Lue keskustelun säännöt.
Seurustelussa tuli täyteen 2 vuotta, ei lahjaa, ei huomiointia.
07.05.2018 |
Muuten hyvä mies, siis ottaa huomioon arjessa ja auttaa. Tekee paljon sellaista, josta on mulle iloa ja apua. En ole juuri lahjojen tms perään vaan arvostan juuri arkista olemista ja siinä tekemistä mieluummin kuin kerran vuodessa iso lahja ja muuten ei auteta missään.
Nyt kuitenkin hieman kirpaisi kun tajusin ettei edes kahden vuoden jälkeen muistamista tule.
Kukkia saan muutenkin silloin tällöin, mies tekee mulle ruokaa ja hieroo ja pitää hyvänä.
Toisaalta nyt olisi ollut minulle jo sellainen aika että saan vaikkapa pienen korun. Ei mitään kallista mutta jotain.
Hävettää valittaa mutta vituttaa.
Kiitti ja moi
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
Ja sinä huomioit miestä miten?
Tyttöhän se uhri tässä on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdessäolon alku on ihan selvä merkkipaalu.
Jos ei ole, niin voi saman tien erota.
En pyydä mieheltäni lahjoja koska:
Haluaisin 2 viikkoa lomaa rantakohteessa
Hiusten ja ripsien pidennykset.
Rahaa ei ole ja en tarvi glitter paskaa.
Mieheni on hieno ja kunnon mies
jos vuosipäivä huomioidaan, se pitäisi huomioida yhdessä molempien. Ei tuo ole mikään normi, että mies antaa lahjan naiselle ja nainen vain ottaa kaiken vastaan. Eikä vuosipäivän juhliminen ole mikään automaattinen normi. Syömässä tms. voidaan käydä, mutta yleensä siitä keskustellaan etukäteen, että vuosipäivä tulossa, juhlittaisko. Voihan toinen unohtaakin. Sinulla on huomioiva mies, jos kukkia tuo ja hierookin joskus.
Missään ei ole sanottu ettei nainen muistanut omalta osaltaan miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut 32 vuotta avoliitossa saman miehen kanssa. Meillä on kaksi aikuista lastakin. Koskaan en ole saanut muita lahjoja kuin joululahjan ja joskus syntymäpäivänä, jos olen täyttänyt täysiä kymmeniä.
Pitäisikö jättää jo koko sika?
Sähän saat olla tyytyväinen just sun mieheen.
Joillekin riittää, että mies antaa lahjana siemeniään. Jotkut toivoo kukkia, toiset korua.
Sun onnes tai onnettomuutes ei sinänsä liity muihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syntymäpäivä, nimipäivä, joulu, seurusteluvuosipäivä, kihlajaisvuosipäivä, hääpäivä. Naistenpäivä. Äitienpäivä.
Pitäisikö miehesi muistaa sinua lahjalla jokaisella näistä merkkipäivistä?
Voihan sitä keksiä vielä lisääkin: tapaamisvuosipäivä, toisennimennimipäivä, seksinaloitusvuosipäivä, päätimmetehdälapsenvuosipäivä...
Unohdit listastasi ystävänpäivän! Sen jälkeisnä päivänähän av täyttyy marttyyrivaimojen/avovaimojen valituksesta, kun ei tullut lahjaa.
Rikkaat miehet ostaa reality sarjoissa vaimoilleen kalliita lahjoja.
Ei se mee niin köyhien ihmisten suhteissa
Oisit hommannu rikkaan miehen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs näitä päiviä juhlimaan koruilla. Rakaneulojakin on jo tarpeeksi. Oisi mukavaa sitten, kun 10vuotta oltu yhdessä tehdä unelmamatka Lapinperukoille. Islantikin kelpais. Nyt voisi aloittaa säästämisen, niin saisi sen unelmamatkan. Vaimokultakin tykkäisi, mutta meillä kireä talous. Kuralla kaiken aikaa. Ehkä sitten kun hän palaa työhönsä voimme alkaa tämän unelmamatkan säästön. Siihen asti voidaan hoidella nämä Onnenpäivät ihan makuukammarin puolella. Muitaminenhan se olisi tärkeää molemmille. KIITOS on vielä tärkeämpi ja halauksen kera.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asia tulee sanoa hyvissä ajoin ääneen ja tarpeeksi selkeästi. Eivät kaikki muista vuosipäiviä tai eivät tajua, että ne olisivat jollain lailla tärkeitä.
Mulla oli aivan äskettäin 20 ja risat-vuotishääpäivä. Ensin sanoin miehelle että olisi kiva saada vaikka yksi ruusu. Sitten korjasin sanomistani perään ja väänsin haluaimisen rautalangasta. "Haluan ruusun tai kaksi ja petyn pahasti jos en sitä saa, koska pidän päivää tärkeänä."
Taustalla vielä se, että miehellä oli viikonloppuna omia menoja. Joten halusin nauttia ruusuista sen viikonlopun ajan ja huomiosta ennen hänen lähtöään. Asiat pitää sanoa hyvin yksityiskohtaisesti, jotta ne voivat toteutua. Kun ei sano mitään, ei ainakaan voi saada mitään. Sitten taas vaatimaton vihjaisu ei välttämättä tuota sitä tulosta minkä haluaa.
Sain itse lopulta 10 ruusun kimpun ja kotiin tullessa valmiin ruoan.
Mitä iloa on tuollaisista väkipakolla ostetuista kukista? Huijaat vain itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia tulee sanoa hyvissä ajoin ääneen ja tarpeeksi selkeästi. Eivät kaikki muista vuosipäiviä tai eivät tajua, että ne olisivat jollain lailla tärkeitä.
