Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ulkomailla asuvat! Miten olette saaneet paikallisia kavereita? En jaksa pelkkiä muita ulkomaalaisia
04.05.2018 |
Muutin Keski-Eurooppaan noin vuosi sitten. En ole saanut vielä yhtäkään paikallista kaveria, ja en ole ainoa. Olen jäämässä tönne pysyvästi, ja kaipan paikallisia kavereita joiden tiedän myös pysyvän täällä ja jotka ymmärtävät maan menoa (esim koulutusjärjestelmää, politiikkaa, mitä vaan).
Olen tavannut paljon suomalaisia täällä; yksi äiti oli ollut kotirouvana jo kuusi vuotta täällä, ei puhu edelleenkään maan kieltä ja hänellä ei kuulemma yhtään paikallisia tuttuja. Mieskin toinen ulkomaalainen. Ja tälläisiä on täällä paljon... yksi nainen ollut yli kaksikymmentä vuotta täällä ja tuttavat lähinnä suomalaisia.
Omasta tuttavapiiristäni täällä kaksi ovat jo muuttaneet muualle, enkä jaksa tätä ainaista uusiin ihmisiin tutustumista ja tuttavien vaihtuvuutta. Miten tutustuisin paikallisiin? Vinkkejä? En tajunnut Suomessa asuessani, kuinka vaikeaa on oikeasti päästä mukaan uuteen paikkaan!
Työkielenä on englanti ja siellä on myös paljon ulkomaalaisia. Osaan paikallista kieltä auttavasti (tasolla B2) mutta vain "virallista" kieltä, en murretta. Pystyn puhumaan ihan ok yhden ihmisen kanssa, ryhmässä kadotan keskustelun punaisen langan. Joku harrastus voisi olla, mutta pelkään juuri tuota että olen puoliksi pihalla ja sitten vain säälistä mukana. Käyn kielikurssilla, mutta muutkin ovat tietysti ulkomaalaisia ja siellä ei opeteta murretta. Joten nyt kaikki vinkit kehiin miten tutustuisin paikallisiin!
Kommentit (52)
Vapaaehtoistyö voisi olla yksi tapa.
Itse olen onnistunut saamaan myös paikallisia kavereita Saksassa ja Ruotsissa asuessa, yleensä kun yhteen tutustuu, saattaa illanistujaisten ym kautta tavata lisää. Siihen ensimmäiseen tutustuminen on aina vaikeinta! Olen käynyt treffeillä ja sitä kautta tutustunut, mutta tämä ei liene aloittajalle vaihtoehto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun Saksassa ja paikalliset kaverit olen saanut joko kämppiksen kautta tai töistä (yliopisto, myös meillä tosin työkielenä englanti). En tiedä, millainen kulttuuri on Sveitsissä, mutta Saksassa on ihan tavallista, että yli kolmikymppiselläkin on kämppiksiä. Se voisi olla sinullekin yksi tapa tutustua ihmisiin. Myös paikallisen poikakaverin kavereiden kanssa on tullut hengattua.
Vierailija kirjoitti:
Osaan paikallista kieltä auttavasti (tasolla B2) mutta vain "virallista" kieltä, en murretta. Pystyn puhumaan ihan ok yhden ihmisen kanssa, ryhmässä kadotan keskustelun punaisen langan.
Tuo ei kyllä ole millään B2-tasolla tuo sinun kielitaitosi. Eikä B2 ole mikään auttava taso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaan paikallista kieltä auttavasti (tasolla B2) mutta vain "virallista" kieltä, en murretta. Pystyn puhumaan ihan ok yhden ihmisen kanssa, ryhmässä kadotan keskustelun punaisen langan.
Tuo ei kyllä ole millään B2-tasolla tuo sinun kielitaitosi. Eikä B2 ole mikään auttava taso.
Olen tehnyt taitotasotestin ja se sijoitti minut B2-tasolle. Osaan puhua päivittäisestä elämästä, mutta en esimerkiksi politiikasta tai taloudesta.
Sveitsinmurre on myös todella erilaista, ns schwiizerdyytsiä, mitä on vaikea ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoistyö voisi olla yksi tapa.
Itse olen onnistunut saamaan myös paikallisia kavereita Saksassa ja Ruotsissa asuessa, yleensä kun yhteen tutustuu, saattaa illanistujaisten ym kautta tavata lisää. Siihen ensimmäiseen tutustuminen on aina vaikeinta! Olen käynyt treffeillä ja sitä kautta tutustunut, mutta tämä ei liene aloittajalle vaihtoehto?
