Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni jätti miehensä ja hehkuttaa uutta miestä, en halua tavata
29.04.2018 |
Niin, olen aivan järkyttynyt. Kuten kai kaikki ystäväpiirissä. Olivat naimisissa useamman vuoden, yksi lapsi, kaunis koti, paljon yhteistä elämässä ja myöskin perunteiset asuntolainat jne. Olivat onnellisia, kaunis onnellinen pari. Miehessä ei ole mitään sellaista vikaa, että kukaan tajuais eron, mitään syytä tuo ystävänikäön ei ole esittänyt. Oli ihan rakastunut mieheensä aina kunnes yhtenä päivnä ilmoitti aivan pusikosta että nyt tulee ero, hän tarvitsee omaa tilaa ja muutti pois. Mies teki aiemmin omalta osaltaan uhrauksia, että vaimo pystyi tekemään uraan liittyviä siirtoja. Molemmilla työtilanne nyt jo hyvä äitiyslomien yms jäljiltä. Lapsi päiväkoti-ikäinen, ei mikään ihan pikkuinen.
Niin, ei kukaan tiedä toisten parisuhdteta, mutta minulle molemmat ovat läheisiä ja rakkaita, lapsi myös. En tiedä mitä tehdä. Alunperin tunsin naisen, mutta tämä mieskin ollut minun ja mieheni elämässä pitkään läheisenä tyyppinä. En todlelakaan halua nähdä uutta miestä. Ainakaan en pitkään aikaan, ehkä joskus. En halua oikein nähdä ystäväänikään. Olen tosi pettynyt häneen.
En tiedä, liittyykö mies suoraan eroon vai löytyikö hän vain heti sen jälkeen Tinderistä. Ainakana en etukäteen tiennyt tällaisesta kuviosta ja luulen, että olisin tiennyt. Silti, se on mulle ihan sama. Aviomies on aivan paskana, tämä tuli yllärinä, lapsi hämmentynyt, vaikka toki yrittävät hoitaa eroa siltä osin hyvin.
Mutta mulle tämä ystävä hehkuttaa uutta miestä ja odottaa mun iloitsevan tästä. Ihan kuin sinkkuaikoina iloitaan, kun ystävä löytää rakkauden. Mutta on tää nyt ihan eri juttu, miksei se tajua sitä. Multa on mennyt maku koko ysävästä ja hän tajuaa kohta sen, koska ikuisesti ei voi mennä läpi mun selitykset "pää kipeä" "tietsä kauhea deadline edessä" "meillä on vieraita". Hän siis hekuttaa mulle, miten tulen pitämään tästä uudesta miehestä, joka siis niiiiin ihana.
Olenko huono ystävä? Ehkä olen. Musta tuntuu etten tunne tätä ihmistä enää. Olen tosi pettynyt häneen. Jos piti erota, olis nyt vähän voinut perheellinen ihminen odottaa. Kaikki me hänen lähipiirissään olemme aivan surullisia jo erosta, siihen päälle heti tää uuden miehen hehkutus. (Mä sain kuulla uudesta miehestä noin viikko sen jälkeen, kun hän muutti pois kotoa, mikä tapahtui tosi nopeasti, mutta silti mulle ihan sama oliko ero tän miehen takia vai ei, en silti halua nyt tavata tätä kuhertelevaa paria.)
Pitääkö mun tavata se mies? Ei kai. Ei kai mun ole mikään pakko. Mun tekee mieli mun miehen kanssa tukea just nyt tätä aviomiestä ja lasta.
Kommentit (77)
1/1 oletko yli 15-vuotias? Susta on ok heivata perheensä ja odottaa, että frendit on mukana juonessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1/1 oletko yli 15-vuotias? Susta on ok heivata perheensä ja odottaa, että frendit on mukana juonessa?
Ymmärrän täysin, olen ollut samassa tilanteessa paitsi kyseinen ystävä ei naimisiin ehtinyt kun se suuri rakkaus vaihtui lennosta vähintään parin vuoden välein. Joukossa oli useampikin kihlattu.
Ei kaikkea tarvitse hyväksyä ja sietää, jos ei enää pysty ymmärtämään/hyväksymään toisen elämäntapaa ja käytöstä niin mielestäni parempi antaa välien viiletä.
Tietenkin erosi sen uuden ukon takia. Tulee vielä katumaan, rikkoi perheen ja aiheuttaa tuskaa miehelle ja lapselleen. Törkee muija. Ottaisin etäisyyttä ja pitäisin yhteyttä jätetyn kanssa.
Siis erosiko sen miehen vuoksi vai ei? Ehkä sinun kannattaisi tavata heidät niin saat muodostettua kuvan tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa, että hän haluaa yhteisön hyväksynnän uudelle miehelle ja samalla toiminnalleen, etkä ole sitä valmis osaltasi antamaan. Ehkä tuon voisit sanoa kaverille, että sinusta tuntuu, ettet oikein tunne häntä. Ja pyytää häntä avaamaan tilannetta.
