Lue keskustelun säännöt.
Ero edessä?
epätoivoinen
30.04.2018 |
Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä melkein parikymmentä vuotta, lapsia on kaksi alle 10 vuotiasta. Parisuhteen vaikeudet alkoivat mielestäni pian toisen lapsen syntymän jälkeen vaikka onnellisiakin aikoja näihin vuosiin mahtuu.
Mieheni kärsii univaikeuksista. Olemme myös persoonina todella erilaisia, mutta olen aina pitänyt sitä vahvuutena ja rakastanut miestäni todella paljon. Suhteemme on kuitenkin ollut jo vuosia enemmän toverillinen ja arjen jalkoihinsa runnoma. Olen yrittänyt piristää sitä ja järjestänyt kahden keskistä aikaa ja puhua mieheni kanssa ongelmistamme.
Olimme muutamia vuosia sitten eroamassa, koska olin turhautunut tilanteeseen, jossa ei ollut enää läheisyyttä ja seksiäkin vain minun aloitteestani. Mutta päätimme jatkaa ja panostimme molemmat yhteiseen tekemiseen, seksielämäkin vilkastui ja tunsin, että rakastuin mieheeni uudestaan. Sitten pikku hiljaa jäin taas yksin järjestämään asioita ja seksialoitteet mieheni puolelta loppuivat. Itselläni haluja olisi vaikka päivittäin. Kärsin tilanteesta, mutta yritin sopeutua, kunnes eroajatukset alkoivat taas ottaa vallan ajatuksistani. Huomasin itkeväni kauppareissulla autossa, että en voi jäädä tähän suhteeseen, jossa menen naisena hukkaan.
Nyt olemme tilanteessa, jossa vakavia keskusteluja suhteemme tilasta on käyty monta kuukautta. Olen ahdistunut, en saa nukuttua enkä syötyä. Mutta en saa ero päätöstä tehtyä, en myöskään löydä uskoa tulevaan. Huomaan, että rakastan ja välitän edelleen todella paljon, mutta samaan aikaan itken sitä että onko tilanne se ettei mieheni samalla tavalla. Vakuuttaa kyllä muuta. Enkä enää ole edes varma rakastanko ja haluanko juuri miestäni vai haluanko vain rakkautta joltain, koska on niin tyhjä olo.
En tiedä mitä pitäisi tehdä. Ahdistus ja suru on suuri. Itken päivittäin ja välillä tuntuu etten selviä tästä. Miksi tämä kaikki on niin vaikeaa? Milloin tiesit mitä haluat vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (159)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies mutta kävin kutakuinkin yhtä syviä vesiä läpi. Me tehtiin se virhe ettei erottu, vaan sitkeästi roikuttiin löyhässä hiressä. Pitkään. Seksi loppui monta vuotta ennen eroa. Kumpikin jotenkin luuli että lasten takia tätä pitää kestää, no väärässä oltiin, ei pidä. Ero oli valtava helpotus ja ainakin itse tunsin syntyväni uudestaan. Löysin uuden upean naisen ja parisuhteen, jossa on läheisyyttä ja seksiä. Lapset tottui nopeasti viikko-viikko systeemiin ja kahteen kotiin. Älä hukkaa elämästäsi vuosia huonossa suhteessa, siinä ei voita kukaan.
Tarkoitit varmaan kodittomuuteen. Lapsillahan ei tuossa ole kahta kotia vaan nolla - pelkästään kaksi asuntoa, joissa nukkua yönsä. Oikeastaan kaikki typistyy yhteen kysymykseen: Haluanko vaihtaa oman onnettoman oloni lasten onnettomaan oloon? Vastaus kertoo sen miten kannattaa toimia
Niinpä. Lisäksi talous menisi aivan kuralle ja elintaso laskisi kaikilla. Tämän riskin sitä otti suostuessaan lisääntymään niin osoitetaan vastuullisuutta sitten. Ehtii sitä nauttia itse sitten vielä viiskymppisenäkin kun lapset ovat isoja jos terveenä pysyy, siihen kannattaa panostaa ja lopettaa ruikutus. 12
Väärin ja oikein. Kaksi kotia joissa molemmissa hyvä rakastava vanhempi, lapset löysi nopeasti uusia ystäviä ja vanhat kaverit tietysti jäi kun koulut ei muuttuneet. Oikein, talous muuttui. Nyt täytyy miettiä tarkemmin mihin rahaa laittaa, mutta nälkää ei ole nähty, puhtaat on vaatteet eikä kelan kanssa ole tarvinnut asioida. Elämän laatu parani huikeasti eikä sitä voi rahassa mitata. Nyt ymmärrän miksi eroa vetkutetaan, uusi tuntematon tulevaisuus pelottaa ja huono vanha tuntuu turvalliselta. Lapset on puhdas tekosyy. Emme olisi ikinä saaneet pitkittää eroa näin kauaa, mutta onneksi uskallettiin viimein ero tehdä. Toki kukin saa kärsiä ihan niin pitkään ja paljon kuin haluaa.