Vapaaehtoistyö voisi olla hyvä idea! :) Olenkin tänään etsinyt paikkoja missä voisi toimia vapaaehtoisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan sain ensimmäiset paikalliset ystävät kun menin kielikouluun. Siis sellaiseen kouluun missä opetetaan paikallista kieltä turisteille ja sitten vieraita kieliä paikallisille. Niillä sitten oli järjestetty kahvila-iltoja ja muita juttuja joissa oli tarkoituksena tutustua paikallisiin ja harjoitella kieltä niitten kanssa. Siellä sitten eräät olivat tulleet tutustumaan ulkomaalaisiin muijiin koska kuulemma helppo pi*llu. Helppo niitten kanssa oli ystävystyä.
Vaikea tosin sanoa onko siellä missä asut jotain vastaavaa kun et kerro missä. On se kyllä jurouden huippu te jotka olette ulkomailla ettekä voi sanoa missä ootte. Olen huomannyt että ihmeen tavallista tuollaiset näillä foorumeilla.
Kuulemma duolingo appsi on sitä varten että voi harjoitella ulkomaalaisen kanssa kieltä. Eli se laittaa sinut yhteen jonkun kanssa joka puhuu kieltä mitä sinä haluat oppia ja hän haluaa oppia sinun kieltä. Vuorotellen opetatte toisianne. Sieltä varmaan löydät kavereita.
Kirjoitin tuonne myöhemmin että olen Sveitsissä. Se selviäisi jos lukisi ensimmäistä sivua.
http://www.unil.ch/tandem/home/menuinst/information-in-english.html
Yksi tuttu oli aikoinaan ollut vapaaehtoistyöläisenä jollakin viinitilalla siellä. Ihan hieno kokemus kuulemma oli ja hyvin tutustui paikallisiin. Ei ollut kun joku parin päivän juttu joten ei vaatinut pitkäaikaista sitoutumista. Ehkä sitten syksyllä kun on satokausi voisit kokeilla.
Tämä oli eka linkki joka tuli kun googletin switzerland vineyard volunteer.
Ei se helppoa ole mutta onnistuu kyllä. Asun itse jo kolmannessa maassa (Ranska, Hollanti ja nyt Iso-Britannia).
Ranska oli helpoin ystäymisen kannalta koska olin opiskelija ja paikallisiin oli helppo tutustua opiskelijariennoissa, sieltä onkin jäänyt hyviä ystäviä vaikken ole asunut maassa kahteenkymmeneen vuoteen.
Hollannissa olikin jo vaikeampaa, olin ekassa tyopaikassani opintojen jälkeen ja vaikka kollegat olivat ystävällisiä ja kohteliaita niin syvempää ystävyyttä oli vaikea luoda. Mä vaan sitkeästi osallistuin kaiken maailman kissanristiäisiin, harrastustoimintaan ja aina kuin oli jotain duunidrinksuja, after worksejä yms niin menin mukaan vaikkei olisi huvittanutkaan, kyselin paljon kysymyksiä ja olin aidosti kiinnostunut muista. Ja pikkuhiljaa yksi kerrallaan tutustuin oman "henkisiin" tyyppeihin ja lopulta (viiden vuoden jälkeen) mulla oli siellä ihana kaveripiiri.
Briteissä oli taas omat haasteensa, tapasin puolisoni tosi nopeasti tänne muutettuani, mutten oikein tutustunut miehen kavereihin enkä heidän tyttoystäviinsä. Brittien yläluokka on todella sisäänpäin kääntynyttä ja siihen on vaikea päästä sisään. Ensimmäinen brittiystäväni oli miehen naispuolinen tyokaveri jonka tapasin miehen tyopaikan pikkujouluissa, hän oli asunut ja opiskellut ulkomailla ja meillä synkkasi hienosti, Hänestä tuli sittemmin mun yhtiokumppani ja meidän esikoisen kummi, mun ehdoton luottoihmiseni. Sittemmin loysin paljon muitakin paikallisia ystäviä mm tri-athlon harrastuksen kautta. Brittiystäviäni yhdistää muuten se että heillä kaikilla on jokin linkki ulkomaille, ovat joko opiskelleet tai lapsena asuneet muualla, heillä on ulkomaalainen vanhempi tai isovanhempi tai puoliso.
