Lue keskustelun säännöt.
Seurustelussa tuli täyteen 2 vuotta, ei lahjaa, ei huomiointia.
07.05.2018 |
Muuten hyvä mies, siis ottaa huomioon arjessa ja auttaa. Tekee paljon sellaista, josta on mulle iloa ja apua. En ole juuri lahjojen tms perään vaan arvostan juuri arkista olemista ja siinä tekemistä mieluummin kuin kerran vuodessa iso lahja ja muuten ei auteta missään.
Nyt kuitenkin hieman kirpaisi kun tajusin ettei edes kahden vuoden jälkeen muistamista tule.
Kukkia saan muutenkin silloin tällöin, mies tekee mulle ruokaa ja hieroo ja pitää hyvänä.
Toisaalta nyt olisi ollut minulle jo sellainen aika että saan vaikkapa pienen korun. Ei mitään kallista mutta jotain.
Hävettää valittaa mutta vituttaa.
Kiitti ja moi
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
Kerro hänelle suoraan ja useaan otteeseen, että tällaiset merkkipäivät ovat tärkeitä sinulle. Minun tuleva vaimoni teki asian selväksi moneen otteeseen, joten ymmärrän ottaa asian huomioon. Joitakin ihmisiä juhlapäivät eivät niin paljon kiinnosta, joten hän ei välttämättä lainkaan omaehtoisesti ymmärrä, että asia on tärkeä. Se ei välttämättä tarkoita sitä, ettei hän rakastaisi ja välittäisi sinusta paljon.
Tämä on hyvä neuvo. Eri asiat ovat tärkeitä eri ihmisille.
Itse en koskaan muista esim hääpäiviä, mieheni muistaa ja saattaa mainita, että "hyvää hääpäivää".
Minä taas tarvitsen muita tiettyjä erikoisjuttuja mieheltä, lähinnä seksiin liittyen
Jotta suhde olisi hyvä, niin kulin tarvitsee juuri itselleen merkityksellistä huomiointia, ssmat jutut eivät päde kaikkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä? Miksi odotat, että sinulle annetaan lahjoja vuosipäivänä?
Ymmärrän, että syntymäpäivänä ja jouluna annetaan lahjoja, mutta vuosipäivänä juhlitaan yhdessä tekemällä jotain kivaa tai käymällä jossain, eikä anneta vain lahjaa yhdelle osapuolelle.
En tiedä mitä päässäsi oikein liikkuu, jos pidät vuosipäivän muistamista jotain parisuhdetestinä miehellesi, ilman että sinun tarvitsee laittaa tikkua ristiin. Jos et ole maininnut asiasta sanallakaan, todennäköisesti mieskin ajattelee ettei sinua kiinnosta ja on itsekin hiljaa. Yhdessä tuollaisista juhlapäivistä tulee suunnitella.
Sellainen naislapsi, jälleen kerran.
Luojan kiitos olemme miehen kanssa molemmat yhtä huonoja muistamaan tällaisia päiviä, eikä edes kaivata lahjoja sen kummemmin. Yleensä käydään syömässä vähän paremmin merkkipäivien tienoilla, tai tehdään jotain muuta kivaa.
Ehkä kannattaisi (taas?) keskustella asiasta miehen kanssa, ja kertoa että sinulle asia on tärkeä ja toivoisit että jollain pienellä tavalla muistaisi, esim. niitä kukkia tai viinipullon, sinä voit vaikka hommata kivan leffan/erikoisherkun illan iloksi. Ehdota että laittaa vaikka kännykkään muistutuksen. Ehkä voisit myös kysyä onko jotain mitä itse voisit tehdä toisin, ettei tule sellainen olo että toista vaan syytetään huonoksi ja itse ei olla valmiita tekemään mitään. Ihmisillä on hirveän erilaisia tapoja osoittaa välittämistä, ja aina ne eivät pariskunnalla mene yksi yhteen. Silloin kannattaa keskustella asiallisesti, usein sitten vähintään ymmärtää toista paremmin ja jos vaatimukset eivät ole kohtuuttomia niin pystytään löytämään tapa joka sopii kummallekin.
Vierailija kirjoitti:
Vuosi sitten asiasta mainitsin. Itse ei muistanut. Sitten vei mut pikaistuksissaan viinille ja toi kukkia.
Sanoi että on huono päivämäärien muistamisessa. Totesin vaan että jos kykenee muistamaan oman syntymäpäivän niin kykenee muistamaan myös muita päivämääriä.