Minkä ikäiset lapset olivat kun erosit?
-28 vastaa
Yläaste ikäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies mutta kävin kutakuinkin yhtä syviä vesiä läpi. Me tehtiin se virhe ettei erottu, vaan sitkeästi roikuttiin löyhässä hiressä. Pitkään. Seksi loppui monta vuotta ennen eroa. Kumpikin jotenkin luuli että lasten takia tätä pitää kestää, no väärässä oltiin, ei pidä. Ero oli valtava helpotus ja ainakin itse tunsin syntyväni uudestaan. Löysin uuden upean naisen ja parisuhteen, jossa on läheisyyttä ja seksiä. Lapset tottui nopeasti viikko-viikko systeemiin ja kahteen kotiin. Älä hukkaa elämästäsi vuosia huonossa suhteessa, siinä ei voita kukaan.
Tarkoitit varmaan kodittomuuteen. Lapsillahan ei tuossa ole kahta kotia vaan nolla - pelkästään kaksi asuntoa, joissa nukkua yönsä. Oikeastaan kaikki typistyy yhteen kysymykseen: Haluanko vaihtaa oman onnettoman oloni lasten onnettomaan oloon? Vastaus kertoo sen miten kannattaa toimia
Niinpä. Lisäksi talous menisi aivan kuralle ja elintaso laskisi kaikilla. Tämän riskin sitä otti suostuessaan lisääntymään niin osoitetaan vastuullisuutta sitten. Ehtii sitä nauttia itse sitten vielä viiskymppisenäkin kun lapset ovat isoja jos terveenä pysyy, siihen kannattaa panostaa ja lopettaa ruikutus. 12
Väärin ja oikein. Kaksi kotia joissa molemmissa hyvä rakastava vanhempi, lapset löysi nopeasti uusia ystäviä ja vanhat kaverit tietysti jäi kun koulut ei muuttuneet. Oikein, talous muuttui. Nyt täytyy miettiä tarkemmin mihin rahaa laittaa, mutta nälkää ei ole nähty, puhtaat on vaatteet eikä kelan kanssa ole tarvinnut asioida. Elämän laatu parani huikeasti eikä sitä voi rahassa mitata. Nyt ymmärrän miksi eroa vetkutetaan, uusi tuntematon tulevaisuus pelottaa ja huono vanha tuntuu turvalliselta. Lapset on puhdas tekosyy. Emme olisi ikinä saaneet pitkittää eroa näin kauaa, mutta onneksi uskallettiin viimein ero tehdä. Toki kukin saa kärsiä ihan niin pitkään ja paljon kuin haluaa.
Minkä ikäiset lapset olivat kun erosit?
8 ja 12. Tästä on nyt aikaa neljä vuotta ja uuden naisen kanssa tuli kolme vuotta täyteen. Kolme hienoa vuotta josta olen kiitollinen ja onnellinen. Asutaan omissa taloissamme, ja kunhan lapset lentää pois niin muutetaan saman katon alle, eli "hetki" vielä tätä järjestelyä ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies mutta kävin kutakuinkin yhtä syviä vesiä läpi. Me tehtiin se virhe ettei erottu, vaan sitkeästi roikuttiin löyhässä hiressä. Pitkään. Seksi loppui monta vuotta ennen eroa. Kumpikin jotenkin luuli että lasten takia tätä pitää kestää, no väärässä oltiin, ei pidä. Ero oli valtava helpotus ja ainakin itse tunsin syntyväni uudestaan. Löysin uuden upean naisen ja parisuhteen, jossa on läheisyyttä ja seksiä. Lapset tottui nopeasti viikko-viikko systeemiin ja kahteen kotiin. Älä hukkaa elämästäsi vuosia huonossa suhteessa, siinä ei voita kukaan.