Joskus vaan käy niinkin, että on mennyt naimisiin hyvän ja riittävän sopivan ihmisen kanssa, mutta törmääkin sielunkumppaniinsa, josta tuntuu että hän on se ainoa oikea elämässä.
Eräs jätti perheensä törkeästi tällaisen vuoksi ja on nyt sitten ollut 'uuden' kanssa 35 vuotta.
Minä törmäsin omaani, joka osoittautuikin myöhemmin varatuksi ja hän joutui jättämään puolisonsa, koska me hitsaiduimme yhteen oikeastaan ensitapaamisesta asti 16 vuotta sitten.
Paskoja juttuja, mutta jotkut ihmiset ovat liian omia päästettäväksi menemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä mä just luin 😂
V*ttuako meiltä kyselet, mitä luit. Lue uudelleen.
Ihan kuin mun elämästä reilu 20v sitten. Tosin pikkuhiljaa oli ystävien ja perheen hyväksyttävä, kun tajusivat ettei se uusi mihinkään lähde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mitään syytä, miksi et voisi olla väleissä ja tukea molempia.
Et voi tietää, millainen heidän suhteensa oli. Ulospäin liitto voi näyttää täydelliseltä, mutta todellisuudessa se voi olla jotain ihan muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko jotenkin sulta pois? Et varmaankaan tiedä kaikkia eron syitä.
Mitä just luin?
Omasta kokemuksesta voin sanoa että vuosikausia vaikeroin omaa suhdettani ja kun vihdoin päätin erosta niin se tuli kuulemma puskista sekä miehelle että lähipiirille. Lähipiirini antoi tukensa exälle
Tarinan nainen on hyvinkin voinut voida vuosia huonosti mutta pitänyt kulissia yllä että kaikilla on mukavampaa. Ja sit on hirttänyt kiinni ja otti eron. Uusi mies on voinut vaikuttaa mutta yksikään suhde missä kaikki on hyvin, ei pääse kolmas vaikuttamaan.
Sä et oikeasti ole tiennyt kokonaiskuvaa.
Sano vaan reilusti suoraan ettet ole kiinnostunut koska et ole.
Näin ystävyys punnitaan. Ei uskoisi ellen olisi myös itse läpikäynyt saman miten "ystävät" karisee ja sitä oikeaa hyväksyntää omana itsenäni ei sitten lopun viimeksi ollutkaan totta koska onhan sen pakko olla pelottavaa kun noinvain rikkoo perheen. Tottakai hänellä on oikeus omaan elämään, onnelliseen semmoiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et voi tietää, millainen heidän suhteensa oli. Ulospäin liitto voi näyttää täydelliseltä, mutta todellisuudessa se voi olla jotain ihan muuta.
Nimenomaan. Oma avioliittoni oli jo vuosia käytännössä kuollut, mutta aina kun yritin puhua erosta, mies sai puhuttua ja alistettua minut jäämään, pahimmillaan uhkailemalla itsemurhalla. Lopulta oli vain pakko repiä itseni irti, hankin oman asunnon ja lähdin itkuista ja huudoista huolimatta. Se oli järkytys varmaan kaikille ulkopuolisille, koska meillä oli niin täydellinen elämä. Tai siis täydelliset kulissit. Ja ne läheisistä, jotka menivät täysin kritiikittömästi miehen puolelle, ovat jääneet etäämmälle tai kokonaan taakse.
Mä katkaisin välit pettävään ja perheensä jättäneeseen ystävään. Meillä ei enää ole samanlaiset arvot ja näkemykset asioista. Ihminen joka tietoisesti pettää miestään, ei ole mielestäni ystävyyden arvoinen. Eipä ole ikävä ollut. Sielunkumppanuudet on muuten vain täyttä sanahelinää, jolla yritetään oikeuttaa oma törkeä käytös. Niin, tämänkään entisen ystävän silloinen sielunkumppani ei ole kummasti enää nykyinen sielunkumppani.
Niin kuin itsekin sanoin, en voi tieätä mitä heidän välillään oli eikä mun tekisi mieli arvostella. Mutta kun olen ollut usean vuoden läheinen ystävä myös aviomiehen kanssa, mua koskettaa hänen surunsa ja järkytyksensä ja jotenkin se töysi tahdittomuus jättäjän taholta.
Onhan eroja nähty ja joskus käy juuri niin, että lopukta se ero kn se oikea ratkaisu. Mutta silloinkin jättäjä voi käyttäytyä hienotunteisesti ja usein sitä yrittääkin. Ei siis hiero uutta suhdetta perheensä ja ystäviensä naamaan HETI. Vaikka suhde olisikin olemassa ja eron taustalla, niin voi kai jonkin aikaa yrittää vetää matalaa profiilia. En ole ainoa lähipiirissä, joka on ihmeissään ja surullinen.
