aika kolmekymppiselle tietää, että tällä ihmisellä on sellaiset arvot, tausta, tavoitteet, luonteenpiirteet että ne vastaavat sitä millaista ihmistä olen etsinyt kumppanikseni. Ja että yhdessä ollessa se on vain koko ajan vahvistunut, että haluaisin että meillä on yhteinen tulevaisuus, ja toivottavasti vielä pitkään.

Niin että sitä pimppaa ei kannata ryhtyä jakamaan niin kauan kuin homman nimi on jotenkin epäselvä. Sen jälkeen mies nimittäin pysyy kuvioissa kunnes saa joltain muulta parempaa pimppaa tai rakastuu.

Maailma muuttuu, mutta miesluonto ei.

Enpä olisi miehen kanssa, jonka kanssa en alusta alkaen halua seksiä (ei tarkoita, että sitä pitäisi ensimmäisenä iltana harrastaa). Jos mies halusi pelkkää seksiä, niin mitä minä siinä häviän? Sainhan minä silloin itsekin seksiä. En ihan oikeasti voisi kuvitellakaan pihtaavani vain siksi, että näkisin haluaako mies minusta jotain muutakin. Jos hän ei osaa kertoa arvoistaan, toiveistaan, haluistaan, suunnitelmistaan jne kuten aikuinen ihminen, niin tajuanhan minä itsekin, että tämän miehen kanssa saan vain FWB-suhteen.

Ihan uskomatonta, että vielä 2010-luvulla on asenne "nainen antaa ja mies vonkaa".

Jos tyydyt pelkkään seksiin, et häviä mitään.

Jos haluat rakkautta, olet epäselvillä vesillä.

Mies joka saa naiselta seksiä, alkaa puhua rakkaudesta. Hän sekoittaa seksin iloisesti rakkauteen. Koska hän on mielissään seksistä, hän pitää sinut hyvällä tuulella puhumalla sinulle sitä mitä uskoo sinun haluavan kuulla.

Mies jonka olet sitonut itseesi seksillä puhuu rakkaudesta tarkoittaen että "haluan edelleen seksiä kanssasi, anna lisää, tää on kivaa!"

Pihtaaminen on väärä sana.

Siinä ei ole järkeä, koska se vihjaa, että vain mies nauttii seksistä.

Mutta seksi on vahva nautintoaine, joka sekoittaa pään. Kun siihen ryhtyy, toisen näkee helposti parempana kuin hän on, koska seksi on ihanaa.

Rakkaus on pelkkä sana.

Ihmiset tarkoittavat sillä eri asioita.

Oliko tuo runo vai miksi löit rivinvaihdon jokaisen virkkeen jälkeen?

Mitä ihmettä on itseensä sitominen seksillä? Seksi on seksiä. Jos se sujuu ja on muutenkin hyvä olla yhdessä ja kumpikin on ihastunut/kiintynyt toiseen, niin siitä kehittyy todennäköisesti parisuhde. Omalla kohdallani kehittyi avioliitto. Jos seksi sujuu mutta muuten ei, niin voidaan olla pelkkiä seksikumppaneita siihen saakka, että toinen tai molemmat kyllästyy ja/tai löytää jonkun muun.

Ei, hyvästäkään seksistä ei välttämättä kehity parisuhdetta saati avioliittoa.

Seksi on vahva huume. On tutkittu että seksissä erittyy mielihyvä-ja kiintymyshormoneja. Kun on hyvää seksiä voi siis kokea olevansa toiseen todella kiintynyt. Sitten kun seksi loppuu vaikka raskauden tai sairauden tai eri paikkakunnalla olon takia, hormonihuumakin haihtuu. Jos ei kiintymykselle ollut muuta syytä kuin tämä kemiallinen, niin eihän suhde sitten kestä mitään näistä.

Siksi olisi hyvä nähdä toisensa muunkin kautta kuin seksin. Esim kohteleeko hän ihmisiä hyvin, onko älykäs tai hauska tai luotettava, onko samanlaiset pyrkimykset ja tavoitteet elämässä kuin itsellä.

Ma kannatan itse pitkaa tapailuaikaa (kuukausien) koska mun mielesta siina oppii tuntemaan toista ja sitten voi paattaa haluaako sitoutua.  Kuitenkin toi 7kk aikaa olla sellainen aika, etta ollaan jo siina rajoilla.  Varsinkin kun sa nakojaan olet ottanut seurustelun puheeksi ja mies ei sano siihen mitaan.  Sinuna ehka nostaisin kissan viimesen kerran poydalle ja kysyt suoraan mika on homman nimi.  Jos miehelta ei edelleenkaan saa vastausta, niin itse lopettaisin haaveilun ja siirtyisin eteenpain vaikka kuinka vituttaisi.  Tuhlaat tossa omaa aikaas, oot tavallaan sinkku ja tavallaan et.  Jos oisin 100 prosenttisen sinkku niin se oikea vois kavella vastaan vaikka huomenna.