Tarkoitit varmaan kodittomuuteen. Lapsillahan ei tuossa ole kahta kotia vaan nolla - pelkästään kaksi asuntoa, joissa nukkua yönsä. Oikeastaan kaikki typistyy yhteen kysymykseen: Haluanko vaihtaa oman onnettoman oloni lasten onnettomaan oloon? Vastaus kertoo sen miten kannattaa toimia
Hohjoijaa. Tuon tekosyyn taakse minäkin piilouduin vuosiksi. Kuvittelin parantavani lasten elämää pysytellessäni huonossa avioliitossa, ydinperheenä.
Pelkästään typerä olin. Luulin tekeväni lasten vuoksi vaikka pelkkä ajatus erosta oli niin musertava etten voinut siihen lähteä kunnes tuli se viimeinen pisara ja kaikki oli selvää.
Tottakai lapset on surullisia kun ns. turvallinen ympäristö hajoitetaan mutta uskomattoman nopeasti ovat tilanteen herroja. Erosta on jo kauan ja lapset aikuisia eikä heillä ole pahaa sanottavaa kahdesta kodista. Tottakai lapset näki enemmän kuin halusi tunnustaakaan. Ei ollut väkivaltaa, vähättelyä ja tuhahtelua senkin edestä. Ei yhteistä tekemistä. Olimme kaksi vierasta jotka jakoivat aviovuoteen. Yhdessä 20v.
Aiemmin olisi pitänyt. En tosin ole neuvoja, kukin tekee sen minkä parhaaksi näkee kuten minä itsekkin.
Mikä se viimeinen pisara oli? Ap:lla eikä minullakaan tilanne ole noin huono kuten omaasi kuvaat. 12
Arjen tilanteessa se hetki kun tajusin olevani lasten kanssa yksin, ilman puolison tukea ja statukseni oli avioliitossa.
Totesin että koska olen yksin niin voin sitten olla oikeasti yksin lasten kanssa.
Teillä siis mies ei osallistunut lasten asioiden hoitamiseen? Entä jos olisi osallistunut todella paljon, olisitko eronnut? 12
En voi tietää. Se oli sitä elämää silloin. Ihan turha jossitelua.
Kysyin tätä siksi, että ymmärtäisit että eropäätöstä ei hevillä lähdetä tekemään miehestä joka osallistuu todella paljon lasten- ja kodinhoitoon, vaikka vaimon hoito sitten jäisikin suorittamatta. 12
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies mutta kävin kutakuinkin yhtä syviä vesiä läpi. Me tehtiin se virhe ettei erottu, vaan sitkeästi roikuttiin löyhässä hiressä. Pitkään. Seksi loppui monta vuotta ennen eroa. Kumpikin jotenkin luuli että lasten takia tätä pitää kestää, no väärässä oltiin, ei pidä. Ero oli valtava helpotus ja ainakin itse tunsin syntyväni uudestaan. Löysin uuden upean naisen ja parisuhteen, jossa on läheisyyttä ja seksiä. Lapset tottui nopeasti viikko-viikko systeemiin ja kahteen kotiin. Älä hukkaa elämästäsi vuosia huonossa suhteessa, siinä ei voita kukaan.
Tarkoitit varmaan kodittomuuteen. Lapsillahan ei tuossa ole kahta kotia vaan nolla - pelkästään kaksi asuntoa, joissa nukkua yönsä. Oikeastaan kaikki typistyy yhteen kysymykseen: Haluanko vaihtaa oman onnettoman oloni lasten onnettomaan oloon? Vastaus kertoo sen miten kannattaa toimia
Niinpä. Lisäksi talous menisi aivan kuralle ja elintaso laskisi kaikilla. Tämän riskin sitä otti suostuessaan lisääntymään niin osoitetaan vastuullisuutta sitten. Ehtii sitä nauttia itse sitten vielä viiskymppisenäkin kun lapset ovat isoja jos terveenä pysyy, siihen kannattaa panostaa ja lopettaa ruikutus. 12
Väärin ja oikein. Kaksi kotia joissa molemmissa hyvä rakastava vanhempi, lapset löysi nopeasti uusia ystäviä ja vanhat kaverit tietysti jäi kun koulut ei muuttuneet. Oikein, talous muuttui. Nyt täytyy miettiä tarkemmin mihin rahaa laittaa, mutta nälkää ei ole nähty, puhtaat on vaatteet eikä kelan kanssa ole tarvinnut asioida. Elämän laatu parani huikeasti eikä sitä voi rahassa mitata. Nyt ymmärrän miksi eroa vetkutetaan, uusi tuntematon tulevaisuus pelottaa ja huono vanha tuntuu turvalliselta. Lapset on puhdas tekosyy. Emme olisi ikinä saaneet pitkittää eroa näin kauaa, mutta onneksi uskallettiin viimein ero tehdä. Toki kukin saa kärsiä ihan niin pitkään ja paljon kuin haluaa.