Ihminen muistaa asioita, jotka on tärkeitä.
Sun mies ei muista teidän merkkipäiviä, eikä viitsi vaivautua, vaikka pyydät.
Luvassa on pettymystä pettymyksen perään.
Kuten jo yllä sanoin, älä vaan sitoudu enempää.
Etsi joku, joka tajuaa olla susta onnellinen ja näyttää sen teoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko jättänyt rahaa yöpöydälle yhdynnän jälkeen?
Tämä on muuten ihan vekkuli tapa piristää seksielämää. Ehfotin siyä itse miehelle ja siitä on tullut vuosien tapa, että hän antaa rästimaksuista osuutensa noin. Ei olla ainakaan tylsiä kämppiksiä... ymmärrän, että joku ei tykkäisi, mutta se on meille toimiva roolileikki.
N49
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuosi sitten asiasta mainitsin. Itse ei muistanut. Sitten vei mut pikaistuksissaan viinille ja toi kukkia.
Sanoi että on huono päivämäärien muistamisessa. Totesin vaan että jos kykenee muistamaan oman syntymäpäivän niin kykenee muistamaan myös muita päivämääriä.Ihminen muistaa asioita, jotka on tärkeitä.
Sun mies ei muista teidän merkkipäiviä, eikä viitsi vaivautua, vaikka pyydät.
Luvassa on pettymystä pettymyksen perään.
Kuten jo yllä sanoin, älä vaan sitoudu enempää.Etsi joku, joka tajuaa olla susta onnellinen ja näyttää sen teoilla.
Oikeesti? Älä nyt viitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja. Miksi pitäisi muistaa jotkut seurustelun aloittamisen vuosipäivät? Eihän tuolla ole mitään merkitystä. Lisäätkö tuohon listaan sitten kosintapäivän ja kihlajaispäivän jos sellaiset sattuu tulemaan? Hääpäivän? Sen muistamisen jotenkin ymmärrän. Mutta mietippäs, että kun kaikki "tärkeät" päivät pitäisi jatkossakin jotenkin huomioida, on miehelläsi jossain vaiheessa vuodessa aika paljon huomioitavaa. Kuka tuollaista jaksaa?
Sivuhuomautuksena: me itse asiassa pidetään seurustelun aloittamispäivää tärkeämpänä kuin vihkimispäivää (ei pidetty häitä, mentiin naimisiin vain juridisten seikkojen takia). Mutta sitä juhlitaan jos saadaan yhdessä suunniteltua jotain, kumpikaan ei odota toiselta defaulttina mitään.
No me olemme olleet yhdessä 5vuotta, eikä ostella lahjoja. Tehdään jotain parempaa ruokaa, mistä molemmat pitävät eikä usein tehdä, katsotaan yleensä joku elokuva ja haetaan sitä varten naposteltavaa. Itse yleensä vielä yllätän miehen jollakin itse tehdyllä, joskus neulon sukat, joskus annan lahjakortteja esim. hierontaan, joskus piilottelen pieniä lappuja paikkoihin, joista tiedän miehen ne löytävän. Kumpikaan meistä ei kaipaa tämän ihmeempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vuosi sitten asiasta mainitsin. Itse ei muistanut. Sitten vei mut pikaistuksissaan viinille ja toi kukkia.
Sanoi että on huono päivämäärien muistamisessa. Totesin vaan että jos kykenee muistamaan oman syntymäpäivän niin kykenee muistamaan myös muita päivämääriä.
Olet oikeassa.
Kyse on välittämisestä, rakkaudesta.
Niitä ei voi toisesta väkisin nyhtää.
Eikä kannata.
Älä vain kuvittele, että tuo piirre korjaantuu.
Päinvastoin. Pian miehesi ei erota sua vanhasta mukavasta sohvasta.
Tuhlaat aikaasi. Sua odottaa joko tylsä elämä. Tai lopulta kyllästyt ja kiroat tuhlattuja vuosia.
Kyllä sen oikeasti huomaa, jos kumppani pitää sua arvossa!
Hölmöö tommonen. Ootko niitä ihmisiä mitkä odottaa nimipäivänäki muistamisii? Sano suoraan miehelles että sinua kiinnostaa juhlistaa vuosipäiviä jne eihän se muuten tajua ku ei kaikille ole ne jutut niin justiinsa. Muistaako edes päivää kun aloitte porukoida
T. Ihminen jolle merkkipäivät ovat normi päiviä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä? Miksi odotat, että sinulle annetaan lahjoja vuosipäivänä?