dfhghdfghdf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaverina muutama sellainen mies, jotka ei halua perustaa perhettä tai naimisiin tai edes muuttaa yhteen kenenkään naisen kanssa. Ne on mukavuudenhaluisia ja vähän reppanoita (tuuliajolla) ja ne on itse sitä mieltä, että ne ei "sovi" parisuhteeseen eli eivät jaksa tehdä kompromisseja tai luopua tietyistä omista jutuistaan. Niillä on naisia kyllä, muuta juuri tuollaisia "puolisuhteita" eli sama vakinainen saattaa olla kuvioissa parikin vuotta, mutta silti nämä miehet sanoo, että he ei seurustele. Ei he toisia katsele tai parempaa etsi, vaan tilanne on heidän mielestään juuri ihanteellinen noin: ei tarvitse panostaa parisuhteeseen eikä joudu jakamaan kotiaan kenenkään kanssa eikä tarvitse raportoida menoistaan tai voi rauhassa maata yksin kotona verhot kiinni kaljaa juoden viikon, mutta silti saa seuraa ja seksiä kun sattuu olemaan sellainen fiilis päällä.

Hei, minäkin olen tuollainen mies! Juu, eikä siinä mitään jos suhteeseen pääsisi olemalla oma itsensä. Mutta ei, pitää aina antaa naisen muokata sinusta jotain hänelle täydellisesti sopivaa. Minusta se on liian kova hinta suhteesta.

En oikein ymmärrä tätä ajatusta. Tottakai parisuhteeseen pitää päätyä olemalla oma itsensä ja siten että tulee hyväksytyksi omana itsenään. Eihän se toinen muuten ole edes ihastunut juuri sinuun vaan vaikkapa vain sinun rahoihin tms. En tosin tunne yhtään naista, joka jaksaisi alkaa muokkaamaan miestä hirveästi, kyllä minun tuttavapiirissä halutaan mies, joka on riittävän "valmis" sellaisenaan eikä mikään työsarka naiselle. 

Mutta sinun kokemus siis on, että et pääse suhteeseen jos olet oma itsesi. Tietenkin jos haluat vaikkapa maata kotona suljettujen verhojen takana yksin vastaamatta puheluihin ja viesteihin ja kaljaa kitaten, niin se voi suurimmalle osalle naisista olla aika iso este parisuhteelle ja yhteenmuuttamiselle.

Luulisi kyllä tuossa ajassa tietävän, mitä haluaa.

Me tiesimme ensitreffeillä haluavamme tavata toisiamme uudelleen. Tunne vahvistui treffailun myötä ja hyvin pian aloimme seurustella.

Asuimme eri paikkakunnilla, ja melko nopeasti lopulta muutimme yhteiseen kotiin. Sen perästä on menty kihloihin ja naimisiin, myös lapsia on tullut jokunen. Edelleen onnellisina yhdessä :)

En siis tarkoita että tarvii edetä nopeasti - meille sopi paremmin hieman keskimääräistä nopeampi tähti - vaan sitä, että 7kk on oikeasti niin pitkä aika että itseäni ainakin tuollainen tietämättömyys söisi.

Jotenkin en muutenkaan ymmärrä tätä nykyajan säätöä. Tutustutaan vuosi, tapaillaan toinen ja mietitään siinä samalla josko kiinnostaisi seurustella. Sitten seurustellaan viisi vuotta ja katsotaan, josko menisi vakavampaan suuntaan. Ehkä muutetaan yhteenkin. Siis se vain, että mikä siinä on niin vaikeaa, eikö porukka enää tiedä, mitä haluaa?

Vierailija kirjoitti:

Kenellä oikein edes on näitä ottajia joka sormelle jotta edes voi tapailla useampaa samaan aikaan? Ihan kuin nykyisin olisi kaikilla jonoksi asti panokumppaneita ja joka viikko pyörittäisiin eri lakanoissa. 

Tuttuni on komea, tumma, pitkä 190 cm, urheilullinen, tyylikäs ja varakas. Naiset tulevat iskemään häntä baarissa. Sellaiset missinnäköiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei seurustella miehen mielestä. Miehellä ei ole lapsiakaan ennestään.

Kyllä rakastan tätä miestä ja haluan elää hänen kanssa.

Mua ei haittaa sinällään ajan kuluminen ”hukkaan”, mutta en halua olla miehelle vain ihminen, jota hän käyttää läheisyyden kaipaukseensa. En oikeasti tiedä onko näin vai tykkääkö hän oikeasti minusta.

Ap

Olette yhdessä, naitte, mutta ette seurustele?

Mitä te sitten teette?

Tätä ihmettelen minäkin :D.. Aika absurdia..

Ja mikä on "vakava suhde" :D

Ja 7kk on aika helvetin lyhyt aika oppia tuntemaan ihminen oikeasti.

Vakava suhde on sellainen jossa on yhdessä sovittu, että seurustellaan, on yhdessä puhuttu ja sovittu miten halutaan elää tulevaisuudessa, ja että se tulevaisuus on olemassa ja yhdessä.