Pikkuhiljaa miehen nihkeä kaveripiirikin tajusi että olin tullut jäädäkseni ja nykyään olen osa porukkaa.
Tsemppiä siis, paikallisiin tutustuu mutta sen eteen pitää yleensä nähdä aika lailla vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinulla pn asia, jota haluat harrastaa kunnolla. Esim koiraharrastus, yhdistystoiminta. Sellainen, jossa olet muiden kanssa paljon tekemisissä.
Mä kävin yliopistolla suomen kielen "osastolla". Siellä siis jotkut oikeasti opiskeli suomea. Sieltä kirjastosta sai lainata kirjoja kotiin, oli mukavaa saada lukemista (tapahtui Prahassa ennen internetiä). Sieltä sain tsekkiläisiä ystäviä kun paloivat halusta puhua suomea. Edelleen olemme ystäviä muutaman kanssa ja tavataan aina reissuillamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä kävin yliopistolla suomen kielen "osastolla". Siellä siis jotkut oikeasti opiskeli suomea. Sieltä kirjastosta sai lainata kirjoja kotiin, oli mukavaa saada lukemista (tapahtui Prahassa ennen internetiä). Sieltä sain tsekkiläisiä ystäviä kun paloivat halusta puhua suomea. Edelleen olemme ystäviä muutaman kanssa ja tavataan aina reissuillamme.
Lisäys: En aina edes lainannut kirjoja, mutta kävin Hesarin lukemassa tuolla ja siitä ne paikalliset opiskelijat sitten kiinnostuivat. Lopulta kävin muutamalla heidän luennolla juttelemassa suomeksi niitä näitä ja kyselivät kaikenlaista Suomesta. Se oli kyllä tosi mukavaa. He tiesivät mm. Kalevalasta enemmän kuin minä, mikä oli tietysti vähän noloa :).
Opettele se kieli, niin helpottaa. Itse opiskelen Alankomaissa ja vaikka kaikki puhuu hyvää englantia, jäi siinä silti sivuun monista vitseistä ja keskusteluista.
Mulla sikäli on se tilanne, että paria saksalaista lukuunottamatta meidän koulun oppilaat on kaikki hollantilaisia. Integraatio kieleen ja kulttuuriin on näin paljon helpompaa.
Lisäksi pyörin koulun ulkopuolella paljon koiratouhuissa täällä. Hekin puhuvat kaikki englantia vähintään ok, mutta kyllä he ovat selvästi helpottuneempia, kun tietävät, että puhun hollantia.
Suomalaiset piirit on tosi kivat, mutta kyllä mä ainakin itse ajattelen niin, että jos olen toiseen maahan muuttanut, niin pyrin tutustumaan muihinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opettele se kieli, niin helpottaa.
Eikö ap ole jo sanonut, että osaa kieltä jonkin verran. Parhaiten sen puhekielen oppisi, jos olisi paikallisia ystäviä.
Töiden ja harrastusten kautta ovat omat paikalliset kaverit tai ystävät tulleet.
Meillä ei ole ystäväpiirissä yhtään suomalaista tai edes suomalaista työkaveria, vaikka heitä täällä pieninä löyhinä yhteisöinä onkin. Toisinaan konferensseissa tapaa maanmiehiä, suomalaisissa on arvostettuja ja hyvin koulutettuja asiantuntijoita.
Paikallisiin tutustuminen noin yleisesti ottaen kestää kauemmin kuin expatien kanssa ystävystyminen, ellei tule onnen kantamoista eli heti alusta synkkaa jonkin asian tai tapahtuman tiimoilta. Esim. meilläpäin Eurooppaa ollaan hyvin konservatiivisia ja ehkä aluksi varautuneitakin muualta tulleita kohtaan. Näin olen kuullut, oma kokemus nyt sattui olemaan erilainen. Kärsivällisyyttä.
Ihan hyvä ensin opetella tuntemaan paikallista historiaa, kulttuuria, elämäntapaa, ympäristöä, ajattelutapaa. Paikallistuntemus helpottaa osaltaan syntyperäisten lähestymistä ja niin, omaa sopeutumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan ap löytänyt ystäviä tämän puolenvuoden aikana?
