Vapaaehtoinen selibaatti - kokemuksia?

Yksi seuraus tuntuu olevan, etten käsittele enää sosiaalisia suhteita seksin kautta, jonka takia vietän paljon aikaa myös vastakkaisen sukupuolen kanssa. Toisaalta se johtaa koko ajan tilanteisiin, joissa olen vähän liian mukavaa seuraa, koska itseni ei tarvitse himmailla viihtymisessä kun tiedän, ettei se johda seksiin, mutta toiset osapuolet tuntuvat ajattelevan, että johtaa, koska on niin mukavaa.

Olen ollut jo vuosia selibaatissa. Joskus tosin sorrun masturboimaan niin ei se täydellinen selibaatti ole.

Ei ole minunkaan, joskus harvakseltaan masturboin. Mutta selibaatin takia on käynyt niin, että jos ajattelen silloin jotakuta, olen vähän sekaisin tai hämmentynyt sen jälkeen, koska ei tunnu reilulta sotkea muita ihmisiä sillä tavalla mukaan edes mielikuvan tasolla, kun sitä ei tee fyysisestikään. 

Eikö ole muita? Vai olisiko tämä pitänyt laittaa seksi-osastolle.

Olen ollut vähän yli vuoden selibaatissa, koska Raamatussa sanotaan että sukupuoliasiat tulisi jättää avioliittoon. Teen siis sillä tavoin. 

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut vähän yli vuoden selibaatissa, koska Raamatussa sanotaan että sukupuoliasiat tulisi jättää avioliittoon. Teen siis sillä tavoin. 

Tulitko uskoon vuosi sitten vai mikä oli syynä? 

Miksi joku ajattelee, että olisi jotain hyötyä olla toteuttamatta omaa seksuaalisuuttaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut vähän yli vuoden selibaatissa, koska Raamatussa sanotaan että sukupuoliasiat tulisi jättää avioliittoon. Teen siis sillä tavoin. 

Tulitko uskoon vuosi sitten vai mikä oli syynä? 

Kyllä. Tai on siitä jo nelisen vuotta, mutta parannuksen tekeminen ei hoidu yhdessä yössä, ainakaan itselläni. Ihan mukavasti menee näinkin. 

Tätä kutsutaan termillä incel eli intented celibacy.

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku ajattelee, että olisi jotain hyötyä olla toteuttamatta omaa seksuaalisuuttaan?

Jos haluaa keskittyä elämässä johonkin toiseen osa-alueeseen, kokee sen muuten itselleen hyödylliseksi, tai noudattaa uskontoa tai muuta filosofiaa, kuka nyt mistäkin syystä. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku ajattelee, että olisi jotain hyötyä olla toteuttamatta omaa seksuaalisuuttaan?

Voisiko selibaatin ajatella myös seksuaalisuuden toteuttamisena? Eihän ravinnontarpeen toteuttaminenkaan ole sitä, että syö kaiken aikaa. En tiedä oliko vähän huono vertaus.

Vierailija kirjoitti:

Tätä kutsutaan termillä incel eli intented celibacy.

Mikä vapaaehtoinen selibaatti sitten on, volcel? Kuulostaa joltain merkkituotteelta.

Ennen vakituista parisuhdetta olin vapaaehtoisessa selibaatissa. Eli se, että kukaan ei tarjonnut minulle seksiä, ei ollut minulle ongelma. Jos olisi tarjonnut, olisin kieltäytynyt.

Parisuhteessa ollessani olen ollut puolisoni kanssa yhteisestä sopimuksesta vapaaehtoisessa selibaatissa useamman kerran. Pisin aika oli n. 7 kk.

Tällä hetkellä emme ole selibaatissa.

Vierailija kirjoitti:

Ennen vakituista parisuhdetta olin vapaaehtoisessa selibaatissa. Eli se, että kukaan ei tarjonnut minulle seksiä, ei ollut minulle ongelma. Jos olisi tarjonnut, olisin kieltäytynyt.

Parisuhteessa ollessani olen ollut puolisoni kanssa yhteisestä sopimuksesta vapaaehtoisessa selibaatissa useamman kerran. Pisin aika oli n. 7 kk.

Tällä hetkellä emme ole selibaatissa.

Tämä oli tosi kiinnostavaa! Päädyttekö selibaattijaksoihin aina yhdessä vai onko se enemmän sellaista, että toinen haluaa olla selibaatissa ja toinen tukee sitten olemalla ehdottamatta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku ajattelee, että olisi jotain hyötyä olla toteuttamatta omaa seksuaalisuuttaan?

Voisiko selibaatin ajatella myös seksuaalisuuden toteuttamisena? Eihän ravinnontarpeen toteuttaminenkaan ole sitä, että syö kaiken aikaa. En tiedä oliko vähän huono vertaus.

Jos on vapaaehtoisesti syömättä monta päivää, sitä sanotaan paastoksi.

Jotkut puhuvat seksipaastosta, jos pitää vapaaehtoisesti taukoa seksin harrastamisessa.

Kun ukolta loppuu paukut, niin onko se sitten vapaaehtoista, se selibaatti?🙄 

Mutta näillä nyt mennään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen vakituista parisuhdetta olin vapaaehtoisessa selibaatissa. Eli se, että kukaan ei tarjonnut minulle seksiä, ei ollut minulle ongelma. Jos olisi tarjonnut, olisin kieltäytynyt.

Parisuhteessa ollessani olen ollut puolisoni kanssa yhteisestä sopimuksesta vapaaehtoisessa selibaatissa useamman kerran. Pisin aika oli n. 7 kk.

Tällä hetkellä emme ole selibaatissa.

Tämä oli tosi kiinnostavaa! Päädyttekö selibaattijaksoihin aina yhdessä vai onko se enemmän sellaista, että toinen haluaa olla selibaatissa ja toinen tukee sitten olemalla ehdottamatta?

Yleensä se on tullut siitä, kun jommankumman terveys on ollut sellainen, että seksin harrastaminen ei ole hyväksi. Toinen on sitten tukenut sitä.

Vierailija kirjoitti:

Kun ukolta loppuu paukut, niin onko se sitten vapaaehtoista, se selibaatti?🙄 

Mutta näillä nyt mennään...

Otan osaa. Ikävä tilanne. Painostaminen ei varmastikaan auta, mutta odottelu on varmasti turhauttavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku ajattelee, että olisi jotain hyötyä olla toteuttamatta omaa seksuaalisuuttaan?

Voisiko selibaatin ajatella myös seksuaalisuuden toteuttamisena? Eihän ravinnontarpeen toteuttaminenkaan ole sitä, että syö kaiken aikaa. En tiedä oliko vähän huono vertaus.

Harva harrastaa seksiä tai syö kaiken aikaa. Ne, joilla jompi kumpi on koko ajan pakkomielteisesti mielessä tai peräti käytännössä, diaknosoidaan addikteiksi.

Minulla on sellainen psykiatrinen häiriötila ilmeisesti, että täällä päässä asuu useampi vähän niin kuin persoona. Yksi saattaa olla varsinainen hulivili ja on kerännyt aikamoisen saldon ja yksi on ollut selibaatissa 14-vuotiaasta asti. Mitä kauemmin olen tässä selibaatti-tilassa, sitä enemmän alan elää toisella aikajanalla. Nämä liittyy siis siihen, jos on seksuaalista hyväksikäyttöä, niin voi mennä tosi laidasta laitaan jos psyyke on ihan hajalla.