Minkä ikäiset lapset olivat kun erosit?
-28 vastaa
Yläaste ikäisiä.
Aivan eri asia erotakin kuin esim nuorimman ollessa 3-vuotias. 12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies mutta kävin kutakuinkin yhtä syviä vesiä läpi. Me tehtiin se virhe ettei erottu, vaan sitkeästi roikuttiin löyhässä hiressä. Pitkään. Seksi loppui monta vuotta ennen eroa. Kumpikin jotenkin luuli että lasten takia tätä pitää kestää, no väärässä oltiin, ei pidä. Ero oli valtava helpotus ja ainakin itse tunsin syntyväni uudestaan. Löysin uuden upean naisen ja parisuhteen, jossa on läheisyyttä ja seksiä. Lapset tottui nopeasti viikko-viikko systeemiin ja kahteen kotiin. Älä hukkaa elämästäsi vuosia huonossa suhteessa, siinä ei voita kukaan.
Tarkoitit varmaan kodittomuuteen. Lapsillahan ei tuossa ole kahta kotia vaan nolla - pelkästään kaksi asuntoa, joissa nukkua yönsä. Oikeastaan kaikki typistyy yhteen kysymykseen: Haluanko vaihtaa oman onnettoman oloni lasten onnettomaan oloon? Vastaus kertoo sen miten kannattaa toimia
Hohjoijaa. Tuon tekosyyn taakse minäkin piilouduin vuosiksi. Kuvittelin parantavani lasten elämää pysytellessäni huonossa avioliitossa, ydinperheenä.
Pelkästään typerä olin. Luulin tekeväni lasten vuoksi vaikka pelkkä ajatus erosta oli niin musertava etten voinut siihen lähteä kunnes tuli se viimeinen pisara ja kaikki oli selvää.
Tottakai lapset on surullisia kun ns. turvallinen ympäristö hajoitetaan mutta uskomattoman nopeasti ovat tilanteen herroja. Erosta on jo kauan ja lapset aikuisia eikä heillä ole pahaa sanottavaa kahdesta kodista. Tottakai lapset näki enemmän kuin halusi tunnustaakaan. Ei ollut väkivaltaa, vähättelyä ja tuhahtelua senkin edestä. Ei yhteistä tekemistä. Olimme kaksi vierasta jotka jakoivat aviovuoteen. Yhdessä 20v.
Aiemmin olisi pitänyt. En tosin ole neuvoja, kukin tekee sen minkä parhaaksi näkee kuten minä itsekkin.
Mikä se viimeinen pisara oli? Ap:lla eikä minullakaan tilanne ole noin huono kuten omaasi kuvaat. 12
Arjen tilanteessa se hetki kun tajusin olevani lasten kanssa yksin, ilman puolison tukea ja statukseni oli avioliitossa.
Totesin että koska olen yksin niin voin sitten olla oikeasti yksin lasten kanssa.
Teillä siis mies ei osallistunut lasten asioiden hoitamiseen? Entä jos olisi osallistunut todella paljon, olisitko eronnut? 12
En voi tietää. Se oli sitä elämää silloin. Ihan turha jossitelua.
Kysyin tätä siksi, että ymmärtäisit että eropäätöstä ei hevillä lähdetä tekemään miehestä joka osallistuu todella paljon lasten- ja kodinhoitoon, vaikka vaimon hoito sitten jäisikin suorittamatta. 12
Mutku 👍
Voihan se niinkin olla. Eroaminen ei onneksi ole urheilulaji jossa paras eroaja palkitaan.
-28
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies mutta kävin kutakuinkin yhtä syviä vesiä läpi. Me tehtiin se virhe ettei erottu, vaan sitkeästi roikuttiin löyhässä hiressä. Pitkään. Seksi loppui monta vuotta ennen eroa. Kumpikin jotenkin luuli että lasten takia tätä pitää kestää, no väärässä oltiin, ei pidä. Ero oli valtava helpotus ja ainakin itse tunsin syntyväni uudestaan. Löysin uuden upean naisen ja parisuhteen, jossa on läheisyyttä ja seksiä. Lapset tottui nopeasti viikko-viikko systeemiin ja kahteen kotiin. Älä hukkaa elämästäsi vuosia huonossa suhteessa, siinä ei voita kukaan.