7 kk on aivan riittävä aika kolmekymppiselle tietää, että tällä ihmisellä on sellaiset arvot, tausta, tavoitteet, luonteenpiirteet että ne vastaavat sitä millaista ihmistä olen etsinyt kumppanikseni. Ja että yhdessä ollessa se on vain koko ajan vahvistunut, että haluaisin että meillä on yhteinen tulevaisuus, ja toivottavasti vielä pitkään.

Niin että sitä pimppaa ei kannata ryhtyä jakamaan niin kauan kuin homman nimi on jotenkin epäselvä. Sen jälkeen mies nimittäin pysyy kuvioissa kunnes saa joltain muulta parempaa pimppaa tai rakastuu.

Maailma muuttuu, mutta miesluonto ei.

Enpä olisi miehen kanssa, jonka kanssa en alusta alkaen halua seksiä (ei tarkoita, että sitä pitäisi ensimmäisenä iltana harrastaa). Jos mies halusi pelkkää seksiä, niin mitä minä siinä häviän? Sainhan minä silloin itsekin seksiä. En ihan oikeasti voisi kuvitellakaan pihtaavani vain siksi, että näkisin haluaako mies minusta jotain muutakin. Jos hän ei osaa kertoa arvoistaan, toiveistaan, haluistaan, suunnitelmistaan jne kuten aikuinen ihminen, niin tajuanhan minä itsekin, että tämän miehen kanssa saan vain FWB-suhteen.

Ihan uskomatonta, että vielä 2010-luvulla on asenne "nainen antaa ja mies vonkaa".

Jos tyydyt pelkkään seksiin, et häviä mitään.

Jos haluat rakkautta, olet epäselvillä vesillä.

Mies joka saa naiselta seksiä, alkaa puhua rakkaudesta. Hän sekoittaa seksin iloisesti rakkauteen. Koska hän on mielissään seksistä, hän pitää sinut hyvällä tuulella puhumalla sinulle sitä mitä uskoo sinun haluavan kuulla.

Mies jonka olet sitonut itseesi seksillä puhuu rakkaudesta tarkoittaen että "haluan edelleen seksiä kanssasi, anna lisää, tää on kivaa!"

Pihtaaminen on väärä sana.

Siinä ei ole järkeä, koska se vihjaa, että vain mies nauttii seksistä.

Mutta seksi on vahva nautintoaine, joka sekoittaa pään. Kun siihen ryhtyy, toisen näkee helposti parempana kuin hän on, koska seksi on ihanaa.

Rakkaus on pelkkä sana.

Ihmiset tarkoittavat sillä eri asioita.

Oliko tuo runo vai miksi löit rivinvaihdon jokaisen virkkeen jälkeen?

Mitä ihmettä on itseensä sitominen seksillä? Seksi on seksiä. Jos se sujuu ja on muutenkin hyvä olla yhdessä ja kumpikin on ihastunut/kiintynyt toiseen, niin siitä kehittyy todennäköisesti parisuhde. Omalla kohdallani kehittyi avioliitto. Jos seksi sujuu mutta muuten ei, niin voidaan olla pelkkiä seksikumppaneita siihen saakka, että toinen tai molemmat kyllästyy ja/tai löytää jonkun muun.

Ei, hyvästäkään seksistä ei välttämättä kehity parisuhdetta saati avioliittoa.

Seksi on vahva huume. On tutkittu että seksissä erittyy mielihyvä-ja kiintymyshormoneja. Kun on hyvää seksiä voi siis kokea olevansa toiseen todella kiintynyt. Sitten kun seksi loppuu vaikka raskauden tai sairauden tai eri paikkakunnalla olon takia, hormonihuumakin haihtuu. Jos ei kiintymykselle ollut muuta syytä kuin tämä kemiallinen, niin eihän suhde sitten kestä mitään näistä.

Siksi olisi hyvä nähdä toisensa muunkin kautta kuin seksin. Esim kohteleeko hän ihmisiä hyvin, onko älykäs tai hauska tai luotettava, onko samanlaiset pyrkimykset ja tavoitteet elämässä kuin itsellä.

Tämän takia sitä seksiä kannattaisikin harrastaa vain sellaisen kumppanin kanssa, johon on tunteita jo ennen sitä seksiä.

Seksi ilman tunteita on runk#kaamiseen verrattavissa oleva lattea tapahtuma.

Rakkaus taas on potenssiin 1000 olevaa "huumetta", irtoseksi on on siihen verrattuna alkoholitonta viiniä.

Me asuttiin jo 7kk jälkeen yhdessä. En itse jaksaisi mitään ämpyilijää, joka ajelehtii vielä ollako vai eikö olla -ajatusten keskellä. Ei minulla ole aikaa stressata tahtooko toinen todella olla kanssani.

En halua enää tätä. Mieluummin olen yksin. Katoan vaan miehen elämästä. Eipä me edes seurustella, niin että pitäisi ”eroa” jotenkin selittää tai siitä keskustella.

Ap