Mitkä asiat ihmisten kotona ovat mielestäsi köyhien juttuja?

Vierailija kirjoitti:

Köyhä ja tyhmä on töissä helluntaina

muistakaa myös hymyillä, et asiakkaille jotka maksaa minimipalkan , ei tuu paha mieli

Hei Hullu

Moni olisi kiitollinen työpaikasta

taidat olla päästäsi vialla????

Oletteko köyneet köyhien kotona oikeasti, vai ovatko vastaukset ennakkoluuloja?

Tajusin juuri, etten ole koskaan käynyt köyhien kotona, kun en tunne ketään köyhää. Tai yhdessä kyllä kävin pienenä lapsena, mutten muista siitä mitään muuta kuin että isovanhempieni 'vanhanajan palvelija', joka oli heillä nuoresta kuolemaansa asti, asui myöhemmin eri asunnossa kuin he eli pienessä työsuhdeyksiössä. Siellä oli paljon virkattuja pöytäliinoja, mutta se tuskin johtui köyhyydestä vaan siitä, että hän harrasti käsitöitä. Hänellä oli myös vanha mustavalkoinen tv, kun muilla oli jo siirrytty väritelkkareihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhä ja tyhmä on töissä helluntaina

muistakaa myös hymyillä, et asiakkaille jotka maksaa minimipalkan , ei tuu paha mieli

Hei Hullu

Moni olisi kiitollinen työpaikasta

taidat olla päästäsi vialla????

Onhan se, ei erota helatorstaita helluntaista.

Meillä on 5000 euron sohvien päälle laitettu puucillakangas"lakanat", ihanan köyhää! Tai ainakin tasaa hintavaikutelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaisilta ja muuten käytettynä saadut huonekalut, tekstiilit, vaatteet. Usein on vanha nahkasohva, jonka tyylistä näkee, ettei se ole tätä päivää. Isoimmat matot on kuvastoista tuttuja 20 euron tarjousmattoja. Astiat oikeasti köyhillä on yleensä niitä mummon ja tädin vanhoja. Kunnon säilytysjärjestelmiä ei välttämättä ole, vaan esim. lasten lelut on halvoissa sekalaisen tyylisissä laatikoissa ja -koreissa. Sekin, ettei sisustus ole yhtenäistä samaa tyyliä vaan sekametelisoppa.

Me taas arvostamme kierrätystä. Suurin osa huonekaluista on  sukulaisten vanhoja, kirppikselta tai jopa roskiksesta haalittuja.

Ja astiat tosiaan ovat mummun tai tädin vanhoja.  Samoin verhot ja osa matoista.  ja talokin on 80 vuotta vanha, jota edelleen lämmitetään osittain puilla.  Ja pihasta löytyy komposti.

KÄÄK!

Kotimme esineillä, poislukien elektroniikka, kirjat ja lasten tavarat, on yksi yhdistävä tekijä. Suurin osa on 70 vuotta vahoja tai vanhempia. Telkkari on taloutemme uusin hankinta, sillä on ikää vain 10 vuotta.  Eikä meillä oo mitään maksullisia tv- kanavia. (Toki työläppäri ja puhelimet on pakko olla, mut ne ovat firman omaisutta. Ja lapsilla on toki opiskeluun sopivat välineet. Niitäkään emme uusi kun markkinoille tulee uusin versio vaan silloin kun vanha ei enää toimi) 

Myös vaatteita ostamme paljon käytettynä.  Ja polkupyörän, jolla kuljen työmatkat, ostin juuri Tori.fi:stä

Eli sinun mittapuusi mukaan me olemme oikeasti köyhiä. Olemme silti oikein tyytyväisiä elämäämme suuren kaupungin keskustan kupessa.

Kuulostaa tutulle, lisäksi sekaisin oikeita arvotauluja, antiikkia, julisteita halppiskehyksissä ja ikean kamaa, täälä parjattuja valliloita, iittaloita ja marimekkoja. Tämä on kotimme ja tavarat täällä sen mukaan, mikä sattuu omaa silmää miellyttämään, tai millä on tunnearvoa. Periaatesyistä ostan mieluummin kierrätettyä, tuunaan itse jne. Ostan tarjousruokia, katson kilohinnat...