Tarkoitit varmaan kodittomuuteen. Lapsillahan ei tuossa ole kahta kotia vaan nolla - pelkästään kaksi asuntoa, joissa nukkua yönsä. Oikeastaan kaikki typistyy yhteen kysymykseen: Haluanko vaihtaa oman onnettoman oloni lasten onnettomaan oloon? Vastaus kertoo sen miten kannattaa toimia
Hohjoijaa. Tuon tekosyyn taakse minäkin piilouduin vuosiksi. Kuvittelin parantavani lasten elämää pysytellessäni huonossa avioliitossa, ydinperheenä.
Pelkästään typerä olin. Luulin tekeväni lasten vuoksi vaikka pelkkä ajatus erosta oli niin musertava etten voinut siihen lähteä kunnes tuli se viimeinen pisara ja kaikki oli selvää.
Tottakai lapset on surullisia kun ns. turvallinen ympäristö hajoitetaan mutta uskomattoman nopeasti ovat tilanteen herroja. Erosta on jo kauan ja lapset aikuisia eikä heillä ole pahaa sanottavaa kahdesta kodista. Tottakai lapset näki enemmän kuin halusi tunnustaakaan. Ei ollut väkivaltaa, vähättelyä ja tuhahtelua senkin edestä. Ei yhteistä tekemistä. Olimme kaksi vierasta jotka jakoivat aviovuoteen. Yhdessä 20v.
Aiemmin olisi pitänyt. En tosin ole neuvoja, kukin tekee sen minkä parhaaksi näkee kuten minä itsekkin.
Mikä se viimeinen pisara oli? Ap:lla eikä minullakaan tilanne ole noin huono kuten omaasi kuvaat. 12
Arjen tilanteessa se hetki kun tajusin olevani lasten kanssa yksin, ilman puolison tukea ja statukseni oli avioliitossa.
Totesin että koska olen yksin niin voin sitten olla oikeasti yksin lasten kanssa.
Teillä siis mies ei osallistunut lasten asioiden hoitamiseen? Entä jos olisi osallistunut todella paljon, olisitko eronnut? 12
En voi tietää. Se oli sitä elämää silloin. Ihan turha jossitelua.
Kysyin tätä siksi, että ymmärtäisit että eropäätöstä ei hevillä lähdetä tekemään miehestä joka osallistuu todella paljon lasten- ja kodinhoitoon, vaikka vaimon hoito sitten jäisikin suorittamatta. 12
Mutku 👍
Voihan se niinkin olla. Eroaminen ei onneksi ole urheilulaji jossa paras eroaja palkitaan.-28
Vaikutat inhottavalta tyypiltä. Joudutko edelleen elämään munanpuutteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies hoitaa lapsia ja kotia ja tekee työt tunnollisesti mutta vaimolle ei riitä kunnolla aika, valitetaan. Jos mies hoitaa vaimon tunnollisesti mutta muuhun ei riitä kunnolla aika, valitetaan. Valitetaan valittamisen ilosta kun ei itsellä ole aikaa hoitaa parisuhdetta kotona.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies hoitaa lapsia ja kotia ja tekee työt tunnollisesti mutta vaimolle ei riitä kunnolla aika, valitetaan. Jos mies hoitaa vaimon tunnollisesti mutta muuhun ei riitä kunnolla aika, valitetaan. Valitetaan valittamisen ilosta kun ei itsellä ole aikaa hoitaa parisuhdetta kotona.
Kyllä vaimolle ja seksille olisi joka ilta aikaa kun lapset nukkuvat, mutta kun ei ole halua eikä kiinnostusta, vaimo jää huomiotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysyin tätä siksi, että ymmärtäisit että eropäätöstä ei hevillä lähdetä tekemään miehestä joka osallistuu todella paljon lasten- ja kodinhoitoon, vaikka vaimon hoito sitten jäisikin suorittamatta. 12
Mikä ihmeen myytti on kotia ja lasta hoitavasta miehestä? Pakko todeta että ystävieni miehet on kaikki osallistuvia, hoituu koti ja lapset. Jopa eron tehneet on löytäneet uudet kumppanit jotka ei makaa sohvalla kalja kourassa.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies mutta kävin kutakuinkin yhtä syviä vesiä läpi. Me tehtiin se virhe ettei erottu, vaan sitkeästi roikuttiin löyhässä hiressä. Pitkään. Seksi loppui monta vuotta ennen eroa. Kumpikin jotenkin luuli että lasten takia tätä pitää kestää, no väärässä oltiin, ei pidä. Ero oli valtava helpotus ja ainakin itse tunsin syntyväni uudestaan. Löysin uuden upean naisen ja parisuhteen, jossa on läheisyyttä ja seksiä. Lapset tottui nopeasti viikko-viikko systeemiin ja kahteen kotiin. Älä hukkaa elämästäsi vuosia huonossa suhteessa, siinä ei voita kukaan.
