Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ulkomailla asuvat! Miten olette saaneet paikallisia kavereita? En jaksa pelkkiä muita ulkomaalaisia
04.05.2018 |
Muutin Keski-Eurooppaan noin vuosi sitten. En ole saanut vielä yhtäkään paikallista kaveria, ja en ole ainoa. Olen jäämässä tönne pysyvästi, ja kaipan paikallisia kavereita joiden tiedän myös pysyvän täällä ja jotka ymmärtävät maan menoa (esim koulutusjärjestelmää, politiikkaa, mitä vaan).
Olen tavannut paljon suomalaisia täällä; yksi äiti oli ollut kotirouvana jo kuusi vuotta täällä, ei puhu edelleenkään maan kieltä ja hänellä ei kuulemma yhtään paikallisia tuttuja. Mieskin toinen ulkomaalainen. Ja tälläisiä on täällä paljon... yksi nainen ollut yli kaksikymmentä vuotta täällä ja tuttavat lähinnä suomalaisia.
Omasta tuttavapiiristäni täällä kaksi ovat jo muuttaneet muualle, enkä jaksa tätä ainaista uusiin ihmisiin tutustumista ja tuttavien vaihtuvuutta. Miten tutustuisin paikallisiin? Vinkkejä? En tajunnut Suomessa asuessani, kuinka vaikeaa on oikeasti päästä mukaan uuteen paikkaan!
Työkielenä on englanti ja siellä on myös paljon ulkomaalaisia. Osaan paikallista kieltä auttavasti (tasolla B2) mutta vain "virallista" kieltä, en murretta. Pystyn puhumaan ihan ok yhden ihmisen kanssa, ryhmässä kadotan keskustelun punaisen langan. Joku harrastus voisi olla, mutta pelkään juuri tuota että olen puoliksi pihalla ja sitten vain säälistä mukana. Käyn kielikurssilla, mutta muutkin ovat tietysti ulkomaalaisia ja siellä ei opeteta murretta. Joten nyt kaikki vinkit kehiin miten tutustuisin paikallisiin!
Kommentit (52)
Tuntuu, että Euroopan ulkopuolella on vielä hankalampaa tutustua paikallisiin. Euroopan sisällä kun kuitenkin suurin osa maista on pohjimmiltaan hyvin samankaltaisia kuin Suomi, miettien siis ihan arkielämää ja käytösmalleja. Esim. ihan vaikka siinä että on normaalia, että naiset käyvät töissä ja voivat tienata enemmän kuin mies. Omat kaverini ovat täällä vain eurooppalaisia, asun lattareissa yhdessä suurkaupungissa, muttei tämä ole mikään turistikohde tai pääkaupunki joten ulkomaalaisia ei ole kovin paljoa. Me harvat nuoret ulkomaalaiset naiset siis bondaamme yleensä aika nopeasti täällä ihan vain keskenämme.
Paikallisiin on TODELLA hankala tutustua, suurin osa on hyvin välinpitämättömiä ulkomaalaisiin ja suhtautuu jopa ärsyyntyen heihin. Luokkajako on myös ihan oma juttunsa, ihan "top" rikkain yläluokka ei kaveeraa kuin keskenään, sinne ei edes paikallisilla ole asiaa. Ylempi keskiluokka on kanssa vähän sellainen "mulla on jo riittävästi kavereita" - meininkiä.
Se vaalea(hiuksinen) nainen koetaan heti uhkana, vaikka itse olenkin naimisissa enkä ole pätkääkään kiinnostunut pokailemaan kenenkään miehiä. Oma (paikallinen) miehenikin sanoo, että naiset kokevat eurooppalaiset, erityisesti vaaleat naiset automaattisesti uhkana - ja kun täällä on edelleen hyvin voimakas sellainen "naisen tehtävä on miellyttää miestä" -kulttuuri, niin noista asenteista on todella hankala päästä eroon kun paikalliset naiset ovat kasvaneet siihen pienestä asti.