Todennäköisesti sanon hänelle, että en vain pysty vielä tapaamaan uutta miestä, että en osaa vielä iloita tästä uudesta onnesta, kun se on niin selkeästi toiselta pois. Minusta ystävän ei kuulu hyväksyä kaikkea. En halua alkaa olemaan negatiivinenkaan hänelle, mutta nyt tarvitsen etäisyyttä juuri ehkö siksi, etten sano rumasti uudelle miehelle ja hänelle. Sen olen sanonut, että olen surullinen erosta ja ennen tätä uutta miestä kysyin, voisinko tukea yrityksissä esim käydä terapiassa ja pohtia vielä mahdollisuuksia.
Oon mieeinyt joskus, että jos ystävä tekisi esim murhan, niin onko ystävän velvollisuus vain hyväksyä ja tukea. Mun mielestä ei oikeastaan. Ei ystävyys ole mikään kaikenkestävä liitto, jossa voidaan vaatia ylittämään omat rajat. Ei ystävä voi odottaa, että voi tehdä,mitä vain ja olettaa varauksetta hyväksyntää. Perhene jättäminen on musta aika iso pala. Ei halua lapsen asuvan puolta aikaa uudessa kodissaan. Ei siis hylkäämässä lasta kokonaan, mutta haluaa, että lapsi asuisi pääasiallisesti isällään. Tätäkin on vaikea niellä.
Vierailija kirjoitti:
Niin kuin itsekin sanoin, en voi tieätä mitä heidän välillään oli eikä mun tekisi mieli arvostella. Mutta kun olen ollut usean vuoden läheinen ystävä myös aviomiehen kanssa, mua koskettaa hänen surunsa ja järkytyksensä ja jotenkin se töysi tahdittomuus jättäjän taholta.
Onhan eroja nähty ja joskus käy juuri niin, että lopukta se ero kn se oikea ratkaisu. Mutta silloinkin jättäjä voi käyttäytyä hienotunteisesti ja usein sitä yrittääkin. Ei siis hiero uutta suhdetta perheensä ja ystäviensä naamaan HETI. Vaikka suhde olisikin olemassa ja eron taustalla, niin voi kai jonkin aikaa yrittää vetää matalaa profiilia. En ole ainoa lähipiirissä, joka on ihmeissään ja surullinen.
Todennäköisesti sanon hänelle, että en vain pysty vielä tapaamaan uutta miestä, että en osaa vielä iloita tästä uudesta onnesta, kun se on niin selkeästi toiselta pois. Minusta ystävän ei kuulu hyväksyä kaikkea. En halua alkaa olemaan negatiivinenkaan hänelle, mutta nyt tarvitsen etäisyyttä juuri ehkö siksi, etten sano rumasti uudelle miehelle ja hänelle. Sen olen sanonut, että olen surullinen erosta ja ennen tätä uutta miestä kysyin, voisinko tukea yrityksissä esim käydä terapiassa ja pohtia vielä mahdollisuuksia.
Oon mieeinyt joskus, että jos ystävä tekisi esim murhan, niin onko ystävän velvollisuus vain hyväksyä ja tukea. Mun mielestä ei oikeastaan. Ei ystävyys ole mikään kaikenkestävä liitto, jossa voidaan vaatia ylittämään omat rajat. Ei ystävä voi odottaa, että voi tehdä,mitä vain ja olettaa varauksetta hyväksyntää. Perhene jättäminen on musta aika iso pala. Ei halua lapsen asuvan puolta aikaa uudessa kodissaan. Ei siis hylkäämässä lasta kokonaan, mutta haluaa, että lapsi asuisi pääasiallisesti isällään. Tätäkin on vaikea niellä.
Tukeminen ei tarkoita, että hyväksyisit hänen tekonsa. Ihmisen hyväksyminen ei tarkoita, että hyväksyisit hänen tekonsa.
Siskoni iski perheellisen ukkomiehen ja oletti ilman muuta että onnittelen häntä uudesta parisuhteesta. Miehen kanssa olisi pitänyt jutella vain kivoja asioita. Mitään perhettä tai lapsia koskevia asioita ei olisi saanut miehelle mainita koska miehen perhe tietenkin reagoi hylkäämiseen negatiivisesti ja ero oli riitaisa. Sanoin siskolleni että en hyväksy heidän toimintaansa lainkaan ja minulla on oikeus mielipiteeseeni. Myötätuntoni on 100% jätetyn vaimon ja lapsien puolella. Emme ole olleet missään tekemisissä sen jälkeen. Ja sen tiedän että sisko aktiivisesti pyydysti kyseistä äijää jonka tiesi perheelliseksi. Ällöttävää.
Kannattaisiko nyt sitten tosiaan tavata vähintään ystävää ja ehkä uutta miestäkin, niin pääsisit kärryille. En pidä sinua häävinä ystävänä, jos vain haihdut oletuksiesi vuoksi.
Mitä ihmettä mä just luin 😂