Mulla oli aivan äskettäin 20 ja risat-vuotishääpäivä. Ensin sanoin miehelle että olisi kiva saada vaikka yksi ruusu. Sitten korjasin sanomistani perään ja väänsin haluaimisen rautalangasta. "Haluan ruusun tai kaksi ja petyn pahasti jos en sitä saa, koska pidän päivää tärkeänä."
Taustalla vielä se, että miehellä oli viikonloppuna omia menoja. Joten halusin nauttia ruusuista sen viikonlopun ajan ja huomiosta ennen hänen lähtöään. Asiat pitää sanoa hyvin yksityiskohtaisesti, jotta ne voivat toteutua. Kun ei sano mitään, ei ainakaan voi saada mitään. Sitten taas vaatimaton vihjaisu ei välttämättä tuota sitä tulosta minkä haluaa.
Sain itse lopulta 10 ruusun kimpun ja kotiin tullessa valmiin ruoan.
Mitä iloa on tuollaisista väkipakolla ostetuista kukista? Huijaat vain itseäsi.
Jos mies ei tajua että hääpäivä on tärkeä, niin kysyisin, että mitä se sitten tajuaa!!
Olisi pysynyt sinkkuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2 vuotta ei ole edes pitkä aika, ei sitä tarvitse juhlistaa kuin kultahääpäivää.
Mulla on poikaystäväni kanssa seurustelun vuosipäivä. Tapailtiin joitakin kuukausia, ja koska alun perin kumpikaan meistä ei etsinyt tai edes halunnut parisuhdetta, niin olimme aika varovaisia nimikkeiden kanssa. Joku yö sitten juttelimme suhteestamme, ja totesimme molemmat haluavamme olla toisen kanssa vakavasti, että seurustelemme tosissaan. Ajattelin nyt kertoa, kun sitä niin ihmeteltiin. Tietty varmaan usein on niin, ettei mitään seurustelun vuosipäivää ole.
Ja ei juhlita tai anneta lahjoja. Jos jompi kumpi muistaa, niin onnitellaan. Toisaalta jos se olisi poikaystävälle tärkeä, niin haluaisin ilahduttaa ja muistaa toista :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavataan, ihastutaan ja aletaan seurustella.
Mikä epäselvää?Missä kohtaa tapailu muuttuu seurusteluksi?
Onko se esim päivämäärä, jolloin on muutettu yhteen asumaan?
En ymmärrä.Et tosiaan tunnu ymmärtävän.
Mikä mahtaa olla ikäsi?Kun pari muuttaa yhteen asumaan, heistä tulee avopari.
Sitä ennen on suotavaa seurustella, jotta tietää kenen kanssa on solmimassa avoliiton.
Ikäni on 49 v, enkä ymmärrä, miten joku tuosta vain alkaa seurustella ilman sitä edeltävää tapailua ja miten ne kaksi voi erottaa toisistaan.
En oikein voi ymmärtää siyäkään, että joki lähtee treffeille vsin entuudestaan tutun kanssa, koska se rajoittaa valikoimaa niin rankasti. Aviomiehenikin tapasin ventovieraana baarissa ja niin melkein kaikki tuttunikin ovat tavanneet.
Ehkä tässä on eroja ja pienillä paikkakunnilla toimitaan toisin, olen asunut vain Helsingissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavataan, ihastutaan ja aletaan seurustella.
Mikä epäselvää?Missä kohtaa tapailu muuttuu seurusteluksi?
Onko se esim päivämäärä, jolloin on muutettu yhteen asumaan?
En ymmärrä.Et tosiaan tunnu ymmärtävän.
Mikä mahtaa olla ikäsi?Kun pari muuttaa yhteen asumaan, heistä tulee avopari.
Sitä ennen on suotavaa seurustella, jotta tietää kenen kanssa on solmimassa avoliiton.Ikäni on 49 v, enkä ymmärrä, miten joku tuosta vain alkaa seurustella ilman sitä edeltävää tapailua ja miten ne kaksi voi erottaa toisistaan.
En oikein voi ymmärtää siyäkään, että joki lähtee treffeille vsin entuudestaan tutun kanssa, koska se rajoittaa valikoimaa niin rankasti. Aviomiehenikin tapasin ventovieraana baarissa ja niin melkein kaikki tuttunikin ovat tavanneet.
Ehkä tässä on eroja ja pienillä paikkakunnilla toimitaan toisin, olen asunut vain Helsingissä.
Kyllä minä olen juuri Helsingissä mieheni tavannut, oli opiskelukaverini, ja aloimme seurustelemaan ’tapailematta’. Nykyinen asuinkaupunkimme on monta kertaa Helsinkiä isompi kaupunki, ja nuori aikuinen tyttäremme seurustelee opiskelukaverinsa kanssa, ilman mitään tapailuja. Samoin veljeni ja mieheni sisko, tutustuivat opiskelijajärjestöissä puolisoihinsa. Minusta se on normaali tapa toimia. En tunne ketään, joka on tutustunut jossain baarissa tai netissä.
Halu ilahduttaa kumppania sellaisilla asioilla mitkä on tälle tärkeitä, on suhteen kulmakiviä.
Jos aletaan kilpailla siitä, kumpi on välinpitämättömämpi ja itsekkäämpi ni hei hei. Jos 2 vuoden yhdessäolon jälkeen ollaan niin leipiintyneitä ettei viitsi toista muistaa lahjalla tms. ei hyvältä näytä.