Rikkaita emme ole. Mutta velaton isohko koti, sijoituksia yms. Omaisuuteni arvo ehkä noin puoli miljoonaa, ei velkoja. 1-2 ulkomasnreissua/v. Olen yhden lapsen yh. Ikää kylläkin jo 40+, joten kai tässä iässä kai normi elintaso.

Vanhempani samanlaisia kodin ja kulutustapojen suhteen. Heillä muutamia sijoitusasuntoja, mökki, vene, pari autoa, pörssisijoituksia jne, omaisuutta ehkä reilut kaksi miljoonaa, joten heitä voisi kutsua varakkaiksi?

Tuttavissani kolme monimiljonääriä, en usko, että sivullinen heti hoksaisi ainakaan autosta tai vaatetuksesta, saati sitten tässä ketjussa mainituista pikkuseikoista. Kodin sijainnista ja koosta ehkä. Juu, ja hekin ostavat alesta, kirppiksiltä, lidlistä jne. Toisaalta lähtevät vaikka balille sukeltelemaan, tai ostavat tonnilla jonkin harvinaisen vinyylin. Eivät edes mieti, vaikuttavatko rikkailta vai köyhiltä.

Vierailija kirjoitti:

Keittiön tasot täynnä tavaraa. Kuppeja, kippoja, leipäpusseja, muropaketteja...

Laiskuus tai liian pienet säilytystilat. Tavaroiden hamstraus/karsimattomuus?

Kuulostaa ihan mun avokeittiöltä. Liian vähän kaappeja ja liian vähän aikaa olla järjestelmällinen. Isompi kämppä olisi kiva, mutta rääkin kaksio maksoi sen lähes kolmesataa tonttua, niin siihen on sinkun tyytyminen.

Oieasti mietin kuka tämän kyselyn keksi? Ja miksi? Ja miksi jotkut jaksavat vastailla. Tulin sivustolle Suplan "mieheni on narsissi" innoittamana, ja tää sattu silmiini ensimmäisenä. Apua!

Tää keskustelu on huvittava, koska mikään muovikoriste, lastulevykirjahylly, vanha sohva tmv. ei mitenkään kerro omistajiensa varakkuudesta. Ainoa, mistä voi päätellä, on se, että asutaan vuokratalossa. Omakotitaloissa, vanhoissa ja tavallisissakin, voi asua erittäin varakkaita ihmisiä.

Omassa tuttavapiirissä eniten rahaa on niillä, joiden keittiökaapit on vuodelta 1980, vanha nahkasohva siinä ja kirjahyllyssä matkamuistoja yms. Sen sijaan nämä uusien ja trendikkäiden kotien omistajat on usein erittäin velkaisia. Osa tietysti on oikeastikin varakkaita, mutta ei se mikään sääntö ole, että tyylikäs koti = rahaa löytyy.

Otetaan vaikka omat vanhemmat. Sohva on jostain 80-luvulta, keittiöpöytä 70-luvulta, ruokailutilan pöytä kai sentään 90-luvulta. Kirjahyllyssä on sikin sokin Viipurin kristallit, hopeiset kynttiläjalat ja Mallorcalta tuotu kivi. Matot on yksi risti kaksi. Silti rahaa on enemmän kuin 99,5% suomalaisista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muovinen suihkuverho

Paperinenko pitäs olla?

Voi luoja....

Ei.

Vaan lasinen suihkukaappi. Tai sitten tilaa on niin paljon että suihkujen yhteydessä ei tarvita mitään verhoja.

Suihkuverho on ahtaan neukkukuution juttuja.

Suihkukaappi se vasta karmea onkin. Ahdas kuin koirankoppi. 

Tämä ketju taas kertoo miten pinnallisia ja naurettavia ihmisiä täällä on. 

Kuka oikein miettii toisten asioita niin paljon että edes kiinnostaa onko ne rikkaita vai ei?

Ikea, sotka, jysk huonekalut = halpaa pskaa

Tavallisten ihmisten tosiasiallinen köyhyys näkyy mm. Omakotitaloalueilla. Esim. 1970 luvulta 2000 luvun alkupuolelle rakennettuja, alunperin ihan hienoja taloja, mutta, kun rahat ei sitten asuntolainojen jälkeen ole enää riittäneet tarvittaviin remontointeihin, pihojen uudistamiseen, niin ränsistyyhän ne talot sieltä sun täältä. Sellaista se on, nuoruuden itsevarmuudessa kahmitaan omaisuutta ja kuvitellaan suuria, mutta kun tulee avioeroja, sairautta, työttömyyttä ym. Odottamatonta, niin siihen ne suureelliset kuvitelmat hiipuu ja se näkyy vaikka näissä OK-taloissa.