Aikuiset naisetkin pelailevat pelejä, kuka ei puhu kellekin, ketä ei nyt kutsuta mukaan, kuka on suuttunut, juorutaan ja puhutaan pahaa selän takana ihan kuin oltaisi jossain yläasteella. Paitsi edes yläasteella oman kaveripiirini meno ei ollut tuollaista joten tuollainen lapsellinen käytös on vain raskasta pidemmän päälle kun hakemalla pitää aina hakea jotain ongelmia ja keksiä sellaisia jos niitä ei muuten ole, oli kyseessä sitten parisuhde tai kaveripiiri. Jos en ole heti valittamassa omasta miehestäni (miksei se ostanut kukkia ystävänpäivänä, miksei se ole jo kosinut tms. marmatusta milloin mistäkin) niin sai nopeasti kenkää noista tyttöystävien piireistä. Pidettiin outona, kun en ollutkaan marmattamasta miehestäni ja haukkumassa kilpaa toisten miehiä. Juhlissa jos en istu mieheni vieressä 24/7 luullaan, että meillä menee huonosti ja olemme riidoissa tms. jos en ihan koko ajan roiku mieheni käsipuolessa ja jos juttelen jonkun toisen naisen miehelle kahdestaan, niin siitä syttyy sota.
Toistaiseksi olen ihan tyytyväinen eurooppalaisiin/aasialaisiin kavereihin täällä. Ymmärretään toisiamme paljon paremmin ja kauhistellaan yhdessä tuota menoa ja sitä miten ei meistä kukaan ole päässyt useamman vuodenkaan jälkeen tuonne sisään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko harrastuksia? Jooga, juoksuporukat, vaellus? Olisi samanhenkistä porukkaa. Meillä harrastusporukoissa otetaan erityisesti ulkomaalaiset mukaan juttuun etteivät tunne oloaan ulkopuolisiksi. Varmasti siellä on jotkut ystävystyneetkin.
Mutta niinpä se vähän on että aikuisena on vaikeampi löytää ystäviä vaikka olisi ihan kotimaassakin. Kaikilla kun on jo. Tsemppiä ap:lle!!
^ Tämä. Ainoat aikuisiällä solmitut ystävyydet ovat syntyneet yhteisen harrastuksen tai opiskelun kautta, sekä Suomessa että ulkomailla asuessa. Työkavereiden kanssa harvemmin tulee vietettyä aikaa muuta kuin työajalla tai virkistyspäivillä/pikkujouluissa tms... Olen muuttanut elämäni aikana toistakymmentä kertaa, ja uuden kaveripiirin löytäminen ei ole koskaan helppoa, mutta mahdotonta se ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että Euroopan ulkopuolella on vielä hankalampaa tutustua paikallisiin. Euroopan sisällä kun kuitenkin suurin osa maista on pohjimmiltaan hyvin samankaltaisia kuin Suomi, miettien siis ihan arkielämää ja käytösmalleja. Esim. ihan vaikka siinä että on normaalia, että naiset käyvät töissä ja voivat tienata enemmän kuin mies. Omat kaverini ovat täällä vain eurooppalaisia, asun lattareissa yhdessä suurkaupungissa, muttei tämä ole mikään turistikohde tai pääkaupunki joten ulkomaalaisia ei ole kovin paljoa. Me harvat nuoret ulkomaalaiset naiset siis bondaamme yleensä aika nopeasti täällä ihan vain keskenämme.
Paikallisiin on TODELLA hankala tutustua, suurin osa on hyvin välinpitämättömiä ulkomaalaisiin ja suhtautuu jopa ärsyyntyen heihin. Luokkajako on myös ihan oma juttunsa, ihan "top" rikkain yläluokka ei kaveeraa kuin keskenään, sinne ei edes paikallisilla ole asiaa. Ylempi keskiluokka on kanssa vähän sellainen "mulla on jo riittävästi kavereita" - meininkiä.
Se vaalea(hiuksinen) nainen koetaan heti uhkana, vaikka itse olenkin naimisissa enkä ole pätkääkään kiinnostunut pokailemaan kenenkään miehiä. Oma (paikallinen) miehenikin sanoo, että naiset kokevat eurooppalaiset, erityisesti vaaleat naiset automaattisesti uhkana - ja kun täällä on edelleen hyvin voimakas sellainen "naisen tehtävä on miellyttää miestä" -kulttuuri, niin noista asenteista on todella hankala päästä eroon kun paikalliset naiset ovat kasvaneet siihen pienestä asti.
