Lue keskustelun säännöt.
Seurustelussa tuli täyteen 2 vuotta, ei lahjaa, ei huomiointia.
07.05.2018 |
Muuten hyvä mies, siis ottaa huomioon arjessa ja auttaa. Tekee paljon sellaista, josta on mulle iloa ja apua. En ole juuri lahjojen tms perään vaan arvostan juuri arkista olemista ja siinä tekemistä mieluummin kuin kerran vuodessa iso lahja ja muuten ei auteta missään.
Nyt kuitenkin hieman kirpaisi kun tajusin ettei edes kahden vuoden jälkeen muistamista tule.
Kukkia saan muutenkin silloin tällöin, mies tekee mulle ruokaa ja hieroo ja pitää hyvänä.
Toisaalta nyt olisi ollut minulle jo sellainen aika että saan vaikkapa pienen korun. Ei mitään kallista mutta jotain.
Hävettää valittaa mutta vituttaa.
Kiitti ja moi
Kommentit (119)
Asia tulee sanoa hyvissä ajoin ääneen ja tarpeeksi selkeästi. Eivät kaikki muista vuosipäiviä tai eivät tajua, että ne olisivat jollain lailla tärkeitä.
Mulla oli aivan äskettäin 20 ja risat-vuotishääpäivä. Ensin sanoin miehelle että olisi kiva saada vaikka yksi ruusu. Sitten korjasin sanomistani perään ja väänsin haluaimisen rautalangasta. "Haluan ruusun tai kaksi ja petyn pahasti jos en sitä saa, koska pidän päivää tärkeänä."
Taustalla vielä se, että miehellä oli viikonloppuna omia menoja. Joten halusin nauttia ruusuista sen viikonlopun ajan ja huomiosta ennen hänen lähtöään. Asiat pitää sanoa hyvin yksityiskohtaisesti, jotta ne voivat toteutua. Kun ei sano mitään, ei ainakaan voi saada mitään. Sitten taas vaatimaton vihjaisu ei välttämättä tuota sitä tulosta minkä haluaa.
Sain itse lopulta 10 ruusun kimpun ja kotiin tullessa valmiin ruoan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenko sanonut että olen nalkuttavat asiasta?
Tai muuten huomauttanut. En.
Tässä ihan aikuisena ihmisenä jatkan elämää.
Mutta vaikka sinä ja miehesi ette juhli, se ei tarkoita että minua ei HARMITTAISI.
Onko se maailman tärkein asia? Ei.
Johtaako tämä eroon? Ei.
Jatkuuko elämä? Kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies muistaa tarkan päivän milloin tavattiin. Minä en. Muistan paremmin sen kun seurustelu vars. alkoi, siksi että se on kalenteripyhä.
Ei ole menoa haitannut, kaikkina näinä 20 vuotena.
Voisiko joki selittää, miten seurustelu alkaa? Miten se muuttuu tapailusta seurusteluksi? Minkä ikäisiä oikein olette?
Häh, seurustelun vuosipäivä?? En edes tiedä milloin meillä on sellainen. :D
Toihan on jo tarkoituksellista nolaamista.
Olet tehnyt itse osuutesi, sekä ilmaissut halusi, että merkkipäivää juhlistetaan.
Välinpitämättömyys laajenee ajan kanssa muille elämänne alueille. Mieti: kumpi teistä on innostunut matkoista, yhteisistä harrastuksista, tulevaisuudensuunnitelmista? Kumpi ehdottaa viikonlopputekemiset, aloittaa keskustelut?
Passiivisuus ja välinpitämättömyys on tylsää ja huono merkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikille tarvitse sanoa. Kyllä osa miehistä ymmärtää ihan ilman sanomistakin.
Itse en pidä tai pitöisi missään arvossa ruusua tai lahjaa, jota olen kertonut haluavani.
Se vasta lapsellista onkin. "Minä haluan ruusun".
Yäk.
No onpa lapsellista touhua. Miehesi kuulostaa oikein mukavalta ja huomioonottavalta. Älä pilaa suhdetta lapsellisilla vuosipäivillä. Minä en edes muista milloin alettiin seurustella vakavasti. Siihen vain pikkuhiljaa ajauduttiin. Eri asia, jos kyseessä olisi hääpäivä, mutta joku seurustelun aloituspäivä. Kuulostaa teinimeiningiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärtääkö mies edes, mitä tapahtumaa haluat juhlia? Ensimmäistä tapaamista, ensimmäisiä treffejä, yhteen muuttamista vai mitä?
Meillä on keittiön seinällä kalenteri, jossa on punaisella ympyröity kaikki sellaiset päivät, jolloin pitää muistaa ihmisiä (vanhemmat, lapset, me - syntymäpäivät, hääpäivä, äitien- ja isänpäivä). Mies sitä välillä vilkaisee nähdäkseen, pitääkö hänen ostaa jollekin joku lahja.