Tarkoitit varmaan kodittomuuteen. Lapsillahan ei tuossa ole kahta kotia vaan nolla - pelkästään kaksi asuntoa, joissa nukkua yönsä. Oikeastaan kaikki typistyy yhteen kysymykseen: Haluanko vaihtaa oman onnettoman oloni lasten onnettomaan oloon? Vastaus kertoo sen miten kannattaa toimia
Niinpä. Lisäksi talous menisi aivan kuralle ja elintaso laskisi kaikilla. Tämän riskin sitä otti suostuessaan lisääntymään niin osoitetaan vastuullisuutta sitten. Ehtii sitä nauttia itse sitten vielä viiskymppisenäkin kun lapset ovat isoja jos terveenä pysyy, siihen kannattaa panostaa ja lopettaa ruikutus. 12
Mainio kirjoitus mutku sitku elämästä 👍
En tiedä tästä eroaiheesta mitään, mutta sen olen oppinut, ettei koskaan kannata kärsiä ja kiristellä ajatellen, että sitten viisikymppisenä tai eläkkeellä vihdoin nautin. Tulevaisuutta ei tarvitse pelätä muttei sen varaan kannata kaikkia korttejaan pelata. Elämä on nyt.
Omat vanhempani odottivat eläkepäiviä. Sitten kun... No, äitini sairastui 64-vuotiaana Alzheimeriin. Isästäni tuli omaishoitaja. Muitakin tapauksia tiedän. Onnea ei kannata odotella, vaan ottaa se sieltä, mistä se on arjessa ja jokapäiväisessä elämässä saatavilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies mutta kävin kutakuinkin yhtä syviä vesiä läpi. Me tehtiin se virhe ettei erottu, vaan sitkeästi roikuttiin löyhässä hiressä. Pitkään. Seksi loppui monta vuotta ennen eroa. Kumpikin jotenkin luuli että lasten takia tätä pitää kestää, no väärässä oltiin, ei pidä. Ero oli valtava helpotus ja ainakin itse tunsin syntyväni uudestaan. Löysin uuden upean naisen ja parisuhteen, jossa on läheisyyttä ja seksiä. Lapset tottui nopeasti viikko-viikko systeemiin ja kahteen kotiin. Älä hukkaa elämästäsi vuosia huonossa suhteessa, siinä ei voita kukaan.
Tarkoitit varmaan kodittomuuteen. Lapsillahan ei tuossa ole kahta kotia vaan nolla - pelkästään kaksi asuntoa, joissa nukkua yönsä. Oikeastaan kaikki typistyy yhteen kysymykseen: Haluanko vaihtaa oman onnettoman oloni lasten onnettomaan oloon? Vastaus kertoo sen miten kannattaa toimia
Niinpä. Lisäksi talous menisi aivan kuralle ja elintaso laskisi kaikilla. Tämän riskin sitä otti suostuessaan lisääntymään niin osoitetaan vastuullisuutta sitten. Ehtii sitä nauttia itse sitten vielä viiskymppisenäkin kun lapset ovat isoja jos terveenä pysyy, siihen kannattaa panostaa ja lopettaa ruikutus. 12
Väärin ja oikein. Kaksi kotia joissa molemmissa hyvä rakastava vanhempi, lapset löysi nopeasti uusia ystäviä ja vanhat kaverit tietysti jäi kun koulut ei muuttuneet. Oikein, talous muuttui. Nyt täytyy miettiä tarkemmin mihin rahaa laittaa, mutta nälkää ei ole nähty, puhtaat on vaatteet eikä kelan kanssa ole tarvinnut asioida. Elämän laatu parani huikeasti eikä sitä voi rahassa mitata. Nyt ymmärrän miksi eroa vetkutetaan, uusi tuntematon tulevaisuus pelottaa ja huono vanha tuntuu turvalliselta. Lapset on puhdas tekosyy. Emme olisi ikinä saaneet pitkittää eroa näin kauaa, mutta onneksi uskallettiin viimein ero tehdä. Toki kukin saa kärsiä ihan niin pitkään ja paljon kuin haluaa.