Ymmärrän, että syntymäpäivänä ja jouluna annetaan lahjoja, mutta vuosipäivänä juhlitaan yhdessä tekemällä jotain kivaa tai käymällä jossain, eikä anneta vain lahjaa yhdelle osapuolelle.En tiedä mitä päässäsi oikein liikkuu, jos pidät vuosipäivän muistamista jotain parisuhdetestinä miehellesi, ilman että sinun tarvitsee laittaa tikkua ristiin. Jos et ole maininnut asiasta sanallakaan, todennäköisesti mieskin ajattelee ettei sinua kiinnosta ja on itsekin hiljaa. Yhdessä tuollaisista juhlapäivistä tulee suunnitella.
.
Merkkipäiviä lannattaa tosiaan suu nitella yhdesdä.
Epäilen tosin aloitusta naisvihamiehen tekemäksi provoksi..
Siinä lähtökohta on naisen esineellistäminen ikäänkuin nainen olisi tavaralahja miehelle. Yleensä naiset itse haluavat nähdä suhteen tasa-arvoisemmin.
Eli ap lienee oikeasti provoava mies.
Mikä on seurustelun aloittamispäivämäärä? En ole koskaan kuullut siitä. Hääpäivän kyllä tiedän.
Miten seurustelu katsotaan alkaneeksi? En pystyisi itse sanomaan kuin vuoden tarkkuudella. Aluksi tapaimtiin ja jossain vaiheessa se oli muuttunut vakavammaksi. Kihlajaispäivän löytäisin selaamalla facebookia tarpeeksi taaksepäin, mutta muuten en osaisi sanoa sitäkään. Hääpäivän muistan, koska varasin itse kirkon.
Herkinen, tarkemmin ajatellen en ole varma, minä vuonna tapasin mieheni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kyynel ..itserakkaus puhuu..olen niin erilomainen ja saat olla ikionnellinen ja kiitollinen kun jaan huomiota sinulle, tästä hyvästä vaadin huomiota ja kiitosta joka hemmetin merkkipäivänä ja jollen sitä saa kompastun alahuuleeni eikä sitä helpota yhtään se että merkkipäivien välissä olen toki saanut kukkia...
Mun mielestä arjessa on kiva olla extraa. Ja voi tehdä yhdessä, voi olla tekemättäkin. Mutta tuskin juhlapäiviä on liikaa koskaan. Pullo kuohuvaa, kukkia, pieni lahja, huomiointi arjessa, mitä vaan. Osta miehen lempiruokaa tai valmista sitä. Ota suihin, anna hierontaa. Auta arjessa tai vie syömään. Mitä vaan.
En ymmärrä näitä- me emme juhli, miksi teidänkään pitäisi- ihmisiä.
Ymmärrän että tuntuu kurjalta.
Juhlahetket on elämän suola.
Vierailija kirjoitti:
Pointtihan ei ole siinä, että miehen pitäisi. Ei tietenkään pidä. Mutta toivoisin, että haluaisi.
En puhu mistään satojen eurojen korusta, vaan kympin rihkamasta.
Tai edes ehdotuksesta tehdä jotain, jostain joka olisi aloitteellisia hänen puoleltaan.
Tein viime vuonna kortin, laitoin ruokaa ja se oli musta riittävä.
Mutta panostin siihen, sillä ajatus on tärkeä.
Tänä vuonna sama juttu.
Tämähän se pointti just on.
Mun mies muistaa tarkan päivän milloin tavattiin. Minä en. Muistan paremmin sen kun seurustelu vars. alkoi, siksi että se on kalenteripyhä.
Ei ole menoa haitannut, kaikkina näinä 20 vuotena.
Annoin aikanaan tyttöystävälleni seurustelun 1-vuotispäivänä sormuksen, jossa oli timantti. 2-vuotispäivänä oli 2 timanttinen ja 3-vuotispäivänä kolme. Hän kovasti tykkäsi.
Voi luoja. Miksi pitäisi muistaa jotkut seurustelun aloittamisen vuosipäivät? Eihän tuolla ole mitään merkitystä. Lisäätkö tuohon listaan sitten kosintapäivän ja kihlajaispäivän jos sellaiset sattuu tulemaan? Hääpäivän? Sen muistamisen jotenkin ymmärrän. Mutta mietippäs, että kun kaikki "tärkeät" päivät pitäisi jatkossakin jotenkin huomioida, on miehelläsi jossain vaiheessa vuodessa aika paljon huomioitavaa. Kuka tuollaista jaksaa?