Aikuiset naisetkin pelailevat pelejä, kuka ei puhu kellekin, ketä ei nyt kutsuta mukaan, kuka on suuttunut, juorutaan ja puhutaan pahaa selän takana ihan kuin oltaisi jossain yläasteella. Paitsi edes yläasteella oman kaveripiirini meno ei ollut tuollaista joten tuollainen lapsellinen käytös on vain raskasta pidemmän päälle kun hakemalla pitää aina hakea jotain ongelmia ja keksiä sellaisia jos niitä ei muuten ole, oli kyseessä sitten parisuhde tai kaveripiiri. Jos en ole heti valittamassa omasta miehestäni (miksei se ostanut kukkia ystävänpäivänä, miksei se ole jo kosinut tms. marmatusta milloin mistäkin) niin sai nopeasti kenkää noista tyttöystävien piireistä. Pidettiin outona, kun en ollutkaan marmattamasta miehestäni ja haukkumassa kilpaa toisten miehiä. Juhlissa jos en istu mieheni vieressä 24/7 luullaan, että meillä menee huonosti ja olemme riidoissa tms. jos en ihan koko ajan roiku mieheni käsipuolessa ja jos juttelen jonkun toisen naisen miehelle kahdestaan, niin siitä syttyy sota.
Toistaiseksi olen ihan tyytyväinen eurooppalaisiin/aasialaisiin kavereihin täällä. Ymmärretään toisiamme paljon paremmin ja kauhistellaan yhdessä tuota menoa ja sitä miten ei meistä kukaan ole päässyt useamman vuodenkaan jälkeen tuonne sisään.
Itselläni on useamman vuoden kokemus Pohjois-Meksikossa asumisesta, mutta en ole ikinä törmännyt noin räikeään ja suoraan diskriminointiin paikallisten taholta. Ns. työväenluokka on aika rasistista ja suvaitsematonta muita kuin lattareita kohtaan, mutta paljon matkusteleva keski- ja yläluokka ei niinkään. Tuo naisväen meno on kuin jostain telenovelasta, huh huh. Asutko kenties Etelä-Amerikassa? Siellähän ollaan huomattavasti konservatiivisempia kuin pohjoisemmassa. Latinokulttuureita leimaa tietty sisäänpäinlämpiävyys (koska perhe- ja sukusiteet ovat niin vahvat) eli ulkkarina, etenkin ei-latinona, on aika haastavaa päästä paikalliseen menoon kiinni. Siis muutoin kuin pintapuolisesti.
Suosittelen lämpimästi urheiluharrastusta. Niissä yhteisöllisyys ajaa kyllä ihan kenet tahansa osaksi porukkaa. Eikä siis tarvitse olla joukkuepeli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on se kielitaito. Pitäisi osata niin hyvin, että pystyy sujuvasti seuraamaan keskustelua ja ottamaan osaa. Harvemmin paikallisilla on syytä kaveerata kielipuolen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Urheiluharrastus, mielellään joukkuelaji, on tosi helppo ja luonteva keino tutustua ihmisiin ja luoda ystävyyssuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystäviä tulee jos on tullakseen.
Superhyvä neuvo, kiitos. 🙄
Minä asun Yhdysvalloissa. Kavereita olen saanut vapaaehtoistoiminnasta, naapureista ja saman alan ihmisten yhdistystoiminnan kautta.
Asun pienellä paikkakunnalla eikä täällä tietääkseni asukaan muita suomalaisia, en tosin ole edes yrittänyt täältä suomalaisia etsiä, joten mistäs sen tietää jos asuisikin...
Sopeutuminen vie kuitenkin aikansa ja vaatii hieman työtä. Olet asunut siellä vielä melko vähän aikaa. Vaikka jotain kavereita sainkin jo aiemmin, minulla kesti ehkä noin neljä, viisi vuotta ennen kuin tämä paikka alkoi todella tuntua omalta ja aloin tuntea olevani oikeasti osa tätä yhteisöä.
Alue: Aihe vapaa
Mistä se selviäisi