Minkä ikäiset lapset olivat kun erosit?
8 ja 12. Tästä on nyt aikaa neljä vuotta ja uuden naisen kanssa tuli kolme vuotta täyteen. Kolme hienoa vuotta josta olen kiitollinen ja onnellinen. Asutaan omissa taloissamme, ja kunhan lapset lentää pois niin muutetaan saman katon alle, eli "hetki" vielä tätä järjestelyä ;)
Kaikissa suhteissa, jotka ovat kestäneet vasta kolme vuotta, menee tosi hyvin ja pannaan kuin puput :D Tuo ei ole mitään uutta tai hienoa. SE olisi hienoa, että saa pitkän suhteen kestämään ja kukoistamaan! Kerro siihen vinkkisi. Kyllä se on helppo erota ja elää projektiparisuhteita. Kiimaillaan muutaman vuosi ja kun arki koittaa vaihdetaan uuteen.
Lapsemme oli 2 ja 4, kun sanoin ex-miehelleni, että haluan erota. Hän totesi siihen, että no ei kai hän sille sitten mitään mahda. Asia oli sillä selvä.
Olen kantanut valtavaa syyllisyyttä siitä lähtien, ja varmasti tulen kantamaan loppuelämäni ajan.
Elämä on kuitenkin kantanut. Taivas ei pudonnut päällemme. Pärjäämme.
Uudesta parisuhteesta en haaveile.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies mutta kävin kutakuinkin yhtä syviä vesiä läpi. Me tehtiin se virhe ettei erottu, vaan sitkeästi roikuttiin löyhässä hiressä. Pitkään. Seksi loppui monta vuotta ennen eroa. Kumpikin jotenkin luuli että lasten takia tätä pitää kestää, no väärässä oltiin, ei pidä. Ero oli valtava helpotus ja ainakin itse tunsin syntyväni uudestaan. Löysin uuden upean naisen ja parisuhteen, jossa on läheisyyttä ja seksiä. Lapset tottui nopeasti viikko-viikko systeemiin ja kahteen kotiin. Älä hukkaa elämästäsi vuosia huonossa suhteessa, siinä ei voita kukaan.
Tarkoitit varmaan kodittomuuteen. Lapsillahan ei tuossa ole kahta kotia vaan nolla - pelkästään kaksi asuntoa, joissa nukkua yönsä. Oikeastaan kaikki typistyy yhteen kysymykseen: Haluanko vaihtaa oman onnettoman oloni lasten onnettomaan oloon? Vastaus kertoo sen miten kannattaa toimia
Hohjoijaa. Tuon tekosyyn taakse minäkin piilouduin vuosiksi. Kuvittelin parantavani lasten elämää pysytellessäni huonossa avioliitossa, ydinperheenä.
Pelkästään typerä olin. Luulin tekeväni lasten vuoksi vaikka pelkkä ajatus erosta oli niin musertava etten voinut siihen lähteä kunnes tuli se viimeinen pisara ja kaikki oli selvää.
Tottakai lapset on surullisia kun ns. turvallinen ympäristö hajoitetaan mutta uskomattoman nopeasti ovat tilanteen herroja. Erosta on jo kauan ja lapset aikuisia eikä heillä ole pahaa sanottavaa kahdesta kodista. Tottakai lapset näki enemmän kuin halusi tunnustaakaan. Ei ollut väkivaltaa, vähättelyä ja tuhahtelua senkin edestä. Ei yhteistä tekemistä. Olimme kaksi vierasta jotka jakoivat aviovuoteen. Yhdessä 20v.
Aiemmin olisi pitänyt. En tosin ole neuvoja, kukin tekee sen minkä parhaaksi näkee kuten minä itsekkin.