Hääpäivää emme ole koskaan juhlineet. Se menee aina jotenkin huomaamatta ohi. Käväisimme yks kaks maistraatissa muistaakseni kahdeksan vuotta sitten. Tavallisesti tarkistan sormuksesta vuosiluvun, jos sitä johonkin tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun AP kasvaa aikuiseksi niin hän tajuaa ettei tuollaisella lopulta ole mitään väliä. Nimenomaan sillä arjen huomaavaisuudella on merkitystä. Jos alat tuollaisesta nyt mieltä pahoittamaan ja nalkuttamaan asiasta niin melko varma mies kyllästyy ja menetät ilmeisen hyvän miehen.
Ei meilläkään koskaan ole mitään varsinaisesti juhlittu. Paitsi häitä. Tai kyllä me hääpäivänä syömässä käydään, jos muistetaan, ehditään tai viitsitään. Tänä vuonna käytiin mäkkärissä. Siitä on glamour kaukana. Joululahjoja ei olla sen jälkeen annettu, kun yhteen muutettiin. Eikä oikeastaan muitakaan lahjoja. Ihan kivasti mennyt silti viimesiet 16 vuotta, josta 5 naimisissa. Itse en pystyisi elämään ihmisen kanssa, joka draamaa väkipakolla haluaa.
Tästä tulee mieleen mun ex-mies, joka mankui itselleen lahjoja aina kun vain oli tilaisuus. Ja kalliita sellaisia. Osoittautui lopulta väkivaltaiseksi narsistiksi.
Eli ap:n mies, juokse karkuun vielä kun voit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä oot siis seurustellu kaks vuotta?
Odotatko tosissaan tosta jotain lahjaa?
Haloo herää jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies muistaa tarkan päivän milloin tavattiin. Minä en. Muistan paremmin sen kun seurustelu vars. alkoi, siksi että se on kalenteripyhä.
Ei ole menoa haitannut, kaikkina näinä 20 vuotena.Voisiko joki selittää, miten seurustelu alkaa? Miten se muuttuu tapailusta seurusteluksi? Minkä ikäisiä oikein olette?
Just tätä minäkin mietin. En osaisi sanoa, mikä päivä meillä olisi se seurustelun vuosipäivä. Ensin tapailtiin ja siitä se sitten pikkuhiljaa kehkeytyi suhteeksi. Sopiiko ihmiset useinkin ihan erikseen että hei aletaanko seurustella tänään? :D Siis muutkin kuin teinit...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on kyllä harvinaisen paljon naisia joiden miehet ei muista mitenkään ja yllättäen kaikki naiset on siihen ihan tyytyväisiä 😂😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies muistaa tarkan päivän milloin tavattiin. Minä en. Muistan paremmin sen kun seurustelu vars. alkoi, siksi että se on kalenteripyhä.
Ei ole menoa haitannut, kaikkina näinä 20 vuotena.Voisiko joki selittää, miten seurustelu alkaa? Miten se muuttuu tapailusta seurusteluksi? Minkä ikäisiä oikein olette?
Mulla jää tuollaiset pävämäärät mieleen, tosin siihen aikaan pisin päiväkirjaa allakan syrjässä. Tavattiin 20.1. Seurustelun alkamiseksi katsoin sen kun asiasta puhuttiin 16.6. ja päätettiin katsoa tosissaan tuleeko hommasta mitään. Sitä edelsi viikkoa ennen 9.6. käyty sanaharkka juovuspäissään baarissa dbtl:n aikaan. Oltiin silloin ±30-vuotiaita ja vuosi oli 2000.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies muistaa tarkan päivän milloin tavattiin. Minä en. Muistan paremmin sen kun seurustelu vars. alkoi, siksi että se on kalenteripyhä.
Ei ole menoa haitannut, kaikkina näinä 20 vuotena.Voisiko joki selittää, miten seurustelu alkaa? Miten se muuttuu tapailusta seurusteluksi? Minkä ikäisiä oikein olette?
Mulla jää tuollaiset pävämäärät mieleen, tosin siihen aikaan pisin päiväkirjaa allakan syrjässä. Tavattiin 20.1. Seurustelun alkamiseksi katsoin sen kun asiasta puhuttiin 16.6. ja päätettiin katsoa tosissaan tuleeko hommasta mitään. Sitä edelsi viikkoa ennen 9.6. käyty sanaharkka juovuspäissään baarissa dbtl:n aikaan. Oltiin silloin ±30-vuotiaita ja vuosi oli 2000.
Ja ei, meillä ei muisteta lahjoilla tai ravintolailloilla vuosipäivä tai aikuisten syntymäpäiviä.
Vierailija kirjoitti:
Asia tulee sanoa hyvissä ajoin ääneen ja tarpeeksi selkeästi. Eivät kaikki muista vuosipäiviä tai eivät tajua, että ne olisivat jollain lailla tärkeitä.