Mietin, olisiko hoardaus eli mt-ongelman tasolla oleva tavaran hamstraus tällainen merkki, mutta ei sekään riipu varallisuudesta. Jos on nähnyt Citizen Kanen tietää mitä tarkoitan, tai niitä videoita Michael Jacksonin kotoa tai sitä pätkää missä hän shoppailee, kävelee eleettömänä ympäri kauppaa ja korkealla äänellä hiljaa sanoo "otan näitä kipsitiikereitä 15 kappaletta ja 2 tuollaista jättitimanttikippoa ja 50 kultalusikkaa ja 200 pientä kulhoa ja 5 tuollaista mattoa". Jotain siinä yritetään tyydyttää, mutta ei vaikuta siltä että onnistuisi.

Ei, vaan kašmiria.

Ihmettelen mikä vimma on kieltää selvä asia, köyhyys ja se että ajasta suurin osa menee rahaongelmiin näkyy päällepäin ihan taatusti. Ihminen on ahdistunut, iloton, ei jaksa suunnitella elämää tai tehdä fiksuja ratkaisuja, voidaan just vaikka laittaa viimeiset rahat viinaan tai tupakkaan. Ei ole varaa hoitaa itseä, syödään epäterveellisesti, tulee ylipainoa. Vaatteet on halpoja ja huonoja, kengät etenkin on sellainen asia jota ei käytettynä kovin hyvin saa. 

Kyllä köyhyys näkyy, vaikka sisustus ei kiinnostaisi, niin varakas ei asu jossakin elementtilähiössä. Miksi köyhyys osan mielestä on niin suuri häpeä ettei sen voi myöntää näkyvän, sitä en ymmärrä. Kun pelkkä vakavampi sairastuminen voi suistaa köyhyyteen kaikki paitsi ne, joilla ennalta oli miljoonaomaisuus vaikka perintönä. 

Siis oikeesti joku vetää yhtäläisyysmerkit köyhyyden ja tyylitajuttomuuden välille?

Tevetuloa akateemisten ihmisten, taiteilijoiden ja opiskelijoiden maailmaan. Tyylitaju ja vauraus ei ole mitenkään käsi kädessä käyviä asioita.

Todella whitetrashia on arvioida ihmisiä varallisuuden perusteella ja toisaalta luulla, että rikas ihminen haluaisi alleviivata vaurauttaan. Vain nousukas tekee niin.

Hamstraus voi vaikuttaa epätoivoiselta.  Kun itse on kokenut köyhän lapsuuden, ajattelee aina hankintoihin liittyvän jonkun tarkoituksen, jos esine tai vaate ei tunnu omalta, se ei tuota iloa.  Olisi ollut siihen aikaan käsittämätöntä että jotain on liikaa tai hankitaan yli tarpeen.

Viimeistä edelliset rahat voin laittaa johonkin ei-välttämättömään, kai köyhyys tekee hiukan lapsekkaaksi, jos tiedän saavani seuraavana päivänä rahaa.

Meillä asuu naapuritalossa erittäin varakas yrittäjä-pariskunta, jonka monet täälläkin tunnistaisivat nimestä. Asuvat isossa talossa, mutta esim. keittiö on 80-luvulta ja moni jos sen näkisi samoin kuin muun kodin, jossa pinnat ovat mitä ovat, pitäisi sitä takuulla köyhänä ja elähtäneenä. On vaan ollut eri kiinnostuksen kohteet ja esimerkki siitä, ettei kaikkia kiinnosta sisustus (taide kylläkin) eikä siitä voi tehdä aina liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. 

Tuplakuplat ja muut vastaavat sysirumat "status"-turhakkeet. Täytyyhän ne ostaa ettei vaan näytä muiden silmissä köyhältä vaikka olisivat miten hirveitä tahansa. :DDD Ja sitten vielä jollain osamaksulla. 

Eka alapeukutin niitä mitä minulta löytyy kodista, mutta sitten muistin että olen köyhä, eli tottahan nuo kohdallani ovat!