Ei kannata tuudittautua siihen turvalliseen kuvitelmaan, että kaikki on niin hyvin kuin miltä näyttää. Lapset ovat taitavia esittämään, että kaikki on hyvin, vaikka tilanne olisi ihan toista. Kannattaa käyttää aikaa ja lukea hieman nuorten anonyymejä keskusteluita, joissa usein toistuu tilanne, että lapsella on paha olla eikä vanhemmilla ole mitään hajua asiasta. Eivätkä nämä ole niitä välinpitämättömiä vanhempia! Se voi sattua kenelle tahansa
Kannattaa lukea https://www.is.fi/perhe/art-2000000654067.html vaikka se ei eroamiseen varsinaisesti liitykään. Se on kuitenkin hyvä muistutus meille kaikille, että jos edes alan ammattilainen ei näe oman lapsensa vakavaa tilannetta, miten me muut pystyisimme mitenkään olemaan varmoja, että lapsella menee hyvin
Eroperheiden vanhemmat hokevat omissa syyllisyydentunnoissaan papukaijan lailla, että heidän lapset pärjää niiin mahtavasti, jolloin lapset entistä kovemmin piilottavat omat todelliset tunteensa ja esittävät pärjäävää. Jossain kohtaa ne tunteet vain tulevat pintaan eikä aina hyvällä tavalla. Kyllä erota saa, mutta ei kannata liikaa olettaa, että lapsilla on kaikki hyvin eikä ainakaan hokea sitä lasten kuullen, jolloin lapsi luulee, että se on ainoa hyväksyttävä tapa toimia. He eivät aina vain näytä tunteitaan ja jos ero on vaikea, he yrittävät jopa suojella vanhempiaan etteivät vain kuormittaisi vanhempia lisää omilla epävarmuuksillaan, surullaan, vihallaan ja ahdistuksellaan.
On todella viisasta miettiä tarkkaan ero kun on lapsia eikä heittäytyä heti kiimaprojektiparisuhteiden vietäviksi. Moni vanhempi on täysin sokea lastensa ahditukselle kun oma kiima menee kaiken edelle.
Vierailija kirjoitti:
Eroperheiden vanhemmat hokevat omissa syyllisyydentunnoissaan papukaijan lailla, että heidän lapset pärjää niiin mahtavasti, jolloin lapset entistä kovemmin piilottavat omat todelliset tunteensa ja esittävät pärjäävää. Jossain kohtaa ne tunteet vain tulevat pintaan eikä aina hyvällä tavalla. Kyllä erota saa, mutta ei kannata liikaa olettaa, että lapsilla on kaikki hyvin eikä ainakaan hokea sitä lasten kuullen, jolloin lapsi luulee, että se on ainoa hyväksyttävä tapa toimia. He eivät aina vain näytä tunteitaan ja jos ero on vaikea, he yrittävät jopa suojella vanhempiaan etteivät vain kuormittaisi vanhempia lisää omilla epävarmuuksillaan, surullaan, vihallaan ja ahdistuksellaan.
On todella viisasta miettiä tarkkaan ero kun on lapsia eikä heittäytyä heti kiimaprojektiparisuhteiden vietäviksi. Moni vanhempi on täysin sokea lastensa ahditukselle kun oma kiima menee kaiken edelle.
Tämä on täysin totta. Siksi olenkin päättänyt että 7 dildoa riittää mulle siihen saakka kunnes lapsivastuut hoidettu. 12
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies hoitaa lapsia ja kotia ja tekee työt tunnollisesti mutta vaimolle ei riitä kunnolla aika, valitetaan. Jos mies hoitaa vaimon tunnollisesti mutta muuhun ei riitä kunnolla aika, valitetaan. Valitetaan valittamisen ilosta kun ei itsellä ole aikaa hoitaa parisuhdetta kotona.
Kyllä vaimolle ja seksille olisi joka ilta aikaa kun lapset nukkuvat, mutta kun ei ole halua eikä kiinnostusta, vaimo jää huomiotta.
Hei camoon se tunne miehellä että on yksin raatanut koko päivän ja kaapit ja laatikot on silti vielä sekasin niin kyl siinä on pakko alkaa nukkuu että jaksaa huomenna taas paahtaa töitä. Entäs jos vaimokin olisi osallistunut enemmän. Tai näyttäisi edes että järjestys on tärkeä ja siivoisi muodon vuoksi yhden vaatekaapeista. Kyllä silloin mulla ainakin tulisi tunne että nyt on virtaa kutittaa vaimoakin!
Tutustu tunnekeskeiseen pariterapiaan
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/tietoa_parisu…
Mä tiedän miltä susta tuntuu, musta tuntui samalta, lopulta aloin olla somessa aina kun oli kahdenkeskistä aikaa, koska en halunnut haluta, olin sika kiukkuinen. Ja lopulta mies vaan lähti, ja mä jäin kotiin itkee , ja kun sit käsitin sen miltä tuntuu kun on oikeasti ihan yksin , niin koen että en kyllä osannut arvostaa miestäni tarpeeksi.
Mutta niin siinä kai käy kun joku ongelma on tarpeeksi pitkään
En voi tietää. Se oli sitä elämää silloin. Ihan turha jossitelua.