Mulla oli aivan äskettäin 20 ja risat-vuotishääpäivä. Ensin sanoin miehelle että olisi kiva saada vaikka yksi ruusu. Sitten korjasin sanomistani perään ja väänsin haluaimisen rautalangasta. "Haluan ruusun tai kaksi ja petyn pahasti jos en sitä saa, koska pidän päivää tärkeänä."
Taustalla vielä se, että miehellä oli viikonloppuna omia menoja. Joten halusin nauttia ruusuista sen viikonlopun ajan ja huomiosta ennen hänen lähtöään. Asiat pitää sanoa hyvin yksityiskohtaisesti, jotta ne voivat toteutua. Kun ei sano mitään, ei ainakaan voi saada mitään. Sitten taas vaatimaton vihjaisu ei välttämättä tuota sitä tulosta minkä haluaa.
Sain itse lopulta 10 ruusun kimpun ja kotiin tullessa valmiin ruoan.
Jos haluat ruusuja, saat kai itse niitä kaupasta?
Toisen tekemä oma-aloitteinen huomaavainen ele on ihan eri juttu.
Merkki siitä, että hän ajattelee sinua ja HALUAA ilahduttaa.
No sait kimpun ruusuja, kun käskit.
Onko ideana, että voit kertoa kavereille, että mies toi mulle kukkia?
No toihan se. Koulutettu koirakin tuo pallon.
Ja kun tilaat, kuski tuo sulle pizzan.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on kyllä harvinaisen paljon naisia joiden miehet ei muista mitenkään ja yllättäen kaikki naiset on siihen ihan tyytyväisiä 😂😂
Juu mieheni ei todellakaan muista mitään merkkipäiviä, mutta hän muistaa minua aina silloin tällöin ihan arkipäivinä. Saatta ostaa kukkia, kirjoittaa rakkauskirjeen tai ostaa reissusta laukun tai jonku korun lahjaksi.
Minä yleensä ostan merkkipäivinä samppanjaa ja teen jotain erityisen hyvää ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Häh, seurustelun vuosipäivä?? En edes tiedä milloin meillä on sellainen. :D
Minä tiedän,se oli 28/6.73 ! Vihille mentiin seuraavana vuonna..ja huom! Ainuttakaan hääpäivää ei ole muistettu eikä juhlittu,puhumattakaan muusta. Tässähän vois ihan ruveta mieltään pahoittamaan ..😁 antakee armoo niille kavereillenne..
Tavataan, ihastutaan ja aletaan seurustella.
Mikä epäselvää?
Kun täällä jotkut ihmettelevät niitä juhlimattomia, niin voin kertoa meidän syyn. Yhteisellä päätöksellä päätimme ettei enää osteta kuin jouulahjat, muutoin juhlitaan syömällä hyin, menemällä leffaan tjsp. Syynä se, että ne lehjomiset kasaantuivat: isänpäivän ja joulun välissä on myös miehen syntymäpäivä ja kihlajaispäivä, keväällä taas kuukauden sisällä äitienpäivä, minun syntymäpäiväni ja hääpäivä. Saisimme siis olla ostamassa muutaman viikon sisällä lahjoja monta kertaa, ja totesimme sen liian stressaavaksi kun ne ns helpot lahjat (kukat, suklaat, korut jne) eivät kumpaakaan kiinnosta, mitään turhaa tavaraa emme kotiin halua ja kun lahjoja ostetaan niin niihin halutaan panostaa.
Jos joku haluaa lahjoa kumppaniaan, niin ihan vapaasti, eihän se meiltä ole pois. Kunhan vaan muistetaan, että "lahjaton" parisuhde voi myös olla hyvä ja onnellinen ilman että toinen otetaan itsestäänselvyytenä tai elämä on kamalan tylsää ja pelkkää harmaata arkea.
Sitten kun AP kasvaa aikuiseksi niin hän tajuaa ettei tuollaisella lopulta ole mitään väliä. Nimenomaan sillä arjen huomaavaisuudella on merkitystä. Jos alat tuollaisesta nyt mieltä pahoittamaan ja nalkuttamaan asiasta niin melko varma mies kyllästyy ja menetät ilmeisen hyvän miehen.
Ei meilläkään koskaan ole mitään varsinaisesti juhlittu. Paitsi häitä. Tai kyllä me hääpäivänä syömässä käydään, jos muistetaan, ehditään tai viitsitään. Tänä vuonna käytiin mäkkärissä. Siitä on glamour kaukana. Joululahjoja ei olla sen jälkeen annettu, kun yhteen muutettiin. Eikä oikeastaan muitakaan lahjoja. Ihan kivasti mennyt silti viimesiet 16 vuotta, josta 5 naimisissa. Itse en pystyisi elämään ihmisen kanssa, joka draamaa väkipakolla haluaa.