Mä olen aina löytänyt ystäviä jalkapallolla. Ilmoittautunut paikalliseen seuraan ja lähtenyt mukaan treeneihin.
Jos joku vielä kaipaa ystävää niin joku harrastus on mun kokemuksella ehdottomasti helpoin tapa tutustua.
Even if there was a hand, it was the hand of God -Diego Maradona
Onko harrastuksia? Jooga, juoksuporukat, vaellus? Olisi samanhenkistä porukkaa. Meillä harrastusporukoissa otetaan erityisesti ulkomaalaiset mukaan juttuun etteivät tunne oloaan ulkopuolisiksi. Varmasti siellä on jotkut ystävystyneetkin.
Mutta niinpä se vähän on että aikuisena on vaikeampi löytää ystäviä vaikka olisi ihan kotimaassakin. Kaikilla kun on jo. Tsemppiä ap:lle!!
Tämä on muuten totta, paikallisilla on jo omat verkostonsa joten ei niin paljon tarvetta uudelle ystävälle. On koulukaverit, serkut, kumminkaiman naapurit... Usein ulkomaalaiset lyöttäytyvätkin yhteen koska ovat kaikki samassa veneessä muualta paikalle tupsahtaneina.
Minulla on vuosi sitten maahan muuttanut kokenut ulkomaita kiertänyt 46v sinkkukaveri jolla on todella mahtava taktiikka. Hän etsi etukäteen kontakteja LinkedInistä jne nettipalveluista, ja nyt organisoi pontevasti aktiviteetteja joka viikolle. Vaikka vaan aamukahvi sunnuntaina, tai yhdessä shoppailemaan, tai jotain isompaa. Menemme kuuden akan porukassa oopperaan ensi perjantaina :)
Itse en ole noin sosiaalinen, mutta olen tutustunut naapureihin puutarhanhoidon kautta (vaikeaa olla tapaamatta kun huhkii puoli viikonloppua etupihalla... ), työkavereihin ajan kanssa juttelemalla ja menemällä jokaiseen kissanristiäiseen ja kahvihetkeen ja drinksuille vaikkei yhtään kiinnostaisi, ja sitten sattumalta muihinkin.
Toinen ulkkarikaverini oli ekat vuodet charity shopissa vapaaehtoisena pari iltapäivää viikossa. Oppi kieltä hyvin ja pääsi ulos talosta ihmisten pariin.
Englannissa asustelemme, kolmas maa menossa meilläkin. Olen keski- ikäinen perheellinen nainen.
En ole todellakaan Saksassa huomannut, että kieltä pitäisi osata "täydellisesti" ennenkuin saa paikallisia ystäviä. Juuri seuraan työpaikalla uuden työkaverin, puolalaisen tytön horjuvalla saksallaan saavan kavereita saksalaisista samanikäisistä kollegoistamme, pyytävät mukaan baariin, lenkille ym. Oma vastaukseni on: työpaikka.
Toinen on harrastusympyrät, esim. Volkshochschulen kurssit. Kursseja on vaikka minkälaisia, valitsisin sellaisen, jossa ei vaan istuta ja kuunnella, vaan kommunikoidaan. Kivoja ihmisiä olen tavannut esim. kokkauskursseilla, tyyliin kokkausta argentiinalaisittain tms.... kurssin lopuksi tehtiin yhteinen ateria, jonka aikana oli kiva tutustua paremmin ja vaihdettiin numeroita, yhden ystävän sain ja pari tuttavaa :)
Kaikesta kansainvälisyyshöpötyksestä huolimatta kaikkien kansojen valtaosa ei halua ulkomaalaisia maahansa. Se on pieni hörhöjen porukka joku haluaa innolla tutustua vierasmaalaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta kansainvälisyyshöpötyksestä huolimatta kaikkien kansojen valtaosa ei halua ulkomaalaisia maahansa. Se on pieni hörhöjen porukka joku haluaa innolla tutustua vierasmaalaisiin.
En allekirjoita ollenkaan tätä. Töihin tulleet ulkomaalaiset, jotka haluaa integroitua, herättää positiivista mielenkiintoa. Olen asunut vuosikymmeniä Keski-Euroopassa ja minuun on suhtauduttu positiivisesti aina, Suomi kiinnostaa ja monet tuntuvat olevan innoissaan suomalaisesta kaverista.
Alue: Aihe vapaa
Up